Vapaus, July 21, 1966

              Siyu2 Torstaina, heinäk. 21 p. — Thursday, July 21,1966
VAPAUS INDEPENDENT LABOR ORGAN
OF FINNISH CANADIANS
( L IBERTY) EstabUshed NOT. 8. 1917
I^DiTonVV- EKLUND ^ MANAQRR: E. SUKSI
TBbEPHOr4|: OFVlCp AND EDITCfRIfL «7^^4904
Fiibltthed tbyloe Tu^ftys, Thnndt^FB «nd S a t u r d ^ by Vapaus
PuUishing Ck>. Limited, 100-102 E lm St. West. Sudbury, Ontario, Canada.
MaUiog.A&drm; Bm 69.
< ^TfT^äS^t T f t ^ ^ P ° " agplicatlon, translatlon free of charge
CANADIAN LANllUAOl - PRESS
yjmy^ $ kk. ».4$ au(««ew: » vk to.50. o kk B.7»
.qsR l\eipär€^QkHvin vaihteessa on Järvien-
Ajp^ur?^ ^AUL?» J9 CaJ:ri kynunenes yhtei-
?n\isiWMj«Wf>f ipifl^fl» kmmi^i lehtemme
^^lj|(^p|||v§iii€^ ntMnero 9^ ^aikess^ vafit^ttomuudessaan
f^l^tVu, Töiyptta^anvne ^yv^§ <»nnea ja menestystä Port
' ^ w W r W pidettäville arvpjyhliU? ja Jausuessamme näin
f Ä e s^puvat juliiavxer^t, §oittajat, laulajat, voi-l?
fi»^>^ niit§ jptl^a oy^t työllään, toiminnallaan ja
|§|^^«^|§^/^i|ttÄneet täm^i jirtilwiWme?on valniistamista.
] ^ |iU9^1W maata s^punefet ennakkotiedot viittaavat
tästä f9X\ ArtliWtn 3uWa§ta voi m^odo5t^a sekä
et$§ yj^|s(?^sm^&ti4??en PHPlesta kaikkien ^iko-igfl
Hö?«ftlaiff|emm» Icylttuurih^rastMsten historias-
||.^ifli^f iy^Hisia k?»wap toimineita kuproja,JQtUa ovat toMi I?§rj9it?||ppi ?el?i yli^iiytW9ti että yhteisvoimin esi- li^tlvl Niiden ?5iti^ten taiteellinen taso vastaa
SSWll9i?RmtWtt^PH^t^ Jcäy^täei* fltiitä IforkeimPi? vaati-j
p y j ^ tulee setliq§enaw ^tama^n tyydytyksen tunteen
. ^^e^t^fit 9V^\ Ityvin tykättyjä täkäläisten kansalais-
I^YPfi^ i^^l^ivi^^^ ja ne tulevat puolestaan antamaan pal-
JftH ]U«äv|iriä muutenkin monipuoliseen musikaaliseen ohjel-nfUstoon,
Kuorojen ja orkesterien yhteisesitykset, sisältyen
»ihen yhteisvoimin esitettävä kantaatti, ovat kokonaan omaa
luokkaansa kaikkien täkäläisten kansalaistemme kulttuuri­toiminnan
kannalta katsoen.
Kuten toisessa paikkaa lehteämme julkaistavista tiedois­ta
näkyy, SGAULn"urheilutaso on viimeaikoina osoittanut
jatkuvaa nousua, mikä ilmenee mm. "Liiton ennätysten" rik­komisista.
Tämän perusteella voidaan Port Arthurin mesta­ruuskilpailuista
odottaa sekä hyviä tuloksia että jännittäviä
kilpailujii- Jfyt kohdatuista vaikeuksista huolimatta nähdään
juhlassa myös voimisteli jäin kauniit rivit, vaikka ei ehkä
niin suurena voimgna kuin edellisen vuoden suurjuhlassa.
Sanalla sanoen, Port Arthurin suurjuhla tarjoaa meille
kaikille todella mielenkiintoista ja piristävää kuultavaa ja
nähtävää. Varmaa myös on, että jos sääsuhteet ovat suotuisat
l^ftrt Arthurin juhlaan voidaan odottaa juhlavieraita ennätys-
^ääräjsesti. .
: . Pantakoon tässä yhteydessä merkille myös se, että juh|a-ylei^
llakiii on oma rakentava roolinsa näissä juhlissa. An­taessaan
henkilökohtaisen kannatuksensa kansalaistemme
yhteisymmärryksen ja yhteistoiminnan edistämisen hyväksi
toimivien järjestöjen ja voimien yhteiselle juhlalle, juhla-
"^^äat voivat osaltaan myötävaikuttaa siihen, että saadaan
^ilttaimaisesta ryhmäkiihkoilusta johtuvia raja-aitoja madal­letuksi
ja yhteistoimintaa kehitetyksi kaikkien täkäläisten
^tahsaljpistemme-yhteiseksi hyväksi.
•7 Kaikki täkäläiset kansalaiset toivovat, että me Canadan
Äiomalaiset voisimme antaa mahdollisimman hyvän panok­sen
esimerkiksi ensi vuonna vietettävien Canadan satavuo­tisjuhlien
hyväkai. Kaikki täkäläiset kansalaisemme käsittä-
;yät myös sen, että yhteisvoimin ja yhteistuumin esiintyen,
flo^ yi^immf antaa satavuotisjuhlille jotakin sellaista, mistä
ine^ kailq^^^ kaikki muutkin
cfljMbd^daiset antaisivat täyden tunnustuksen,
Port Arthurin suurjuhlan järjestäjät tavoittelevat täl-
Jälst^;"yhte1symmärrystä ja yhteistoimintaa meidän kaikkien
yhteifi^ek^i hyväksi ja iloksi. Ne tuhannet kansalaisemme jot­ka
.osallistuvat tässä hengessä vietettävään SCAULn ja GSJn
iymmenenteen yhteiseen urheilu- ja musiikkijuhlaan, anta­vat
oman henkilökohtaisen panoksensa kansalaistemme yhte*-
näisyyden hyväksi samalla kun he saavat nauttia todella
nOionipuolisesta ja arvokkaasta ohjelmistosta.
Me uskomme, että Port Arthurin juhlalla on kaikki on­nistumisen
mahdoUisuudet. Jos sää on suotuisa — ja sitä
fl» kaikin toivomme--Port Arthurin juhlasta tulee jäämään
kansalaisillemme yleensä miellyttävät muistot. Tässä mie­lessä
toiyotanime Port Arthurin suurjuhlalle hyvää onnea jä
menestystä.
Heräämistä sielläkih
.Kirjoittaessaan USAn presidentti Lyndon Johnsonin ny­kyisistä
vaikeuksista, tunnettu yhdysvaltalainen sanomaleh-
Mmies Walter L4ppman kiinnitti alkuviikolla huomiota siihen
1 toisasiaan, että Yhdysvaltain kaksi vaikuttavinta ja uskoUi-
• sinta puolestapuhujaa, Britannian pääministeri Harold Wilsoh
_ ja Länsi-Saksan kansleri Ludwig Brhard ovat myös joutuneet
poliittisiin vaikeuksiin. "Alkaa näyttää siltä, että mitä oikeu-
• aenmukaisempina. me (USA) esiinnynune, sitä yksinäisem-
• miks^' me joudumme", toteaa mr. Lippman kirjoituksensa
loppuyhteenvedossa.
^^ • P Wilsonin vaikeudet ovat lukijoillemme hy-
• vin tunnettuja. Mr. Lippmann sanoo hiiden johtuvan siitä,
kun pääministeri Wilson yrittää vastoin oman puolueensa
jäsenistön toivomuksia ostaa Vietnamin sodan tukemislu-
RjMiteulM. W ^ yhä heikommille oksille joutu­neella
Britannian punnalle.
EHkoisen mielenkiintoisena voidaan pitää mr, Lippman-
JUn ar.vioa;NordheinrWestfalenin osavaltiossa Länsi-Saksassa
fesjcettäin- pidetyistä vaaleista, missä tri Erhardin johtama
faffjstillisdemokraattinen puolue sai vakavan varoituksen
jW?vis|suudesta. '
\' fcinitun osavaltion vaalit osoi Erhardin
iadeasa^on todella vaikeita poliittisia pulmia. Valitsijain an­tama
tuomio kohdistui asiantuntijain selostusten mukaan ko-
IcrlötilliBdemokraattiseen puolueeseen ja itse kansleri Er-
)iarjclHn.
Toisaalta voitiin tämän vaalikampanjan aikana todeta,
MAAILMAN S^ELMÄ
Neljäntoista tahdin mittainen'sä­velmä,
joka on kirjoitettu 16. vuo-sisaflan
tanssin tapaan ja jossa on
selvästi erottuva Galliard-niminen
rytipi, on muQdostunut maailman
läuletuinunaksi sävelmäksi., Melo­dian
pani aluelle englantilainen
John Bull.
Yleensl» Englannin kansasta käy­tetään
tätä nimitystä, mutta tm
kertaa on kysymys vain yhdest^
ainoasta' tämännimisestä henkilöstä-p
p l l syntyi Someretshiressa Eng­lannissa
noin vuonna 1562, siis sata
vuotta ennen Johann Sebastian Ba­chia.
Vain Bullin aikalaisen Gio­vanni
Pierluigi da Palestrinan Roo­masta
/heijastuva loisto saattoi var­joon
tämän lahjakkaan englantilai­sen
säveltäjän j a urkurin.
Buil kuoli Antwerpen'issä v. 1628.
Hänen aikanaan eli myös William\
Shakespeare (? 1616). Sitä, niitä
Shakespeare oli maansa kirjallisuu­delle
ja teatterille kuningatar E\i-zaheth
I:sen aikana, sitä John BuU
oli sen musiikille. Hän aloitti kuo-ropoikana
neitsytkuningattaren kap­pelinsa,
ja kehittyi sitten yhdeksi
aikakautensa johtavimmaksi urku­riksi
ja säveltäjäksi.
Ajan ja kohtalon käsissä on John
Builin pieni riemullinen tanssisä-vel
muuntunut brittiläisten kansal­lishymniksi
' God Save the Queen''
(Jumala varjele kuningatarta). V i i
mein melodia ylitti maan rajat ja
tuli monien muidenkin kansojen
kansallislauluksi. Sitä on tähän men­nessä
laulanut ainakin jossakin
muodossa miljardi ihmistä.
Miljardi? "God Save the Queen"
laulun ja sen amerikkilai^^en ser­kun
'• Amerika" vaiheita 15 vuoden
aikana tutkinut Percy A. Scholes on
todennut, että laulu on ensi kerran
esitetty Drury Lane teatterissa Lon­toossa
syyskuussa 1745^ siis y l i 200
vuotta sitten. Orkesteria johti tässii
laulun ensiesityksessä tri. Thomas
A. Arne (1710—178), eräs aikansa
tuotteliaimpia säveltäjiä.
Kuka kirjoitti "God Save the
Queen' hymnin sanat? Hakiessaan
vastausta tähän kysymykseeji^ t r i
Scholes joutui Mie^tm^, et^ tä­hän
säveleeseen y|idistettyj'4 sanoja
on ollut melkeinpä loppu^^ttpmun.
Melodiaa käyttivät näet aikansj^
edistämiseen milloin mitkäkin etu­ryhmät.
Eräs toinen tutkija on sitä
mi«?ltä, että yfrb^i§in versio oli
kirjpitettu uusl^tinaksj.
Yhdy valloissa säveleen amerikka­lainen
muoto "My Country, 'tjs of
Thee' on lukuisia kprtoja pat^tu
tri Arnpn tai englantilaisen säveltä­jän
Henry Careyn (1675—1743) t i ­lille.
Careyn omistusoikeus näyttää
kuitenkin perustuneen hänen poi­kansa
50 vuotta hänen kuolemansa
jälkeen esittämään valheelliseen
väitteeseen, jonka perimmäisenä
tarkoituksena oli "jonkinlajsfen
eläkkeen saaminen". Tri Scholes
osoittaa hyvin selvästi, että tämä
väite on ollut perusteeton.
Sävelmän ja sanojen tekijöiksi
on kolmen vuosisadan kuluessa i l ­maantunut
tai esitetty muitakin hen
kilöitä. Saksassa Sävel on pantu
Händelin tilille ja Ranskassa Lullyn
Nämäkin tapaukset tri Scholes on
tutkinut ja selvittänyt. Omasta puo­lestaan
hän tulee siihen tulokseen,
että "joku vuoden 1689 tienoilla
laati "God Save the Queen" runon,
johon hän itse tai joku toinen sit­ten;
sovitti säveleen käyttäen Ueten
tai tietämättään apunaan melodian
pätkiä, joita oli kolmen neljännes­vuosisadan
aikana ajelehtinut pitkin
Englantia tanssien, kansanlaulujen
yms. muodossa ja joihin Bullin sä­velmä
pääasiassa vaikutti.
Tri Scholesin tutkimuksen arvok­kaampiin
lukuihin kuuluu se, jossa
hän selvittelee Englajinin kansallis­hymnin
lukuisia toisintoja, korjauk­sia
ja lisäyksiä. Nämä näet antavat
perin kiintoisan historiallisen ku­van
brittiläisen imperiumin poliitti­sista,
sosialogisista ja psykologisis­ta
oloista. Nämä muutokset näet
heijastavat englantilaisten mielialo­ja
aina John Bullin ajoista alkaen
Sir ^instpn Churchilliin saakka.
Niinpk silloin kun kuningatar
Victoria meni v. 1840 naimisiin
prinssi Albertin kanssa, sävelmään
yhdistettiin lämmin terVetuliais-toivotus
Albertille. Uusi "värssy"
lisättiin prinsessan syntyessä heille
v. 1841. K u n (prinsessa v. 1858 sit­ten
solmi avioliiton Preussin ruh­tinaan
FredericMn kanssa, hovirv-noilija
lordi Alfred Tennyson ilah­dutti
asianomaisia;'ja samalla nufQS
koko Britanniaa kirjoittamalla kan­sallishymniin
kaksi säkeistöä lisää-
Sävelmään on kolmen yi;osisadan
kuluessa y|idistetty parodioita,
giljotiipin ylistyksiä, naisasianaisten
taitelulaulu (tämä Amerikassa jp
V, 1795!) ja herra ties niitä kaik­kea.
Saksassa melodiasta tehtiin
Preussin, Saksin, Hannoverini
Braiunschweigin, Wiemarin ym.
kansallsilaulu. Tsaarien päivinä se
oli myös Venäjän virallisena kan­sallis/
hymninä.
Sävelmä on saanut omat sanansa
gaelin, walesin, heprean, kreikan,
safiskritin, bengalin, tiibetin, hollan­nin,
tanskan, ruotsin, norjan, suo­men
jne. kielillä.
Johann Sebastian Bachin nuorin
poika julkaisi teemasta sarjan
muunnelmia Jo v. 1768, ja muista
sen jälkeen sävelmää tavalla tai toi­sella
käyttäneistä säveltäjistä on
mainittava Dussek (1797), Beetho­ven
(vuosina J804—15), Weber,
elementti, Paganini (muunnelmia),
Liszt, Czerny (muunnelmia v 1837)-
Verdi ja Gounod (häämarssi ku­ningatar
Viktorian 4. pojan häi­hin).
Amerikassa laulu painettiin jo
V, 1761, mutta kun maa irtautui
Englannista, sanat muuttuivat toi­siksi.
Yhteen aikaan laulettiin jopa
"God Save Great Washington".
(Jumala varjelee suurta Washing-tonia).
V. 1831 baptistinen teolo­gian
opiskelija Samuel Francis
Smith kuitenkin kirjoitti sanat
"America" lauluun, jolla Atlantin
takana on melkein yhtä suuri suo­sio
kuin konsanaan kuningatarhym-nillä
Englannissa. Sävel on molem­missa
siis ..sama.
On todellakin täysin oikeutettua
sanoa, että ainakin miljardi ihmis­tä
on tähän mennessä ehtinyt op­pia
tämäp sävelmän, jolleivät ehkä
ien sanoja.
Tämä juhlanumeron on monen monituisenhenkilöii yhteistyön
ja yhteistoiminnan tulos. A. T. Hill Port Arthurista ja Äimö
Mäki»: Sudburysta kunnostautuivat erikoisen hyvin tämän juh­lanumeron
ilmoitusten hankinnassa.
TAITOVOIMISTELUN CANADAN
MESTARUUSKILPAILUISTA
Vapauden liikkeenhoitaja Edwin
Suksi, Sudburysta, esiintyy juhla­puhujana
Port Arthurin .suurjuh
lassa.
DRESDEN - TAITEEN IKAUPUNKI
SCAULn monivuotinen sihteeri,
Paavo Vaurio, Tor6nt<>?ta.
SCAULn puheenjohtaja Ake Hun-nakko,
Torontosta.
eitä Länsi-Saksan .sosialidemokraat­tinen
puoli'C pn vetänyt, eräitä oi­keita
johtopäätöksiä aikaisemmista
epäonnistumisistaan. Sosialidemp-kraattiscn
puolueen aikaisempien
vaalitappioiden syyksi on todettu
se, että puolueella ei ollut mitään
todellista vaihtoehtoa tai-jöttavana
kristillisdemokraattiseen ; puoluecr
seeh verraten. Nyt sensijaan sbsiali-demokmattinen
puolue tarjosi
vaihtoehdon enne?ikaikkea Saksan
kysymykseen aloittamalla kirjeen­vaihdon
Saksan domokraattLsen ta-
.savallan johtavan puolueen SED:n
kanssa, jotavastoin Bonn seuraa
edelleen järjetöntä ohjelmaa, jonka
mukaan Saksan demokraattista ta­savaltaa
ei muka ole olemassakaan.
Saksan Demokraattisen tasavallan
kaakkoisosassa sijaitsevaa kaupun­kia
Dresdeniä ovat sen ihailijat ni­mittäneet
j o kauan Elbcn Firen-zeksi.
Tämä nimi viittaa sekä kau­pungin
halki virtaavaan Elbeen,
että saksalaista barokkityyliä edus­taviin
lukuisiin arvokkaisiin raken­nuksiin,
moniin museoihin ja ai­nutlaatuisiin
taideaarteisiin. Dres-den
ei ole kuitenkaan vain taiteen
kaupunki. Se on myös huomatta­vassa
määrin tieteen ja teollisuu­den
kaupunki,
Dresdenin tunnetuilla taidekoko­elmilla
on pitlcä historiansa, Nojag-tuen
Erzebirgen malmi ja hopea­kaivosten
tuottamiin tuloihin pyr­kivät
Saksan kuninkaat ylittämään
Saksan ruhtinashovit loistossa. Hei­dän
eri puolilta maailmaa hankki­mansa
taideaarteet eivät enää ny­kyisin
palvele saksilaisten feodili-ruhtinaiden
edu.stus ja yksinpuolisia
tarpeita. Ne muodostavat tunnetun
Dresdenin taidegallerian perusrun­gon,
gallerian, jossa on vanhojen
mestarien teoksia, runsaasti italia-,
laisten, flaamilaisten, hollantilais­ten,
saksalaisten, ranskalaisten ja
espanjalaisten taiteilijoiden mesta-ritöitä
15. ja 18, vuosisadalta. Ne
muodostavat GrUne Gevvölben pe-rusaarteet,
tina- ja posliinikokoel-man
sekä kuparipiirrosk.')binetin ja
historiallisen museon perustan.
Viime vuoden jälkeen on näihin
maailmar^kulttuurin aarteisiin lisät;
ty vielä uusien mestarieh töitä, 19,
ja 20. vuosisadan taiteilijoiden ai­kaansaannoksia.
Tämä Dresdenin
taidegallerian toinen osa^ joka sa^
moin sijaitsee Albertinumissa, an­taa
taidekaupungin tutustua myös
uusien mestareiden erityisesti DD-.
Rn sosialistisen nykyajan taiteili­joiden
töihin,
Dresdenin kaupunki koki toisen
maailmansodan aikana järkyttävän
kohtalon; Yhden ainoan yön aika­na,
helmikuun 13. ja 14. päivän
välisenä yönä 1945, suoiitetun an-glo-
amerikkalaisen ilmahyökkäyk­sen
seurauksena lojui raunoina ja
tuhkana se, minkä lukemattomat su­kupolvet
olivat rakentaneet monien
Vuosi-satojen aikana. Y l i 35,000 ih­mistä
j a vertaansa vailla olevia tai­deaarteita
joutui tämän ilmahyök­käyksen
uhriksi, johon sotilaallises­ti
ei ollut aihetta. Dresden oli tä­män
yön jälkeen raunioaavikko,
kuollut kaupunki 80 pros. kaupun­gista
oli raunioina ja tuhkana.
Asukkaitten sitkeällä ahkeruu­della
ja tahdolla rakentaa sekä laa­jalla
valtion tuella — vuosina 1958
—1965 käytettiin Dresdenin jälleen­rakentamiseen
kolme miljardia
markkaa — on Elben kaupunki ko­honnut
jälleen raunioista. Pian se
ansaitsee uudelleen täydellä syyllä
nimen Elben Firen?e.
Samoin kuin ennen toista maail-mainsotaa
saapuu nytkin miljoonia
ihmisiä eri ruplilta maailmaa tähän
kaupunkiin nauttiakseen sen ver­rattomasta
kauneudesta ja arv3!t-kaista
taideaarteista.
Port Arthur. — Allekirjoittaneel­la
oli jälleen tilaisuus olla seuraa­massa
Iskun nuoren voimistelijan;
15-vuotiaan Joan Bennetin kanssa
Canadan taito-voimistelun mesta­ruuskilpailuja
jotka pidettiin Win-nipegissa
Manitoban yliopistolla
heinäkuun 8—9 päivinä. Mainitun
yliopiston suurikokoinen mutta
jo vanhentunut voimistelu sali ku­vaa
vuosikymmenistä kasvatustyötä
maakunnan 600 eekkerin laajuisella
yliopistoalueella.
Yliopstoalueella on paljon uusia
ajanmukaisia rakennuksia ja rakeur
nustyömaat ovat käynnissä ja kaipa
voimistelulaitoskin siinä uusitaan
ajanmukaiseksi lähitulevaisuudessa.
Vaikkakin Canadan taito-voimis­telu
onkin vielä lapsen kengissä
on se kuitenkin nousukaudessa. A l -
allekirjoittcneella oli nyt kolmas
kerta olla niitä seuraamassa ja joka
kerta ne ovat tulleet tasoltaan pa­remmiksi.
Voimistelu on yksi laji
urheilusta jota ei voida mittatikulla
eikä vaa-alla punnita, vaan tulos
nähdään vuosien harjoituksen ja
itsekieltäymyksen tuloksena.
Yllämainittuihin kilpailuihin otti
osaa lähes sata voimistelijaa • jji
kilpailut suoritettiin nuorten ja
yleisessä sarjassa niin naisten kuin
miestenkin kesken. Kilpailuja käy­tiin
kahtena pävänä. Naisten (sa-mon
tytöt) neljä pakollista ja nel­jä
vapaavalintaista liikettä, perman­to,
puomi, nojapuut ja pukkihyppy:
.Miehillä (ja pojilla) oli kuusi
pakollista Ja kuusi vapaavalintaista
siis renkaat, hevonen, nojapuun^
permanto, tanko ja pukkihypyt.
Voimistelu oli aina käynnissä
neljällä telineellä yhtä aikaa ja
vaikka voimistelija suorittaa minuu­tin
j a kahden ajan kutakin teline-liikettä,
permanto voimisteluliike-
•sarja ei saa mennä yli kolmen mi-
.mutin. Se vaalii hyvää kuntoa ja
kestävyyttä suorittaa nuo lyhkäiset
liikesarjat.
Näissä kilpailuissa käytiin kamp­pailua
Canadan mestaruuksista ja
.iäistä voimistelijoista valitaan par­haat
tuleviin suurkilpailuihin jotka
pidetään Torontossa CNE puistossa
elokuun 18—19 päivinä, jossa näh­dään
Yhdysvaltain ja Canadan par­haat
voimistelijat 12 voimistelijan
joukkueina. Winnipegin voittajista
tullaan parhaat lähettämään maail­man
mestaruuskilpailuihin jotka pi­detään
Dortmundissa Saksassa erisi
syyskuun 20—25 päivinä.
lYllämainittujeri kilpäiluiden ikä­vin
puoli oli ^iinä, että viime vuo-'
den yleisen sarjan miesten mestari
Gilbert LaRose oli loukannut jalkari
B G Naisten
sai JO viime vuonna
Saskatoonilainen . Irene
sa jota vielä ontuii-jn <'aäin ollen
ei voinut puolustaa mestaruuttaa!n
vaan toimi toimitsijana. Simoin vii­me
vuoden naisten monivuotinen
mestarivoimistelijatar Gail Daleyli
jalka oli kipsisitecssä.ja käytti kai­nalosauvoja.
Hän oli seuraamassa ja
luennoimassa, vaan ei liioin voinut
puolustaa mestaruuttaan. Lisäksi
voimisteluissa yksi Canadan par­haita
voimistelijoita Scarboroughsta
Susan McDonald, suoritettuaan lois­tavasti
pakollisen nojapuuliikkeen:
ja perusasentoon tultaessa paino
kaiketi horjahti liiaksi toiselle ja­lalle
ja niinpä kakji^ miestä kaij-toi
käsivarsillaan voiiffistelijan pois
voimislelupaikalta. Niinpä joutui
Susanin jalka kipsikääreeseen.
Näissä kilpailuissa tuli miesten
mestariksi varmoillal-^aikeilla liik­keillä,
veteraanivoimiStelija Willie
Weiler DhilliwacJ;,
mestaruuden
lupaava
Haxvorlh. >
Näiden kilpäiluiden " edellä oli
toimitsijakurssit ja ..voimistelijaiii
vuosikokous jossa ^muodostettiiii
Canadan voimisteluliitto joka on.
3nllinen mutta yhdistyy AAUihiri;
Yllämainitun liiton .pääpaikka o|i
Montrealissa. Sen joljto on tehpyt
paljon "hyvää työtä",,Canadan voi­mistelun
hyväksi. S8',on kansainvä­lisellä
tasolla ja tuntae säännöt vii­meistä
pistettä myöten. Useissa C-n
maakunnassa on nämä V-komite^t
ja samon ei;! maakunnat osallistui­vat
voimistelukilpailuihin. Myöskin
lämän voimisteluliiton kutsusta tu­lee
ensi joulukuussa Neuvostoliiton
voimistelujoukkue, •käsittäen ''^
miestä-ja 6 naista, 'antamaan näy­töksiä
Vancouverissa; 'Torontossa ja
muLssa eteläontarion, kaupungeissa
sekä eri maakunnissa. Yllämainituh
vierailun tarkoitus ei ole yksin näy­tökset,
vaan yritys" hosfattaa Ca­nadan
voimistelun tasoa jossa tul­laan
ky.symään kurssimuotoista kes
kustelua Canadan voimisteli jäin
kesken. Tämä vierailu on rajoitettu
2ii paikkakunnille ^ a * - ^ i l ^ i onkin
ymmärrys, että e r i ' klubit^ seurat
ja yksilötkin lähettäisivät seuraajia
näitä tunnustettuja' ja'••maailman
parhaita voimistelijoita näkemään.
— P.V. •
. — Öleh havainnut elämäni aika­na,,
ettei mikään paljasta ihmisen
luonnetta niin varmasti kuin ,hän^
loukkaava pilanteko, ; V
- C. C. Litchtenberg."
—r Kerta viisaskin petetään.
Siiomalainen sjinanlaski!;
PÄIVÄN PAKINA
ii i i
Noin viikon kuluttua siitä kun
nämä rivit näkevät päivänvalon
on monen moni mamman poika j a
likka matkalla Järvienpään kak-söiskaupunkeja,
Fort Wlliiamia ja
Port Arthuria kohti.
Siellä tapaamme pitkästä aikaa
ystäviämme-rja tuttaviamme, joita
maamme; pitkien matkojen ja kan­salaistemme
haja-asutuksen vaok­si
ei ole tilaisuus tavata suiirem-niassa
määrässä kuin tällaisissa
kansallisissa juhlissa. Tämä sellai-:
senaan antaa lisäarvoa niuiiterikjn
ohjelmistonsa ja järjestelynsä puo­lesta
hyvässä maineessa oleyalte
S C A U L : n ja CSJ:n yhteiselle viip-tuisells
suurjuhlalle.
Meille Idästäpäin autoilla ja
linja-autoilla tuleville antaa Port
Arthurin matka ihiania nähtävyyk­siä
varsinkin Superlor jäiven ran­taosuudella.
Toivottavasti matkoja
on suunniteltu ja voitu suunrii-tella
niin, että ollaan päiväsaikana
Sault Ste. Marien "paremmalla
puolen täältä idästäpäin katsottu­na-
• •
Jokatapauksessa on varmaa, että
kun paljon on juhlavieraita liik­keellä
niin jo lallä matkalla tava­taan
"vieraspaikkakuntalaisia"
joko jossakin ravintolassa tai tie­puolen
piknikkipöydässä.
Nänvi SCAUL:n ja CSJ:n yh­teiset
urheilu, ja musiikkijuhlat
tarjoavatkin mejUe paljon ja hy­vää.
Erikoisesti ilahduttavana puo­lena
jan tässä yhteydessä se, että
nämä juhlat edistyvät vupsi vuo­delta.
Siksi voidaan odottaa — jos
sääsuhteet sen periksi aptavat, ja
paikalliset juhlan järjestäjät va­kuuttavat
huolebtineensa myös
sijtä, että saamme kauniin juhla-sään
— että SCAUL:n ja CSJ.n
kymmenes yhteinen urheilu- ja
musiikklJMhla saa ennätysmääräi-sen
yileisökannatuksei^^ ja että
juhlayleisöllä on siellä todella sitä
"jotakin" sellaista m>tä ei sa^da
mistään muualta.
Tarnä "jotakin" sisältää ensinnä,
kin vuosia ja vuosia harjoitellei­den
kuorpjen yksityis- ja yhteis­esitykset
sekä orkesteriesitykset
yksin ja yhteisesti yhdistettyjen
kuorojen kanssa ja lukuisia muita
yksityisten ja ryhmien erikoisnu­merolta.
•
Kun suhteellisen pienen kansal-lisryhriiän
toimesta voidaan jär­jestää
musikaalinen tilaisuus, mis­sä
pn esim., kuorojen ja orkeste­rien
yhteisesitystilaisuuksissa sata­kunta
osanottajaa ja he esittävät
useita erikseen harjoileltiija, yh-vteisiä
numeroita, niin se ku­i
v a a yhtäältä musikaalisen harräs-tuksen
elinvoimaisuutta ja toisaal-
-"ta siihen osallistuvien kansaliaisr
temme suurta asianharrastusta, et­temme
puhuisi uhraavasta työs­kentelystä
näiden suurjuhlien hy-
.Vväksi;,' •
Kun eri paikkakuntien voimis
telijat valmistelevat omien nume-roittensa
lisäksi pienemn[iänkin yh-tejsvoimisteluesityksen;
kuh juh­laan
tulee rata; je kenttäurheilu-kilpailUjen
osanottajia salojen
mailien päästä, niin tämä kaikki
on osa siitä "jostakin".
Mutta aliarvioimatta lainkaan
juhlassa esitettävää ohjelmistoa ja
siellä suoritettavia urheilukilpailu­ja
meistä henkilö)cohtaisesti tun­tuu,
kuitenkin, että tärkeintä siinä
jiihlassa On sittenkin yhtenäisyys-ja
yhteisymmärryksen henki .
halu torailun asemesta edistää yh­teisymmärrystä
ja yhteistoimintaa
kaikkien kansalaistemme - keskuu­dessa,
pitäen korkeimpana tavoit­teena
yhteisiä etuja.
Tähiä yhtenäisyyshenki ja pyr­kimys
yhtcistoimintaaR esim. kuör
lemattomien kulttuuriperinteidem
me vaalimiseksi, haiJ yhteistoi-
,minnan puitteissa antaa 'parhaan
mahdollisen panoksemme Cana­dan
kansalliselle kuiilufurielämäi--
le yleensä jä erikoisesti ^nsi vuoh-^
na vietettäville Canadan gatavuOT
tisjuRIille, tulee Port; Arthurin
juhlassa olemaan —rrjiiri uskoni-,
me ja toivomme — leimaia-antava-na
piirteenä — ja se oh '^jotakiI^" '
. se!.;/,,
Port Arthtir tunnetaan sivumen-'
nen sanoen kauniina:jajirtiiellyttä-vänä
kaupunkina. Sfe muistuttaa
lukemattomine pihlajapiineen hy­vin
paljon Suomen, ölbsuhteita-
Toisaalta pOrtarthurilaisten vie­raanvaraisuus
ja. ystävällisyys on
tullut aikaisempien juhlien yhtey­dessä
tunnetuksi kauttjjlaajap
maamme. V T
Mikä onkaan siis sen mukavam­paa
kiiin istua Poi-tfvVjrthuriih
lähtevään ajokkiin — olkoon se
junavaunu, bussi, lentokone. tai
henkilöauto — ja ajaa;|'l||urauttaä
hyvään juhlaan, hyviqp•njjapurien
ja hyvien ystävien panin!
.hihlahumussa. siis itavatnan v i i .
kon k u l u t t u a .— Känsäkoura.
•— •-\ ••
1 <. ^ 1
1
ui is
•I •S
11
••! r l