Vapaus, August 12, 1922

              Lauantaina, elok. 12 p. — Satnrday, Angnst 12.
V A P A U S
Canadan fiUonjalaisen työväestön äänenkannattaja, flraes-tyy
Sudburyssa, Ont., joka tiistai, torstai j a lauantai.
H. PURO,
Vastaava toimittaja.
VAPAUS
(Uberty)
The only organ of Finnleb Workere fn Canada. Pob-
Wied in Sadbury, Ont, every Toesday, Tborsday and
l Advertifling rate» 40c per col. Inch. Minimom cnarge
for aingle «isertlon 75c. Dlscount on standmg advertue»
oent. The Vapaus is the best advertising medium among
tiie Finnish People in Canada. .
Umotushinta kerran julaistuista ilmotuksigta ,40c.
palstatuumalta. Suurista ilmotuksista sekä ilmotuksista,
Töiden tökstiä ei joka kerta ;nuuteta annetaan tuntuva
alennus. Kuoloilmotukset $2.00 kerta ja 50c. Iisaa
jokaiselta mnistovärsyltä; nimenmuutosilmotukset 60c.
kerta, $1.00 kolmekertaa; avioeroilmotukset $2.00 kerta,
13.00 (kaksikertaa; syntymäilmotukset $1.00 kerta; na-lutaantieto-
ja osotcilmotukset 50c, kerta, $1,00 kolme­kertaa.
— TilapäiBilmotukaiBta.pitää raha seurata mu­kana.
^ -,
edellytyksiä oikcislon vaalivoittoon, «anovat £08.-dem.
sanomalehdet. Ja osabi he ovatkin oikeassa. Jos orja
suostuu nurisematta kantamaan raskairopiakin kahlei­taan,
niin ei myöskään irstaalla orjavoudilla- j a isän­nällä
ole syytä ryhtyä kovakouraisempiin keinoihin or­jaansa
kohtaan.
Samoin on myös Suomen työväenluokkaan nähden
asian laita. Suomalaisen työmiehen oli mahdoton, vali-tarintaan
ryhtymättä kantaa sitä vääryyden ja sorron
paljoutta, mikä sen hartioille o l i asetettu. Se ei voi­nut
olla sellaisena vaivaisena aasina, miksi sosia­lidemokraatit
halusivat työläisen taltuttaa. Kun kan­nettava
kuorma oli liian suuri, että sen alle uhkasi
TILAUSHINNAT: . .
Canadaan yksi vk. f 4.00, puoli v L $2,25, kolme kk.
II.BO ja yksi kk. 76c. „ ,
Yhdysvaltorbin ja Snomeen, yksi vk. $5.50, puoli vk.
$SM Ja kolme kk. $1.75. ^ ^ ^ ^ • ^ •
Tilaaksia, joita ei seuraa raha, ei tulla lähettSmäSn,
asianaicsten Joillp on takaukset.
•4-
Jokaisen silmään on täytynyt pis­tää,
kuinka vaikeata Venäjän naa-purivaltioiden
on ollut keksiä vas­taus,
neuvostohallitoksen molem*
minpuolista varustusten vähentä­mistä
koskevaan noottiin. Joka päi­vä
käy yhä selvemmäksi, että olem­me
tässä tekemisissä suoranaisen
sabotaassin kanssa.
Lätin hallitus vastasi, että se p';
riaatteessa kernaasti suostuisi neu-musertua,
niin ei ollut valinnan varaa. Pulleavatsaiset vostohallituksen ehdotukseen, mut
j - 1 1 - . • 1 sos.-dem. johtajapomot visk attiin si. vuun j- a .t y-öl1äi-s et. ta että sen oli kuten ennenkm neu-
Vapauden Jionttori ja toimitas on Liberty Building,
Lome St,,Puhelin 1088.^-Postioaote:
Bog 19," Sndbngr, Ont
Joa ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen
kirjeeseenne, kirjottakaa uudelleen liikkeehoitajan per-eoonalljselia
nimbl^ä,
J . V. KANNASTO. Liikkcnhoitaja.
Eeiristered at the Post Office DepartD)ont, Ottawa, as
^ u n d elass matter, . , .
Tiistain lehteen aijotut ilmotukset pitää olla kont­torissa
lauantaina, torstain lehteen tiistaina ja lauantain
lehteen torstaina kello 3.
muodostivat uudelleen rintamansa sortajiaan, j a sen
apureita vastaan.
Osoittaa ihmeteltävää typeryyttä j a oikeata sosiali­demokraattista
vääristelytaitoa* jos yrittää yhteiskun­nan
sisällä syntyneet suuntavirtaukset asettaa johtuvik­si
vain pelkästä «edesvastuuttomasta kiihoituksesta».
Jokaiselle, joka tuntee edes materialistisen historian­käsityksen
aakkoset, pitäisi edelläolevan väitteen jär­jettömyys
itsestänsä olla täysin selvä. Sosialidemok­raattisen
puolueen romahdusmainen heikontuminen on
luonnollinen tulos siitä järjettömästä «hyvientoivei-den
» politiikasta, jota puolueen johto on harjottanut.
Marxilaisen sosialismin perusväite on, että yhteis­kunnan
kehittyessä luokkataistelu saa yhä kärjisty-neemmän
luonteen. Väliluokat häviävät ja luokkatais^
telu muodostuu entistä enemmän kahden, toisilleen
vihamielisen luokan väliseksi.
Joka ei edelläolevaa väitettä usko, se löytää itsen­sä,
kuten Suomen Sos, dem. puolue nykyisin, elämän
todellisuustuulten siipirikobi ruhjomana.
Luokkavastakohdat Suomessa
selvenevät
Suomen Työmies kirjottaa äskeisten «duskuntavaa-
Ilen johdosta:
Vaalien tuloksien nyttemmin tultua tunnetuksi käy
selville, että kaikki n.k. vapaamieliset keskustapuolueet
öval kärsineet raskaan vaalitappion. Poikkeuksen te­kee
vain maalaisliitto, jonka edustajamäärä on kas*
vanut kolmella edustajalla, ollen nyt 45. Tosin iei
maalaisliitonkaan saama äänimäärä ole yhtä suuri kuin
V. 1919, vaan on se vähentynyt y l i kymm?n?Uä tuhan­nella.
'
^ Alvan raajarikoksi sensijaan on tullut ruhjotuksi
edistysmielinen puolue. Sen listoja äänestäneiden l u ­kumäärä
on alentunut lähes puolella j a on se menet­tänyt
11 edustajapaikkaa, jotka ovat joutuneet etupääs»
sä kokoomuspuolueen hyväksi.
V;Yi)tä perinpohjaisen selkäsaunan alaiseksi joutui
fiö8,-(len), puolue.
Sen saavutlaini äänimäärä, joka v, 1919 vaalel8'&a
oli 3fö,{lÖ0, aleni 215,000 j a 27 edustajapaikkaa me-
* netti se Sosialistiselle 'Työväenpuolueelle.
Numerot osoittavat mitä selvemmin, mihin suun­taan
kehitys on kulkemassa. On tapahtunut juuri se,
mitä kommunistit ovat väittäneetkin. E r i yhteiskunta­luokkien
välinen juopa ei kapene, vaan päinvastoin
käy yhä laveammaksi Ja luokkataistelu ankarammak­si.
Turhaa on odottaa' syntyväksi jonkinlaista vas-taldcaisten
yhteiskuntaluokkien keskinäistä sopusointu-tilaa,
jolloin hyväntahtoinen porvari ja nlaltilHnen so-fiaUdemokraatti
keskinäisessä yhteisymmärryksessä
järjestäisivät yhteiskuntälubkkien keskinäisiä asioita.,
Kehitys tulee kulkemaan kokonaan päinvastaiseen
suuntaan. Porvariston keskuudessa äärimmäisen oi­keiston
voima kasvaa ja työväenluokan yhäti lisään^
tyvän kannatuksen tulee saamaan osakseen jyrkän
hiokkataistelun kannalla olev^ vallankumqukselllnen
puolue. j
< SaiD&aH suuniäan, mitä vaalien tulokset osoittavat,
tulee kehitys varmasti edelleenkin kulkemaan. Kaik­ki
hurskaat toivomukset vapaamielisten porvareiden
avulla suoritettavasta yhteiskuntaolojen oikeudenmu­kaiselle
pohjalle järjestämisestä, ovat turhia haihat­teluja.
Tämä on asian luja todellisuus, eikä sitä hy­villä
toiveilla toiseksi muuteta. .
Porviarilliseh yhteiskunnan tasapainotilasta hor­jahtaminen,
rappeutumiskaudelle jöutuinitten, kasvattaa
vastakkaisten yhteiskuntaluokkien välistä ristiriitaa, j o i
ka 'Välttämättömyyden pakosta suurenee kuin lumivyö­ry,
s^kä johtaa kärjistyvään luokkataisteluun ja porva­rillisen
yhteiskunnan kukistumiseen. Joka odottaa vas­taisuudessa
jotain päinvastaista tapahtuvaksi — se
tulee tämän tästä havaitsemaan arvioineensa kehityk­sen
kulun väärin.
Aivan naurettavan vaikutuksen tekee esim, kotois-,
ten sosialidemokraattiemme hämmästys j a raivo, huo­matessaan
vaalien tuloksista, että olivat kokonaisuu­dessaan
erehtynyt kehityksen suuntaan nähden. Sosiali-demokraattimme
odottivat oikeistopuolueille tappiota
ja työväen vasemmistolle heikkoa kannatusta — mutta
molemmat arviot olivat päin seiniä.
Oikeiston voima kasvoi j a äärimmäinen vasemmisto
osoittautuikin arviointia suuremmaksi. Toiveittensa
haaksirikon keskellä yrittää nyt sos,-dem. puolue ke­rätä^
rippeitä talteen. Ovatko he mitään oppineet edus­kuntavaalien
antamasta opetuksesta, sen tulemme näke­mään
tulevaisuudessa. Vielä tällä hetkellä ei ainakaan
siten tunnu asian laita olevan. Syntyneestä häm­mingistä
yritetään jotenkuten selviytyä ja kuitata koko
asia sillä, että sokeassa parjausinnossa syytetään Työ­väenpuoluetta,
ei yksin sen tappion aiheuttamisesta,
joka kohtasi sosialidemokraatteja, vaan jopa vierite­tään
meidän, kannettavaksemme syy edistysmielisten
porvareidenkin erikoisen raskaaseen vaalitappioon.
K o k o keskustan tappio on ollut muka tuloksena vain
kommunistien kiihotuksesta.
Jos olisi pysytty sellaisella, kaikkeen alistuvan uh-rikaritsan
kannalla, johon sos.-dem. puolue viimevuo­sien
toiminnallaan pyrki, niin eipä olisi ollut mitään
Imperialismin ristiriidat
Radek osoittaa eräässä kirjoituksessaan, että kapi­talistit
itsekin huomaavat, kuinka sota j a pulat ovat
tärvelleet kapitalismin elinhermot Kun Saksan teolli-suuekuningas
Stinnes Rapallon sopimukseen johtaneis­sa
neuvotteluissa tähtäili, että kommunismi olisi Venä­jällä
tehnyt vararikon, palautti Krassin mieliin kapi­talismin
sodan aikana tekemän vararikon. Ilmettään-kään
muuttamatta vastasi tällöin Stinnes: Niin, me
eUmttif! suuria pässinpäitä. Mihin tällä sodalla oikeas-laan
piisi voitu päästä? aVisto siitä ,että kapitalismi
sai sodassa, iskun, jota ei vielä ole lääkitty, eikä voida
lääkitä, vallitsee tällä hoavso kdpitaii§teissa. Jämän
kokemuksen perusteella keiettavat kapitalistisen talou»
den;|ohtajat välttää kansainvälisiä yhteentörmäyksiä.
Kun passifismi ennen sotaa oli pienen sivistyneiden
fyhmiill ideologia, on se nyt jbiksikin ajoiksi tullut
kaptaalin johtavain kerrosten päämääräksi. Mutta tämä
ei suinkaan riierkitse, että pasifismista olisi tullut to­dellisuus.
Sen ihanne taloudellisesta 'maailmanbrga-nisationista
kansainvälisesti säännöstelevänä poliittise­na
keskuksena ei Vielä ole päässyt askeltakaan kohti
toteutumistaan. Kansain Liiton kohtalo osoittaa, kiiihka
kaukana kapitaali vielä itse asiassa on tällaisista rat­kaisevista
toimenpiteistä.
Kaikki Englannin ja Ranskan väliset kriisit päätty­vät
ijutcen lähenemisyritykseen, "Mitä ankiairampi kriisi
on, mitä jyrkerapinä ilmenevät'vastakohtaisuudet, sit^
enemmän koetetaan kriisiä lykätä eteenpäin, l^ouraan-tuhtuvista
esimerkeistä käyvät Genua j a Washington.
Jaappanin ja Amerikan väliset vastakohtaisuudet joh­tivat
yritykseen päästä johonkin sopimukseen ^ a g -
hingtonissa. Täällä selvästi ilmenneet vastakohlaisuu-,
det Englannin j a Ranskan välillä johtivat uuteen yh-distymisyritykseen
Cannesissa. Mutta tämä epäonnistui.
GenuaSäa leimahti ranskalais-saksalainen vastakohtai­suus
iläii liekkiin. J a mitä näemme nyt tämän konf­liktin
seuraubena? E i ainoastaan englantilais-ranska-laista
lähentymistä vaativa vanhoillinen englantilainen
lehdistö vaan myös Lloyd Georgen liberaaliset vastus­tajat,
kuten Grey j a AsQuith vaativat ranskalais-eng-lanlilaista
sovinnontekoa. Ranskalais-englantilainen
murros on sitäkin todennäköisempi, kuta enemmäi^
Amerikan suhde kumpaankin maahan on epäselvä. I h
man Amerikan tukea ei Ranska voi rikkoa välejään
englantilaiseen liittokumppaniinsa, erikoisesti seii ^a-kia,
ettei se saisi hiitään tukea edes europalaisilta Va­salleiltaan.
Amerikan suhteiden selvittäminen £tff(r-paan
ja Kaukaiisden Itään saattaa vain olla varsi» '}iit-kallisen
kehityksen tulos. Tähän mennessä on anfeiri-i
kalainen kapitaali varsin vähän välittänyt ulknmaiirlta
markkinoista.
Niin kauan kuin on kysymys h a l l i t u t päätök­sistä,
tulevat nämä alati polkemaan Famaa paikkaa,
ja vain Varsin arkaillen lähenee yritys ratlcaista taksan
reparationikysymys kansainvälisten velkain poispyy)i-kimisen
kautta, korvauksena Saksan suoritusten vähen­nyksenä.
Neuvosto-Venäjään nähden koetetaan päästä
modue vivendiin, koetetaan lykätä Aasiaa koskevan
päätöksen teko. Hallitukset pyrkivät saamaan aikaan
lykkäyksen, sitäkin suuremmalla syyllä, kun ne eivät
vielä kylliksi ole päässeet osallisiksi sodan teknillisistä
kokemuksista j a uusia sodankäyntimenettelytapoja on
syntymässä. Versailles-rauhan maaperä on vulkaani­nen.
Työväenluokan aseman huononeminen johtaa val­lankumouksellisten
voimain hitaaseen mutta keskeyty­mättömään
kasvamiseen. Ja nämä voimat kenties ehti­vät
ratkaista Versaillespulman ennenkun porvaristo on
päässyt selville koko asiasta.
Wienin kongressin luoma «järjestys» oli voimass^v
suunnilleien vuoteen 1848. Versaillessa vuonna 1871
päätetty «järjestys» o l i olemassa 40 vuotta, Ententen
Versaillessa vuonna 1919 sanelema «järjestys» tulee
olemaan paljon lyhytikFisempi.
voteltava muiden Itämeren vaHi
öiden kanssa. Suomen ulkoministe­r
i , herra Enckell, Suomen työväen-tasavallan
pyövelin, von Goltzin
kannaTEäja, ja nykyään ei vähem­män
vilpitön Ranskan ihantelija,
yrittää viivyttää vastausta noottiin
eri välikysymyksillä: milloin ja mis­sä
pidettäisiin konferenssi jne. voi­dakseen
kiertää suoran vastauksen
kirottuun kysymykseen. Vielä huo­nommin
on laita Puolan suhteen.
Useiden viikkojen ajan cn se ollut
ministeripulailveilyn näyttämönä.
Aluksi kinasteli valtiopäivät val­tion
päämies Pilsudskin kanssa
peru^uslaillisesta kysymyksestä, kel­lä
tässä demokraattisessa tasaval­lassa
oli oikeus nimittää hallitus;
valtiopäivilläkö, jonka olemassaolo
kylläkin oli epälaillinen, sen tehtä­vänä
kun perustavana kansallisko­kouksena
oli valtiosäännön määrit­teleminen,
vaiko valtionpäämiehella,
jolla luonnollisesti ei ole oikeutta
vastoin valtiopäiväin tahtoa ni
mittää hallitusta. Kysymys tuli si­käli
ratkaistua, että herra Pilsuds-ki
jätti kabinetin muodostamisen
herra Sliviskille, joka historiankir-joittaja-
ominaisuudesaaan on var­sin
huomattava kaunokirjailija,
mutta kaunokirjailijana varsin huo­no
historiankirjoittaja. Tämän
lahjakkaan kirjailijan ensimäinen
teko oli ulkoministeri kreivi Skir-muntin
erottaminen. On tarpeeton­ta
mainita, ettei kreivi Skirmunt
koskaan ole ollut mikään bolshe-viki;
tästä on takeena hänen enti­nen
jäsenyytensä tsaristisessa neu­voskunnassa
ja hänen ominaisuu­tensa
latvialaisena guurtilanpirilsta-jana.'
Mutta valtion päämies vihasi'
kreivi Skirmuntia, ensiksikin fion ta*-
kia, että tämä tiesi olevan mahdo­tonta
tanssia Ranskan ttilUn mu­kaan,
ja toiseksi, koska hän piti
rauhaa Venäjän kanssa välttämät­tömänä.
Herra Skirmunt sai eron
virastaan. Ja tällä on sanottu kaik­ki
yhtä hyvin tulevasta Puolan hal­lituksesta
kuin Puolan hallituksen
vaikenemisen syistä neuvostohalli­tuksen
varustusten :; vähentämistä
koskevan ehdotuksen suhteen.
Tämän vuoksi on kaikkien ve-.
näläisten puna-armeijalaisten, työ­läisten
ja talonpoikain, samoinkuin
naapurimaidenkin työläisten ja ta­lonpoikain
tiedettävä, että neuvos­tohallitus
ehdotti, molemminpuolis­ta
varustusten vähentämistä, jotta
.työläiset ja talonpojat voisivat pa­lata
takaisin työhönsä. Mutta lÄ-tin,
Viron, Suomen ja Puolan hal­litukset
tekevät sitävastoin kaik­kensa
lykätäkseen määräämättömiin
aikoihin tämän kaikkien maiden
työläisjoukoille niin tärkeän kysy-myksen
ratkaisnflk
E i ole mltääh fe^äilystä siitä, et­tei
tämä sähdtöassi ole ainoastaan
naapurihalHtUsten vaan jopa pikem­minkin
Mhtavain europalaisten
vallassaolijain, varsinkin ranska­laisen
imperialismin tuotetta.
Ranskalainen imperialismi on jo
selittänyt, että se on punaisen ar­meijan
olemassaolon takia pakotet­tu
pitämään aseissa jättiläisarmei-jaa.
Sen vuoksi on ranskalainen
diplomatia pyrkinyt estämään en­tisten
Venäjän maakuntain halli­tusten
aseistariisumisneuvotteluja
neuvostohallituksen kanssa. Me
olemme tehneet tämän ehdotuksen
täysin vilpittömästi, voidaksemme
palauttaa osan puna-armeijalaisis­tamme,
tuottavaan työhön. Se, et­temme
ole saaneet ehdotukseemme
vastausta, osoittaa Venäjän kan­sanjoukoille,
että juuri naapurim­me
eivät tahdo varustusten taa­kan
keventämistä, koska eivät tah­do
lakata olemasta ranskalaisen mi­litarismin
kanuurianruokana. Moit­tikoot
naapurimaidemrae hallitukset
vaikenemisensa seurauksista itse­ään,
ja Puolan, Lätin, Viron ja
Suomen kansanjoukot tietäkööt.
kutka ovat edesvastaassa varoetus*
ten vähentämisen raukeamisesta.
Haagissa pitää neuvottelujaan ka­pitalististen
maiden asiantuntijain
seurue, joka esittää meille suuren
laskun veloistamme. Tietäkööt 'he,
kutka ehdyttävät meidän lähteem-me,
joista tulevaisuudessa voisimme
suorittaa osan meille osoitetuista
vaatimuksista. Ranskalainen lehdis­tö
on jo raivonnut ylen määrin
Neuvosto-Venäjän ja Saksan välil­lä
muka tehdystä sotilaallisesta so­pimuksesta,
minkä perusteella me
muka olisimme velvolliset pitämään
aseissa jättiläisarmeijaa. Jos Puola
ja sen enemmän tai vähemmän vil­pittömät
ystävät jättävät vastaa­matta
varustusten vähentämiskysy-mykseen,
niin saattaa yksinkertai­sinkin
ihminen ymmärtää, että mei-dän
on pidettävä aseissa voimiakas
armeijamme ei minkään salaisen so­pimuksen
joiidostä Saksan kanssa,
vaan salaisten sopimusten takia
Ranskan ja naapurivaltioidemme
välillä. — Karl Radek.
Unkarin jatkuva lahta-rismi
Keskusteltaessa valtion budgetis-ta
Unkarin vastavalitussa kansallis­kokouksessa
jätti sosialidemokrati-nen
parlamenttiryhmä selityksen,
joka sisälsi järjestyneen työväenluo­kan
kannan määrittelyn ja jossa
Tausutaan m.m.;
iUnkarin työväenluokka ei tun­nusta
tätä parlamenttia Unkarin
väestön lailliseksi edustuslaitoksek­si,
koska se on valittu terroria ja
lahjontaa käyttäen. Unkarissa val­litsee
edelleen sorto ja kurjuus.
Maan työtätekevän elementin häi­käilemätön
vainoaminen jatkuu.
Kymmenettuhannet ja taas kym­menettuhannet
henkilöt istuvat tel­kien
takana, interneerattuina taik­ka
ovat poliisivalvonnan alaisena.»
Ryhmän edustaja vaati demok­raattisen
järjestelmän oteuttamista,
oikeus- ja lausuntavapauden tur-yapjsta
sekä, yleistä poliittista am-nestiifl,
Sosialidemokratisen ryhmän esi­tykseen
vastasi Horthyn' ministeri-presidentti
kreivi Bethlen seuraa­vaan
ylen mielenkiintoiseen tapaan:
«Em^e salli, että kukaan tekee
kiistanalaiseksi parlamentin lailli­suutta.
Ellei oppositioni luovu näis­tä
hyödyttömistä., hyökkäyksistä,
koituu silta raolcaita seurauksia.»
Demokraattisten vaatimusten suh­teen
lausui hän: cMaamme ei ole
kylliksi, kypsä ja •leyolji^^n, jotta
voisi tjullä^ Sysyniykseen n,k. de­mokraattisen
oikeuden laajentami­nen.
Sen sijaan kiinnitämme me
suurinta . huolta herrainhuoneen
(ensi kainarinj palauttamiseen, jot­ta
saadaan aikaapa kaksikamarijär-jestelmä.
Mitä taas amnestiaan tu-
,lee, niin ei jubettakaan siitä. E i ,
en tahdo vankilanporttien aukaise­mista!
Telkien takana istuvat ovat
tuomitut täysin oikeudenmukaises­ti!
» '
Tämän puheen jälkeen menetti
oppositioni malttinsa. Korviahuu-maavan
metelin vallitessa huudet­tiin:
«Älkää sekoittako nimeänne
Unkarin nimeen! Niinmuodoin on
odotettavissa feodalismia ja inkvi-sitionia
demokratian ja vapauden
sijasta]
Muuten on Horthyn virallinen
äänenkannattaja äskettäin julkais­sut
Rathenaun murhaa isänmaalli­sena
tekona ihailevan kirjoituksen,
jossa lausuttiin «Heräävän Unkarin»
sympatia «sankareja kohtaan, jotka
taistelevat jumalan, kuninkaan ja
isänmaan puolesta (sanat ovat kuin
Aatu-räähkän parhainta patenttia!)
tasavaltalais-dembkraattista hävitys-pyrkimystä
vastaan».
Kumma vain ettei lahtariporva-rien
jumalaa ja muita suuria per­soonallisuuksia
voi palvella muulla
kuin murhilla, raiskauksilla ja muil-la
roistomaisuuksilla. Mutta kunkin
aikakauden ja luokan jumalathan
kuvastavat luojiaan; murhaavalla
ja mässäävällä porvaristolla täytyy
olla itsensäläiset jumalat: mitä
paksummat j a törkeämmät, sitä ju-malallisemmat!
Kriisi Saksassa
§äksän työtätekevät kansanjou­kot
ovat uudelleen — kuten vuosi
hitten 'firabetgerin murhan jälkeen
y nousseet ja osoittaneet mieltään
monarkisteja vastaan ja tasavallan
puolesta, olipa tämä nyt minkälai­nen
hyvänsä. Kommunistiset työläi­set
kulkevat täällä käsi kädessä so-sialidemokratisten
kanssa, mutta he
eivät osoita mieltään sosialidemo-kratien
ja porvarillisten demok­raattien
hallituksen puolesta vaan
Ludendorffin ja Hellferichin klik­kiä,.
vastaan. Hallitus lausuu jälleen
suuria sanoja ja selittää, että se
ratkaisevalla hetkellä tulee. seiso­maan
työtätekevien kansanjoukko­jen
puolella, ja tekee jälleen uh­kaavia
liikkeitä, aivan kuten viime
vuonnakin. Mutta näistä sanoista ja
liikkeistä ei. tosiasiallinen asema
muutu rahtuakaan.
Saksalaisen «demokratian» poli­tiikka
on juuri se maaperä, missä
sotaisa kiihkokansallisuus kukoistaa
rehevästi. Saksan demokraattinen
hallitus ei voi käydä mitään tais­telua
oikeistoa vastaan. Ei ainoas­taan
siksi, että se on ' alituiseen
valmiina uusiin hyökkäyksiin työ­väenluokkaa
vastaan vaan myöskin
siitä yksinkertaisesta syystä, että
hallituksen taloudellinen politiikka
työntää suurimmat sivistyn,:,
pikkuporvarien kerrokset
seen oikeistoon. Ku„ vlir.::
fessonen perheet, p , - :
nyt virkamicHten suurina t
sista. eivät viikkokausiin
palaa taikka sokeria pöydSe
niiden on lisäksi kan-etta^
tonta verotaakkaa, samaan"-
kun BuurteoUisuus kasaa '-J,
ulkomailla ja jobbarikoplat ^
väestöä provoseeraavassa yi.
dessä — niin on junkkar-^n
tenkin helppoa tehdä vertail-"-
dän nykyisen ja keisariaikaire,
mansa välillä. Lisäksi tulee
laisvastaiset aseet. Kansallis'.:
silla junkkareilla on yhtenä va
pana keinona pikkupon-ar--
joukkojen puoleensa ve-a
näyttää, kuinka juutalaine-^^
"porvaristo kukoistaa.
«Demokraattinen tasavalta
man demokraatteja ja ta^a
laisia, tasavalta, joka on kv^;
ton osoittamaan joukoille
pääsytietä Eietämättömästä iH
ta, on kuollut ja hedelmätön
tekee tyhjän talon vaikTitukse;
ka odottaa isäntäänsä. Täm"
tilanteen henki sellaisena mib
on porvaristo luonut. Rathenai
joitti eräässä kirjasessaa.i.
Saksassa ei demokratiaa eikä
valtaa valloittanut kukaan, l
kraattinen tasavalta luontui s
laisen imperialismin luhistui
tuloksena. Keisari ja kruunun;
si pakeni ja Saksa oli tasava
jäljellä. Saksan porvaristo, jok
Iitti sopeutuvansa tällaiseen a
tilaan, koska se toivoi enter
saavansa suotuisammat rauhz
dot, jos keisaria ei ollut olem
oli alusta alkaen työväenluo
vastaan, joka alkoi taistelun s
lismin toteuttamiseksi. Tasa-vakautui
kansalaissodassa työv
luokkaa vastaan, se vakautui
narkistien avulla, jotka vielä t
kin päivänä pitävät valtiokonei
hallussaan. Tämä asema voi<
muuttaa vain jos mitä päättä
mällä tavalla lyödään hajalle ]
koneisto ja tämän voi suorittaa
noastan työväenluokka, mikäli
on päättänyt rikkoa välinsä pc
riston kanssa.
Taistelua on käytävä niin,
saksalainen kiihkokansallisuus h
tetään niin että demokraattiset
kuporvarilliset joukot käänti
sille selkänsä, sillä on nauretta
että näissä joukoissa nähdään
taantumuksen tuki. Ne eivät n
dosta mitään luovaa ja vallanku
uksellista elementtiä mutta ne c
vallankumouksellisessa kuohumi
lassa kapitalismia vastaan, joka
koistaa kansakunnan ruumiilla. 1
väenhallitus, joka tarttuisi taai
musta kurkkuun, olisi siinä mäi
kohottava Saksan arvovaltaa ui
mailla ja lisäävä ulkomaisten k
sanjoukkojen luottamusta, että
olisi jouduttava Versailles'n rauh
sopimuksen tarkistusta ja tä
voittava puolelleen ne ainekset ,
ka tällä haavaa ^^rettömän k
sallisen puristuksen takia työn
tään Ludendorffin klikkiin.
Tuleeko Saksan sosialidemokrj
ratkaisemaan kantansa tähän su
taan? "Mitä sen johtajiin tulee, o
nämä vain pitävä huolta Ebertin
muiden huomattavien persoona
suuksien turvallisuudesta ja m
toin ryhtymään kaikkiin toimer
teisiin," jotta kriisi päättjisi y
tuloksettomasti kuin edelliset!
Mutta sosialidemokratiset työläi
tulevat saamaan uuden kokem
— Antalcaa Icuolleiäen haudata ja itkeä kuollei­tansa.
Sitä vastoin on Icadditittava olla ensimäisinä,
jotka elävinä pääsevät uuteen elämään. Tämä on oleva
meidän kohtalomme. — M a r x .
'idijkb -kyniisi ruostunut, vai mi-
^kä -kiin et ole kirjoittanut?», näin
'iiehee h«rtidahtanut moni ystäväni,
Ifbsiaan&in, täytyy tunnustaa, että
laiskuaden pahahenki on pitkän ai­kaa
vaivannut minuakin. Mutta nyt
kun huomasin, että kolme kertaa
viikossa ilmestyvän lehtemme toi­mitus
on jätetty yhden miehen har­teille,
niin katson puoluevelvolli-suudekseni
ryhtyä Heikkiä avusta­maan
näillä katsauksillani. Samalla
lausun toivomuksen, että kaikki
kynäilyyn pystyvät Vapauden ystä­vät
tekisivät samoin. Jos näin teem­me,
ei lehdestämihe puutu vVaihtele-vaa
sisältöä.
Yksi paivS Vapauden hyväksi.
Ainoan lehtemme menestys ja
edistyminen onkin minulle sydä­men
asia. Siksi pakisen siitä nyt
ihan ensimäiseksi. Samalla kun
lausun toivomuksen, että ryhtyi­simme
joukolla luomaan lehdestäm­me
rikassisältöistä, haluaisin pai­nostaa
myöskin sen aineellista avus­tamista,
jotta se jaksaisi antaa is-
"kuja riisto järjestelmän puolustajia
ja työväen kaikenkarvaisia pettu­reita
ja harhaanjohtajia vastaan.
Vapauden johtokunta ja S. S. J .
Toimeenpaneva komitea on lähet­tänyt
kirjelmän kaikille S.' S. Osas­toille,
jonka kirjelmän kuulin luet­tavan
äskettäin osaston kokoukses­sa.
Siinä kehotetaan osastoja viet­tämään
Työnpäivä Vapauden hy­väksi,
koska lehtemme pitkäaikai­sen
teollisuuspulan vaikutuksesta
on joutunut jönkiin verifan pieniin
varoihin. Tämä on ensi kerta kun
oma lehtemme pyytää suoranaista
aineellista apua osastoilta ja jäse­nistöltä.
Cobaltin reippaat ja aina etu­rintamassa
kulkeneet toverit olivat
kuulleet jotain tietä, että lehtem­me
olisi hiukan avun tarpeessa, he­ti
he enemmittä odotuksitta pisti­vät
iltamat pystyyn, joista oli tuloja
yli 50 dollaria. Timminsissä samoin
oli valittu komitea hommaamaan
asian hyväksi jo ennen kuin keho-tuskirjelmä
sinne saapui. Toivotta­vasti
tämä Pohjois-Ontarion kaivos-työläis-
osastojen toiminta on esi­merkki
siitä auliudesta, jolla kaik­ki
järjestömme osastot rientävät
viettämään juhlia Vapauden aineel­lisesti
tukemiseksi.
Näiden juhlien yhteydessä olisi
myöskin erittäin tärkeää toimia leh­temme
levittämiseksi, mikäli mah­dollista,
jotta sen aineellinen puoli
saataisiin entistä varmemmaksi ja
liikkeemme vapautettua vielä jälel-lä
olevista pikkuveloista, samalla
kun lehden suuremman levikin kaut­ta
laajennamme propaganda-aluet­tamme
yhä suurempia työläisjouic-koja
käsittäväksi.
Kuinka syndQcalistilehti torjun
syytöksen.
Vapauden lukijoillakin on ollut
tilaisuus tutustua siihen kirjelmään,
jonka Neuvosto-Venäjällä toimiva
toverinnne Leo Laukki lähettää
Amerikan suomalaisille työläisille,
kehottaen heitä eroon sellaisista
työväen vallankumouksellisen liik­keen
pärjääjistä ja pettureista, kuin
«InduBtriali8ti>-lehteä johtava iww:-
läissakki on. Nyt on «Industrialis-ti
»-lehti rientänyt tökeröllä taval­laan
puolustamaan itseään tältä
syytökseltä, samalla yrittäen pelas­taa
itselleen vielä mukanaan kul­kevat
Jiarvalukuiset joukot. Peit­tääkseen
likaisen vallankumouksel­lisen
liikkeen parjaustulvansa, heit­tää
mainittu lehti tov. Laukin y^ääl-le
uutta lokaa, puhjeten m.m. seu­raavaan
sanontaan: «Näyttää siltä
kuin Laukki esiintyisi tällä kertaa
«kommunistisen» porvariston kynä-renkinä
— Venäjän porvariston —
joka nyt on. Venäjän kommunisti
puolueen kautta, Venäjän proleta­riaatin
todella vallankumouksen
osan sydämeen.» Korehtuurivirhe
nähtävästi tekee epäselväksi, mitä
lauseen • • loppuosassa on tarkoitettu
sanoa. Mutta nähtävästi on tarko-tettu
sanoa « . . . joka nyt on iskenyt
puukon Venäjän kommunistipuolu­een
kautta Venäjän proletariaatin
todella vallankumouksellisen osan
sydämeen.» Tässä tarkoitetaan
näillä «todella vallankumouksellisil­la
» Venäjän sosialivallankumquk-i
sellisen puolueen johtajia, liitto-laisimperialistien.
Suomen ja Puo­lan
lahtarien, Koltshakin, Denikin,
Judenitshin ja 'Wrangelin auttajia
ja ystäviä, Kronstadtin vastavallan
kumouksellisia vehkeilijöitä y. m.
joiden «ylevän» asian ja «tosipro-letaarisen
» meiningin puolesta «Ii^-
dustrialistikin» on niin paljon kir-jottanut.
En tahdo mitenkään jaksaa su­lattaa
kuinka Amerikan suomalais­ten
työläisten, edös osankaan järki
on vielä siinä määrin seoksissa, et­tä
he ensinkään sietävät tuollaista
mustimpien taantumuksen edus
jäin lehtä ja tilaavat sitä.
Tov. Laukki valittaa, että här
äänensä kaukaa Atlantin takaa ki
luu ehkä liian heikosti, mutta mi
olen vakuutettu, että kaikille to
yallankumouksellisille ty»läisil
jotka vielä seuraavat iww:läii
taantumusta,' tuo kehotus kuul
äänekkäänä painostaksena, teh
lopullinen pesäero vallankumouks
lisen työväenliikkeen petturi
kanssa.
Porvari hermostuksiiiaaB,
Kaikista uutisista päättäen
Amerikan porvari kauheasti h«
mostunut sen Johdosta, että läh
700,000 hiilikaivostyömiestä Yhd)
valloissa ja Canadasaa tekivät er
kerran yleislakon. Niin kauan ku
hiiltä riitti varastoissa lohdutt»
porvari itseään sillä, että onpa k
säaika, ja aikaa voittaen kolimJ
närin perheeseen tuleva nälkä k)
lä ajaa sen takaisin kaivoksim e,
tistä huonommalla palkalla. Muti
kun' vielä rautatietyöläisistä no:
400,000 liittyi lakkoon, uhaten ti
mäkin ^alati laajentua, alkoi po
varia hermostuttaa. Kun sitten vi«
lä hiilivarastot alati vähent.viv-a
rupesi porvari pelkäämään, että n;
nen tehtaansa seisahtuu ja dividei
tit lakkaavat juoksemasta, niin bat
kasvoi suuremmaksi. Niin että nj
valitsee porvari jos minkälaisia kc
miteoita suunnittelemaan millä «
voin kapinallinen kaivosmies saa
täisiin nrortumaan ja ajettua ta
kaisin maanalaiseen nokiseen orja
luolaansa. Mutta' satatuhatpämei
kaivosmies seisoo yhä edelleen tai
pumattomana,, lujana vaatimn^^