Vapaus, June 19, 1965

              S i v u 2 s Lauantaina, kesäk. 19 p. Saturdaj^, June 19, 1965
INDEPENDENT IIABOR O R G AN
O F FINNISH T^CAN/JkDIANS
Established Nov. 6, 1917 VAPAUS
- (LIBERTY)
EDITOR: W . EKLUND . , MANAGER: E . SUKSI.
TEUEPHONE: OFFICE AND EDITORIAU.«74.4264 .. 7
Publlshed thi-ice weekly: Tuesdaya, Thursdays' and Saturdays by VafTätiB'
Publisliing Co. Limited. 100-102 Elm St. ;West.:Sudbury, Ontario, Canada.
. , MäUing,Addr«s:,?ipx,69 V Ä ,
AdvertlÄingL ratea upon dp|^ycsibi<Jh',, trifelation ttet of/sharge. ,
Authorized as secönd classmaU^by^the Post Office Department. dttawa,
and flor payment ot^postageln w
CANADIAN LANGUAGEPRESS.
T I L A U S B I N N A T :
Canadassa: 1 vk. $9.00, 6 kk. $4.75 , -?;USA:ssa • 1 vk. $10.00. 6 kk. |635
^ 3 kk. 2.75 Suomessa: 1 vk. 10.50, 6 kk. .5.75
Kurja sairausvakuutuslaki
Mikä tahansa sairausvakautuälaki, jonka tavoitteenk oft ensikä­dessä
miljoonavoittojenkel-ääminen suurille vakuutusyhtiöille sairait-ten
ja vanhusten kustannuksella, on kerrassaan kurja ja tuomittava
lakitekele. ; •
Mutta jäuri tällaisen sairausvakuutuslain aikoo Ontarion maa­kuntahallitus
äälyttää tämän maakunnan asukkaitten kannettavaksi
muiden poliittisten puolueiden, sekä työväen- ja farmarienjärjestön
vastarinnasta huolimatta.
Ehdoton totuiiä myös on, että maakunnan vSeätÖ sidotaan tSmän
lain puitteissa suurten ja upporlkkaitten vakuutusyhtiöiden lypsykar­jaksi.
Lain perustarkoituksena on taata näille ÄmiBrikkalaisen pää­oman
kontroUoiihille vakuutusyhtiöille entistä siiiirimmat voitot sai-raitten
kustannuksella ja tuloksena on se, että Ontarion väestö, mikä
haluaa ja tarvitsee todellista sairaushuoltolakia voi nyt saada kannet­tavakseen
sairausvakuutuslain, jonka ensimmäisenä tavoitteena on
vakuutusyhtiöiden voittojen korottaminen jä vasta tpisella t i l a l la osit­tainen
sairausavustus.
Johtuen siitä, kun Ontarion sairausvakuutuslaki Jää suurten va­kuutusyhtiöiden
hallintaan ja kontrolliin, tämän maakunnan asukkai­den
taakaksi tulee taloudellisesti katsoen äärettömän epräedullinen
sairashuolto. kaiken kukkuraksi tämä sairausvakuutuslaki rangaisee
Oiitarion asukkaita siitä, jos he ovat vanhoja ja kroohillisesti sairaita,
koska he ovat liikemaailman katsantokannan mukaan "riskitapauksia"
vakuutusyhtiöille.
Vaikka tämän lain perusteella muodostetaan hallituksen. Vakuu­tusyhtiöiden
ja " y l e i s i e n " edustajista erikoinen "neuvonantajatcotni-tea"
minkä tehtävänä on keskustella siitä, kuinka suuria maksuja
yhtiöt perivät tästä sairausvakuutuksesta, niin tosiasia kuitenkin on,
että tämä elin on, kuten sen n i m i k in edellyttää, ainoastaan "neuvoa"
antava komitea jolla ei ole mitään päätösvaltaa. Toisin sanoen, vakuu­tusmaksuista
päättävät suuret vakuutusyhtiöt ja sillä siisti. .
Tästä johtuu se, että ei edes Ontarion hallitus ole vielä tähän
päivään mennessä voinut sanoa varmasti, kuinka suuria vakuutusmak­suja
ruvetaan ontariolaisilta perimään tämän lain astuttua voimaan
todennäköisesti noin vuoden kuluttua — ellei yleisen mielipiteen pai­nostus
saa sitä onnettomuutta estetyksi.
K A L L I S T A HOMMAA
Lainlaatijakunnan istunnossa käydyn keskustelun perusteella
.näyttää kuitenkin siltä, että "terveitten" ja nuorten ihmisten vakuu­tusmaksuiksi
tulee aluksi noin $180.00 vuodessa, eli $15 kuukaudessa
tai noin $3.50 viikossa. Toisin sanoen, tämä sairausvakuutus, mikä
antaa yleisesti puhuen puolta huonomman palvelun ja turvan sairau­den
sattuessa, kuin antaisi tuomari Hallin kuninkaallisen komissionin
ehdottama kansallinen sairaushuoltopalvelu, tulee kuitenkin puolta
kalliimmaksi, mikä olisi tuomari Hallin suunnitteleman mukaan laa­dittava
kansallinen sairaushuoltopalvelu, se on puolta kalliimpi kuin
Saskatchewanissa nyt voimassa oleva, maakuntahallituksen hallinnas­sa
ja valvonnassa oleva maakunnallinen sairauspalvelu.
Kaiken kukkuraksi vakuutusyhtiöt ovat antaneet ymmärtää, ja
Ontarion maakuntahallitus on sille ajatukselle antanut siunauksensa,
että vanhoilta ja kroonillisesti sairailta ontariolaisilta — niiltä riski-ihmisiltä
— peritään vieläkin suurempia vakuutusmaksuja, eräitten
arviointien mukaan periiti $250 vuodessa, eli y l i $20.00 kuukaudessa
tai sitäkin enemmän! 5
Lain puolestapuhujat vetoavat siihen, että sen avulla varataan
Ontarion köyhille ja vähävaraisille jonkinlainen sairausvakuutus.
Totta onkin, että lakitekeleen mukaan varataan joko ilmainen tai
osittain hallituksen maksama sairausvakuutus noin 1,800,000 ontario-laiselle.
Hallitus maksaa veronmaksajain varoilla — miltei miljoo­nan
köyhän ontariolaisen sairausvakuutuksen ja osittain noin 850,000
sellaisen ontariolaisen sairausvakuutuksen, joiden "verotettava tulo­erä"
on korkeintaan tuhat dollaria vuodessa . . . Mutta näiden varat­tomienkin
ihmisten sairausvakuutus — minkä veronmaksajat maksa­vat
"omien" sairausvakuutukmaksujfensa lisäksi.— tolde maksajinaan
kaksi kertaa enemmän, tnitä Aiaksaa varattomien sairausvakuutus Sas-katchewanin
hallitukselle ja mitä ttfömäri H a l l i n kuninkäallineik ko­missio
arvioi sen tulevan maksärtiäan jos laaditaan pakolinen, kan.
.sallinen sairaushuoltopalvelu kaikille canadalaisille. Toisin sanoe^n on
arvioitu, että köyhien ja varattomien OntariOlaisten sairausvakifutus-avustus
tulee maksamaan keskimäärin $45.00—$50.00 henkeä kohti,
jota vastoin vastaava menoerä Saskatchevanissa on vain $24.00 ja
tuomari Hallin komission arvion mukaan kansallisesti $24.95. Kai­kesta
huolimatta on arvioitu, että 15—20 prosenttia ontäriolaisista —
ehkä 400,000 perhettä — j ä l s i l tä huolinnatta kdkonaantSmin safaraus-vakuotuksen
ulkopuolelle yksinkertaisesti Siksi kun heillS el ole varaa
liittyä siihen. Miten voidaan luulla, ettS esimerkiksi $65.00 vHkkopal-kalla
työskentelevä perheen huoltaja voi muiden maksujensa lisäksi
maksaa $1MLOO vuodessa sairausvakuutusta — tai $250.00 silnS ta­pauksessa
jos hän on tehnyt sellaisen "rikotuen" että hfin öi) joko
vanha tai kroonillisesti sairas? • T "
VOITTOILU SYYNÄ
Mistä sitten johtuu, että Ontarion hMHtuksen ehdottai^a sairaus­vakuutus
on yhtäältä niin äärettöAiän kallis ja tol|saalta niin kovin
kehnoa palvelua lupaava?
Yksinkertaisesti siitä kun se perustuu voittojen hankkimiseen ih­misten
sairauden kustannuksella. Halliiuksrön Ohjelma edellyttää yk­sinkertaisesti
sitä, että nämä suuret 3a muutenkiri upporikkaat vakuu­tusyhtiöt
saisivat ontariolaisten sairauden kustannuksella itselleen
$40,000,000 suuruiset vuosivoitot. Ja kuten aina^ nämä voitto-osingot
jäävät tavallisen kansan maksettavaksi sen lisäksi, että kansalaiset
maksavat vakuutuksesta sairautensa varalta. / ^
Toisin päin asian esittääksemme voimme turvautua tuomari Hallin
kuninkaallisen komission tekemään laskelmaan.
Kysymys on siitä, kuinka suuri osa vakuutusdollarista "pidäte­tään"
vakuutuskustannusten kotvaukSeksi. Hallituksen alaisuudessa
riittää siihen tarkoitukseen 5 senttiä,dollarista, selittää tudmari H a l l in
kuninkaallinen komissio, mutta yhtiOidetl alaisten sairausvakuutusten
kustannuksiin menee keskimäärin 28 seilttlä jokaisesta vakuutusdol­larista
nimenomaan siksi, kuti varsinaisiin kustauAuksiln lisätään
Ranskan sosi4i^ieii ratkaisu
Harvoin missään suurvallassa on
ajauduttu tärkeisiin presidentin­vaaleihin
yhtä epämääräisissä puit-felfisa
kilin nyt itansfeassa. 'Ajau-taa'-
sanaa <to tSssS yhteydessä käy­tetty
tarkoituksellisesti, sillä ^en-iirittäkiri
vaalien ajankohtaa ei ole
vieläkään virallisesti julistettu ja
ensi joulukuusta puhutaan Vain
siksi, e^ä pi^sideDtln toimikauden
hfi uudett perustuslain mukaan mää'
r& kestää" seitsemän vuotta, joteti
uusi presidentti on ennen vuoden
vaihdotta valittava: Toiseksi Charies
de Gaullen puolue'UNR ei ole vie­läkään'
asettanut 'Virallista presi­denttiehdokasta,
ja Vaikka pide-tääiikin^
selvänä, ett8'75-Vuötias ken
raali de'Gaulle asettuu uudelleen
valittavaksi, niin mlkäänei s i l t i ' o le
lopl^uun asti visrmaa.
Ja kolmanneksi näköalat de Gaul­len
vastaehdokkaan kohdalla ei­vät
suinkaan vielä: ole likimainkaan
selvät. Tosin sosiallstlpuQlue on jo
asettunut Marseillesin pormestarin
Gaston Defferren taakse, mutta
painavalla syyllä voidaan tässä yh­teydessä
odottaa vielä yllättäviä äk-kikäänteitä.
Defferrehän on puolu­eensa
keskuudessa hyvin kiistan­alainen
oikeistosiiven hahmo, joka
melkoista y k s i tyisyrittellälsyyttä
osoittaen on vivunnut itsensä nykyi­siin
asemiin. Hänen presidenttieh­dokkuutensa
tuotiin ohi varsinaisen
työjärjestyksen puoluetoimikunnan
käsittelyyn joulukuussa 1963, jol­loin
mielipiteet menivät pahasti ris­tiin,
ja puoluejohtaja Guy MoUet
vaati asian käsittelyä puolueko­kouksessa.
Tämä tapahtui viime
vuodejn helmikuussa, joUoia Ikket-ren'ehdolckuus
tosiii byväKsjrttiiilv
samoin hanke mabdoUislminan l i i tr
j an riniämn räkentämlselk hSfiieil
taakseen, mutta mitään varsinaista
ohjelmaa Defferren ehdokkuudelle
ei kuitenkaan hyväksytty.
Tavallaan siis Dtfferre sai puo­luekokoukselta
jonkinlaisen avoi­men
valtakirjan, jota hän on tämän
jälkeen käyttänyt hyvin oikeistolai-sittafn
tulkittuna. Defferre lähti sii­tä,
että vaalirintamaan ei pidä hy­väksyä
kommunisteja, vaan sitä oh
laajennettava sosialisteista oikealle
ja tässä mielessä hän tf^rjul vaalilii­ton
kommunistien kanssa viime
maaliskuun kunnallisvaaleissa. Sen
jälkeen hän on käynyt neuvonpitoa
de Gaullen musertaman entisen
valtapuolueen, katolisen MRPn
kanssa, joka vastasi viime kuun lo­pulla
myönteisesti Defferren esi­tyksiin,
mutta kovin ehdoin. M R P
vaati, että kommunistien kanssa e l
saada olla minkäänlaisissa tekemi­sissä,
että liitosta ei saa tulla sor
sialistien "satelliittia", että vaali­liitto
myöhemmilh' laajennetaan ^'pi­tempiaikaiseksi
solidaarisuusjärjes-töksi"
(joka ajan oloon voisi mer­kitä
sosialistipuolueen kuolemista)
ja että rintama laajennetaan käsit­tämään
myös MRP:stä oikealla ole­vat
riippumattomat konservatiivit.
Sosialistien puoluekokous käsit­teli
Defferren hankkeita jokin aika
sitten pitämässään kokouksessa, jos­sa
Defferren kaavailut j a MRPn
liittoehdot vain hieman muunnet­tuina
hyväksyttiin. Istunnosta muo­dostui
kuitenkin hyvin kiihkeäsä-
KUINKA KAUAN KESTÄÄ
USAn KORKEASUHDANNE
^ i K u r s s i t New Yorkin pörssissä
ovat laskeneet viime aikoina voi­makkaimmin
sitten presidentti Ken­nedyn
murhan. Dp w J o n e s i n
teollisuusosakkeiden indeksi laski
13.10 pisteellä, kun vastaava lasku
oli Kennedyn murhan jälkeen 21.16
pistettä. Dominikaanisen tasavallan
ja Vietnamin tapausten ohella suu­rimman
luottamuksen horjumisen
on aiheuttanut USA:n keskuspank-kineuvoston
presidentti McChesney
Martinin äsken pitämä puhe, jossa
hän totesi USAn I nykyisestä suh­dannetilanteesta
useita pelottavia
yhtäläisyyksiä tilanteen kanssa en­nen
suurta pörssiromahdusta vuon­na
1929.
Martinin puhe on vaikuttanut
pommin tavoin. Yhä useammin ja
laajemmin kysytään, kuinka kauan
vielä kestää US A.-n yli neljä vuotta
jatkunut korkeasuhdanne. Martin
mainitsi, että erilaisuuksista huoli­matta
antavat nykyiselle tilanteel­le
leimansa monet yhtäläsyydet, jot­ka
vallitsivat v. 1929 seitsemän
vuotta kestäneen korkeasuhdanteen
jälkeen. Tuolloinen korkeasuhdan­ne
päättyi yllättäen historian ainut-laatuisimpaan
romahdukseen New
Yorkin pörssissä vuoden 1929 loka­kuussa.
Martin mainitsi, että kyllä
muutkin tietävät ja tuntevat nämä
yhtäläisyydet, mutta hän on ensim
maisena virallisena henkilönä uskal­tanut
tuoda tämän esille. Hallitus
AVashingtonissa on kuitannut Mar­tinin
puheen täysin vaieten, mitä
pidetään ahdistavana merkkinä.
. . • • • • .
: Martin mainitsi puhees.saan, että
nousukausi ennen vuoden 1929 ro­mahdusta
keskittyi pääasiassa teol­lisuusmaihin
ja näissä taas pääasPas-sa
teollisuuden piiriin: Näin on lai­ta
nytkin. Suunnaton velkaantumia
nen keskittyi ennen vuoden 1929
romahdusta, hypotcekki- ja kulutus­luottoihin,
kuten nykyisinkin. Ra­han
kiertokulku paisui tuolloin
myös luonnottoman suureksi. Mutta
tällä kertaa on suurena vaarana
lisäksi se, että tämä kiertokulku pe­rustuu
suuresti supistuneisiin kulta­varantoihin.
USA:n suuri ja krooni­nen
maksutaseen vajaus on tuonut
aivan uuden vaaramomeritiri, jota
ei ollut vuonna 1929. Yhtäläisyyk­siä
sen sijaan löytyy siinä, että kan­sainvälisen
maksuliikkeen päävaluu-tat,
dollari ja punta, olivat heikossa^
asoma.ssa vuonna J929, kuten nyt­kin.
Martin mainitsi, että a.siantuntijat
väittivät aina viimeiseen asti ennen
vuoden 1929 romahdusta^ että U SA
oli selviytynyt jo uhkaavista kriisin
vaaroista. Martin, joka luetaan va:
kamuksellisiia konservatiiveihin;
mainitsi kokemuksen osoittavan, et­tä
tämän päivän asiantuntijat eivät
ole sen tietorikkaitnpia USA:n kon-juktuurikehityksestä
kuin asiantun­tijat
ennen vuotta 1929.
Ja nyt on selvää, että konjunktuu-rit
rupeavat ehtymään lählkuukau-
.sina. Tämä on nähtävissä mm. teräs-ja
autoteollisuudessa. iotka_ ovat
ohittaneet parhaat päivänsä, f^ves-toinneissa
on todettavissa vain vä­häistä
lisäystä. Eräästä kaikkein pa­himmasta
taloudellisesta rasittees­ta,
suuresta työttömyydestä, U SA
ei ole päässyt eroon. Kuluvan vuo­den
huippukonjunktuurikUukausin-na
työttömyys on pysynyt koko ajan
itsepintaisesti runsaasti y l i 5 pro­sentin
suuruisena.
Vaikka presidentti Johnsonia on
pidettykin kaikkein "liikeystävälli-simpinä"
USA:n tähän astisista pre­sidenteistä,
on luottamus häneen
pahasti horjunut. U S A : n hallituksen
varsinkin finanssiministeri Henry
Fowlerin ja kauppaministeri John
Connorin vakuutukset korkeasuh­danteiden
. jatkumisesta eivät tunnu
luotettavilta. Presidentti Johnsonin
pitäisi nopeasti esittää Martinin pu­heelle
vastinetta, mutta ollaan epä­tietoisia,
mistä hän sen ottaa.
— Kras.
vyineh, joss.^/Deffenfen ja.Öuy Mol-l
e f n Johtaniat sii\rel iskivät, kij^V,
kasti ^hteeh ja Jdnidhiaiseksi yj^,
liertSelvittelyksi muodostui' äänes­tys,
joka koski vaaliliittoutuman
kokoonpanoa koskevan komitean
asettamista; Siinä Defferre sai taak
seen 1,302' Säntä, MoUet l,27d jt
näiden väliltä kompromissia etsinyt
ryhmittymä 394. Tämän mukaan ko^
miteaan tuli Defferren kannattajia
14, MoUefln 13 jämm nefljä. Asia;
on nyt tässä pisteessä ja se ratkeaa
heinäkuun 18 ja 19 päivänä, jOllolh'
sosialistien erikoiskongressi ko-kOontiiU:
päättämään lopullisesti
asiasta. '
Eräillä tahoilla on väitetty, että
Defferre on 'jo Voittanut pelin' ^a
saanut sosiafistit talutusnuoraansa
ja liittoutumaan oikeistopuolueiden
kanssa. Näin selvänä el kuitenkaan
näe peliä esim. Dagens Nyheterin
I^arlisin-klrjeenvaihtaja, joka sanoo
nim. seuraavaa:
"Antamalla perään Defferrelle
hän (MoUet) saavutti kolme pää­määrää:
puolue ei hajonnut, hänet
itsensä valittiin uudelleen puolue­johtajaksi,
eikä Defferre luopunut
syrjään presidenttiehdokkuudesta.
Def(er're uhkasi luOpua vain siinä
tapauksessa^ että (vaaliliitto) esi­tystä
ei hyyäksyttäisi. Sitä vastoin
hän ei Ollut niilloinkaan sanonut,
että hänluopuisi, jOs hän epäonnis­tuisi
liittoutuman muodostamises­sa."
Ranskan sosialistipuolue seisoo
siis nyt tärkeän ratkaisun edessä.
Liittolaiseksi valittu MRP edustaa
osin hyvinkin jyrkkää oikeistolai-suutta
j a sen ulkopoliittinen ohjel­ma
noudattelee täysin USAn "at-lantilaisia"
linjoja. Jos siis sosialis­tien
ja M R P n vaalirintama muodo.s-tuu,
niin silloin ulkopolitiikasta tu­lee
tärkein vedenjakaja, joka mer­kitsee,
että sosialistit ryhtyvät vas­tustamaan
dc Gaullen kannanottoja
jotka puolestaan ovat olleet poikki­teloin
USAn sapclipolitiikan kanssa
Ja se merkitsisi sosialisteille koh­talokasta
alennustilaa — kansain­välisestikin
ajatellen E i siis ihme,
että melkoinen ristiveto käy yhä
puolueen sisällä ja nimenomaan
maan pohjoisosien edustajat ovat
jyrkästi tällaista käännettä vastusta­neet.
Onpa tällöin puhuttu sellaises­takin
mahdollisuudesta, että Rans­kaan
perustetaan uusi, sosialistisit-tain
suuntautuva sosialistipuolue.
Kaiken jälkeen on helppo ymmär
tää myös, että Ranskan kommunisti­nen
puolue ei ole tuntenut edes mi-tUn-
harrastusta psrrkiä sosialistien
* a n s s a - r y h teiseen vaalirintamaan
Defferren kaavoittamissa puitteissa.
Ja jos Defferren hahmottelema ke­hitys
tulee toteutumaan, nfin kom­munistit
epäilemättä asettavat oman
presidenttiehdokkaansa. Ranskan
kommunistit edustavat n. 20%
maan äänestäjäkunnasta, ja v.llkka
heidän edustajallaan ei olekaan mi­tään
mahdollisuuksia lulla valituk­si,
niin toisaalta nämä äänet ovat
pois Defferren pussista, jonka mah­dollisuudet
muuttuvat tällöin ole­mattomiksi.
Toisin sanoen: de
Gaulle tulisi valituksi joka tapauk­sessa,
mutta sosialistipuolue olisi
myynyt sielunsa oikeistolaisista
killingeistä. — OL.
.4tkirjoittatt.,JÖJÖir "
ÄITIEN K E S K EN
Alti-kenguru sanoi loiselle: "Toi­vottavasti
huomenna on kaunis päi­vä.
En pidä lainkaan siitä kun lap­set
leikkivät sisällä."
»;Kfe$kisö<i6iwiainwii;|rtca totoeaiaisödaii Jatkumi­sen
ja laajentumisen Victnamifsa uhkaavan rauhanomaisen ;nnnakkain-olon
säilymistä ulkomianpolitlikaasa yleensä.' ' - . ; * , ',
Jo tähän mennessä Neuvostoliiton J a Yhdysvaltain suhteet osoitta­vat
melkoista Vlirfffleffiislä. Kun tällaista fapäfituii yhdellä suuhnalla;
se tavallisesti on leiittaa ja virikettä ;antava''niyös toisella maailmankolr
källä, sillä k r i i s i n mahdollisuuksia ön e r i tahoilla mailmaa.
Toivottavasti ei tilanne kärjisty siihen pisteeseen; ^ttä sotatoimet
laajenevat y l i valtioiden rajojen. Katseet kohdistuvatkin nyt ennenkaiR-kea
^as^iingtoniin, presidentti Johnsbnin; ja häilen moniin väikutUsval-taisifn
neuvonantajiinsa." ' „ :
MIELETTÖMÄKSI
leimaa Härheen Yhteistyö USÄ:n hallituksen politiikan Vietnamissa:
-"Selvääkin srielvem|>äS on. että USA ei kykene milloinkaan voitta­maan
paikallista Vietnamin sotaa. Vietnamin vapautusarmeijalla on lä­hes
koko kansan tu^i takanaan. Vietkong saa p i an myös sadekuukaudesta
niahtavan liittolaisen ftsejifeeft. Ulkopoliittiset tarkkailijat öva
taneet amerikkalaisiav lopettamaan sotansa nopeasti ja tunnustamaan
Vietnamin kalfslalla oikeus Jfse päättää asioistaan. USA:n ei kamsUA
vedota arvovaltaansa, sillä sen giiVovalta iomahtaa-maailman silmissä
sitä enemmäri; ihitä pitempään sota jatkuu.
•piesidentti Johnson ja hänen lähimmät sotilaalliset neuvonantajan­sa
ovat menettäneet kyvyn nähdä asioita realise^ti. Siinä onkin tällä
hetkellä suurin vaara, sillä Vietnamin sota saattaa helposti laajeta, ja
jos; näin käy, se merkitsee suunnatonta onnettomuutta ihmiskunnalle.
Mikäli Washington:ssa on jäljellä edes vähäkin tervettä järkeä, U S A
lopettaa pommitukset j a panee sotakoneistonsa käymöän peruutusvaih­teella."
iiiiimiiiniiiiiiiiyiiii iiiiiiiiiiuiiuiiyuiiiiiiuiiiyiiiui!;?
^'FESTIVAALI AVAA
UUSIA NÄKÖKULMIA
IlelsinfcL ^ Vaikka kylmän so-don
pahimmat vuodef jäivät 50-
lakuun,\ on maailma vleläkhi tnel-ko
Mlväi^lirtersestf Jakaafnrtnt
kahteen vlhamieliseeit leiriin. It^ä
Ja länttä erottavan vihan ja epä-lanlon
rajanllsäfcsi on vedetty
muutamia uui^ia tällaisia rajoja.
Pelon ja epäluulon poistanrinen
kansainviilisestä politiikasta ei
ole aivan yksinkertainen asia:
toivoa tässä sjihteessa ei voida
asettaa vain valtioiden viralliseen
alkopolitiibkaan. Myös kansojen,
yksityisten kansalaisten ja yhtei­söjen
on oltava mukana muoreja
särkemässä, sanoi Helsingin sa­dankomitean
puheenjohtaja Ka­levi
Suomela ja selitti:
Festivaali on tilaisuus, jo.ssa osan
ottajille tarjoutuu tilaisuus dialo-
^giin, ajatusten vaihtoon. Mitä eri­laisempia
poliittisia ja uskonnolli­sia
näkemyksiä festivaalin osanotta­jat
edustavat, sen parempi dialogi.
Käsitykseni nimittäin on, että kun
me äärettömän vaaralliseksi käy­neessä
maailmassa pyrimme elä
mään rauhasia, n i in tärkeintä ei ole
suuri yksimielisyys vaan hiven su­vaitsevuutta.
Me.däh ön opittava
ymmHrtämään, että asioista voi olla
erilaisia käsityksiä ja että omis­tamme
poikkeavat eivät aina ole
ehdottomasti vääriä, e i ainakaan eh­dottomasti
v.hatlavia. Tämän takia
toivon että mahdollisimman useat
suomalaiset saisivat tilaisuuden
osallistua festivaaliin. Se näkökul­ma,
joka avautuu maailmaan Etelä-
Amerikasta, Afrikasta, Kiinasta tai
vakkapa vain Norjasta on monella
tavoin toisenlainen* kun tuttu saoma-
Jainen. Ja näiden näkökulmien tun­teminen
on tärkeätä, siitä on eräässä
mielessä tullut elämän ja kuoleman
kysymys.
On sanottu, että festivaaliin ei
pidä osallistua, koska se koitenkih
on vain itäryhmän maiden propa­gandaa.
Tietysti festivaalilla teh­dään
propagandaa, jokainen omaan­sa,
ja j u u r i siksi festivaaliin pitää­kin
osallistua. Dialogi ei nimittäin
synny sensuroimalla. Se syntyy vain
keskustelemalla — ensin ehkä huo­nosti,
mutta ajan mittaan varmasr
ti yhä paremmin.
ITAUAN SOSIALISTIT
KAHDELLA TUOLILU"
Moskova. — Pravdan Rooman-kirjeenvaihtaja
V. Jetmakov to­teaa
Italian sosialistisen puolu­een
politiikkaa kommentoides­saan,
että sen johtajat isfnvat
kahdella tuolilla nykyisessä hal-lituskokoomuksessa:
he valitta­vat,
että kristillisdemokraattinen
puolue pyrkii tarmokkaasti siirtä­mään
maan poliittisen elämän
painopisteen yhä enemmän oike­alle,
mutta itse asiassa seuraavat
jatkuvasti kristillisdemokraatti­sen
puolueen hallitnkselle sane­lemaa
linjaa.
"Toisaalta sosialistisen puolueen
johto tuomitsi yksimielisesti hyväk­sytyissä
päätöslauselmissa Yhdys­valtain
hyökkäyksen Kaakkois^Aa-siassa
ja väliintulon Santo Domln^
gossa. Mutia toisaalta taas sosialis­tit
nämä päätöslauselmat unohtaen
kannattavat hallituksessa kristillis­demokraattien
Yhdysvaltoja tuke^
vaa politiikkaa. Nämä ovat päämi­nisteri
Oldo Moron suulla ilmais­seet
'täydellisesti ymmärtävänsä'
hyökkääjien toimenpiteitä';, kirjoit­taa
Jermalcov.
Kirjeenvaihtaja huomauttaa, että
i t a l i an lehdistön mukaan puolueen
ristiritaisuudet "tulevat yhä kärke-vämmiksi
ja syvemmiksi. Kommu-
; (Jatkuu seuraavalla sivulla)
PÄIVÄN PAKINA
vi^Iä ihmisten sairauden kustan­nuksella
perittävät voitot. Joissakin
tapauksissa on todettu, että yksi-tyisyhtiöiden^
salrausvakuutussuun-nitelmista
on henkilön maksettava
keskimäärin peräti $2.51 ennenkuin
hän on oikeutettu saamaan $1.00
vakuutusmaksua sairauden sattues­sa..-
Kaikista tällaisista tosiasioista
huolimatta Ontarion toryhallitus
aikoo väellä ja voimalla sälyttää
tällaisen sairausvakuutuslain IrVi^
kuvan Ontarion väestön kannetta­vaksi
ja maksettavaksi.
Kansalaistemme kautta Ontarion
maakunnan, huolimatta lainkaan
siitä, mitä lehtiä he lukevat ja mi­hin
järjestöihin he kuuluvat, tulisi
yhtyä Ontarion mtflhin asukkaisiin
vaatimuksessa^ että tällaista laklte-kelettä
el sovi täytäntöön panna,
mikäli konservatiivipuolue haluaa
valta-asemansa säilyttää seuraavis­sa
vaaleissa.
PftOf. PUNl^LAN UUSI PEiÄ
"Sosialidemokraatti" on tiedoit-tanut
juhlallisesti, niin kerrotaan
Suomen ulkoasiainministeriön tie­donannossa,
että Sosialidemokraat­tinen
puolue kasvaa ja voimistuu
sikäli, jotta "Sörnäisten Sos. dem.
seura hyväksyi tiistai-ilfana pitä­mässään
kokouksessa jäsenekseen
Prof. L. A. Puntilan . .
Puntilan jäsenyys edustaa siis
erikoistapausta koska tiedetään,
että tällaisia juhlallisia lausunto­ja
Suomen SOS. dem puolue ei
ole muiden jäsenten liittymisestä
ainakaan tähän mennessä antanut.
Kun "Tapaus Puntila Y.m." a n
toi lisäksi Toronton Vapaa Sanalle
aiheen riemastua siitä, että "Suo­messa
bn viime vuosien aikana ol­lut
havaittavissa verraten runsaas­ti
sivistyneistön liittymistä Sosia-lidemokiaattiseen
puolueeseen",
nim meilläkin taitaa olla aihetta
tutustua asiaan hieman yksityis­kohtaisemmin.
• '
Ottakaamme ensltnmäiseksi "to-distajaksi"
Suomen kokoomuksen
Aamulehti, joka myös iloitsee sii­tä,
että Sos. dem puolueeseen tu­lee
"ra.svanahkaisten työlHisten"
asemesta 'y)ppinutta ja kokenutta
väkeä,^ka on 'joutunut jo ennen
siirtymään ottamaan kantaa
suuriin taloudellisiin kysymyksiin
sekä tekemään vastuunalaisissa
asemissa vaikeitakin ratkaisuja."
Näyttää siis siltä, että prof^s
s o r i * Puntilalle kadvalUaan SOs.
dem,. puolueessa vähän hnOmiitia-vampaa
flsemaa Kuin tavallisille
"uusille tulokkaille" ja aamulehti
vakuuttaa, että Puntila ei ole
Sos. dem puolueeseen mennyt mi­tään
sosialismia harjoittamaan,
vaan mieluumminkin kokoomuk­sen
uskottuna miehenä valvomaan
ettei sosialismiin ja sosiaalisiin
uudistuksiin kiinnitettäisiin liian
suurta huomiota.
Aina valpas Kansan Uutiset leh
t i kirjoitti j o viikkoa ennen pro-
•fessori Puntilan uutta tulemista
noin nimeensä:
"Professori Lauri Adolf Puntila
ort niitä vanhenevia herroja, jotka
saavat aika ajoin ylimääräistä
huomiota osakseen. Keskustelun
herättäjänä on nyt Puntilan jä-senanomus
Sörnäisten 'sosialide­mokraattiseen
yhdistykseen ja
lyödään vetoja, miten yhdistys pa-.
perin käsittelee. Sos. dem lehdis­tössä
On viime kuukausina paljon
puhuUu sosialidemokraattisten
liikkeen laajenemisesta ja voiman
kasvusta, mutta kukapa aavisti,
että se kasvu olisikin Lauri A.
Puntila. ^
'•Puntila on käsite, puntilismi,
kokonainen valtiojärjestelmä. Pun­tila
johti valtion tiedoitustoimin
taa ja koko valtakunnallista propa­gandaa
kovina vuosina 1940—1943
ja loi pohjan "puntilismille".
Erittäin merkittäväksi on arvioitu
hänen työnsä pääministerin sih­teerinä
samaan aikaan 1040—1943,
On väitetty, että Puntilan käsi oh­jasi
paijosti tuon ajan korkeaa po-litlllckaa
julkisesti näkyvimpien
hahmojen takaa, joten vähäksi ei
ole arvioitava hänen vaikutustaan
noiden vuosien korkeisiin valtiote-koihin.
"Puntila osoittaa olevansa yhä
varsin vitaalinen lintu rakentaes­saan
nyt uutta pesäänsä sosiali­demokraattiseen
puolueeseen. Mi­tähän
Pjintila sieltä etsii ja mitä
etsii hänestä sosialidemokraatti-:
nen puolue? E i hän varmaan tyy­dy
esimerkiksi vain jäsenmaksu­jen
kerääjän osaan Sörnäisten yh­distyksessä,
niin tärkeä kuin tä­mäkin
virka aina- työväenjärjes­töissä
on_oIlut. Puntilan väitetään­kin
j o raivanneen uutta poliittista
tietään valmistelemalla sos. dem.
puolueelle kulttuuriohjelmaa (!)
— niin hupaisa ajatus kuin yhdis-
_telmä Puntila j a sos. dem, puolu­een
uusi kulttuuriohjelma jonkun
mielestä saattaa Ollakin. Olisiko
niin, että juuri Puntila kokemuk­sineen
pantaisiin viitoittamaan
sos. dem. puolueelle myös ulkopo­liittisia
linjoja, joiden uudistami­sen
tarpeesta on kirjoitettu aina
ulkomaiden lehdistöä myöten?"
Suomen Sos, dem. l i i t on äänen­kannattaja
Päivän Sanomat puhuu
puolestaan Sosialidemokraattisen
puolueen "vanhasta painolastista",
"jota kartutetaan vielä Puntilalle,
Mainittu lehti kirjoitiaa:
'•. . . Sosialidemokraattisen puo­lueen
'kovan linjan' politiikka on
joka tapauksessa johtamassa täy­delliseen
haaksirikkoon. Puolue
yrittää tosin silloin tällöin reivata
purjeitaan, mutta tunnetusti hei­kolla
menestyksellä. Menneisyyden
painolasti, jota vielä nykyiset
suoraselkäiset kulissientakaiset
reglssöörit omalta osaltaan lisää­vät,
on n i in raskas, ettei alusta
pystytä kääntämään oikeaan suun­taan,
vaikka ruorissa olisi vahvem^
piakin miehiä. Vanhan painolastin
heittäminen, mereen olisi' ainoa
pelastus mutta sitäpä juuri ei ha­luta
tehdä, vaan päinvastoin las­tia
vain kartutetaan kuten tapain
Puntilajcin todistaa . . . "
Eräissä porvarillisissa suoma-laislehdissä
on arveltu, että Pun­tilasta
voidaan leipoa oikein pre^-
sidenttiehdokas Sos. dem. pudfu-eelle.
Mene ja tiedä. Hyöty olisi
s i l l o in molemminpuolinen. Punti­lan
kyvyt ja edut tulisivat -tun­nustetuksi
vaikka niitä ei porva­rillisella
taholla ainakaan siinä
määrin tunnustettu — ja sos. dem. -
puolueen ei tarvitsisi enää lyödä
päätään kokoomuksen Ilonkaan
sillä kun olisi presidentin ehdokas
oikein "omasta takaa".
Ninpä Toronton Vapaa Sana
kirjoitti asiasta ilmeisesti syvästi
haltioissaan:
•Tlmeisesti Sos. dem. puolueen
selväpiirteinen toiminta . . . ovat
luoneet pohjan korkeamman aka­teemisen
sivistyksen saaneiden lä­hentymisen
puolueeseen."
Sen, kun vaan.
Eipä silti. Täkäläiseen Vapaa
Sanaan verrattuna, prof. Pun­tila
on eräissä poliittisissa asiois­sa
aika pdha "vasemmistolainen"
rienaaja. — Känsäkoura.