Vapaus, April 20, 1967

              Sivu 2 Torstai, huhtik. 20 p. — Thursday, Apr. 20, 1967
VAPAUS INDEPENDENT LABOR ORGAN
OF FINNISH CANADIANS
( L IBERT Y ) Establlshed Nov. 6, 1Ö17
EoiToR: W. E K L U N D MANAGER: E. SUKSI
T E L E P H O N E : O F F I C E AND EOITQRIAL 674-4264
Publlshed thrice weekly: Tuesdays, Thursdays and Saturdaysby Vapaus
Publishing Co. Limited, 100-102 Elm St. West, 3udbury, Ontario, Canada.
Mailing address: Box 69
Advcrtlsing rates upon applicatlon, translatlon free of oharg«.
Authorlzed as second class mall by the Post Office Department, Ottawa,
and for payment of postage In cash.
n,b.r cf ,h, CANADIANIIANGUAGE• RRESS
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk: $10.00, 6 kk.$5.25 USA:n:
3 kk. 3.00 Suomeen:
1 vk. $11.00,6 kk. $5.75
1 vk. 11.50, 6 kk. 6.25
Aatteellmen vararikkotila
Aatteellinen vararikon varmin merkki on se kuji joku pplitiikan-
.ekijä tui^autuu punakauhun lietsontaan. Se on osoitussiitä, että kun
parempiakaan väitöksiä ei ole käytettävissä, niin silloin/pitää turvau­tua
^b^arvoi^een.punakauhun lietsontaan samalla tavalla kuin kortti-humtnerfifurvautuu
"välistä vetoon". ^ ',
rehellisestä mielipiteiden eroavaisuudesta, anti-kom-munistisen-
fpunakauhunlietsojan väitöksien perustana pn se, että
huolimatta-Isiltä, kuinka hyvästä asiasta tai tarkoituksesta on kysymys,
sitä ei'vöiää hyväksyä, jos asia on kommunistien tai yleensä "punais-ten"^
i[lki^topanema. Saman mitalin toisella puolen on väittämä, että
mistä tahansa esityksestä tai toimeniJiteestä ei joku politiikantekijä
p i d ä , , J ^ ä n leimaa summamutikassa "kommunistiseksi" sellaiseksi
luullen, että se saa ajattelevan.kansalaisen asiasta "vakuuttuneeksi".
Meiiläi täällä Canadassa ja erikoisesti Yhdysvalloi.ssa on kylmän
sodan olosuhteissa käytetty joukkomitassa tätä anti-kommunistista pu-nakaiihun
lietsonta-taktiikkaa; Perusolemukseltaan se on hyvin yksin­kertainen
menetelmä. Voimakkaiden ja miltei sataprosenttisesti yksi­puolisesti
toimivan propagandalaitosten avulla maalataan ensiksi kom­munistit
sarvipäisiksi paholaisiksi. Ja sitten käytetään näin keinote­koisesti
maalattua rumilusta ihmisten peloittelussa jotenkin samaan
tapaan kuin ajattelemattomat vanhemmat peloittelivat menneisyydessä
lapsia mörköjutuilla, ehkä siinä hyvässä uskossa, että lapset pysyvät
pimeän tultua kotosalla.
Anti-kommunistinen hysteria oli Yhdysvalloissa pahimmillaan
edesmenneen senaattori Joe McCarthyn päivinä. Mutta vaikka arvon
senaattori on kuollut, ja vaikka kylmä sota on maailman yleisen mieli­piteen
pakosta melkoisesti lieventynyt, tämä ei kuitenkaan tarkoita
sitä, että mcearthylaisuus eli anti-kommunistinen hysteria ja puna-kauhun
lietsonta olisi kuollut ja kuopattu.
Päinvastoin voidaan todeta, niin valitettavaa kuin se onkin, että
itse Yhdysvaltain presidentti Lyndon B. Johnson ja ulkoministeri Dean
Rusk vaipuivat viime lauantaisten mielenosoitusten tyrmääminä niin
alas, että hekin tui-vautuivat tähän pahamaineiseen punakauhun liet­sontaan..
•
Kysymys on, kuten tiedetään, viime lauantaina New Yorkissa ja
San Franciscossa pidetyistä suurista kansankokouksista, missä tuomit­tiin
Yhdysvaltain Vietnam-ohjelma ja vaadittiin sekä Pohjois-Vietnam
in pommituksen lopettamista että rauhanneuvottelujen aloittamista
Vietnamissa.
Kuvaan tietenkin kuuluu, että Washingtonin sotapolitiikkaa tuke­vat
piirit "pienensivät" paljon mainittujen kokousten osanottajamää­riä.
Kukaan ei epäile sitä, etteivätkö USAn hallituksen tukijat ja pro­pagandistit
ole pesunkestäviä kristittyjä, mutta hiton huono "lasku­taito"
heillä on aina silloin kun tulee puhuttavaksi esim. rauhanko­kouksiin
osallistuvien lukumäärä! Niinpä sotapolitiikkaa tukevat leh­det
ja uutistoimistot väittivät, että esimerkiksi New Yorkin mielen­osoitukseen
osallistui "vain" 125,000 rauhanpuolustajaa samalla kun
mielenosoitukset järjestäjät, Rev. Martin Luther King mukaanluettu­na,
arvioivat rauhanpuolustajain lukumäärän olleen 300,000—400,000
välillä!
Esiintyen puolestaan hieman "'vapaamielisempänä" kuin edes­mennyt
senaattori McCartby, Yhdysvaltain ulkoministeri Rusk sanoi,
ettei hän halua antaa sellaistg käsitystä, jotta kaikki lauantaiseen mie­lenosoitukseen
osallistuneet olisivat kommunisteja tai kommuni.stien
innoittamia (epäamerikkalaisen komitean mielestä rauhanpuolustajat
ylensä ovat vieläkin kommunisteja tai "kanssamatkustajia"), mutta,
sanoi Rusk, "maailmanlaajuinen kommunistinen liike toimii hyvin voi­maperäisesti"
mielenosoituksissa.
Tämän parempaa "väitöstä" ei mr. Rusk voinut antaa siitä, miksi
sadattuhannet amerikkalaiset tuomitsevat "Vietnamin pientä kansaa
vastaan aloitetun hyökkäyssodan ja vaativat tämän hyökkäyssodan
lopettamista. .
i . y ^ ä heikoilla eväillä oli matkassa "itse" presidentti Johnson an-taes^
a^A iyjnmärtää, että FBI varjostaa nyt amerikkalaisia rauhanpuo­lustajia!/
Presidentin lehdistösihteeri George Christian sanoi suoraan,
että FBI n (poliittisen poliisin) asiamiehet pitävät silmällä "sotavas-taistä^^
Öxmintaa" ("anti-war activities").
. .yhdysvaltain erinäisten hallitusviranomaisten puolesta annettiin
lauantaiden rauhanmielenosoituksen johdosta lausuntoja, joiden ilmei­senä,
tarkoituksena oli saada rauhankokouksen järjestäjät huonoon
valoon'.-.Rauhankokousten järjestäjillä on hyvin kirjava historia, an-hettiiil'nl^
idän tietää samalla kun vihjailtiin, että Rev. Martin Luther
King.vdikka ei olekaan ehkä korttia kantava kommunisti, on kuiten­kin
^kys^j^rialaisissa suhteissa kommunistien kanssa!
.Kuinka olemattomia nämä anti-kommunistiset mielenpurkaukset
ovatyse:näkyy ehkä parhaiten seuraavasta:
' IJSAn ulkoministeri Rusk sanoi lauantaisista mielenosoituksista
Vietnamin rauhan puolesta, että ne voivat aiheuttaa lisääTfiiesmene-tyksiä
Vietnamissa. Tällä hän tarkoitti sitä, että^ietnamin kansa ei
antaudu, vaan jatkaa itsepuolustustaistelua, mikä taas vaatii lisämene-tyksiä
amerikkalaissotilaiden keskuudessa.
Pinnallisesti katsoen tämä tuntuu vähän paremmalta perustelulta
kuin pelkkä punakauhun lietsonta. Tosiasia kuitenkin on, että yhdys­valtalaisten
miesmenetykset ovat viikko viikon, kuukausi kuukauden ja
vuosi vuoden perään lisääntyneet Vietnamissa, vaikka tällaisia suuria
rauhankokouksia ei olekaan pidetty sen paremmin New Yorkissa kuin
San Franciscossakaan!
Sodan supistamista ja lopettamista vaativat rauhanpuolustajat ei­vät
siis voi olla vastuussa yhdysvaltalaisten miesmenetyksistä Vietna­missa.
Siitä vastaavat ne, jotka ovat kieltäytyneet kuuntelemasta jär­jen
ääntä ja,eskaloineet eli laajentaneet kerta toisensa jälkeen sodan­käyntiä.
Jokaisen eskalation jälkeen on Yhdysvaltain miesmenetykset
lisääntyneet ja tulevat edelleen lisääntymään. Miesmenetyksien vähen­täminen
ja lopettaminen riippuu siis sotatoimien supistamisesta ja
lopettamista.
Huonosti ovat silloin asiat kun maan presidentti ja ulkoministeri
joutuvat turvautumaan anti-kommunistiseen p^unakauhun lietsontaan
silloin kiirt eivät voi järkevillä väitöksillä ohjelmaansa enää puolustaa,
Mitä Kiinassa tapahtuu?
Mao Tse-tungin henkilöpalvon­ta
ei ole vielä koskaan ennen
saavuttanut niin valtavaa laa­juutta
ja niin irvokkaita muotoj^
kuin nyt. Kiinan kommunistisen
puolueen keskuskomitean 11.
täysistunnon päätökset ja Kiinan
lehdistö väittävät, että Mao Tse-tungin
aatteisiin täytyy alistua
kaikkien, koska ne ovat "marxis-min-
Ieninnismin huippu" ja itse
hän on "ylempänä kuin Marx,
Engels, Lenin ja Stalin'.', jatkaa
kirjoitustaan Kiinan tapahtumis­ta
f il.toht.Fedor Burlatski.
Kiinan kjinsantasavalhin puolus­tusministeri
Lin Piao, Mao Tse-timgin
lähin taistelutoveri, kehotti
"punaisten vartiom|esten" puoleen
puheenjohtajan nimissä kääntyes­sään
viime vuoden syyskuun 13 p.:
"Teidän täytyy pysyä aina uskolli­sena
puheenjohtaja Mao Tse-tun-gille,
uskollisina Mao Tse-tungin
aatteille". Näin vaihdetaiin käsit­teitä,
sen sijaan, että kasvatettai­siin
uskollisuutta synnyinmaalle ja
sosialismin asialle, vannotetaan us­kollisuuteen
valvomatonta absor
luuttista valtaa tavoittelevia ja
erehtymättömiksi itseään kuvittele­via
henkilöitä kohtaan. Kiinan
lehdistö väittää, että suhtautumi­nen
Mao Tse-tungiin on mittapuu,
jonka avulla voidaan arvioida, ku­ka
on todellinen vallankumoustais­telija,
kuka va.stavalhmkumoukscl-.
linen ia revisionisti, .la tällaista;
asennoitumistapaa koetetaan sovel­taa
ci vain kiinalaisiin, vaan myös
muihin kansoihin ja maihin.
Nyttemmin on käynyt selväksi,
että .se mitä nyt tapahtuu Kiinassa
on Mao T.setungin ja hänen kan-natlajien-
sa aikaansaannosta. .Mutta
miten on mahdoUi.sla, että sosialis-lisessa
maa.ssa voidaan harjoittaa
sosialismin ja kansallisten etujen
vastaista yksilön vallan politiik­kaa?
J a millaisia • ovat tuon politii­kan
so»iaali.set juuix't?.
Voimme t0(;eta, että todellinen so-siali-
smi ei ole vielä riittävän kyp-;
synyt antaakseen takeet ••kullluuri-vallankumoiiksen"
kaltaisia ilmiöi­tä
vastaan. Onnettomuus on siinä,
että sosialismia vakiinmilettiin
Kiinaan: sen Jälkeenjääneissä, van-hoillisiäsa
muodoissa, Joita lisäksi
rasittivat vakavat vääristymät eten­kin
ideoloj^ian ia Doliiltisen vallan
alalla.
. O n ilmeistä, .että Kiinan kommu-ni,
stise.s.sa puoluees.sa vallitsevalla
y SYNTYMÄ- W
PÄIVIÄ
Riku Honka, Vancouver, B . C . ,
täyttää maanantaina,' huhtikuun .24.
pnä 69 vuotta.
" H i l j a Ketola, T:-opanier, B. G.,
täyttää torstaina, huhtikuun 27 pnä
72 vuotia.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
Kirjeitä
.SELITYSTÄ KAIPAAVAT
YKSIPUOLISET OSTOKSET
Kaupa.s.sa oli tavallista viikon­lopun
edellistä; kiirettä. Tuttavat
puhelivat keskenään odotellessaan
ka.ssan eleen kerääntyneessä jonos­sa
tai keräten tavaroita hyllyiltä.
Kauppaan astui mies, joka roikotti
kädessään pitkävartisia kumisaap­paita.
Eihän se mikään erikoinen
näky ollut kaikkein kevätvetisem-pänä
aikana, mutia se jo oli, mitä
mies puhui. Saappaat olivat uudet
ja ne oli hänelle kaupasta lähetet­ty
muun tavaralähetyksen mukana.
Saappaissa ei ollut mitään muuta
vikaa, kuin se, että ne molemmat
olivat vasempaan jalkaan tehdyt ja
siksi mies toi ne takaisin, että oli»
si saanut kumpaankin jalkaansa so­pivan
saappaan.
Nyt kiinnittyi kaikkien kaupassa
olevien huomio asiaan kun kaup­pias
aikansa etsiskeltyään varas­toistaan
sanoi, että hänellä ei ole
yhtään paria sen kokoisia saappai­ta.
Kuka oli ostanut kaupasta kak­si
oikean jalan saapasta? Ei aina­kaan
kukaan ole vielä valittanut
niiden sopimattomuutta. Kun .siinä
oli aikansa naiirett_u ja ihmetelty
tällaista erikoista' kaupantekoa,
saatiin yhä enemmän naurun ai^
hetta kauppiaan kertoessa, että hä­nellä
on yksi pari oikean käden
työrukkasia eikä ole tietoakaan
kuka olisi ostanut kaksi vasem­man
käden rukkasta.
Tästä jo. näkee, että elämän
arkipäiväänkin mahtuu paljon vaih­telua
ja mielenkiintoa kunhan vaan
kuljemme avoimin silmin ja kor­vin.
Sivullinen.
maotsetungismin ideologialle ovat
ominaisia kaikki pikkuporvarillisen
sosialismin ideologian piirteet.
Maotsetungismilla on tietenkin jo­tain
kosketusta tieteelliseen sosia­lismiin,
joskin se oh monessa suh­teessa
sen kanssa myös ristiriidas­sa.
Mejlle kuitenkaan ei ole niin­kään
tärkeää; ovatko Mao Te-tung
ja hänen seuraajansa vilpittömiä
nimittäe-ssään itseään aidoiksi tai
"kaikkein johdon.mukaisimmiksi'
marxilaisiksi, kuin on tärkeää to­deta,
että he tempaavat marxismin
kokonaistekstistä m i e i i valtaisesti
kaiken sen mikä heitä miellyttää
ja vastaa heidän tarkoitusperiään
mutta kaiken muun he-vääristele­vät
ja heittävät menemään.
Jos erittelemme kaikki Kiinan
kommunistisen puolueen johtajen
esittämät määritelmät valtiosta,
niin. voimme helposti havaita kai-ki.
ssa vaiheissa ja kaikissa" tilan-tei.
ssa, että he alleviivaavat vallan­käytön
diktatorisia menetelmiä
Käsitteessä proletariaatin diktatuu­ri
heitä kiinnostaa vain toinen sa­na,
ei ensimmäinen.Heille ei ole
olennaista merkitystä sillä ketkä,
mitkä luokat toteuttavat diktatuu­ria
— kansa, luokkien liitto vai
proletariaatti. Heille on tärkeätä
vain. että se on diktatuuria. Ni­menomaan
tässä kysymyksessä hei­dän
kat.somustensa pikkuporvarilli-suus
tulee havainolli.sena esille.
Maon sanonnasta "kivääri .syn­nyttää
vallan" on tullut kiinalaisten
teoreetikkojen poliittisessa kirjal-lisuudes.
sa ehkä eniten käytetty
lauseparsi. Kansan tai proletariaa­tin
diktatuurista puhue.s.saan Mao
Tse-tung aina selvittää, ketä koh­taan
diktatuuria sovelletaan. Hän
sanoo: •Diktatuuri kohdistuu taan­tumusta
va.staan", "vihollisia koh­taan
.sovelletaan diktatuurin mene­telmää",
diktatiujLrLon_ pakottamis­ta,
, jota sovelletaan vihollisiin,
mutta ei kansaan".
Sclvittäe.ssään kans.-in «liktatiiurin
tehtäviä hän ouhuu vain kahdesta
niistä, ensimmäinen tehtävä on
taantumuksellisten luokkien alista­minen
maassa, eräiden vallanku­mouksellisten
ainesten vanf^itsemi-nen
Ja tiiomitseniincn, äänestys­oikeuden
ja vapauden tuomitsemi­nen.
Toinen tehtävä o n valtion
suojeleminen ulkopuolisten vhol-iLSlen
myyräntyöltä ja niahdollisel-la
hyökkäyksellä. .Mutta sanalla­kaan
hän ei mainitse sosialistisen
valtion Däätehtävää — uuden yh­teiskunnan
luomista.
Olkoon ky.syrhy,s valtataistelun
menetelmistä, sisä- tai- ulkopolitii­kasta,
a',na ia kaikkialla kiinalaiset
teoreetikot vetoavat kivääreihin ja
tykkeihin. ,
Tarkasteltaes.sa perusteluja, joil-j
la kiinalaiset . johtajat todistelevat
väkivallan käytön .tarpeellisuuden
sosialismin ia kommunismin raken­tamisessa,
saa sellai.Sen vaikutel­man
että he nskovat voJvan.sa rat­kaista
väkivallan avulla paitsi pak­koluovutuksen,
myös tjiloudelliset-kin
ongelmat.. •
.Nimenomaan tästä ajaluk.sesta.
nousee teoria taloudellisesta "harp-pank.
se.sta", johon Mao Tse-tung
kaikista epäonnistumisistaan huoli­matta
yhä uudelleen palaa; Siitä
on syntynyt myös "räjähdysten
teoria" — yhteiskunta.- on muka
aika ajoin alistettava räjähdysten
kohteeksi Joukkojen .sammuvan in­nostuksen
nostattamiseksi. Esi­merkkinä
mainitaan "punaisten
vartiomiesten" Joukkoliike
Marxismi on ideologia, joka .syn-lyhelkestiiän
lähtien on Ollut jouk­kojen
perusetuja' vastaava ideolo­gia.
Mutta ei suinkaan kaikenlais­ten
joukkojen, vaan kaikkein edis-tykseliisimpien,
proletaaristen jduk
kojen ideologia. Ei ole sattuma,
että Lenin vetosi aina tietoisiin
työläisiin, edistysmieliseen sivisty­neeseen,
valistuneeseen talonpoi­kaan.
Se on ymmärrettävää, siUä
vain yhteiskunnan etumaisin osa
voi olla etumaisen tieteen vaalija.
Kokonaan toista on pikkuporva-rillinen
ideologia. Se vetoaa taka­pajuiseen
joukkoon, jonka tunteita
se taitavasti lietsoo.
On luonteenomaista, että 20. vuo­sisadalla
aktiiviseen toimintaan
ovat liittyneet laajat joukot, alkaen
tietoisista proletaareista aina pik-kukauppiaisiin
ja muihin pikku-porväreiliin
asti. Tästä syystä jo­kainen
poliittinen filosofia vuosi­sadallamme
pyrkii saamaan jouk-kokannatusta.
Mutta ei pidä unoh­taa,;
että myös fasismista muodos­tui
joukkoideologia. Se nojasi kaik­kein
takapajuisimpaan, kiihkokan­sallisuuteen
taipuvaan Joukkoon
lähinnä pikkuporvariston piirissä
ja määrätyssä osassa talonpoikais-toa
ja työläisiä.
"Punaisten vartiomiesten" bak­kanaali
on myös joukkoliikettä.
Miljoonia ihmisiä on vedetty sii­hen
mukaan. Mutta liikkeellä, jolla
o n .sellainen ideologia Ja senlaatui­set
päämäärät, on samoja piirteitä
fasismin kan.ssa, sillä tämä massa
Janoaa hävitystä, ylistää johtajaa,
on valmis seuraamaan sotilassaap'
paissa johtajansa Jäljessä. Sen oi­keutettu
tyytymättömyys vanhaan
komentoon ka.svaa helposti .sokeak­si
vihaksi, julmuudeksi, joka muis­tuttaa
natsismia.
Tietämättömyys on näille Jou­koille
luonteenomaista. Kun eturi­vin
työläinen ja tietoinen talonpoi-ka
kurkottavat kaikin voimin kohti
kulttuuria ja tiedettä, niin takapa-
Juineo_ma.ssa _suhtautuu väheksy­västi
Ja karsaa.sti .sekä menneiden
aikojen että myös proletaariseen
kulttuuriin. Tämä mas.sa tuhoaa si­tä
monimutkaisena, itselleen käsit­tämättömänä,
valistuneimmille luo­kille
kuuluvana. Siksi Juuri henk
kisen työn tekijöiden vainoaminen
on aina ollut pikkuporvarillisen
sairauden havainnollisin oire.
Epähumaanisaus on^^sen toinen
ilmentymä. -Pikkuporvarillisen ideo
lokian kannalta ei ole olema.ssa ih­misiä
reaalisine etuineen, tarpei­neen,
tunteineen, mielialoineen. Jos
jokin luokka lopulta voittaa taiste­lun
esimerkiksi sotilaallisessa yh­teenotossa,
niin hinnalla, joka voi­tosta
on maksettu, ei ole mtään
merktystä. Karkeimmassa ja primi^
tiivisimmä.s.sä muodossaan tämä
ideoIogi;i on ilmaistu .Mao Tse-tun­gin
kuuluisissa sanoissa: "Olkoon
että puoli ihmiskuntaa kuolee
maailmansodan seurauksena, mul­ta
myös imperialismi tuhoutuu, ja
jäljelle Jäävä väestö voi e.steettö-mästi
rakentaa uutta yhteiskuntaa"
, Lähemmin tarkasteltuna kuiten­kin
osoittautuu; että yksityisen
"rivi-ihmisen" persoonallisuuden
väheksyminen kääntyy aina väistä­mättömästi'
joukkojen ja niiden
etumaisimman osan nujertamiseen.
Siten tapahtumat ovat kehittyneet
myös Kiinassa: aluksi erillisiä si­vistyneistön
edustajia vainottiin
säälimättä, sitten vaino kohdistet­tiin
yksityisiin puoluejohtajiin ja
lopuksi "puhdistukseen" joutui
kymmeniä ja satoja tuhansia ihmi­siä
puolue- ja amniattiyhdistysjär-jestöi.
ssä. valtionkoneistossa, kom­munistisessa
nuorisoliitossa, armei
Ja.ssa, tehtai.s.sa ja maaseudulla.
"Kulttuurivallankumouksen" johta­ja
Tshen Polta ilmoitti Pekingissä
että vuoden 1966 loppuun mennes-
KOKKONEN YHTEINEN EHDOKAS
"Il^eidän on jatkettava epäkohtien korjaamista",
ij^orosti presidentti suurelle valtuuskunnalle
sille. Lapsille ja nuori|ie* on
kyettävä jäiiestämääii entistä pa-
Helsinki. — Tasavallan presi­dentti
Urho Kekkonen on viiden
puolueen ja kahden ruotsinkielisen
poliittisen yhteenliittymän ehdokas
ensi talven presidentinvaaleissa.
Presidentti Kekkonen ilmoitti
viime viikolla presidentinlinnassa
käyneelle suurelle lähetystölle
suostuvansa ehdokkuuteen. Vas-tauspuheessaan
hän kiinnitti huo­miota
rauhan säilymiseen sekä tär­keisiin
sisäisiin ongelmiin, joita
yhteisvoimin on tulevina vuosina
pyrittävä ratkomaan.
Suuressa. valtuuskunnassa, jonka
puolesta pääministeri Rafaei Paa­sio
esitti presidentille pyynnön,
olivat edustettuina SDP, Keskusta­puolue,
SKDL, Liberaalinen kan­sanpuolue,
TPSL~sekä Svenska
center ja Den svenska delegatio-nen
för ätferval av Urho Kekkonen.
Presidentti Kekkosen kannalla ovat
näin ollen kaikki muut paitsi ko:
koomus, ruotsinkielinen oikeisto ja
pieni maaseudun puolue.
Ehdokkuuttanne koskeva pyyn­tömme
perustuu vakaumukseemme
.siitä, että Teidän johdollanne
Suomen ulkopoliittinen, asema tu­lee
edelleen vahvistumaan, lausui
pääministeri presidentille peilisa­lissa.
Teidän taitavasti ja viisaasti
johtama Suomen puolueettomuus­politiikka
on saanut osakseen kas­vavaa
arvonantoa kaikkialla maail­massa.
Suomen ja sen kansan me­nestyminen
riippuu Suomen tur­vallisuuden
lujittumisesta. Me luo­tamme
Teidän tahtoonne ja ky­kyynne
tämän tärkeän tehtävän
edelleen suorittamiseksi; Toivom­me
Teidän antavan suostumuksen­ne
pyyntöömme.
Vastauspuheessaan presidentti
Kekkonen korosti näin laajan
yhteistoiminnan presidentinvaa­lin
merkeis.sä olevan ainutker­taista
Suomen historiassa ja lau­sui
mm.
"Se uusi ulkopolitiikka, jonka
Suomi toisen maailmansodan jäl­keen
omaksui, on vuosien kulues­sa
saanut jatkuvasti lisää kan­nattajia:
Yhä laajemmat kansa­laispiirit
ovat havainneet valitse­mamme
linjan oikeaksi ja kan­samme
edun mukaiseksi. Yhtenä
osoituksena tästä kasvaneesta
yksimielisyydestä rohkenen pi­tää
ehdotustanne.
Tässä tilaisuudessa haluaisin
kiinnittää huomiota siihen, eitä
sodanjälkeisinä vuosikymmeninä
Suomessa on tapahtunut monil­la
aloilla nopeaa kehitystä. Kan­santulo
on suuresti kasvanut,
kansalaisten sosiaaliturvaa on
voitu jatkuvasti parantaa, nuo­rison
koulunkäyntimahdollisuuk­sia
on lisättyjä eUntaso on ylei­sesti
noussut. Myönteisen kehi­tyksen
edellytyksenä on ollut
rauhan säilyminen, kansainväli­sen
asemamme vakiintuminen ja
kaupankäynnin vilkastuminen.
Tulevien vuosien aikana mei­dän
on jatkettava epäkohtien
korjaamista. Ongelmanamme on
tuottavien, pysyvien työtilaisuuk­sien
luominen oman maamme
rajojen sisällä kailulle kansalai-sä
"vallankumouksen" vaiheissa
toimitettiin vankilaan 16.623 ja maa
seudulle karkotettiin 204.000 hen­kilöä
Ja 183.000 heidän perheitten­sä
Jäsentä vahingollisina aineksina.
Näin on pääs.syt vallalle sellainen
poliittinen suuntaus, joka aiheut­taa
suunnatonta vahinkoa Kiinan
kan.san aineellisille ja henkisille
eduille — (APN) >
rempi koulutus. Nopea kaupun­gistuminen
on synnyttänyt mo*
nia ongelnua, joiden myönteinen
ratkaiseminen vaatii suuria pon­nistuksia.
Samalla on huolehdit­tava
laajan maaseutumme väes­tön
asemasta teollistuvassa yh- :
teiskunnassa. Sosiaaliturvassa on
yhä aukkoja, jotka on saatava
uinpeen./ Kansainväliselle kau-pankäynnillenune
on taattava
edellytykset.
Edellä mainitsemieni kysymys­ten
ratkaiseminen ei välittömästi
kuu<u tasavallan Ifresidentin teh­täviin.
Ne ovat ensi kädessä edus­kunnan
ja hallituksen asioita;
Mutta kun sisäisten olojen kor-'
jaamistyön ehdottamana edelly­tyksenä
on ulkonainen turvalli­suus,
voidaan tasavallan presi­dentin
toiminnan katsoa vaikut­tavan
myös näiden sisäisten on­gelmien
ratkaisumahdollisuuksiin.
Suorittaessaan valtiosäännön mu­kaisesti
tehtäviänsä tulee tasaval­lan
presidentin huolehtia maan
suhteista ulkovaltoihin. Hän kan­taa
täten ensisijaisen vastuun maan
turvallisuuspolitiikasta ja edustaa
jatkuvuutta maan ulkopolitiikassa.
Kun edustamanne väestöpiirit pi­tävät
tarpeellisena, että jatkaisin
maani palvelua tasavallan presi-^
dentin tehtävässä, pyydän kiittää
luottamuksestanne; jolle annan
suuren arvon, ja olen valmis aset­tumaan
ehdokkaaksenne ensi pre­sidentinvaalissa."
VALTUUSTON
KOKOONPANO
Ehdokkuuspyyntöä oli esittämäs­sä
varsin vaikutusvaltainen 31-lien-kinen
lähetystö. Siihen kuuluivat:
SDP:.stä, puheenjohtaja, päämi­nisteri,
Rafael Paasio, varapuhe­mies
Veikko Kokkola", puoluesih­teeri
Erkki Raatikainen sekä kan­sanedustajat
Veikko Helle,' Sylvi
Siltanen (naisjärjestö) ja Väinö
Vilponiemi (nuorisojärjestö)." '
Keskustapuolueesta, puheenjoh­taja,
puhemies Johannes Virolai­nen,
puoluesihteeri Pekka Silvola,
kansanedustajat J. E. Partanen ja
Kerttu Saalasti (naisjärjestö) sekä
Jouko Loikkanen (nuorisojärjestö).
.SKDL:stä pääsihteeri Ele Ale­nius,
puheenjohtaja Aarne Saari­nen
(SKP), kansanedustaja Hertta
Kuusinen, pääsihteeri Ville Pessi
.(SKP), sekä varapuhemies Paavo
Aitio ja kansanedustaja Georg
Backlund.
Liberaalisesta kansanpuolueesta
puheenjohtaja iMikko Juva, kansan­edustaja
Tuure Salo, Irma Karvik-ko
(naisjärjestö), Olavi Koistinen
(nuorisojärjestö) ja puoluesihteeri
Helge Halsti.
. TPSL:stä, puheenjohtaja, minis­teri
Aarre Simonen, kansanedusta­ja
Tyyne Leivo-Larsson, Elli Nur­minen
(naisjärjestö), Pentti Ky-mensalo
(nuorisojärjestö) ja puo­luesihteeri
Torsti Toivonen.
Svenska center:stä ruotsinkielis­tä
Pohjanmaata edustavasta Edvin
Kull ja kansanedustaja Verner
Korsbäck.
Den svenska delegationen för
aterval av Urho Kekkonen-nimi­sestä
yhteenliittymästä Gustaf
Laurent ja Bertel Cronhjort.
— Ruotsin prinssi Bertil saapuu
presidentti Kekkosen kutsusta vi­ralliselle
vierailulle Suomeen tou­kokuun
23 pnä. Viisipäiväisen vie­railun
yksityiskohtaiset ohjelma-suunnitelmat
eivät ole vielä val­miina.
PÄIVÄN PAKINA
M A H O N A SYNTYNYT, MAHONA PYSYVÄ
Näyttää, siltä, että Yhdysvaltain
kongressin epäamerikkalainen ko­mitea,
mikä tunnetaan virallisesti
House Un-Amerlcan Activities
Commiltee (HUAC) nimellä, on
yksi. niistä äärioikeiston hyväksi
toimivista laitoksista, joista voi
daan sanoa, että paljosta porusta
huolimatta ne luottavat hyvin vä­hän
villoja.
Mutta niin mahona kuin .se on
syntynyt ja niin mahona kuin se
on elänytkin, mainittu epäamerik­kalainen
koniitca kieltäytyy kui­tenkin
panemasta suutaan kaunii­seen
suppeen, puhumattakaan nyt
siitä, että se "kuolisi kunniallisesti
kirveen haava rinnassa" kuten
hurjemman puolen "härmäläiset"
tapasivat aikoinaan vannoen sa­noa.
Eikä epäamerikkalaisen komi­tean
jäseniltä puutu mitään mah­dollisuuksia
sellaisen "kunnialli­sen
kuoleman" hankkimisesta —
sen kun lähtevät soitellen Viet-,
namin sotaan, sen sijaan, että yl­lyttävät
sinne loisia ja pauhaavat
mukavilla .sohvilla istuen kommu­nismin
pään menoksi, tarkoittaen,
että kaikki Goldwaterista vasem­malla
olevat amerikkalaiset ja
muut ovat ainakin "kansamatkus-tajia"
elleivät nyt aivan tulipu­naisia
kommunisteja.
Washingtonista viikon vaih­teessa
.saapuneen Robert Regulyn
katsauk.sen mukaan tämä epäame­rikkalainen
komitea Ja sen toi­minta,
tulee melko kalliiksi yh­dysvaltalaisille
veronmaksajille.
Mainitun lähteen mukaan epä­amerikkalainen
komitea on Yh­dysvaltain
kongressin neljänneksi
eniten rahaa kuluttava elin. Se
kulutti, niin meillejkerrotaan, 89.
kongressin kahden vuoden aikana
viime Joulukuun loppuun men­nessä
$1.200,000 valtion eli veron­maksajain
varoja — mutta sen
aloitteesta ei hyväksytty yhtään
ainoata lakiehdotusta.
Toisinsanoen, lainlaadinnalli-selfa
kannalta katsoen, epäame­rikkalaiselle
komitealle myönne­tyt
määrärahat menivät kuin kai-voon
— niistä ei jäänyt niitään
nähtävää.
Kahdenkymmenen vuoden aika-'
na tämän epäamerikkalaisen ko­mitean
aloitteesta on laacjittu vii­si
lakia — yksi laki viidessä vuo-des.
sa ja niisiäkin on jouduttu oas;
purkamaan perustuslakivastaisina
tekeleinä. Vupnna 1950 hyväksyi
kongressi epäamerikkalaisen ko­mitean
aloitteesta lakitekeleen,
minkä perusteella kopimunistiscn
puolueen ja sen jäsenten piti rc-kistccraamaan
itsensä. Nyt on tä­mä
laki vetoomuksen perusteella
hyljätty nimenomaan siksi kun .se
on epäamerikkalainen luomus,
Ylidysvaltain perustuslakia louk­kaava
tekele.
Vuonna 1954 laadittua kommu­nistien
kontrollilakia ei ole ko.s-kaan
yritettykään panna täytän­töön
siksi kun kukaan ei voi sa­noa,
mitä sillä tekeleellä todella
tarkoitetaan.
Kolme muuta lainlaadinnallista
toimenpidettä koskee maan si-
.^istä turvallisuutta käsittelevän
lain muutoksia.
Mutta kaikesta, huolimalta so­tapolitiikan
oikeuttamiseksi tar­vitaan
sellaistakin laitosta kuin
on epäamerikkalainen komitea.
Mikä muu elin olisi syönyt hä­vyltä
hännänkin niin tyyten, että
voisi totisella naamalla "viralli­sissa".
asiakirjoissaan väittää, ku­ten
väitti viime viikolla mainittu
epäamerikkalainen komitea, että
kaikki amerikkalaiset rauhanpuo­lustajat
ovat joko kommuni.steja
tai kommunistien "jymäyttämiä"
pitkätukkaisia?
Viimeisenä urotyönä tämä epä-:
amerikkalainen komitea 'todistaa'
juurta jaksa"en, että esimerkiksi
viiipe lauantaina New Yorkissa ja
San Franciscossa pidetyt valtavat
rauhankokoukset ovat hennon
nuoren kommunistitytön, miss
Bettina Apthekerin työtä.
Selilettyään miten miss Apthe-ker
on muka vähitellen mutta sys­temaattisesti
toimien askel aske­leelta
saanut huiputetuksi tuhan­sia
amerikkalaisia Vietnamiin
tehdyn hyökkäyssodan vastusta­jiksi,
epäamerikkalaisen komi­tean
raportissa sanotaan tämän
tyttösen poliittisiin pauloihin se­kaantuneen"
sellaisia tunnettuja
henkilöitä kuin Stokely-Carmic-
• hael, Jules Feiffer, tri Benjamin
Spock, Nat Hentoff, Jame? Far-mer,
Floyd McKissick, Dwight
McDonald, prof. Staughton Lynd,
Allen Ginsberg, jesuiittapapit
Richard McSorley ja Pljillip Ber-rigan,
rabbi Everett Gungsberg
ja prof. Mulford Q. Sibley.
Joskus tuntuu siltä, että Yhdys­valtain
suhteellisen pieni kommu­nistinen
puolue ei ole lainkaan
tietoinen siitä kuinka pajjon sillä
on fdseniä ja "avustajia" ja kuin­ka
paljon saa toimeksi sen yksi­kin
Jäsen.
Vai olisiko niin^ että epäame­rikkalainen
komitea yrittää salata
mahouttaan suurilla puheilla —
saadakseen siten tarvittavia käyt­tövaroja
komitean jäsenten liha­villa
palkoilla pitämisen jatkami­seksi?
— Känsäkoura.
mm
in
m