Vapaus, October 27, 1966

              4 J J I*
Zhalx^tinskiile
ja ylivpiniainen
mestaruus
B e r l i i D i . ; - - Tokion; olympiatdso-j
en raskaan, sarjaa kultamitalimies
j a viime vuoden maailmanmestari,
Neuvostoliiton Leonid Zhabotinski
osoittautui jälleen painoluokkansa
vahvimmaksi perjantai-iltana B e r l i i ­nissä.
Hänen yhteistuloksensa^ o l i
567,5 kg. Työnnössä Zhabotinski te­k
i ylimääräisellä yrityksellä uuden
M E : n 218 k g , joka ylittää puolella
kilolla hänen aikaisemman ennätyk-
,sensä.
Raskaan sarjan hopeamitali meni
USÄ:n Robert^^adnarskille, joka sai
yhteistuloksen 537,5 kg. Neuvostolii
ton Stanislav Batishev teki 530 kg
- j a tuli kolmanneksi.
JUONI NELJÄS
Suomen Jouni Kaiiajärvi teki
B e r l i i n i n painonnoston MM-kisoissa
sarjassa alle 90 kiloa uuden Pohjois­maiden
ja Suomen ennätyksen 465
kiloa, mutta jäi sillä neljänneksi.
Mestaruuden vei Unkarin Geza Toth
yhteistuloksella 487,5 kg. Puolan
Ireneusz Palinski korjasi hopean
477,5 kilollaan ja~~ Puolan Marek
Golab pronssin kilomärällä 475.
— • —
K^ine viikkoa
riittävä aika
Mexico. — Neuvostoliiton ja
Tshekkoslovakian yleisurheilijat
joutuvat heti lajinsa päätyttyä lää­kärin
"vastaanotolle". Molempien
joukkueiden tutkimusryhmät ovat
perustaneet "vastaanottohuoneen"
maaliviivan kohdalle, ja juoksijat
temmataan 'heti sinne suorituksen
päätyttyä. Heille tehdään lukuisia
lääketieteelliää kokeita, jotta ohuen
ilman vaikutus saataisiin selville.
Tokion 1,500 metrin hopeamies
tshekkoslovakialainen Josef Odlozil
on juossut erilaisia "johtoja" kiinni
tettynä molempiin käsivarsiin ja
sääriin sekä rintaan. Häneltä on
näin m i t a t tu verenpaine, pulssi ja
sydämen lyönnit koko juoksun ajan
metri metriltä. T r i Stanislav Hoff­man
sanoi yleisurheilijoiden pysty-,
vän kolmen viikon oleskelun jäl­keen
osallistumaan kilpailuihin täy
dessä teräkunnossa.
•• _ • • ••—•—•
Persol sekoitti
arvojärjestyksen
New York. — Kaskaan keskisar­jan
nyrkkeilijä Johnny Persol se­koitti
raskaansarjan mestaruusjär-jestyksen
New Yorkissa voittamalla
pistein Amos Lincolnin, joka on jär-jesiyksessä
kolmas Cassius Clayn
manttelin tavoittelijoista.
26-vuotias Persol on 9.75 kiloa ke­vyempi
kuin 28-vuotias Lincoln.
Mexicon tulostaspa
Kolmiloikka: 1) Henrik Kalocsay
16.51, 2) Serban Ciochina Romania
16,46, 3) Jan Jaskolski Puola 16,18.
400 m: 1) Manuel Gayoto Espanja
47,3, 2) Alvaro Gonzames Espanja
476,3) Rodobaldo Diaz Kuuba 47,7.
1500 m: 1) Bodo TUmlerLS 3.50,6
2) Renzo F r i n o l l i , Italia 3.52,0. 3)
Andre de Hertoghe Belgia 3.52,2.
Seiväs: 1) Bob Seagren USA 510
2) Nicos Papanivolou Kreikka 50O,
3) Gennadi Blitsentsov N L 480.
Keihäs: 1) Janis Lusis N L 81.92,
2) Frank CoveUi U S A 77.32, 3) W.
Nioiuk Puola 76.06.
'200 m: 1) Tommie Smith U SA
20,3, 2) Ennio Preatoni Italia 21,1,
3) Miguel Gonzales Meksiko 21,2.
10,000 m: 1) Alvaro Meija Colom­bia
30.10.8, 2) Gaston Roelants Bel­gia
30.14.4, 3} Mohammed Gamoudi
Tunisia 30.30,6.
Naisten 80 m aidat: 1) Elzbieta
Bednarek Puola 11,0, 2) Danuta
Strazynska Piiola 11,1, 3) Ingrid
Becker Länsi-Saksa 11,8.
Naisten kuula: 1) Hilda Raminez
Kuuba 13,78, 2) Ingrid Becker L S ,
13.44, 3) Guadalupe Lartigue Meksi­ko
12.54.
Naisten 800 m: 1) Karin Kess­ler
L S 2.09,8, 2) Anita Wörner L S
2.10,4, 3) Jean van Eyck-Vos Hollan-
U 2.10,4.
Viisiottelu: 1) Raoul Guegen
Ranska 4410, 2) J ; Freshley USA,
4,379, 3) Miguel Tovar Mexiko 4,376.
Pyöräily! km: 1) Niels Fredborg
Tanska 1.07,28, 2) Jan Ingstrup
Tanska 107,34, 3) Walter Gorini Ita­lia
1.07,89.
HILIPORT TAXI
Eugene Peterson, omistaja
SUOMEA PUHUVAT AJUEIT
Puh. DI 5-5461
122 S. Cumberland St.
Port Arthur Ontario
Jenkit myöntävät
menettäneensä
540 lentokonetta
Saigon. — Tiistaina tiedoitettiin,
että kaksi yhdysvaltalaista lentoko­netta
oli taas ammuttu alas. Yhdys-valtalaistietojen
mukaan USA on
menettänyt Vietnamissa 5 vuoden
aikana 540 lentokonetta. Tähän ei
sisälly alas ammutut ja tuhotut he­likopterit.
Yhdysvaltalaisvirkailijain selityk­sen
mukaan näistä lentokoneista 410
on ammuttu alas Pohjois-Vietnamis­sa
elokuusta 1964, jolloin USA aloit­ti
Pohjois-Vietnamin pommituksen.
Satakolmekymmentä on tuhoutunut
Etelä-Vietnamissa tammikuusta
1961 lähtien, mistä alkaen USA on
osallistunut Vietnamin sotaan.
URHEILUTIETOA
PÄTKITTÄIN
hminenpys'
maan korKeutfa Korlt.
toan noin koksi metriä,
i«nguru.sen sijaan jopa
Rakentajat!
Meflti saatte kalkenlaUa
rakennastarpelte.
THUNDER BAY
LUMBER CO.
(FOBT WIUJAM) Lm
HENKILÖKUNNAN OMISTAMA
HENKILÖKUNNAN JOHTAMA
"Kuuluisa pdvelustaan^*
Puhelin 623-7469
519 SImiMoii SLv
Onnistunut pulie-jaJke^
etuläittiHis
Tproiif9ssa 23 iMiä
Toronto. —^ Vapauden vastaava
toimittaja Wm. Eklund vierailiimat-kalla
»;!:! Samiassa ja Torontossa pu­hui
viimeksi Don haalilla sunnuntai­na,
tk. 23 päivänä.
Puheen aiheena oli Vietnamin
sota, osallistumisemme Canadan sa-.
tavuotisjuhlaan, sekä Vapaus-lehden
5 0 T V U O t i s j u h l a , mikä on myös ensi
vuonna.
Puhuessaan Vietnamin sodasta
toveri Eklund hyvin selvästi j a ym­märrettävästi
osoitti, että sota jota
Yhdysvallat käy siellä, on yksi j u l ;
mimmistä ja raaimmista, mitä his-toriasa
tunneta'9n. Siellä käytetään
teknillisesti viimeistä huutoa olevia;
sota-aseita, sekä erilaisia myrkkyjä
joilla voidaan hävittää ei ainoastaan;
ihmiset j a eläimet, mutta myöskin'
kasvillisuuden. Miten siviiliväestöä,:
^ vanhuksia — naisia — j a lapsia
surmataan mitä raaimmalla tavalla
j a asunnot poltetaan j a hävitetään.
Kuinka epäoikeutettua on, hän
jatkoi, että maailman rikkain ja
voimakkain, 200 miljoonaa asukas­ta
käsittävä maa hyökkää pientä ja
köyhää kansakuntaa vastaan, joka
ei ole millään tavalla uhannut Ame­rikan
kansaa, vaan haluaa elää va­paana
omassa maassaan ja märätä
omat asiansa, eikä ole uhkana min­kään
muun maan vapaudelle ja elä­mälle.
Puhuessaan maamme, Canadan
satavuotisjuhla ongelmista, Eklund
myös osoitti, kuinka me Suomesta
tänne siirtyneet olemme tehneet
osuutemme Canadan talouden ja
kulttuurin rakentamisessa ja kehit­tämisessä
ja kuinka oikeutettuja j a -
velvoitettuja olemme osallisumaan
tähän satavuotisjuhlaan kansallisel­la
ohjelmallamme yhteisenä jouk­kona.
Sudburyn suomalaiset ovat anta­neet
tästä hyvän esimerkin, päätök­sellään
järjestää yhteinen Suomi-viikko.
Toivottavasti saadaan tällai­nen
yhteistoiminta satavuotisjuhlan
järjestelyissä muuallakin, missä
asuu. suomalaista väestöä.
Vapaus-lehti täyttää 50 vuotta
ensi vuonna ja tulee julkaisemaan
erikoisen kultavuosinumeron. Se on
kunnioitettava saavutus ja toivo­taan
että Vapauden lukijat ja kan­nattajat
ryhtyisivät keräämään paik­kakunniltaan
tervehdyksiä, onnitte­luja
ja ilmoituksia, että Vapauden
50-vuotisjuhlanumero ilmestyisi 50-
sivuisena juhlanumerona.
Olisi ollut toivottavaa, että vielä­kin
surempi joukko yleisöä olisi tul­lut
Suur-Torontosta kuulemaan hy­vää
puhetta kun niin harvoin enää
saame kuulla omia puhujiamme,
— A . N .
FUGHT TO FINLAND, FrNAL PHME
(Continued)
Dagmar spent two o r three days
with us, teaching.Czech techniques,
and one of the saddest things we
had to do was say goodbye to her
Her classes were interesting and
i u n —^ her personality dynamic.
So much could he said, and doubt
less should_ be said about our in-
Structors and lecturei-s. We were
there to leara, and we had the
best teachers i n the business. Nam-es
like Helvi Puukko, E l l i SärJckä,
P i r i Salo; known and respeeted
tbroughout Finland; Riita Vainio
wbo had studied in England and
the States, and is considered tops
i n her fieid of modern dance; Eevi
Kaasinen, Anja Hanko, Rauni Kos-kinen^
and of course Dagmar Pac-lova
from Szechoslovakia. -
Elli's jazz number ''ElMn malli"
w i l l be long remembered^ as w i ll
"Olen 12 vuotta'. More about that
later. The first Sunday we were
there we .took a sort of busmans
holiday to Helsinki to watch part
of the S V U L Suurkisat; It wbuld
be futile to try to go into this —
i f s really an article by itself —
but just a few highlights^ It abso-lutely
poured ali day long, hoivever
'm spite of the rain the programme
went on as scheduled. The grand
march into the Olympic Stadium
was fantistic. In the pouring rain
they marched, eacb wearing a clear
plastic raincoat (supplied by some
plastic firm, I was informed), thou-sands
of peoplc, young and old. I
couidn't even begin to guess at^the'
number of groups. One of the num-'»
bers wes a hoop routine performed
by the valio group - in their lovely'
scarlet leotards; a cymbal routine'
in blue; the men in their white6 and
blues; ali appearing to be undaunt-ed;
by the wet and slippery grounds
the mud and water which clung'
to their bodies as they sat, kneeled
and even lay down on; the rain-spaked
field. The first half of the
programme over, there was an
hour.'s intermission until the second-half
wbich was to..be continued not
in the stadiym itself but in the ball-field.
We-soon found out why. The
balance of the programme consisted
of the children's numbers, as well
as the mass numbers. By this time,
i t had stopped raining, to every-bhe's
relief. Sufficient to say, the
numbers were excellent — the
groups absolutely unbelievable in
the number of participants. By the
time our bus arrived, we were very
tired and very damp, but oh so im-pressed.
:.; ^
Steambath night at Kisakeskus
was Wednesday and Saturday, and
oh how we relished these evenings.
bath it wouId be burning just right.
Out with the roasting forks and
"nakkis", -songbooks in ^hand, we
wouId sit and sing around the fire,
completely at peace with the world.
On one of our lundhhours, vvei
took a guided tour of the groundsi
with Piri Salo _and vvere tremen-dously
impressed with the facilities
available to the T U L members.;
Starting early in :the summer, child-r
ren come out in_droves to attend>
the leirit, which I gather is very
like our summer camp here. There
were platforms built i n the woods
where they could pitch their tents,
clearing for smaller tents and bon-fires
as well as a celaring for an
outdoor theatre, outdoor kitchen
with picnic tables — open except
for a roof where the children cook-ed
their own meals and d id their
own dishes; as well as a .savu-sauna.
This is.vvhat I call r«ally bringing
them close to nature — and what:
f un they must have. Instructors are
there the summer round to teach
and guide these children, and the
leirit last from two to four weeks
at times. The grounds were an ar-tisfs
dream — up and down hills
After a blisteringhot "löyly" i t w a s . we went, along paths bordered by
into the lake to cool off, and back
into< the sauna for more steam.
Here again.we rotated so that when
one group was through the next
would go in. When the first group
was through they would light up
the fire in the fireplace, and by the
time everyone had had their steam-
SUOMEN UUTISIA
Milloin hyvänsä tarvitsette ruokatavaraa, lihaa tai
miesten vaatetusta, ostakaa ne osuuskaupastanne
International C^-Op Stores Ud.
176 s. Algoma Sir«ei Port Arthur, Ontario
ÄÄNrLEVYUU^T^^^
SOITETAAN 45 RPM KIERTONOiPEXJDELLA
, BSC 1011 A SAUNAJENKKA, AnuM Lehtovaaran orkesteri
ijovilM Eeljo Lehtovaara
LETKAJENKKASIKERMX, Armas Lehtovaaran
orkesteri <Letkl9sMedIey)
(ynnä 5% myyntlvero Ontariossa)
Postin kautta tilattuna — 10c postikuluja varten.
Lähettäkää tilauksenne heti, sillä tätä levyä on vahi rajoitcittu
määrä. • :
TILATKAA OSOiBTTEBLLA:
Vapaus Publishing Company
P. a 90X69 SUDBURY. ONT.
Terveisiä Samiasta
Samia. — Sain tilaisuuden vierail­la
Saarniassa Vapauden vastaavan
toimittajan Wn. Eklundin ja hänen
vaimonsa kanssa sinne järjestetyn
puhetilaisuuden yhteydessä.
Käyntimme siellä muodostui mie­lenkiintoiseksi
sen toverillisen vas­taanoton
johdosta, jonka saime osak
seme ensiksi Kitusen perheeltä, ja
myöhemmin niiltä jotka olivat saa­puneet
Impi Mähösen kotiin kuule­maan
mitä tov. Eklundilla oli sa­nottavaa.
Uskon että vierailumme antoi sar
nialaisille virkistävää vaihtelua, ja
että tov. Eklundin selostus Vietna­min
sodasta, valmisteluista uuden
kotimaamme, Canadan satavuotis­juhlaan
j a suomalaisten osuudesta
siihen sekä Vapauden kultavuoden
juhlaan, herätti mielenkiintoa, kos­ka
toiminnanhalu jo nähtävästi nou­si
oraalle ja ryhdyttiin valmistaviin
toimenpiteisiin. Uskon varmasti,
että toyeritSarniassa eivät tule ku­luttamaan
kaikkia talyi-iltojaah kat­selemalla
"töllötintä"^ vaan toimivat
etienkin Vapauslehderi 50-vuOtisjuh-janumeron
hyväksi kirjoituksilla
sekä lupaamillaan tervehdyksillä ja
onnittelujen sekä ilmoituksille.
Kiitos vielä kerran teille, jotka
niin moniluTcuisina saaviiitte tilaisuu
teen jä huomattavasta rahalahjas­ta,
mikä kerääntyi Etelä-Ontarion
nostamiseksi kuopasta Vapauden ja
Liekin haasteryntäys osuudessa.
•A.N.
Joseph P, on
(1967) LTD. '
HAUTAUSTOIMISTO
^00 Cariton St, Toronto» Ontario
(Ainoa osoi()teemme)
B.DAVISON, Johtaja
PnheUn 924-0361
L I M X T X O
"Kukkasövitdmamme
PuheUn HU. B-aoi8
Olemme muuttaneet:
1695 BayvieV Avenue
(LähelU Eg^tonllk)
T O R O N T O , O N T .
Itsenäisyyden juhlavuoden tunnus
Valtioneuvoston asettama Suomen
itsenäisyysjuhlavuoden 1967 neu­vottelukunta
on pyytänyt Kotimai­sen
Tuotannon Valtuuskuntaa mu­kaan
suomalaisen työn, kulttuurin ja
kansanvallan merkeissä vietettävän
juhlavuoden järjestelyihin huolehti-maan
maamme elinkeinoelämän
osallistumisesta juhlavuoden toimin­taan.
Kotimaisen Tuotannon Val--
tuuskunta asetti erityisen juhlavuo­sitoimikunnan,
joka katsoi ensim^
maiseksi tehtäväkseen ryhtyä toi­miin,
joilla juhlavuosi saataisiin
elinkeinoelämän kautta Suomen
kansan tietouteen. Keväällä Valtuus­kunta
yhdessä Mainostoimistojen
Liiton kanssa julisti mainostoimis.
töille kilpailun tunnuksesta, jota
voitaisiin käyttää erilaisissa yhteyk­sissä
juhlavuoden merkkinä. Osanot
to kilpailuun oli erittäin runsas ja
ehdotuksia tuli lähes sata.
Arvostelulautakunta valitsi yksi­mielisesti
parhaimmaksi ehdotuk­sen,
jonka on tehnyt nimimerkki
"Suhteet". Tämän nimimerkin ta­kana
on mainostoimisto Mainos
Kunnassa Oy ja merkin ovat laati­neet
mainosgraafikko Matti Kontio­ta
ja mainospäällikkö Matti Salo­järvi.
Tarkoituksena on, että tätä tun­nusta
käytettäisiin ensi vuonna Suor
messa työpaikoilla, myymälöissä
näyteikkunoissa ja mainoksissa j u ­listaen
itsenäisyytemme puolivuosi­sataista
juhlaa jokaiselle kansalai­selle
sekä muistuttaen meitä kaik­kia
suomalaisen työn suuresta pa­noksesta,
kulttuurin ja kansanval­lan
kehityksestä, joidenka yhteistu­loksena
me elämme' tänään itsenäi­sessä
Suomessa.. \ ;
Merimies-UnioUe sakkoja
laivojen pysäytysten takia
Työtuomioistuin totesi tiistaina
(18.10.) suomalaisia laivoja pysäy-telleen
Merimies-Uniönin rikkoneen
työrauhavelvoitetta ja tuomitsi sen
maksamaan 6,000 markkaa hyvitys­sakkoa
Merenkulun työnantajaliitol­le.
Työtuomioistuimen päätös oli yk­simielinen
eikä siitä voida yalittaa.
Työtuomioistuimen päätöksestä huo­limatta
pysyvät laivat edelleen sata­massa.
,:• .,
Työtuomioistuin tulee saamaan
Merimies-Unionilta "ainakitt 100"
kannetta, jotka koskevat syyskuun
}5 päivän jälkeen tapahtuneita y l i ­töitä,
jotka Merimiesunioni katsoo
merityöaikalain vastaisesti teetetyk­si.
Kanteet kohdistuivat kaikkiin va­rustamoihin
ja hoin 100 kapteeniin.
Unioni on pyytänyt oikeuskansleria
ryhtymään toimiin, ettei laivojen
päälliköitä pantaisi sytteeseen.
jatkaa edelleen häiriöttä purjehdus­taan.--
:
Sitävastoin Merenkulun työnan­tajaliiton
ja Unionin kesken ei ole
päästy sopimukseen je kerrotaan,
että asenteet ovat molemmin puolin
entisestään jyrkentyneet. (HS)
Suomalainen voimapaperitehdas
rakennetaan British Columbiaan .
Lähempi tutustuminen European
Pulp and Paper-yhtiön johtohenki­löihin
on maassamme parast-aikaa
vierailevan British Columbian maa-metsä,-
ja vesivoimavarojen minis­terin
Ray G. IVillistonin päätarkoi­tuksena.
Kuten jo aikaisemminkin
on julkisuudessa mainittu sunnitte-lee
tämä suomalaisenemmistöinen
yhtiö voimapaperitehtaan rakenta­mista
British Columbiaan Canadan
länsirannikolle sijaitsevan maakun­nan
rannikkokaiston keskivaiheille
lä.helle Kitimat nimistä kaupunkia.
Tehtaan pitäisi valmistua vuoden
1969 lopulla ja sen edellytetään käyt
tävän 1 miljoonaa kiintokuutiomet­riä
puuta ensimmäisen vaiheen ra-kennussunnitelman
tultua viedyk­si
päätökseen. Uuden yhtiön pää­omasta
on 75 prosenttia suomalais­ta,
loput British Columbiasta. Y h ­tiön
suomalaiset osakkeet ovat Enso
Gutzeit Oy, Myllykosken Paperiteh­das
Oy, Oy Tampella Ab ja Kymin
Oy. Näistä ensinmainitun osuus on
suurin. (US)
Afiina Sillanpään muistomerkki
Miina Sillanpää-seuran johtokun­ta
on päättänyt tilata Miina Sillan-päällg,
.tehtävän muistomerkin ku­vanveistäjä
Aimo Tukiaiselta hänen
kutsukilpailuun osallistuneen .luon­noksena
nimimerkki "Soihtu" poh­jalta.
Helsingin kaupunki on varan­nut
patsasta varten paikan Eläin­tarhan
lahden rannalta. (SS).
Smith uhkailee
antia!
Ahvenanmaalaiset varustamot [.
sopineet Wällärin kanssa '
Ahvenanmaalaisten varustamojen
ja Merimies-Uhionin välillä pääs­tiin
keskiviikkona (19.19) sopimuk­seen
merimiesten ylityökiistassp, jo­ten
noin 70 ahvenanmaalaista laivaa
Salisbury. — Rhodesian päämi­nisteri
lan Smith varoitti torstai-iltana,
että Rhodesia saattaa erota
Kansainyhteisöstä ja julistautua ta­savallaksi,
jOfr Englanti ottaa sen
itsenäisyyskriisin esiUe YJKssä.;
Smith sanoi televisiohaastattelus­sa
saaneensa sen vaikutelman, että
Englannin ja Rhodesian väliset neu­vottelut,
ovat joutuneet ratkaise­vaan
vaiheeseen. Hän ei kuitenkaan
vihjaissut, millä tavoin neuvottelut
edistyvät. • . •••
Englanti on ilmoittanut pyytävän­sä
YKta hyväksymääntaloudelliset
pakotteet Rhodesiaa vastaan, jollei
kriisiä saada ratkaistuksi tämän
vuoden aikana.
— Kuusi tuntia jouduin matkusta­maan
selkä menosuuntaan. Se oli hir-veää.
•
: —Miksi et pyytänyt vastapäätä is­tuvaa
vaihtamaan kanssasi paikkaa?
—En voinut. Siinä ei • istunut ke­tään.
Wild nowers we had always heard
about but had never seen here in
Canada.
Besides the children. and the
gymn courses vvhich were held a l i
summer long, groups of basketball
players, wrestlers, athletes etc. also
held 10 day or two week courses.
There was a small wrestling room,
basketball court, track. besides ap-paratus
for tumbling. A n athletes'
haven!
As we a l i learn early in life, ali
good: things must come to an end.
This course was no exception. Gom-mencement
night was upon us, and
arrangements had to be made for a
closing programme. At first we
were ali a bit dismayed at the prosr
pects of what we thought was to be
a sort of talent show, but as i t work-ed
out it was to be a culmination
of the work we had been doing dur-ing
the entire course with various,
groups performing different num­bers
we had learned. As respeeted
guests of the T U L we wcre assign-ed
only one number, namely E l l i.
Sarkkas "Olen 12 vuotta". . Cos-tumes
were discussed with E l l i (we
were to make use of what we had
at our disposal) and it was decided
our navy leotards and white skirts
would do fine. She seemed particu-larly
pleased however when we add-ed
coloured bows tn our heads, and
masses of freckles on our faces.
The various numbers were re-hearsed
the night before (VVednes-day)
and decorations of branches
(some were more like trees) and
Wild flowers were scattered around
the gymnasium. White clubs made
the front of the stage and folding
chairs for our audience. The neigh-bouring
are wasadvised that
Thursday night was "Showtime" at
Kisakeskus.
Besides the. numbers we had
learned during our course, there
were additional numbers by the va­lio
girls as well as two numbers by
Dolores which received much ap-plause.
Helvi and E l l i performed
a cmomedy skit that had us r o l l i ng
in the aisles. This has got to be
pure professionalism, when you can
get up in front of an audience,
dressed ih the most fantistic array
of costumes and carry it a l i off
with sticli perfection. Many of thö'
girls had seen the number before,
but stated that each time they d id
it there vvould be changes and addi-tions
so that no two performances
were the same. The programme was
topped off with a dance in the
small gymn which ended around
11:00 o'clock.
That night, as: we curled up on
our beds for our evening chat, it
felt different from ali the other
nights. One by one the gals came
a-knocking on thje döör, and at one
point a couple of the gals were
sitting pn each other's knees. Every­one
was so tired, but no one vvanted
to go to bed. Tonight was our last
night together — tomorrovv we
would go our separate ways. How
sad it is to- part from, friends es-pecially
when you are just getting
tb know one another. Kisakeskus
vyould alvvays be a very "specjal"
place to ali of us — here we had
made so many new and dear friends
. Who could ever forget Maija —
^ear Maija, with a heart of pure
gold. According to the records,
Maija's job was to handle the books
run the tuck shop, and other var­ious
and sundry thjngs around Kisa­keskus.
VVhenever someone needed
comething it was "Go see Maija"
— and she was always ready with
her-quiet smileandgentle.manner.
Nothing was too much to ask — no
favour too great.
But i could go on and on, and
even as the course had to come to
and'end, 50 must these' reminiscens-es
of it. Friday was our last day.
We. awoke with thoughts of pack-ing,
cleanlng and organizing our
rooms mingled with the sadness of
parting, thoughts o£: home, the fin-^
ality of the day. In spite of the fact
thatJioöh was departing time, we
had our usual 8:00 o'clock liinber-ing
up class, and 1 think most of
us worked even harder than usual
knawing that this was our last class.
In.spite pf a l i o u r worries, we were
a l t packed and ready to leave by
'lunchtime. After, lunch we 'adjourn-edito
the lecture room to receive
our diplomas^ Emotions, already
high, came close to bubbling over.
ilt had been a tough course, a re-
;warding one i n so many ways — a
time we would remember the rest
of our lives. We were the first Can­adian
team to be sent to Finland
for a course such as this — there
would be many more to follow. Oth-ers
would sit just -as we were sitt-:
ing, humbly andjproudly awaiting
their name to be called* representa-tives
of this great country of ours,
Canada.
Goodbyes are always difficult —
these seemd even worse than some
Many tears and embraces . later, we
waved our last goodbye. took our
last look around, as our dear friends
from Finland wished us bon voyage.
The strains of the T U L march foll-owed
us long after we left the
boundaries of Kisakeskus — the
friendships we made would follow
us always.
With 10. days left until our chart­er
flight back to Canada, we a li
took our own fork i n the. road and
went our separate ways. We had al­ready
made arrangements to meet
in Helsinki the weekend before our
return and one by one we rejoined
our group. We were tremendously
impressed with our visit to the T U L
"offices in Tapiola, garden city of
Finland. Helvi and rthe other girls
from the T U L were as usual highly
concerned with our welfare. A
couple of tours were arranged, an
evening out, etc. — but time was
running out, and many of us had
relatives to visit, places to see, be­fore
we returned home. Our plane
was to leave a s i x i s h o n Wednesday
morning, and arrangements had
been made to meet at the terminal
in Helsinki. It was good to see our
felIow passengers again — some
we hadn't seen since we landed in
Finland. There were happy stories
of good times, exciting times ^
these were sad stories of illness,
unhappiness — everyone had a
Story to teli. How suprised and
pleased we were when some of the
TUL girls come to see us off and
presented us with beautiful carna-tions
and chocolates. Finally it was
time to leave. The t r i p w a s over
— we were going home.
The flirht back wa3 very good
— the weather at both Iceland and
NewfoundIand was noticeably cold-er.
The last hour was endless —
but finally we were taxiing in to
Malton. As we came down the ramp
loud cheers and whistles greeted
us. The observation deck was crowd-ed
with people waving and shout-ing
— "Welcome Home", "Welcome
Home". As is only natural, we had
ali had our attacks of lonelineiss and
homesickness during the trip —
some worse than others. How good
it was to be home — how eager we
were to see our families and friends
We waved, laughing and crying at
the same time. Our legs couldn't
move fast enough — our bags
weighed a ton. A t last we were
through customs — at last we were
finally home.
I am sure that much has been
left out in these reports of mine
pn our Finland trip — and much
that perhaps could have been left
out. But maybe, dear readers, they
have given you some idea of the
events as they happened (as close-ly
as I cän recaU) since you too
wiere sp much a part of it. Without
your encouragement, your support,
and your confidence, we could nev-er
have made the trip at ali. Words
are just words — how difficult i t is
to truly express our gratitude and
appreciation. To the Liitto and its
members for its unswerving confi­dence,
to our clubs and their mem-lers
for their hard work and sup-.
port — tp evei7one who helped in
some way to make this trip poss-ble.
We shall be forever grateful.
m-'.t'ä, ifi,,'
Elsie J . (Montrealista).
u. fcj -k. •fc. ^ ^ 4.. ^ J