1966-04-26-02 |
Previous | 2 of 4 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
I Ei LI 1^ SiVtt2 Tiistai, huhtik 26 p. --Tuesday, April 26, 1966 V A P A U S I N D E P E N D E N T U V B O R O R G AN O F F I N N I S H C A N A D I A NS ( L I B E R T Y ) EstabUshedNov. 6, 1017 E D I T Ö R : W . E K U U N D MANAGER! E. S U K S I T E L E P H O N E : O F F I C B AND EDITOftlAL 674<42e4 Publlshed tlirtce weekly: Tuesdays. Thur^lays an<t a^turda^ bf Vppaua PubUahikig Co, Limited. lOfKmjOm St. \?est/8udbut;^^ Mailing Address: Box 69 Advertlslng retes Upon appUcation, tranalatlon Iree QX cftar^^ tuthorlzed as second class mall by tbQ Post Office Oepaiftpiept. Qtt»wa.. and for payment of postäge in oash n , . . . r o , , H / CANADIAN i:I.ANGUAGE|;eRESS CLUB TILAU8HINNATt Canadassa: 1 vk. $9.00. 6 Idt. $4.75 USA.ssa 1 vk. $10.00. 8 O- $8.25 S kk. 2.75 Suomessa: 1 vk. 10.50, 6 kk. 6.76 Yskivä sammakko, ampiaisbySkkays 'IMolempi pahempP :v etsikkomme ei ole ehkä aivan kieliopin sääntöjen mukainen, mutta pikkupojat tapasivat ainakin ennen vanhaan ilirikistä siten käsityksensä sellaisista asioista, joista on nyt tarkoituksemme puhua. ^^^^ 'M ja va-kiiiitettu, että suurin osa työttömistämme — ja heitä on täll e i n kertaa yli 300,000 — on työttöminä ennenkaikkea "oppimattomuutensa" takia, eli siksi kun heillä ei ole mahdollisuutta kilpailla työvoimamarkkinoilla koulunkäyneiden letossa. Väin koulunkäyneillä on nykytilanteessa mahdollisuus saada työpaikkoja, on meille selitetty. Mutta nyt on uutistietojen mukaan aloitettu erikoinen painostuskampanja liittohallitusta vastaah siitä, että se vaatii siirtolaisilta muka aivan liian paljon koulunkäyntiä! Vissien teoUisuushaarojen herrat viskaalit ovat sitä, mieltä, että jos siirtolaisten kohdalta ei alenneta kelpoisuusvaatimuksia 10-vuötisesta koulukäynnistä, ne {teollisuudet) joutuvat maailmaiUoppuun asti kamppailemaan työvoimapuutetta vastaan. Toisin sanoen "suo siellä, vetelä täällä". Koulunkäymät-tömyys työläisten kohdalta vaikeuttaa työpaikkojen saannissa, mutta ainakin siirtolaisten koulunkäyneisyys on kantona vissien työnantajapiirien kaskessa. Siis "molempi pahempi" koulunkäyneisyyden ja -käy-mättömyyden kohdalta! Lainatkaamme lyhyesti mitä kahden suuren kaivosyhtiön johtomiehet ovat sanoneet koulunkäyneisyyttä^vastaan: — Kaivosteollisuuden hyökkäys liittohallituksen siirto-laisuusohjelmaa vastaan sai eilen lisä vauhtia kahden suuren kaivosyhtiön presidentin lausunnoista, kerrottiin torontolai-sen aamulehden uutistiedossa perjantaina ja jatkettiin: ---He kummatkin väittävät, että (kaivos-) teollisuuden-laajuinen työvoimapula helpoittuisi pian, jos liittohallitus lopettaisi vähemmän kuin 10 vuotta koulua käyneiltä ulkomaalaisilta työläisiltä siirtoläisuuskiellon. —^ Teollisuuden Ottawalle esittämät vetoomukset "ovat kohdanneet valitettavaa ymmärtämättömyyttä todellisesta ongelmasta", sanoi Falconbridge Nickiel Mines Ltd. presidentti H. J. Fraser osakkeenomistajien vuosikokouksessa... Kerr Addison Mines Ltd:in presidentti H. S. Row . . . sanoi, että hallituksen tulisi luopua 10-vuotisesta koulunkäyn- •tivaatimuksesta siirtolaisiin nähden, jotta voitaisiin nopeasti poistaa työvoimapuute . . . Monet kaivosyhtiöiden johtohenkilöt myöntävät, että he yrittävät saada hallituksen ohjel-inan muutetuksi julkisten lausuntojen paukkeella . . Mahdollisesti se on meidän kohdaltamme "rumasti sanottu", mutta yllämainittujen yhtiöiden päämiesten puheita ei voida käsittää muuna kiuin vaatimuksena, että hallituksen pitäisi ryhtyä auttamaan niitä "halvan työvoiman" tuottamiseksi ulkomailta. Jos näin ei olisi asia, niin miksi eivät kaivosyhtiöt esitä, että liittohallitus erottaisi Canadan yli 300,000 työttömän joukosta kaikki "vähän koulua käyneet" ja lähetä niitä kaivosteollisuuden palvelukseen, jos nimittäin on totta, että koulunkäymättömyys on kaivosteollisuudessa valttia. Tosiasia on tietenkin tässäkin asiassa tarua knimmempi. Kaivosyhtiöt maksavat vaativasta, vaarallisesta ja nopeasti kuluttavasta työstään niin kehnoa patkaa, että työläiset eivät pysy niiden palveluksessa. Monesta kaivostyömaasta on tullut työläisten "läpikulkupaikka". Nuoret miehet tulevat usein pitkienkin matkojen päästä suurin toivein niiden palvelukseen, mutta koettuaan kaivoskeskuksien elinkustannus-nusten korkeuden ja kaivosyhtiöiden suhteellisten alhaisten palkkojen aiheuttaman ikuisen köyhyyden noidankehän, he pakkaavat pikkutavaransa ja lähtevät etsimään jotakin muuta työtä. Toisin sanoen kaivosteollisuuden "työvoimapuut-teen" perustana ei suinkaan ole työläisten "liiallinen koulusivistys", vaan kaivosyhtiöiden kehnot palkkataksat ja osak-keenomistajain pohjaton rikastumisen himo alhaisten palkkojen kustannuksella. Mine-Mill union osasto 598 uusi ja nuorekas presidentti Robin W. McArthur oli mielestämme tuhannesti oikeassa kun hän yhden ainoan osakkeen omistajana meni Falcon-bridgen vuosikokoukseen ja sanoi siellä pitämänsä puheenvuoron yhteydessä, että yhtiön työvoimatilanne voidaan korjata heti, jos yhtiö rupeaa maksamaan sellaisia palkkoja, että ne vetävät työvoimaa puoleensa. . Hallituksen ei siis tarvitse ryhtyä "halvan työvoiman" etsintään, mikäli kaivosteollisuudessa todellista työvoimapulaa on. Sen sijaan^olisi vaadittava, että kaivosyhtiöiden pitää_ maksaa työläisilleen sellaista palkkaa, että he voivat säädyllisesti elää. Välähdyksiä Vietnamin sissien sodauikäyntitavioista Vietnamin sota ei ole tavallista sotaa. Sitä käydäSn ilman rintamia, ilman suuria tykistökeskityksiti, ilman massahyökkSykslB. Se on SIMI» sotaajota käydään kaikkialla maassa — jopa Saigonin sydiiinessä -~ missä tahansa voi äkillinen taistelu leimahaa, painopiste siirtyy paikasta toiseen. Sissien sodankäyntitak( iikan keskeisin ydin on yllätys. Tarvittaessa j[8||u voidaan suorittaa vahvoinkin voimin, n^utta vastustajan ryhtyessä vastatoimiin qissit "sulavat" viidakkoon ja kyllin. Kärjistäen voidaan sanoa, että sissit ovat kaikkialla' ja eivät missään. Kun he lisäksi — mikä kuuluu perusasettamukseen liikkuvat paikallisen väestön keskuudessa ^koin kala vedessä", niin lukumääräisesti voimakkaankin vastustajan käy vaikeaksi jopa mahdottomaksi — lyödä tällaista sissiliikettä maahan. Tämä on myä& USA ja sen pönkittämä marionettiarmelja joutunut Vietnamissa jo huomaamaan. Oheiset pienet välähdykset kertovat omaa kieltään Vietnamin sissien sodonkäyntitavasta. Ne ovat peräisin vietnamilaisista lähteistä ja liittyvät' taisteluihin sekä ranskalaisia että ame^kkalaisia vastaan. YSKINTÄ Mutta mitä oli tapahtunut? Hai Aanpumapoterot, vartiotornit, piikkilanka-aidat, maahan:Jyödyt terävät bamgutikut ^ . mitään ei puuttunut uuden varuskunnan ympäriltä, jonka oli määrä tuoda turvallisuutta sissien hallitsemalle alueelle Haiduongin maakunnassa. Varuskunnan joukot arvelivat voivansa olla rauhallisia^ Sissit saapuivat useina öinä, mutta eivät uskaltaneet tulla kovinkaan lähelle. He vain ampuivat summittain muutamia laukauksia häiritäk-seen sotilaiden unta. Vihollinen puo estaan ampui myös summittain muutamia konepistoolisarjoja pimcr yteen. ^ Mutta eräänä yönä kuului yskintää aivan piikkilanka-aidan takaa. "Nyt tämä on vakavaa"! vartijat ajattelivat. Hälytys annettiin. Kaiken kaliiperiset aseet sylkivät tulta. Tuskin tuli oli lakannut, kun yskin-tä kuului jälleen, vieläkin selvempänä ja vieläkin lähempää. Taivas! — sissit olivat aivan aidan takana ja saattoivat hyökätä milloin tahansa. Läheiseltä Kesatin tyklstöpatte-rilta pyydettiin tulitukea hyökkäyksen torjumiseksi. Päivän koitUiessa tulitus lakkasi ja yskintä samoin. Täpärä pelastus! Maailman turuilta VOIMASANOISTA Voima.sanat ovat saaneet englantilaiset lisRettäin kuohuksiin. Kyllähän englantilaiset sellaista käyttävät ja hyväksyvätkin sen turvallisissa oloissa, mutta nyt niitä käytti prinssi Philip ja sellainen on enf^lanlilaisista törkeää. Kun voimasanat käytettiin kaiken kukkuraksi televisiossa, joten ne olivat kaiken kansan kuultavissa, on loukkaus englantilaisia kohtaan sitä kin suurempi. Kysymyksessä oli uutiskuva, joka oli otettu prinssin Amerikan matkan aikana. Prinssi oli juuri 'saapunut Floridaan ja BBC:n telcvisioreportte-ri työnsi juuri häntä kohden mikrofonia; kun prinssi .sydämisiyneenä sanoi, että nyt se kirottu kapine an tulossa jälleen ja kchoitti. viemään mikrofonin jos ei nyt ihan niin etäälle kuin pippuri, kasvaa niin ainakin pois hänen ulottuviltaan. Kirottu-sana ei englannin kieic.s.sä ole kaikkein voimakkaimpia kirosanoja, mutta hyvää uskovat englantilaiset ovat sitä mieltä, ettei kuninkaat listen sovi käyttää mitään muuta kuiri kukkaiskieltä. Ja jos käyttääkin voima sanoja, niin BBG ei saa sellaisia kuvia lähettää eteenpäin. Lähetyksen jälkeen televisioyhtiöön lulvikin puhe-linsoittoja^ joissa tapahtunutta pahoiteltiin, mutta vastaukset olivat perusteltuja. Telcvisiomiehet selittivät, et lä he halusivat kalselijain näkevän Amerikan vierailun myös kulissien takaa. ja niiri he nyt näkivätkin. Sitäpaitsi he .selittivät, että tuo ei .suinkaan ollut pahinta, mitä lehtimiehet ja televisiomiehet ovat kuulleet prinnssi-en suu.sta. Sieltä kuulemma toisinaan tulee paljon mehukkaampaakin tekstiä. Vastalauseita tuli kuitenkin niin paljon, että tuskin telcvisiomiehet uskaltavat päästää läpi silä mchukkaani paa, vaikka heillä olisi tilaisuus sitä joskus nauhoittaakin. Näin suomalaisittain katsoen tuollainen prinssin esiintyminen tuntuu oikein piristävältä. Englannin kuningashuone on ollut ja on edelleen varsin vanhoillinen ja nimen omaan korrekti esiintymi.se.ssään, joten tuollainen piri.stää ja panee ajattelemaan, että siinäkin perheessä on joitakin ihmisiäkin, joilla on ihmisten heikkouksia, ja .sellaisia ihmisiä, jotka usv kallavat nämä heikkoudet näyttää myös maailmalle, olla tavallisten ih-j mister kaltaisia. KU. : duongin seudun sissit olwat keksineet ovelan tempun vihollisen harhauttamiseksi. He olivat panneet pienen tupakkakäärön sammakon suuhun ja sitoneet sitten eläimen suun kiinni. Pimeässä eläin sitten sidottiin piikkilankaan. |<urkun ärtyessä se yski aivan kuin ihminen. Sama toisteltiin myöhemmin monissa muissakin paikoissa siinä määrin, että sammakon.kasvatuksesta tu li monissa kylissä aivan erityinen puuha. MIINOITUS (v^altatie No:5 yhdistää Haifon-gin satamakaupungin Hanoihin ja se oli aikanaan ranskalaisten joukkojen tärkeä yhdystie. Kolonnia vastaan päivittäin suunnatut väijytykset ja hyökkäykset tällä sadan kilometrin matkalla tuottivat ranskalaisille jatkuvaa huolla. Eräänä aamuna vuonna 1950 ranskalainen kolonna havaitsi keskellä -tietä julisteen, jo.ssa luki: ".Mtenti-on aux mines" (varokaa miinoja). Kolonnaa johtanut ranskalainen kapteeni kiroili. Hän ei tiennyt oliko ky.symyksessä sissien juoni tai omien asettama varoitus — saat toihan miinoja sittenkin olla jossakin. Tunti kulutettiin miinojen etsi: miseen ja vain yksi väärennetty miina löydettiin. Sama temppu toistui sitten vielä monta kertaa tiellä, kunnes varoitustauluihin ei enää kiinnitetty mitään huomiota. Kolonna pysähtyi vain sen verran, että taulu heitettiin tien syrjään. Samoin potkittiin syrjään miinojen iinsanarut, joiden päässä ei ollut milääni ne olivat siinä harhautta-misfarkoitukscssa, väärennettyjä. Eräänä päivänä suuri kuormaauto oli maikalla pitkin valtatietä No: .ö. . ' \ k k i a kuljettaja näki keskellä tietä miinavaroitustaulun. Hän hyppäsi ulos autosta ja tarttui kilpeen heittääkseen sen pois. Silloin kuului jyrisevä räjähdys. Kuljettaja ja 40 .sotilasta saivat surmansa - r auto löytyi mui-skaantuneena viereisellä riisipellolta. HALUTAAN TOIMITTAJA Vapauden palvelukseen halutaan toimitustyöhön kiintynyt mies tai nainen. Pitäisi voida tehdä myös käännöksiä. Hakemukset mahdollisine suosituksineen voidaan lähettää osoitteella: Vapaus, Box 69, Sudbury, Ont. AMPIAISET H:n kylän piiritti eräfinll aamuna vihollispataljoona, jonka oli määrä ajaa a9Ukkaat ns. strategiseen kylään. Kylä saarrettiin^ kaksi komppaniaa alkoi siirtyä kylään ja kolmas — johon kuului mm. amerikkalainen "neuvonantaja" —• jäi asemiin. Äkkiä kuului korvia huumaava surina. "Ampiaisia, ampiaisia!" sotilaat kiljuivat. Joka taholta suiuria ampiaisia kävi sotilaiden kimppuun. He huusivat tuskasta, ja muutamat, jotka olivat saaneet jo viisi tai kuusikin pistosta kasvoihinsa tai niskaansa, sukelsivat veteen. Mutta heidän noata^ essaan kasvonsa pinnalle oli yhä uusia ampiaisia paikallapa vesrvie-lä lisäsi polttavaa tuskaa. Kesken tämän näytelmän sissit saapuivat aseineen ja avasivat tulen. Vihollinen pakeni suinpäin turvonnein _kä-sin ja kasvoin. Amerikkalaisten 'neuvonantaja" oli kuljetettava helikopterilla lähimpään sairaalaan. Sissit saivat huomattavan määrän aseita ja ammuksia sotasaaliiksi. Tämän voiton salaisuus oli hyvin yksinkertainen. Sissien kehoituksesta kylän asukkaat pitivät tallessa lajissaan kaikkein kiukkuisimpien ampiaisten pesiä. Pesät pantiin vihollisen oletetun tuloreitin varsille ja sopivalla hetkellä tulpat vedettiin narulla pois niiden suulta. . Tässä yhteydessä kannattaa mainita myös "ampiaistaktiikan" isä. Tu-niminen köyhä talonpoika oli jostakin kuullut, että ampiaisia oli aikaisemmin käytetty myös taistelussa ranskalaisia vastaan. Niinpä hän ryhtyi kokeilemaan majansa lähellä löytyneillä ampiaispesillä. Hän sai monia pistoksia, jotka veivät hänet polttavassa kuumeessa vuoteeseenkin, mutta hän jatkoi silti kokeitaan. Hän tutki hyönteisten tapoja ja oppi siirtämään niiden pesiä saamatta pistokia. Ensimmäisessä yhteenotossa hänen liittolaisensa katosivat, mutta Tu jatkoi kokeitaap ja "asetovereillensa" kesyttämistä. Lopulta ne oppivat 'haistamaan' vihollisen jo kilometrien päästä, erottamaan ystävät vihollise.sta ja palaamaan takaisin jokaisen hyökkäyksen jälkeen. Tu oppi myös keinot, joilla ampiaiset saaliin moninkertaistumaan. 19G4 Tu järjesti noin 30 väijytystä, joihin liittyi maahan lyötyjen terävien barbutikkujcn ja ampiaisten käyttö ja hän saattoi, ainakin .50 vihoUissolilasta toimintakyvyttömäksi. TYN MIINAT Myös tämä tapahtui kuulun Valtatie N:o ,5:n varrella. Ty, sissi, oli yön pimeydessä asettanut tielle miinan. Hän itse kätkeytyi väijyk- .siin jonkin malkaa sivummalle. Päivän koittaessa partio malkasi tietä, pitkin. Ty odolto innokkaana hetkeä vetääk.seen miinan laukaisijaan sidotu.sta narusta. Kuitenkin partion kärjessä liikkunut sotilas huomasi huonosti naamioidun miinan ja varoitti loisia. Tyllä oli vain aikaa paeta läheiseen riisipeltoon, kun taas partio seurasi narua, löysi Tyn kätköpaikan ja laukaisi miinan, joka ei siis luonut vahinkoa kenellekään. T y l l e kokemus oli tuskallinen, sillä miinoja oli niukalti. Seuraavana aamuna hän kätki savesta tehdyn väärennetyn miinan tielle, mutta niin huonosti, että •'miina' oli selvästi näkyvissä. Sama partio kulki jälleen ohitse. Se näki "miinan', seurasi narua ja veti sii- "VAALIHAJAANNUS" Texasin osavaltion kuveroöörii John 6. Connally on kertonut, että hänen tietojensa mukaan Kennedyn klaani rahoittaa ensi syksynä vähin» tään viidentoista demokraattisen puolueen ehdokkaan. vaalikamppailun Yhdysvaltain osavaltioiden ku-vernöörivaaleissa. Tämä on vain eräs yksityiskohta, joka osoittaa millaiseen vaiheeseen on tultu Yhdysvaltain syksyisten vaalien valmisteluissa Ja miten ne heijastuvat maan poliittisessa elämässä. Kysymys on tällä kerralle ns. välivaaleista. Yhdysvalloissa suorite^ taan sekä edustajainbuoneen että senaatin kolmanneksen vaalit aina presidentinvaalien aikaan joka neU jäs vuosi, mutta sen lisäksi presidentinvaalien välillä valitaan edustajainhuone uudelleen ja jälleen yksi kolmannes senaatista. Myös monien osavaltioiden kuvernöörien vaalit ovat syksyllä edessä. Vaalit heijastuvat Yhdysvaltain molempien pääpuolueiden politiikassa selvästi. Ennen kaikkea vaalien läheisyys on aiheuttanut niiden sisällä hajaannusta. Syksyn kandidaatit arvioivat eri tavoin valitsijain toiveet ja odotukset ja toimivat jO nyt sen mukaisesti. Selvästi on puolueiden sisäistä hajoamista esiintynyt suhteessa Vietnamin sotaan ja sen laajentamiseen. Demokraattisessa puolueessa on hallitseva ryhmä — presidentti varapresidentti Humphrey, ulkoministeri Rusk, varaulkoministeri Ball, senaatin puolustusasiain valiokunnan puheenjohtaja Russell ym. aivan selvästi luopuneet siitä perinnöstä, jonka John Kennedyn traaginen kuolema jätti jolloin tästä muo dos ui legendaarinen pysyvää rauhaa puolustava taistelija. Tämä ryhmä kannattaa Vietnamin sodan laajentamista. Sitä vastassa on kuitenkin demokraattinen oppositio, josta voidaan luetella senaatin ulkoasiain valiokunnan puheenjohtaja Fulbright, senaalin enemmistön puheenjohtaja Mansfield, senaattori Morse ja vihdoin tietysti Kennedyn veljekset, Robert ja Edward. Erityisen kärkevä on taistelu Johnsonin-^Humph-reyn ryhmän ja Kennedyn klaanin välillä, sillä siinä on kysymys ei vain ensi syksyn vaaleista, vaan paikasta Valkoisessa talossa. Ei ole enää mikään salaisuus, että Robert Kennedy on asettanut päämääräkseen veljensä uran jatkamisen vuoden 1968 vaaleissa. New York Timesin arvion mukaan "hän voi löytriä monissa o.savaltioissa liittolaisia, jotka ovat valmiit tukemaan häntä".; Tähän liittyy myös apu kuvernöörinvaalien eräille ehdokkaille. Demokraattien oppositio on esittänyt kärkevää arvostelua Vietnamin sodan laajentamista vastaan. Fulbright ja Kennedyn veljekset ovat myös esittäneet kantanaan, että Etelä-Vietnamin kansallinen vapautusrintama olisi otettava mukaan Etelä-Vietnamin tilanteesta käytäviin neuvotteluihin. Kuitenkaan ei oppositio ole suinkaan johdonmukainen käytännön toimenpiteissä. Arvostelevista puheista huolimalla vain senaattorit Morse ja Gruening äänestivät Vietnamin sodan määrärahoja ja ns. Vietnamin taloudellista apua vastaan. Lisäksi Moree ehdotti vuoden 1964 elokuussa hyväksytyn päätöksen kumoamis lä. Kuului räjähdys ja monet saivat surmansa. He eivät olleet tulleet ajatelleeksi, että tekomiinan toisessa päässä oli oikea miina. ta, jossa presidentille annettiin vai'- tuudct sodankäyntiin: TäilÖin hän sai puolelleen neljä senaattori, mm. Pulbrightin. Repuolikr.aneilla on puolestaan omat huolensa. Heidän on löydetf tävä oma ratkaisunsa takaiskulle, jota merkitsi nojautuminen äärioir keistolaiscen Barry GoldwateriiQ presidentinvaaleissa. Tämä ei qle, kuitenkaan helppoa, sillä ,Goldwate-, rin johtamalla "Vapaan yhteiskunnan järjestöllä" on edelleen vankt(a jalansija puolueen johdossa eikä ryhmällä ole aikomustakaan perääntyä. Puolueen johtoon GoldwateriI-la kuitenkaan tuskin on asiaa tässä vaiheessa ja republikaanit potevatkin ilmeistä johtajapulaa. Richard Nixonin mainitseminen tässä yhteydessä on paras todistus johtajakqy-hyydestä, ovathan hänen asemaansa rasittamassa monet tappiot vaaleissa, mm. Kennedyä vastaan vuonna 1960. Maina ehdokkaina on m'ainit-tu suhteellisen maltillinen entinen senaattori ja nykyinen Michiganhi valtion kuvernööri George Romney, joka oli ehdolla presidenttikandi-daatiksi vurnna 1964. Viime aikoina on useasti mainittu myös New Yorkin pormestari John Lindsey, joka edellisen tavoin kuuluu republikaanien liberaaliin siipeen; .. Purjeiden reivaamiseksi uusia vaaleja varten on republikaaninen puolue mm. tuominnut fasistisen John Birch-seuran. jonka tukeen «e mielihyvin nojasi presidentinvaa* leissa. Republikaanien taktiikka nojaa kahteen vastakkaiseen tekijään.- Vaikka US An nykyinen Vietnam-politiikka suurelta osalta rakentuu juuri republikaanien aikoinaan esittämiin näkökohtiin, ovat demokraatit siinä käi-sineet tappioita, joiden hyväksi käyttämättä jättämmen olisi typerää politiikkaa. Kuitenkaan tämä ei merkitse, että kaikki republikaanit olisivat siirtyneet iodan vastustajien leiriin. Yhä edelleen Goldwater esittää kaik kein hyökkäyshenkisimpiä lausuntoja vaatien "puolustussodan" muuttamista hyökkäyssodaksi. Romney ja Lindsey ovat sen sijaan olleet pidättyvämpiä, mm., viimeksi mainittu tuomitsi pommitusten uudelleen alkamisen Pohjois-Vietnamia vastaan ja nimitti sotaa "kaikkein epäsuosituimmaksi". Amerikan hi»" toriassa. Vaaleihin nähden republikaanien johtajat — mm. senaattori Dirksen ovat alkaneet esittää yhä optimis tisempia lausuntoja. Ilmeisesti he uskovat New York Timesin sanoihin: 'Loppujen lopuksi maa voi kääntyä sellaista presidenttiä vastaan, joka ei nauti puolueen täyttä tukea ja jonka .sotapolitiikka voi johtaa pitkään uhrien luetteloon i l man sotilaallista voittoa ja ilman konfliklin ratkaisemista neuvottelujen tietä". . Maltillisten republikaanien haaste koskee nyt ennen kaikkea tilannetta demokraattisen puolueeii sisällä, sillä Dirksenin .sanojen mukaan "puolueet eivät itse asiassa aiheuta tappiota toisilleen. Yleisesti puhuen puolueet aiheuttavat tappion itse itselleen. Ne muuttuvat omien vir-heittensä ja väärien laskelmiensa uhreiksi." — H. S. Tilatkaa Vapaus! Alku aina hankalaa... Ottawasta viikon lopulla saapuneen uutistiedon mukaan ulkoministeri Paul Martin on sanonut hallituksen hairkitse-san sitä, että Euroopassa olevien canadalaissotilaiden perheet tuotettaisiin kotiin, ja että siellä olevia sotilaita vaihdettaisiin aina muutaman kuukauden kuluttua. Samassa yhteydessä ilmoiteltiin, että Länsi-Saksassa ja Ranskassa on tällä kertaa noin 11,600-canadalaista sotilasta ja heillä 21,000 huollettavaa. Myös ilmoitettiin, että näiden sotilaiden ylläpitäminen Euroopassa tulee maksamaan vuosittain $155,000,000. Uskomme, että ulkoministe^^ yhteyksissä sen kanssa k im Ranskan presidentti Charles de Gaulle on sanonut, että NATO-maiden (Canada mukaanlukien) tulee muuttaa sotatukiasenaarwa pois Ranskaa maan kamaralta huhlikmin 1 päiväiin men nes.sä 1967. "Uskomme myös, että canadalaiset yleensä tervehtisivät lämpimästi sitä, jos hallitus menisi askeleen pi^ tcmmälle ja harkitsisi sekä canada-laislen sotilaiden, eflä heidän perheittensä kotiuttamisia Euroopasta. Muun ohella siilä koituisi $155,000, 000 .säästöt vuosittain — ja lyö-markkinoillemmekin saataisiin nuor ta hyvää miesvoimaa. Sanotaan, että alku aina hanka-, laa mutta lopussa kiitos seisoo". Toivottavaa siis on, oltä aloitettuaan nyt harkintansa sotilaiden perheitten kotiuttami.sc.sta, liltlohalli-tu. s voi kehittää ja syventää "ajaltc-luaan" niin pajjon, että keskustelun alaiseksi tulee Ranskassa jä Länsi-Saksas.sa olevien sotilaidenkin kotiuttaminen, | PÄIVÄN PAKINA POMOISTA JA HALLINNOISTA Työmiehen alkukantaisen katsantokannan mukaan " h y v i ä pomoja ovat vain ne, jotka ovat .6 jalkaa maan alla". Korkeasti järjestyneessä nykyisessä yhteiskunnassa ei kuiten: kaan tämäkään asia ole vallan näin suoraviivainen ja mutkaton. Ensinnäkin tiedetään, että työnjohtajiakin eli pomoja on eri sovi-tia. On todellisia työnjohtajia joita ilman tvön tulokset jäisivät paljon hubnoimmiksi, vaikka "hö" eivät" koskaan hoputa työläisiään ja kiroa heitä siksi, kun muka ci tule tarpeeksi valmista. . Toisaalta on sellaisia pomoja, jotka ovat paremminkin tiellä ja -työmiesten jaloissa, mutta ovat kuitenkin saanut jonkinlaisen helpon työn, eli koiramaisen ''hauk-kumistehtävän". Selvää on, että työläiset suhtautuvat eri tavalla tällaisiin työnjohtajiin. Mutta tärkeintä tässä on kuitenkin tänä. Työnjohtajat ja pomot, olkoot he sitten niin hyviä kuin voivat, tai niin huonoja kuin tahtovat, ovat sittenkin äärettömän pieniä nappuloita näissä yhteiskuntamme sutu-issa rattaissa. Vaara on siis sci että työläinen rupeaa vihan vimmassa murjottamaan pomöiic, muistamatta lainkaan .sitii, cttii todellinen susi on suurkapitalisti, mikä riistää yhtä hyvin työläistä kuin hänen työmaallaan olevaa pomoakin. Työmiehen todellinen vihollinen ci siis ole joku pikkupomo, ci huonompikaan sellainen,, vaan kaukana sen takana, usein aivan näkymättömissä oleva suuromistaja, joka ei tee sen paremmin henkis*^ kuin ruumiillistakaan työtä, mutta silli ['ahmii satumaisen suuria voittoja työtätekevien tuottamista lisäarvoista eli maksamatta jäävistä paikkaosista. Tällaisia mietteitä pyöri päässämme lukiessamme viime viikolla eräitä .sydäntäsärkcviä vetoomuksia hallintoelinten "oikeuksista" ja niiden oikeuksien "puolustamisen" tarpeellisuudesta. Siltä varalta, eitä emme jouluisi suoralta l:ädcltä hallintojen puolustajien kirjoihin, saattaa olla pai . kallaan kertoa kahden ammaltiyh-distyskaveruksen keskustelusta. Yksi hcJlä valitti, että ammatti-yhdislyspulmicn lisäksi hänellä on valkeuksia kotonakin vaimonsa kanssa, ja hän pyysi hyvän ystävänsä heuvoal Kuunneltuaan tarkkaavaisesti kavcrin.sasolostu.sta, toinen miekkonen puhkcsj sanomaan: "Pahoittelen ystäväni, mutta csitlämiesi .seikkojen pei-ii.steellä näyttää siltä, että vaimosi on oikeassa. Sc on minun rehellinen mielipiteeni." Ensimainittu tuohtui tästä silmittömästi ja sanoi: "Se on uskomatonta En olisi ikinä uskonut, että sinäkin kallistut asioissa hallinnon puoleen!" Silläkin uhalla, että allekirjoittanutta syytettäisiin "hallinnon puolelle kallistumisesta" meidän on mahdotonta sivuuttaa vaitiololla niitä itkuvirsiä^ mitä olemme sydän kurkussa lukeneet CBCn hallinnon pyhistä "oikeuksista". "Jos'Canada olisi banaani-tasa-valla,\ Vatson ja LaPierre oli.sivat jo huudattaneet itscnsii: diktaattoreiksi" sanoo lorontolaisen aamulehden eräs pakinoitsija; ••William Kilbourn, vaatimaton professori, joka ci ole koskaan hoitanut edes maapähkinämyyntiko-jua, sanelee nyt uskomattoman monimutkaiselle $200,000 000 yhtymälle, CBClIe, miten sen pitäisi asioitaan hoitaa . . Toisin sanoen professorien ja muiden pikkuliunislcn tulisi muistaa sanonta, "suutari pysyköön lestissään", sillä CBCn hallinnon pyhe ön pelkkää jumalansanaa: Olkoon meistä kaukana CBCn tai minkään muunkaan järjestyr necn tyhinän, yhdistyksen laitok scii tai valtion hallintojen aliarvioiminen. Demokraattisessa yhteiskunnassa inc valitsemme cdusius-laitokset, joilla on vissit hallinnolliset valtuudet nimittää esimerkiksi CBCn hallinnon ja sellai-sella hallinnolla täytyy olla oikeus hallinnollisten tehtävien täyttämiseksi. Mutta tällaisen hallinnon tehtäviin ei ilmeisestikään kuulu joidenkin yksilöesiintyjäin, kuten herrojen VVatsonin ja LaPierren erottaminen tai erottamatta jättäminen, vaan suuremmat, ns. ohjelmalliset kysymykset, jonka toteuttamiseen he palkkaavat muiden lisäksi tuottajia, joilla myös on vissejä hallinnollisia volvoUisuuk sia ja valtuuksia, mukaanlukien ohjelmissaan esiintyvien henkilöiden työhön otto ja erottaminen. Kukaan ei halua kieltää CBCn hallinnolta hallintaoikeuksia siinä laitoksessa. Kukaan ei halua kieltää siltä oikeutta^sekaantua ohjel-makysymyksiin silloin jos katsotaan, että ko.—ohjelma loukkaa maan kansalaisef.uja jne. Multa tässä onkin koe. Miksi pitäisi karkoittaa televisiomme näköruudulta sellaiset miehet (Watson ja LaPierre) jotka ovat esimerkiksi arvostelleet Yhdysvaltain likaisia sotaa Vietnamissa, ja pitää televisiomme näkömudulla mies, jonka ' 'taideharrastuksiin" sisältyy vihaisten koirien hankkiminen vietnamilaisten kaulavil-loiksi, kuten on tapahtunut esim. Sullivanin ohjelman yhteydessä?* Tarkemmin asiaa harkittuamme tuntuu siltä, että turhaa taitaa sit-lenkin olla itkuvirsien veisaaminen CBCn hallinnon puolesta tässK asiassa. — Känsiikoura. ' ' l i ' ' " ' '' '1)3
Object Description
Rating | |
Title | Vapaus, April 26, 1966 |
Language | fi |
Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
Publisher | Vapaus Publishing Co |
Date | 1966-04-26 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Vapaus660426 |
Description
Title | 1966-04-26-02 |
OCR text |
I Ei
LI
1^
SiVtt2 Tiistai, huhtik 26 p. --Tuesday, April 26, 1966
V A P A U S I N D E P E N D E N T U V B O R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A NS
( L I B E R T Y ) EstabUshedNov. 6, 1017
E D I T Ö R : W . E K U U N D MANAGER! E. S U K S I
T E L E P H O N E : O F F I C B AND EDITOftlAL 674<42e4
Publlshed tlirtce weekly: Tuesdays. Thur^lays an |
Tags
Comments
Post a Comment for 1966-04-26-02