Vapaus, March 30, 1961

              Sivu 2 Torstaina, maalisk. 30 p. — Thursday, March 30, 1961
VAPAUS
(IJBEBT7) Independept Labor
Olgan :df flimish Canadiäns. Esr
tablished; N<nr. 6, 1917. Authorized
aa 'second class xnail by the Post
Office Department, Ottawa. Pub-
Uahed thrlce weekly: Tuesdays,
Tlintsdays and Saturdays by Vapaus
PnUishlng Compaity Ltd.. at 100-102
Ebn St. W.. Sudbury, Ont; Canada.
Telephones: Bus. Office OS. 4-4264;
Editorial Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing
address: Box 69. Sudbury^ Ontario.
Advertislng rates upon appllcatlon.
Translatlon free of charge.
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. 8.00 6 kk. 4.25
3 kk. 2 50
ThdysvaUoissa: 1 vk. 9.00 6 )^'. 4.80
^Suomessa: 1 vk. 9.50 6 kk. 5.25
Uraaniskandaali
V Molemmilla vanhoilla puolueilla, niin liberaali- kuin to-rypuolueellakin
on nyt poliittisesti kuumat paikat siitä kun
ne ovat pitäneet salassa tiedon, että Britannia tulee sopimuk­sellaan
lisäämään useita vuosia EUiot Laken elämää.
Maaliskuussa 1957 — siis neljä vuotta sitten allekirjoi­tetun
sopimuksen mukaan ostaa Britannia Ganadasta l^hes
$200,000,000 arvosta urania. Mutta kukaan "ulkopuolinen"
ei ^le saanut tietoja tästä kaupasta?
Ilmeisenä tarkoituksena on ollut tehdä muka "pakon"
edessä sellainen leikkaus, mitä ei olisi sovinnolla voitu tehdä,
jos olisi ollut tieto tämän sopimuksen olemassaolosta. Tuhanr
net työläiset ja pikkuliikemiehet "syötiin" pois tieltä. He
menettivät kotinsa ja kaikki pikkusäästönsä. Samalla kertaa
"tapettiin" tai ostettiin-pienet yhtiöt niin, että jälelle jäi mil­tei
täydellinen monopolitilanne. Suuret söivät suihinsa pie-.
net kilpailijansa nimenomaan siksi kun tämä $200 miljoonan
uranitilaus kuluttaa määrävuosien ajan vain noin neljähnek-seh
EUiot Laken tuotantokapasiteetista. Siitä ei "riittänyt"
enää murujakaan pienemmille ja niin päättivät suurpääoman
iifuehet liberaali- ja torypuolueen myötävaikutuksella ajaa
kotikonnuiltaan satoja työläisiä ja pikkuliikemiehiä, sekä sa­malla
anta^ "armon" iskun monelle pikkuyhtiölle, joiden
osakkeenomistajatkin saivat havainto-opetusta siitä minkä­laista
lähimmäisen rakkautta suurpääoma edustaa.
Vastatessaan vihaisiin kysymyksiin, pääministeri Diefen-baker
sanoi alahuoneen istunnossa maanantaina, että mitään \
"virallista sopimusta" ei ole Britannian kanssa tehty — että
on olemassa vain allekirjoitettu "ostositoumus" eli "letters
of intent".
• ^: Että tämä selitys on vain "hiusten halkomista" se näkyi
pääministeri Diefenbakerin omasta lausunnosta kun hän
yritti selittää, ettei mitään "salaamista'' ole muka tapahtunut
kun torypuolueen silloinen kauppaministeri Gordon Churchr
i l l oli helmikuussa 1958 sanonut alahuoneen istunnossa, että
uränikäupasta käydään neuvotteluja Britannian kanssa.
" K ä s i t t ä e n , että tällainen ylimalkainen lausunto "käytä­vistä'
neuvotteluista" ei pelasta tqrypuoluetta pintehestä,
pääministeri^vetosi nyt siihen, että Yhdysvaltain ja Britan­nian
hallitus olivat pyy tänet, ettei Canada ilmoittaisi kuinka
suurista uranimääristä kulloinkin neuvotellaan?
Ja'liittohallitus pitää USAn tällaista toivomusta voimas-sa'riiuka
vidä sen jälkeen kun Washington kieltäytyi Otta­j
a n pyynnöistä ja rukouksista huolimatta ostamasta canada-iäista
urania?
Tosiasia ön, kuten pääministeri Diefenbaker joutui nyt
myöhtämäänj että Britannia on allekirjoittanut ainakin "os-
"tösätöuihuksen" vaikkei varsinaista sopimusta olisikaan alle-ildrjoitettui
jonka perusteella Britannia ostaa Canadasta huh­tikuun
1 päivästä 1963 joulukuun 31 päivään 1966 välisellä
ajalla 24,000,000 paunaa urania, maksaen siitä $8.00 paunalta, •
eli yhteenlaskien noin $192,000,000:
* * . *
. Vaikka liberaalipuolueen johtaja mr. Pearson tekeytyy
nyt tietämättörnäksi tästä kaupasta -T^jaElliot Lake on sivu­mennen
sanoen hänen omalla vaalialueellaan — niin kukaan
ajatteleva ihminen ei voi uskoa hänen meriselityksiään.Tosi-ksiahan
on, että. tämä sopimus tehtiin Britannian kanssa
l^rmmehkiinta viikkoa ennen liberaalipuolueen hallituksen
fei-öä. Liberaalipuolueen hallituksen yhtenä johtavana jäse­nenä
mr. Pearson ei voinut olla tietämättä tästä sopimuk­sesta.
Se on sitäkin mahdottomampaa kun muistetaan, että
liberaalipuolueen silloisen hallituksen yksi ministeri, yleis­ien
töiden ministeri RobeFt Winters siirtyi välittömästi mi-nisterituoliita
Rio Tinto MinesLtdn presidentin pallille ja
Hberaalipuolueen taloustsaari, C.- D. Howe saman yhtiön
johtokunnan jäseneksi. Kuka voi kaiken tämän jälkeen us­koa
sellaisia'satuja, ettei mr. Pearson muka tietänyt mitään
tästä salassapidetystäuranisopimuksesta?
Ja miksi tämä sopimus pidettiin salassa? Eldorado Min-i
i i g and Refining Ltd. (kruunun yhtiön) presidentti W. M.
Gilchristin kerrotaan selittäneen, että hän ei halunnut roh­kaista
niitä kaivoksia, jotka menestyivät v. 1950 hyvin, mutta
jotka eivät välttämättä olleet taloudellisesti tuottavia yri­tyksiä;
Eldorado katsoi edulliseksi vähentää tuottajain
määrää!
. Kas siinä on kapitalistista moraalia kerraksi. Suuret syö­vät
pieniä, kuten viidakossa konsanaan! Ja pikkuihmiset
maksavat viulut!
0/
o
o
6 SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
. 0 o 0 0 0 0 q.tt fffi o flAftJOQgOOQg/
Enuna Ahola, Sudburyn vanhain­kodissa,
täyttää lauantaina, huhti­kuun
1 pnä 84 vuotta.
Aku Päiviö, Tilton Lake, Ont.,
täyttää sunnuntaina huhtikuun 2
pnä 82 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin:
David Lampinen, Nairn Centre,
Ont.. täyttää sunnuntaina, huhtia
kuun 2 pnä 84 vuotta. .
Yhdymme sukulaisten ja tutta
vain onnentoivotuksiin.
Liikennetyöläisten
lakko Italiassa
} •
Rooma. —• Eiikennetyöläistjeit ja;-
kot kautta Italian tyrehdyttivät iii*
kenteen tiistaina lopettaeii kaiken
laivaliikenteen.ja kaupunkien väli­sen
bussipalvelun.
Myös lakossa tai jihkaamassa lak-koutua
olivat lääkärit, lakimieheti
kaivostyöläiset jä lukuisat>hallituk-sen
työläiset.
Useimmat lakot on järjestetty 24
tuntia kestäviksi.
Mitä muut-sanovat
TYÖMIEHEN ISÄNMAA
on jotakin muuta kuin sotaiset
muistot kirjoitti Helsingissä ilmes­tyvä
Päivän Sanomat viime. viikol­la
artikkelissaan työmiehen suhteis­ta
isänmaahan. Lehti toteaa oikeis­ton
puhuvan sodanaikaisella rinta­äänellä
isänmaasta, jonka honkien
huiminaa 'nuorison tulisi valmistau­tua
kuuntelemaan "kumpujen al­l
a " :
"Erilaiset upseeri-, aliupseeri- ja
reserv iupseerikerhoj en nimillä toi­mivat
porukat ovat olleet samalla
asialla. Niiden kokouksissa on
' Kollaa kestää'-hengen ylläpitämi­nen
niittänyt riemuvoittojaan. Em­me
ole huomanneet niissä tilaisuuk­sissa
millään tavoin otetun huomi­oon
sitä, että tätä maata voitaisiin
rakentaa muullakin tavoin kuin so­taisilla
muisteloilla. E i niissä ole
puhuttu mitään tämän päivän kult­tuurista.
Ei sanaakaan nuorisoon
istutettavista rauhan ihanteista,
työmiehelle järjestettävästä leve-ämmästä
leivästä.
Työmiehen isänmaa on jotain
muuta kuin sotaiset muistot. Se on
tämän päivän elämää. Se on otsa
hiessä syötyä jokapäiväistä leipää,
se on paremman päivän odotusta ja
vaatimusta, ftauhan töideii asetta­mista
sotaisten muistojen j a uuden
valmistelun edelle."
Britannian hallitus-ministerien
palkkaa
lisättänee,
• ' • ( . ••. I '* •' • ^ :
Lontoo. pritannijEin parramen-tin
heikosti "kansoitetussa" ala­huoneessa
esitettiin tällä viikolla
lakiehdotus, jolla korötettanee hal-litusmihis&
erien palkkoja. Alahuone
hyväksyi " lakiehdotuksen esittämi­sen
122 äänellä 21 vastaan.
Ehdotuksen mukaan pääministe­r
i tulisi saamaan 25,000 puntaa vuo­dessa
nykyisen 10,000 asemesta.
M u i l l e . johtavimmille ministereille
maksettaisiin lOfÖOO puntaa vuodes­sa
nykyisen 5,000 asemesta.
90 vuotta maailman ensimmäisestä työväen hallinnosta
YLEISÖN
KIRJE
— Reliikki, pyhäinjäännös; rakas
muistoesine.
Yjideksänkymmentä vuotta sit*:
teh «laavuttivat Pariisin työtäteke-vSt
voiton mapilmaii ensimm&I*
sessä proletaarisesssa vallanku-:
mouksessa. 72 vii,orol(auden ajan
he pitivät valtaa omissa käsissääii
yli kaksi kuukautta^ hallitsi työ­läisten
ensimmäinen hallitus, Pa-'
riisin kommuuni.
jTilanne Ranskansa ennen Pariisin
kommuunin julistamista o l i varsin
monimutkainen. Napoleon III joh­tama
entisen keisarikunnan romah­duksen
jälkeen oli syyskuussa 1870
julistetu tasavalta ja muodostettu
ns. "kansallisen puolustuksen halli­tus".
Tämän hallitukseil tehtävänä
olisi ollut ^kansan nostaminen puo­lustamaan
maata ulkoista vihollista
preussilaisia sotajoukkoja vastaan,
jotka silloin seisoivat aivan P a r i i ­sin
porteilla — o l i juuri käynnissä
vuosien 1870—1871 ranskalais-sak-salainen
sota. Kansallisen puolus
tuksen sijasta tuosta hallituksesta
t u l i — kuten Karl Marx toteaa —
Lumumban viimeinen kirje:
Espanjan poliittisten vankien puolesta
Pariisissa, Ranskassa kokoontui viikon vaihteessa kan­sainvälinen
konferenssi, jonka tavoitteena oli keskustella
siitä, hiiten voivat demokraattiset voimat auttaa Francon
vankiloissa viruvia poliittisia vankeja.
" Vaikka=meidän ns. "vapaa lehdistömme" ei olekaan vai-vautimut
suuremmin tätä asiaa selittämään, niin kaikesta=
huolimatta on-kerrottu, että.k.o. kaksipäiväiseen konferens­siin
osallistui 500 edustajaa neljästätoista maasta." -
Francon vankiloissa on tiettävästi vieläkin tuhansia po­liittisia
vankeja — toiset heistä ovat joutuneet olemaan van­kilassa
aina Francon, valtaantulosta alkaen, vuodesta 1939
lähtien, siis 22 vuotta. Näin pitkän aikaa vankiloissa viru­neita
poliittisia vankeja on Espanjassa arviolta 2i000!
Poliittisten vankien tuomiot langetetaan sotilastuomio-istuimissa,
joissa normaali oikeudenkäyntitapa ei o^e lain­kaan
mahdollinen ja tuomio jo etukäteen varma sanelu>uo-miö.
Niinpä tuomioiden pituus "saattaa olla joidenkin koh-di^
lla jopa 60 vuotta, minkä suorittaminen inhimillisesti kat-scHen
on mahdotonta. Espanjan vankiloista poispäässeet tie­tävät
myös kertoa, että olot vankiloissa ovat epäinhimillisiä.
"Tätä mielivaltaisuutta ja epäinhimillisyyttä vastaan oh
hdUssut liike, minkä yhtenä kohokohtana oli Pariisissa nyt
"t)idetty kansainvälinen konferenssi. Kysymys ei ole liioin
"y^in kommunistisesta" toiminnasta kuten Francon hallitus
selittää, sillä tähän liikkeeseen osallistuu paljon laajempia
'piirejä. Myös tiedetään, että Francon vankiloissa "viruvat
vangit edustavat erilaisia yhteiskuntapiirejä ja erilaisia po­liittisia
mielipiteitä. Riittää kun sanotaan, että Espanjan
'.y^nkiloissa on tällä kertaa poliittisista syistä 300 pappiakin.
f
POIKA TUOMISEN K I R J O I L LA
EI A U T E T A SUOMEN
TYÖLÄISTEN A S I AA
K u n - l u i n Arvo (poika) Tuomi­sen
puheen; jonka hän -piti Turun
hovioikeudessa muistaakseni 30-
luvuUa, niin arvelin, että Turun
hovioikeudessa ei ole ennen sel­laista
puhetta pidetty ja olen- vie­läkin
tänä päivänä samaa mieltä.
Myöhemmin minulla o l i tilaisuus
tutustua häneen. Karjalassa. Luulin
vielä silloin, että hän on- todelli­nen
työväenluokan edustaja. Mutta
kun luin "Kremlin Kellot" niin
huomasin, että minun kuvitelmani
on susi lammasten' vaatteissa sillä
kaiken työn mitä hän on tehnyt
Venäjää vastaan on tehnyt tietoi­sesti
vahingoittaakseen Venäjän
työläisiä ja koko maailman työläi­siä
juuri sen luokan eduksi jonka
edessä hän piti puolutuspuheensa
Turun havioikeudessa ja kirjois­taan
hän on niittänyt mametta
omistavan luokan taholta.
Tähän sopisi hyvin tuo raamatun
lause, että kun tämä tpahtuu tuo­reessa
puussa, niin mitä sitten kui^
vassa tapahtuu. •
Ei ole ihme jos sellaiset ihmiset
näkivät ja edelleenkin näkevät se­kä
uskovatkin näkemättään vikoja
työläisten vastoinkäymisissä kun
on kysymyksessä uuden järjestel­män
luominen. On otettava huomi­oon,
että varsinkin niin takapajui­sessa
maassa kuin Venäjä oli ja
kun koko muu maailma taisteli
sitä vastaan ja kun tulee vielä ky­symykseen
tuholaiset niin on luon­nollista,
että virheitä tehtiin.
Mikähän olisi Venäjän kansan
kohtalo jos johtajat 'Olisivat me­netelleet
samalla tavalla kuin
Poika-Tuominen? Tuominen kyllä
näkee ettei historia tunne mitään
niin nopeaa kehitystä kuin on ta-,
pahtunut Venäjällä. Kansan on
=täytynytv kärsiä puutetta, sillä
kaikkea hyvää mikään kansa eikä
mikään järjestelmä^pysty luomaan
yhdellä kerralla. Koska ei saatu
ulkopuolista apua niin oman kan­san
on täytynyt kiristää omaa suo-livyötään.
Jos Jumala l o i tämän
maailman, niin ihmiset on täytynyt
tehdä hyötyä tuottavat välineet.
Neuvosto-Venäjä on tehnyt suuren
palveluksen ei ainoastaan Venäjät
kansalle vaan koko maailman kan-
Jäämmemielenkiinnolla seu­raamaan
yksityiskqhtaisempia
tietoja Pariisissa nyt pidetjm
kansainvälisen konferenssin
päätöksistä ja toimintasuunni­telmista.
Toivottavaa -kuiten­kin
olisi, että Canadassakin
kiinnitettäisiin huorniota. asi­aan,
sillä Francon vankiloissa
viruvat poliittiset vangit ovat
todella kaikkien oikeamielis­ten
ihmisten avun ja tuen tar­peessa.
"Afrikka kirjoittaa , oman histori­ansa
ja kummassakin, niin pohjoi­sessa
kuin etelässälön se tulee ole­maan
arvokkuuden ja kurmian hisr
toria. •• . \ • •
"Älä itke minua. Minä tiedän, että
kidutettu maani kykenee puolusta­maan
vapauttaan ja itsenäisyyttään.
Eläköön Kongo, eläköön Afrikka.".
Patrice Lumumba, joka kirjoitti
nämä sanat, on kuollut — murhattu
niiden miesten toimesta, jotka ovat
julistaneet itsensä Kongon hallitsi­joiksi.
• Vastauksen he saavat siihen katoa­mattomassa
vaapuden testamentissa,
joka on miehen joka oli Kongon
pääministeri, viimeinen ritirje vaimol­leen.
Täynnä u^koa ja toivoa tule­vaisuudesta,
josfiiin siinä heijastuu
toivottomuutta' omaan kohtaloonsa,
tämä kirje on julkaistu ympäri maa­ilmaa
sen jälkeen kun, se ensiksi jul­kaistiin
tunisialaisessa viikjcolehdesr
sä Afrique Actionissa. Mutta mei­dän
maassamme ei ainoakaan tele­visio-
taikfcai radiokomendaattori,iol^
maininnut siitä sanaakaan eivätkä
päivälehdet ole julkaisset' riviäkään
siitä. .
Seuravaassa on kirje .-7- asiakirja,
joka jää historiaan — jota pn yri­tetty
unohtaa: . • . . •
: Kallis vaimoni:
Kirjoitan nämä sanat sinulle tie--
tämättäni tuletko' niitä koskaan, saa­maan
ja tulenko olemaan elävä kun
luet niitä. .
Kaiken aikaa kun olen taistellut
maani itsenäisyyden puolesta en kos­kaan
ole epäillyt, meidän pyhän asi­an
voittoa, jolle minä ja minun tove­rini
olemme pyhittäneet koko elä­mämme;
.
Me olemme ahioastaan halunneet
maallemme oikeutta kunnolliseen
elämään, kunnioitusta ilman verukr
keitä, itsenäisyyttä ilman rajoituksia.
Tätä eivät koskaan ole halunneet
belgialaiset kolonistit ja heidän län­simaiset
liittolaisensa, jotka ottavat
vastaan suoraa taikka epäsuoraa,
avointa taikka peitettyä kannatusta
korkeilla paikoilla olevilta YKn, jo­hon
me asetimme toiveemme kun
lesitimme avugtusvetoomuk^emme,
virkailijoUta.
He viettelivät joitakin patriootte­jamme,
ostivat toisia ja tekivät kaik­kensa
vääristääkseen totuuden ja
häpäisivät meidän itsenäisyyttänune.
Voin sanoa tämän — elävänä-laik­ka
kuolleena,, vapaana taikka van­kilassa
— ei ole kyi^mys minun
soille. Ilman Venäjää olisimme
kaikki Hitlerin rautakouran alla,
tarkoitan kaikki ne, joita ei tuhottu
polttouuneissa ja kaasukammioissa.
Ne, jotka tulevat kirjoittamaan
tulevaa maailman hiätoriaa. tulevat
osoittamaan, että Neuvosto-Venäjä
esitti sodassa johtavaa osaa. Ilman
Venäjää orjuudessa eläneet kan­sat
eivät olisi pystyneet taistele­maan
vapauutta itselleen. Jos tätä
maailmaan ei kokonaan tuhota ato­mipommeilla
niin maailman kansat
tulevat kiittämään ja muistamaan
Venäjää siitä avusta mitä ne saivat
itsenäisyystaistelussa.
Poika-Tuominen sekoittaa toden
ja valheen tehdäkseen itsensä pä-remin
uskottavaksi. Aivan samalla
tavalla ^kuin käärmeen sanottiin
tehneen * Eevalle. En kirjoittaisi
näin ellei minulla olisi ollut oma­kohtaisia
kokemuksia noilta ajoil­ta.
.
Pitäisin maailman suurimpana
ihmeenä jos kaikki olsi mennyt
moitteettomasti.
Sanonkin nyt* Poika-Tuomiselle,
että kun hän pääsi omilla ehdoil­laan
takaisin Suomeen hänellä on
nyt Ulaisuus yhdessä Suomen por-varsiston
kanssa toimia Sndmen
kansan hyvinvoinnin puo^sta,
mutta "Kremlin k e l l o i l l a " ja f sir­pin
ja vasaran maalla" sitä ei voi
tehdä; — ? L S. ;
' • • • vi
persoonastani.
Pääkysymys on Kongosta, onnetto­masta
kansastamme, jonka itsenäi­syys
on poljettu maahan. -
Tästä syystä meidät suljettiin van­kilaan
ja tästä syystä he pitävät
meidät esillään kansasta. Mutta . m i -
huii luottamukseni pysyy mm-tumat-ttamana.
Tiedän ja tunnen syvällä sydämes­säni,
että enemmän taikka myöhem­min
kansani vaaputtaa itsensä sisäi­sistä
ja, ulkolaisista vihollisistaan
ja nousee yhtenä sanoakseen " E i !"
jcolonialismille, julkealle kuolevalle
kolonialismille, voittaakseen kun­nian
putaassa, maassa.
*:Me ^ m e oleyksinLAfrikap, Aa­s
i ^ ja vapaiden seka niiden maiden
ihmisia, jotka taistelevat vapautensa
piiolesta eri maailman kulmilla ovat.
milJIponien kongolaisten puolella,
jotka eivät anna perään taistelussa
niin kauan kuin yksikin kolonialisti
itaikka.kolonialistien palkkarenki on
maassamme.
Pojilleni, joista olen erossa' Ja joita
mahdollisesti en koskaan enää- saa
nähdä, haluan sanoa, että 'Kongon
tulevaisuus tulee olemaan loistava ja
minä odotan heidät;^ kuten. kaikkien
kongolaisten, täyttävän meidän py­hän
tehtävän palauttamalla meidän
itsenäisyytemme: ja suverenisuutem-me.
, ' ..,
. Ilman kunniaa ei ole vapautta,, i l ­man
oikeutta ei ole kunniaa, ilman
itsenäisyyttä ei ole vapaata', ihmistä.
Raakuusi herjaus ja rääkkääminen
eivät koskaan pakolta minun pyytä­mään
armoa, koska mieluummin
kuolen pää pystyssä, murtumatto-malla
luottamuksella Ja S3rvällä u s ­kolla
maamme kohtaloon kuin elää
nöyryytettynä ja kieltää periaatteet,
jotka ovat pyhiä minulle.
Päivä tulee Jolloin, historia puhuu.
Mutta ei se ole sitä historiaa.. Jota
opetetaan : Brysselissä, iPariisissa.
Washingtonissa, taikka, Yhdistyneis­sä
Kansakunnissa.
Se on sitä historiaa, jota opetetaan
niissä maissa, jotka ovat voittaneet
vapautensa' kolonialismilta Ja sen
nukeilta.
Afrikka kirojittaa oman historian­sa
ja kummassakin, tilin pohjoisessa
kuin etelässäkin se tulee olemaan ar­vokkuuden
ja kuimlän historiaa.
Älä itke minua. Mtaä Uedän. että
kidutettu maani kykenee puolusta­maan
vapauttaan Ja itsenäisyyttään.
Eläköön Kongo,' eläköön Afrikka! :
• Thysvillen vankilassa.
Patrice Lttmumba.
'Icansalliiieh petturuuden hallitus".
HaUUus ei pitänyt vihollisenaan
preussilaisia vaan Pariisin työtä­tekeviä,
joilla o l i jo kunniakkaita
vallankumouksellisia perinteitä. Tä­män
vuoksi hallitus hajotti Pariisin
Kansalliskaartin pataljoonat, mikä
toimenpide nostatti vallankumous-mielialaa
kaartilaisten keskuudessa.
Thiers'in hallitus suoritti kausan-vtastaisia
toimenpiteitä tuhkatihe-ääi.
Maaliskuun 10. päivänä riis­tettiin
.Pariisilta pääkaupungin ase­ma,
sen jälkeerilciellettiin kuusi ta­savaltalaista
lehteä,' kumottiin pää­tös
maksuvelvollisuuden lykkäämi­sestä,
mikä johti monien velallis­ten,
pikkukauppiaiden ja käsityö­läisten,
vararikkoon. Edelleen hal­litus
esitti lakiesityksen, jonka mu­kaan
vuokrat oli sodan alalta mak­settava
viipymättä — toimenpide,
ioka olisi ajanet tuhansia ihmisiä
kadulle. Ken lisäksi Kansallis­kaartista
saatu palkka otettiin nyt
pois tuhansilta pariisilaisilta, j ou
luivat he täydelliseen kurjuuteen.
THIERSIN JOUKOT
VOITETAAN
Maaliskuim 18. päivänä 1871 kello
kolmen aikaan aamulla Thiers'in
ioukot alkoivat sotatoimet. Niiden,
oli määrä vallata Kansalliskaartin
tykistö. Toimenpiteen todellisena
tarkoituksena oli sotilasdiktatuurin
perustaminen Pariisin j a Kansallis­kaartin
keskuskomiteaiy toiminnan
ehkäiseminen. ,
Operaatio alkoi Montmartrelta.
Kun hallitufksen joukot yrittivät
vallata aseet, valtavat työläisjoukot
kerääntyivät sotilaiden ympärille.
Sotilaiden yhteenkuuluvaisuus kan­san
kanssa voitti sotilaskurin mää­räykset.
Thiers'in yritys riisua val­lankumoukselliset
sotajoukot aseis­ta
kärsi täydellisen tappion. Kau­pungissa
alkoi kapina. Iltapäivällä
saattoivat ulkoasiainministeriön ra­kennukseen
siirtyneet hallituksen
jäsenet nähdä Kansalliskaartin r i ­vistöjen
marssivan ohi kohden kau<
puingintaloa. Thiers katsoi parhaak­si
paeta Pariisista Versailles'iin. Pa­r
i i s i n proletariaatti oli saavuttanut
voiton. • •
Thier*istä saavutetun suhteellisen
helpon voiton jälkeen Kansallis­kaartin
keskuskomitea teki päätök­siä
sen varalta, että entisen hallia
tukseh joukot . yrittäisivät palata
Pariisiin tai että. porvarilliset patal­joonat
' ryhtyisivät hyökkäykseeri:
Sen sijaan ei ymmärretty, että nois­sa
oloissa parhaana - takeena voiton
lujittamiseksi olisi ollut hyökkäys-
Thiers*in paniikin vallassa pakene­vien
joukkojen seuraaminen. Karl
Marx mainitsi jo huhtikuun 12 päi­vänä
1871 lähettämässään kirjees­sä,
että vallankumouksellisten jouk­kojen
olisi pitänyt välittömästi ryh^
tyä hyökkäykseen Versailles'ta vasr
t^an. Sen lisäksi Versailles'ta puo­lustavien
joukkojen -määrä oli var­sin
mitätön. '
PARIISIN KOMMUUNI
J U L I S T E T A AN
Maaliskuun 26. päivänä pantiin
toimeen Pariisin kunnallisneuvos-ton
e l i Pai-iism kommuunin, kuten
sitä keskiajalta lähtien on nimitet­ty,
vaalit. Kahden päivän kuluttua
kommuuni kokoontui kaupunginta­lolle
j a muodosti johtavat elimensä.
Tuona päivänä vallitsi Pariisissa
kansanjuhlan tunnelma, kommuu­n
i n julistamisen kunniaksi järjes­tettyyn
mielenosoitukseen osallistui
y l i 200.000 ihmistä
Uusi valta hyväk.<?yi heti koko
joukon tärkeitä päätöksiä, joiden
tarkoituksena oli vallankumouksen
voiton . turvaaminen. Erikoisesti
määrättiin, että jokaisen sotilaskel-poisen
kansalaisen on liityttävä
Kansalliskaartiin. Sosiaalisella alal­la
kumottiin Thier9'^l hallituksen
taantumuk|elliset päätökset. Eräs
kommuunin merkittSviinmistä po-liitt|
«|^a;päätök8istä koski kaikkien
VarsaiU^'sta tulevien j a tulleiden
määräysten mitätöimistä. Lisäksi
päätettiin, että konunuunm jäsene­nä
VQi, ««olla myös ulkomaalainen
henkilö,, koska "kommuuni on kan­sainvälinen
tasavalta". •
KOlAlilUUNIN • TOIMINTA
Pariisiji kommuunilla oli valta-
•va merkitys, työväenluokalle. Se
opetti^i^Qko Euroopan proietariaat
tia-oikein],asettamaan ja ratkaise­maan
._'sj>s)aalisen vallai^umouksen
konkreettisia. ongelmia. Kommuu­ni
hajoitti porvariston valtiollisen
vallan j a / s e n herruuden erilaiset
elimet. ..Palkka-armeijan sijaan se
asetti aseistetun kansan, yläluokan
etuja puolustaneen poliisin se jär­jesti
kokonaan uudelleen, valtioko­neisto
supitettiin minimiin ja sa­malla
se yksinkertaistettiin. Ideo­logisen
sorron välikappale, kirkko
erotettiin valtiosta, porvarillinen oi­keus,
joka oli uskollisesti palvellut
pääoman etuja, korvattiin unisilla,
kansan valitsemalla oikeuselimillä.
P a r i i s i n kommuunilla, jonka teh­täväksi
lankesi kansallisten etujen
puolustaminen hetkellä, jolloin por­varisto
oli valmis antautumaan Bis-marckin
armoille, j a samaan aikaan
työväenluokan, puolustaminen, ka­p
i t a l i s t i s i riiätoa vastaan^ o l i eräi­tä
heikkouksia \ orjelmansa toteut­tamisessa.
Suuren virheen se teki
siinä, ettei toimenpiteissä kapitalis­teja
vastaan menty kyllin pitkälle
— ennen kaikkea sallittiin pankkii­rien
pitää omaisuutensa. Kommuu­nin
toinen vakava virhe o l i hyvän­tahtoisuus
vihollisia kohtaan. Tä­mä
ilmeni sekä sotatoimien viivyt­telyssä
että riittämättömissä toi­menpiteissä
kommunin vihollisia
vastaanjitse Pariisissa.
KOMMUUNIN K U K I S T U M I N EN
Varsin pian yrittivät Versailies'in
siirtyneet, noin 70,000 miestä käsit­tävät
Thiers'in joukot uutta hyök­käystä
Pariisia vastaan. Pian nii­den
avuksi tuli vielä 100,000 Öis-marckm
vapauttamaan ranskalaista
sotavankia. Ensinunäinen taistelu
tapahtui huhtikuun 2. päivänä ja s i ­tä
seurasi kuusiviikkoinen ankara
piiritysfrTouikokuun 17. päivänä vii­si
Pariisin kahdestakymmenestä a-lueesta
o l i j o tulituksen kohteena,
mutta' Köirimuuni ei vielä tässäkään
vaiheöäsa-" täysin ymmärtänyt vaa­ran'
suuruutta. "Niinp5\toukokuun
19. päivän istunnossa pohdittiin työ-väenteattereiden.,
• työskeneelyolo-suht^
ila; Kysymys o l i epäilemättä
tärkeä, mutta se ei lainkaan sovelr-turiut
ajankohtaan, jolloin viholliset
olivat jo- tunkeutumassa kaupun­kiin.
Vasta näinä päivinä kommuu­ni
esitti kaikille pariisilaisille ke­hoituksen
puolustaa kaupunkia
asein j a barrikadit ilmestyivät ka­duille.
; Toukokuun 23i päivänä versail-les'Iaiset
valtasivat Montmartren,
seuraavana päivänä kommuuni lähti
Pariisin kaupungintalosta. Versail­les'laisten
valtaamissa kaupungino­sissa
alkavat suoranaiset joukko­murhat.
Eräs taantumuksellinen
lehti kirqoitti: "He eivät surmaa
vain velvollisuuttaan täyttäviä sotir
laita, he olivat olioita, jotka muis­tuttivat
villipetoja". Toukokuun 27.
päivänä kommunardit kokoontuivat
yhteen Bellevillen kaupunginosassa
ja taistelujen viimeisenä' näyttämö­nä
oli Pere-Lachaisen -hautausmaa,
jota pariisilaiset puolustivat kivi
kiveltä.
Taistelut vaativat 30,000 ranska­laiseen
hengen ja Pariisin kommuur
nin kukistuttua heitettiin 40,000 i h ­mistä
vankilaan.
I N T E R N A T I O N A LE
Pariisin kommuunin virheet joh­tuvat
suurelta osalta siitä, ettei sen
piirissä - tunnettu tieteellisen val­lankumouksellisen
opin teoriaa,
jonka Karl Marx juuri noiden _vuo­sikymmenien
aikana oli luonut.
Meidän aikanaijMne olosuhteet ovat
perin pohjin muuttuneet Tieteel­linen
sosialismi on muuttunut mil­joonien
työtätekevien ideologiseksi
aseeksi, työväenluokalla on eri
maissa johtajanaan todellisia taiste-lupuolueita,
työväenluokan .tukena
kaikkialla maailmassa on jatki{yasti
voimistuva sosialististen .^"maiden
leiri. Kaikki tämä anVaa ^roitki^ajia.
-ja-ylpeätä luottamusta tulevaisuu­teen..
^ : . ••
Kommuunin taisteluista nousi
maailmalle työväenluokan taistelu-laulu,
Internationale. Sen tekijän
Eugene Pottier oli Pariisin 11. alu^
een kommuunin jäsen. Tuskin oli­vat
Pariisin katutaistelut päätty­neet
ja versailles'laisten teloitta­jien
ampumat laukaukset kaikuivat,
vielä, kun yhäti vallankumoukseen
luottava Pottier Jo toukokuussa
1871 kirjoitti Internationale-runon-sa.
Hän käsitti," että vaikka Parii-'
sin kommuuni joutui häviölle, niin
kommunardien asia on koko maail­man
työväenluokan yhteinen Tä­nä
päivänä voidain sanoa, että hä­nen
runonsa suurenmoinen tulle-vaisuudennäky
— niin huomispäi­vänä
kansat on veljet keskenään"
— on jo selvästi toteutumassa. •
Gaitskell hylkäsi
78:n vetoomuksen
Lontoo, Työväenpuoleen joh-^
taja Hugh Gaitskell on hylännyt
78:n puolueeseen kuuluvan paria;
mentinjäsenen allekirjoittaman ä-nomuksen,
että viime viikolla teh­ty
päätös viiden vasemistosiipeen
kuuluvan miehen erottamisesta
puolueen parlamenttiryhmästä pe^
ruutettaisiin.
Nämä viisi erotettua ovat Mich­ael
Foot, Sidney Silverman, Emerys
Hughes, William Baxter ja Ste­phen
Davies. Heidän erottamisensa
aiheutui siitä, että he olivat äänes­täneet
eräitä puolustusmääräraha-ehdotuksia
vastaan puoluejohdon
annettua määräykseUj että puolu-^
een jäsenet pidättäytyisivät äänes­tyksestä.
Kun he siitä huolimatta
äänestivät, voidaan sitä johdon'
mielestä . t u l k i t a tavalla, josta voi­daan
saada sellainen käsitys, että
labour ei yleensä halua minkäänlai­sia
puolustusvoimia; ;
Merkkejä EFTAn ja
EECn yhteistyöstä
Bonn. '— Englannin finanssimi­nisteri
Selwyn Lloyd sanoi Länsi-
Saksan talousministerin Ludwig
Erhardin kanssa käymiensä neuvot­telujen
päätyttyä perjantaina, ettei
E F T A n ja E E C n välisiä suhteita
koskevissa probleemeissa päästy
lainkaan eteenpäin.'
Hän lisäsi kuitenkin; että suotui^
san ratkaisun mahdollisuudet para­nevat
ja että poliittisella tasolla
voidaan havaita kauan kaivatun yh­teisön
ensimmäisiä merkkejä.
Ohjus kääntyi
väärään suuntaan
Cape Canaveral,-— Polaris-ohjus,
torstaina ammuttiin matkaan atO'
misukellusvene Theodore Roosevel-testa^
Cape Canaveralin edustalla,
jouduttiin räjäyttämään ennenai­kaisesti,
koska ohjus muutti äkkiä
suuntaa toisen vaiheen sytyttyä. '
. Polaris ammuttiin nyt ensimmäi­sen
kerran Theodore Rooseveltilta,
joka (Otettiin palveluskäyttöön ai­van
äskettäin. Ensimmäinen vaihe
toimi normaalisesti, mutta toisen
vaiheen sytyttyä asiantuntijat saat­toivat
ohjuksen räjäytyslaitteet toi­mintaan.
PÄIVÄN PAKINA
Savilöjpaleen kanttorin Idnlceritempaisu
"Pidetäänkö Suomessa vielä-kin-kereitä
ja minkälaisia tilaisuuksia
ne ovat" tiedusteli joitakin viikko­j
a sitten 6räs tässä maassa syntyi
nyt7 ' j a kasvanut kansalaisemme
keskustelumme kulkiessa pitkin ja
poikin Suomea.
Sanoimme sitten tälle pohjois-ontariolaiselle
kysyjälle, että kin­kereitä
ei todeni^äköisesti enää Suo­messa
pidetä^ lainkaan. ~^elitimme
kuitenkin kinkereitä sikäli kuin
niitä voi kirjoista lukeman j a toi­silta
kuuleman perusteella selittää.
Nyt näyttää kuitenkin siltä että,
kinkerit eivät olekaan hSvihiieet
näyttämöltä niin perusteellisesti
kuin luulimme. Tuli siis tahtoihatta
annetuksi sille nuorelle miehelle
hieman virheelinen selitys. Pyy­dämme
häntä huomioimaan tämän
"oikaisun". Sitä paitsi näyttää sil­ta
että nykyaikaisilla kinkereillä
annetaan jalon lukutaidon lisSksi
myös elävää politiikanoppia. •
Pääsiäslukemisen jatkoksi ~ i ja
antaaksemme ko. nuorelle miehelle
oikaisun aikaisempaan, 'hieman har-haanjohtaneeseenT
selostukseemme,
saisimme siis Suomen laajimman
leviävästä työväenlehdestä,, Kansan
Uutisista, nimimerkki " T . K . n " vii­kon
vanhan kirjoituksen, missä
sel(»tetaan k.o. kinkeritapausta hy­v
i n kansanomaisella tavalla seuraa-vasti:
• .
Savitaipaleen kirkkoherra Valta-mo,
joka viime vaalien alla yritti
roskajutuilla kitkeli kuntalaisia
^ h e i k o i n tuloksin — pois kansan­demokraattista
ajattelutapaa, on
saanut rinnalleen toisen "hengen
jättiläisen", seurakunnan urkuri
Laitisen. Esimiehensä jalanjälkien
viettelmahä on tämä luiskahtanut
äskeisten kinkerien yhteydessä pois
musiikin piiristä politiikan puolel­le
s i i h i , määrin, että eräässä kinke-
Tipalkassa p i t i talon isSnnSn osoit­taa
politikoivalle laittajalle ovea^
ennen kuin asiat lähtivät taas luis-'
tamaan hengellistä latua.
Viime mainittu tapaus sattui
Jurvasen kylässä Adam Jurvasen ta­lossa.
Kinkereitä oli pitämässä seu­rakunnan
pastori Kärkkäinen ja ur­kuri
Laitinen. Kinkereillä oli huo-mattavastf.
väkeä j a kaikki näytti
sujuvan hyvin kunnes alettiin " i -
sänmaan asiaa" puhua. Kanttorin
valistus politisoitui enemmän ja
enenimäh, sekä luiskahti jo rajan
y l i Neuvostoliittoon. Siellä on kant­tori
Laitisen mielestä sellainen
järjestelmä, että "ette lue tätä kir­jaa
ensinkään". "On toteltava, mi­tä
sanotaan ja se, joka ei usko,
sillä oh nagani leuan alla", intoili
Kanttori j a tolkutti, että "jos kom­munismia
ei saada pysähdytetyksi,
se tulee-myös Suomessa.
— Nyt siirrytään entiseen ohjel­maan
ja lauletaan virsiä, huomautti
talon isäntä kinkeriläisten vaivaksi
riehaantuneelle kanttorille — Eikö
tämän niiehen suuta saa suljetuk­si!
pisti kanttori vastaan. Tämän
johdosta talon isännän oli huomau­tettava,
Qttei hänen suunsa koto­naan
s.Mlkeudu ja kehotettava kant­toria
poistumaan tuvasta. Kantto­r
i n " käirtöksen johdosta puuttui,
myös • paikalla ollut kylänvanhin''
asiaan ja kun hän huomautti, että
san.oja oli talon isäntä ja ettei kai­kenlainen
menettely sovi, \ alkoi
kiihtynyt kanttorikin jäähtyä. Tä­män
jälkeen jatkui kinkeri tilai­suuteen
kuuluvassa hengessä, vir­ren
laululla j a loppurukouksella.
Kanttorin kiihkeä politikoiminen
kinkeritilaisuudessa herätti läsnä­olevissa
pahennusta. Sitä ei hyväk­synyt
myöskään mukana ollut pas­tori,
joka tilaisuuden loputtua to­tesi,
että huonosti meni. •• '
Talon isäntä" Adam Jurvanen
kertoi, ettei hänellä ole kinkeriä-vastaan
mitään, jos niitä vaan p i ­detään
kinkereille kuuluvan hen­gen
mukaisesti. Mutta kun kristin­uskoa
ajetaan silloin ei ole sopivaa
naapurivihan lietsominen eikä pys­syistä
puhumaan Sotakirves on
lyönyt sellaisen haavan Suomen
kansan elämään, ettei sen uusiutu­mista
enää toivota ja siksi pitää
kansan valistuskin olla "oppineilta
miehiltä sen mukaista. Parempia ,
kirkon palvelijoita Savitaipaleelle
toivotaan. Tähän pienviljelijä
Adam Jurvasen toivomukseen yh­tyy
moni paikkakuntalainen.
* * 4
Mitä ylläolevaan. lisätään se on ^
oikeastaan pahasta. Ajan meVkki
sekin, vai mita? — Känsäkoura.' •