Vapaus, June 12, 1924

              Sivu 2 Torstaina, kesäkunn 12 p. — Tfatir., June 12
^i --^^.vt 'T * . :*
^'at^^*^ff .^^i^v-
Farmarit iöjMpt ja p a n Ä
rikastuvat
Canadan farmarit vajoavat häm-! Toisten viljalijaen hjnta myö.s-mäitjttävälla
nopeudella auttamat- J^in laski mainittuna vuonna. K a u -
Mole Francen pM^^
Venäjän sorrettujen kansain puolesta
tomaan kurjuuteen. räin viisi senttiä bushelia päUe.
Farmarien käyttötarpeiden hin-; ohrain kuusi senttiä( rukiin ja pa-r.
at ovat kohonneet huimaavasti. ! Imujen laski kymmenen senttiä.
Puhe proletaaristen kansalais­opistojen
järjestämässä mie-lenosotuskokouksessa
1.2-05.
Pariisin seitsemännentoista ja
kahdeksannentoista piirin kansa-
Pietarin verilöylyt, kaikkien nii­den
vangitsemisen, joita Venäjäl­lä
elähyttää hyvyys, sivistyi j a sää­li,
Maksim Gorkyn y. m. raahaa­misen
sotaoikeuteen ja vihdoin "^o-laisopistot
mielivät täällä lausua I ko kansan inhan, kansan, jota v i i -
osanottavan myötätuntonsa Venä- meinen Romanov kuristaa. Tämä
•Vuosina 1^13-1023 näiden tava-! Kun teemme yhteenvedon eri | jän kansalle, tsaarin uhrille. Kas sikaari se kaihtaa häneltä maail-rain
hinta kohosi seuraavasti: ! viljalajien .sadosta, niin huomaam-jsiinä syy, miksi olemme kokoontui-1 man, j a tämä pieni mies, joka ei
enää näe mitä siinä tapahtuu, l a u -
ulkoministeriössä
liuokatavarain 70 prosentilla; •'ne, että farmarit sai-.-at vuoden^eet tähän kokoussaliin. Meille on
puuvillatuotteiden 139 prosentilla;: suurkadosta vähemmän kuin .sanottu: «Teillä ei ole oikeutta se- sahtaa hymyil-maanviljelyskalujen
123 prosentil-j ^^^^ ••^^ido.sia. Vuonna 1922 sa-jkaantua vieraan vallan politiik-j Ien: cSota Venäjän ja Japanin
la; puutavaran 150 prosentilla; ' do.sta saivat he yhteensä $962,-jkaan». Vastaamme, että jos Pie-| kanssa ei vielä ole edes alkanut-maalien
ja öljyjen 128 prosentilla'-^-'>»000 ja vuoden 1923 sados''a j tarin verilöylyt («Verisunnuntai»)
ja huonekalujen 14<3 prosentilla, 'saivat he ainoastaan ^»1)2,572,000.i ovat t.?ari5ti.sen politiikan tointa,
V. 1911 itsesitova leikkuukone •'>e tahtoo .sanoa, että Canadan | niin on se samalla myös rikos ih-
Tnaksoi 115 bushelia vehnää, aura farmarien ostokyky v. 1923 oi: imiskuntaa kohtaan, rikos sellainen
maksoi 61 bushelia ja kylvökone •'seitsemänkymmentä miljoonaa dol-ljoka nostattaa koko ihmiskunnan
100 bushelia. ilaria pienempi kuin edellisenä vuo- «uuttumuk.sen.
V. 1923 leikkuukone maksoi 336 tena.
bushelia, aura maksoi 189 bushe-l
Jia ja kylvökone maksoi 285 bushe­lia.
Nuo numerot osottavat i5en väit­teen
onttouden, että suurempi tuo-
_ „ . . , , . tanto hyödyttäisi farmareita. .\e
Tuollaisia vertauslukuja voidaan toteavat sen, että jota suuremman
esittaa vaikka minkä verran ja ne.^^^^^ f^,^^^- ^^^^ Icöyh.m-todistavat
että farmarit ovat nyt ^^ksi hän tulee,
pakotettuja maksamaan korkeam­pia
hintoja tarvetavaroistaan kuin' N'uo numerot toteavat me-Ho
vuosikymmen sitten. Vaan tihdes- myöskin sen, että eroavaisuus maa-sämme
yhteenvedon eri tavaran tuotteiden ja kaupunkituotteiden
hintain kohoamises-sa kymmenen hintain välillä yhäti suuranee.
vuoden aikana huomaamme me et- Farmarien o.s-tokyky alenee samal­ta
välttämättömien tavarain hin- la kertaa kun hänen tarvetavarain-nat
ovat keskimäärin kohonneet sa hinta kohoaa. Toisin sanoer»,
i l l 2 prosentilla. Canadan farmarit köyhtyvät vuosi
Samalla kun farmarin ostamain
tavarain hinta on kauheasti ko­honnut,
niin hinta niille tuotteiije
joita farmari myy, on kohonnut
ainoastaan hyvin vähän ja kuin
otamme lukuun viime vuoden sa­don
niin hänen tuotteittensa hin­nat
eivät ole lainkaan nousseet.
V. 1923 maksoi farmari käyttö­tavaroissaan
112 prosenttia enem­män
kuin 19,13, ja hänen tuotteit­tensa
hinta kohosi samalla ajalla
ifokonaista 10 prosenttia. Tämä
siis osottaa että farmari .saa yhä
ti pienenevän osan tuotteistaan.
^ Edellä oleviin vertauslukuihin e:
sisälly viime vuoden sadosta saa­dut
vertaus luvut. Jos ne otetaan
lukuun, niin farmituotteiden hin­aat
6vat ehdottomasti laskeneet
' viimeinen kymmenen vuoden aika-
'na.
Ottalcaamme ja vertailkaamme
- v e h n ä s i ä eri vuosina. V. 1923
'sato oli ikaikkein suurin tämän
maan .Instoriassa, ja oli lähes sata
'-miljoosaa bushelia enemmän kain
iata edellisenä vuotena. Kapitali'?-
t i P t n lehdistö ennusti lähenevästä
hyvinvoinnista, muttii nuo ennu-s-tukset
osöttautuivat erheellisiksi
kun vehnän hinta, JoSa vuonna
1928 keskimäärin oli 85 senttiä
bushelilta, laski 65 senttiin 1923.
Seurauksena oli se, ettii kun vuo-
'den 1922 vehnäsadolta farmarit
saivat i$339,i419,000, niin yuoden
1923 rekprttisadösta saivat he ai­noastaan
^314,662,000.
Nuo numerot ovat sitäkin va-laisevampia'
kun muistamme, että
vehnäbushelin , tuotantokustannuk­set
nousevat dollariin.
vuodelta, vajoten samalle tasolle
maattomien orjain kanssa. Kui­tenkin
ovat he vielä naamioituna
omaisuuksia omistavan työnanin-jan
naamioon.
Samalla kertaa me fluomaanimu,
että pankkiirien tulot ovat hui­maavasti
lisääntyneet uamaila a-jan
jaksolla. Katsokaamme .kol­men
suurimman pankin nettovoit­toja
vuodesta 1913 vuoteen 1917,
niin me huomaamme niiden lisään­tyneen.
Tässä on suhdelukuja,
jotka tarkalleen osotteivat panTckl-en
nettovoittoja:
19'13—17 1918—22
Montreal. '
Ipankki $11,931,9218 '$20,617,806
Commers
pankki ,$13,088,189 $15/350,024
Royal
panltki $10»Q73,104 ?1«,483,064
Nuo liikevoitot tuntunevat tyy­dyttävältä
noitten voimakkaitten
pankkien osakkeenomistajille. Tar­kempi
analyysi näiden kohnen
pankin f inanssitileihin paljastaa
sen, että kukin, on tavattoman l i i ­kevoittojen
lisäksi jakanut osak­keenomistajilleen
erikoista hyvitys­tä
kaksi prosenttia.
Edellä esitetyt tosiasiat puhuvat
siksi selvää kieltä, etteivät ne kai­paa
suuria lisäselostetuja. Tuot­tajat
saavat yhäti pienenevän osan
tuotteistaan — mutta «ontrealin
pankkiparoonit nauttivat yltäkyl­läisestä
hyvinnoista. Mikään väi­te
ei ole sen pätevämpi työläis­ten
ja farmarien joukkopuolueen
puolesta kuin tässä esitetty nume­rot.
..•
Vastaamme, että Venäjän prole­tariaatin
hurme on huppeloinut ja
että heräävä solidaarisuus alkaa
yhdistää kaikkien kansain proleta­riaatteja,
jotka ei varsin kaukaise­na
päivänä tulevat muodostamaan
vain yhden peloittavan mutta rau­haarakastavan
proletariaatin.
Vastaamme, että tsaarin atten­taatit
koskevat meihin liiaksikin.
Sillä tsarismi ei ole yksinomaan ve­näläinen
vaan myös europalainen
paha. Tsarismi, on kansainvälinen
kapitalismin aktiivinen keskus, on
Sak.san ja Ranskan klerikaalisen
porvariston viimeinen toivo.
Mutta eihän tsarisnita ole istu­tettu
Ranskaan liitolla Venäjän
kanssa? Mitä sanonkaan? Eikö
ranskalafs-venäläinen liitto ole j o ­takin
va/Ian toista kuin tsiirismin
juurruttamista Ranskaan? iCailck!
Ranskan monarkistit, kleriksialit,
kaikki kifhfcokansallisA: tietävät
hyvin, että he pain ostaessaan rans-kalais-
venäläfstä Kittoa, organllMl-vat
vastavallanfiaimousta Ranski»*-
sa.
Ilmeisemmin ffineTieifcsen tämS
aDiianssi siinä, että pikkuporvaris­ton
säästöt vaeltavat Venäjän hal­lituksen
rahaston mtftä tolkutto-mimman
ja siivottomimman sodan
käymiseksi MandsKirtiJEtHsa.
Alltanssi on siis laiha. Siinä to­tuus.
Mutta sillä on muitakin puo­lia.
Puhutaan sopiireurksesta; Sa­laisesta
sopimuksesta, jota ei k u ­kaan
öfe nähnyt.
kaan: sellainen olisi lyhyt ja on­nekas
ystävilliemme ja liittolaisil­lemme.
Rauha, järjestys, turval­lisuus
ja ilo vallitsevat Venäjällä;
Puola ja Suomi ovat onnellisia.
Tsaari on todella hyödyllinen ja
ihailtava liittolainen.»
Kansalaiset, me emme pane luot­tamustamme
tuohon ulkoministeri­ön
pieneen mustaan mieheen. Rans^
kan demokratia ei saa-olla liitossa
pyöveli yksinvallan kanssa. Rans­kan
demokratia ojentaa kaikille
kansoille veljenkäden: se ei tahdo
antaa eikä anna enempää varo­j
a kuin miehiäkään kansain vihol­lisille.
Tasavaltalaisert ja sosialis­tit,
me olemme uhrien kanssa pyö­velejä
vastaan. Proletaarit, me
olemme kaikkia tyranneja vastaan
maailman kaikkien profetaarfen
kanssa. Ja kuinka nämä eivät oli­si
meidän ystäviämme jä nrttolai-'valitti, että hänelle tarjottu" Juo­jamme,
koska Ranskan proletan- — ^'""^^ ««t-+>r t>n<=«-
ti tahansa- Näitä seikkoja koske­tellessaan
lausuu kirjoittaja m. m . :
«Meissä oli silloin jonkunlaista or-jamaista
alistuvaisuutta jä sen-i%-
uok3i onkin kohtalo suonut meil­le
orjan aseman.>
K i r j o i t t a j a ei suinkaan ole muis­tiin
merkinnyt eikä esitä yxsTno-maan
epäedullisia arvosteluja ent.
isännästään, vaan ylistaS fiäntä u -
sein hänen nopean käsityskykynsä
j a erinomaisten seuramiesominai-suuksiensa
vuoksi. Mutta kokonais­vaikutus
kirjasta on mitä muserta­vin
ja hämmästyttävin kuva tuos­ta
ennen niin mahtavasta hallitsf-jasta.
Keisarin ympäristö teki kuvauk­sen
mukaan myös kaikkensa kas-vattaakseen
hänen huonoja luon-teenominaisuuksiaan.
Ensimäisinä
tässä tnlkivat papit ja ministerit.
Papit matelivat j a imartelivat hä­nen
edessään ja vahvistivat hän­tä
tuossa sekä hänelle etta Kansal­le
niin tarmiollisessa uskossaan, et­tä
hän mnka o l i Jumalan- valitse­ma
välikappale ja ainoastaan J u ­malalle
teoistaan edesvastuussa.
Ministerit eivät koskaan sanoneet
hänelfe täyttä tototta. Esittäessään
hänelle asioita sovittavat he sa­nansa
täydellisesti sen makaan
kuin u^^oivat hänen toiVövan,
Edelleen kertoo kirjoittaja, kuin­ka
ministerit tuon tuostakin sai­vat
keisarilta korvapuusteja ja
kuinka hi£n suurissa; seirroissakfn
saattoi tehdä raakaa pilaa vanho­jen
kunnia-arvoisten miestetf kus­tannuksella.
Niinpä kerrankin kun
eräs vanha' sairaaloin^cn •tetiraali
aatih kohtalo riippuu maailman
prsletariaatin kohtalosta? Me olem
me voitettu ien kanssa: tämän päi­vän
voitetu^t ovat fiuomispäfvän'
voittajia.
Ejläfcöön Venäjän, Pbolan ya
Suomen proletariaatti!"
Anatole France kohotti' Venäjarr
ensimäisen vallankumouksen aikoi­na
useasti ääneisaä tsarismih sor-ma
o l i liian kylmää, sekotti keisa­ri
juomaa sormellaan ja sanoi:
«Nyt se on hyvää, juokaar* 7& Ken­raalin
ei auttanut muuta kuin j u o -
ds. j a näyttää öinnefllisella keisarin
onnistuneen pilan vuoksi". iEV^
toinen vanha herra sairasti' vatsa-taixtia,
jonka vtroksi häneltä oli
kielletty suolan syönti! Tämän-fruttiTtnaan
. tyhjensi" keisari' k^ko
suolaastian hänen' keiltolautäsel-leen
ja miesparan oli" syötävä tuo
Natio
"THE NATIONAL»
Sadbar3r.U Wiimipegun j a l i a a e l l - Ane
S u d b u r y U Torontoon, iV^iTet^^t:^^
8.15 31jj,
A. G. B E M ^ a i y Ticket &BVeight
Sudbury — Ontario •
NorthBay-—Ontario!
Lähtee 9.15 iU-Un Sndbury^ta. Lähtee ToroBtort, 10.45
Suomalainen RuokatavarakauiHia
International Grocery
Suoaittelee kaikenlaista ruokatavaraa ehdottomaiH . s - -
«mmiBa hini,wn«. M t takaamme teiUe lehäisSi Voi^S"*» «Ikik
jo» olette väspeet korkeisiin hintoihin j r h X a t t e ?^
keeseerame, niin lähettäkää tilauksenne meSu Kit
H u am.I - Linjatihiuksia välitetään. Kirjoittakaa
INTEimATITOAL GROCERY "^**«"«'
292 B n , S t . A-U
Aaalan & Sepi»län SAUNA
Sprnce St. Puljselin 1107 - Q J L
Lähellä Vapauden konttoria. ^ ' ^ ^ ^
Nykyään tuskin voi lukea yhtään
sanomalehteä, jossa- ei valitettaisi
maanviljeUjäin huonoa tilaa. Puhu­taan
maanviljelystuotteiden"' halvas­ta
hihnasta j a hiiden tavarain kors­keasta
hinnasta, joita maanviljelijä
on pakotettu ostamaan.
Sitten tulee aina joku sillä väit­teellä,
että se on maanviljelijäin
oma syy että ovat niin ahtaalla
kun käyttävät rahansa automobii-leihin
j a muihin ylellisyysesineihin,
koska he . ennen tulivat toimeen,
vaikka maanviljelystuptteet olivat
alhaisemmassa hinnassa kuin ne nyt
ovat, j a siltikin rakensivat kotin-
. .sa.
On väärin vaatia sitä miespolvea,
joka .nyt pitää huolen maanviljelyk-
Bestä siirtymään niihin oloihin, jois­sa
me olimme esim. alkaessamme
meidän suomalaisia siirtokuntiam­me
täällä, sillä se ei auta asemaam­me.'
J& kuitenkin moititaan maanvil­jelijöitä
siitä, että ostavat autoja.
Löytyy tosin joitakin, jotka vää­rinkäyttävät
tätä a j o i l l a , mutta
siitä ei voi maanviljelijöitä yleensä
syyttää. Auto on nyt tullut maan­viljelijäin;
välttämättömäksi ajoneu­voksi,
jolla hän voi tehdä kaapunki-inatkansa
nopeasti j a niin voi käyt­tää
kaiken aikansa farmaukseen,
lam hän ilman autoa menettäisi
Icakd päivää viikossa kauptuigin
satkoissa: ja kerman viennissä.
Mattz etta kaapunkilaiset ja pik-isHkezBoäbst
nellS ostavat hiilin
k^^tävät sita vuoden ja sitten
«aäcmt msäen ja enempi nndenai-jc^
seSy t£S» ^ pohnta mitään. Mis­tä
he saavat rahan ja elintarpeen-sa?
Puhumattakaan siitä, että por­hoilla
on kokonainen valikoima'tu­hansia
dollareita maksavia autoja,
käyttivät niitä sitten tai ei.
Täydellinen totuus ori, että se
on maanviljelijä, joka ^lättää hei­dät
kaikki. Heillä kaikilla täytyy
olla maanviljelystuotteita ravinnok­si
j a vaatteeksi. Ja suurin osa heis­tä
saa tämän rahan sillä että kä­sittelevät
maanviljelystuotteita; ja
kulottavat niitä. Ja kaikki huo­neet,
jotka he rakentavat, ne autot,
jotka he ostavat, ne verot, jotka
he maksavat, on otettava työläisten
j a %rmareiden ansioista, j a ' maan­viljelijä,
joka tämän tavaran kas­vattaa,
ei saa . sitä mitä tuo kas-
,vatus hänelle maksaa j a mitä kuluu,
fairmin hoitoon. Kaikki lankee niin
muodoin maanviljelijän hartioille ja
ne oivat nyt jo liiaksi rasitetut.
On jo todellakin aika että pan­naan
raja j a lopetetaan se kiskomi­nen,
jota käytetään maanviljelijän
-viljassa ja niissä koneissa, joita
maan-viljelijä on pakoitettu osta^
maan. '
Kun se polvi, joka nsrt viljelee
maata, huomaa maan-viljelyksen
mahdottomaksi, niin seuraa siitä
onnettomuus, jota emme uskalla
sanoakaan. Ja se koskee kaikkia.
Joskus kyllä lainlaatijakunnissa
koetetaan tarjota maän-viljelijoille
laihoja. Se ei auta, sillä velkaa on
kyllä ennestäänkin. Hankittakoon
asiat niin, että maanviljelijä saa
kohtuullisen hinnan tuotteistaan, et­tä
verot tulevat kohtuullisiksi ja
niiden tavarain hinnat, joita os­tamme,
ovat kohtuulliset, rautatien
rahti kohtuullinen, silloin maanvil­jelijät
kyllä auttavat itse itseään.
Mutta näyttää siltä, että ennen­kuin
tuo kolitaas saavutetaan, on
farmareitten j a työläisten otettava
asioitten johto omiin käsiinsä.
Setä.
Japamläis-venäläisen- sudan alka­essa,
sodan, missä Venäjän oli näy­tettävä,
mihin se pystyi', kuulin
e p ä m ä ä r ä M i ä kuiskeita, että Rans­kan
ja Venäjän välillä oli tehty
sitova sopimus siitä, että jos V e ­näjä
joutuisi selkkaukseen- toisen
vallan kanssa, tulisi Ranska sfe-kaantumaan
asiaan. Kysyin pää­ministeri
Combesilta, oliko asian­laita
todella tällain«Än, Comhes kat­soi
-virkv-asemansa- edellyttävän
vain epämääräistä vastausta. Mut­ta
hän selitti mitä vakmrttavim-malla
tavalTa, ettei meillä loe pel­koa
nähdä matruusejamme ja so­tilaitamme
lähetettävän Japaniin.
Minä olen puolestani silS miel­tä,
ettei • tällainen hulluus ainakaan
arveluttaisi mitään mihisteristöä.
Ja minä en- suinkaan pre> rauhoit­tunut
sillä perusteella, eta olem­me
tasavalta. Mutta minä uskon,
ettei mikään Ranskan halTitus ky­kene
asettamaan liikekamralle lai­vastoa
ja mobilisoimaan paria-kol-mesätaatuhatta
miestä Aleksejevin
j a Besobrasovfn avuksi uusien . m i l -
joonain rosvoamiseksi Korean met­sistä.
Ei ole mitään sfivottomam-paa
kuin että-Ranskan tarävalta on
sailaisella sopimuksella kytketty
tsaariin.
Salainen sopimus! Ranskan u l ­koasiain
ministerit •oir&t eriskum­mallista
kansaa. Ovat vanhan jär­jestelmän
väkeä. He eivät ole lain­kaan
muuttuneet Lud-vig X V ajois­ta
lähtien. Ort sanottu, että (ul­koministeri)
Delcasse on kasvatet­tu'
rouva Pompadourin polvilla.
Mutta siinä ei kuitenkaan ole
perää. Hän oli alkuaan maltaii-nen
ja kunnioitettava. Eräänä kau­n
i i n a päivänä satampitui Lyonin
aseman kautta Pariisiin. Satamoi-tui
nuorena, ahmattina, ja taskut
•listen puolesta. Eräässä näistä p u -
,heistaan huomautti' hän, että jos-iJirohta
tsarikni olisikin jbtaftih a i ­nutlaatuista
Eurppassa, niin hallit­see
imperialismi yhtakaikkf mo­lemmilla
maapallon puoliskoilla.
Dreyfus-jutto paljasti' Ranskan, so-taKiihkoilijai'^
m i'€r t fömyyden;
"VVilhelm II oli' ei afnoastaan viik-siltäan
vaan myös sytfämeltaäir so-tapufcari,
jne. Miatta Anatole
France pani Inottömu'<csensa vapa­uttavaan
valFankumoukseen. «Us
komnter tulevaan' msarilinan- r a u - -
haanj. sanoi hän. «Ja me eriime
pohjaa toiveitamme unelmiiinme jä
k a i p uaseemme- vaan yhteiskunnal­listen
-ilmiöiden tarkkaiFunn j a ma­terialistiseen,
historiankäsitykseen.
Maailmanrauha toteutuu kerran, ei
sen vuoksi, että ihmi'set' olisivat'
tulleet paremmiksi" (ei" liene sallit^
tua tofvoa sellaista)' vaan siksii et­tä
uusi" asiantila, uusi" tfede, uudet'
taloudelliset edisHlytyiksef. vaativaf
rauhantilaa, kuten aikaisemmih i h ­misten
olemassaoron ehdot edieiryt-tivät
ja pitivät yälä sotatilaa». K--
sepä nrilitarismiir j a siTrtömaaraa-kuuden
harjoittajat tiesivät, että"
«kansain proletariaatit turevat pi­an
yhtymään j ä muodostamaan yh­den
ainoan kansaihväliisen proleta­riaatin,
jä että työläisten- yhtymi­nen
merkitsisi" suuren so8i"alistitnn-nuksen
mukaan m a a i l m K n r a i r h a a - . ''
BANK OF CANADA
SUiSBURTN,. ONT, HAAKAKenrrrORI
Avaa nuelihyviillä t i i e i i SuoiiMjn kantdaitiU»
Taiietuksia $1.00 ylöspäin vastaanotetaan. Uinoja iny5a> |
täätt l«»tettaville henkilöille. LähetysvekselejS ostetaan SUOIIHÄ
ja muihin vieraisiin maihin. . '
Arvopapereita, oaakekirjoja ostetaan ja myyoään.
T. A. GALE, johtaji
Yille-keisarin elämäsCa
j a suorasanaista. Eikä hän suin­kaan
ollut alakuntoinen. Hän on
ollut aito lempo radikaaliksi, ollut
niin yhtä kuin toistakin. J a , jos
hän istui edustajakamarissa taikka
esiintyi ministerinä, jos kohta vain
kauppa- taikka maanviljelysminis-terinä,
oli hän aina ystävällinen,
hiottu, maltillinen, kaiken kaikki­aan
kykenemätön taipumaan rikok­seen.
Mutta siitä lähtienTTkun hän
alkoi liikuskella kuninkaiden ja
keisarien p a r i s i , ei hän enää ole
ollut entisensä kaltainen, j a minä
luulen, että hän halveksii meitä
jossakin määrin. Eräänä päivänä
ojensi tsaari hänelle päivällisten
jälkeen sikaarin, turpean sikaarin.
Tämä sikaari, joka on aina Del
cassen suussa, kaihtaa häneltä tsa-rismin
hulluuden, kurjuuden j a r i ­kokset,
sodan j a vallankumouksen,
Kuropatldnin paon Mandshurian
erämaihin. Venäjän laivaston tu­hon,.
Port<Arthtirin antautumisen.
t a m a n väestön j a vallanku-mouksel-^suoiiasoppa keisarin nauraa höröt­täessä.
Eiräistä vastaanoti>ista tervehti"
lieisari sotaministeriä Jä sotiläsKa-bnretin
päällkköä seuraavasti: «Te
vanhat aasit uskotte' luonnollisesti"
yramärtätTänne paremmin kuin mi­nä";
niin ei kuitenkaan ole asian­laita.
Sen mitä minä" aikoinaan" HBP-lusim
tehdä Etelä-Ari-5iaan n ä h d e nj
oli"äi öITirt ainoa oikaa menettely;
mntts te Tcanhat aasit-tiesitte liion
nolirsesti paremmin j a njrt saamme""
kärsiä siitä tyhmyydestä.» 53--vut)-
tias kreivi Roger Setferr-Döbrautön
ttervdi-tS" krfsari kerran' » u u r e n seu­rueen-
FäsnäoHessa saTroillä: «Mitä'
onko» •teidät, vanha" aiKa myösTSh
kutsntffiu?"» . .
Samaan tapaan esiiiirtyi" keisari"
myösJMn »alvelusväen läsnäollessa
j a kesktrsteli politiiEasta kenen
kanssa hy-ränsä. TästS" oli seura­uksena,
että kaikki mahdölKset
henkäirt trlTvat vaikuttamaan hä­neen
ja hänen mielipiteisiinsä; jä
että siten levitti ajataksia, joita
häheni olTsf visusti pitänyt salata.
Santjmalehtiä ei k e i s a r i lultenuf
koskaan, paitsi joskus B e r l i i i e r L o -
kalanzeigeriä, muutoiir . kuiii ulko­a
s i a a ' tofmituskunnaTE» hänellfc^ lä-hettini"
nä; leikkeleinä, jotka olivat
s i t e a r - v a l t u t j ettei-väli" ne saattaisi-häiBfiäi
pahalle tuuleflfe; ESbskun-taseTostulcset
luki' Bäh erikoiäen
tormiston lajittelemima selisstnksi^
na j"a näiden selostusten perusteel*--
lä muodosti 'hän myoä miaipiteeay
sä ministereistä.
•Esimerkkinä keisarih^ «grlfevästä».
«Vattelntavasta maihittakoon 'vifelä'
seuraavat hänen lausuntonsa:
«Minun alamai^ifeni tufee aäran-vksinkertaisesti
tehdä mitä Btihä
tSsfoin; inuttai tahSovat aina
ajatella itse j a siitä johtuvat kaik­ki
v a i k e u d e t . »— «Niiri mitä on­kaan
tuo suurit keisari" (Flredrik;
li) äikaansaaniet! (Mutta jos m i ­näkin
voisin ruoskita teitä niin­kuin
hän teki, niin •roisin minäkin
toiraittaa eiveMmäit* «ECaikista
ministeristäni on Studt parhain;
hän ei koskaan "vähtä mitään sa­nomalehdistä
ja parlamentista;
hän toimeenpanee luotettavasti
käskyni ja k a i k k i muu on hänelle
samantekevää.» — «Jolleivät leh­det'
lakkaa hyvyyksistään (Su-lenburgia
vaslaan) lähetän sinne
adjutanttini j a annan ampua yh­den
toimittajan.' — «Hallitusmuo­toa
en ole koskaan lukenut, enkä
sitä lainkaan tunne.» — «Olen täy-sin
tyytyväinen poliisin menette­lyyn;
seuraavalla kerralla ei sen
tule iskeä miekan lappeella' vaan
terällä.» — «Mitä se maksaa on
minulle täysin yhdentekevää.:^ —•
«;Veroja tulee niiden maksaa kun­nes
mustuvat.»— Kerran sähkötä
keisari kaartin joukkojen päällys­tölle:
«Odotan,- että joaesojen eer
kaantuessa vähintään 500 henkeä
ammutaan.»
Siinä kuvausta miehestai, jolla
aikoinaan osoitettiin rajatonta ala­maisuutta,
jonka käsiä suudeltiin
jä jota ylisteltUn koko maaiiman-kailäceuden
suurimpana nerona. E i
ihme joskin näiden tosiasiain , päir
vänvaloon tuojan upseeritpverit 0^.
vat joudnttautaneet sanomaian tat-
Saksassa on iTmestynyt painosta)
kirja nfmellä «12 vuotta Saksan
keis^riftovissa». Kirja sisältää "ViT-helm
II entisen bo-vimärsälkan
kreivi Robert 2IeidIit2-Triit2schle-rin
muistiinpanot hänen toiminta­kaudeltaan
-vuosina 1898—1910
keisari Wilhelm II hovimarsalkka-na.
Kirjan alkulauseessa vakuut­taa
kirjoittaja kunniasanallaan, ez-tä
kirjassa esiintyvät tapahtumat^
joiden aika j a paikka on tarkal­leen
merkitty, ovat totuudenmukai­sesti
heti tapahtuman jälkeen 'muis
tiin merkityt. Nämä muistiinpa­not
olivat aiotut julkaistaviasi; a i -
pulloUaan käsikirjoituksia, runoja j^aisintaan 1970, mutta katsoo k i r -
joittaja, e-ttä kun kerta entinen
keisari itse ori katsonut sopivaks!
julkisaattaa muistiinparionsa halli­tuskaudeltaan,
ei hänelläkään ole
mitään syjrtä muistiinpanojensa
julkaisemista kauemmin -viivyttää,
etenkin kun. ne historiallisen to-tuuden
sel-ville saamiseksi epäile­mättä
ovat suurarvoiset.
K i r j o i t t a j an kuvauksista käy sel­ville,
että ent. keisari oli täysin
tietäinätön siitä "todelflsesta elä­mästä,
jota hänen jrmpärillään elet­tiin.
Hänen turhamaisuudellaan ei
ollut mitään rajoja. Run mltS va­kavimmat
pulmat odottivat ratkai­suaan,
saattoi hän antautua miet­timään
suunnitelmia uusiksi -virka­puvuiksi
j a ritarimerkeiksi tai a n ­tautua
poikamaisiin - hirvityksiin
metsästyslinnoissaan. Keisarin tur­hamaisuutta
kiihoitti lisäksi se, et-
=tä kansa juhli häntä kaikkialla,
missä hän esiintjri, oUpa hän sit­ten
menetellyt kuinka jarjettömäs-
TEEN: KAIKKIA
kolit^hinnalla, sopivaisBuus taataan. Puhdis-tm
ien silitys telidlääii hnaoIeHisesti.
O; K 0 I V U LA
tayimtensai irtt ja sulkemaan- hä­net,
seurapiiiiistään. Eihäir toki
tälliakta olläii aaanut sanoai^ Heidän
jpnsaläBtaani.
^fanlia^ aapinem liis;-
V.ärihijnmsfe aaiioset,. mää tä-;
häöi asiä: (tuanetaan, luullaan ol^
leeni peräsin mDin.-TOo"deltaS50> en­nen'
K i r S t u s t a i j k - o K v a t n ä i B B t aakr
koset piirretfiS' B - S . Meabfiten k i ­veen,
•irf>kä löydeÄäin V . 1859. Nyt.
kuiteniön kuulmi Pennsylvanian
: f l i b p i ^ n '\ professori I^Barton saa-naenv
Pal^atiihesttai kirj^^ss;, jössm
ilmoitetaan kahden ranskalaisen
•muintiötieteiiieia -tatkijjam löytäi-neen
vieläkin -ranhemmant aapisen
eli: mkkoset;. -Tämän aa^skiirjas^.
joka^ mySflkin o n kiyinen,. väitetään
:nyt -varmasti: olevan aina., vuodeÄa
120*; ^erijen^ B i i s t a s t a • j a ; sisäliSä;
se n.s. soihSkialaisen kö-jbituksen.
aaikbset iNyt föydetyiasä aaldco-sissa
huomaa, j^hrtäläisssttä -Iferei-kan-,
roori»ao:-,i hebreari- j a , eng-lan^
nihkiei&sä" Ikaytettyjen aakkosten
kanssa..
N i i a ^ftisL on sitä «älä. aa^dtir>-
jalta. Scää kjika hänesJä. sitten l ie
Bikentaain opetÄUutkinL •
;> '. ;• • o V. .
Kupkman pan: laar
dettii
THi m KOLJONEN
r Phone-konttoruB 1588
PhoB» kotiitt 1765
^KirjOttakaa osottedla: Box USSl
. SudSuryi- Oat,
Pitkäbatkaxstlle aina tilaa täi
rashuoneessa leikkauksia vaEteLj
ToihifiSJisa kykenevä
taattorii Balutaan heti K. 0._
toänikunnan palveluksefli.
vim kuuluu kirjojen ja
tSea terotys j a yleensä ag
työn t ^ m i n e n . HenkOÖB
lottava KommunistipBolneesMn.^
HalcMnukset pa
iseen on lähetettävä osoittailb:
H. EUMEN,
Box 26, Sudbury, Önt
SUOMESTA
Tässä et ole kyj^mys mistään
sellaisesta tarurioma&esta elämän
tai kuoleman punsta, joita: ennen
para-Öisissa kasvöv' •vaari 'eräästä
suuresta salavasbi" joka : on kasva­nut
Lynnfiedin , fcanpungi^a Lprd-j
a Sälemtatujenlcaimassa. Puu­lta
on sanottu kuoleman -puu-ksi
syystä, että siihen on moni auton-ajaja
kärrynsä ajanut j a saianut
surmansa. : P u n pn , oHut paikka­kunnan
suurin j a erittäin kuuluisa
siitä, että se, o n alkujaan kasyannt
kävelykepistä. N^^^^
kaperin oli eräs Joseph .Mansfield
tiellä kävellessään katkaissut tuo­reen
jalavan oksan kävelykepik-seeri.
Aikansa käveltyään, V. oli hän
sen pistänjrt n.s.«LordCamer> n i ­miseen
"tiemutkaan pehmeään noi­taan
pystyyn. • Siihen se sitten jäi
j a juurtui sekä kasvoi niin suurek­si
puuksi, että se <di-jo:20 jalkaa
ympärimitaten ja 75 iaBcaa : kor­kea.
Mutta se oli myöskin liik­keen
-vilkastuessa tallat f yleiseksi
vaaraksö, ^ l ä se oH iäan lähdlä
tietä j a . nyt tämä jättiläisjalava
on .:maantiedepartementin ; i toimesta
kaadettu mafian ja saatnn sitä
iso pino halkoja., ,
iSUOMALMSTEN PJRTUHO!»-
MAT ULKOMAIUA
Tukholman tullimiehet
vat miltei päivittäin
satamissa olevien laivojen
tuksia j a usein he saavuttama
sä hyviä tuloksia. Ni»pa
tiin suomalaisesta hoyiylMj?
«iBfebeslä» joku aika sitten w^
räa -vientispriitä Ja
v a U a k e r r a U a käydessä,
massa takavarikoitiin sutfl_J
BO litraa vientispriitä,
turkulaisesta höyrylaivasta^
stjernanistas» löydettun
ten 25 Ktraa spriitä, JotKa
rikoitiin.
Kuotsin lehdet, jotkf
koista kertovat, « « n o ^ ^^
Tasein on ««ngen .Sffn
ketty ja että Vu=P
jon vaivaa sen ^^^^^h^e
oUvat tullimiehet kerran
Beet ^Nordstjemanni ^e
vedestä. =^^,r^2^°oK
ja vaivaa. Ä l l a f c j t^
jokseenkin laiha, silla
dettiin ainoastaan.J
joka todenmäko^sö ^
nut sinne joHatai eam^
kaUa.