Vapaus, September 20, 1928

              Torstaina, gyyslrom 20 p:nä—Thnr>, Sept 20
a
r
I
i
f
i
S5
täältä R i i k a a n a s t i , jonne tikerit o l i .
vat ostetttt.
K a i k k i raskaat bakaasimme (ark-
Icamine) olivat j o iriety laivaan ja
ineni\-ät tätä tietä Riikaan astL N y t
oli meidän oltava Havressa lähes
kaksi vuorokautta, ennenkuin saim­me
passiviisumit valmiiksi Belgian,
Saksan, Liettuan j a Latvian läpi
kulkua varten. Täällä saimme t u ­tustua
vähän Ranskan maan olo.
suhteisiin. Jo heti ensisilmäykseltä,
ennenkuin maihin astuu, huomaa
m a t k a i l i j a , että ei tämäkään \-irni.
j a vasaran koristamana j a n im p i an
kun tuo p o r t t i o l i sivuutettu, pysäh­tyi
juna j a vaunuun astuivat venä­läiset
passien tarkastajat asestetun
sotilaan seuraanÄna, jolloin taas
j u n a lähti liikkeelle.
Me .4.merikasta tulleet olimme
tottuneet tähän asti seipään suoraan,
virkamiestyyppiin, nyt sitävastoin
huomasimme olevamme vaatimatto.
man näköisten tovereidemme kanssa
tekemisissä. Mieliala tuntui muut­tuneen
tuossa tuokiossa perinpohjin
meihin, tähän maahan t u l l e i s i in näh-rjTäleiden
maa ole työläisen para-jden j a yleensä tuntui n i i n kummal­tasi,
vaan että sodan aiheuttamat'liselta, kun ei puvusta enemmän
. verot j a rasitukset muun p o r v a r i i i i - k u i n esiintymisestäkään voinut erot­taa
virkamiestä tavallisesta työmyy.
rästä, paitsi sotilaat
sen komennon lisäksi painavat ras­kaasti
työtätekevää luokkaa. Van­hoja
naisia näkee_ miltei yleisesti j Ennen Leningradiin saapumista
nuorison, nousevan pohren kasvatus*
järjestelmän ohella.
LENINGRAD
U l a l l a 4 p. elokuuta saavuimme
Leningradin kaupunkiin, tuohon van­haan
kuuluun kylään, jossa olin jo
n i i n monta kertaa käynyt j a asunut.
Oli jo pimeä, kadut olivat huonosti
v a l a i s t u j a ; muutimme tältä asemalta,
jonne meidät ensin t u o t i i n Suomi,
asemalle, jossa yövyimme j a josta
seuraavana aamuna menimme j u ­nalla
matkan perille
TYÖN KOMMUUNAAN,
Rää^yään. Täällä otti meidät vas­taa
ennemmin saapunut toverijouk-ko.
Lennokkailla puheilla j a toivo­muksella,
että ymmärtäisimme mitä
tulleet, j a että
mmärtämisen kannusta.
I m i n ä meistä löytyisi ylpeyttä, mie-tään
näkemään. Nyt o l i j u u r i elon-isimnie l ä h t e m ä n : " " i S ^ e J S Sr- f^T'^^ ' ^ " f muutaman päivän o l -
leikkuuaika j a vuodentulo n ä ^ t i h y - U a n oli meillä tilaisuus nähS mitTn tyoskennelleetkm huomaam-välta
nallia seuduilla. 'nainen ottaa osaa Neuvostoliiton
S A K S A jy|ösrakentamiseen. Näimme nimit-jiäin
joukon naisia radan varrella
B e l g i a n ylitse kuljimme yöllä, j o - !-antaa luomassa. Ja reippaasti nä-ten
siitäkään maasta emme voi näl. työ käj-A'änkin. Seuraavalla ase-j
oa kertoa, paitsi aamulla päivän j ^}ala taas naimme joukon oikeita yleisesti eheä, kirkas ja toivorikas
valjetessa, jollom aloimme olla jo j ^ olgan venemiehiä, mikäli ulkoasu ' tulevaisuuteen nähden. He sanovat.
Saksan r a j a l l a näimme ympärilläm- Ja vaatetus oir kyseessä. Tämän ; että pitkälle on jo päästy siitä mistä
me luKuisasti tehtaiden piippuja täs- joukon kohtaaminen tuntui asetta-! lähdettiin, mutta paljon on tehtävää
me, että eteenpäin täällä mennään
varmoilla askeleilla. Leningradin
kaupungin lukuisat tehtaiden savu­piiput
näkyvät tänne j a niistä kai­kista
nousee sauhu. Mieliala, var­sinkin
nuorison keskuudessa, on
A a m u l l a siinä 7 tienoissa saa­vuimme
tuohon kuuluisaan Saksaan.
K u l j i m m e Ruhrin hiiliaineiden, Köl­nin,
Hannoverin, Berliinin ja Kö-ningsb
ergin kautta. Paitsi kaupun­keja,
näytti siltä, kun koko Saksan
maa olisi ollut j-htä viljasta lainehti­vaa
peltoa, jota täytyi ihailulla seu­r
a t a , varsinkin Reinin laaksoa. E i
näyttänyt olevan väliä, oli alankoa
tai ylänköä, n i i n kaikki oli saksalai­nen
saanut kasvamaan, ja ei vaan
jotenkuten, vaan kauttaaltaan hy­vin,
ja se järjestys, mikä vallitsi
k a i k k i a l l a , kiinnitti jokaisen huo­mion.
Rakennukset, pienemmät ja
suuremmat, näyttivät . olevan siis­tejä
ia puhtaita, myöskin työläisten
k o r t t e e r i t j o i t a ryhmittymiä oli help­po
pienuudestaan erottaa suurkau­punkien
liepeillä. J a mielenkiintoi­sinta
o l i se, k u n j o k a paikka, talo­j
e n , mökkien, yksin tehtaiden sei­näin
vierustatkin, kasvoivat, ei vain
sileää saksitettua korunurmikkoa,
j o t a olimme Amerikassa tottuneet
• nÄkemään, vaan jotakin hyödyllistä,
joko perunaa t a i muuta juurikasvia.
Perästäpäin saimme kuulla tähän
seuraavanlaisen selityksen: Saksan
työläisen palkka, lukuun otettuna
sotakorvauksesta johtuneet verot
y.m. menot j a elinkustannukset, ei
mitenkään riitä elämän ylläpitoon,
j o t en työläinen koettaa tällä tavalla
hankkia lisäansiota kaikkien mahdol­l
i s i en nurkkien j a maatilkkujen v i i -
jelyksellä. Siis sillä mittapuulla,
mitä matkailija näkee junalla kul­kiessaan
tämän maan halki ei voida
mitata tämän maan raatajan elin­tasoa
ja hyvinvointia, niin järjes­telmällisen
kauniilta kuin se ulko­asuunsa
nähden ensisilmäykseltä
näyttääkin.
ITA M E R E N M A AT
Kaikesta päättäen olivat sääsuh-teet
olleet suotuisat jo pitkän ajan
k a u t t a länsi-Europan, vaan kun saa­vuimme
Köningsbergiin j a Itämeren
maakuntiin, Liettuaan j a Latviaan,
n i i n jo muuttui ilmasto. E i enää
ollut lämmintä ja päivän paistetta,
vaan kylmä kolea tuuli tervehti mei­tä
täällä. Samoin muuttuivat v i l j a,
vainiot märkäperäisiksi j a surkastu­neen
näköisiksi. Soita ja rämeitä
sekä hiekkakankaita oli jo nähtä­vänä
sekä ränsistyneet olkikattoiset
talot j a köyhältä vivahtavat maalais­kylät
alkoivat olla jatkuvasti näkö­piirissä,
eikä mitään huomattavam-paa
muutosta näköaloissa tapahtu­nutkaan,
ennenkuin pääsimme Rii­kaan
ja Leningradiin, jossa myö­hemmin
tulimme kokemaan ja tietä­mään,
että yleensä näillä perukoilla
oli ollut harvinaisen kolea j a satei­nen
kesä j a kasvullisuus menestynyt
huonosti.
mahdollisuutta j a t o i v e i ta t u l l a kom- rakennukset ovat korjausten alai-munisteiksi.
Nämä venemiehet, t o i . sina laajassa mittakaavassa. Paljon
5in sanoen tuo entinen musikka, tuo — K^ - , - ^ * * , , _ — i : —
tsaarin aikuinen vanha rahvas, näj^t-täytyi
vieläkin niin entiseltä, tutun
omaiselta. Heissä ei huomannut vie­lä
vallankumouksen perinpohjaista
muunnosta. J a onhan selvää, että
neu%-pstohal]itus parhaalla tahdol-laankaan
ei ole voinut vielä muut­taa
syvempiä kansan pohjakerroksia
kaukana maaseuduilla uuden ohjel-man
mukaisiksi. Se ei ole vielä k e ­rinnyt
siihen, vielä tärkeämpien, l u -
kuisten pakollisten tehtävien ohella.
on jo korjattu, vaan paljon näkyy
vielä sotatilanteen j a tulvaveden a i -
kuisia jälkiä, vaan aika j a tarmok­kuus
ne uudistaa.
Tämä meidän paikkamme on k a u ­nis
kesällä. Puisto on sellainen t a ­lon
takana, että vain harvan suur-kauFf
««gin puisto voi sille vetää v e r .
toja* Paljon emme vielä tiedä, mut­ta
sen jo olemme kerinneet tulla
kokemaan, että täällä todellakin on
työläisten j a talonpoikain hallitu?.
J O H N A N D E R S O N.
VIIMEINEN PONNISTUS
K i r j . Oskari
— P—kele, ja t a a s . . . Mihejev hy­pähti
mielipuolen tavoin tuolilta, a l ­kaen
pitkin, hätäisin askelin mittailla
huoneensa lattiaa.
— Tämä on jo l i i k a a . . . Kuka s—ta-na
se pienimmätkin kepposeni ylös
nuuskii j a k a i v a a . ..
Heristellen nyrkkejään sekä pur­ren
hampaitaan jatkoi hän käveiyään
nurkasta nurkkaan.
— K u k a tohtii j a uskaltaa minusta
noin k i r j o i t e l l a . ..
Hän kääntyi kiivaasti katsomaan
lehteä, joka oli saanut hänet näin
ylenmäärin kuohuksiin, mutta ei i h ­mekään,
sillä "Uutisia Maridovaltä"
kirjoitus paljasteli hänen, yksityiskaup-piaan
Mihejevin, "pieniä vehkeitä", j o i ­ta
tuo "rehellinen ja kunnon kulak­ki"
ei missään tapauksessa olisi t a h ­tonut
kaikkien tietoon tulla.
— Minun on saatava selville uutis­ten
kirjoittaja hirmalla millä hyvänsä.
— Hänet on raivattava tieltä, sillä
yhä julkeammaksi alkaa tuo tunte­maton
viholliseni käydä, kirjoittelee
toimistamme joka l e h t i i n . . . Voi päi­viäni!
— J a pitäen päästään kiinni
retkahti Mihejev lähimmälle tuolille.
— Kuka se voisi olla? Eihän tätä
metsäjuttua, niinkuin ei myöskään
maanjako- jä kauppa-asfoitani mo­nen
pitäisi tietää. Jos se olisi Pjotr
Semenovitsh? Ei. Se ajatus katosi
yhtä pian kuin oli tullutkin, sillä y m -
märsihän Mihejev, että hänen häviön­sä
olisi Pjotr Semenovitshinkin, "sie­lunpaimenen"
auttamaton häviö.
— Tässä on hyvät neuvot tar­p
e e n . . .— Mihejev vaipui ajatuksiin­sa,
koettaen saada selville, kuka olisi
tuo rohkea kirjoittaja, joka ei anta- sensa.
mutta siinä oli kylliksi Pjotr Seme-novitshille.
Vapisevin käsin tempasi
hän rypistyneen lehden pöydältä, a l ­kaen
sitä kiireisesti silmäillä. Sa­lamana
lensivät hänen silmänsä r i ­viltä
riville krijoituksessa "Uutisia
Maridovaltä".
"Kylämme on vielä pimeyden val­lassa.
Kaikenlaisten Mihejevien, Pjotr
Semenovitshien käsissä on kylämme
asiat. Kaikessa näkyy selv?.rti heidän
työnsä; maat niinkuin ennenkin, vaik­ka
viime syksynä suoritettiin "maan­jako",
kooperatiivihomman löi myt­tyyn
Andrei Mihejev, kylän yksityis-kauppias,
omilla vehkeillään..."
— P—kele f Pjotr Semenovitsh el
voinut kuemmaksi jatkaa, sillä hän
arvasi, että tämä oli vasta alkua, mitä
olisikaan etempänä.
Seurasi hiljaisuus, jokainen koetti
saada selville tuota vihollista, kir­joittajaa,
joka oli tehnsrt, heille suu­r
i a k i n tappioita; Sergejevkin oli saa­nut
luovuttaa kyläneuvoston puheen­johtajan
paikan Semenoville ^ nuo­risoliittolaiselle,
sekin oli kaikki k i r -
joittajAn työtä.
Pjotr , Semenovitsh muisteli men­neitä
aikoja. Kaikista asioista sopJ
Sergejev hänen ja Mihejevin kanssa,
miten Sergejeviä käskimme tehdä, hän
teki, sekin metsä juttu voi p—kele. niin
paljon ihan puhdasta rahaa.
— Mitä olet ajatellut tehdä? —
Mihejevin terävät sanat saivat P j j tr
Semenovitshin todellisuuteen.
— Tietysti koettaa saada selville u u ­tisten
kirjoittaja ja sitten kyllä kei­not
löj'dämme. — Pjotr Semenovitshia
itseäkin ihmetytti oma varma vastauk-nut
hänelle enää hetkeksikään rau­haa.
Mihejev oli. n i i n ajatuksiinsa vai­punut,
että ei huomannut Pjotr Se­menovitshin
j a . G a \ T i l Lavrovitshin-kaan
tuloa.
Pjotr Semenovitsh'. kylän pappi,,Rie-ni
lihava mies oli aito venäläisen
"sielunpaimenen" perikuva.
Känen roistomaisilla kasvoilla l e -
— Oikein.. Mutta pannaanhan vä­hän
ryypyksi. — Mihejev meni kaa­pille,
josta otti kolme lasia j a pullon.
G a v r i l Lavrovitsh nuoleskeli tyyty-!
väisenä huuliaan. j
— Keskitämme kaikki vcimamme j
tuon roiston, paperintuhrijan ilmi. |
.saamiseksi. K u n häJJ on tiedcssam-|
mc, niin kjilähän hänet vaikenemaan;
saadaan-. No kippis! \
— Kippis! — Mielihyvällä-joivat t<i-!
pahsa't"ee.
r.Iiehillä ei ollut mitään vastaansa-1
palje... , , . 1 •
t e l l i e n pitäjät, matka-arkkujen kä­sittelijät
y.m. v e i j a r i t.
Matkustuspiletti täältä Leningra­d
i i n ei ole huomattavan kallis, vaan
tavaroiden kuljetus on k a l l i s t a lystiä
j a kolmannen, luokan matkustajan j
kjTditystä ei o i k e in paljon sovi muu- i
tinkaaV kadehtia., hä. kun tääila ^ ' ^ ^ ^ ^ ^
mta, heittäen levottoman silmäyksen
Rukaan saavuttuamme \apautai, ^„ ^. jQ^j-i^^i^inen tekopyhm. joka verukset lasinsa pohjaan.
Ranskan l i n j a vihdoinkin mei.?ta - K a - , - _ ^^.^^^ "plörö", eihän o^-,
p i n a l l i s i s t a j a täältä eteenpainmenoi „^ yhtämittaa sivulle vilkuvia s i l -
oii meidän itsemme uudelleen J a i - ! ^ : ^ sekä kokonaisuudessaan tnota
jestettävä. Olkoon tässä ^^amittu, j ^^.^.^^^.^^^ naamataulua, jota ym- ncmista.
että hän j o k a tähänkin kylään osuu, p^j-öi punainen tukka j a parta. ! — Se S2 parhaiten nauraa, joka i
pitäköön silmänsä auki, ettei tule Q^-VTH Lavro-vitsh, Pjotr Semeno-, viimeksi nauraa..,- ';
k y n i t y k s i . Meidänkin joukkoa koe- ..jtshin hengenheimolainen. Maridova-i Ja maljoja-kallistettiin yhä tiheäm-1
t e t t i i n puolipakoUisilla kaikenlaisil- p i n , lukkari, oli ystävänsä vastakohta, i m i n . ' '•. i
la vippakonsteilla imeä mahdollisim- pjtjjä laiha roikale, joka oli ehkäpä j . . c o i
man paljon. Siihen osallistuivat ho- joskus muinoin maleksinut kaupungin! Kyläneuvcston sihteeri Mihailo-/ h j ' - j
katuja ja varastamisella henkeään | myili t:.7ty\-äisenä, katsellessaan sa-1
ylläpitänjrt. Ensi silmäyksellä voit | ncmalehteä. ' ' \
päättää, että kumpikin toveri rakasti _ Pianpa se t u l i k i n , lähetin tors-pulloa,
siihen ainakin viittasi heidän taina ja cn jo lehdessä... Kylläpä
"juomari nenänsä". j Mihejevin niinktiin Pjotr Semeno-
— Terve, Andrei Fedorovitsh, etkös j vitshinkin kasvot taitavat olla su-
I meitä huomaakaan! J a P j o t r Semeno-i loisessa hymyssä, eikä suotta, sillä
heidän maanjako-kepposensa, lahjoi­vat
maanmittarit, kirjoitin sanasta
sanaan, niinkuin se todellisuudessa
oli. — Mihallov sytj^ti paperoissin
j a alkoi uudelleen silmäillä lehteä.
— Kyllähän ne lurjukset kirjoit­tajalle
nyrkkiä heristelevät j a ham­masta
purevat, mutta vahinko ettei­vät
satu tietämään vihollistaan. Jos-
P8han tietäisivät sutihunsa söisi­vät.
- . Mutta tässähän täytyy taas
lykätä vähän nuorisomme elämästä-ei
se pahaa tee, sillä pimeässä se
nucrisomme vielä vaeltaa, täytyy v i i ­toittaa
sille oikeata tietä.
Etsittyään kynän j a paperia alkoi
hän kiireesti kirjoittaa. E i kuulunut
pääsee eteenpäin kuin täi tervassa,
istuen tunti tunnin perään kovilla
i s t u i m i l l a , jos nimittäin onnistuu sel­laisen
valtaamaan. Toisessa tapauk­sessa
saa seistä ja. pitää pienet elä­vät
yhteisinä naapurin kanssa. Ase-raulian
häiritsijöihin.
— A a . . . Pjotr Semenovitsh! Terve!
Käykää istimaaan, G a v r i l Lavrovitsh..
Mihejev tunsi jonkinlaista iloa näh­dessään
ystäviä ympärillä, hän ikään- j . — _ _ QC^rtrtll JiaMvio, j i i i ^ t . . . . . ™,
millä taas, joissa joutuu junia vain- vähän rauhottui. mutta siitä h u o -
taessa odottelemaan, löytää kylmän i l ima t t a s,raoaottttnoiivv«a»tt vvaa<srttaattuiilllleeeett hhuuoo-­j
a kovan sijan, varsinkin talviseen; ^^^.^ että jotain ikäviä uutisia o li
aikaan. Mihejev saanut.
No mitäs uutta Andrei Fedorovitsh?
NEUVOS TOL I I T TO — Pjotr Semenovitsh katsahti k y s y -
Aamupäivällä, 3 pnä elokuuta, västi Mihejeyiin, joka uudelleen oli
saavuimme Neuvosto-Venäjän rajal- j noussut kävelemään. „
Ie, Tohon oli asetettu portti sirpin [ Mihejev viittasi aanetomia lehteen.
muuta kuin kynän ktiDma paperilla
ja tuulen hiljaista huminaa ulkona.
IVytyväisemiÄnä kuin moneen a i ­kaan,
i h a n haltioissaan, kiirehti G a v -
n l Lavrovitsh kohti Mihejevin komeaa,
kaksikerroksista taloa.
— Olen saanut i l m i kirjoittajan.
täxaä. ajatus pani hänet ilosta lr«
visteleiiiäkn. Mutta Gavril olepa vä­hän
viisaampi, sillä sitä vaatii tyhjä
kukkarosi, kyllä Mihejevin kahnat-taa
pari seteliä. antaa, sillä häntähän
se roisto kiivaammin ahdisteleekin. —
Tyytyväisesti inisteUen hän o%'esta
sisään astui.
G a v r i l painui suoraan perähuonee-seen,
tietäen Andrei Fedorovitshin
siellä päivällisunia vetelevän. Mihe­jev
raotti snmiäjin kuultuaan oven
Uikku\'an.
— Ga\'rll L3\T0vitsh, tänään jo k o l ­mannen
kerran suotte kunnian olla
kattoni alla.
G a v r i l kumarsi hymj-illen, huomaa­matta
pilkallista äänensä\-5-ä Miheje­vin
sanoissa.
— No käykäähän istimiaan, olisi­ko
mitä asiaa?
Mitään \*astaamatta kysjrmykseen
veti Ga\Til La\TO\'itsh povitaskustaan
paperilistan. listan, jonka hän oli
sattunut löytämään kyläneuvoston
rappusilta. Se oli "Uutisia Marido­valtä"
kirjoituksen käsikirjoitus, jonka
Mftiailov arvatenkin oli kadottanut,
(tietysti kirjoitettuaan sen vielä u u ­delleen
ja lähetettyään lehteen). O n ­nettomuudekseen
oli hän siihen osoit-teensakin
kirjoittanut, joten ei ollut
epäilystäkään kuka kirjeenvaihtaja
oli.
G a v r i l oli jo antamassa paperin
Mihejeville, mutta kukkaro on tyh­jä
muistui hänen mieleensä, ja
siksi hän kiivaalla eleellä veti p a ­perin
takaisin. Mihejev oli jo huo­mannut
hänen liikkeensä ja epä-röimisensä,
hänet valtasi uteliaisuus. -
— Paljonko annatte jos ilmoitan
kirjoittajan?
Salamana ponnahti Mihejev ylös
katsellen epäilevästi GavTil La\Tovits-h
i i n .
— Puhutteko totta! Laadno, sano­kaa
hinta!
— Pari kymppiä ei olisi l i i k a a . ..
— Hyväl Mihejev meni kassalaa­tikolleen
ja otti sieltä kaksi aivan
u u t t a tshervontsia heittäen ne Gavril
Lavrovitshille.
— Tämä puhuu edestäni. — Ja
G a v r i l heitti tuon tuhoa tuottavan
paperin Mihejeville, joka sen jo i l ­masta
koppasi käsiinsä.
Mielihyvillään irvistellen katseli luk­kari
Mihejevin kasvoja, jotka tavan
takaa vaihtoivat ilmettä, hänen l u ­kiessaan
kirjoitusta.
Luettuaan vaipui Mihejev sängyn
reunalle ajatuksissa.
— Hän on siis käsissämme? —
N i i n , — tokasi Gavril Lavrovitsh.
Taas oli koolla Mihejevin seura
P i d e t t i i n tärkeitä neuvotteluja.
Mihejev oli entistä ärtyisemmällä
tuulella, eikä suotta, sillä taas, vas­ta
eilen, qli hänelle lyöty sakkoa sel­kään,
niin että roimahti, kokonaista
50 r p l . luvattomien tavarojen myjm-nlstä
ynnä muusta. Tämänkin luki
hän kirjoittajan syyksi, sillä hänhän
se ensin lehdessä oli asiasta vihjais­sut.
Näennäisen tyynesti kääntyi M i ­hejev
muiden toveriensa puoleen, jot­ka
olivat vähän "hämmennyksissä".
— M i h i n toimiin olette päättäneet
ruveta tukkiaksenne tuon roiston
suun?
— Päätöksemme on, että: häntä ei
ole tarpeen samalla maalla kuin me,
siis kuoltava. — Seuran neljäs jäsen
pitkä, hartehikas Ivan Potapov. erään
varakkaamman talollisen poika, kylän
kuuluisa tappelija ja reuhaaja, nau­rahti
pilkallisesti. Hän teki rahasta
vaikka mitä.
Mihejev nyökkäsi hyväksyvästi pää­tään.
Siis pitää vielä suunnitella missä,
miten ja milloin.
— M i t e n . . . Siitä minä kyllä huolen
pidän. — J a Potapov ahmasi koko
"plörönsä" yhdellä kertaa.
— Mitä tulee missä j a milloin l u u -
ien sen olevan helppo ratkaista...
Grigorjevin, Matvei Petrovitshin häis­sä.
— Parempaa tilaisuutta ehkä el
tulekaan, sillä varmasti nousee siellä
tappelu toisten kylien poikien kans­sa
ja lopusta pitää Potanov huolen.
— Mihejev ikäänkuin tahtoi lävistää
kumppaninsa: kun hän verkkaan lau­sui.
— Mutta suu poikki, varomaton sa­na
"Jä^-blemme kiinni. i
Jcs yksi vangitaan, niin hän ei tio-J
dä mitään. Onko se .sovittu? i
— Sovittu ,cn! —. K u u l u i yhtaik::.^ ,
kolmen roistfcn suusta. Vielä suun- i
nittelivat lurjuk.set y>.sityi.':kohdatkin 1
j a lopulta .sopivat, että häissä, rette- |
löiden aikana, murhaa Potapov M i h a i -|
lo\'in. Ettei mitään epäilyksiä kohdls-J
tuiri Mihejeviin ja Pjotr Semenovits- \
hi-In, njatkustavp.t nämä siksi päiväksi |
kaupunkiin tai johonkin tois'3Gn ky- i
lään. Mitä tulee murhan suorittajaan !
Potapoviin, niin rAtä eivät lurjukset •
vielä voineet päättää, sillä eihän sitä;
tiedä'jnihin päin asiat kääntyvät'
murhan jälkeen j a eihän sitä voi va­kuuttaa,
jos Potapovia aletaan epäil-läkään.
|
Sinä yönä nukkui Mihejev paljon j
rauhallisemmin kuin moneen aikaan. !
Ilmakin yh& käy sietämSttömämm&k>
sL
Huh! Nyt sitä t u l l a a n ! Yhfäkkiä a l ­kaa
oven suulla hämminki, kuulua
huutoja Ja kiroilemista.
K u i n määräyksestä katoavat taxis-sijat
lattialta, aletaan katsoa ulos-päässrä.
sillä tiedetään naapurikylän
" h u r j i e n " tulevan.
Potapov. Joka koko ajan piti kaik­kia
Mihailo^•in liikkeitä silmällä, koet­taa
yksinään l a t t i a l l a pyörähdellä p a ­r
i n s a kanssa.
Pois edestä! J a suurin "hurjista"
hyökkää Potapo\-in päälle, mutta tä­mä
on sukkelampi Ja lyö vastustajansa
maahan.
Keskilattialla syntyy kora tappelu.
Jkfaridortn pojat ryhmittyvät Potapo-
\-in j-mpärllle. sitävastoin kun hyök­kääjät
hyökkäävät yhä suuremmalla
vimmalla.
Mihailov j a pari poikaa hyökkää­vät
rauhoittamaan tappelijoita, mut­ta
se on mahdotonta.
Yhtäkkiä lyödään lamppu sirpaleik­si,
joten tappelevat joutuvat täydelli­seen
pimeyteen.
K u i n tiikeri hyppäsi Potapov M i -
hailovin, joka' koettaa pyrkiä ovelle,
kimppuun lyöden tätä kolmasti puu­kolla.
Oih! Ja Mihailov vaipui tappelijoi­den
jalkoihin, viimeinen isku rintaan
oli kuolettava.
K u k a liikahtaa se on kuoleman oma!
M i l i i s i ' kolmen sotamiehen kanssa
työntyy ovesta sisälle, mutta liian
myöhään, kamala työ on jo suori­tettu.
.
Missä Potapov? J a miliisi ojensi r e ­volverinsa
poikasakkla kohden, kaikki
seisoivat kun naulitut maahan, mutta
Potapovia ei ole enää sakissa.
Lampun himmeä valo kohdistuu
kuolleen kalpeille kasvoille. Miliisillä
on jo kalkki selvillä, siis sittenkin
oli Mihejevin " h u l l u n " rengin kerto­mus
totta. Hän nimittäin oli "sat­tumalta"
kuullut koko kulakkien suun­nitelman
j a ilmoittanut siltä miliisille,
mutta tämä oli sitä ensin pitänyt
" h u l l u n " oikkuna.
Kuollut kannettiin viereiseen huo­neeseen,
sillä aikaa kun sotamiehet
vangitsivat pari tappelun alkajaa ja
Potapovin, jonka löysivät rauhallisesti
Istumassa ulkona halkopinon päällä.
Ylpeänä astui hän muiden van­gittujen
keskellii heitä vietäessä v a n -
kiputkaan; hän oli melkein varma,
että el kukaan ollut murhaa nähnyt
hänen suorittavan.
• • • ,
Vielä toisena päivänä vangittiin M i ­hejev,
Pjotr Semenovitsh ja Gavril
Lavrovitsh. jotka olivat kovin k u m -
mastelevlnaan Mihallovln murhaa.
Murha todettiin heti järjestetyksi
poliittiseksi murhaksi, siihen viittasi­vat
koko Mihejevin ym. toiminta. Ja
olihan todistaja. Mihejevin renki. Joka
kertoi pelkäämättä koko murha suun­nitelman,
joten el ollut epäilemistä­kään
mistä murha johtui.
Viimein Lavrovitsh. joka luuli niin
pääsevänsä koko jutusta, ilmoitti, että
renki j a muut syyttäjät olivat oikeas­sa,
siis paljasti itsensä ja toverinsa.
Oikeuden puheenjohtajan kysymyk­seen,
että minkä tähden Ivanov, se
oli rengin nimi. vakoili kalkkia M i ­hejevin
toimia, n i i n k u i n hän oikeudes­sa
k e r t o i , vastasi tämä johtuvan sen
siitä kostoksi, että Mihejev petti häntä
aina palkkaa maksaessa Ja muutenkin
o-solttl häntä kohtaan huonoa kohte­lua.
Hänhän se oli antanut tietoja
Mihailovlllekin kulakkien puuhista.
K a i k k i ihmettelivät hänen varmo­j
a vastauksiansa oikeudessa, vaikka
häntä pidettiin vähän höperönä ky­lällä.
Yleinen syyttäjä Llpatov. teh­tyään
yhteenvetoja oikeudenkäynnistä,
sekä kulakkien toimista,' selitti aivan
yksityiskohdin kulakkien työt, sekä
vaati Mihejeville j a Pjotr Semenovits-hllle
korkeinta rangai-stusta, kuole­maa,
sekä Potapbville, että G a v r i l L a v -
rotshllle edelliselle 10 vuotta j a jälki­mäiselle
8 vuotta vankeutta, lisäten,
että ensinmainlttujen omaisuus koko­naan
takavarikoidaan, kun jälkimäis­ten
vain puolet.
Tämä oli tuomioistuimen päätös,
joka otettiin tyytyväisyydellä vastaan
oikeussalissa. •
— Niin niille murhaajille,, kansan
verenimijöille pitääkin.
Päätös on Ihan oikea! Tällaisia
huudaht uksia kuului yleisön joukosta.
— Näin sitä vähitellen päästään
kylän nylkljöistä. Ja eräs kylän h a r -
maaparta ukko katseli mielihyvissään,
kuinka kulakkeja lähdettiin viemä?.n
pois oikeussalista.
— Tämä oli heid'än viimeinen pon­nistus
säilyttää valtansa kylässämme, j
rnutta epäonni-stul. \
— Niin viimeinen ponnistus, —
lisäsi toinen seuraten toveriaan pois
oikeussalista.
riniiiis, OnL ihMi^
HMMINSIN NEW BAEIN6 COMPANY »
— valmistaa —
KoTaaleipai, Korppaja, VelmalcipiS ja Imikenldbi» Ittivelcsia.
Käyttäkää meidän valmistamia tuotteita.
NEW BAKING CO.
2 BIRCH STREET. Box 1306. TIMMINS. ONTARIO. |
J U O K A A Lemon and Orange Smash, Goldfield Palo Dry Ginger Ale, y.mu
hyväksi tunnettuja pehmeitä juomia. •
Tilaukset toimitetaan nopeaan j a huolella.
ORANGE SMASH BOTTLING WORKS
Box 1749. 61 B i r c h St.. N . . Timrams. On^.—Tele? 646 J . — K . A. M e r i k a l l io
Pukujen tilaus
on edullisin tehdä J . E . Eimekaeltä.
Lähellä suomalaista haalia.
58-4 Ave. Timmins, Ont.
S, A. GALDBICK
Lakitohnisto
Commerce pankin rakennuksessa.
TIMMINS, ONT. (K)
EASTOrS
HAUTAANTOIMITUSLIIKE
Perustettu 1911 — 1 2 % Pine St.
TIMMINS, ONT.
Nopea j a huolellinen palvelus. —
Hintamme ovat erikoisen
kohtuulliset
J. T. Easton, Hoitaja
EASTON'S
Päivii ia yo telefooni 777
Timminsin
Suomalainen Poika­talo
valmistaa ruokaa a t e r i o i t t a i n Ja päi­vittäin.
Järjestyneet voivat j'äse-nyyteen
liittyä.
Box S20
59 Balsani St. Timmins. Ont.
Kun olette Timminsissä
tehkää kaikki apteekkitavara
oatokienne
Selected Pharmacy
kaupasta
Hyvät lääkkeet, nopea palvelus, t u t '
kinnon suorittaneet henkilöt
palveluksessa
The Joyal Pharmacy,
Puhelin 129
4S—-3rcl Ave., Tiramina, Ont.
NIINIMÄEN
Makeis- ja tupakka­kauppa
53 4th Ave., Timmins, Ont.
T e r v e t u l o a !
Suomalainen Koti
Suosittelee
RUOKAA JA HUONEITA
Huom.l Minuutin matka C. N , R.
asemalta. (MT
390 Colborne Street
Tel. Main 0008
MONTREAL, QUEBEC
Alavon Sanna
on auki 3 kertaa viikossa:
Tiistaina klo 6—12
Perjantaina ja
Lauantaina klo 2—12
339 Antwerp St.
Sudbury — Ontario
— Puhelin 1954 —
Kirkland Lake, Oot, ilmoituksia
Robert Lindforsin S A U N A '
A v o i n n a : K E S K I V I I K K O N A j a P E R J A N T A I N A , kello 1 päi. I
väliä kello 11 i l l a l l a . — L A U A N T A I N A kello 1 päivällä kello 6 *
sunnuntaiaamuun. '
Box 23, KIRKLAND L A K E , ONT.
USti kmmmt
GOLD RANGE HARDWARE
TELEPHONE 110 KIRKLAND L A K E . ONT.
Pientä rautatavaraa, rakennustarpeita, sähkötarpeita, putkitarpelta,
astioita, kyökkitarpeita, kyökkikalustoa, keitto- ja lämmitysuuneJHj sän-kyjä,
sprinkejä j a matrasseja. Radiotarpeita.
Käykää tutustumassa hintoihin j a palvelukseemme.
GOLD RANGE HARDWARE
J. A. QUENVILLE, Omistaja.
THE FINNISH BAKERY
Valmistaa leipää j a leivoksia. Tarjoaa yleisön käytettäväksi.
Ulkolähetyksct toimitaan täsmällisesti.
THE FINNISH BAKERY,
Box 229 M. Raitanen, omistaja Kirkland Lake, Ont.
Murhan täytäntöönpanon päivä oli
tullut. Tanssitupa cn täpösen täynnä
ihmisiä ja yhä uiisia vain työntyy i
ovelta- i
Tuskin toistaan tunnetaan, sillä j
tupakansauim j a muutkin höjTyt ovat'.
tehneet H m a n melkein läpinäkymät-1
töniäksl j a sietämättömäksi. Kylläpä ]
siinä monen heikkopäisen päätä pyö- \
ryttämään pakkasL - i
Mihailovkin oli n o in vaan sivumen- I
nen tullut pistämään pari " r a l l i a " . J
Tansseja yhä jatketaan, samalla kun 1
MYYTÄVÄNÄ
JCO eekkerin farmi, 40 ec-kkeriä
puhdistettua kylvön a!ai?x-na. 30 eek­keriä
heinää. Maa puhdas kivistä ja
kannoista, joitain rakonnuksia. L o p .
pu maasta helppo puhi-Ji.staa. 2'i mai-l^
a P"ort Wi!]iamista. Hyvä automo-b
i i l i t i e . Koulu lähellä. Suomalaisia
j a canadalaisia naapureita. Halutes-
.•?anne ehtoja kirjoittakaa
J. E, Cook, Fort Williani, Ont.
SUO.MALAINEN
PALLORUUMA
ja
Parturiliike
Tupakkaa j a virvokkeita saatavana
18 Long Ave., Kapuskasing, Ont.
E- Koponen. (Tr»
Heikkilän sisarusten
Matkailijakoti ja Sauna
243 St. Antoine St.
MONTREAL, QUEBEC
Arvo Palvelus Laatu
Kirkland Lake Ontario
Ruokatarpeita, lihaa/ rautatavaraa
— sekä —•
rakennustarpeita
H U O M . ! Varastossamme löytyy erikoistavaroita, jota varsinkin
suomalainen väestö käyttää.
Jos haluatte säästää, niin ostakaa käteisellä, j a käyttäkää
meidän uudenaikaista (Tr.
"GROCETERIAA"
Jossa parasta tavaraa on saatavissa balviramalla hinnalla.
/