Vapaus, July 10, 1924

              Sivu 2
Torstaina, heinakuon 10 D. — Thur^ Jnly 10
MD teräviD ase I tapa merkitä lukumääriä. Sittem­min
kehittyi lukumäärille erikoisia
i merkkejä. Nuolenpääkirjoituksessa
esim. oli määrätyillä perusluvuilla
omat merkkinsä j a niitä yhdistele­Pa'--
on hi%-in paljon tietoa on tar- näräksi. Tämä Raamatun kohta, mällä voitiin, k,i rj,o it-taa melko mo-
Fa..on n}T,nn paij israeliiaiäilia oli jo .^mutkaisia laskelmia.
Mutta kankeata oli kuitenkin l u ­kujen
merkitseminen vielä kreikka-
Yksinkertaisen kerto-a
Ien.
ki
ia
%-iru -o tiedon aseiden luomiseen osoittaa, etta
Tänä päivänä puhutaan penin- kä.sitys erään erittäin tärkeän ma-
J-uL-n-ta, maapallon ekvaattorin pi- temaattisen luvun merkityksestä,
tuude^ta maan ^"a kuun, maan ja. Noihin .Salomon temppelin altaan ; ]ai.$illekm.
•jrin}-'on' euii=y.vdfc=tä kuin leikitel-' mittoihin kätke.vtyy nimittäin " p i i n " j laskun suorittamiseksi tarvittiin k i r -
hntieteiliia käsittelee arvo, eJi ympyrän kehän suhde hai-j joittaa kokonainen . sivu. Ja röö­ki
:nt.-,'ähnä t u t k i J s a l n valovuosia; kai.=ijaan. | malaisten lukujen merkitsemistavan
tähtivälejä (tahtitieteen pituus-' Erittäin pitkälle kehittivät "lu-1 me tunnemme. Sitä käytetään vie-m
i f o 7 a ) ' n i i n k u i n " räätäli käsittelee ' kumääräopin" Assyrian ja Bobylo-llä muutamissa erikoistapauksissa
mittanauhaansa. -Aikaa mitataan: nian tiedemiehet. Arkkimedes kä- meillä. (I. H r - J I I . IV, V . V I . VII.
kymVienesosa sekunnin tarkkuudella sittelee jo meidänkin käsityksemme VIII. IX. X . jne.)
j a kaikki r.oaäpalkn kellot tikittä-imukaan hirveän suuria lukuja. Hän: Indian erittäin korkealle kehit-vät
eri meridiaaneilla eri aikoja. nimittäin tuntee jo luvun, jolla voi-j tyneelle matematiikolle ja sikäläi-
Muttu kuinka toisin olikaan asi-: täisiin ilmaista maapallon tilavuu- sJUe matematiikoille, jotka kuulu-an
laita tuhansia vuosia sitten! ; teen mahtuvain hiekkajyvästen lu- vat kaikkien aikojen suurimpiin, o-
Kaikki todellinen tieto perustuu ; kumäärän. , lemme kiitollisuuden velassa nykyi-miltaukseen.
Ihminen mittaa oi- Mutta vaikka suurten_lukum,ää-1 sen kulttuurin perustana. Keksin-keastaan
kaiken, minkä kanssa hän rien tuntemus täten edistyi, oli suu-' nön historia peittyy tarujen hämä-iouiuu
fekeini.-iin: pikkulapsensa, > ria lukumääriä erittäin vaikea kä-1 rään. Sen verran kuitenkin tiede-pikku
möäönpösön painon, talonsa sitellä puheessa — ja vielä väike-1 tään, että ensin intialaiset matema-suuruuden,
viljansa, vaatteensa, ta-'ampaa kirjoituksessa. Ei oltu ni- tiikot keksivät yhdeksän merkkiä,
varansa — kaupunkilainen jokaisen • mittain keksitty vielä yksinkertais-leipäkilonsa
ja maitolitransa — j ta, mutta tehokasta lukumäärien
tiensä, katunsa, hevostensa korkeu-; ilmaisemistapaa. Puuttui hyvä
den, rautateittensä pituuden, rauta-i lukujärjestelmä ja sen merkit.
tievaunujen.sa
kantavuuden.
joille he antoivat arvon niiden ase­man
perusteella. Se merkki, joka
oli viimeisenä oikealla, oli ykkösiä,
sitä seuraava vasemmalle oli kym-
'taaran", laivojensaj Ihmi.skunta on kokeillut melko tneniä jne. Tässä meillä on jo
kansan lukumäärän, I useilla lukujärjfestelmillä, ennen-koskien
voiman, metsän paljouden,
maapallon suuruuden, maapallon r a -
kuin on saavuttu nykyiseen kym­menjärjestelmään,
joka nyt muu­dan,
kuun etäisyyden ja .suuruuden | tamilia poikkeuksilla on käytännössä
auring-on etäisyyden ja suuruuden. lukumääriä ilmaistaessa. Assyrias- Ei ollut merkki, joka ilmoittaisi,
kohoamassa nykyisen pasitsionisys-teemin
yksinkertaisen nerokas ra­kennus.
— Mutta siltä puuttui kui­tenkin
vielä viimeinen kurkihirsi.
j a kuumuuden, tähtien etäisyydet,
suuruudet ja kuumuudet, ääniaalto­jen
pituuden ja nopeuden jne., jne.
sa ja Babyloniassa oli käytännössä
m. m. järjestelmä, jonka kantalu­kuna
oli do. Tästä juontaa juu-
Näyttää siltä kun ihmisillä olisi oi- rensa meidän ajanla.skussa käyttä-kein
herkeämätön vimma iskeä jo-, mämme eo-järjestelmä. Muutamil-kaisen
e.sineen ja ilmiön kylkeen, la Amerikan kansoilla oli eurooppa-mittaluku,
niinkuin apteekkari kiin- laisten maahan tullessa taas 2Ö-jär-uittää
pulloihinsa etiketin tai tuk­kien
lukija i-skee merkkikirveellään
merkin tukin ylkeen.
Ihminen tahtoo to.siaankin mita­ta
kaiken. Viime aikoina hän on
ryhtynyt mittailemaan sielunilmiöi-täkin.
Ja hän tuntee erinomaista
levottomuutta ja uteliaisuutta aja­tellessaan
asiaa, jota hän ei vielä
ole voinut mitata.
Onko tämä mittaamisinto vain
turhanpäiväinen päähäpisto, omi­tuinen
oikku? — E i suinkaan. Se
on ilmaisu ihmisen tulisesta tiedon­halusta.
. Se on myöskin ihmiselle
tie valtaan. Näitä ilmiöitä, jotka
ihminen pystyy alistamaan mitta-inauhansa,
kellojensa, teodoliittien-
-8a, sekstanttiensa y. m.s. alaisiksi,
jhän hallitsee tavallaan. Jollei hän
voikaan niitä niuuttaa mielensä mu-
Icaisiksi, tuntee hän hengessään ym­märtävänsä.
niitä, olevansa selvillä
niiden merkityksestä, hiiden voimas­ta
ja niiden kulosta.
Mittanauha on vain räätälin ja
suutarin työväline. Mutta jos asiaa
ajatellaan syvemmin, on mittanau­ha
ihmisen mahtavin'.valtikka. Mit­taus
on tiedon terävin ase.
jestelmä käytännössä. J.n.e, Mut­ta
vähitellen havaittiin kymmenjär­jestelmä
vakavimmaksi ja se sai
yhä enemmän käytäntöä.
Puheessa käytetty kymmenjärjes­telmän
eri lukujen nimet kehittyi­vät
eri kansoilla hiukan erilaisten
järjestelmien mukaan. Vielä tänä­kin
päivänä muutamat sivistyskan­satkin
muodostavat eräät laskusa-nat
käyttäen vähennyslaskua, kun
sensijaan toiset käyttävät yksin­omaan
yhteen- ja kertolaskua.
Mutta erikoinen historiansa, ön
lukujen merkitsemisellä. Kun e^fyp-tiläinen
pappi tahtoi merkitä esim.
7 lehmää, niin kirjoitti hän lehmää
merkitsevän sanan seitsemän ker­taa.
Tämä on kaikkein alkeellisin
mistä puuttuu kokonaan yksikköjä.
Jos piti merkitä esim. 907, tuli sii­tä
aseman perusteella merkiten ja
nollan merkin vielä puuttuessa 97.
Neljännellä vuosisadalla j . K r .
näyttää kuitenkin nollan merkki
vaeltavan Intiasta päin Euroopaan.
Nollan nimi oli Intian kielellä " s u -
nya", 'joka merkitsee "tyhjä". Ara­bialaiset
käänsivät sen kielellensä
sanalla " a s s i f r " ; siitä on tullut mo­niin
kieliin numeroa merkitsevä sa­na
" s i f r a " . i
Kun nolla oli keksitty, oli posit-sionisysteemi
täydellinen. Ja se on
ollut niin täydellinen, että sitä ei
ole tarvinnut korjata, vaikka sen
käyttämisalue on vuosisatojen ku­luessa
laajentunut huinia^vasti. Se
palvelee yhtä" loistavasti räätäliä ja
suutaria kuin maanmittaria j a m i l -
jaardeissa liikkuvaa tähtitieteilijää­kin.
Se on suurimpia. keksinnöltä
mitä ihmiskunta on koskaan tehnyt
tai vastaisuudessa tekee. —
Nikodemus.
tapäätäni istuu venäläinen talonpoi-
^ kaispoika, joka on tuossa kahden-
I ky-m-menen kor\'illa j a . paksuposkl-jflen,
kuin maanpoja: synnyinseudui­l
l a n i . Joka minuutti nykäisee här
I minua, viittaa patoihin taikka rata-pölkk>
ihin, joiden yli vierimme
<Trup — votI> sanoo hän j a jat­kaa
näiden kahden sanan toistamista
mikä sisältää kaiken. .Ja kun ne
ovat minulle käsittämättömiä, (suo­meksi:
tässä ruumis! t a i : katsokaa
ruumis!) tulkitsevat ne koko rauta­tietä,
joka tässä kiemurtelee yli soi­den
j a järvien.
Trup — vot! merkillinen rata
ylös j a alas! Seisom.me runtikausra
paikallamme, parisen kilometriä met­sän
pimentoon ja palaa takaisin las­tattuna
talonkorkuisella nalkoläjallä
Trup — vot: kurjat sotavankiraukat
ovat piesseet sen esiin kautta kokc
tien, risupohjalla kulkee se yli rä­meen,
valtaiset, toistensa viereen
viskatut kivilohkareet muodostava-sillan
yli koskien kuohujen. Radar
varsilla viruu vielä tuhansittain työi
tökärryjä, puoliksi -kokoonlyyhisty-neinä
jalat ilmassa, viruu okalankaa
valtaisissa röykkiöissä ja telinejalko-ja.
Molemmin puolin näkj'y vielä
soissa mädäntyneitä sillanjätteitä
joilla vankeja ruoskittiin eteenpäin
kantamuksineen vaipuakseen suohon
iäksi päiväksi. Talonpojat ja met­sästäjät
kohtaavat edelleen joka päi­vä
luurankoja, jotka seisovat seiväs-suorina
suossa.
Trup — vot! hirvittävä rautatie
2—300 metriä leveässä vyössä on
metsä syttynyt veturjnkipinästä
puuttörröttävät vielä kuin nakerre
tut luurangot taikka makaavat kuin
silvotut, hiiltyneet jättiläiset reTie-vällä
nurmikolla. Rautatien raken-aan
K i r j . (Martin Anderson^exa.
Me hörkyttelemme alas Kuolaa ja
Karjalaa. Meillä ön arvoitukselli­sen
pitkä; kaksikymmentä vaunu?
'käsittävä juna, minkä eteen on vai-
Mutta kuinka paljon onkaan ihmi-j Jasiettu valtainen hirviö vanhaks
nen Baanut tehdä työtä,, ennenkuin
hän 'on oppinut niittaamaan!
Voi ajatella, että kaikkein yksin­kertaisinta
mittausta on esiintynyt
jo ennen kuin on osattu laskea.
Onhan joku väli voitii mitata kepil­lä,
^ota sitten on säilytetty j a käy­tetty
mittaukseen joka kerta, kun
yhtä pitkää väliä pn jossain tarvittu
Mutta vähänkin kehittyneempi mit­taus
edellyttää, että osataan saa­da
selville j a ilmoittaa myöskin a i ­nakin
sanoilla — i lukumäärä, s. o.
että osataan laskea luku. Kaikessa
mittauksessahan On lukumäärä —
joko roomalaista rahayksikköä, här­kää,
kreikkalaista päivänmatkaa,
nykyaikaista metriä, tuntia tai mi­tä
muuta mittaa tahansa.
Me voimme siis sanoa, että ihmi­sen
mahtavin valtikka, ihmisen te­rävin
tiedonase on myöskin taito
Umaista mahdollisimman käytännöl­lisesti
lukumäärä,
Mutta juuri tämä taito on kysy­nyt
suunnattomia ponnistuksia vuo>
situhansien aikana.
Kun' pikkulapsi alkaa kiinnittää
huomiota lukumäärään, käy taval­lisesti
siten, että se laskee: yksi,
kaksi, kolme, monta.. Läpsi voi
siis eroittaa lukumäärän tarkalleen
vain kolmeen saakka, mutta siitä
eteenpäin kaikki lukumäärät sekoit­tuvat
toisiinsa käsittäessä "paljon".
Tällä kannalla ovat vieläkin useat
luonnonkansat. Jotkut heimot voi­vat
laskea viiteen saakka, mutta
sitä' useammille esineille on vain
yksi yhteinen paljousnimitys. Omi­tuista
kyllä näyttää kuitenkin täl­laisillakin
heimoilla olevan taito tie­tää,
milloin lukuisammastakin kar­jasta
on joku eläin poissa. Tämä
p e r u ^ u nähtävästi eläinten yksi­lölliseen
tuntemiseen, se on saman­laista
tietoa kuin kissalla silloin
k u i n se kaipiaa jotakin poilcasis-taan.
Kulttuurin kehittyessä alkaa sit­t
e n täsmälleen ilmaistun lukumää­rän
raja nousta. Raamatussa ker­rotaan
että "Saul löi tuhannen,
mutta David kymmenen tuhatta."
Nähtävästi oH kymmenen tuhatta
israelilaisilla se rsija, johon saakka
heidän' 'taitonsa flinaista lukamää-raä
uIottuL Maimttakobn sivumen­nen,
että Salomon temppelissä oU
eräs a l l i s , jonka ympärysmitta i l ­moitetaan
kolmeksikymmeneksi k y y -
veturiksi,., joka antaa iskevän esi­merkin
luonnon tarkoituksfinmukai-suudesta,
se kun sopeutuu metsärik.
kaaseen ympäristöönsä ja ahmii
puuta. Juna jolkotteleeTcaksi ker­taa
viikossa Muurmanskin j a Pieta­rin
välin laahaten perässään kirjavaa
ihmismaailmaa, millä on yarsin vä­hän
yhteistä hyvin harjaannutetun
länsi-^Europan, kanssa. Kuten rah
vas Tanskan syrjäseuduilla, ei venä­läinenkään
välitä aikataulusta, vaan
lähtee kotoaan kun on tehnyt aska­reensa
ja vetänyt päivällisunensa
— hän ei erehdy paljoakaan siinä
että aina lähtee jokin juna. Jo kah­ta
vuorokautta ennen junan lähtöä
ottavat matkustajat haltuunsa ase­man
matkatavarainsa vuorilla. Ja
niin Ipian kuin' juna seuraavana ilta­päivänä
taikka niin pois päin saa,-
puu aseman edustalle, alkavat h'
kunriostaa makuUpaikkojaan, sonnus-taa
sambvaarejan, toisin sanoen ko­tiutua.
Olemme Venäjällä — suurten l a ­keuksien
maassa, millä pn rannaton
taustansa idässä. Junassa on väkeS
joiden matka pitää AHadivostokiin ja
Kiinaan, kuukauden matka tavalli­sella
matkustajajunalla ja toisia
jotka matkustavat vain Pietariin asi­oilleen.
Matka vaatii 4% vuorokaut­ta.
Täällä on kansaa kaikkea mah­dollista
rotua j a tyyppiä, j a kaikk!
me varustaudumme pitkää matkap
varten: keitämme ruokaa pieneflä
kamiinilla lattialla, syömme, nukum­me,
juomme teetä 20 kertaa vuoro­kaudessa.
Aamulla pysähtyy Juna
jonkun joen tai järven partaalle, ja
me ryömimme vaunuisU Ja seisom­me
päällämme jääkylmässä vedessi'
— puolialastonta kirjavaa vilinää
aurinkokirkkaassa, hällankireässä i l ­massa.
Lyömme reijän ohueen, yO-vanhaan
jäähän, j a valamme toisi­amme
raikkaalla vedellä — - voima­kasta
elämänherättäjää!
Kaikille asemille on kokoontunui
talönpoikaisväestöä ja pitää kaupan
munia, Tnaitoa, puolukoita, mustikoi­ta
niin suuria j a ihania, etten oU
koskaan nähnyt niiden veroisia
Maksetaan leivällä, jota toisilla mat­kustajilla
on säkit pullollaan; en ole
ajatellut tätä j a minulla on vain ra­haa
^ jotakin, millä «1 täällä näytä
olevan käytäntöä:; Mutta matkatove­rini
pitävät pyytämättä, huolta TM-nnstakin,
valmistavat minulle teetl
j a säQyttävät paikkani psydässä l e i -
tamisen jälkeen ovat sudet suuresti
lisääntyneet täällä, ne isännöivä',
tällä kuoleman^-yöllä, junasta näem­me
niiden hiipivän^ sakeasta metsi-
'köstä. Ne seisovat j a katselevat
jälkeemme, ojentavat turpansa i l ­maan
j a ulvovat kaihoisasti. Ta­lonpojat
väittävät, että ne viel^
muistavat lihavan 1916 vuoden Ja
aivan oikein yhdistävät sen rauta­tiehen,
joka kerta kun ne kuuleva-junan
tulevan, saapuvat ne esiin js
vaativat ruumista. Tätä ulvontaa
kutsutaan täällä: rukoukseksi Eng­lannille!
"
Trup — vot! Nuo kaksi tolkuton­ta
sanaa seuraavat minua kuin epä­toivon
säekerta, kuin surulaulu, tun­keutuvat
puoliuneeni maatessani Ja
vitsallani ja saavat ulkona yössr
liikkuvain mustain varjojen taikka
parakkien muodon, joissa sadattu­hannet
sotavangit värjyvät kuu­meessa
j a liassa — unessa! Niitä
viruu haudattuina niin sanoaksem­me
joka ratapölkyn alla, sanotaan
että Muurmannin rata on tullul
maksamaan niin monta ismishenkeä
kuin siinä on ratapölkkyä. Se ön
siitä syystä niin epätasainen, kun
me joka hetki ajamme yli ruumiin
Joka yö kutoutuu tämä uneni ja
tekee se kiduttavaksi j a levottomak­si
— levottomaksi — tällainen
Uneksin, että me ajamme yli r an
nattoman rämeen, joka on tiivistet­ty
ihmisruumiilla, jotta me emmt
vajpäisi. Ne viruvat kuin tarkkaai
lasketut puunrungot poikittain, kyl­ki
kyljessä, kolk kolk, vyöryy juns
yli näiden kidutettujen ruumiiden
Ja ne vaikeroivat protestiksi j a heit­telehtivät
tuskassaan, niin että ju­na
sitä kiemurtelee, nytkähdellen ra­justi
sinne j a tänne.
Porvanlebien toimittalen mielipiteitä
lohella ja kokonaisella marjahuor-vällä,
keitetyillä munilla, suolatulls
maila. Joka kerta kun juna pysäh­tyy,
riennämme me ulos ja täytäm
me samovaarimme kiehuvalla vedellä
j a kaikilla suuremmilla seuduilla
lähtee jokainen liikkeelle pystyvä u-los
oikoakaeen koipiaan, poimiakseen
marjoja taikka kadotajcseen pensaan
taa.
Mielikuvituksellinen matka; kirja­va,
karavaani hölkyttämässä eteen­päin
ratsastaen- vanhalla kyllästy­neellä
rautahirviöllä, eräänlaisella
muinaisajan liskolla. Millainen on­kaan
tämä maa, kUn se kykenee
huuhtelemaan kaukaisen Idän Ja ete­län
lapset aina kaukaiseen napa jäi­den
kolkkoon? Mustia, keltaisia ja
valkoisia, juutalaisia ja kveeniä
lammasnahkatakkeja, turkkilaisi?
myssyjä ja hassunkurisia lippalakke­ja.
• Useimmat karavaanin jäsenistf
synnyttiäisivät Kööpenhaminan Ka­duilla
hälinän, mutta täällä erämaas­sa
vaikuttaa yksi yhtä luonnolliselta
kuin toinen.
Kuola on metsää j a vuoria, suur­ten
virtain j a järvien halkoma, si-hisiä
vuoria ihmeellisen sinineh tai-vas
yllään. Metsä laksaa kappaleet
matkan päässä vuorten -rinteillä —
yhdellä suoralla viivalla, ikäänkuin
meidän herramme olisi vetänyt met­sänrajan
harpilla j a viivaimella, täs­mälleen
samoin joka vuorenhuipulla
Karjala on metsää j a järveä, metsää
j a järveä, ja kuohuvia virtoja ja
pikku saaria, jotka siirtyvät t)uineen
päivineen taikka ovat jonakin kau­niina
päivänä kadonneet. Ja pikku
puroja, uneksivan sinisiä j a kirkkai­ta
hyppiväin lohien tunnulla. Siellä
j a täällä vene, vaja, liitelevä peto­lintu
— ikäänkuin yksinäisyyttä ko­rostamassa,
kautta metsän kulkee
matka yötä j a päivää, myöhäiskesän
kimertävän metsän kautta, missä
kasvaa koivuja, haapoja j a lehtikuu­sia,
keltaisina lehden putoamlsKäu-dessaan.
Verenpunaisena värjyy
pihlajan lehti keltaista koivua, ka­nervaa,
katajaa j a mnstikanvarsla
vastaan, jotka ovat täynnä hehkuvia
marjoja. Voimakkaiden tuoksujen
j a värihehkun pitoa —-paloa!
Matkatoverini selittävät kaikkea
minkä ohi kuljemme toinein toisensa
suuhun, kiihkeänä, ett©n vain Jäls;
tietämättä jostakin. Aina jopa pe­rimmäisistä
vaunuista saapuvat fte
pitkin junan ulkosyrjää kuin mitkä-kin
tasapainotaiturit, tekevät Hen­genvaarallisen
hypjm vaununastui-melta
toiselle ja kiipeävät sisälle
vaunuun huomauttaakseen jostakin
minkä pian saavutamme. Iban vas-
Että porvarilliset lehdet, niiden
toimittajat, itsetietoisesti käyttäväl
suuremmoista valtaansa väestön mie­lipiteitten
muovailussa, siitä ei vo
olla epäilystä. Toronton «Mail and
Empire» lehden toimittaja Jenningj
eräässä puheessa sanoi: «Sanomaleh-timiehinä
meidän täytyy ottaa huo­mioon
yleinen mielipide. On suota­vaa,
että Canadan sanomalehtiyhdis-tys
(Canadian Press Association)
tekee enempi sanomalehdistön yhte­näiseen
toimintaan saattamiseksi
Sen tulisi muodostua voimaksi, joKa
saataisi mielipiteen tasapainoon
Täytyisi olla olemassa suuri yleisen
mielipiteen trusti. En tarkoita pää­omaa;
tarkoitan kontrollia sunrter
yleisen mielipiteen äänitorvien, Ca
nadan sanomalehtien kautta. lYIeistä
mielipidettä tulisi pitää sanomaleh
distön erikoisena viinitarhana. Yleis­tä
mielipidettä voi helposti vallata
mutta sanomalehdistön Voittamatto
malla voimalla sitä voi ohjata. Sa­nomalehdistön
tehtävänä on johtaa
sitä, ohjata se oikeisiin hommiin Ja
jossakin määrässä myös luoda sitä
«Sanomalehtityö on erilainen kuin
useammat muut tehtävät siinä, että
niiden, jotka siihen ryhtyvät, täytsry
pitää • huomionsa muissa, tehtäväs­tään
ulkopuolella olevissa toimissa
Heidän täytyy olla tekemisissä oi­keastaan
kaikkeen auringon alla ta­pahtuvien
asioitten kanssa.' E i olc
mitään, joka olisi vierasta heidän
alaansa j a ehkäpä juuri tästä jotitui
että he eivät lainaa kylliksi huomio­ta
omaan alaansa.»
Ja edelleen:; Sanomalehdistöstä
voi muodostua hallituksen todellisen
välineen, voiman maailman, jonka
veroista ei toista löydy, j a tämä voi­ma
tulee varmaankin olemaan hyvin
suuresta merkityksestä tämän nuo­ren
maan muodostamisessa. Jos sa­nomalehtityö
järjestettäisi tätä tar:
kotusta varten, voisi hallitus jättää
sen omiin oloihinsa. Ollen se am­matti
sanan täydessä merkityksessä
huolehtisi se itse itsestään, eikä sa­nomalehdistöä
tarvitseisi kenenkääi?
hallita. Se pitäisi itse huolen itses­tään,
»
Toinen porvarilehderi toimittaja
ehdottaa, että kirjotettaisi uutisel
siten, että niiden yhteydessä olis
heti toimituksen mielipide, joka si­ten
muodostuisi lukijan mielipiteeks
suuressa määrässä. Täten, lukies­saan
uutisia, saisi l u k i j a samassa op­pia
siitä mitä hänen tulisi ajatella
päivän tapahtumista. Näin sanot
«JToronto Globe* lehden toimittajfl
Lyon, ja edelleen hän lausuu:
«Kirjottaessamme yhteiskunnalli­sista
parannuksista tulee meidän
ajatella toisia. Maailman tuotteet e i ­vät
ole hyvin jaetut. Suuri osa maa­ilman
työn tuotteista joutuu väestön
hyvin pienen osan hyväiksi, j a raonel
kuolevat saamatta nauttia hitiiista-kan
tämän maailman hyVyyksista
Jos Canadan sanomalehdistö mitään
tekee, täytyisi sen koettaa muuttaa
tuo asiantila päinvastaiseksi, sen
täytjnsi pyrkiä aikaansaamaan rik­kauden
levittäminen laajemmille alu­eille,
sen tulisi pyrkiä lopettamaan
yksinoikeudet, joiden avuU^ rikkau­det,
pysyvät niin lujasti harvojen kä­sissä.
Siinä on suurin tehtävä Jon­ka
sanomalehtimiehet voivat tehdä.
Todellisuudessa sisältyy siihen kokc
j u t t u . '
«Toronto !Star'in» toimitaja A t ­kinson,
V. 1923, ilmaisi mielipiteensä
sanonialehdistöstä seuraavasti:
«Sanjomalehtiliike on sellainen, et­tä
sen voi muodostaa jaloimmaks:
tehtäväksi, alhaisemmaksi kaupan­käynniksi.
Usein on «business» vaa­tinut
toista kuin mitä toimitus olis:
halunnut sanoa. Toisinaan ovat toi­mittajat
lähteneet alkuun suurih toi­vein,
aikoen opettaa parhaita oppeja
kunnes heistä on tullut pelkki^r
kauppamiehiä. Mutta meidän pitäis:
muistaa, että sanomalehti on vam
ihmiskunnan palvelija, ja että m<
emme tee velvollisuuttamme, jos las­kemme
alemmaksi sen, j o k a on yks;
jaloimmista asioista.
«Sänomalehtitoimen ei pitäisi olla
eristetty palvelemaan hallitsevia
luokkia, vaan väline, jfonka avulla
kansa oppisi näkemään totuuden, ja
joka muodostaisi väyliä kansan Hen­kisen
elämän kohottamiseksi.»
•Kiina, jonka alue aikaisemmin on
ollut niin tarkoin suljettu muukalai­silta,
on äskettäin tullut Europan
suurvaltain kilpajuoksun päämääräk­si;
jokainen koettaa päästä niin suu­reksi
osamieheksi, kuin mahdollista
Kiinan aineellisesta vaurastuinisesta'
Sillä Kiinan liikkeelle avaamisesta
on seuraava sen ulkonaisen kaupan
mahtava nousu, j a se jo merkitsee
jotakin, kun otamme huomioon, et­tä
Kiinassa asuu ihmisiä »^vannaan
paljon enemmän kuin Afrikassa ja
Amerikassa yhtieensä. Mitä Summia
voidaankaan ansaita jo yksistään
rautateitten rakentamisella ja Iii
kenteellä sekä suunhattomain hiili­varastojen
järkiperäisellä käyttämi­sellä
Kiinan ihmisviUnä^ä!
Kiina on ikivanha kappale Aasian
mannermaata, joka jurakäuden jäl­keen
ei ole koskaan ehään ollut me
ren peitossa. Sen vuoripohja on van­hoja
kidemäisiä kivilajeja, palaio-zooisia
liuskeite, kalkki- tai hietaki-zooisia
kerroksia; sitävastoin puuttu-vikerrostumia
ja vanhempia meso-vat
liitumuodostuma j a meriperäinen
tertiari kokonaan; siellä ei missään
nähdä sellaisia valkoisia liitukivikal-lioita
kuin Rygenin saarella tai sel­laisia
rotkoisia laksoja j a tasalakisia
liituhiekkavuoria kuin Saksan Sveit­sissä;
ei siellä myöskään tavata vas­ta
sammuneita 3'a vielä toimivia tuli­vuoria
kuten siinä jatkuvan vulkani-sen
toiminnan suuressa vyöhykkees­sä,
joka Malaji-saaristosta Fomiosan
ja Japanin kautta ulottuu Beringm
merelle saakka.
•Laaja laaksomaa on Riinalla aino­astaan
koillisessa; siellä on keltainen
liiva-alanko, josta vuorinen Shantun-gin
niemimaa kannuksen näköisena
pistää mereen; Muuten on Kiina
yleensä vuorista- Vuoristojensa
vuoksi jakautuu K i i n a sehästi poh-jois-
j a eteläpuoliskoon. Kiinan var­sinaisena
maan jakajana on Richtho-fenin
mukaan eräs Kuenlnnin, taon
koko Aasian oikean selBcärangan
jatkos. Se on T s i n - l i n g , i<dca tullen
Kuenlunin suunnassa Sisö-Aasiasta
Kiinaan alettua K i i n a n keskiseutu-j
e n halM aina Nankingin lähelle sfi
lä' välin ainoastaan vähän katketen
Tämä maanjakaja ei nyt ainoastaan
erota toisistaan jättiläismäisten H u -
anghon ja Jangtsekiangin, vesistöi
jotka alkavat Keski-Aasian etäisist?
itäänpäin kalteutuvista lähdeseuduis^
ta, vaan erottaa se myöskin toisis­taan
kaksi varsin erilaista vuoristo-ryhmää.
Pohjois-Kiina on rapautu­nut
vuorimaa; siellä ovat etäisinä a l ­kuaikoina
kuivat tuulet kantanee
hienomultaista, savista murennosai-netta,,
niin sanottua <Löss'iä> e l i l i i -
vasavea keltaisina pilvinä y l i vuor­ten
j a laiaksojen, j a sitten on kasva­va
ruoho kiinnittänyt jokaisen uu­den
pölypeitteen juuristollaan it­seensä
jä vanhempaan maapohjaan,
niin että nyt tuhansien metrien pak­suisesta
ruskaeankeltaisesta liivaker-roksesta
tavallisesti pistävät esiin
vain vuorten harjat kovine kallioi­neen,
niinkuin rakennusten harjai
saksalaisessa vuorikylässä, joka tal­vella
on hautautunut syvään lumeen
Kuitenkaan ei Pohjois-Kiinan vuoris­tomaisemaan
kuulu ainoastaan pyö­ristyneitä
vuortenharjuja j a niiden
vailla olevia kerrostumattoman l i i -
van muodostamia matalia ylänkö
laaksoja; pikemmin ovat juokseva-!
vedet sahanneet pehmeisiin liiva-joukkoihin
tavattoman monisuoUiser
verkon lokeroisia laaksoväyliä, joi
den aina äkkijyrkkäin seinämäin
kummalliset muodostumat johtuval
Uivan pystyssuoraan kulkevista hiuK-senhienoista
reijistä, jotka ovat jää­neet
ammoin sitten kuolleista ruo­honjuurista.
Näistä liivarotkojen
alastomista seinistä nostaa vielä nyt­kin
kuivalla säällä tuuli ilmaan kel­taista
pölyä, niin että aurinko sil­loin
himmertää i kalpeasti keltaisen
ilman läpi, j a jalankulkijat j a ajurii
ajoneuvoineen, jotka alhalla liiva-laaksossa
kulkevat ••ietään, ovat ko­konaan
liivankeltaisia. Virrat luon­nollisesti
kuljettavat niin helpost
syömäänsä tai tuulen niihin tuo­maan
liivaa mereen päin; siitä on
Huangho .s o. keltainen virta saa­nut
nimensä, sillä, vesi siinä virrassa
on aina savenvärinen, siitä on syn­tynyt
koillinen keltainen deltatasäkc
jonka halki Huangho oii laskenut
mereen milloin Shantungin niemi­maan
pohjois- milloin eteläpuolelle
väännelleen uomassaan niinkuin hil­litsemätön
peto, murtaen Ihmiskäden
rakentamia suojapatouksia j a anta­en
Huanghain s. o. keltaisen meren
nimen Itä-Kiinan meren sisälähdel-le,
johon sen samoat.vedet sekoittu­vat.
. .'
Toisin on Etelä-Kiinassa. Siellä
on vuorten suunta paljon yleisem­min
kuin Pohjois-Kiinassa siniläinen
s, o. lounaasta koilliseen kulkeva
suunta; lisäksi tulee se ^ pääseikka.
että niitä eivät peitä livakerrokset
Ne nostavat kuormattomia niskojaar
taivasta kohden, liivatuulet eivät ole
niiden kaltevia kupeita hivuttaneet
vaan kohisten ryöppyvät vedet nii­den
harjoilta alas laaksoihin jä yhty­vät
kirkkaiksi rientäviksi virroiksi
Ennen muita mäinitava dn Ta-kiang
«suuri virta», jota me tavallisest
kutsumme Jangtsekiängiksi; ' tämä
Hihetin korkeuksilta tuleva.virta saa
Sötshuanin alanteella melkoisia syr-jäjokia,
j a siten ^äysivoimaiseksi tul-,
tuaan se pauhaten rientää Kiinan
keskiseutuihin, kulkien ahdasta kum­mallista
rotkotiefä, jpnka korkeitter
kailioseinäin välissä se tekee kosken
toisensa jälkeen, muuttuen' sitteii
majesteetillisen levollisefcsi ja tyy­neksi
ja tarjoaa parhairpman väy­län
haaksikuluUe, kunnes vihdoin
laskee mereen sen järvisen deltaln
halki, jota 'se yhdessä kapinallisen
pohjoisen tovertpsa, Huanghon, kans­sa
vuosisatoja rakensi, kunnes H u ­angho
v. 1852 oikullisesti erosi yh­teistyöstä.
Etelä-Kiinan kauheir
koritus on maan ainoa vihiriöitsevS
kasvillisuus. Kun K i v a iPohjois-Kil-nassa
kuten muissaldn maissa kam-
Neapel, on tahi
k n » . Pietarissa. sSSi^
-m^^isarihautainSSS^
den. jaka on t a S i ^ f * ^•
veysasteeDa, i ä r S ^ i ^ ^
j o n k i r e m p a ä ^ , ^ ^ ^
Mutta k u n ^ ^ , , ; ^ . .
J - M c o i s e s t a a i k a X S ^ ^ '
^oopillisesta vyrySeS^>--
kuuma ilma koko K b ! ! ; -
delmöittäviä vesikSSL l!'
«"n luonnollisesti E w ' - ^ °^
Silloin kokonaan hl J ' ^ ^
innut etelän ja p o h ^ ^ S ^ ^ ^ -
tallmen vastakkaisuus^ '
Shanghain ja Pekingin
tuskin mitään mitattavaa TT^
olemassa. siUä keskikesän^SL'''
Kunassa ei lämpö yleen^ i - ^ ' ' "
pohjoisesta eUlSn
Etelä-Aasian sisäm;iderheS?
snn pain siis länteen käsin^^^^^^
Pen maakunnan tärkeimmä^^lf
pakaupungista Hannkausta. 7nV ^
smäkohdalla^j^ä.su^
Jang^jkiangm poikki, on sana^
fi. .etta jos piru siellä viettäisi Z
kun osan kesäänsä ja sitten paS"
takaism helvettiinsä, tävtiisi S f
ottaa ylleen päällystaS^ £
limassa on ainoastaan yksi ^
joka samalla tavoin on' samanlaistea
vuoroin napamaista kylmyyttä i .
roopillista kuumuutta ynnä troorä
hsiamensadekuuroja tuovain vTc
denajallisten eli
vaikutusten alainen, T C T nU
dysvallat Amerikassa, Mutta to
kuumankostean kesätuulensi«
set siellä tulevat vain itäisen »aa-komanneksen
osaksi, saapi Kiiu,
kokonaisuudessaan kokea raikaat
talven ja troopillisen kesän jäännöl'
hsta vaihtelua, lauhkean ja kuuoan
vyöhykkeen suosiota mitä harvinaj.
simmassa sopusoinnussa.
Mitä sitten tulee tämän vanlm
vanhemman sivistyskansan nykyisiij
sieluUisiin ominaisuuksiin, niin HO^]
vät ne pelkäksi osaksi yhteydessä
sen suuren väentiheyden kanssa,
ka jo ylimuistoisista ajoista saakb;
on Kiinassa vallinnut, ja se taas oj
vuorostaan johdettava kahdesta ala­ti
yhdessä vaikuttavasta eyystä-;
maan luonnosta ja uskonnosta, Hii.;
toriallisten tietojen mukaan on Kii-'
nan pohjoispuoli ollut kiinalaiatea •
tapain ja Kiinan valtiolaitoksen «1-:
kukehto. Kuten tiedämme, on Poli-jois-
Kiina liivamaan Kima, miäsS.'
tuon keltaisen maan erinomaiseej, i
viljanviljelykseen sopivaan hedel­mällisyyteen
yhtyvät Kiinan kessa
molemmat siunaukset, korkea lia-i
pömäärä j a sitä keskeytymättömällä;
säännöllisyydellä seuvaarat, mon­suunisateet.
Siellä on äärettömii'
aloja, missä luonto edisti lukuisea-maanviljelysväestön
kehittynnstä'
valtiollisen järjestyksen suojassi,
ensinnä Huanghoon juoksevan Vei-hon
liivalaaksossa ja inuissa siä-maah
vuoristo- ja laaksokunnissa
sittemmin myöskin siinä joukkoasi-,
tukseen vielä paremmin soveltonss»;
koillisessa alanteessa, joka kalteiitira :
•Keltaiseen mereen.' Mutta kun.fr ,
mä alanne oli vasta muodostunut e ;^
vamainen deltamaa, oli se kuivatta­va,
ja sen työn suorittaminen oB,'
idinalaisen hengen ja tarmon enä-mainen
. suuri viljelystyö, jono
muisto vieläkin himmenemättä lois- .
taa keskimaailman valtakunnan »•
kakirjoissa. Tämän luonnon tarjoo-man
mahdollisuuden toteutumines:
suuren kansan kasvaminen pelto^I!^
heh hiestä niin. suotuisalla maalla J«.
niin suotuisan taivaan alla, on liip-'
punut kiinalaisten jo muinaiaredes-sa
syvään juurtuneesta kunmoitai-sen
tunteesta vanhempiansa kohtaai..
Tätä esi-isäin kunnioittamista nui-nitsee
vanhaksi tavaksi jo Kongfat-;
se, kiinalaisten suuri' tietäjä, joU..:
siihen aikaan kuin Kyros pen*
Persian vaUan muodosti kansansa o-veysopin
siksi vaikuttavaksi jarjts-telmäksi,
jota miljoonat ihmiset ne-lä
nytkin pitävät terveellisenä ei-mänbhjeenaan.
Tämä kunalamentt- ,
pa perustuu vainajain palveluiseeB.
joka niin lukuisissa kansoissa on ,
lut yleinen ja monessa ^sas»
vieläkin ^ ^ • ^ ' ' ^ ^ ^ ' ^
kevä kuin flegmaattinen ki.nalj^
muuten onkin, ^«>^^!„'lf» .
perinöllisesti hämärät a a y i s^
laperäisestä elämän J a t i j » ^ ,:
haudan tuolla ^^ol.r.'^^^
tävät^ne rangaistukse,..Jott«
odottavat kuoleman
astuttua, mutta hän l o y ^ i ^
siinä yleisessä uskossa, etta
;see autuaalliseen ^ÖJD.
vain se välttämätön « h > ^
että hänelle hänen k u c g ^ ^ ^
sena Wlpäivänä t o i m i l ^ ^ j ^:
linuhri. Vaan P«"^" JJ, siti :
kyn mukaan ei poi-:
toimittaa kuin han«» "
kansa tai sen mieb^^
Siitä kiinalaisten b A i ^ ^
il - naimisiin saadaiseö" rjjaun
voidakseen ^ ^ ' f ' J ^ '
kautta naittaa. Af o ^ f i g j ^ :
mainen kurjuus voi ^ ^ j ,
ta menemästä
poikia on Kiinassa ^ n ^ ^ ^ ^ ,
kin ensinkään, nnrt» ^
tiaita isoisiä ^ f i ^ ^ ^
^oyai syntymää vi««
moö metsänkasyua, vaan sensijaan
tarjoo Y * " " omaisen hedelmällisen
kuohkean j a kivettömän maaperänsä
yhtämittaisiksi vainioiksi, j o i t a vil­jellään
rannikkbalangolta St. Gött-hardin
korkeudelle saaikka, pysjrtfce-lee
Eltelä-Kiinah maanviljelys enem­män'
laaksonpohjissa jä alemmilU
ri n teillä, vaan niiden y läpuolella k o ­meilee
vielä alkuperäinen 'kasvulla
sidus alativiheriöitseyiä korsi- ,ja puu­lajeja,
, joiden jälMinälsteh runsau­desta
K i i n a yleensäkin on tunnetta­va
j a joista / e r i t y i s e s t i teepensaan
sukulaiset kameliat ovat vallitsevia.
Kun luoteesta tuleira talvimonsuu-ni
tuo Ifö-^Siperian,ja Mongolian hir­muisen
kylmää ilmaa Kiinaan, läm-^
penee tämä ilmavirta Kiinassa ede­tessään
vain hitaasti, vaikka Kiina
on samoilla leveysasteilla kuin Ita­lia
ja Pohjois-Afrika. Kantonissa­kin,
vaildca se j o ' o n kääntöpiirin si­säpuolella,
sataa joskus lunta. Kui­tenkin
ovat Etelä-iKiinan talvet ver­raten
lauhkeita; sen troopilliseen
p i i r i i n , kuuluvassa osassa muistutta­vat
palmut j a elefa/itit Intiaa, siellä
viljellään vielä pohjoisempana orans­seja
j a sokeriruokaa' j a teepensait?
hoidetaah kaikkialla. Pohjois-Kii­nassa
ei se enään käy laatuun aiellS
valHtsevan ankaran -kylmyyden vu{Ä-si;
Pekingissä, joka on etelämi»n9 (Jatkoa 53ielB