Vapaus, July 15, 1961

              Sivu 2 Lauantaina, heinäk. 15 p, — Saturday, July 15,1961
VAPAUS
(UBEBTT) *— Independent Labor
Orgsn of Finnish- Canadians. Es-tobllahed
NOT. 6. 1917. Autborized
as second class mail by the Post
Offioe Department, Ottawa. Pub-
UBbed thrlce weekly: -Tuesdays,
Thundays and Saturdays by Vapaus
EhiMishlng Company Ltd.. at 100-102
Elm St. W., Sudbury. Ont., Canada.
Telephones: Bus. Office OS. 4-4264;
Editorial Office OS. 4-4265: Manager
E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing
address: Box 69. Sudbury, Ontario.
Advertising rates upon applicatlon.
.Translation f rea of charge.
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. 8.00 6 kk. 4.25
3 kk 2 50
Yhdysvalloissa: 1 vk. 9.00 6 kk'. 4.80
Suomessa: 1 vk. 9.50 6 kk. 6.25
M B aaiiman suurin le htitrusti
Saksan ongelmista '
Uskokaa tai ei, mutta joissakin piireissä Canadassa ja erikoisesti
: Yhdysvalloissa pidetään nykypäivinä peräti "hyökkäykseen valmiste­luna"
sitä kun Neuvostoliitto ehdottaa, että kummankin Saksan kans­sa
j tehtäisiin vihdoin viimeinkin muodollinen ja virallinen rauhanso­pimus!
Rauhansopimuksen allekirjoittamisesta on tämän kummalli­sen
katsantokannan mukaan tulossa siis sodanjulistus.
~ " Tällaisen mielettömän asenteen voivat hyväksyä ja omaksua vain
ne, jotka hyväksyvät ja kannattavat Bonnin vanhan kanslerin, Konrad
Adenauerin moneen kertaan toistaman iskulauseen "ei mitään neur
votteluja"! Kuten tiedetään, poliittisesti hyvän hajuaistin omaava
Länsi-Berliinin pormestari ja sosialidemokraattien johtaja W. Brant
on ehdottanut kutsuttavaksi koolle Suksaa vastaan sotineen 52 maan
konferenssi siinä mielessä, että s^atai; iin Saksan ongelma ratkais­tuksi.
Mutta sotainen kansleri Adenauer ja hänen taustamiehensä
Yhdysvalloissa ovat julistaneet, että ei mitään neuvotteluja. Väittely
Saksan' ja erikoisesti Berliinin ongelmasta on kehittynyt äärettömän
kiihkeäksi.
Tosiasiassa on tilanne kehittynyt siihen, että Yhdysvalloissa on
jo lisätty ns. 'tavallisia" asevoimia ja varustelumenoja, jonka vasti­neeksi
tiedoitettiin Moskovastakin, että NL ei toteuitakaan nyt suunni­teltua
asevoimiensa vähentämistä.
Mistä sitten johtuu tämä kohu ja kiihkeä väittely?
USA:n presidentin John F. Kennedyn ja NL:n pääministeri Niki­ta
Hrushtshevin tavatessa toisensa Wienissä esitti viimeksimainittu
hallituksensa nimissä Yhdysvaltain hallitukselle muistion Saksan on­gelman
ratkaisemiseksi.
Lyhyesti sanoen Neuvostoliitto ehdottaa, että liiltolaismaat teki­sivät
nyt — kuudentoista vuoden kuluttua sodan .päättymisen jälkeen
— rauhansopimuksen kummankin olemassaolevan Saksan kanssa. Sen
lisäksi Neuvostoliitto ehdottaa, että 100 mailin päässä Länsi- ja Itä-
Saksan rajasta viimeksimainitun alueella olevasta Länsi-Berliiniscä
tehtäisiin sopimuksen mukaan aseistariisuttu vapaakaupunki; mikä
voisi esteettömästi järjestää kauppa- ja muut suhteensa muiden mai'
,den kanssa.
Samalla kertaa Neuvostoliiton puhemiehet ovat korostaneet kahta
seikkaa: Neuivostoliitto ei ole esittänyt tässä yhteydessä mitään ulti-maattumia,
eikä aiokaan esittää. Päinvastoin Neuvostoliitto on val­miina
keskustelemaan mistä tahansa Yhdysvaltain ja muiden länsi­maiden
vastaehdotuksista Saksan ja Länsi-Berliinin ongelman ratkai­semiseksi.
,., _
Mutta toisaalta Neuvostoliitto korostaa erikoisen painavasti, että
jos Washington ja länsivallat yleensä eivät suostu rauhansopimuksen
tekoon ja Länsi-Berliinin ongelman ratkaisuun yhdessä Neuvosto­liiton
kanssa, silloin tekee Neuvostoliitto ja sille ystävälliset maat
rauhansopimuksen Saksan Demokraattisen tasava^an kanssa.
Pitäen kaiketi "itsestään selvänä asiana", että länsivallat eivät
suostu minkäänlaiseen neuvotteluratkaisuun Saksan ongelman tii-raoilta,
täällä puolella Atlantin on n.s. virallinen taho ja sitä edustava
lehdistön kaikkein oikeistolaisin osa pitänyt kovaä^melua siitä, että
ihmiskuntaa uhkaa muka kolmas maailmansota jos Neuvostoliitto
allekirjoittaa rauhansopimuksen Saksan Demokraattisen Tasavallan
kanssa! •
Ja miksi?
Meille selitetään: .Jos Neuvostoiiitto ja Saksan Demokraattine.l
Tasavalta allekirjoittavat virallisen rauhansopimuksen; silloin siirtyy
Itä-Sakassa hallitusvastuu kokonaisuudessaan sen omalle hallituik'
selle. Mutta kun "rajojen" siirtämisestä puhuvat ja-.uusia sotaselk-kauksla
hautovat piirit eivät tahdo tunnustaa Saksan Demokraattisen
Tasavallan olemassaoloa — sen paremmin kun ne piirit tunnustavat
600-miljoonaisen Kiinankaan olemassaoloa — sopimusten ja järjes­telyjen
teko Saksan Demokraattisen Tasavallan ja länsimaiden kes­ken
esim. yhteydenpidosta ja kanssakäymisestä Länsi-Berliinin kans­sa
olisi itse pahasta. Se' olisi de facto tunnustus Saksan Demokraat­tiselle
Tasavallalle! Tällaista käytännön asioihinkaan perustuvaa
tunnustusta eivät länsimaat muka tule tekemään, vaan aloittavat mie­luimmin
uuden maailmansodan siinä tapauksessa jos NL ja Itä^Saksa
allekirjoittavat rauhansopimuksen, selittävät kaikkein sotaisimmat
piirit,erikoisesti Yhdysvalloissa, mutta valitettavasti myös täällä Ca­nadassa.
••
Tämän hatarampaa ja ontuvampaa perustelua ei uuden sodan
aloittamiselle tuskin voitaisi esittää varsinkaan nykyaikana, jolloin
maailmansodan alkaminen tarkoittasi aivan varmasti kokonaisten kan­sakuntien
tuhoa, vaikka koko ihmiskunta ei atomisodan palossa kär-ventyisikään.
Onneksi tämä sotainen ja ncuvotteluvastaincn asenne ei ole-lä-heskään
yleinen kapitalistisissa maissa edes hallitusportaissakaan.
"Länsimaiden ohjelmantekijäin keskuudessa on erimielisyytiä", totesi
torpntolainensuurlehtlGlobe and Mail viime tiistaina. . . Washing-tonissa,
Lontoossa ja Pariisissa on niitä, jotka ovat horjumatta tri
Adenauerin kannalla, ja jotka uskovat hänen tavallaan, että kaikki
neuvottelu Venäjän kanssa Berliinin kysymyksestä olisi heikkouden
meJiKki. Ja siellä on niitä, jotka ovat taipujvaisia neuvottelukannalle
— Ja joita ihmetyttää, mihin suuntaan t r i Adenauer on menossa ja
mihin hän meitä johtaa '
:'Lopuksi mainitun lehden loimituskirjoituksessa sanotaan:
:". . . Länsi on jo tehnyt selväksi päättäväisyytensä Länsi-Berliinin
ja Länsi-Saksan puolustamisesta ja kaikkea sotilasuhkia vastaan idäs­tä.
.Toisena askelena ohjelmassa voisi hyvinkin olla tri Adenauerin
suostuttaminen luopumaan tavoitteestaan Saksan rakentamiseksi Ensi­luokan
vallaksi (sotilaailisesti) muistuttamalla hänelle, että hänen
maansa kärsi ratkaisevan tappion viime sodassa, eikä sillä tarvitse
välttämättä olla sananvaltaa yleisen rauhansopimuksen laadinnas­sa
i.
Tri Adenauerille ja hänen hitlerinaikaisille natsikenraaleillcen,
seka niitä suosiville länsimaiden politiikoille sietää todellakin muis­tuttaa,
että Saksa hävisi perusteellisesti aloittamansa sodan — ja
että kolmatta maailmansotaa ei Saksan imperialismi saa enää koskaan
aloittaa.
Juuri tästä kenkä puristaa — ja siksi ci rauhanpuolustajilla ole
pienintäkään epäröinnin aihetta sanoessaan, että jos Yhdysvalloilla ei
ole .parempaa ehdotusta r— ja tähän mennessä ei sellaista ole esitetty
-r-Silloin on hyväksyttävä NLn esitykset Saksan ongelman ja sen mu­kana
Länsi-Berliinin probleemin ratkaisemiseksi.
Kookkaasta, sinisilmäisestä 59-
vuotiaasta miehestä tuli viime
maaliskuun 1. pnä mahtavin leh­timoguli,
jonka maailma on mil­loinkaan
tunteut. Tuona päivänä
brittiläinen Cecil Hamisworth
King, Daily Mirror Newspapers-yhtymän
johtaja, ilmoitti 37 milj.
punnalla (33.300.000.000 Suomen
markkaa) ostaneensa jättimäisen
Odhams Press-yhtymän osake-enemmistön,
joka puolestaan itse
oli syntynyt kaksi vuotta aik9i-semmin
'suurisuuntaisen nielaisu-operation
tuloksena.
Kaappaus toi hänen hallintaansa
kaksi päivälehteä, joiden yhteinen
painos on yli kuusimiljoonaa kap­paletta,
kaj^i sunnuntailehteä, joi­ta
myydään lähes 11 milj. kappalet­ta
viikossa, yhden päivittäin ilmes­tyvän
urheilulehden ja noin 250 ai­kakauslehteä
ja muuta juJkaisua,
joita kiiukaudessa ja viikossa myy­dään
kymmenien miljoonien pai­noksina.
Uudella yhtymällä on yli 97.000.-
000 punnan osakepääoma, sen pal­veluksessa
on 30,000 työntekijää,
niiden joukossa yli 1,200 lehtimies-tä.
Tämä valtava lehdistön monopo­listinen
keskittyminen tapahtui
hetkellä. Jolloin Fleet Street (Lon­toon
ns. lehtikatu) ei ollut vielä eh­tinyt
kunnolla toipua siitä "JSrews
Chronicle"-lehden "murhasta", jo­ka
maksoi 300 lehtimiehelle ja
3,000 kirjaltajalle heidän toimensa.
KUKA ON
CECIL HARMSVVORTH KING?
Hän on lordi Northcliffen veljen­poika
ja lordi Northcliffe oli. puo­lestaan
eräs Englannin suua-ia len-ti-
imperiumin rakentajia vuosisa­tamme
ensimmäisellä neljänneksel­lä.
Cecil Kingistä itsestään ei pal^
jenkaan tiedetä. Mies, jonka päi­vittäin
myydyt viisi miljoonaa .sa­nomalehteä
vilahtelevat kuului­suuksien
puheenparsissa, elää itse
huolellisesti syrjässä julkisuudesta.
Hän on antanut vain yhden lausun­non
asennoitumisestaan ja sen jul­kaisi
amerikkalainen "Times"-lehti
vuionna 1955: 'Minä olen riippuma­ton
liberaali. Se'. tarkoittaa, että
voin olla mitä haluan".
Hänen omistamansa " D a i l y Mijr-ror"-
lehti heijastaa jossakin määrin
tätä filosofiaa. Sodan jälkeen siitä
tuli radikaalilla tavalla työväenpuo­luetta
kannattava, mutta viime
vuosina se on alkanut luopua tästä
suuntauksestaan ja alkanut kosis­kella
vaihtoehtoisesti työväenpuo­lueen
oikeistosiipeä ja konservatii­vien
vasemmistoa.
Kingistä tuli "Daily Mirror"—
'Sunday Pictoriar'-yhtyniien omis­taja
Jcymmenen vuotta sitten. Leh-distöharrastisksiinsa
yhtymä lisäsi
kaupallisen television ja kaksi vuot­ta
sitten se hankki käsiinsä toistasa­taa
aikauslehteä ja muuta julkai­sua
nielaisemalla Amalgamated
Press-yhtymän.
Hän^n viimeisin siirtonsa: on nyt
kaksinkertaistanut tämän valtapii­rin
ja tehnyt hänestä mahtitekijän
yleisen mielipiteen keskuudessa.
Ja mitä Cecil King itse sanoo
vallastaan? Kun parlamentin jäse­net
tiedustelivat häneltä yksityisti-"
laisuudessa asiaa samana päivänä,
jolloin hän oli kaapannut Odham-sin,
hän vastasi pilke silmäkulmas­saan,
että hän ei nähnyt siitä mi­tään
pahaa niin kauan kun valta
kDului hänelle!
Mikä on vallan lisäksi hänen mie­lenkiintonsa
kohteena yhtymässä?
Kutsuttuaan siirtonsa jälkeen pai­notalonsa
sihteerit luokseen hän
sanoi heille: "Minun omaa asemaa­ni
osakkeenomistajana ei tarvitse
ottaa huomioon".
Kukaan ei tiedä, ketkä ovat Dai­ly
Mirror and Sunday Pictorial
Newspapers-yhtymän todellisia o-mistajia.
Monet mahtavat osake-erät
ovat pankkien ja vakuutusyh­tiöiden
nimissä. Muut ovat sellais­ten
peitenimien varjossa kuin
Strand Nominees, jonka käsissä on
yli kahdeksan miljoonaa Mirrorin
osaketta.
Joka tapauksesssa Cecil Harms-worth
King on nyt maailman suu­rimman
lehtiyhtymän toimiva joh­taja.
Hänen keikauksensa vähensi
Britannian kuudesta hallitsevasta
lehtirenkaasta yhden ja jäljelle jäi
viisi. • • . •
Nämä ovatT Daily Mirror-ryhmä
(osakepääoma 79 milj. puntaa),
Thomson Newspapers (26,5 milj.),
lordi Rothermeren Associated
Nevvspapers (20 milj.) Beaver-brook
Newspapers (11,4 milj.) ja
News of the World (9,6 millj.)
Kingin takana ovat nyt seuraavat
lehdet: '"Daily Mirror" (painos
4,500,000), 'Daily Herald" (työv.
puolueen nimellinen äänenkannat­taja,
1,407,000),"Sunday Pictorial"
(5,275,000), "The Peöple" (5,500,-
000), "Sporting Life" sekä päivä-lehdet
Nigeriassa, Ghanassa ja brit­tiläisessä
Guianassa.
21 erilaista naistenlehteä niiden
joukossa "Woman" (3,130,000),
"Woman's Mirror" (rtoin 2 milj.)
' Woman's Own" (2.222,000). "Wo-man's
Real" (1,300,000); 16 lasten
lehteä ja yli 200 muuta julkaisua.
esim. "Electronic Technology" ja
"Farmer's Weekly" tai "Nuasing
Mirror" ja "Ocean Times'v joista
viime mainittua julkaistaan Atlan-nin
valtamerilaivoilla, v
Televisio: Mirrorilla on paljon
pelissä Associated Televisionisäa,
joka toimii sekä Lonloossa että
Birminghamissa.
Paperitehtaita: Mirror omistaa
Reedin sanomalchtipaperitehtaan,
(osakepääoma 58 milj. puhtaa), jo­ka
on Britannian toiseksi suurin ja
se on hallitsevassa asemassa Anglo-
Canadian Pulp and Paper Mills-yh-tymässä.
v
NOPEA KEIKAUS
Odhamsin kaappaus suoritettiin
tavat!omaNa afäärimäisellä ripey­dellä
ja kovakouraisuudella. _ E n -
simmäinen uutinen asiasta saatiin
tammikuun 26. pnä, jolloin Odhams
ilmoitti hankkeistaan yhtyä Thom^
son Nevvspaperin kanssa ja muo­dostaa
lehtikombinaatin, joka toir
'mii 67 milj. pumnan pääomalla.
Roy Thomson, 28 kanadalaisen
sanomalehden : miljonääriomistaja,
astui Britannian lehtimarkkinoille
vasta 1953, jolloin hän osti heikois­sa
kantimissa olleen edinburghilai-sen
'The Scotsman"-lehden. Sen
jälkeen hän hankki nopeasti itsel­leen
oikeuden hoidella Skotlannin
kaupallista televisiota (Thomson on
jälkeenpäin lausunut, että se mer­kitsi
lähes sarnaa kuin oikeus pai­naa
seteleitä).
Heinäkuussa 1959 hän osti lordi
Kemsleyn lehtivaltakunnan, johon
kuului neljä sunnuntai- ja monia
maaseutuilehtiä. Ja suunnilleen sa-
"The People" j a 'Sporting Li f e '
niiden joukossa.
Mutta mikä oli lopultakin syynä
näihin kauppoihin? Yksinkertai^
sesti se— kuten Cecil King myö­hemmin
paljasti — että juuri Od­hamsin
ja Kingin yhtymän välillä
käyty taistelu oli alkanut arvelut­taa
Odhamsin johtoa." Ilmoituskam­panjaan
jä mm. lukijoille annettui­hin
lahjoihin — mm. naisten leh­tien
lukijat saivat ilmaisia huuli-puikkoja
— käytettiin noin 40Ö,6oö
puntaa kuussa ja se alkoi käydä
Odhamsin voimille. Se etsi tukea
Thomsonista, mutta silloin astuikin
King näyttämölle ja muutti koko
kuvan toiseksi. 250 lehteä liitettiin
täten yhteen, eräät; kaikkein suu­rimmista
niiden joukossa. Samalla
37 entistä Odhamsin lehteä 'ylidis-tettiin"
45 Mirrorin puolen lehden
kanssa^ mikä merkitsi siis rhonien
lehtien katoamista ja jäljelle jää­neiden
vastaavaa kasvua. Täten
luonnollisesti myös voitot nousevat.
Suuri taistelu oli • siis taas tältä
osin päättynyt. Mutta se jatkuu toi­saalla.
Britannian lehtimiesliitto on
jo ilmöittaniit huolestuneisuutensa
tapahtuneen johdosta, samoin 350,-
000 jäsentä käsittäyäi kirjaltajaliit-io.
Odotettavissa näet on, että leh­tiä
lakkautetaan; edelleen muuta­mien
yhä harvempien paisuneen
painoksen kustannuksella ja tämä
merkitsee työttömyyttä sekä lehti­miehille
että kirjaltajille.
Lopuksi todettakoon vielä, että
Englannin työväenpuolueen äänen­kannattaja
''Daily Herald" on siis
nyt maailman suurimman lehtikon^
moihin aikoihin, kun "News Chro-sernin käsissä. Cecil King on itse
niele" lakkautettiin. Thomson väittänyt, että lehti tuottaa vuosit-
"päästi päiviltä" kaksi ostamaansa! tain tappiota 675 milj. Suomen
sunnuntailehteä "Empire Newsia' markkaa, mutta hän on silti luvan-
•5
e
•o
O
o
ja 'Graphikin''. nuit kustantaa sitä vielä "ainakin
Suunnitteilla olleen kombinaatin^ seitsemän vuotta". Joka tapaukses-toinen
osapuoli Odhams Press, jon-! sa"Paily Herald', aikanaan Enr;-
ka osakepääoma oli 40 mii. puntaa,! lännin työväenluokan vapaa ja riip-oli
vasta 1959 muokkautunut maail^! Pumaton äänenkannattaja, on nyt
man siihen mennessä suurimmaksi kerrassaan surkeasti, tuuliajolla,
lehtirenkaaksi. jonka omistuksessa Lawrence Kirwan
oli 129 lehteä. "Daily . H e r a l d | (The Democratic Journalist)
On tavallista aina silloin kun
jokin innrliamics hirtetään et­tä
vankilan ulkopuolelle ke^
rääntyy ihmisiä toimitusta
odottamaani— suurin osa pro­testoimaan.
Kun Louis Bald-win
Fisher äskettäin hirtettiin
Torontossa, kantoi Orvin Mil-lett
vankilan edustalla pla­kaattia,
jossa tuomari, kruu-sunsyyttäjä
ja lautakunta lei-viattiin
murhaajiksi.
Suomen konsiili
haluaa tietoja
Onko Veikko Nieminen, tai knka
tahansa jolla on hänestä tietoja,
ystävällinen ja, ottaa yhteyden
Suomen konsuliin, K. E. Mäkeen,
Box 4S0,' Sudbury, Ont.
KODM PIIRISTÄ
TOIMITTANUT EEVA
Tilastoa -
' o
o
~ o
'' o
o
. e
e
o
. o
e
e
Tilatkaa Yanaus!
Neljän kuukauden aikana on tie-,
dusteltu noin 12 tuhannelta asiak­kaalta
mitä he pitävät nykyään niin
muodissa olevista ja toinen tois­taan
komeammista ruiokatavarakau^
poista eli supermarketeista? Tä­män
kyselyn-tulokset ovat olleet
yllättäviä nämä kaupat eivät ole­kaan
niin mieluisia kuin on luultu.
Suurin. osa haluaisi, että näitä liik-kei
ä hoidettaisiin samaan tapa:m
kuin äidin aikana "kulmakauppaa".
E l i , että ostajat saisivat jättää vaik­kapa
pientä lisämaksua vastaan,
liikkeelle tavaratilauksensa esim.
pDhelimella ja ne toimitettaisiin a-siakkaan
kotiin. 61 prosenttia nai­sista
sanoi ostavansa enemmän jos
tämä muotos tehdään. 33 pros. ei
ollut varma omasta mielipiteestään,
ja kahdella prosentilla ei ollut asi­asta,
mitään sanomista/ 41 prosent­tia
naisista sanoivat etteivät pidä
näistä kaupoista ostamisesta, mut­ta
heillä ei ole valinnan varaa.
Vuonna 1952 näytti siltä, että 51
prosenttia asiakkaista pitivät näistä
suurista kaupoista, mutta 57 pro­senttiluku
oli pudonnut 48aan.
Perheenemännät joidenka lapsi­luku
oli kaksi ja vuositulot neljästä
tu-hannesta yhdeksään tuhanteen
vuodessa yleensä pitivät etuna saa­da
ostaa kaikki tavarat samasta lii­kekeskuksesta.
He myöskin piti­vät
kauppojen puhtaudesta.
Seuraavassa muutamia esitettyjä
varjopuolia näistä' liikkeistä. Liik­keet
ovat liiaksi kansoi ettuja ja
käytävät ahtaita; Kassalla menee
liian : kauan aikaa. Henkilökunta
on vähemmän iloista ja avuliasta.
Tuotteiden nimilaput eivät ole sel­viä,
jäädytetyt tavarat eivät aina
ole jäässä. Parkettilattiat väsyttä­vät
jalkoja. Liikkeenhoitaja ei ole
aina saapuvilla vtarviitaissa. No­peissa
kassajonoissa, joissa pitäisi
palvella asiakkaita joilla on alle vii­den
tavaralaadun ostokset, on aina
itsekkäitä asiakkaita joilla on 10—
15 tavaralaatua j a seisottavat jonoa
takanaan eikä kassanhoitaja tee mi­tään
tämän tavan poistamiseksi. Au­tojen
pysäköinti ei ole aina tar­koitustaan
vastaavaa. Ja mainoste­tut
tavarat ovat useimmin myyty
loppuun.
Tämä tilasto on otettu Yhdysval­tain
puolelta j a sieltä vierailemaan
tulevat sanovat canadalaisten kaup­pojen
olevan kaikissa suhteissa pal­jon
parempia.
LIHAMUNAKAS
Tällä kertaa teemme munakkaan
päinvastoin kuin mitä tavallisesti
olemme tottuneet tekemään, nim.
kaadamme munat pannussa rusket­tuneen
lihan päälle.
1 lihakannu (12 unssia luncheon
meat) 2—4 munaa, 1 rkl. voita tai
margariinia; paistamiseen.
Liha leikataan neljään yhtä suu­reen
osaan ja keskelle koverretaan
joko pyöreä tai neliskulmainen
reikä, lihakannun mallista riip­puen
ja ne paistetaan pannussa
kauniin ruskeaksi. Kun on aika ne
kääntää niin muna kaadetaan jo­kaisen
viipaleen keskellä olevaan
reikään ja se kypsyy siinä samal­la
kun liha ruskettuu. Keskustasta
leikatut lihapalaset paistetaan sa­massa
pannussa samaan aikaan.
Paistos tarjotaan heti kuumana
niinkuin yleensä munakkaat.
irjeenvai
Izvestijan:New Yorkin kirjeen­vaihtaja
N. Karev kertoi vuoden
alkupuolella lehdessään hämmäs­tyttäviä
seikkoja neuvostoliitto­laisten
lehtimiesten työolosuh­teista
USArssa. Karevin selostuk­sen
mukaan neuvostoliittolaisia
lehtimiehiä ei akkreditoida US-:.
.A:ssa lehtiensä edustajina, vaan
"vieraan vallan edustajina", hei­dän
on pakko esittää kaksi kertaa
vuodessa tarkka selonteko lehdel-tään
saamistaan varoista ja nii­den
käytöstä (!), hänen on säily­tettävä
kolme vuotta jäljennök­set
kirjeenvaihdostaan lehtensä
kaassa ja annettava ne vaaditta­essa
tarkastettavaksi. Jos lehti­mies
rikkoo yhdenkin näistä dis-kriminointimääräyksistä,
hänet
saatetaan tu,omita 5 vuoden van­keusrangaistukseen
tai 10,000
dollarin sakkoon tai molempiin
yhdessä!
Karev mainitsee kirjoituksessaan,
että useiden kuukausien aikana ei­vät
neuvostoliittolaiset lehtimiehet
USA:ssa ole saaneet yhtään sano­ma-
tai aikakauslehteä kotimaas­taan.
Izvestijan kirjeenvaihtaja on
keskustellut tästä asiasta postilai­toksen
johtavien virkamiesten
kanssa. . Postilaitoksen apulaisjoh­taja
Brady vakuutti, että kyseinen
ongelma: ei koske lainkaan häntä
tai hänen osastoaan. Pääjohtaja
Robert Christenberry vahvisti va­rajohtajan
lausunnon ja suositteli
kääntymistä New Yorkin tulliviran­omaisten
puoleen ottaen heti ystä­vällisesti
puhelun N. Karevin puo­lesta
tullihallituksen päällikölle
Fishmanille.
Fishman on merkittävä henkilö
Amerikan poliittisessa elämässä.
Hänet näkee usein '"Amerikan vas­taista
toimintaa tutkivassa komissi­ossa",
ja hän käyttää sen istuinnois-sa
puheenvuoron miltei aina, kun
tulee kysymys Neuvostoliitosta.
; Fishman tunnusti hänen johta­mansa
tullilaitoksen todella tarkas­tavan
Neuvostoliitosta saapuvat
painotuotteet sekä päättävän, sisäl­tävätkö
ne propagandaa. Näitä asi­oita
hoitaa Suuri ryhmä virkamie­hiä.
—j Kuka: on antanut teille tällai­set
valtuudet?
Finanssiministeriö.
Vastaus herättää ihmettelyä.
— Mitä tekemistä finanssiminis-teriöllä
on propagandan kanssa?
kysyy Karev. Fishman vaikenee.
— Pitävätkö paikkansa amerikka­laisten
sanomalehtien tiedot, että
USA:ssa on viime vuonna teidän
käskystänne estetty 15 miljoonan
sanoma- ja aikakauslehden sekä
kirjan saapuminen Neuvostoliitos­ta
ja muista sosialistisista maista
tilaajille? :
— Kyllä ne pitävät paikkansa,
vastasi Fishman.
— Ettekö ole koskaan sattunut
ajattelemaan .sellaista, että Neu-joutua
samaan asemaan kuin me
täällä USA:ssa olevat neuvostoliit­tolaiset
kirjeenvaihtajat teidän
noudattamanne politiikan seurauk­sena
nyt olemme?
Vastausta ei kuulunut.
Karev sanoo, että postin pidättä­minen
on vain eräs osa siinä diskri­minoin*
itoimenpiteiden sarjassa,
joita amerikkalaiset viranomaiset
.soveltavat . neuvostokirje^vaihta-jiin.
Amerikkalaiset kirjeenvaihta­jat
akkreditoidaan Moskovaan sa­noma-
ja aikakauslehtiensä edus­tajina.
Täysin erilaista menette­lytapaa
käytetään USA:ssa Neuv
vostoliiton kirjeenvaihtajiin.
Kongressin hyväksymän lain mu­kaan
neuvostokirjeenvaihtajien
on pakko rekisteröidä itsensä oi­keusministeriössä
ei lehdistön,
vaan
ria".
on pakko esittää oikeusministcT
riöUe tarkka selostus kaksi ker­taa
vuodessa lehdeltään saamis­taan
varoista jokaista ropoa myö­ten
sekä siitä, mihin ne ,on käy­tetty
USA:ssa: Neuvostoliittolai­set
kirjeenvaihtajat ovat velvolli­set
säilyttämään kolmen vuoden
ajan jäljennökset kaikista lehten­sä
kanssa käymästään kii^jecn-vaihdosta
sekä esittämään sen
vaadittaessa oikeusministeriölle
tarkastettavaksi. Kyseinen laki
Vvieraan vallan eduslaja-
Neuvostokirjeenvaihtajien
vapaus
sisältää satoja muita dizkrimini-nointitoimcnpiteitä.
Jos kirjeen­vaihtaja
rikkoo yhtäkin lakiin si­sältyvää
pykälää tai määräystä,
niin hänet voidaan tuomita 5^
vuodeksi vankeuteen tai 10,000
dollarin sakkoon tai molempiin
rangaistuksiin samanaikaisesti.
Lain mukaan turvallisuuspolii­sin
edustajat voivat saapua jokai­sen
neuvostoliittolaisen kirjeen­vaihtajan
toimistoon milloin ta­hansa.
Kerran joukko turvalli­suuspoliisin
agentteja tunkeutui
New Yorkissa ja Washingtonissa
oleviin TASSin toimistoihin ja
tutki kokonaisen viikon ajan TA-SS:
n Moskovaan 3 vuoedn aikana
lähettämiä tiedonantoja, kirjeen­vaihtoa
jne. Äskettäin siirtolais-virar.
omaisct vaativat odottamat­ta
kaikkia neuvostoliittolaisia
kirjeenvaihtajia antamaan sor^
menjälkensä.
YK:n yleiskokoukseen saapuviin
kirjeenvaihtajiin sovelletaan erikoi­sia
diskriroinointitoimenpiteitä. Jo
lentokentällä siirtolaisviranomaiset
varoittavat heitä että he saavat
asua ja liikkua vain määrätyllä alu­eella.
Millainen • melu nousisikaan
USA:ssa, jos Moskovassa olevien
amerikkalaisten kirjeenvaihtajien
sallittaisiin liikkua vain Gorkinka-dulla
esim. : lennätinlaitoksen ja
Valko-Venäjän rautatieaseman vä­limailla
(n. 2 kilometriä) sekä pa­risataa
metriä Gorkinkadusta si­vuun.
Neuvostoliiton erikoiskir­jeenvaihtajat
ovat kuitenkin USAs-sa
nimenomaan tällaisessa asemas­sa.
New Yorkiin saapuvilla tila­päisillä
Moskovan. lehtien kirjeen­vaihtajilla
ei ole oikeutta edes käy­dä
lehtiensä vakinaisen kirjeen­vaihtajan
toimistossa, jos' ne vain
sijaitsevat "kielletyillä" kaduilla.
Neuvostokirjeenvaihtajien diskri­minointia
ei kylläkään voida sanca
mainostettavan USA:ssa. Päinvas­toin
siitä ovat: tietoisia hyvin harvat
ihmiset. Olemme keskustelleet asi­asta
eräiden amerikkalaisten suur-lehtien
edustajien kanssa, jotka a-siasta
kuultuaan huudahtivat: "Tuo
ei ole; mahdollista!"
Izvestijan kirjeenvaihtaja on
keskustellut asiasta eräiden vi­rallisten
« henkilöiden kanssa,
joilla on yhteyksiä USA:n uuteen
hallitukseen. Tuloksena on ollut
eräiden virkamiesten ilmoitus et­tä
koska diskriminointi on sää­detty
Eisenhowerin kaudella (ai \
jo aikaisemmin, ei voida muka
tehdä mitään sen poistamiseksi.
Toiset, taas - viittaavat^-oikeusmi­nisteriöön
ja siirtolaisviranomai-siin,
vaikka nämä ovatkin halli­tuksen
valvonnassa ja sen alaisia
joten kaiken muuttumiseen luuli-.
si riittävän vain yhden hallituk­sen
johtavan miehen sanan.
KULKURIN MUHENNOS
1 paunan kannui corned beef. l
8 unssin kannu tomaatti kastiketta,
suuri sipuli hienonnettuna. 2 kkp.
perunakuutioita. 2 kkp. porkkana-viipaleita.
2 tl. suolaa. % tL pip­puria.
Aineet pannaan suuren kattilaan
ja vettä lisätään sen mukaan kuin­ka
vahvaa tai laihaa kukin haluaa
keitoksestaan ja kansi pannaan
päälle. Keitos saa kiehua ensin ko­vempaa
ja sitten hiljalleen kunnes
vihannekset ovat kypsiä. Jos ha­luaa
nauttia tämän aterian vaikka
retkellä oltaessa niin kattilan voi
heti ruoan valmistuttua kääriä tii­viisti
ainakin 24n sanomalehden si­sään,
jos ei ole käytettävissä kuu­mana
säilyttävää astiaa. Tai mikä­pä
estää koko ateriaa valmistamas­ta
nuotiotulella.
EI OLLUT SYNTIÄ
— Ainoa syntini on, että aamui:
sin katsellessani peiliä pidän aina
itseäni kauniina.
— Ei se ole mikään synti. So
on erehdys.
ENNUSTUSTA:
Ennustajaeukko: — Haluatteko
tietää: tulevan puolisonne tulcvai-suuiden?
.
— En, mutta miellelläni kuulisin
nykyisen menneisyyden.
r I L A T K A A V A P A U SI
vostoliitossa toimivat amerikkalai-
Viimq mainittuun piiriin kuuluu' set kirjeenvaihtajat saattaisivat
"Juri on reilu kaveri"
Suomalaisten pikkupoikien kerro-iviin! Tarkoitus on joko sanoa, että
taan sanoneen, tavattuaan ensim-' Suomi ei ole länsi- vaan "itämaa",
maisen avaruuslentäjän Juri Gaga- lai eu.ä vasta nyt Englantiin pääs­tyään
pääsi avaruuslentäjä todelli-,
seen länsimaiseen makuun?
^•Itämaillfe'' taitavat siis inenhä
kansalaisemme jotka hykyääri vie­railevat
SuomöSsa!
- Mutta kun Glebe and Mailin kir­jeenvaihtaja
haluaa antaa venäläi­sille
poliittisen oppitunnin länsi­maisesta
demokratiasta, hiin hän
(Robert Duffy) menee edellämai­nittua
pidemmälle ja antaa ym­märtää
— rohkenematta aivan ka­kistelematta
niin sanoa ^ etta
vaikka Juri Gagarin tuli miltei
omin lupinsa tai ainakaan kehen­kään
kutsumatta Englantiin, niin
hänelle järjestettiin kuitehkin lo­pulta
ruhtinaallinen vastaanotto.
Mikäli ön puhe Gagarinin vas­taanotosta
Lontoossa, niin se' oli
todella juhlava ja englantilaisten
arvovaltaa nostava. ^Mutta samaa
ei voida sanoa mr. Duffyn "meri­selityksestä".
Mainittu kirjeenvaihtaja sejlittäa:
"Hallitus. pääministeri Harold
MacmiUanista alaspäin, aikoi an­taa
protokollan tiukkojen säähtö-rinm,
että "Juri on-reilu kaveri!'..-
Samaa mieltä olivat varmaan tu­hannet
suomalaiset aikuisetkin,
jotka olivat tervehtimässä Gagari-nia
Helsingissä, Tampereella. Ke­missä
ja kaikkialla muualla Suo­messa,
missä -tämä naapurimaan
rohkea, päättäväinen ja miellyttä­vä
avaruuden Kolumbus vieraili.
Mutta "reilun pelin säännöt"
ovat tuntemattomia Suuren Rahan
omistamille kaikkein mustimmille
uutistoimistoille ja kirjeenvaihta­jille.
Vai mitä arvellaan esimerkiksi
siitä kun Montreal Daily Star-leh-den
Lontoon toimiston kirjeenvaih­taja
Boyce Richardson sanoo tiis­taisessa
uutistiedossaan, että vie­raillessaan
nyt Lontoossa-Juri Ga­garin
vierailee "ensimmäistä ker­taa
länsimaissa". ~
• Sadattuhannet suomalaiset näki­vät
Gagarinin vierailleen isiemme
tuhatjärvien maassa niitä on tä­hän
mennessä sanottu "länsimaak­si".
Nyt sitä ei oteta kuuleviin kor-jen
puitteissa viileän vastaanoton
hänelle. Koska Gagarinilla ei ole
poliittista tai diplomaattista ase­maa,
kukaan hallituksen jäsen ei
mennyt lentokentälle häntä vas­taanottamaan
. . .
"Koska häh ei tullut hallituksen
kutsumana, mr. Macmillan aikoi
tavata hänet vain pikapäin torstai­na
kysymysten tekoajan jälkeen
alahuon^ssa.
. "Neuvostoliiton teollisuusnäytte-lyn
järjestäjät olivat järjestäneet
pari cockTäil-tilaisuutta ja Venäjän
lähetystö järjesti yhden. Mutta
juuri mitään muuta ei suunnitel­tu,
paitsi se,-että majuri Gagarin
menee Maniehesteriin vastaanotta­maan
valurien union mitalin . . ."
Virallisten piirien tarkoitus oli
siis antaa "viileä" vastaanotto en­simmäiselle
avaruuslentäjälle. Sa­malla
annetaan ymmärtää, että
kun hallitus ei ollut kutsunut hän­tä
vierailulle, Gagarin oli enem­män
tai vähemmän "tungettelija".
Tosiasia tietenkin on, että Juri
Gagarin tuli Lontooseen englanti­laisten
yhtymän, Industrial and
Trade Fairs Limitedin kutsumana.
Ja heti Lontooseen saavuttuaan
sai Gagarin suuren ja todella läm­minhenkisen
vastaanoton kansan^
joukoilta. Edellämainittu sanoma-lehtikirjeenvaihtaja
(Duffy) selit­tää
tätä puolta:
". . . Kansanjoukkojen myrskyi­nen
innostus majuri Gagarinin
ajaessa Lontoon läpi aiheutti joi­takin
muutoksia järjestelyihin.
"Hallitus voi ehkä pitää majuri
Gagarinia neuvostokaupan symboo-
Iina, mikä ei ole liian tervetullut­ta
täällä aikana jolloin idän ja
lännen suhteet huononevat Berlii­nin
kysymyksen johdosta, mutta
lontoolaisille hän oli yksinkertai- •
sesti vain ensimmäinen avaruus-mies,
ihmeellinen henkilö, joka
meni maapallon ympäri 90 minuu­tissa...
.
"Niinpä sitten (sen päivän) ilta-puolella
tuli vastuunalaisilta vi­ranomaisilta
tiedonantoja. Majuri
jatkaa vierailuaan yhdellä päivällä
voidakseen mennä kuningattaren
lounaalle perjantaina. Tiedonan­nossa
sanotaan, että Buckinghartiin
kutsu on kuningattaren; oraa aja-tus.
Näköaloihin tutustumismatka
on muutettu niin, että se muuttuu
kulkueeksi, mikä vie majuri Ga­garinin
Loiitoon Lordy pormesta:
rin VJistaanotoUe.
' Kansan tahto tulee täytetyksi".
Mitä tähän lisätään, se on oi­keastaan
pihasta.
Englantilaiset näyttävät todella
olevan sitä mieltä, että ensimmäi­selle
. avaruuslentäjälle on annet­tava
hänelle kuuluva kunnia, ja .
myös että "Juri/ on reilu kaveri**
kuten suomalaiset pikkupo^itt^^i^^;^
sivat — niin "Itanmalairfji^jjj^;;^
l i e n e v ä t l d h ; : ; ^ . ] Ö n ^ « ^ i ^ ^ | i
:'::':; ;;':'-^-i:;t'^y,*tv:;5v^:;..i^^