1970-10-13-02 |
Previous | 2 of 4 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
S i v u 2 Tiistai, lokaik. 13 p. — Tuesday, Oct. 13, 1970 VAPAUS INDEPENDENT LABOR OROAN OF FINNISH CANADIANS < LIBERTY) Bstalbllahied Nov. 9.1917 EkUibar: W. EKLUm? Manager: E. SUKSI TeOepibODie: Office and EdUmM. 874-4264 PuMUhed tiwloe veekly: ri^ieisdara^ei^ PubUahing CJo. LlMtted, 100-102 B t o « . ^ ' ^ ^ Oanada. v''::v.' ^lijlaMageddTeas: iB0(x09.'. Advertlstag iia1»s lipitm appUcatt^ Seocmd cnass Maä registralilon Nvmd^ 1076 EdMiin Lin!komieis myilstdBeie -vanlkiaivuosiiaiaiii (1) NÄIN VIETIIN CANADIAN LANGUAGEPRESS ClUB TILAUSHINNAT: Oanadassa: 1 vk. $10.00, 6 kk; $5.25 USA:©: 3 kk. $3.00 Suomeen: 1 vk. $11.00, 6 kk. $5.75 1 vk; $ l im 6 kk. $6.;» Pres; Nixonin puheesta Eih-slmmäinen vaikutölma-^ näitä rivejä kirjoitetaan torstaina 8. pnä — presidentti Ri<^ha!rd Nixonin kesiklliviikkoiltaii sesta rauhanehdotuksesta on teaiksiosaineni: pitäen siLnoällä marraskuun 5 pnä suoritettavia konigTessivaaleja jiai vuonina 1972 pidettäviä presidenttivaaleja sekä Yhdysvalloissa ja 'hautta maailman kasvaivaai rauhan vvaatimiusta, presddentti Nix-oniBa ei ollut dilfisastaan muuiba mahdollisuutta kuin esittää vastaehdotus Etelä-Vietnamiin väliiaikaisen vallankumoushalii-tuksen .ulkoministerin, mrs. Nguyen Thi Binhin Pariisissa syyskuun 17 päivänä esittämään 8 kehtaa käsittävään: rauhani ehdotu^Viseen. Toisaalta voidaan huomiioidai,' että vaikka presidentti poikkesi 'melkoisesti Wa'Shingtonin aikaisemmin esittämistä sotaiisista. asenteista ja lähestyi esimerkiksi ampumisen lopettamisehdötuksella kautta maailman tunnusitusta saai neen Mme. Binhin ehdousta, mikä on tiehenkin ilolla hub-mioitaav seikka, presidentin 5 kohtaa käsittävässä puheessaan oli kuitentein vieläkin sellaisia kohtia jotlden tavoitteena ei ole pyssyjen vaimentaminen. Mahdollista ja ennenkaikkea toivottavaa on tietysti se, että USAin pääneuvottelija David Bruce, Pariisissa, saa vali tuuksia nyt esitettyjen eräitten määritelmien ylittämiselksi ja sivuuttamis^.ksi. Mutta kun pidetään mielessä että presidentti Nixon pidättyi tästä rauhanehdotuksesta aivam vaalipäivän aattoaikaah asti, mistä on tullut ihmishenkien ja omaisuuk-< sien menetystä sekä Indokiinan että Yhdysvaltain kansoille ja suuria voittosummia 'amerikkalaisille asetehtailijoille, niin kyseenalaista 'on, annetaanko mr. Brucelle edellämainittuja lisävailtuuksiä neuvottelujen edistämiseksi. . Jcmkinlaisena edistysaskeleena . on pidettävä sitä kun presidentti Nixon ehdottaa nyt ampumisen lopettamista. Ter-veihdittävänä on pidettäfvä myös esitystä kaikkien sotavankien vapauttamiseksi ja tiedonantoa, että vastoin aikaisempia me-neelmi^ ä — jotka vetivät U S A n asevoimait Viettnamiin ja lopulta Indokiinan kadikkiin m a i h i n— Yhdysvallat lupaa nyt noudaittaa kansainvälisen konferenssin päätöksiä. Viifmeksimainitun seikan yhteydessä kiintyy kuitenkin huomio &-dhen, että pr^idemtti Nixon, vaikka pitääkin vuo-i sien 1954 ja 1962 Qieneven sopimuksia sovittelujen perustaksi kelpaavina asiak/irjoina, ei ikuitenkaan ehdota mainittujen CJe-neven sopimusten kirjaimen ja hengen olotilaan pa'laamiS;ta. Päinvastoin ^ ja.toisin kuin esim. M m s . B i n h — m r , Nixon puhuu edelleen sekä Etelä, että Pohjois-Vietnamin "itsenäisyydestä", vaikka Geneven sopimuksessa määdtellään, että Vietnam on yksi maa ija valtio, jonka tilapäinen jakaantumi-^ nen kahteen osaan korjataan koko maata käsittävien vaalien perusteella. Toisin sanoen, presidentti Nixon haluaa vieläkin sanella U S A n ehtoa Vietnamin kansalle ja jakaa maan kah-de> i3i "itsenäiseksi" maaksi. Kuvaavaa myös on, että presidentti Nixon esiiintyi kuin "ulkopuolisena" eli asiaan kuulumaittomana "välittäjänä", joka on jostakin käsittämättömistä lähteistä saanut valtuudet ja oikeuden määritellä miten Indo-Kiina — Vifetnam, Kambodzha ja Laos — kesikinäiset suhteensa järjestävät. Eräistä aikaisemmista lupauksiistaan huolimatta mr. Nixon vaatii tässä vieläkin kansainvälisen poliisin osaa Yhdysvalloille. Tosiasia tietenkin on, että Indokiinassa ei ole kysymys sikäläisten maiden välisestä sodasta, vaan Yhdysvaltain sekaantumisesta vastoin Geneven sopimukisen määritelmiä ja YK:n peruskirjaa loukaten Vietnamiin, Laosin ja Kambodzhan sisäisiin asioi- • hin. Yhdysvaltain on suostuttava ensisijaisesti neuvottelemaan Etelä-Vietnamin väliaikaisen vallankumoushallituksen kams-sa, jota. vastaan sen puolimiljoonainen armeilja on aseellisia hyökkäyksiään suorittanut ja vieläkin suorittaa. Presidentti Nixonin rauhanehdotuksen ehkä kaikkelin heikoin kohta on-f kin siinä, että hän haluaa tehdä "rauhansopimuksen" pääasiassa Pehjois^Vietnamin kanssa, jota vastaan U S A ei ole sodassa, ja sivuuttaa miltei pelkällä kädenhuitalisulla Btelä-Vietnamin väliaikaisen vallankumoushallituksen, minkä asevoimia vas-i taan USA sotii. Merkillepantavaa on myös presidentti Nlixonin väitös, että mm., väliaikainen vallanlkumoushalliitus "ei halua sivuuttaa vain joitakin yksilöitä" Saigonin halituiksesta vaan "hajoittaa kaikki muut järjestöt" niin että kommunistinen puolue saa Etelä-Vietnamissa määräysvallan. Asidita voidaan tietenkin väännellä ja vääritelläkin, mutta sellainen menetelmä ei nosta mr, Nixonin arvovaltaa, To-äiasia nimittäin on, että EteläATietnamin välifeiikaisen vallan-kumoushailituksen' diveissä ja tu^kena on useitta puolueita ja järjestöjä, joista komimunistinen puolue on yksi. Toinen tosiasia on, että syyskuun 17 pn ehdotuksessaan Mme Binh ei esittänyt "kaikkien muiden, järjestöjen hävittämistä", vaan korosti nhnenomaan, että hänen oihjelnia'ssaan esitettävään kokoö^ mushallitukseen voivat tulla kaikki isänmaalliset voimat, jot- lä.Vietnamin väestö päättää ka haluavat rauhaa, itsenäisyyttä ja linjoittumatorita ohjel- asioistaan itsenäisesti ja ulkomaa. Joltisena .asiantuntijana hän sanoi, että sellaisia rauhan puolista painostusta tuntemat- Voimia ja itsenäisyyden kannattajia löytyy myös Saigonin nykyilsestä hallitukisegta, vaikka ei sen kolme johtavaa kenraalia, jotka presidentti Nguyen Van Thieun ja varapresidentti Nguyen Cao K yn lailla ovat moneen kertaan uhanneet, että he eivät halua olla missään iteikemisissä väliaikaisen val-lanlkumoushalituksen ja sen edustajain kanssa, ja että ainoastaan sodassa saatava "voitto" tyydyttää heitä. Presidentin lupaus, elttä: Yhdysvallat on valmliina yleissopimuksen puitteissa sitouitumaan aikataulusta, jonka, puit-! ole. Selvää on kuitenkiln/ että teissä kaikki yhdysvaltalaisjoukot vedetään pois Vietnamista), rauhanpuolustajat. yleensä ch, tiotenklin a.s^^ guuntaah, Mutta jos asetutaan In- canadäiläiset mukaEiiriluettuiniaj dokiinan kiansojen osalle, niin silloin on ehkä todettava, että — 'ovat suuresti pettyneitä hä-) tämä-lupaais ei mene riittävän pitkälle. Miiten voidaan vaka" non rauhainehdotuksensa ont-viösa ryhtyä neuvottelemaiain rauhan yksityiskdhdlista ellei tu- toudesta ja puulteellisuuksllstia. Kun kustantaja Itesällä järjesti tiedotUBlouhaah syksyllä ilmesty vist^d Edwin Linliomiehen muistelmilta: (Edwin Lijokomies: Vdikea ailca. Suomen pääministerinä vuosina i94S-Hl4; Otava, 191^;^ 4^^^^ sivua), anneltiin ymmärtää; että tulossa o U i i o U i t t i i t f i n ^ e i^ miliäli sellaisia Ayt enää Suomen historianliirjoituliisen alaHfi yleensä voi syntyä. Otava on tehnyt todella kiitettävän teon — j a kukapa kustantaja ei olisi sitä tehnyt — julkaistessaan tämän erittäin kriittisen ajan pääministerin muistelmat. Ne ovat herättäneet melkoista myrskyä viskilaseissa, ilmeisesti jopa ärtymystä ja kaunaakin, mutta herra itsehän on ollut jo seitsemän vuotta; turvassa arkussaan. Muistelmia on yritetty aliarvioida j a leimata poliittiseksi juoruiluksi "vaikeilta vuosilta", joiden sädekehää Linkomies yllättävän rohkeasti mu rtaa. Muistan lukeneeni jostain sos.dem. lehdestä, että kirja olisi saanut olla julkaisemattakin -—omalaatuista hermoherk-kyyttä nykyaikaan! Ehkä tämä johtuu siitä, että Linkomies — tahtomattaan — murtaa jopa Tannerinkin ympärille rakennettua sädekehää. Kuvaavaa Linkomiehen muistelmien saamalle vastaanotolle on ollut muun muassa Suomen Kuvalehdessä käyty keskustelu, jossa esimerkiksi kenraali A . F . Airo, Mannerheimin lähin mies päämajassa Heinrichein rinnalla, nimittää muistelmia salaatiksi "soopaa a Ia Linkomies" j a jatkaa:'"Minä nimitän tätä täysin arvottomaksi juoruiluksi sitäkin suuremmalla syyllä kun vainajat efvät voi lausu-miaan korjata.'- Vanhan kenraalin ja Mannerheim-ristin ritarin ärtymys on turhaa, sillä Linkomies ei kerro muuta kuin että Airo ryyppäsi joskus liikaa ja kerran silloinkin kun rintama Kannaksella murtui. Linkomiehen muistelmien erikoisuushan on siinä, että hän kir joitti ne kolmen kuukauden aikana vankilavuosinaan — käsin, kuten kaikki kirjoituksensa -—. paikkasi liuskansa sanomalehtipaperiin vaatekomeroonsa, "unoht i " ne ja antoi testamenttinaan, ettei niitä saanut julkaista kirjoittajan kuoltuakaan ennen vuotta 1970 j a että ne on painettava sellaisenaan. Muistelmat ovat siis todella tuoretta tavaraa ja kirjoitettu vailla asiakirjoja hämmästyttävän muistin varassa. Tällaisia j a tältä poliittiselta tasolta lähteneitä kirjoituksia sotavuosilta meillä tuskin enää löytyy mistään kirjoituspöydän laatikosta tai kassakaapista. Jossain määrin vertauskelpoisen aineiston antaa 'G. O. Frietschin Suomen kohtalon vuodet, jotka kirjoitettiin välittömästi sodan jälkeen jo vuonna 1945 — Linkomies kirjoitti juttunsa v : n 47 —48 vaihteessa. .Rauhanopposi-tiolaine Frietsch oli kuitenkin pelkkä kansanedustaja, joka syrjästä voi vain tarkkailla niitä asioita joista tässä kertoo kylmän kyyninen Edwin Linkomies, Rooman kirjallisuuden professori, kokoomuksen kansanedustaja ja näkyvimpiin kuuluva johtomies, lapualaismielinen, mutta ei natsiystävä, .Saksan tappion sentään jo 1943 aavistanut, mutta rauhantekoon Neuvostoliiton kanssa pystymätön, sotasyylliaek si tuomittu entinen pääministeri vänkilavuosiensa rauhassa (tuomio oli 3- V ) . Olemme tottuneet "sensuroituihin" muistelmateoksiin. Paasikivi kirjoitti muistelmansa kunniaan kohotettuna varovaisena valtiomiehenä. Väitetään, että Mannerheimin muistelmat on kenraalitasolla kuohittu virallisen kyseenalaisiksi, mutta setisemän vuotta sitten. kuollut vanha kokoomusherra kertoo "ko ko totuuden kaunistelematta tai — i l S Y N T Y M Ä . P Ä I V I Ä Hedvig Härmä, Montreal, Que. täyttää tiistaina, lokakuun 13 pnä 75 vuotta. Nick Kiviharju, Vancouver, B. C. täyttää torstaina, lokakuun 15 pnä 91 vuotta. Oiva Weslerhack, R.R. 1. Cop-per Cliff, Ont. täyttää perjantaina, lokakuun 16 pnä 73 vuotta. Yhdymme sukulaisten ja tutta-väin onnentoivotuksiin. hansien- mailien päästä muu,-] alta Etelä-Vietnamiin. Thai-. maahin ja Laosiin lähetettyjä hyökkäysvoimia luvata vetää pois märäaikaan mennessä. Pre gidentti Nikonin asettelussa ed tässä yhteydessä valjasteta he-; vosta kärryjen eteen, vaan päin vastoin. ._Pelkkää hurskastelua on puhe "Etelä-Vietnamin" kansan itsemääräähiisoikeuksien. puo^ lustamisesta niin kauan kuin Yhdysvaltain m.ahtavait asevoi-| mat ovat siellä. Miten vo/1 Ete-ta hyökkääjämaan pistinten alla? Nähtäväksi jää säako presli-dentti Nixon vaialikikka^au-hanehdotukselleen yhdysvaltalaisten kaninatusta puolueelleen marraskuun 5 pn vaj^leis-sa. Mitään varmaa ei sekään salaamatta" sellaisena kuin hän sen muisti ja näki seliinsä pöydän ääressä. Muistelmista ei pais ta katkeruus, sen sijaan kyllä Linkomiehelle ominainen valtava ylemmyydentunne ja krouvius, mutta myös halu osoittaa olleensa jo 1943 selvillä sodan päättymisestä natsi-Saksan tappioon. Ehkä hän on halunnut todistella olleensa kuin Johannes Kastaja Kristukselle, ts, edelläkävijä Paasikivelle, joka' oli Suomen u l kopolitiikan virallinen johtaja s il loin, kun Linkomies itse istui so-tasyyliissellissään. Tässä Ejuhtees-sa Linkomies ei kuitenkaan ole järin vakuuttava. Linkomies sai tosin revanshinsa nimityksessä Helsingin yliopiston rehtoriski v. 1956 ja sen jälkeen kansleriksi. . L I N K O M I E H E N TAPA L E I - . MATA politiikan hahmoja yläilmoista.— mutta ei ilmeisesti a i na harhaan alkaa jo 30-luvun lopun ja talvisotaan johtaneen hallituskauden pääministeristä A . K. Cajanderista, jonka hän sanoo olleen poliittinen pyrityn, m i kä kuningasmielisestä oikoisto-laisesta oli tuulen kääntyessä siirtynyt "porvarillisen vasemmiston" äärimmäiseen vasempaan siipeen. Linkomiehen sanonta jo talvisodan syistä on kyllä epäloogista, mutta tavanomaista. Hän syyttää Cajanderia pakoilusta heikosta ulkopoliittisesta vaistosta, huonoista suhteista Saksaan ja välinpitämättömyydestä puolustusvoimain tarpeisiin ja antaa samalla ymmärtää, että parempi aseistus olisi ollut parempaa politiikkaa ikään kuin se olisi tehnyt talvisodan helpommaksi eikä päinvastoin yhä vain rakkaammaksi vastata kehnon politiikan .seurauksena syntyneestä onnettomasta sodasta. V A I K K A P A A S I K I V E N V A LINTA erityisneuvotteli jana Mos kovaan 1939 osoittautuikin sitten historian kuluessa erittäin oikeaksi ratkaisuksi, herätti se alussa Neuvostoliitossa loukkaantumista ulkoministeri Erkon kieltäytyessä lähtemästä mat-_ kaan, sillä nätns neuvottelut oli tarkoitus- pitää ulikoministerita-soUa. Eduskunta oli . tietämätön Neuvostoliiton esitysten yksityiskohdista, joita hallitus salasi. Mutta eduskuntapiireissä vallitsi jyrkkä mieliala, vaikkakin vain vähemmistö vastusti kaikkia aluevaihdoksia.. Linkomies sanoo itse olleensa hallituksen kannalla, että "kieltäytyminen suostumatta minkäänlaisiin myönnytyksiin varmasti merkitsisi so-taa" j a piti välttämättömänä, et^ tä "huomftttava alue Karjalan kiutnaikBelta sekä Suomenlahden pikkusaaret oli luovutettava" - 4 vastineena puolitoista kertaa »uu remmasta alueesta Repolasta ja Pora järveltä. Kirjoittaja toteaa — Paasikiven mukaan — Tannerin jo heti • ensi tapaamisella Moskovassa suututtaneen. Stalinin sanomalla esittelyssä, että hän oli "mensheviklki" — se oli kai huumorintajuttoman Tannerin "vitsi" >— minkä lisäksi hän oli huomauttanut Molotoville, et-^' tei bolshevikeilla ollut mitään ohjelmaa. Tannerin heikko venä: jän kielen taito johti siihen, että hänien sanomansa kuulosti "tarpeettoman jyrkältä j a epäkohteliaalta". Kuitenkin: "erityisesti Stalinilla näytti olevan halua päästä Suomen kanssa kompromissiin", sanoo Linkomieskin. _ M I E L E N K I I N T O I N E N ON P A A S I K I V E N JA T A N N E R IN muistiero Hangon tienoilla olevan alueen luovuttamisesta tukikohdaksi. Paasikiven mukaan Stalin olisi ollut tyytyväinen Hangon edustalla olevien saarien luovuttamiseen, mutta Tanner väitti aina puhutun tukikohdasta nimenomaan mantereella. Linkomies katsoo Paasikiven johtopäätöksen oikeammaksi kuin Tannerin "varsinkin kun Tannerin muisti hänen kanssaan keskus-, tellessani monasti on osoittanut pettäväksi eikä hänellä myöskään ole nopeaa oivaltamiöky-kyä". Myös Molotovin promero-ria tukee käsitystä, ettei Neuvostoliiton vaatimus välttämättä koskenut Hangon kaupunkia. Tätä vahvistaa myös neuvostoliittolainen tutkija V. V. Pohlebkin teoksessaan "Suomi vihollisena ja ystävänä" (WSOY. -69), jonka mukaan puhuttiin Hankoniemestä, mutta "neuvostohallitus olisi ollut tyytyväinen mihin tahansa saareen tai pikkusaareen; tällä alueella, kosika sille oli tär-: keää vain se, että Suomen puoleinen tukikihta olisi sijainnut; vastapäätä Viroon rakennettua tukikohtaa ja että puolustusjärjestelmä olisi siten sulkenut t i i viisti Suomenlahden suun vihollisen laivastolta". Hysteria Hangosta 1939 perustui siis joko hämäykseen tai puhtaasti tietämättömyyteen — tai Tannerin heikkoon venäjän kielen taitoon. Nykyaikana . tuntuu hieman käsittämättömältä, ettei neuvottelijoilla olisi ollut mahdollisuutta tuoda tulkkia mukanaan. . LINKOMIES TOSIN TOTEAA, ettei sillä mistä alue olisi luovutettu, ollut "sanottavaa mer-. kitystä Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden kehittymisen kannalt a " ;"MieIiala maassa ei sallinut keskusteltavankaan tukikohdan luovuttamisesta Lounais-Suomes-ta, olipa se sitten saarella tai mantereella." HaMitus seurasi y-leisen mielipiteen viitoittamaa linjaa, ja pääministeri ilmeisesti ajatteli äänestäjiä ja, omaa asemaansa poliitikkona. Ryti oli jo keväällä 1939 kysynyt Cajanderilta, "miksi ei näihin eräässä mielessä luonnollisiin vaatimuksiin ollut, suostuttu, pääministeri oli torjuen virkannut: kuinka voi si^ hallitus käydä luovuttamaan valtakunnan aluetta juuri ennen vaaleja". Hyvin vaatimattomasti historianlkirjoituksessa sivulla seisseen Cajanderin vastuu on siis ilmiömäisen suuri. Linkomies ei usko, ettei hallitus olisi kyennyt taivuttamaan eduskuntaa ja (Jatkuu sivulla 4) ETIe Meniuis: Va$eniinMoylite!siy$n peruspa säilyiel^vä HelsihkL -u. ..Vasemmiston yhteistyön pohjan'Bäilyttämifltä Ja toimimista niin, eittei rikota eitä, mitä vasemfniston keskinäisissä suhteissa on rakennettu, korosti S K D L ; n puheenjohtaja Ele Alenius puhuessaan lokak. i pnä Juankoskdi^, Työväenluokan kannalta ovat viime vuosina aikaan saatu am-mattiyhdistysliiklkeen eheytymi-r nen ja valtava kasvu sekä' toisaalta kansandemokraattisen ja sosialidemokraattisen liikkeen yh teistyön oleellinen laajentuminen ensiarvoisia saavutuksia, sanpi Alenius, Hän totesi, että vaikka on olemassa erijaisia näkemykr siä, ja periaatteelUsia eroja, muodostavat nämä saavutukset kuitenkin olennaisen jierustan yhteiskunnassamme tehtäville uu- "drstuksille. Sen vuoksi on poliittisen taistelun kuumimmillaankin ollessa koko vasemmiston'flia^^ tävä toimimaan^liin, .että se, mitä keskinäisissä suhteissa <)n rakennettu ,ei rikkoudu ; j a 'että yhteistyön perusta joka tapauk-. sessa säilyy. NPaatoimaneja pois USAn asevoimMa Washmgton. — Kongressin istunnolle tiedoltettiin keskiviikkona,: että USAn i merijalkaväestä ja laivastosta vapautettanee tämän vuoden aikana 7,000 narkomaania. Edustajahuoneen asepalveluko-mitealle esitettiin USAn laivas-. ton j a merijalkaväen korkea-arvoisten upseerien raportti, jonka mukaan huumausainesäädösten rikkomisesta vapautetaan ^noin 6,000 merimiestä ja 1,100 merijalkaväen sotilasta. SUOMEN UUTISIA Helsinki — (Suomi-Seura) -— Puolueet ja herätysliikkeet kirldioa valtaamaan Suomen evankelisUtterilaisen kirkon seurafcunnalisten luottamusr miesten vaalien ehdokaslistojen jSitöaika päättyi 30. syyskuuta. Kukkovaltuuston ja kirkkoneuvoston vaah suoritetaan 8.—13. marraskuuta kaiiddaan 550 seurakunnassa. Vaalit toimitetaan nyt eo-simmäistä kertaa uuden vaalilain mukaan. PoUittiset puolueet ovat lähten-neet tarmokkaasti valloittamaan kirko!IiäialUnnon luottamuselimiä. Selvät puolueryhmät hallitsevat tulevien kukollisvaalien ehdokasaset-- telua koko maassa. Lisäksi antavat vaaleille lisäväriä mm. nuorten, rintamamiesten ja eräiden herätysliikkeiden omat listat. Vasenunisto hakeutuu useimmiten omiin vaali-ryhmittymiinsä,. kun taas ei-sosia-listisillä puolueilla on usein paikoin yhleiset rintamat. Smp pyrkii myös taistelemaan omilla listoillaan useimmissa seurakunnissa. "Jumalan pelko ja kristillinen harrastus" — kirkkoJaui ehdddcail-le asettama kelpoisuusehto 25 ikävuoden lisäksi— näytti olevan korkeassa kurssissa puolueväen piu-is-sä. Kelvollisiksi katsottuja ehdokkaita riitti niin oikealta kuih vasemmalta runsaasti, eräissä seurakunnissa jopa viisi kertaa aikaisempaa enemmän. (SS, HS) • Canadalaistehtaan tuloa vastustetaan Canadalaisen terästehtaan perustamishanke Suomeen herättää vas' tustusta. Rakennusterästä tuottavan laitoksen perustaminen täällä jo olevien lisäksi • pidetään järjettöminä. Nykyistä rakennusteräksen tuor tantoa pidetään täysin riittävänä kotimaan tarpeeseen, vientiä varten sitä ei kannata valmistaa. Uusi tehdas pakottaisi asiantuntijoiden mukaan vain nykyisten tehtaiden tuotannon si^)istamiseen. Terästeh-dashardcetta oli määrä käsitellä hallituksessa äskettäin, mutta .asia pantiin pöydälle. (HS) • Suomalainen isotooppi käyttöön sairaaloissa Ensimmäinen Suomessa valmistettu radioaktiivmen isotooppi Jodi 131 otettiin 1 päivänä lokakuuta käyttöön maamme sairaaloissa. Jodi 13 l:tä käytetään kilpirauhas-häiriöiden tutkimisessa ja hoidossa. Tähän saakka on tarkoitukseen käytetty ulkomailta tuotua isotooppia. Jodi 131 on kehitetty teknillisen korkeakoulun reaktorilabora-torbn ja läälcetehdas Medican yhteistyönä ja se on ensimmäinen isotooppi, jota Suomessa vahniste-taan lääketieteelliseen tarkoitukseen. Kilpu-auhasen liikakasvua esiintyy . erityisesti Savossa ja Karjalassa, missä väestö kärsii jodin puutteesta. Vuosittain tehdään maassamme noin 90,000 kilpirau-hastutkunusta ja noin 5,000 kartoitusta. (SS) • Kiteeläiset sinuja keskenään \ Yleisestä sinuttelusta Kiteen kunnassa päätti kunnanvaltuusto 28. syyskuuta pitämässään kokouksessa. Valtuuston suosituksen mukaisesti kaikki kiteeläiset ovat sinuja keskenään. Niille, jotka vastjista-vat tällaista menettelyä, ehdotettiin malidollisuutta pitää vaidia käyttö, mutta tästä kuntalaisen toivotaan ilmoittavan yleisellä ilmoitustaululla: _ Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Toivo Lipsanen kertoi, ettei valtuusto suinkaan määrää sinutteluay mutta esittää siitä toivomuksen. Sinuttelun määrääminen ei kuulu valtuuston toimialaan. Lipsasen mielestä kuntalaisten kesken on vallinnut nim erinomainen yhteishenki viime vuosina, että tällaisen yhteishengen ilmauksena sinuttelu on erinomainen asia. (US) • Messuilla 280*000 kävijää : YU 280,000 messuvierasta tutustui viidensiin Suomen Messujen järjestämiin messuihin • — Helsingin kansainvälisiin messuihin, jotka 27. syyskuuta sulkivat ovensa. Viisi päivää Keimolassa avoinna oUut maansikto-, rakennus- ja metsäkoneiden erikoisnäyttely Maxpo 70 keräsi noin 10,000 kävijää. (HS) • Kuusi levytehdasta Suomesta N-liittoon Kuusi täydellistä lastulevytehdasta toimitetaan Suomesta Neuvostoliittoon. Rauma-Repolan saaman suurtilauksen kokonaishinta on noin 75 miljoonaa markkaa. Koneistot, jotka kaikki valmistetaan Suomessa, toimitetaan vuosina 1972 ja 1973. Yksi tehtaista tulee Eestim, yksi Keski-Venäjälle ja toput neljä Neuvostoliiton pohjoisosim. Tehtaiden konekohtainen tuotanto on suu-runpia maailmassa, sillä kunkin tehtaan tuotannoksi tulee 100,000 kuutiometriä lastulevyä vuodessa. Näiden kuuden tehtaan yhtemen vuosituotanto on puolitoistakertainen Suomen laätulevytuotantoon nähden. (SS) PÄIVÄN PAKINA JÄ HE VOITTIVAT Samoin kuin' työläistenkin r i veissä, farmarien keskuudessa vallitsee nyt suurta tyytymättömyyttä vallitseviin otosuhteisiin ja samalla lisääntyy taistekihalu ja -valraeus. Ja kun Ontarion farmarit järjestivät kesällä "kuuman" tavaran vahdinnan.-niin työläiset kieltäy-tyivät menemästä v^tilinjojen läpi, auttaen siten farmareita osittaisvoiton saamiseksi. Tämä on yhteistulos eräästä viimekesäisestä tapahtumasta. "Kuumana tavarana" oli tässä yhteydessä ulkomailta tuotettu maitopulveri. Vahdintaan osallistuivat National Parmer Unioon kuuluvat farmarit Ontariossa. Tämä farmarien voittoon päättynyt yhteenotto osoitti samalla, kuinka tärkeätä ja tulcrfcsellista on farmarien ja työläisten yhteistoiminta, Ko, Ontarion farmarit protestoivat sitä kun Borden Companyn IngersoJIin laitoksella fcöytet-tiin Ulkomailta tuotettua maito-pulveria. Se oli heille läheinen ta-, louskysymys, •Farmarit saivat tietää, että tämä jättlläissuuri yhdysvaltalainen yhtiö tuotti suuressa raittnkna-vassa "ylijäömäksl" sanottuja tiiöt teitä ulkonäöiltä. - Sitä seurasi tuimanlainen taistelukausi, jonka yhteydessä järjestettiin joukkomittaista vahdin-taa. Kun yhtiö sai puolelleen oikeuden estetuomion niin sitä seurasi koko maakuntaa käsittänyt boikottikampanja, Yihtiö suostui lopulta tekemään sopimuksen, jonka perusteella sen laitoksilla käytetään yksinomaan canadalaista maitoa, mikäli maitoa on täältä riittävästi saatavana. Tapahtuminen kehitys sai alkunsa Torontossa pidetystä Natio- Farmers Union kokouksesta. Ollessaan linja-autolla menossa takaisin kotiinsa, noin 500 rivijär sen-farmaria meni henkilökohtaisesti tutustumaan Bordenin laitoksiin. Seuraavana päivänä muodostettiin "tiedoitus^ahtiUnja". Myöhemmin laitoksen työläiset kieltäytyivät menemästä vahti-linjojen läpi, Tä.ssä vaiheessa yhtiö sai oikeuden välityksellä estetuomion. N-FU: n varapresidentti Walter Mii- . ler sanoi, että "estetuomip" on l i kainen sana tjf^öläiisille ja sitä se oli myös näillekin farmareille. Farmarit vastasivat siihen kuitenkin oikein "kaksipiippuisella" ampuen. Vahdinta .siirtyi yhtiön muille laitoksille ja niin alkoi koko maakuntaa käsittänyt boikotti-kampanja. Se tuntui todella. Vajaan 3 päivän kuluessa (Borden) korpora-tion oli valmiina keskustelemaan ja useita päiviä kestäneiden "kovien keskustelujen" jälkeen alle-kirjoitettlm edeJlämamittu sopimus, • NFU:n johtajat ovat selittäneet, että toisten (työläisten) unioiden antama tuki vei tärkeätä osaa voiton saavuttamisessa. Kieltäytymällä menemästä vahtiUnjojen: lä-pi yhtiön laitosten työläiset (jotka kuuluvat Retail Wholesale Daidy and General Workers Unioon) "auttoivat painostuksen nostamista yhtiötä vastaan", , ^Xarmarit, saivat rohkaisunsa kuorma-autojen ajureilta ja teks-tiiUtyöläisiltä, jotka tulivat mukaan vahtilinjoille, selittää NFUn puhemiehet. Esimerkiksi postdn-kantajain union jäsenet kieltäytyivät viemästä kirjeitä vahdinnan alaisina olleisiin Bordenin laitoksiin. NFU.n presidentti Roy Atkinson onnitteli Ontarion farmareita heidän "aloitteisuudestaan, päättäväisyydestään ja kurinalaisuudestaan", mikä heidän sanojensa mukaan tulee rohkaisemaan toisia samantajpaisia edesottamisia. "Meillä on voiriiaa", hän sanoi. "Valjastakaamme se, j a käyttä-, kiiämmo sitä hyväksemme tarkoi-tulcscnmukaisissa paikoissa neuvottelupöydän ääressä". "Se oli osoitus siitä, että farmarit, jotka ovat järjestyneet, joilla on aloitteisuutta ja<itsekuria, voivat vaikuttaa suurkorporatiojenldn ohjelmiin:", "Tosiasia on, että tässä tapauk sessa on kysymys rajoitetusta tuloksesta. Mutta se oli odotettavissa. Siihen osallistui vain pienempi määrä jäseiistämme ja kampanja aloitettiin hyvin vähän suunnittelun pohjalla." "Kun pidetään mielessä, että NFU on koko maata käsittävä järjestö, ja että sen rivien ulkopuolella on vielä monia tuhansia farmareita, tämän edesottamisen merkitys on ilmeinen. Se oli-vasta alkua, mutta minkälainen alku se olikaan", sanoi mr Miller. Selvää on, että tämän maan työtätekevät tulevat saamaan huomattavia taloudellisia ja sosiaalisia voittoja vasta sitten kun kehittyy luottamuksellista yhteistoimintaa työläisten ja pikkufarma-' rien keaten. Sellaista yhteistoimintaa syntyy ja kehittyy, se on varma asia, mutta se vaatii oman aikansa ja ennenkaikkea määrätietoista työtä ja toimintaa. Kuinka kaukana — tietäen tai tietämättään, se on samantekevää — ovatkaan työtätekevien asiasta ne, jotka yrittävät tavalla tai toisella, minkä tahansa tekosyyn varjossa vaikeuttaa tällaisen yhteistoiminnan kehittää mistä.—Kiinsäkoura.
Object Description
Rating | |
Title | Vapaus, October 13, 1970 |
Language | fi |
Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
Publisher | Vapaus Publishing Co |
Date | 1970-10-13 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Vapaus701013 |
Description
Title | 1970-10-13-02 |
OCR text |
S i v u 2 Tiistai, lokaik. 13 p. — Tuesday, Oct. 13, 1970
VAPAUS INDEPENDENT LABOR OROAN
OF FINNISH CANADIANS
< LIBERTY) Bstalbllahied Nov. 9.1917
EkUibar: W. EKLUm? Manager: E. SUKSI
TeOepibODie: Office and EdUmM. 874-4264
PuMUhed tiwloe veekly: ri^ieisdara^ei^ PubUahing
CJo. LlMtted, 100-102 B t o « . ^ ' ^ ^ Oanada.
v''::v.' ^lijlaMageddTeas: iB0(x09.'.
Advertlstag iia1»s lipitm appUcatt^
Seocmd cnass Maä registralilon Nvmd^ 1076
EdMiin Lin!komieis myilstdBeie -vanlkiaivuosiiaiaiii (1)
NÄIN VIETIIN
CANADIAN LANGUAGEPRESS ClUB
TILAUSHINNAT:
Oanadassa: 1 vk. $10.00, 6 kk; $5.25 USA:©:
3 kk. $3.00 Suomeen:
1 vk. $11.00, 6 kk. $5.75 1 vk; $ l im 6 kk. $6.;»
Pres; Nixonin puheesta
Eih-slmmäinen vaikutölma-^ näitä rivejä kirjoitetaan torstaina
8. pnä — presidentti Ri<^ha!rd Nixonin kesiklliviikkoiltaii
sesta rauhanehdotuksesta on teaiksiosaineni: pitäen siLnoällä
marraskuun 5 pnä suoritettavia konigTessivaaleja jiai vuonina
1972 pidettäviä presidenttivaaleja sekä Yhdysvalloissa ja 'hautta
maailman kasvaivaai rauhan vvaatimiusta, presddentti Nix-oniBa
ei ollut dilfisastaan muuiba mahdollisuutta kuin esittää
vastaehdotus Etelä-Vietnamiin väliiaikaisen vallankumoushalii-tuksen
.ulkoministerin, mrs. Nguyen Thi Binhin Pariisissa
syyskuun 17 päivänä esittämään 8 kehtaa käsittävään: rauhani
ehdotu^Viseen. Toisaalta voidaan huomiioidai,' että vaikka presidentti
poikkesi 'melkoisesti Wa'Shingtonin aikaisemmin esittämistä
sotaiisista. asenteista ja lähestyi esimerkiksi ampumisen
lopettamisehdötuksella kautta maailman tunnusitusta saai
neen Mme. Binhin ehdousta, mikä on tiehenkin ilolla hub-mioitaav
seikka, presidentin 5 kohtaa käsittävässä puheessaan
oli kuitentein vieläkin sellaisia kohtia jotlden tavoitteena ei ole
pyssyjen vaimentaminen.
Mahdollista ja ennenkaikkea toivottavaa on tietysti se,
että USAin pääneuvottelija David Bruce, Pariisissa, saa vali
tuuksia nyt esitettyjen eräitten määritelmien ylittämiselksi ja
sivuuttamis^.ksi. Mutta kun pidetään mielessä että presidentti
Nixon pidättyi tästä rauhanehdotuksesta aivam vaalipäivän
aattoaikaah asti, mistä on tullut ihmishenkien ja omaisuuk-<
sien menetystä sekä Indokiinan että Yhdysvaltain kansoille
ja suuria voittosummia 'amerikkalaisille asetehtailijoille, niin
kyseenalaista 'on, annetaanko mr. Brucelle edellämainittuja
lisävailtuuksiä neuvottelujen edistämiseksi.
. Jcmkinlaisena edistysaskeleena . on pidettävä sitä kun
presidentti Nixon ehdottaa nyt ampumisen lopettamista. Ter-veihdittävänä
on pidettäfvä myös esitystä kaikkien sotavankien
vapauttamiseksi ja tiedonantoa, että vastoin aikaisempia me-neelmi^
ä — jotka vetivät U S A n asevoimait Viettnamiin ja lopulta
Indokiinan kadikkiin m a i h i n— Yhdysvallat lupaa nyt
noudaittaa kansainvälisen konferenssin päätöksiä.
Viifmeksimainitun seikan yhteydessä kiintyy kuitenkin
huomio &-dhen, että pr^idemtti Nixon, vaikka pitääkin vuo-i
sien 1954 ja 1962 Qieneven sopimuksia sovittelujen perustaksi
kelpaavina asiak/irjoina, ei ikuitenkaan ehdota mainittujen CJe-neven
sopimusten kirjaimen ja hengen olotilaan pa'laamiS;ta.
Päinvastoin ^ ja.toisin kuin esim. M m s . B i n h — m r , Nixon
puhuu edelleen sekä Etelä, että Pohjois-Vietnamin "itsenäisyydestä",
vaikka Geneven sopimuksessa määdtellään, että
Vietnam on yksi maa ija valtio, jonka tilapäinen jakaantumi-^
nen kahteen osaan korjataan koko maata käsittävien vaalien
perusteella. Toisin sanoen, presidentti Nixon haluaa vieläkin
sanella U S A n ehtoa Vietnamin kansalle ja jakaa maan kah-de>
i3i "itsenäiseksi" maaksi.
Kuvaavaa myös on, että presidentti Nixon esiiintyi kuin
"ulkopuolisena" eli asiaan kuulumaittomana "välittäjänä", joka
on jostakin käsittämättömistä lähteistä saanut valtuudet
ja oikeuden määritellä miten Indo-Kiina — Vifetnam, Kambodzha
ja Laos — kesikinäiset suhteensa järjestävät. Eräistä
aikaisemmista lupauksiistaan huolimatta mr. Nixon vaatii tässä
vieläkin kansainvälisen poliisin osaa Yhdysvalloille. Tosiasia
tietenkin on, että Indokiinassa ei ole kysymys sikäläisten
maiden välisestä sodasta, vaan Yhdysvaltain sekaantumisesta
vastoin Geneven sopimukisen määritelmiä ja YK:n peruskirjaa
loukaten Vietnamiin, Laosin ja Kambodzhan sisäisiin asioi- •
hin.
Yhdysvaltain on suostuttava ensisijaisesti neuvottelemaan
Etelä-Vietnamin väliaikaisen vallankumoushallituksen kams-sa,
jota. vastaan sen puolimiljoonainen armeilja on aseellisia
hyökkäyksiään suorittanut ja vieläkin suorittaa. Presidentti
Nixonin rauhanehdotuksen ehkä kaikkelin heikoin kohta on-f
kin siinä, että hän haluaa tehdä "rauhansopimuksen" pääasiassa
Pehjois^Vietnamin kanssa, jota vastaan U S A ei ole sodassa,
ja sivuuttaa miltei pelkällä kädenhuitalisulla Btelä-Vietnamin
väliaikaisen vallankumoushallituksen, minkä asevoimia vas-i
taan USA sotii.
Merkillepantavaa on myös presidentti Nlixonin väitös, että
mm., väliaikainen vallanlkumoushalliitus "ei halua sivuuttaa
vain joitakin yksilöitä" Saigonin halituiksesta vaan "hajoittaa
kaikki muut järjestöt" niin että kommunistinen puolue saa
Etelä-Vietnamissa määräysvallan.
Asidita voidaan tietenkin väännellä ja vääritelläkin, mutta
sellainen menetelmä ei nosta mr, Nixonin arvovaltaa, To-äiasia
nimittäin on, että EteläATietnamin välifeiikaisen vallan-kumoushailituksen'
diveissä ja tu^kena on useitta puolueita ja
järjestöjä, joista komimunistinen puolue on yksi. Toinen tosiasia
on, että syyskuun 17 pn ehdotuksessaan Mme Binh ei esittänyt
"kaikkien muiden, järjestöjen hävittämistä", vaan korosti
nhnenomaan, että hänen oihjelnia'ssaan esitettävään kokoö^
mushallitukseen voivat tulla kaikki isänmaalliset voimat, jot- lä.Vietnamin väestö päättää
ka haluavat rauhaa, itsenäisyyttä ja linjoittumatorita ohjel- asioistaan itsenäisesti ja ulkomaa.
Joltisena .asiantuntijana hän sanoi, että sellaisia rauhan puolista painostusta tuntemat-
Voimia ja itsenäisyyden kannattajia löytyy myös Saigonin
nykyilsestä hallitukisegta, vaikka ei sen kolme johtavaa kenraalia,
jotka presidentti Nguyen Van Thieun ja varapresidentti
Nguyen Cao K yn lailla ovat moneen kertaan uhanneet,
että he eivät halua olla missään iteikemisissä väliaikaisen val-lanlkumoushalituksen
ja sen edustajain kanssa, ja että ainoastaan
sodassa saatava "voitto" tyydyttää heitä.
Presidentin lupaus, elttä: Yhdysvallat on valmliina yleissopimuksen
puitteissa sitouitumaan aikataulusta, jonka, puit-! ole. Selvää on kuitenkiln/ että
teissä kaikki yhdysvaltalaisjoukot vedetään pois Vietnamista), rauhanpuolustajat. yleensä
ch, tiotenklin a.s^^ guuntaah, Mutta jos asetutaan In- canadäiläiset mukaEiiriluettuiniaj
dokiinan kiansojen osalle, niin silloin on ehkä todettava, että — 'ovat suuresti pettyneitä hä-)
tämä-lupaais ei mene riittävän pitkälle. Miiten voidaan vaka" non rauhainehdotuksensa ont-viösa
ryhtyä neuvottelemaiain rauhan yksityiskdhdlista ellei tu- toudesta ja puulteellisuuksllstia.
Kun kustantaja Itesällä järjesti tiedotUBlouhaah syksyllä ilmesty
vist^d Edwin Linliomiehen muistelmilta: (Edwin Lijokomies: Vdikea
ailca. Suomen pääministerinä vuosina i94S-Hl4; Otava, 191^;^ 4^^^^
sivua), anneltiin ymmärtää; että tulossa o U i i o U i t t i i t f i n ^ e i^
miliäli sellaisia Ayt enää Suomen historianliirjoituliisen alaHfi yleensä
voi syntyä. Otava on tehnyt todella kiitettävän teon — j a kukapa
kustantaja ei olisi sitä tehnyt — julkaistessaan tämän erittäin kriittisen
ajan pääministerin muistelmat. Ne ovat herättäneet melkoista
myrskyä viskilaseissa, ilmeisesti jopa ärtymystä ja kaunaakin, mutta
herra itsehän on ollut jo seitsemän vuotta; turvassa arkussaan.
Muistelmia on yritetty aliarvioida j a leimata poliittiseksi juoruiluksi
"vaikeilta vuosilta", joiden sädekehää Linkomies yllättävän
rohkeasti mu rtaa. Muistan lukeneeni jostain sos.dem. lehdestä, että
kirja olisi saanut olla julkaisemattakin -—omalaatuista hermoherk-kyyttä
nykyaikaan! Ehkä tämä johtuu siitä, että Linkomies — tahtomattaan
— murtaa jopa Tannerinkin ympärille rakennettua sädekehää.
Kuvaavaa Linkomiehen muistelmien saamalle vastaanotolle
on ollut muun muassa Suomen Kuvalehdessä käyty keskustelu, jossa
esimerkiksi kenraali A . F . Airo, Mannerheimin lähin mies päämajassa
Heinrichein rinnalla, nimittää muistelmia salaatiksi "soopaa
a Ia Linkomies" j a jatkaa:'"Minä nimitän tätä täysin arvottomaksi
juoruiluksi sitäkin suuremmalla syyllä kun vainajat efvät voi lausu-miaan
korjata.'- Vanhan kenraalin ja Mannerheim-ristin ritarin ärtymys
on turhaa, sillä Linkomies ei kerro muuta kuin että Airo
ryyppäsi joskus liikaa ja kerran silloinkin kun rintama Kannaksella
murtui.
Linkomiehen muistelmien erikoisuushan
on siinä, että hän kir
joitti ne kolmen kuukauden aikana
vankilavuosinaan — käsin,
kuten kaikki kirjoituksensa -—.
paikkasi liuskansa sanomalehtipaperiin
vaatekomeroonsa, "unoht
i " ne ja antoi testamenttinaan,
ettei niitä saanut julkaista kirjoittajan
kuoltuakaan ennen
vuotta 1970 j a että ne on painettava
sellaisenaan. Muistelmat
ovat siis todella tuoretta tavaraa
ja kirjoitettu vailla asiakirjoja
hämmästyttävän muistin varassa.
Tällaisia j a tältä poliittiselta
tasolta lähteneitä kirjoituksia sotavuosilta
meillä tuskin enää
löytyy mistään kirjoituspöydän
laatikosta tai kassakaapista. Jossain
määrin vertauskelpoisen aineiston
antaa 'G. O. Frietschin
Suomen kohtalon vuodet, jotka
kirjoitettiin välittömästi sodan
jälkeen jo vuonna 1945 — Linkomies
kirjoitti juttunsa v : n 47
—48 vaihteessa. .Rauhanopposi-tiolaine
Frietsch oli kuitenkin
pelkkä kansanedustaja, joka syrjästä
voi vain tarkkailla niitä
asioita joista tässä kertoo kylmän
kyyninen Edwin Linkomies,
Rooman kirjallisuuden professori,
kokoomuksen kansanedustaja
ja näkyvimpiin kuuluva johtomies,
lapualaismielinen, mutta ei
natsiystävä, .Saksan tappion sentään
jo 1943 aavistanut, mutta
rauhantekoon Neuvostoliiton
kanssa pystymätön, sotasyylliaek
si tuomittu entinen pääministeri
vänkilavuosiensa rauhassa (tuomio
oli 3- V ) . Olemme tottuneet
"sensuroituihin" muistelmateoksiin.
Paasikivi kirjoitti muistelmansa
kunniaan kohotettuna varovaisena
valtiomiehenä. Väitetään,
että Mannerheimin muistelmat
on kenraalitasolla kuohittu
virallisen kyseenalaisiksi, mutta
setisemän vuotta sitten. kuollut
vanha kokoomusherra kertoo "ko
ko totuuden kaunistelematta tai
— i l
S Y N T Y M Ä .
P Ä I V I Ä
Hedvig Härmä, Montreal, Que.
täyttää tiistaina, lokakuun 13
pnä 75 vuotta.
Nick Kiviharju, Vancouver, B.
C. täyttää torstaina, lokakuun 15
pnä 91 vuotta.
Oiva Weslerhack, R.R. 1. Cop-per
Cliff, Ont. täyttää perjantaina,
lokakuun 16 pnä 73 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-väin
onnentoivotuksiin.
hansien- mailien päästä muu,-]
alta Etelä-Vietnamiin. Thai-.
maahin ja Laosiin lähetettyjä
hyökkäysvoimia luvata vetää
pois märäaikaan mennessä. Pre
gidentti Nikonin asettelussa ed
tässä yhteydessä valjasteta he-;
vosta kärryjen eteen, vaan päin
vastoin.
._Pelkkää hurskastelua on puhe
"Etelä-Vietnamin" kansan
itsemääräähiisoikeuksien. puo^
lustamisesta niin kauan kuin
Yhdysvaltain m.ahtavait asevoi-|
mat ovat siellä. Miten vo/1 Ete-ta
hyökkääjämaan pistinten
alla?
Nähtäväksi jää säako presli-dentti
Nixon vaialikikka^au-hanehdotukselleen
yhdysvaltalaisten
kaninatusta puolueelleen
marraskuun 5 pn vaj^leis-sa.
Mitään varmaa ei sekään
salaamatta" sellaisena kuin hän
sen muisti ja näki seliinsä pöydän
ääressä. Muistelmista ei pais
ta katkeruus, sen sijaan kyllä
Linkomiehelle ominainen valtava
ylemmyydentunne ja krouvius,
mutta myös halu osoittaa olleensa
jo 1943 selvillä sodan päättymisestä
natsi-Saksan tappioon.
Ehkä hän on halunnut todistella
olleensa kuin Johannes Kastaja
Kristukselle, ts, edelläkävijä
Paasikivelle, joka' oli Suomen u l kopolitiikan
virallinen johtaja s il
loin, kun Linkomies itse istui so-tasyyliissellissään.
Tässä Ejuhtees-sa
Linkomies ei kuitenkaan ole
järin vakuuttava. Linkomies sai
tosin revanshinsa nimityksessä
Helsingin yliopiston rehtoriski v.
1956 ja sen jälkeen kansleriksi.
. L I N K O M I E H E N TAPA L E I - .
MATA politiikan hahmoja yläilmoista.—
mutta ei ilmeisesti a i na
harhaan alkaa jo 30-luvun
lopun ja talvisotaan johtaneen
hallituskauden pääministeristä A .
K. Cajanderista, jonka hän sanoo
olleen poliittinen pyrityn, m i
kä kuningasmielisestä oikoisto-laisesta
oli tuulen kääntyessä
siirtynyt "porvarillisen vasemmiston"
äärimmäiseen vasempaan
siipeen. Linkomiehen sanonta jo
talvisodan syistä on kyllä epäloogista,
mutta tavanomaista.
Hän syyttää Cajanderia pakoilusta
heikosta ulkopoliittisesta
vaistosta, huonoista suhteista
Saksaan ja välinpitämättömyydestä
puolustusvoimain tarpeisiin
ja antaa samalla ymmärtää, että
parempi aseistus olisi ollut parempaa
politiikkaa ikään kuin se
olisi tehnyt talvisodan helpommaksi
eikä päinvastoin yhä vain
rakkaammaksi vastata kehnon
politiikan .seurauksena syntyneestä
onnettomasta sodasta.
V A I K K A P A A S I K I V E N V A LINTA
erityisneuvotteli jana Mos
kovaan 1939 osoittautuikin sitten
historian kuluessa erittäin
oikeaksi ratkaisuksi, herätti se
alussa Neuvostoliitossa loukkaantumista
ulkoministeri Erkon
kieltäytyessä lähtemästä mat-_
kaan, sillä nätns neuvottelut oli
tarkoitus- pitää ulikoministerita-soUa.
Eduskunta oli . tietämätön
Neuvostoliiton esitysten yksityiskohdista,
joita hallitus salasi.
Mutta eduskuntapiireissä vallitsi
jyrkkä mieliala, vaikkakin vain
vähemmistö vastusti kaikkia
aluevaihdoksia.. Linkomies sanoo
itse olleensa hallituksen kannalla,
että "kieltäytyminen suostumatta
minkäänlaisiin myönnytyksiin
varmasti merkitsisi so-taa"
j a piti välttämättömänä, et^
tä "huomftttava alue Karjalan
kiutnaikBelta sekä Suomenlahden
pikkusaaret oli luovutettava" - 4
vastineena puolitoista kertaa »uu
remmasta alueesta Repolasta ja
Pora järveltä. Kirjoittaja toteaa
— Paasikiven mukaan — Tannerin
jo heti • ensi tapaamisella
Moskovassa suututtaneen. Stalinin
sanomalla esittelyssä, että
hän oli "mensheviklki" — se oli
kai huumorintajuttoman Tannerin
"vitsi" >— minkä lisäksi hän
oli huomauttanut Molotoville, et-^'
tei bolshevikeilla ollut mitään
ohjelmaa. Tannerin heikko venä:
jän kielen taito johti siihen, että
hänien sanomansa kuulosti "tarpeettoman
jyrkältä j a epäkohteliaalta".
Kuitenkin: "erityisesti
Stalinilla näytti olevan halua
päästä Suomen kanssa kompromissiin",
sanoo Linkomieskin. _
M I E L E N K I I N T O I N E N ON
P A A S I K I V E N JA T A N N E R IN
muistiero Hangon tienoilla olevan
alueen luovuttamisesta tukikohdaksi.
Paasikiven mukaan
Stalin olisi ollut tyytyväinen
Hangon edustalla olevien saarien
luovuttamiseen, mutta Tanner
väitti aina puhutun tukikohdasta
nimenomaan mantereella. Linkomies
katsoo Paasikiven johtopäätöksen
oikeammaksi kuin Tannerin
"varsinkin kun Tannerin
muisti hänen kanssaan keskus-,
tellessani monasti on osoittanut
pettäväksi eikä hänellä myöskään
ole nopeaa oivaltamiöky-kyä".
Myös Molotovin promero-ria
tukee käsitystä, ettei Neuvostoliiton
vaatimus välttämättä
koskenut Hangon kaupunkia. Tätä
vahvistaa myös neuvostoliittolainen
tutkija V. V. Pohlebkin
teoksessaan "Suomi vihollisena
ja ystävänä" (WSOY. -69), jonka
mukaan puhuttiin Hankoniemestä,
mutta "neuvostohallitus
olisi ollut tyytyväinen mihin tahansa
saareen tai pikkusaareen;
tällä alueella, kosika sille oli tär-:
keää vain se, että Suomen puoleinen
tukikihta olisi sijainnut;
vastapäätä Viroon rakennettua
tukikohtaa ja että puolustusjärjestelmä
olisi siten sulkenut t i i viisti
Suomenlahden suun vihollisen
laivastolta". Hysteria Hangosta
1939 perustui siis joko hämäykseen
tai puhtaasti tietämättömyyteen
— tai Tannerin heikkoon
venäjän kielen taitoon. Nykyaikana
. tuntuu hieman käsittämättömältä,
ettei neuvottelijoilla
olisi ollut mahdollisuutta tuoda
tulkkia mukanaan. .
LINKOMIES TOSIN TOTEAA,
ettei sillä mistä alue olisi luovutettu,
ollut "sanottavaa mer-.
kitystä Suomen ja Neuvostoliiton
suhteiden kehittymisen kannalt
a " ;"MieIiala maassa ei sallinut
keskusteltavankaan tukikohdan
luovuttamisesta Lounais-Suomes-ta,
olipa se sitten saarella tai
mantereella." HaMitus seurasi y-leisen
mielipiteen viitoittamaa
linjaa, ja pääministeri ilmeisesti
ajatteli äänestäjiä ja, omaa asemaansa
poliitikkona. Ryti oli jo
keväällä 1939 kysynyt Cajanderilta,
"miksi ei näihin eräässä
mielessä luonnollisiin vaatimuksiin
ollut, suostuttu, pääministeri
oli torjuen virkannut: kuinka voi
si^ hallitus käydä luovuttamaan
valtakunnan aluetta juuri ennen
vaaleja". Hyvin vaatimattomasti
historianlkirjoituksessa sivulla
seisseen Cajanderin vastuu on
siis ilmiömäisen suuri. Linkomies
ei usko, ettei hallitus olisi kyennyt
taivuttamaan eduskuntaa ja
(Jatkuu sivulla 4)
ETIe Meniuis:
Va$eniinMoylite!siy$n peruspa säilyiel^vä
HelsihkL -u. ..Vasemmiston yhteistyön
pohjan'Bäilyttämifltä Ja
toimimista niin, eittei rikota eitä,
mitä vasemfniston keskinäisissä
suhteissa on rakennettu, korosti
S K D L ; n puheenjohtaja Ele Alenius
puhuessaan lokak. i pnä
Juankoskdi^,
Työväenluokan kannalta ovat
viime vuosina aikaan saatu am-mattiyhdistysliiklkeen
eheytymi-r
nen ja valtava kasvu sekä' toisaalta
kansandemokraattisen ja
sosialidemokraattisen liikkeen yh
teistyön oleellinen laajentuminen
ensiarvoisia saavutuksia, sanpi
Alenius, Hän totesi, että vaikka
on olemassa erijaisia näkemykr
siä, ja periaatteelUsia eroja, muodostavat
nämä saavutukset kuitenkin
olennaisen jierustan yhteiskunnassamme
tehtäville uu-
"drstuksille.
Sen vuoksi on poliittisen taistelun
kuumimmillaankin ollessa
koko vasemmiston'flia^^
tävä toimimaan^liin, .että se, mitä
keskinäisissä suhteissa <)n rakennettu
,ei rikkoudu ; j a 'että
yhteistyön perusta joka tapauk-.
sessa säilyy.
NPaatoimaneja pois
USAn asevoimMa
Washmgton. — Kongressin istunnolle
tiedoltettiin keskiviikkona,:
että USAn i merijalkaväestä
ja laivastosta vapautettanee tämän
vuoden aikana 7,000 narkomaania.
Edustajahuoneen asepalveluko-mitealle
esitettiin USAn laivas-.
ton j a merijalkaväen korkea-arvoisten
upseerien raportti, jonka
mukaan huumausainesäädösten
rikkomisesta vapautetaan ^noin
6,000 merimiestä ja 1,100 merijalkaväen
sotilasta.
SUOMEN UUTISIA
Helsinki — (Suomi-Seura) -—
Puolueet ja herätysliikkeet
kirldioa valtaamaan
Suomen evankelisUtterilaisen kirkon
seurafcunnalisten luottamusr
miesten vaalien ehdokaslistojen
jSitöaika päättyi 30. syyskuuta.
Kukkovaltuuston ja kirkkoneuvoston
vaah suoritetaan 8.—13. marraskuuta
kaiiddaan 550 seurakunnassa.
Vaalit toimitetaan nyt eo-simmäistä
kertaa uuden vaalilain
mukaan.
PoUittiset puolueet ovat lähten-neet
tarmokkaasti valloittamaan
kirko!IiäialUnnon luottamuselimiä.
Selvät puolueryhmät hallitsevat tulevien
kukollisvaalien ehdokasaset--
telua koko maassa. Lisäksi antavat
vaaleille lisäväriä mm. nuorten,
rintamamiesten ja eräiden herätysliikkeiden
omat listat. Vasenunisto
hakeutuu useimmiten omiin vaali-ryhmittymiinsä,.
kun taas ei-sosia-listisillä
puolueilla on usein paikoin
yhleiset rintamat. Smp pyrkii myös
taistelemaan omilla listoillaan
useimmissa seurakunnissa.
"Jumalan pelko ja kristillinen
harrastus" — kirkkoJaui ehdddcail-le
asettama kelpoisuusehto 25 ikävuoden
lisäksi— näytti olevan korkeassa
kurssissa puolueväen piu-is-sä.
Kelvollisiksi katsottuja ehdokkaita
riitti niin oikealta kuih vasemmalta
runsaasti, eräissä seurakunnissa
jopa viisi kertaa aikaisempaa
enemmän. (SS, HS)
•
Canadalaistehtaan tuloa
vastustetaan
Canadalaisen terästehtaan perustamishanke
Suomeen herättää vas'
tustusta. Rakennusterästä tuottavan
laitoksen perustaminen täällä jo
olevien lisäksi • pidetään järjettöminä.
Nykyistä rakennusteräksen tuor
tantoa pidetään täysin riittävänä
kotimaan tarpeeseen, vientiä varten
sitä ei kannata valmistaa. Uusi
tehdas pakottaisi asiantuntijoiden
mukaan vain nykyisten tehtaiden
tuotannon si^)istamiseen. Terästeh-dashardcetta
oli määrä käsitellä
hallituksessa äskettäin, mutta .asia
pantiin pöydälle. (HS)
•
Suomalainen isotooppi
käyttöön sairaaloissa
Ensimmäinen Suomessa valmistettu
radioaktiivmen isotooppi Jodi
131 otettiin 1 päivänä lokakuuta
käyttöön maamme sairaaloissa.
Jodi 13 l:tä käytetään kilpirauhas-häiriöiden
tutkimisessa ja hoidossa.
Tähän saakka on tarkoitukseen
käytetty ulkomailta tuotua isotooppia.
Jodi 131 on kehitetty teknillisen
korkeakoulun reaktorilabora-torbn
ja läälcetehdas Medican yhteistyönä
ja se on ensimmäinen
isotooppi, jota Suomessa vahniste-taan
lääketieteelliseen tarkoitukseen.
Kilpu-auhasen liikakasvua esiintyy
. erityisesti Savossa ja Karjalassa,
missä väestö kärsii jodin
puutteesta. Vuosittain tehdään
maassamme noin 90,000 kilpirau-hastutkunusta
ja noin 5,000 kartoitusta.
(SS)
•
Kiteeläiset sinuja keskenään \
Yleisestä sinuttelusta Kiteen kunnassa
päätti kunnanvaltuusto 28.
syyskuuta pitämässään kokouksessa.
Valtuuston suosituksen mukaisesti
kaikki kiteeläiset ovat sinuja
keskenään. Niille, jotka vastjista-vat
tällaista menettelyä, ehdotettiin
malidollisuutta pitää vaidia
käyttö, mutta tästä kuntalaisen toivotaan
ilmoittavan yleisellä ilmoitustaululla:
_ Kunnanvaltuuston puheenjohtaja
Toivo Lipsanen kertoi, ettei valtuusto
suinkaan määrää sinutteluay
mutta esittää siitä toivomuksen. Sinuttelun
määrääminen ei kuulu valtuuston
toimialaan. Lipsasen mielestä
kuntalaisten kesken on vallinnut
nim erinomainen yhteishenki
viime vuosina, että tällaisen yhteishengen
ilmauksena sinuttelu on
erinomainen asia. (US)
•
Messuilla 280*000 kävijää :
YU 280,000 messuvierasta tutustui
viidensiin Suomen Messujen järjestämiin
messuihin • — Helsingin
kansainvälisiin messuihin, jotka 27.
syyskuuta sulkivat ovensa. Viisi
päivää Keimolassa avoinna oUut
maansikto-, rakennus- ja metsäkoneiden
erikoisnäyttely Maxpo 70
keräsi noin 10,000 kävijää. (HS)
•
Kuusi levytehdasta
Suomesta N-liittoon
Kuusi täydellistä lastulevytehdasta
toimitetaan Suomesta Neuvostoliittoon.
Rauma-Repolan saaman
suurtilauksen kokonaishinta on noin
75 miljoonaa markkaa. Koneistot,
jotka kaikki valmistetaan Suomessa,
toimitetaan vuosina 1972 ja
1973. Yksi tehtaista tulee Eestim,
yksi Keski-Venäjälle ja toput neljä
Neuvostoliiton pohjoisosim. Tehtaiden
konekohtainen tuotanto on suu-runpia
maailmassa, sillä kunkin
tehtaan tuotannoksi tulee 100,000
kuutiometriä lastulevyä vuodessa.
Näiden kuuden tehtaan yhtemen
vuosituotanto on puolitoistakertainen
Suomen laätulevytuotantoon
nähden. (SS)
PÄIVÄN PAKINA
JÄ HE VOITTIVAT
Samoin kuin' työläistenkin r i veissä,
farmarien keskuudessa
vallitsee nyt suurta tyytymättömyyttä
vallitseviin otosuhteisiin ja
samalla lisääntyy taistekihalu ja
-valraeus.
Ja kun Ontarion farmarit järjestivät
kesällä "kuuman" tavaran
vahdinnan.-niin työläiset kieltäy-tyivät
menemästä v^tilinjojen
läpi, auttaen siten farmareita
osittaisvoiton saamiseksi. Tämä on
yhteistulos eräästä viimekesäisestä
tapahtumasta.
"Kuumana tavarana" oli tässä
yhteydessä ulkomailta tuotettu
maitopulveri. Vahdintaan osallistuivat
National Parmer Unioon
kuuluvat farmarit Ontariossa.
Tämä farmarien voittoon päättynyt
yhteenotto osoitti samalla,
kuinka tärkeätä ja tulcrfcsellista on
farmarien ja työläisten yhteistoiminta,
Ko, Ontarion farmarit protestoivat
sitä kun Borden Companyn
IngersoJIin laitoksella fcöytet-tiin
Ulkomailta tuotettua maito-pulveria.
Se oli heille läheinen ta-,
louskysymys,
•Farmarit saivat tietää, että tämä
jättlläissuuri yhdysvaltalainen
yhtiö tuotti suuressa raittnkna-vassa
"ylijäömäksl" sanottuja tiiöt
teitä ulkonäöiltä.
- Sitä seurasi tuimanlainen taistelukausi,
jonka yhteydessä järjestettiin
joukkomittaista vahdin-taa.
Kun yhtiö sai puolelleen oikeuden
estetuomion niin sitä seurasi
koko maakuntaa käsittänyt
boikottikampanja,
Yihtiö suostui lopulta tekemään
sopimuksen, jonka perusteella sen
laitoksilla käytetään yksinomaan
canadalaista maitoa, mikäli maitoa
on täältä riittävästi saatavana.
Tapahtuminen kehitys sai alkunsa
Torontossa pidetystä Natio-
Farmers Union kokouksesta.
Ollessaan linja-autolla menossa
takaisin kotiinsa, noin 500 rivijär
sen-farmaria meni henkilökohtaisesti
tutustumaan Bordenin laitoksiin.
Seuraavana päivänä muodostettiin
"tiedoitus^ahtiUnja".
Myöhemmin laitoksen työläiset
kieltäytyivät menemästä vahti-linjojen
läpi,
Tä.ssä vaiheessa yhtiö sai oikeuden
välityksellä estetuomion. N-FU:
n varapresidentti Walter Mii- .
ler sanoi, että "estetuomip" on l i kainen
sana tjf^öläiisille ja sitä se
oli myös näillekin farmareille.
Farmarit vastasivat siihen kuitenkin
oikein "kaksipiippuisella"
ampuen. Vahdinta .siirtyi yhtiön
muille laitoksille ja niin alkoi koko
maakuntaa käsittänyt boikotti-kampanja.
Se tuntui todella. Vajaan 3 päivän
kuluessa (Borden) korpora-tion
oli valmiina keskustelemaan
ja useita päiviä kestäneiden "kovien
keskustelujen" jälkeen alle-kirjoitettlm
edeJlämamittu sopimus,
• NFU:n johtajat ovat selittäneet,
että toisten (työläisten) unioiden
antama tuki vei tärkeätä osaa voiton
saavuttamisessa. Kieltäytymällä
menemästä vahtiUnjojen: lä-pi
yhtiön laitosten työläiset (jotka
kuuluvat Retail Wholesale
Daidy and General Workers Unioon)
"auttoivat painostuksen nostamista
yhtiötä vastaan", ,
^Xarmarit, saivat rohkaisunsa
kuorma-autojen ajureilta ja teks-tiiUtyöläisiltä,
jotka tulivat mukaan
vahtilinjoille, selittää NFUn
puhemiehet. Esimerkiksi postdn-kantajain
union jäsenet kieltäytyivät
viemästä kirjeitä vahdinnan
alaisina olleisiin Bordenin laitoksiin.
NFU.n presidentti Roy Atkinson
onnitteli Ontarion farmareita
heidän "aloitteisuudestaan, päättäväisyydestään
ja kurinalaisuudestaan",
mikä heidän sanojensa mukaan
tulee rohkaisemaan toisia
samantajpaisia edesottamisia.
"Meillä on voiriiaa", hän sanoi.
"Valjastakaamme se, j a käyttä-,
kiiämmo sitä hyväksemme tarkoi-tulcscnmukaisissa
paikoissa neuvottelupöydän
ääressä".
"Se oli osoitus siitä, että farmarit,
jotka ovat järjestyneet, joilla
on aloitteisuutta ja |
Tags
Comments
Post a Comment for 1970-10-13-02