Vapaus, June 29, 1961

              Sivu 2 Torstaina, kesäk. 29 p. — Thursday, June 29,1961
VAPAUS Telephones: -Bus. Office OS. 4-4284;
Editorial Office OS. 4-4265. Manager
(LDBEBTT) — Independent Labor
Organ of Finnish Canädians. Es-teblidied
Nov. 6, 1917. Authorized
8fl «eoond class maU by the Posti
Office Department, Ottawa. Pub-lished
thrice weekly:, Tuesdays,
Ttaursdäys and Saturdays by Vapaus
Publishing Ck>mpany Ltd., at. 100^102
S m St w;, Sudbury, Ont., Canada.
E. Suksi; Editor W. Elclund. Mailing
address: Box 69, Sudbury, Ontario.
Advertising rates upon appllcatlm.
Translätion free of chärge.
TILAUSHINNAT:
Canadassa:. - - 1 vk. 8.TH) 6 kk. 4.25
S kk. 2.60
Yhdysvalloissa: 1 vk. 9.00 6 kk. 4Ä)
Suomessa: < l^^vk. 9.50 6 kk. 5J!5
I
li;
Tonmtcni rakennustyöläisten lakka
Toronton rakennustyöläisten lakko, jonka selkäranka ja
taisteluyalmiina rivi jäsenistönä ovat sodan jälkeen Italiasta
tulleet siirtpläistyöläiset, jatkuu ja laajenee edelleen. Kaikki
toiveet työläisten taistelutahdon heikkeneniisesta tai heidän
"fiviensä hajoamisesta valuivat määhantaina hiekkaan Sun
16,000 rakennustyöläistä kannattajineen pifT CNEn istuin­paikkoja
hyväksikäyttäen suuren kahsaläiskokouksen, rnissä
ilmaistiin Ontarion järjestyneiden työläisten myötätunto ja
tuki näille lakkolaisille ja samalla näytettiin työiiantäjapiii-reille
rakenniistyöläisteh horjumatonta joukjcovoimaa.
Kun nämä lakossa olevat rakeniiustyöläiset eivät saa
unipitaan mitään lakkoavustusta, ja kun he eivät voi periä
edes työttömyysvakuutusta, niin joissakin piiireissä on ilmei­sesti
kasvatettu toiVeajatusta siitä, että nälkä ajaa vlakkolai-set;
työnantajain; armoille. Niinpä, nyt kerrotaankin, että
myrskyiset suosionosoitukset puhkesivat maanantaisessa
suurkokouksesa kuri Ontarion työVäenliiton (ÖFL) johtaja,
Dayid Archer lupasi puheensa yhteydessä, että tämä 500,000
jäsentä käsittävä järjestö rupeaa keräämään rahallista avus­tusta
näille lakkolaisille, r
Toisaalta koköusyleisö osoitti voimakkaasti paheksumis­taan
siitä, kun Toronton sekatyöläisten uniön järjestäjä,
Giancarlo Stefanini tuomittiin noin viikko sitten kuudeksi
kuukaudeksi : vankilaan peloitukseksi toisille lakkolaisille,
kuten poliisituomäri selitti tuomionsa langettamisen yhtey­dessä.
^''•Vv" V;;^//'V-
" "Minä olen tyrmistyriyt ja kauhistunut sellaisesta oikeus-käsitteestä,
minkä mukaan poliisituomari^^^^^y^^^^
varoittavan tuomion sen sijaan, että tuomio langetettaisiin
hänen asiansa perusteella" sanoi David Arcfter puheensa
•yhteydessä.
(•
Jatkosotahistorian muistiinpalauttamista (3);
•'leikki tarjott^^^
Rakennustyöläisten lakko alkoi kesäkuun 7 pnä. Nyt
on lakönalaisena yhteenlaskien $300,000,000 arvoiset työmaat,
mukaanlukien Qntario Hydron ja Bell Telephone-yhtiön ra-
. k e n n u k s e t . " ' - / • ' • : • [ • ' : : ' ; ' • • ' : ' ' - ' ' ^ - ^ - ^ ^
Rakennusyhtiöiden järjestö — Builders; Exchange — on
pyytänyt Ontarion työsuhdelautakunalta lupaa nostaa oi^
keussyytöksen sekatyöläisten union sihteeriä, Gerry Gallag-heria
vastaan. Hallituksen työsuhdelautakunta ei ole vielä
tehnyt mitään päätöstä tämän pyynnön suhteen, mutta ra­kennustyöläisten
puolesta ön annettii selvästi ymmärtää, että
heidän unionsa ei tule käymään mitään neuvotteluja siinä ^
tapauksessa jos Gallägherin pään päällä on oikeusjutun vaara.
liäkon perussyynä on siirtolaistyöläisten osaksi tullut
tunnoton riisto ja sorto. Rakennustyöläiset selittävät, että
suuret rakennusyhtiöt antavat erinäisiä tehtäviä — kuten esi­merkiksi
kattamistyöt, muuraukset, rappaukset, maalaukset
jne — "älaurakditsijoille" välttääkseen siten union palkko­jen
malcsamisen voimassaolevien työehtosopimusten mukai­sesti.
Torontossa oh tuhansia ja tuhansia hiljan Italiasta tul-leitä
siirtolaisia,, jotka ovat olleet pitkiä, aikoja työttöminä.
Juuri näiden, talousvaikeuksissa olevien ja kielitaidottomien
työläisten asemaa hyväkseen käyttäen on rakennustyömailla
riistetty julmasti ja tunnottomasti. Sivumennen sanoen, mo­net
näistä "alaurakoitsijoista" on italialaisia "yksityisyrittä­jiä",
jotka omista kansalaisistaan piittaamatta ovat valmiina
tekemään likaista karkeistyötä suuryhtiöiden hyväksi, kun­han
siinäyhteydessä saavat joitakin muruja isoisten pöydältä!
Rakennustyöläiset vaativat unioittensa avulla hetikoh-taista
parannusta tähän tilanteeseen, He vaativat $2.00 tuntia
palkkaa sekatyöläisille ja eri ammattiiniehille,a
nilta. Myös vaaditaan työviikon säännöstelyä ja lisämaksua
ylitöistä. ;
\ Ottaen huomoion rakennustyöalan sesonkiluontoisuuden
ja sen tosiasian, että työnantajapiirit yrittävät/käyttää hyväk­seen
nykyistä työttörivyystilannettakin — vaikka se pitkän
päälle pahentaa vallitsevaa lamakautta — Toronton raken­nustyöläisten
vaatimukset ovat perin kohtuulliset.
Nostakaamme lakkiamme Italiasta hiljan tulleille siirto-laistyöläisille,
j otka osoittavat, että he eivät pelkää mörköj ä,
vaan ottavat päättävästi paikkansa maan työväenliikkeen
riveissä oikeutettujen vaatimustensa läpiajamiseksi! Taistelu-tarmollaan
nämä italialaiset siirtolaistyÖläiset ovat saavut-tneet
Canadan muiden työläisten kunnioituksen, kannatuk­sen
ja myötätunnon! :
1 Antakaamme mekin puolestamme Toronton rakennus­työläisille
jakamattoman kannatuksemme ja tukemme!
Taft-Hartley lain "kuuria"
Yhdysvaltalaiset merimiehet saavat nyt presidentti John
F. Kennedyltä pahamaineisen työ väen vastaisen lakitekeleeri
— Taft-Hartley lain — reseptin mukaan valmistettua hoito­kuuria:
Presidentti Kennedyn sanotaan "pahoitelleen" asian
johdosta, mutta siitä huolimatta hän turvautui mainittuun
työväenvastaiseen lakitekeleescn lopettaakseen 11 päivää kes­täneen
merimieslakon.' i. V— / - '
Tällainen, "pahoittelu" palauttaa mieleen jutun isästä,
joka poikaansa piiskatessa vakuuttaa, että lyönnit sattuvat
yhtä kipeästi sekä kurittajaan että kuritettavaan — vaikka
varsinaisen toimituksen päätyttyä on piiskanjälkiä vain ku­ritetun
takamuksissa.
Yhdysvalloissa nyt olevat mcrimiesuniot edustavat kaik­kiaan
85,000 jäsentä. Heidän lakkonsa johdosta on Yhdys­valtain
rannikolla ankkuroituna 150 laivaa, mukaanlukien
eräitä matkustajalaivoja.
• • Vedotessäan Taft-Hartley lakiin tämän lakon keskeyttä­miseksi,
presidentti Kennedy selitti, että tämä lakko, jos sen
annetaan jatkua, uhkaa Yhdysvaltain terveyttä ja turvalli-
. suutta? Samalla kertaa hän nimitti 3-henkisen komitean, tut­kimaan
merimiesten ja laivojen omistajain välistä kiistaa ja
määräsi sen esittämään tutkimuksensa tuloksista raportin
hänelle perjantaina, kesäkuun 30 pnä.
Sen jälkeen kun presidentti on saanut tämän raportin,
hän,voi määrätä Taft-Hartley lain mukaan merimiehet takai­sin
työhön, 80 päivää kestäväksi viilennyskaudeksi.
Toisaalta merimiesunion puheenjohtaja Joseph Curran
on sanonut, että Taft-Hartley lain kurin avulla gi merimies-
Epäilemättä jo eversti - Veltjen-sin
Helsingissä elokuussa -40 käy­miä
neuvotteluja Saksan asetoimi­tuksista
ja "lomaläiskuljetuksista"
on täytynyt edeltää suljetuissa up-seeripiireissä
käydyt alustavat
neuvottelut saksal ais-suomalaisesta
yhteistoiminnasta Saksan hyök­käystä
siilmälläpitäen" Muutenhan
Veitj ensin tehtävä Helsingissä ei
olisi voinut sujua n i in kitkattoman
nopeasti, kuitenkin esimerkiksi
eversti W. H. Halsti väittää, että
"ensimmäisen kerran joutuivat
korkeat suomalaiset j a saksalaiset
sotilashenkilöt tapaamaan toisian­sa
vasta tammi—helmikuun vaih­teessa
V. 1941". Tämä olisi ollut
kenraali Heinrichsin käynti Saksan
päämajassa, ja Halsti väittää vie­läpä
niinkin, että Heinrichsillä oli
tarkat ohjeet välttää kaikkia "soti­laallista
yhteistoimintaa koskevia
mielenilmaisuja". Tällaisillakin
väitteillä yritetään ylläpitää myyt­tiä,
että loppujen lopuksi saksa-lais-
suomalainen yhteistoiminta
syntyi.vasta sitten, kun sota puh­kesi,
vasta kun Suomi muka joutui
"uuden hyökkäyksen u h r i k s i " ke­sällä
-41 j a että kaikki ratkaisut
olivat pelkkää kohtalon kulkua.
Kaikkia jo vuoden 1940 puolella
käytyjä neuvotteluja ei voida peit­tää
,koska niistä on pitävät todis­tukset,
mutta näistäkin yritetään
yhä meillä antaa kuva, että suoma-
Iäiset, kuten Heinrichs tässä, oli­vat
pelkällä "kuulolla", tätä val­heellista
rakentelua auttaa nyt
paljon se, että Saksan taktillisten
etujen mukaista oli luonnollisesti
peittää sodan puhkeamiseen saak­ka
sodanvalmistelut ja yhteistyö­neuvottelut
niin pitkälle kuin mah
doUista ja siksi viralliset asiakir­jat
ja annetut todistajalausunnot
paljastavat vain osan. Johtavan
tärkeitä sopimuksia tehtiin suljetun
p i i r in henkilökohtaisin ratkaisuin.
Tyypillinen esimerkki on kautta-kulkusopimus
-- sehän löydettiin
vasta aivan äskettäin — joka kään­teentekevästä
merkityksestään
huolimatta on puettu vain kulje­tussopimuksen
muotoon allekir­joittajina
pari alemmanasteista up­seeria.
Paljon aineistoa on var­maan
myös tuhottu j a erittäin tär-keiiä
sopimuksia, joiden olemassa­olo
melko varmasti tiedetään, on
yhä kätkettynä julkisuudelta salat­tuihin
arkistoihin Helsingissä.
Ensimmäinen todistettava soti­laallinen
yhteistyöneuvottelu 'Velt-jensin
käynnin jälkeen on kenraa­l
i Talvelan käynti vuoden -40 syys­kuussa
Hitlerin päämajassa Man­nerheimin
valtuuttamana neuvotte­lijana.
"Tämän tapaamisen aikana
päästiin sopimukseen Saksian ja
Suomen' pääesikuntien kesken yh­teisistä
valmisteluista hyökkäystä
ja sodankäyntiä varten Neuvosto­liittoa
vastaan", todisti Saksan so­danaikainen
sotilasasiamies eversti
Kitschmann Nurnbergissä. Erittäin
paljastavia ovat Saksan Norjassa
olleiden joukkojen esikuntapäälli­kön
ev. E r i k Buschenhagenin to­distajalausunnot
vuodenvaihteen
malaisissa lähteisä sijoitettu kuu­kautta
myöhempään ajankohtaan.
Jatkaakseen työtään sai Buschen-hagen
tehtäväkseen matkustaa hel­mikuussa
Suomeen ja hän kertoo
ihmetelleensä saadessaan Hein-richsiltä
heti saapumispäivänsä i l ­tana
Suomen Valkoisen Ruusun ko­mentajamerkin,
siis jo .ennen toi­mintansa
alkamista Suomessa. Seu­raavien
parin kolmen päivän aika­na
käytiin sitten yleisesikunnassa
neuvoteluja toisaalta Buschenhage­nin
ja hänen seurueensa ja toisaal­ta
kenr. Heinrichsin, kenr. Airon
j a operatiivisen osaston päällikön
ev. Tapolan kesken. Herrat tutki­vat
operaatiomahdoUisuuksia Kes­k
i - ja Pohjoissuomesta Vienanme­reen
ja Muurmanskin suuntan ja
Suomen yleisesikunta oli valmis
myötävaikuttamaan asioihin. Tä­män
jälkeen lähti Buschenhagen
seurueineen mukanaan .myös evers­tit
Tapola ja Viikla ft^lO päivää
kestävälle tiedusteluretkelle Ka­jaaniin,
Hyrynsalmelle, Suomussal­melle,
Kuusamoon, Rovaniemelle,
Kemijärvelle ja Petsamoon. Mii­kaan
l i i t t y i pohjoisessa myös pari
pohjoisten joukko-osastojen ko­mentajaa
j a Rovaniemellä tavattiin
kenraali Siilasvuo.
Buschenhagen kertoo, että, hä­nelle
näytettiin mainituilla kais­toilla
rajamaasto,' tiet., linnoitukset
ja majoitusmahdoUisuudet joukko­j
a varten ja että keskusteltiin liiyös
keskitys- j a hyökkäysmahdollisuuk-sista
Neuvostoliittoa vastaan.
Yhteenvetoneuvotteluissa Tor­niossa
sovittiin sitten parhaimmis­ta
operaatiosuunnista, päätettiin
jatkoneuvotetlu^sta ja jokainen ret­keen
. osallistunut lupautui ''pitä­mään
neuvottelujen sisällön ja tie­dustelumatkan
tulokset ankarasti
salassa. Suomalaiset upseerit ovat
pitäneet kovasti kiinni vannomis­taan
Valoista vielä sodan päätyttyä­k
i n . mm. sotasyyllisoikeudenkäyn-nissä,
jossa ei muistettu eikä tie­detty
juuri paljoakaan.
Buschenhagenin todistuksen var­misti
• Nurnbergissä myös kenraali
WarIimont, joka syyttäjän kysy­mykseen
— "milloin kuulitte ensi
kerran Suomen osallistumisesta
Barbarossa-operatiopn?" — vasta­s
i : " K u u l i n siitä ensiksi armeijan
komentajan suullisesti Hitlerille
antamani tiedotuksen jälkeen 5.
12. 1940. H i t l e r näytti jo silloin an­taneen
asiaa koskevia ohjeita. Täs­tä
oli seurauksena, että kenraali
Halder tammikuussa 194^; puhui
kenraali Heinrichsin, Suomen yleis­esikunnan
päällikön kanssa j a teki
hänen kanssaan yksityiskohtaisia
sopimuksia suomalaisten tehlävi.s
tä mahdollisessa sodassa Venäjää
vastaan . . > Halder . . , tiedoitti
H i t l e r i l l e suomalaisten .kanssa käy­tyjen
neuvottelujen tulokset. Tä­ten
Hitler 30. 3. 1941 kertoi ko­koontuneille
kenraaleille, että Suo­malaiset
taistelisivat hyvin urhool­lisesti
puhkeavassa sodassa."
Operaatiosuunnitelmat vahvistet­t
i in Saksan ylijohdossa j a keväällä
Buschenhagen saapui jälleen Suo-väitteen,
ettei .oilut sopimusta
myöskään NeuvosiolJitcn Suomeen
hyökkäämisen varalta, vahvistaa
Buschenhagenkin todetessaan; että
"kukaan ei kokkaan maininnut­kaan
mahdollisuutta, että venäläi­set
hyökkäisivät fSuonieen". Bu­schenhagen
;, tosin käyttää "sopi-mus"-
sanaa, mutta sanoo joka ta­pauksessa:
" K a i k i l l a sopimuksilla
Saksan päämajan ja Suomen pää­esikunnan
välillä oli alusta alkaen
ainoana tarkoituksena Suomen ar­meijan
ja Suomen alueella olevien
saksalaisten joukkojen osallistu­minen
hyökkäyssotaan Neuvosto­liittoa
vastaan. Siitä ei ole epäilys­täkään
. . .; Suomen pääesikunta o li
alusta alkaen täysin tietoien siitä,
et;ä kaikki nämä valmistelut tar­koittivat
ainoastaan hyökkäystä
Neuvostoliittoon." Hän toteaa: "Jos
Suomen yleisesikunta ulkomaille
aina:viittasikin, että nämä toimen­piteet
olivat vain puolustusutoi-menpiteiden
luontoisia, niin oli se
asianmukaista naamiointia."
Myös kenraalisotamarsalkka
Paulus toteaa kirjoittaessaan suo-malais-
saksalaisista neuvotteluista:
"Lopuksi on sanottava, että Saksa
ei painostanut inillään tavalla Suo­mea,
eikä sellaista tarvittukaan.
Suoriii hyväksyi vapaehtoisesti
saksalaisten ehdotukset osallistu­misesta
sotaretkeen Neuvostoliit­toa
vastaan. Suomi meni silloin
epäröimättä Saksan puolelle."
Tyypillistä että Buschenhagenin
ja Pauluksen todistuksia on täällä
yritetty leimata kyseenalaisiksi. On
turha koettaa enää: kaunistella tä­tä
historiaa. Mitä syytä näillä en­tisillä
aseveljillä olisi ollut vääris­tellä
suomalais-saksalaisia suhtei­ta?
Esimerkiksi ev. Halsti — jos­kus
objektiiviseksikin tunnettu
herra — ylittää kiertää ja peitel­lä
neuvottelukosketusta jopa Man­nerheimin
muistelmien avulla, jot­ka
yleisesti on todettu muotopuo­liksi.
Jo pyrkimyksillä»- leiinata J'^^?-
Neuvostoliitto hyökkääjäksi jatko-,i*' Monissa Euroopan maissa, mm.
Tämä J4^kuukai{den ik^^^ Tracy; Bennett, Jnnis La­kelta,
näyttää olevan selvillä mitenkä säilyy viileänä. Keveä
puku ja veslmeloonia ravinnoksi, lienee siihen paras keino.
lahjavoitto-iippujen
tilitys
Vancouver. — Koska jaoimme
lahjavpittolippuja - BC:n alueella
myytäväksi, Websters Cornersissa
olevan kesänviettopaikkamme kun­nostamisen
avustamiseksi, niin pi­dämme
välttämättömänä tehdä jul­kisen
tilityksen lippujen myynnis­tä.
• • \ - •
1940-41 j a sen jälkeisistä neuvot- meen jatkamaan, neuvottelu ja. Kes-leluista.
Hänhän jos kukaan jou
tui läheisesti osallistumaan soti­laallisen
yhteistyön valmisteluihin.
Buschenhagen kertoo, että hänet
kutsuttiin joulukuun lopulla -40
maavoimien ylijohtoon Zosseniin,
jossa Saksan armeijoiden yleisesi­kuntapäälliköt
perehdytettiin Bar­barossa-
suunnitelmaan joka käsit­teli
Saksan hyökkäystä Neuvosto­liittoon.
Hän jatkaa: "Samaan ai­kaan
oli myöskin Suomen yleisesi­kunnan
päällikkö kenraali Hein­richs
Zössenissa. Hänellä oli kes­kusteluja
kenraalieversti Halderin
(Saksan ; yleisesikuntapäällikön)
kanssa. Vaikkakaan en osallistunut
niihin, luulen että ne käsittelivät
saksalais-suomälaista yhteistoimin­taa
sotatapauksessa Saksan ja Neu­vostoliiton
välillä. Tänä aikana pi­ti
kenraali Heinrichs maavoimien
ylijohdossa eräälle korkeimpien
saksalaisten upseerien piirille esi­telmän
Suomen—Venäjän talviso­dasta
1939 jossa hän erikoisesti toi
esille suomalaisten taistelusuori-tukset>
Minä puolestani olin kes­kusteluissa
joulukuussa V. 1940 t a i
tammikuussa 1941 puolustusvoi
mien ylijohdossa kenraali Jodiin
ja kenraali JVarlimöntin kanssa
mahdollisesta Saksan Norjan-ar­meijan
ja Suomen armeijan yhteis
toiminnasta - sotatapauksessa Sak­san
j a Neuvostoliiton välillä. Tässä
yhteydessä vahvistettiin armeijan
tehtävä (hyökkäys Muurmannin
aluetta vastaan).' Mitä Heinrichsin
esitelmään tulee on se eräissä suo-ten
valituksia saada painetuksi
vihreän veran alle, sillä lakko
puhkeaa entistä lujempana uu­delleen
80 päivän kuluttua, el­leivät
merimiehet saa valituk­siaan
kuulluksi ja korjatuksi.
Mitähän sanovat nyt Walter
Reuther ja muut oikieistolaiset
uniojohtajat, jotka vaalien ai­kana
mainostivat presidentti
Kennedyä erityisesti "työväen
ystävänä"? • '••
kusteluissa Heinrichsin, Airon ja
Tapolan kanssa todettiin, todistaa
Buschenhagen, että "Suomen yleis
esikunta öU täysin valmis avusta­maan
saksalais-suomälaista sotaa".
Sen sijaan hän ei voinut suoma:
laisten liittokumppahien jatkuvista
tiedusteluista huolimatta ilmoittaa
vielä tarkkaa sodan alkamisen päi­vämäärää.
Yksimielisissä neuvoteluissa so­vittiin
mm. Suomen iiikekannallc-panon
aikatarpeesta ja naamioin­nista,
suomalaisten ja saksalaisten
voimien keskityksistä ja hyökkäys­suunnitelmista
sekä yhteistoimin­nasta
ei vain pohjoisilla rintaman-osilla,
vaari myös Leningradin
suunnalla. N i i n ikään sovittiin pu­na-
armeijaa koskevien : tietojen
vaihdosta, neuvoteltiin suomalais­ten
lentokenttien luovuttamisesta
Saksan iimavoimjen käyttöön sekä
Suomen asetarpeista jne.. Heinrichs
iniormoi sitten Mannerheimia ja
tämä puolestaan lausui tyytyväi­syytensä
ja' tähden.sr vastaanotol­laan
Saksan j a Suomen välisiä van
hoja asevelisuhteita. , : ^.
Erittäin ratkaisevina pidetään
toukokuussa'"41 iSalzburgissa käy-,
tyjä neuvotteluja, joissa aikaisem­pien
sopimusten pohjalta vahvis­tettiin
lopullisesti päätökset yhtei­sistä
opieratioista sekä liikekannal­lepano-
jä: keskityssuunnitelmat;
Näihin neuvotteluihin liittyvät so­pimukset
Saksan Suomelle suorit­tamista
ase- j a ammuslähctyksistä!
K e n r a a l i ' Heinrichs väitti sota-syyllisoikeudenkäynnissH
korosta­neensa
myös Salzbui-gissa, "että
Suomi ei tahdo eikä aio ryhtyä
hyökkäyssotaan'. Hän sanoi., ettei
ollut minkäänlaisia sopimuksia yh­teisestä
sodankäynnistä *'edes sen
hypoteettisen tapauksen varalta,
että Suomi Neuvostoliiton aggres­sion
kautta joutuisi sotaan Sak
san jä Neuvostoliiton välillä". Mi­tä
viime mäinitutUn väitteeseen tu­lee,
pitänee se tavallaan paikkan­sa,
sillä hyökkäyksen naamiointiin­han
kuului, ettei ainakaan kirjalli­sia
sopimuksia tehty. HeinricJisin
sodassa tosiseikkoja hämäämällä ja
tunnepohjaisesti on oma tarkoitet­tua
päinvastainen todistusvoiman­sa.
• ;•"
Touko—kesäkuussa -41 juuri en­nen
sodan puhkeamista muodostui
iholemmin puolinen kosketus luon­nollisesti
entistä'icin tiiviimmäksi
j a vilkkaammaksi Jugoslavian so­taretken
viivästytettyä alkuperäis­tä
hyökkäysaikataulua kävi 3-hen-kinen
upseerivaltuuskunta Hein­richsin
johdolla vielä Saksassa tar­kistamassa
K e i t e i in ja Jodiin kans­sa
hyökkäyssiiurinitelraaf. Pohjoi-.
set hyökkäystoimenpiteet — peite-himillä
Sinikettu, Hopeakettu ja
Poro —- hyväksyi Hitler 1. 6. osak­si
Barbarossasuunnitelmaa. Ken­raali
Siilasvuo kertoi sotasyyllisoi-keudenkäynnissä,
että tärhän jäl­keen
— kesäkuun 2 päivän tienoil­la
— annettiin Suomen korkeim:
ma!le upseeristolle ohjeet hyök-käystoimiritaa
,varten. " K a i k k i tar­jottiin
valmiina."
. Mainittakoon vielä, että jo Hein­richsin
joulukuisen käynnin jäl­keen
Saksassa vaati Mannerheim
rauhanpuolustajien vangitsemista
ja osittaista liikekannallepanoa.
Heinrichsiri palattua oli sisäasiain­ministeriössä
neuvoteltu, jossa
esittelijäneuvos Koskimies kertoi
sotilasviranomaisten odottayan so­taa
ja vaativan pidättämistoimen­piteisiin
ryhtymistä. Ensimmäisen
pidätysaallon piti koskea SOft—600
Nousukausi hidas­tuu
maissa
Y K , New York. — Y K : n vuotui­sessa
katsauksessa ennustetaan
Länsi-EuroopaHe ja Japanille; tänä
vuonna jatkuvaa taloudellista kas­vua.
Merkkejä taantumisesta ei
ole esiintynyt, mutta kasvun odote­taan
olevan hieman pienemmän
kuin viime vuonna, sanotaan rapor-
Saksa, Italia ja Ruotsi lisäsivät
vientiään Yhdysvaltoihin,' mutta
Englanti sai kokea huomattavan ta­kaiskun
amerikkalaisilla markki­noilla.
vuosi!
lamissa
•Ruotsissa. Norjassa, Tanskassa,
Länsi-Saksassa, Itävallassa. Hollan­nissa,
ja Englannissa kasvu pysäh­tyy
työvoiman puutteen vuoksi.
. Koko Länsi-Euroopan tuotannon
lisäyksen lasketaan vähenevän 6
%:sta 4,5 prosenttiin kon taas teol­lisuustuotannon
odotetaan laskevan
9 %:st a 6 prosenttiin.
Japanissa vuonna 1960 tapahtu­nutta
erittäin suurta tuotannon l i ­säystä
ei siellä uskota saavute',ta­van
tänä vuorina, mutta hidastumi­sen
odotetaan olevan jokseenkin
merkityksetön. Tärkein jarrutta­vista
tekijöistä on hidas viennin l i ­sääntyminen.
. Kasvu alkoi~taan'ua-:«ime vuo­den
toisella neljänneksellä, mutta
kansainvälinen kauppa lisääntyi
kuitenkin 10 %..
Seitsemässä Itä-Euröopan maassa
lisääntyi teollisuustuotanto keski­määrin
10 3 % . k u n taas maatalous­tuotanto
jäi jälkeen länsimaiitten
vastaavasta. Kiina lisäsi teoUisuus-tuotantoaan
19 %. '
Lahsi-Euroopan maideri vienti oli
viime vuoden toisen puoliskon aika­na
8 % korkeampi kuin vastaavana
aikana edellisenä vuonna. Länsi-ihriiislä:
SN-Seuran piiristä. Sisä­ministeri
Born kertoi olleensa
Mannerheimin puheilla ja tämän
vaatineeri"turvasäilöasian esille ot­tamista",
— Jorma Simpura.
. ; (Jatkuu)
Fort William. — Noin 35 heriki-löä
osallistui Fort Williamin" osuus-toimin
takiltan 12-vuotisjuhliin, jot­ka
pidettiin viime viikon torstaina
mrs. H. Andersonin asunnolla Fort
VVilliämissa. 7.
Vakavan ohjelman ohella esitet­tiin
iloisempaa. Pelistä pidettiin
paljon. Saatiin kuulla levytetty
tunnetun tiedemiehen Linus Pau-lingin
puhe miten vaikuttaa ihmi­seen,
radioäktiivirien pöly, jota pu­toaa
maahan ydinpommin räjäyk-sen
jälkeen. Olisi kuullut vaikka
neula olisi pudotettu lattialle niin
jännittyneinä kuunneltiin puhetta.
K^iltan jäsenet olivat valmistaneet
mainioita juomia, joita mielellään
nautittiin. Ennenkuin kuultiin pre­sidentin
puhe puhallettiin suuresta
syntymäpäiväkaäkusta kynttilät
sammuksiin. Milenkiinnolia kuun­neltiin
kuri mrs. Murray esitti ra­portin
rauhanmarssista Ottawaän
toukokuun 14-^15 pnä, jolloin par-lalamentin
jäsenille jätettiin kirjal­linen
pyyntö.
Johtokunnan puheenjohtaja E.
Nordström ja liikkeenhoitaja F.
Parhega puhuivat ja kiittivät kil­taa
pi käaikaiscsta aktiivisesta^ ja
hyvästä toiminnasta ja toivoivat sen
edelleenkin jatkuvan.
k a i k k i a kehoitettiin osallistu­maan
osuusliikkeen kesäjuhliin, jo­ka
pidetään heinäkuun 9 pnä ja jos-sar
torontolainen • lahjakas laulaja
Bonnie Dobson tulee esittämään
kansanlauluja.
Ovipalkintona voitti R. Walker
kalkkunan ja mr. Gammond kau­niisti
koristetun kaakun. — M. M .
M Y Y N E E T L I P P U J A:
Manda Ranta, Vancouver '$115.00
Ada Rauma, Websters Corn. 51.00
John Ylinen, Sointula 38.00
Elsie Norrena, Vancouver 26.00
Mikko Terävä, Vanuouver 20;0p
H i l j a Liikala, Vanuöuver 20.50
•Maija Kielinen, Variupuver 11.00
Matti Varila, Vancouver 10.00
Antti Kotila, Vancouver lO.QÖ
Hilja Ketola, Treipanier 10.00
Vie Niemi, Ladystmith ' 10.00
W. Mäkelä, Aldergrowe 10.25
A r v i Seppänen, Beaver Cove 10.00
Ingrid Michelson, Vancouver 17.00
Lydia Lund New Westminster 10.00
Minnie Vainio, Port Kells 12.00
Minriie Vainio, Vancouver 7.0Ö
A i l i Lahti, Vancouver . 7.00
A r t h Siven, Vancouver 7.25
Mat.i Saari, Vancouver 5.00
J . Ulvila, Cano ' 5.00
J . Nikula, Golden 5.00
P. Karjamaa, Sicamous 5.00
Gust Putuia, Mara 5.00
Gust Seppälä, Salmon Arm. 5.00
Väinö Reig, Jordan River 5.00.
Katy Falk, Vancouver 2.09
Fanni Lind, Vancouver 5.()0
J . Hieta, Chase River 2.75
H. V a l l i , Chase ; 5.00.
Risto Luoto, Vancouver 3.00
Aino Koskinen, Vancouver 4.00
Hilma Salo,' Vancouver 5.00
Elmer Ketola, Vancouver 5.00
Hjalmar Lemmitty, Vancouver 3.00
Vi
Matti Gröhn, Vancouver '
Kalle Kielinen, Vancouver
E f f i Siven, Vancouver ,
J . Kari, Soslqua •
E r i henkilöiltä
2.00
3.50
6.00
5.00
1.50
$489.75
Voitot .__ ._ 90.00
Jäännös . _$399.79
VOITTAJAT:
Katy Falk, Vancouver $50.00
Frank Päivärinta, Ladysmith 20!00
G. Loos, Vaniouver 15.00
$90.00
Parhaat kiitoksemme lippujen os­tajille
ja onnittelemme 'voittajia.
GSJ:n Vancouverin osaston No. 55
puolesta: ; ;
(Toveriterveisin — E. W.
SITÄi
JA
TÄTÄ
A V U L I A S ISÄ
. Hyviii nuoret rakastavaiset olivat
päätläneet karata kotoaan. Eräänä ;
yönä poika kiipesi tikkaita myöten
ja koputti varovasti tytön ikku­naan.
,
— Oletko valmis, tiedusteli hän
tytöltä. . V.;
— Hiljaa, isä voi kuulla.
— E i sinun sitä tarvitse pelätä,
sanoi nuorukainen, — hän pitelee
tikkaita.
; /: S U K U L A I S I A . ,
Smith ja. hänen vaimonsa riiteli­vät
sisukkaasti eikä kumpainen-kaan
antanut perään. Kun he kä­velivät
pellon syrjää he sivuuttivat
aasin.
"Sukulaisiasiko?" kysyi Smith.
"Mieheni kautta", vastasi vaimo.
llimistapot ja muliilointi TVrssä
Puhuessaan ihmisten joukkomit­taisen
tappamisen "tarpeettomuu­desta"
v i l l i n lännen tv-näytöksissä
ja h:s. jännäreissä, yhdysvaltalai­sen
NBC-aseman johtaja Robert A.
Wood on esittänyt mielipiteen, että
"yhdeksässä tapauksessa kymme­nestä
on (näytelmän vaikutuksen
kannalta katsoen) ihmisen kuolema
tarpeeton. Ja si'loin kuin se on
tarpeellista, silloinkaan ei tarvitse
miestä ampua 27 keltaa. Kerran
tai kaksi riittää."
Tätä ei voida pitää ainakaan
liian pian tai hätäisesti esitettynä
havaintona, sillä tosiasia on, että
yhdysvaltalaisissa jännäreissä ja
v i l l in lännen tv näytöksissä pauk-kiivat
pyssyt lakkaamatta, puhu­mattakaan
nyt ihmisten potkimi­sesta,
pieksemisestä ja muista pa­hoinpitelyistä.
Sivumennen sanoen, suuren ylei­sön
protesti tätä "taiteen" nimis­sä
esitettävää raakuutta ja raakuu­den
mainostusta vastan on-jo nous­sut
niin voimakkaaksi, että Hölly-vvoodissakin
suunnitellaan "raa
kuuden" rajoittamista!
Esimerkkinä mainitaan kuinka
vissin käsikirjoituksen mukaan
erään filmin "hyvä mies" ampuu
laukauksen dynamiittikuormaan
siliä seurauksella että hän kuolee
itsekin samalla kun "pahat miehet"
tulevat tapetuksi joukkomitassa.
'•V
Tähän on kuitenkin tehty sellai­nen
muutos, että näytelmän san­kari
ampuu yhtä dynamiittipuikkoa
mistä, aiiieutunut räjähdys lyö rois­tot
maahani. Sitten uhkaa "sankari"
ampua foiscri kerran dynamiitti-kuormaa,
ja niin "pahat miehet"
antautuvat kiltisti. .
Toisissa tapauksissa, niin meille
kerrotaan, mukiloidaan mies_Jain-noksiin
sen sijaan että hänet ta­pettaisiin
ja sitten vieläkin rcyit-täisiin.
V'
Mutta miksi on tv:ssa ja eloku­vissa
niin paljon väkivaltaisuutta
ja raakuutta?
Olettaen argumentin vuoksi, et
t e i : sillä ole .mitään tekemistä
USA:n sotavalmistelujen kanssa —
ihmisten mielipiteiden muokkaa-miseksi
sodan raakuuksille otolli­seksi
me: löydämme muitakin
yhtä alhaisia vaikuttimia.
Selvää on, että kun tunnin tai
puoli tuntia kestävä "jännäri" esi­tetään
yhä uudelleen ja uudelleen
hieman toisenlaisena versiona, niin
kirjailijat voivat melko vaivattor
masti "tehtailla" tällaisia näytel­miä.
Niiden kirjoittaminen, näyt­tämölle
.asettaminen ja esitys tu
lee taloudellisesti erittäin halvak­si.
Näytelmässä missä ei ole muuta
kuin pyssyn pauketta, pakoa, takaa-ajoa,
mukilointia, hirttäridistä ja
rahakirstuja, ei totta totisesti ta^
vita sen paremmin taiteilijan lah­joja
: k u i n taloudellista perustaa­kaan.
•••
Esimerkkinä ylläkuvaturilaisista
näytelmistä voitaisiin sivumennen
mainita Hollywoodista kesäkuun
puolivälissä tullut liutistieto, missä
kerrotaan elokuvien valmistami­sen
"uudesta suunnasta". 'w
Kysymys on lähinnä alastomuu­den
filmaamisesta, jonkalaiset fil­mit
menestyvät, niin kerrotaan, ai­ka
hyvin. Esimerkkinä uutisessa
maifiitaan kolme eri alastomuusfil-miä,
joissa ei ole asiallisesti pu­huen
mitään juonta ei puhetta ei­kä
juuri muutakaan kuin Eevan
Y k s i , sellainen aIasto|nuusfilmi
"The Immoral" tuli maksamaan
vain $24,000 — mutta siitä odote­taan
kaikkiaan miljoonan dollarin
tuloja!
Toiset samantapaiset filmit ovat
tulleet maksaman $37,000 ja $71,
000 ja kun niistäkin odotetaan
myös miljoonatuloja, niin mikään
ihme ei ole vaikka tällaisia filme­jä
on vielä tulossa kymmenkunta
kuten kerrotaan.
Toiseksi on muistettava, että kun
suuryhtiöt rahoittavat tv-näytök-sien
esitykset, niin ne käyttävät
hyväkseen myös isännän oikeuk­sia.
Mikäli filmistä ei haluta avoin­ta
propagandatuotetta Suuren Ra­han
hyväksi, siitä on saatava ai­nakin
sellainen tuote, mikä pyrkii
kiinnittämään katselijain huomion
pois kaikesta oleellisesta.
UPI-AP-uutistiedon mukaan pa­r
i huomattua yhdysvaltalaista näy­telmäkirjailijaa
oli noin viikko sit­ten
sanonut avpimesti liittovaltion
erään komissionin kuulustelutilai­suudessa,
että tv-näytöksien ra­hoittamisesta
vastaavat suuryhtiöt
— "sponsors" — vaativat näyte!
mäkirjailijoita välttämään hyviä
näytelmääiheitä kuin ruttoa ja,
keskittämääri kaiken huomionsa su­kupuoliasioihin
ja väkivaltaisuuk
siin.
Professori Erik Barnöuw, joka
on toiminut radio- ja tv-ohjelmien
kirjoittajana toistakymmentä vuot­ta
ja Yhdysvaltain kirjailijain kii­tän
kansallinen puheenjohtaja Da­vid
Davidsson selittivät kuuluste­lussa,
jettä sponsor-yhtiöt määritte­levät
etukäteen, jotta niiden näy-telmissä-
pitää käsitellä sukupuoli­kysymyksiä
ja väkivaltaa — ja
saadakseen «näytelmänsä kaupaksi
kirjailijan täytyy laatia näytelmän­sä,
juuri tässä "hengessä".
Mainitun uutistiedon mukaan
mr. Davidson oli sanonut: "Valitet­tava
. totuus on, että koskaan ennen'
ei ole kirjailijoille maksettu niin
hyvin niin huonosta tuotteista. On
mahdollista ansaita $1,000 viikossa
ruokailuaikoina." ,
Kun meille siis tarjoillaan "tai­teen"
nimissä sellaista ohjelmaa,
missä on vain pyssyjen pauketta,
ihmisten mukilointia, "jäHniä" raa-kalaistekoja,
alastomuutta ja sie­vien
' neitosten anatomian vissien. '.
osien keikutusta ja yilahtelua, niin
me voimme iloita siitä, että siin^-, ',
k i n järjettömyydessä on jotakin
järkeäkin — sekin palvelee rap- -
peutuvan kapitalismin tarpeita. ;
• : i ~ Känsäkoura. .
•t - •
i||ii|p!
• i l