1928-09-20-07 |
Previous | 7 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Torstaina, gyyslrom 20 p:nä—Thnr>, Sept 20 a r I i f i S5 täältä R i i k a a n a s t i , jonne tikerit o l i . vat ostetttt. K a i k k i raskaat bakaasimme (ark- Icamine) olivat j o iriety laivaan ja ineni\-ät tätä tietä Riikaan astL N y t oli meidän oltava Havressa lähes kaksi vuorokautta, ennenkuin saimme passiviisumit valmiiksi Belgian, Saksan, Liettuan j a Latvian läpi kulkua varten. Täällä saimme t u tustua vähän Ranskan maan olo. suhteisiin. Jo heti ensisilmäykseltä, ennenkuin maihin astuu, huomaa m a t k a i l i j a , että ei tämäkään \-irni. j a vasaran koristamana j a n im p i an kun tuo p o r t t i o l i sivuutettu, pysähtyi juna j a vaunuun astuivat venäläiset passien tarkastajat asestetun sotilaan seuraanÄna, jolloin taas j u n a lähti liikkeelle. Me .4.merikasta tulleet olimme tottuneet tähän asti seipään suoraan, virkamiestyyppiin, nyt sitävastoin huomasimme olevamme vaatimatto. man näköisten tovereidemme kanssa tekemisissä. Mieliala tuntui muuttuneen tuossa tuokiossa perinpohjin meihin, tähän maahan t u l l e i s i in näh-rjTäleiden maa ole työläisen para-jden j a yleensä tuntui n i i n kummaltasi, vaan että sodan aiheuttamat'liselta, kun ei puvusta enemmän . verot j a rasitukset muun p o r v a r i i i i - k u i n esiintymisestäkään voinut erottaa virkamiestä tavallisesta työmyy. rästä, paitsi sotilaat sen komennon lisäksi painavat raskaasti työtätekevää luokkaa. Vanhoja naisia näkee_ miltei yleisesti j Ennen Leningradiin saapumista nuorison, nousevan pohren kasvatus* järjestelmän ohella. LENINGRAD U l a l l a 4 p. elokuuta saavuimme Leningradin kaupunkiin, tuohon vanhaan kuuluun kylään, jossa olin jo n i i n monta kertaa käynyt j a asunut. Oli jo pimeä, kadut olivat huonosti v a l a i s t u j a ; muutimme tältä asemalta, jonne meidät ensin t u o t i i n Suomi, asemalle, jossa yövyimme j a josta seuraavana aamuna menimme j u nalla matkan perille TYÖN KOMMUUNAAN, Rää^yään. Täällä otti meidät vastaa ennemmin saapunut toverijouk-ko. Lennokkailla puheilla j a toivomuksella, että ymmärtäisimme mitä tulleet, j a että mmärtämisen kannusta. I m i n ä meistä löytyisi ylpeyttä, mie-tään näkemään. Nyt o l i j u u r i elon-isimnie l ä h t e m ä n : " " i S ^ e J S Sr- f^T'^^ ' ^ " f muutaman päivän o l - leikkuuaika j a vuodentulo n ä ^ t i h y - U a n oli meillä tilaisuus nähS mitTn tyoskennelleetkm huomaam-välta nallia seuduilla. 'nainen ottaa osaa Neuvostoliiton S A K S A jy|ösrakentamiseen. Näimme nimit-jiäin joukon naisia radan varrella B e l g i a n ylitse kuljimme yöllä, j o - !-antaa luomassa. Ja reippaasti nä-ten siitäkään maasta emme voi näl. työ käj-A'änkin. Seuraavalla ase-j oa kertoa, paitsi aamulla päivän j ^}ala taas naimme joukon oikeita yleisesti eheä, kirkas ja toivorikas valjetessa, jollom aloimme olla jo j ^ olgan venemiehiä, mikäli ulkoasu ' tulevaisuuteen nähden. He sanovat. Saksan r a j a l l a näimme ympärilläm- Ja vaatetus oir kyseessä. Tämän ; että pitkälle on jo päästy siitä mistä me luKuisasti tehtaiden piippuja täs- joukon kohtaaminen tuntui asetta-! lähdettiin, mutta paljon on tehtävää me, että eteenpäin täällä mennään varmoilla askeleilla. Leningradin kaupungin lukuisat tehtaiden savupiiput näkyvät tänne j a niistä kaikista nousee sauhu. Mieliala, varsinkin nuorison keskuudessa, on A a m u l l a siinä 7 tienoissa saavuimme tuohon kuuluisaan Saksaan. K u l j i m m e Ruhrin hiiliaineiden, Kölnin, Hannoverin, Berliinin ja Kö-ningsb ergin kautta. Paitsi kaupunkeja, näytti siltä, kun koko Saksan maa olisi ollut j-htä viljasta lainehtivaa peltoa, jota täytyi ihailulla seur a t a , varsinkin Reinin laaksoa. E i näyttänyt olevan väliä, oli alankoa tai ylänköä, n i i n kaikki oli saksalainen saanut kasvamaan, ja ei vaan jotenkuten, vaan kauttaaltaan hyvin, ja se järjestys, mikä vallitsi k a i k k i a l l a , kiinnitti jokaisen huomion. Rakennukset, pienemmät ja suuremmat, näyttivät . olevan siistejä ia puhtaita, myöskin työläisten k o r t t e e r i t j o i t a ryhmittymiä oli helppo pienuudestaan erottaa suurkaupunkien liepeillä. J a mielenkiintoisinta o l i se, k u n j o k a paikka, taloj e n , mökkien, yksin tehtaiden seinäin vierustatkin, kasvoivat, ei vain sileää saksitettua korunurmikkoa, j o t a olimme Amerikassa tottuneet • nÄkemään, vaan jotakin hyödyllistä, joko perunaa t a i muuta juurikasvia. Perästäpäin saimme kuulla tähän seuraavanlaisen selityksen: Saksan työläisen palkka, lukuun otettuna sotakorvauksesta johtuneet verot y.m. menot j a elinkustannukset, ei mitenkään riitä elämän ylläpitoon, j o t en työläinen koettaa tällä tavalla hankkia lisäansiota kaikkien mahdoll i s i en nurkkien j a maatilkkujen v i i - jelyksellä. Siis sillä mittapuulla, mitä matkailija näkee junalla kulkiessaan tämän maan halki ei voida mitata tämän maan raatajan elintasoa ja hyvinvointia, niin järjestelmällisen kauniilta kuin se ulkoasuunsa nähden ensisilmäykseltä näyttääkin. ITA M E R E N M A AT Kaikesta päättäen olivat sääsuh-teet olleet suotuisat jo pitkän ajan k a u t t a länsi-Europan, vaan kun saavuimme Köningsbergiin j a Itämeren maakuntiin, Liettuaan j a Latviaan, n i i n jo muuttui ilmasto. E i enää ollut lämmintä ja päivän paistetta, vaan kylmä kolea tuuli tervehti meitä täällä. Samoin muuttuivat v i l j a, vainiot märkäperäisiksi j a surkastuneen näköisiksi. Soita ja rämeitä sekä hiekkakankaita oli jo nähtävänä sekä ränsistyneet olkikattoiset talot j a köyhältä vivahtavat maalaiskylät alkoivat olla jatkuvasti näköpiirissä, eikä mitään huomattavam-paa muutosta näköaloissa tapahtunutkaan, ennenkuin pääsimme Riikaan ja Leningradiin, jossa myöhemmin tulimme kokemaan ja tietämään, että yleensä näillä perukoilla oli ollut harvinaisen kolea j a sateinen kesä j a kasvullisuus menestynyt huonosti. mahdollisuutta j a t o i v e i ta t u l l a kom- rakennukset ovat korjausten alai-munisteiksi. Nämä venemiehet, t o i . sina laajassa mittakaavassa. Paljon 5in sanoen tuo entinen musikka, tuo — K^ - , - ^ * * , , _ — i : — tsaarin aikuinen vanha rahvas, näj^t-täytyi vieläkin niin entiseltä, tutun omaiselta. Heissä ei huomannut vielä vallankumouksen perinpohjaista muunnosta. J a onhan selvää, että neu%-pstohal]itus parhaalla tahdol-laankaan ei ole voinut vielä muuttaa syvempiä kansan pohjakerroksia kaukana maaseuduilla uuden ohjel-man mukaisiksi. Se ei ole vielä k e rinnyt siihen, vielä tärkeämpien, l u - kuisten pakollisten tehtävien ohella. on jo korjattu, vaan paljon näkyy vielä sotatilanteen j a tulvaveden a i - kuisia jälkiä, vaan aika j a tarmokkuus ne uudistaa. Tämä meidän paikkamme on k a u nis kesällä. Puisto on sellainen t a lon takana, että vain harvan suur-kauFf ««gin puisto voi sille vetää v e r . toja* Paljon emme vielä tiedä, mutta sen jo olemme kerinneet tulla kokemaan, että täällä todellakin on työläisten j a talonpoikain hallitu?. J O H N A N D E R S O N. VIIMEINEN PONNISTUS K i r j . Oskari — P—kele, ja t a a s . . . Mihejev hypähti mielipuolen tavoin tuolilta, a l kaen pitkin, hätäisin askelin mittailla huoneensa lattiaa. — Tämä on jo l i i k a a . . . Kuka s—ta-na se pienimmätkin kepposeni ylös nuuskii j a k a i v a a . .. Heristellen nyrkkejään sekä purren hampaitaan jatkoi hän käveiyään nurkasta nurkkaan. — K u k a tohtii j a uskaltaa minusta noin k i r j o i t e l l a . .. Hän kääntyi kiivaasti katsomaan lehteä, joka oli saanut hänet näin ylenmäärin kuohuksiin, mutta ei i h mekään, sillä "Uutisia Maridovaltä" kirjoitus paljasteli hänen, yksityiskaup-piaan Mihejevin, "pieniä vehkeitä", j o i ta tuo "rehellinen ja kunnon kulakki" ei missään tapauksessa olisi t a h tonut kaikkien tietoon tulla. — Minun on saatava selville uutisten kirjoittaja hirmalla millä hyvänsä. — Hänet on raivattava tieltä, sillä yhä julkeammaksi alkaa tuo tuntematon viholliseni käydä, kirjoittelee toimistamme joka l e h t i i n . . . Voi päiviäni! — J a pitäen päästään kiinni retkahti Mihejev lähimmälle tuolille. — Kuka se voisi olla? Eihän tätä metsäjuttua, niinkuin ei myöskään maanjako- jä kauppa-asfoitani monen pitäisi tietää. Jos se olisi Pjotr Semenovitsh? Ei. Se ajatus katosi yhtä pian kuin oli tullutkin, sillä y m - märsihän Mihejev, että hänen häviönsä olisi Pjotr Semenovitshinkin, "sielunpaimenen" auttamaton häviö. — Tässä on hyvät neuvot tarp e e n . . .— Mihejev vaipui ajatuksiinsa, koettaen saada selville, kuka olisi tuo rohkea kirjoittaja, joka ei anta- sensa. mutta siinä oli kylliksi Pjotr Seme-novitshille. Vapisevin käsin tempasi hän rypistyneen lehden pöydältä, a l kaen sitä kiireisesti silmäillä. Salamana lensivät hänen silmänsä r i viltä riville krijoituksessa "Uutisia Maridovaltä". "Kylämme on vielä pimeyden vallassa. Kaikenlaisten Mihejevien, Pjotr Semenovitshien käsissä on kylämme asiat. Kaikessa näkyy selv?.rti heidän työnsä; maat niinkuin ennenkin, vaikka viime syksynä suoritettiin "maanjako", kooperatiivihomman löi myttyyn Andrei Mihejev, kylän yksityis-kauppias, omilla vehkeillään..." — P—kele f Pjotr Semenovitsh el voinut kuemmaksi jatkaa, sillä hän arvasi, että tämä oli vasta alkua, mitä olisikaan etempänä. Seurasi hiljaisuus, jokainen koetti saada selville tuota vihollista, kirjoittajaa, joka oli tehnsrt, heille suur i a k i n tappioita; Sergejevkin oli saanut luovuttaa kyläneuvoston puheenjohtajan paikan Semenoville ^ nuorisoliittolaiselle, sekin oli kaikki k i r - joittajAn työtä. Pjotr , Semenovitsh muisteli menneitä aikoja. Kaikista asioista sopJ Sergejev hänen ja Mihejevin kanssa, miten Sergejeviä käskimme tehdä, hän teki, sekin metsä juttu voi p—kele. niin paljon ihan puhdasta rahaa. — Mitä olet ajatellut tehdä? — Mihejevin terävät sanat saivat P j j tr Semenovitshin todellisuuteen. — Tietysti koettaa saada selville u u tisten kirjoittaja ja sitten kyllä keinot löj'dämme. — Pjotr Semenovitshia itseäkin ihmetytti oma varma vastauk-nut hänelle enää hetkeksikään rauhaa. Mihejev oli. n i i n ajatuksiinsa vaipunut, että ei huomannut Pjotr Semenovitshin j a . G a \ T i l Lavrovitshin-kaan tuloa. Pjotr Semenovitsh'. kylän pappi,,Rie-ni lihava mies oli aito venäläisen "sielunpaimenen" perikuva. Känen roistomaisilla kasvoilla l e - — Oikein.. Mutta pannaanhan vähän ryypyksi. — Mihejev meni kaapille, josta otti kolme lasia j a pullon. G a v r i l Lavrovitsh nuoleskeli tyyty-! väisenä huuliaan. j — Keskitämme kaikki vcimamme j tuon roiston, paperintuhrijan ilmi. | .saamiseksi. K u n häJJ on tiedcssam-| mc, niin kjilähän hänet vaikenemaan; saadaan-. No kippis! \ — Kippis! — Mielihyvällä-joivat t<i-! pahsa't"ee. r.Iiehillä ei ollut mitään vastaansa-1 palje... , , . 1 • t e l l i e n pitäjät, matka-arkkujen käsittelijät y.m. v e i j a r i t. Matkustuspiletti täältä Leningrad i i n ei ole huomattavan kallis, vaan tavaroiden kuljetus on k a l l i s t a lystiä j a kolmannen, luokan matkustajan j kjTditystä ei o i k e in paljon sovi muu- i tinkaaV kadehtia., hä. kun tääila ^ ' ^ ^ ^ ^ ^ mta, heittäen levottoman silmäyksen Rukaan saavuttuamme \apautai, ^„ ^. jQ^j-i^^i^inen tekopyhm. joka verukset lasinsa pohjaan. Ranskan l i n j a vihdoinkin mei.?ta - K a - , - _ ^^.^^^ "plörö", eihän o^-, p i n a l l i s i s t a j a täältä eteenpainmenoi „^ yhtämittaa sivulle vilkuvia s i l - oii meidän itsemme uudelleen J a i - ! ^ : ^ sekä kokonaisuudessaan tnota jestettävä. Olkoon tässä ^^amittu, j ^^.^.^^^.^^^ naamataulua, jota ym- ncmista. että hän j o k a tähänkin kylään osuu, p^j-öi punainen tukka j a parta. ! — Se S2 parhaiten nauraa, joka i pitäköön silmänsä auki, ettei tule Q^-VTH Lavro-vitsh, Pjotr Semeno-, viimeksi nauraa..,- '; k y n i t y k s i . Meidänkin joukkoa koe- ..jtshin hengenheimolainen. Maridova-i Ja maljoja-kallistettiin yhä tiheäm-1 t e t t i i n puolipakoUisilla kaikenlaisil- p i n , lukkari, oli ystävänsä vastakohta, i m i n . ' '•. i la vippakonsteilla imeä mahdollisim- pjtjjä laiha roikale, joka oli ehkäpä j . . c o i man paljon. Siihen osallistuivat ho- joskus muinoin maleksinut kaupungin! Kyläneuvcston sihteeri Mihailo-/ h j ' - j katuja ja varastamisella henkeään | myili t:.7ty\-äisenä, katsellessaan sa-1 ylläpitänjrt. Ensi silmäyksellä voit | ncmalehteä. ' ' \ päättää, että kumpikin toveri rakasti _ Pianpa se t u l i k i n , lähetin tors-pulloa, siihen ainakin viittasi heidän taina ja cn jo lehdessä... Kylläpä "juomari nenänsä". j Mihejevin niinktiin Pjotr Semeno- — Terve, Andrei Fedorovitsh, etkös j vitshinkin kasvot taitavat olla su- I meitä huomaakaan! J a P j o t r Semeno-i loisessa hymyssä, eikä suotta, sillä heidän maanjako-kepposensa, lahjoivat maanmittarit, kirjoitin sanasta sanaan, niinkuin se todellisuudessa oli. — Mihallov sytj^ti paperoissin j a alkoi uudelleen silmäillä lehteä. — Kyllähän ne lurjukset kirjoittajalle nyrkkiä heristelevät j a hammasta purevat, mutta vahinko etteivät satu tietämään vihollistaan. Jos- P8han tietäisivät sutihunsa söisivät. - . Mutta tässähän täytyy taas lykätä vähän nuorisomme elämästä-ei se pahaa tee, sillä pimeässä se nucrisomme vielä vaeltaa, täytyy v i i toittaa sille oikeata tietä. Etsittyään kynän j a paperia alkoi hän kiireesti kirjoittaa. E i kuulunut pääsee eteenpäin kuin täi tervassa, istuen tunti tunnin perään kovilla i s t u i m i l l a , jos nimittäin onnistuu sellaisen valtaamaan. Toisessa tapauksessa saa seistä ja. pitää pienet elävät yhteisinä naapurin kanssa. Ase-raulian häiritsijöihin. — A a . . . Pjotr Semenovitsh! Terve! Käykää istimaaan, G a v r i l Lavrovitsh.. Mihejev tunsi jonkinlaista iloa nähdessään ystäviä ympärillä, hän ikään- j . — _ _ QC^rtrtll JiaMvio, j i i i ^ t . . . . . ™, millä taas, joissa joutuu junia vain- vähän rauhottui. mutta siitä h u o - taessa odottelemaan, löytää kylmän i l ima t t a s,raoaottttnoiivv«a»tt vvaa<srttaattuiilllleeeett hhuuoo-j a kovan sijan, varsinkin talviseen; ^^^.^ että jotain ikäviä uutisia o li aikaan. Mihejev saanut. No mitäs uutta Andrei Fedorovitsh? NEUVOS TOL I I T TO — Pjotr Semenovitsh katsahti k y s y - Aamupäivällä, 3 pnä elokuuta, västi Mihejeyiin, joka uudelleen oli saavuimme Neuvosto-Venäjän rajal- j noussut kävelemään. „ Ie, Tohon oli asetettu portti sirpin [ Mihejev viittasi aanetomia lehteen. muuta kuin kynän ktiDma paperilla ja tuulen hiljaista huminaa ulkona. IVytyväisemiÄnä kuin moneen a i kaan, i h a n haltioissaan, kiirehti G a v - n l Lavrovitsh kohti Mihejevin komeaa, kaksikerroksista taloa. — Olen saanut i l m i kirjoittajan. täxaä. ajatus pani hänet ilosta lr« visteleiiiäkn. Mutta Gavril olepa vähän viisaampi, sillä sitä vaatii tyhjä kukkarosi, kyllä Mihejevin kahnat-taa pari seteliä. antaa, sillä häntähän se roisto kiivaammin ahdisteleekin. — Tyytyväisesti inisteUen hän o%'esta sisään astui. G a v r i l painui suoraan perähuonee-seen, tietäen Andrei Fedorovitshin siellä päivällisunia vetelevän. Mihejev raotti snmiäjin kuultuaan oven Uikku\'an. — Ga\'rll L3\T0vitsh, tänään jo k o l mannen kerran suotte kunnian olla kattoni alla. G a v r i l kumarsi hymj-illen, huomaamatta pilkallista äänensä\-5-ä Mihejevin sanoissa. — No käykäähän istimiaan, olisiko mitä asiaa? Mitään \*astaamatta kysjrmykseen veti Ga\Til La\TO\'itsh povitaskustaan paperilistan. listan, jonka hän oli sattunut löytämään kyläneuvoston rappusilta. Se oli "Uutisia Maridovaltä" kirjoituksen käsikirjoitus, jonka Mftiailov arvatenkin oli kadottanut, (tietysti kirjoitettuaan sen vielä u u delleen ja lähetettyään lehteen). O n nettomuudekseen oli hän siihen osoit-teensakin kirjoittanut, joten ei ollut epäilystäkään kuka kirjeenvaihtaja oli. G a v r i l oli jo antamassa paperin Mihejeville, mutta kukkaro on tyhjä muistui hänen mieleensä, ja siksi hän kiivaalla eleellä veti p a perin takaisin. Mihejev oli jo huomannut hänen liikkeensä ja epä-röimisensä, hänet valtasi uteliaisuus. - — Paljonko annatte jos ilmoitan kirjoittajan? Salamana ponnahti Mihejev ylös katsellen epäilevästi GavTil La\Tovits-h i i n . — Puhutteko totta! Laadno, sanokaa hinta! — Pari kymppiä ei olisi l i i k a a . .. — Hyväl Mihejev meni kassalaatikolleen ja otti sieltä kaksi aivan u u t t a tshervontsia heittäen ne Gavril Lavrovitshille. — Tämä puhuu edestäni. — Ja G a v r i l heitti tuon tuhoa tuottavan paperin Mihejeville, joka sen jo i l masta koppasi käsiinsä. Mielihyvillään irvistellen katseli lukkari Mihejevin kasvoja, jotka tavan takaa vaihtoivat ilmettä, hänen l u kiessaan kirjoitusta. Luettuaan vaipui Mihejev sängyn reunalle ajatuksissa. — Hän on siis käsissämme? — N i i n , — tokasi Gavril Lavrovitsh. Taas oli koolla Mihejevin seura P i d e t t i i n tärkeitä neuvotteluja. Mihejev oli entistä ärtyisemmällä tuulella, eikä suotta, sillä taas, vasta eilen, qli hänelle lyöty sakkoa selkään, niin että roimahti, kokonaista 50 r p l . luvattomien tavarojen myjm-nlstä ynnä muusta. Tämänkin luki hän kirjoittajan syyksi, sillä hänhän se ensin lehdessä oli asiasta vihjaissut. Näennäisen tyynesti kääntyi M i hejev muiden toveriensa puoleen, jotka olivat vähän "hämmennyksissä". — M i h i n toimiin olette päättäneet ruveta tukkiaksenne tuon roiston suun? — Päätöksemme on, että: häntä ei ole tarpeen samalla maalla kuin me, siis kuoltava. — Seuran neljäs jäsen pitkä, hartehikas Ivan Potapov. erään varakkaamman talollisen poika, kylän kuuluisa tappelija ja reuhaaja, naurahti pilkallisesti. Hän teki rahasta vaikka mitä. Mihejev nyökkäsi hyväksyvästi päätään. Siis pitää vielä suunnitella missä, miten ja milloin. — M i t e n . . . Siitä minä kyllä huolen pidän. — J a Potapov ahmasi koko "plörönsä" yhdellä kertaa. — Mitä tulee missä j a milloin l u u - ien sen olevan helppo ratkaista... Grigorjevin, Matvei Petrovitshin häissä. — Parempaa tilaisuutta ehkä el tulekaan, sillä varmasti nousee siellä tappelu toisten kylien poikien kanssa ja lopusta pitää Potanov huolen. — Mihejev ikäänkuin tahtoi lävistää kumppaninsa: kun hän verkkaan lausui. — Mutta suu poikki, varomaton sana "Jä^-blemme kiinni. i Jcs yksi vangitaan, niin hän ei tio-J dä mitään. Onko se .sovittu? i — Sovittu ,cn! —. K u u l u i yhtaik::.^ , kolmen roistfcn suusta. Vielä suun- i nittelivat lurjuk.set y>.sityi.':kohdatkin 1 j a lopulta .sopivat, että häissä, rette- | löiden aikana, murhaa Potapov M i h a i -| lo\'in. Ettei mitään epäilyksiä kohdls-J tuiri Mihejeviin ja Pjotr Semenovits- \ hi-In, njatkustavp.t nämä siksi päiväksi | kaupunkiin tai johonkin tois'3Gn ky- i lään. Mitä tulee murhan suorittajaan ! Potapoviin, niin rAtä eivät lurjukset • vielä voineet päättää, sillä eihän sitä; tiedä'jnihin päin asiat kääntyvät' murhan jälkeen j a eihän sitä voi vakuuttaa, jos Potapovia aletaan epäil-läkään. | Sinä yönä nukkui Mihejev paljon j rauhallisemmin kuin moneen aikaan. ! Ilmakin yh& käy sietämSttömämm&k> sL Huh! Nyt sitä t u l l a a n ! Yhfäkkiä a l kaa oven suulla hämminki, kuulua huutoja Ja kiroilemista. K u i n määräyksestä katoavat taxis-sijat lattialta, aletaan katsoa ulos-päässrä. sillä tiedetään naapurikylän " h u r j i e n " tulevan. Potapov. Joka koko ajan piti kaikkia Mihailo^•in liikkeitä silmällä, koettaa yksinään l a t t i a l l a pyörähdellä p a r i n s a kanssa. Pois edestä! J a suurin "hurjista" hyökkää Potapo\-in päälle, mutta tämä on sukkelampi Ja lyö vastustajansa maahan. Keskilattialla syntyy kora tappelu. Jkfaridortn pojat ryhmittyvät Potapo- \-in j-mpärllle. sitävastoin kun hyökkääjät hyökkäävät yhä suuremmalla vimmalla. Mihailov j a pari poikaa hyökkäävät rauhoittamaan tappelijoita, mutta se on mahdotonta. Yhtäkkiä lyödään lamppu sirpaleiksi, joten tappelevat joutuvat täydelliseen pimeyteen. K u i n tiikeri hyppäsi Potapov M i - hailovin, joka' koettaa pyrkiä ovelle, kimppuun lyöden tätä kolmasti puukolla. Oih! Ja Mihailov vaipui tappelijoiden jalkoihin, viimeinen isku rintaan oli kuolettava. K u k a liikahtaa se on kuoleman oma! M i l i i s i ' kolmen sotamiehen kanssa työntyy ovesta sisälle, mutta liian myöhään, kamala työ on jo suoritettu. . Missä Potapov? J a miliisi ojensi r e volverinsa poikasakkla kohden, kaikki seisoivat kun naulitut maahan, mutta Potapovia ei ole enää sakissa. Lampun himmeä valo kohdistuu kuolleen kalpeille kasvoille. Miliisillä on jo kalkki selvillä, siis sittenkin oli Mihejevin " h u l l u n " rengin kertomus totta. Hän nimittäin oli "sattumalta" kuullut koko kulakkien suunnitelman j a ilmoittanut siltä miliisille, mutta tämä oli sitä ensin pitänyt " h u l l u n " oikkuna. Kuollut kannettiin viereiseen huoneeseen, sillä aikaa kun sotamiehet vangitsivat pari tappelun alkajaa ja Potapovin, jonka löysivät rauhallisesti Istumassa ulkona halkopinon päällä. Ylpeänä astui hän muiden vangittujen keskellii heitä vietäessä v a n - kiputkaan; hän oli melkein varma, että el kukaan ollut murhaa nähnyt hänen suorittavan. • • • , Vielä toisena päivänä vangittiin M i hejev, Pjotr Semenovitsh ja Gavril Lavrovitsh. jotka olivat kovin k u m - mastelevlnaan Mihallovln murhaa. Murha todettiin heti järjestetyksi poliittiseksi murhaksi, siihen viittasivat koko Mihejevin ym. toiminta. Ja olihan todistaja. Mihejevin renki. Joka kertoi pelkäämättä koko murha suunnitelman, joten el ollut epäilemistäkään mistä murha johtui. Viimein Lavrovitsh. joka luuli niin pääsevänsä koko jutusta, ilmoitti, että renki j a muut syyttäjät olivat oikeassa, siis paljasti itsensä ja toverinsa. Oikeuden puheenjohtajan kysymykseen, että minkä tähden Ivanov, se oli rengin nimi. vakoili kalkkia M i hejevin toimia, n i i n k u i n hän oikeudessa k e r t o i , vastasi tämä johtuvan sen siitä kostoksi, että Mihejev petti häntä aina palkkaa maksaessa Ja muutenkin o-solttl häntä kohtaan huonoa kohtelua. Hänhän se oli antanut tietoja Mihailovlllekin kulakkien puuhista. K a i k k i ihmettelivät hänen varmoj a vastauksiansa oikeudessa, vaikka häntä pidettiin vähän höperönä kylällä. Yleinen syyttäjä Llpatov. tehtyään yhteenvetoja oikeudenkäynnistä, sekä kulakkien toimista,' selitti aivan yksityiskohdin kulakkien työt, sekä vaati Mihejeville j a Pjotr Semenovits-hllle korkeinta rangai-stusta, kuolemaa, sekä Potapbville, että G a v r i l L a v - rotshllle edelliselle 10 vuotta j a jälkimäiselle 8 vuotta vankeutta, lisäten, että ensinmainlttujen omaisuus kokonaan takavarikoidaan, kun jälkimäisten vain puolet. Tämä oli tuomioistuimen päätös, joka otettiin tyytyväisyydellä vastaan oikeussalissa. • — Niin niille murhaajille,, kansan verenimijöille pitääkin. Päätös on Ihan oikea! Tällaisia huudaht uksia kuului yleisön joukosta. — Näin sitä vähitellen päästään kylän nylkljöistä. Ja eräs kylän h a r - maaparta ukko katseli mielihyvissään, kuinka kulakkeja lähdettiin viemä?.n pois oikeussalista. — Tämä oli heid'än viimeinen ponnistus säilyttää valtansa kylässämme, j rnutta epäonni-stul. \ — Niin viimeinen ponnistus, — lisäsi toinen seuraten toveriaan pois oikeussalista. riniiiis, OnL ihMi^ HMMINSIN NEW BAEIN6 COMPANY » — valmistaa — KoTaaleipai, Korppaja, VelmalcipiS ja Imikenldbi» Ittivelcsia. Käyttäkää meidän valmistamia tuotteita. NEW BAKING CO. 2 BIRCH STREET. Box 1306. TIMMINS. ONTARIO. | J U O K A A Lemon and Orange Smash, Goldfield Palo Dry Ginger Ale, y.mu hyväksi tunnettuja pehmeitä juomia. • Tilaukset toimitetaan nopeaan j a huolella. ORANGE SMASH BOTTLING WORKS Box 1749. 61 B i r c h St.. N . . Timrams. On^.—Tele? 646 J . — K . A. M e r i k a l l io Pukujen tilaus on edullisin tehdä J . E . Eimekaeltä. Lähellä suomalaista haalia. 58-4 Ave. Timmins, Ont. S, A. GALDBICK Lakitohnisto Commerce pankin rakennuksessa. TIMMINS, ONT. (K) EASTOrS HAUTAANTOIMITUSLIIKE Perustettu 1911 — 1 2 % Pine St. TIMMINS, ONT. Nopea j a huolellinen palvelus. — Hintamme ovat erikoisen kohtuulliset J. T. Easton, Hoitaja EASTON'S Päivii ia yo telefooni 777 Timminsin Suomalainen Poikatalo valmistaa ruokaa a t e r i o i t t a i n Ja päivittäin. Järjestyneet voivat j'äse-nyyteen liittyä. Box S20 59 Balsani St. Timmins. Ont. Kun olette Timminsissä tehkää kaikki apteekkitavara oatokienne Selected Pharmacy kaupasta Hyvät lääkkeet, nopea palvelus, t u t ' kinnon suorittaneet henkilöt palveluksessa The Joyal Pharmacy, Puhelin 129 4S—-3rcl Ave., Tiramina, Ont. NIINIMÄEN Makeis- ja tupakkakauppa 53 4th Ave., Timmins, Ont. T e r v e t u l o a ! Suomalainen Koti Suosittelee RUOKAA JA HUONEITA Huom.l Minuutin matka C. N , R. asemalta. (MT 390 Colborne Street Tel. Main 0008 MONTREAL, QUEBEC Alavon Sanna on auki 3 kertaa viikossa: Tiistaina klo 6—12 Perjantaina ja Lauantaina klo 2—12 339 Antwerp St. Sudbury — Ontario — Puhelin 1954 — Kirkland Lake, Oot, ilmoituksia Robert Lindforsin S A U N A ' A v o i n n a : K E S K I V I I K K O N A j a P E R J A N T A I N A , kello 1 päi. I väliä kello 11 i l l a l l a . — L A U A N T A I N A kello 1 päivällä kello 6 * sunnuntaiaamuun. ' Box 23, KIRKLAND L A K E , ONT. USti kmmmt GOLD RANGE HARDWARE TELEPHONE 110 KIRKLAND L A K E . ONT. Pientä rautatavaraa, rakennustarpeita, sähkötarpeita, putkitarpelta, astioita, kyökkitarpeita, kyökkikalustoa, keitto- ja lämmitysuuneJHj sän-kyjä, sprinkejä j a matrasseja. Radiotarpeita. Käykää tutustumassa hintoihin j a palvelukseemme. GOLD RANGE HARDWARE J. A. QUENVILLE, Omistaja. THE FINNISH BAKERY Valmistaa leipää j a leivoksia. Tarjoaa yleisön käytettäväksi. Ulkolähetyksct toimitaan täsmällisesti. THE FINNISH BAKERY, Box 229 M. Raitanen, omistaja Kirkland Lake, Ont. Murhan täytäntöönpanon päivä oli tullut. Tanssitupa cn täpösen täynnä ihmisiä ja yhä uiisia vain työntyy i ovelta- i Tuskin toistaan tunnetaan, sillä j tupakansauim j a muutkin höjTyt ovat'. tehneet H m a n melkein läpinäkymät-1 töniäksl j a sietämättömäksi. Kylläpä ] siinä monen heikkopäisen päätä pyö- \ ryttämään pakkasL - i Mihailovkin oli n o in vaan sivumen- I nen tullut pistämään pari " r a l l i a " . J Tansseja yhä jatketaan, samalla kun 1 MYYTÄVÄNÄ JCO eekkerin farmi, 40 ec-kkeriä puhdistettua kylvön a!ai?x-na. 30 eekkeriä heinää. Maa puhdas kivistä ja kannoista, joitain rakonnuksia. L o p . pu maasta helppo puhi-Ji.staa. 2'i mai-l^ a P"ort Wi!]iamista. Hyvä automo-b i i l i t i e . Koulu lähellä. Suomalaisia j a canadalaisia naapureita. Halutes- .•?anne ehtoja kirjoittakaa J. E, Cook, Fort Williani, Ont. SUO.MALAINEN PALLORUUMA ja Parturiliike Tupakkaa j a virvokkeita saatavana 18 Long Ave., Kapuskasing, Ont. E- Koponen. (Tr» Heikkilän sisarusten Matkailijakoti ja Sauna 243 St. Antoine St. MONTREAL, QUEBEC Arvo Palvelus Laatu Kirkland Lake Ontario Ruokatarpeita, lihaa/ rautatavaraa — sekä —• rakennustarpeita H U O M . ! Varastossamme löytyy erikoistavaroita, jota varsinkin suomalainen väestö käyttää. Jos haluatte säästää, niin ostakaa käteisellä, j a käyttäkää meidän uudenaikaista (Tr. "GROCETERIAA" Jossa parasta tavaraa on saatavissa balviramalla hinnalla. /
Object Description
Rating | |
Title | Vapaus, September 20, 1928 |
Language | fi |
Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
Publisher | Vapaus Publishing Co |
Date | 1928-09-20 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Vapaus280920 |
Description
Title | 1928-09-20-07 |
OCR text |
Torstaina, gyyslrom 20 p:nä—Thnr>, Sept 20
a
r
I
i
f
i
S5
täältä R i i k a a n a s t i , jonne tikerit o l i .
vat ostetttt.
K a i k k i raskaat bakaasimme (ark-
Icamine) olivat j o iriety laivaan ja
ineni\-ät tätä tietä Riikaan astL N y t
oli meidän oltava Havressa lähes
kaksi vuorokautta, ennenkuin saimme
passiviisumit valmiiksi Belgian,
Saksan, Liettuan j a Latvian läpi
kulkua varten. Täällä saimme t u tustua
vähän Ranskan maan olo.
suhteisiin. Jo heti ensisilmäykseltä,
ennenkuin maihin astuu, huomaa
m a t k a i l i j a , että ei tämäkään \-irni.
j a vasaran koristamana j a n im p i an
kun tuo p o r t t i o l i sivuutettu, pysähtyi
juna j a vaunuun astuivat venäläiset
passien tarkastajat asestetun
sotilaan seuraanÄna, jolloin taas
j u n a lähti liikkeelle.
Me .4.merikasta tulleet olimme
tottuneet tähän asti seipään suoraan,
virkamiestyyppiin, nyt sitävastoin
huomasimme olevamme vaatimatto.
man näköisten tovereidemme kanssa
tekemisissä. Mieliala tuntui muuttuneen
tuossa tuokiossa perinpohjin
meihin, tähän maahan t u l l e i s i in näh-rjTäleiden
maa ole työläisen para-jden j a yleensä tuntui n i i n kummaltasi,
vaan että sodan aiheuttamat'liselta, kun ei puvusta enemmän
. verot j a rasitukset muun p o r v a r i i i i - k u i n esiintymisestäkään voinut erottaa
virkamiestä tavallisesta työmyy.
rästä, paitsi sotilaat
sen komennon lisäksi painavat raskaasti
työtätekevää luokkaa. Vanhoja
naisia näkee_ miltei yleisesti j Ennen Leningradiin saapumista
nuorison, nousevan pohren kasvatus*
järjestelmän ohella.
LENINGRAD
U l a l l a 4 p. elokuuta saavuimme
Leningradin kaupunkiin, tuohon vanhaan
kuuluun kylään, jossa olin jo
n i i n monta kertaa käynyt j a asunut.
Oli jo pimeä, kadut olivat huonosti
v a l a i s t u j a ; muutimme tältä asemalta,
jonne meidät ensin t u o t i i n Suomi,
asemalle, jossa yövyimme j a josta
seuraavana aamuna menimme j u nalla
matkan perille
TYÖN KOMMUUNAAN,
Rää^yään. Täällä otti meidät vastaa
ennemmin saapunut toverijouk-ko.
Lennokkailla puheilla j a toivomuksella,
että ymmärtäisimme mitä
tulleet, j a että
mmärtämisen kannusta.
I m i n ä meistä löytyisi ylpeyttä, mie-tään
näkemään. Nyt o l i j u u r i elon-isimnie l ä h t e m ä n : " " i S ^ e J S Sr- f^T'^^ ' ^ " f muutaman päivän o l -
leikkuuaika j a vuodentulo n ä ^ t i h y - U a n oli meillä tilaisuus nähS mitTn tyoskennelleetkm huomaam-välta
nallia seuduilla. 'nainen ottaa osaa Neuvostoliiton
S A K S A jy|ösrakentamiseen. Näimme nimit-jiäin
joukon naisia radan varrella
B e l g i a n ylitse kuljimme yöllä, j o - !-antaa luomassa. Ja reippaasti nä-ten
siitäkään maasta emme voi näl. työ käj-A'änkin. Seuraavalla ase-j
oa kertoa, paitsi aamulla päivän j ^}ala taas naimme joukon oikeita yleisesti eheä, kirkas ja toivorikas
valjetessa, jollom aloimme olla jo j ^ olgan venemiehiä, mikäli ulkoasu ' tulevaisuuteen nähden. He sanovat.
Saksan r a j a l l a näimme ympärilläm- Ja vaatetus oir kyseessä. Tämän ; että pitkälle on jo päästy siitä mistä
me luKuisasti tehtaiden piippuja täs- joukon kohtaaminen tuntui asetta-! lähdettiin, mutta paljon on tehtävää
me, että eteenpäin täällä mennään
varmoilla askeleilla. Leningradin
kaupungin lukuisat tehtaiden savupiiput
näkyvät tänne j a niistä kaikista
nousee sauhu. Mieliala, varsinkin
nuorison keskuudessa, on
A a m u l l a siinä 7 tienoissa saavuimme
tuohon kuuluisaan Saksaan.
K u l j i m m e Ruhrin hiiliaineiden, Kölnin,
Hannoverin, Berliinin ja Kö-ningsb
ergin kautta. Paitsi kaupunkeja,
näytti siltä, kun koko Saksan
maa olisi ollut j-htä viljasta lainehtivaa
peltoa, jota täytyi ihailulla seur
a t a , varsinkin Reinin laaksoa. E i
näyttänyt olevan väliä, oli alankoa
tai ylänköä, n i i n kaikki oli saksalainen
saanut kasvamaan, ja ei vaan
jotenkuten, vaan kauttaaltaan hyvin,
ja se järjestys, mikä vallitsi
k a i k k i a l l a , kiinnitti jokaisen huomion.
Rakennukset, pienemmät ja
suuremmat, näyttivät . olevan siistejä
ia puhtaita, myöskin työläisten
k o r t t e e r i t j o i t a ryhmittymiä oli helppo
pienuudestaan erottaa suurkaupunkien
liepeillä. J a mielenkiintoisinta
o l i se, k u n j o k a paikka, taloj
e n , mökkien, yksin tehtaiden seinäin
vierustatkin, kasvoivat, ei vain
sileää saksitettua korunurmikkoa,
j o t a olimme Amerikassa tottuneet
• nÄkemään, vaan jotakin hyödyllistä,
joko perunaa t a i muuta juurikasvia.
Perästäpäin saimme kuulla tähän
seuraavanlaisen selityksen: Saksan
työläisen palkka, lukuun otettuna
sotakorvauksesta johtuneet verot
y.m. menot j a elinkustannukset, ei
mitenkään riitä elämän ylläpitoon,
j o t en työläinen koettaa tällä tavalla
hankkia lisäansiota kaikkien mahdoll
i s i en nurkkien j a maatilkkujen v i i -
jelyksellä. Siis sillä mittapuulla,
mitä matkailija näkee junalla kulkiessaan
tämän maan halki ei voida
mitata tämän maan raatajan elintasoa
ja hyvinvointia, niin järjestelmällisen
kauniilta kuin se ulkoasuunsa
nähden ensisilmäykseltä
näyttääkin.
ITA M E R E N M A AT
Kaikesta päättäen olivat sääsuh-teet
olleet suotuisat jo pitkän ajan
k a u t t a länsi-Europan, vaan kun saavuimme
Köningsbergiin j a Itämeren
maakuntiin, Liettuaan j a Latviaan,
n i i n jo muuttui ilmasto. E i enää
ollut lämmintä ja päivän paistetta,
vaan kylmä kolea tuuli tervehti meitä
täällä. Samoin muuttuivat v i l j a,
vainiot märkäperäisiksi j a surkastuneen
näköisiksi. Soita ja rämeitä
sekä hiekkakankaita oli jo nähtävänä
sekä ränsistyneet olkikattoiset
talot j a köyhältä vivahtavat maalaiskylät
alkoivat olla jatkuvasti näköpiirissä,
eikä mitään huomattavam-paa
muutosta näköaloissa tapahtunutkaan,
ennenkuin pääsimme Riikaan
ja Leningradiin, jossa myöhemmin
tulimme kokemaan ja tietämään,
että yleensä näillä perukoilla
oli ollut harvinaisen kolea j a sateinen
kesä j a kasvullisuus menestynyt
huonosti.
mahdollisuutta j a t o i v e i ta t u l l a kom- rakennukset ovat korjausten alai-munisteiksi.
Nämä venemiehet, t o i . sina laajassa mittakaavassa. Paljon
5in sanoen tuo entinen musikka, tuo — K^ - , - ^ * * , , _ — i : —
tsaarin aikuinen vanha rahvas, näj^t-täytyi
vieläkin niin entiseltä, tutun
omaiselta. Heissä ei huomannut vielä
vallankumouksen perinpohjaista
muunnosta. J a onhan selvää, että
neu%-pstohal]itus parhaalla tahdol-laankaan
ei ole voinut vielä muuttaa
syvempiä kansan pohjakerroksia
kaukana maaseuduilla uuden ohjel-man
mukaisiksi. Se ei ole vielä k e rinnyt
siihen, vielä tärkeämpien, l u -
kuisten pakollisten tehtävien ohella.
on jo korjattu, vaan paljon näkyy
vielä sotatilanteen j a tulvaveden a i -
kuisia jälkiä, vaan aika j a tarmokkuus
ne uudistaa.
Tämä meidän paikkamme on k a u nis
kesällä. Puisto on sellainen t a lon
takana, että vain harvan suur-kauFf
««gin puisto voi sille vetää v e r .
toja* Paljon emme vielä tiedä, mutta
sen jo olemme kerinneet tulla
kokemaan, että täällä todellakin on
työläisten j a talonpoikain hallitu?.
J O H N A N D E R S O N.
VIIMEINEN PONNISTUS
K i r j . Oskari
— P—kele, ja t a a s . . . Mihejev hypähti
mielipuolen tavoin tuolilta, a l kaen
pitkin, hätäisin askelin mittailla
huoneensa lattiaa.
— Tämä on jo l i i k a a . . . Kuka s—ta-na
se pienimmätkin kepposeni ylös
nuuskii j a k a i v a a . ..
Heristellen nyrkkejään sekä purren
hampaitaan jatkoi hän käveiyään
nurkasta nurkkaan.
— K u k a tohtii j a uskaltaa minusta
noin k i r j o i t e l l a . ..
Hän kääntyi kiivaasti katsomaan
lehteä, joka oli saanut hänet näin
ylenmäärin kuohuksiin, mutta ei i h mekään,
sillä "Uutisia Maridovaltä"
kirjoitus paljasteli hänen, yksityiskaup-piaan
Mihejevin, "pieniä vehkeitä", j o i ta
tuo "rehellinen ja kunnon kulakki"
ei missään tapauksessa olisi t a h tonut
kaikkien tietoon tulla.
— Minun on saatava selville uutisten
kirjoittaja hirmalla millä hyvänsä.
— Hänet on raivattava tieltä, sillä
yhä julkeammaksi alkaa tuo tuntematon
viholliseni käydä, kirjoittelee
toimistamme joka l e h t i i n . . . Voi päiviäni!
— J a pitäen päästään kiinni
retkahti Mihejev lähimmälle tuolille.
— Kuka se voisi olla? Eihän tätä
metsäjuttua, niinkuin ei myöskään
maanjako- jä kauppa-asfoitani monen
pitäisi tietää. Jos se olisi Pjotr
Semenovitsh? Ei. Se ajatus katosi
yhtä pian kuin oli tullutkin, sillä y m -
märsihän Mihejev, että hänen häviönsä
olisi Pjotr Semenovitshinkin, "sielunpaimenen"
auttamaton häviö.
— Tässä on hyvät neuvot tarp
e e n . . .— Mihejev vaipui ajatuksiinsa,
koettaen saada selville, kuka olisi
tuo rohkea kirjoittaja, joka ei anta- sensa.
mutta siinä oli kylliksi Pjotr Seme-novitshille.
Vapisevin käsin tempasi
hän rypistyneen lehden pöydältä, a l kaen
sitä kiireisesti silmäillä. Salamana
lensivät hänen silmänsä r i viltä
riville krijoituksessa "Uutisia
Maridovaltä".
"Kylämme on vielä pimeyden vallassa.
Kaikenlaisten Mihejevien, Pjotr
Semenovitshien käsissä on kylämme
asiat. Kaikessa näkyy selv?.rti heidän
työnsä; maat niinkuin ennenkin, vaikka
viime syksynä suoritettiin "maanjako",
kooperatiivihomman löi myttyyn
Andrei Mihejev, kylän yksityis-kauppias,
omilla vehkeillään..."
— P—kele f Pjotr Semenovitsh el
voinut kuemmaksi jatkaa, sillä hän
arvasi, että tämä oli vasta alkua, mitä
olisikaan etempänä.
Seurasi hiljaisuus, jokainen koetti
saada selville tuota vihollista, kirjoittajaa,
joka oli tehnsrt, heille suur
i a k i n tappioita; Sergejevkin oli saanut
luovuttaa kyläneuvoston puheenjohtajan
paikan Semenoville ^ nuorisoliittolaiselle,
sekin oli kaikki k i r -
joittajAn työtä.
Pjotr , Semenovitsh muisteli menneitä
aikoja. Kaikista asioista sopJ
Sergejev hänen ja Mihejevin kanssa,
miten Sergejeviä käskimme tehdä, hän
teki, sekin metsä juttu voi p—kele. niin
paljon ihan puhdasta rahaa.
— Mitä olet ajatellut tehdä? —
Mihejevin terävät sanat saivat P j j tr
Semenovitshin todellisuuteen.
— Tietysti koettaa saada selville u u tisten
kirjoittaja ja sitten kyllä keinot
löj'dämme. — Pjotr Semenovitshia
itseäkin ihmetytti oma varma vastauk-nut
hänelle enää hetkeksikään rauhaa.
Mihejev oli. n i i n ajatuksiinsa vaipunut,
että ei huomannut Pjotr Semenovitshin
j a . G a \ T i l Lavrovitshin-kaan
tuloa.
Pjotr Semenovitsh'. kylän pappi,,Rie-ni
lihava mies oli aito venäläisen
"sielunpaimenen" perikuva.
Känen roistomaisilla kasvoilla l e -
— Oikein.. Mutta pannaanhan vähän
ryypyksi. — Mihejev meni kaapille,
josta otti kolme lasia j a pullon.
G a v r i l Lavrovitsh nuoleskeli tyyty-!
väisenä huuliaan. j
— Keskitämme kaikki vcimamme j
tuon roiston, paperintuhrijan ilmi. |
.saamiseksi. K u n häJJ on tiedcssam-|
mc, niin kjilähän hänet vaikenemaan;
saadaan-. No kippis! \
— Kippis! — Mielihyvällä-joivat t |
Tags
Comments
Post a Comment for 1928-09-20-07