Vapaus, September 21, 1961

              Sivu 2 ' T o r s t a i n a , syysk: 21 p. — Thursday, Sept. 21^ 1961
VAPAUS
(UBEBTT) — mdependent Labor
Organ of Finnish Canadians. Es-tabllshed
Nov. 6. 1917. Authortepd
as-seoond dass mail by the Poftt
Office DepaHment, Ottawa. Pub-
UiBhed thrlce weeUy:. Tuesdaye,
Thursdays and Saturdaysby Vapaus
PubllshlnK Company Ltd., at 100-102
Elm St.-W.. Sudbury, Ont, Canada.
Telephones: Bus. Office OS. 4-4264:
Edltorlal Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksi. Edltor W. Eklund. Mailing
address: Box 69. Sudbury, Ontario.
Advertlsing rates upon application.
Translation free of charge;
TILAUSHINNAT:
Canadasaa: 1 vk. 8.00 6 kk. 4.25
3 kk. 2.50
YhdysvaUolssa: 1 vk. 9.00 6 kk. 4.80
Suomessa: 1 vk. 9.50 6 kk. 5.25
Länsi-Saksan vaaleista
li^iime sunnuntaina Länsi-Saksassa pidetyt valtiopäivä-miesvaalit,'"
mitkä' vaikuttavat välillisesti myös uuden kans­lerin
valintaan edustaa länsi^aksalaisten valitsij ain "Salo-mordiji
pää^s.täv sjkäli, ettei'mikään puölue saanut nyt enem­mistön
rkfemiätusta. Rautaisella'.kädellä hallinnut Kristillis­demokraattisen
puolueen johtaja Konrad Adenauer, jolle län-siniaiissaf
dnnusteltiin vaalieh edellä suhteellisen helppoa voit­toa
meneJCti-näissä vaaleissa enemmistön kannatuksen —
kaikkiaan .nelisenkymmentä edustajapaikkaa edellisiin vaa­leihin
verraten. Toisaalta revanshihenkisyydessä Adenauerin
kanssa kilpailleen Willy Brandtin johtama oikeistospsialide-_
mokräattinen puolue jäi myös vähemmistöryhmäksi, vaikka
se voittikin nyt 22 edustajapaikkaa enemmän kuin edellisissä
vaaleissa. Suhteellisen pieni koskustalaisryhmä, Vapaitten
demokraattien puolue voitti eniten^ saaden nyt lähes 8 pro­senttia
kaikista äänistä ja 66 edustajapaikkaa, eli 25 paikkaa
eneirrimän kuin edellisissä vaaleissa.
Toisaalta, vaikka länsisaksalaisten valitsijain keskuudes­sa
on ilmeistä epäluuloa ja pidättyväisyyttä kaikkiin viralli­siin
puolueisiinsa nähden, kansleri Adenauerilla oli kuiten­kin,
vississä määrin oikeutusta lausuntaan, että näissä vaa­leissa
ei tullut muutetuksi hänen ryhmänsä, kristillisdemo­kraattisen
puolueen viitoittama revanshihenkinen sotapoli­tiikka.
Näiden "vapaiden vaalien" yhtenä erikoispiirteenä oli
juuri'se, että esimerkiksi kommunisteilta ja muilta revanshi-södäri
vastustajilta kiellettiin tehokas osallistuminen valtio-päivämiesten
vaaleihin. Sitä varten oli etukäteen julistettu
kommunistinen puolue laittomaksi ja kaikki revanshisodan'
vastustajat leimattiin luonnollisesti sitten "kommunisteiksi"
Sen lisäksi oli vallanpitäjäin — militaristien ja monopolistien
toimesta otettu käytäntöön sellainen vaalimenetelmä, joka
suosii suurpuolueitapa teke pikkupuolueiden edistymisen mil­tei
mahdottomaksi.
Tässä tilanteessa ei siis voitu odottaakaan muuta kuin sitä,
että yirallista sotaohjelmaa tukevat puolueet tulevat säilyt­tämään
asemansa suurpuolueina- Odottamatonta oli tässä ti­lanteessa
vain vapaitten demokraattien puolueen yllättävän
suuri kasvu. Ratkaisevana tekijänä on kuitenkin pidettävä
sitä^että määräenemmistö valtiopäiville valituista henkilöistä
on ^Adenauerin' suunnan, sotaisen ulkopolitiikan kannattajia..
Heillä on keskenään kiistaa valtion lihapadoista, mutta heitä
yhdistää kuitenkin "vanha suola" — sammumaton halu uu­siin;
seikkailuihin. Toisaalta tämä vaalitulos pakoittaa kui­tenkin
hallituspuolueet manööveraamaan ja tekemään keske­nään
.vissejä sopimuksia^ mitkä seikat tulevat epäilemättä
vaikuttamaan jossakin,määrässä tulevaan hallitusohjelmaan.
1 Mainittakoon ivainj että kansleri Adenauerilla ei ole il­meisestikään
mitään halua kokoomushallituksen muodosta­miseksi
Brandtin kanssa siliä Brandtin johtama sosialidemo­kraattinen
puolue on "liian voimakas" hallituskumppaniksi
miehelle, joka haluaa olla yksin kukkona tunkiolla.
-Tämä selittää sen, miksi Adenauer on jo. tehnyt epäviral­lisia
ehdotuksia siitä, että vapaitten demokraattien puolue
yhtyisi kokoomushallitukseen hänen johtamansa kristillisde­mokraattisen
puolueen kanssa, vaikka vapaitten demokraat­tien
puolue julisti ainakin vaalitaistelun aikana, ettei se tule
millään ehdolla liittymään sellaiseen kokoomushallitukseen,
minkä johtajana olisi Konrad Adenauer.
Minkälainen tulee olemaan Länsi-Saksan tuleva hallitus,
siitä ei kannata erikoisemmin kannuja valaa. Tosiasia nimit-täinon,
että mikään puolue ei voi siellä yksinään hallitusta
muodostaa, mikäli seurataan muodollisestikaan demokraat­tisia
^pelisääntöjä.
. .Toisaalta on muistettava, että vaikka Adenauerilla ei
olekaan enää valtiopäivillä enemmistön kannatusta — ja uusi
kansleri valitaan sen istunnossa enemmistöäänillä — niin hän
ei kuitenkaan taistelutta luovu kanslerin virasta. Käydäänkö
tämä taistelu kuliisien takana tai julkisesti, se riippuu tie­tenkin
ratkaisevasti siitä, minkä verran Adenauer otaksuu
hänelle tulevan tiukan tullen kannatusta muista puolueista
Tällä keirtaa näyttää kuitenkin siltä, että Adenauerin kans-lerikausi
on päättymisvaiheessa.
Hammarskjöldin kuolemasta
Viime maanantaina tuli äkkiä traagillinen tieto, että Y K n
pääsihteeri Dag Hammarskjöld yhdessä lähempien neuvon­antajiensa
kanssa oli kuollut hämärässä olosuhteessa tapah­tuneessa
lento-onnettomuudessa Pohjois-Rhodesiassa, minne
hän oli menossa Kopgon kansallista itsenäisyyttä repineen
Moise Tshomben puheille-
Vaikka alustavissa uutistiedoissa kerrottiin hänen lento­koneensa
joutuneen "onnettomuuden" uhriksi, hiin kaikesta
huolimatta on kuitenkin siksi itsepintaisia arvailuja siitä, että
hän joutui joko Tshomben ilmavoimien tai sabotaashin uh­riksi.
Lentokoneen miehistö ja Hammarskjöldin seuraajat
kuolivat kaikki, mutta hänen yksi henkivartijansa jäi kuiten­kin
eloon jä hänen kerrotaan sanoneen, että lentokoneessa oli
ensin voimakkaampi ja sitten pienempiä räjähdyksiä ennen
sen maähäfi putoamista.
Sen lisäksi on saatu tietää; että tätä lentokonetta ammut,
tiin Tsl^omben käytössä olevista lentokoneista jo sunhuntai-aamuna,
Eliabethvillen lentokentällä. YK:n edustaja, Jac­ques
Pdujoulat, sanoi maanantaina Leopoldvillessä että
Tshomben käytettävissä olevat suihkumoottoreilla varustetut
taistelukoneet vaikuttivat ainakin välillisesti Hammar­skjöldin
kuolemaan. Tämä siinäkin tapauksessa, vaikka
Hammarskjöldin konetta ei olisi ammuttu alas, sillä juuri sen
vuoksi kun Tshomben suihkumoottoreilla varustetut kaksi
taistelukonetta — YKrlla ei ole siellä vastaavanlaisia taistelu­välineitä
— pommittaa ja ampuu YK:n voimia ja laitoksia
niin paljon, että Hammarskjöldin viimeinen lento oli turval­lisuussyistä
järjestettävä yöllä eikä päivällä, selitti mainittu
YK:n virkailija^ - -
Suoritettavat tutkimukset' tulevat epäilemättä osoitta­maan,
mistä johtui todellisuudessa mr. Hammarskjöldin ja
hänen amerikkalaisterr neuvonantajainsa. canadalaisen kir­jurinsa
ja ruotsalaisten lentäjiensä kuolema. Mikään mah-porvarien
myllyn roskaa Seurattuani pitemmän aikaa Yhdys­valloissa
ilmestyvää Industrialistia
en voi olla ihmettelemättä sen uu­tisten
ristiriitaista sisältöä. On to­dettava,
että lehden. toimittajat y -
rittävät puolustaa työväen asiaa
joskin ahdasmielinen syndikalisti-nen
maailmankatsomus tekee sen
useimmiten tehottomaksi. Lehdesr
sä e i suosita lakonrikkojia j a mon­ta
muuatkin puolta antaa sille e-räänlaisen
työväenlehden leiman.
Se on tietenkin hyvä asia.
Mutta kun -silmäilee siinä olevia
ulkomaauutisia niin eipä toisinaan
uskoisi silmiään Luulisi lukevan­sa
patataantumuksellsta lehteä.
Siinä on imperialistien propagan-damyllyn
roskaa tunkioittain. Tä-dottomuus
ei olisi, vaikka
Tshombella ja hänen belgialai­silla
taustamiehillään olisi kan­nettavana
vastuu edesmenneen
Lumumban lisäksi vielä Ham-marskj
öldin j a hänen seuralais­tensa
kuolemasta. :
Miksi näin? Yksinkertaisesti
siksi; että Hammarskjöld tuli
"epäilemättä v a k u u t tuneeksi
siitä, että Kongon kysymystä
ei voida ratkaista sen ohjelman
pohjalla,' mikä johti vastusta­mattomalla
voimalla Lumum­ban
murhaan. Hän on viimeai­koina
yrittänyt korjata ainakin
jossakin määrin Kongon tilan­netta.
Kongon parlamentille
varattiin lopulta tilaisuus ko­koontua
ja tehdä päätöksiä
maan asioista- Parlamentin is­tunnossa
muodostettiin uusi
kansalhnen hallitus, päätettiin
jatkaa toimintaa maan yhdis­tämiseksi
jne. Näin päästiin
Kongossa lopulta laillisuuspoh-jalle.
Ja toimien YK:n turval­lisuusneuvoston
. alkuperäisten
ohjeiden hengen ja kirjaimen
mukaisesti YK:n joukot mpesi-vat
Kongon keskushallituksen
pyynnöstä lähettämään Bel»
gian rahamahdin hyväksi pal­velusta
tehneitä Tshomben up--
seereita takaisin Belgiaan ja ne
ottivat viimeksi Katangan
maakunnan strategiset paikat
YK:n kontrolliin. Tämän joh­dosta
— ja toimien epäilemättä
belgialaisten taustamiestensä
ohjeiden mukaisesti — Tshom-,
be julisti totaalisen sodan Y -
K:ta vastaan- samalla kun esi­merkiksi
Lontoon taantumus-piirit
esittivät "protestejaan"
YK:n asevoimien "sekaantumi­sesta"
Katangan asioihin —
Kongon puolesta ulkomaalaisia
kaivoskapitalisteja vastaan,
mistä tosiasiassa oli kysymys.
Jos YK:n toimesta olisi päättä-vämmin
esiinnytty alusta pi­täen
Kongon kansallisen va­pauden
puolesta ulkomaalaisia
sortajia ja riistäjiä vastaan
niin epäilemättä voidaan sa-^
noa, että Patrice Lumumba ja
pääsihteeri Hammarskjöld oli­sivat,
vieläkin hengissä.
Hammarskjöldin traagillinen
kuolema nostaa tietenkin uu­delleen
esille hyvin kärkeväksi
muodostuneen kysymyksen Y-K:
n korkeimmasta johdosta.
Yhdysvaltain ja sen liittolais­ten
toimesta vaaditaan kiven
kovaan että maailmanjärjeston
johdossa pitää olla joku yksi
mies. Kolmihenkinen johtokun-ta^
mitä esim. Neuvostoliitto
vaatii jpuolueettomuusperiaat-teen
toteuttamisen vuoksi, ei
saa Washingtonissa lainkaan
kannatusta. Jos Neuvostoliitto
ehdottaisi, että nyt kun Y K :n
pääsihteerinä on ollut peräk­käin
kaksi porvarillisen maail­mankatsomuksen
omannutta
miestä, niinjiyt pitäisi nimittää
siihen toimeen joku sosialisti­sen
maailmankatsomuksen o-maava
henkilö, mahtaisiko se­kään
kaikesta johdonmukai­suudestaan
huolimatta saada
Washingtonin hyväksymistä?
Meistä tuntuu, että kolmi­henkinen
johtokunta olisi sit­ten
paljon demokraattisempi ja
asiallisempi. Y K n korkeimmak­si
johtajaksi, kuin mikään yksi
mies, jolla on kokemusten ^e>^
rusteella ylipääsemättömiä vai­keuksia
esiintyä tiukoissa kiis­takysymyksissä
puolueettoma­na.
mä pätee ennenkaikkea Neuvosto­liittoa
ja sosialistisia maita koske­viin
' " u u t i s i i n " ja muihin kirjoituk­siin.
Viime elokuun 12 päivänä I n -
dustrialistin etusivulla komeili kah-<
della palstalla seuraava otsikko:
" N . L.. j a sateliittien ruuanpuute".
Vieläkin huvittavampi. oli palstan
ala-otsikko: "Minästä, ei riitä ruo­ka
venäläisille". Koska kirjoitus
oli päivätty "Washingtonista", niin
ei tarvitse arvata missä se o l i vär­kätty.
"'Valtava ruoanpuute uhk-aa
kommunistisia maita, kuten Neu­vostoliittoa
j a K i i n a a . . . Krush-chev
on vaatinut lisää hevosenli­haa
venäläisille . . ." Tällä tavalla
alkaa mainittu kirjoitus.
Huomautetatkoon, että Kiinassa
on kovan kuivuuden takia puute
viljasta,, mutta Neuvostoliittoon
nähden se e l pidä ensinkään paik­kaansa.
Huvittavana seikkana on
huomautettava, että pääministeri
Hrushtshev vierailtuaan äskettäin
Neuvostoliiton eteläosassa, jossa
hevosenlihaa on syöty Ikimuistoi­sista
ajoista saakka, o l i maistanut
hevosenlihaa j a sanoi sitä hyvän
makuiseksi j a sanonut sitä ihmisen
ruoaksi sopivaksi. Tätä hän e i mis­sään
tapauksessa sanonut siksi, et­tä
Neuvostoliitossa olisi puute r a ­vintoaineista.
K i i n a n ravintopuutetta kysymyk­sessä
olevassa kirjoituksessa liioi­tellaan.
Siinä sanotaan; että Shang­haissa
jaetaan asukkaille seuraa­vanlaiset
annokset: "Jaettavat an­nokset
yhtä henkilöä kohden ovat:
2 unssia riisiä, 4 unssia ka­laa
viikkoa kohti, 2 unssia
sianlihaa 10 päivää kohti ja 4 uns­sia
sokeria, 4 unssia leipää ja uns­si
kaakkuja. kuukautta kohti . . ."
E i tarvitse paljon ponnistella a i ­vojaan
kun huomaa, että jos vain
näin niukasti saa ravintoaineita,
n i in Shanhaissa ei ole asukaita pa­r
in kuukauden kuluttua sillä kaikki
ovat oikaisseet koipensa j a muut­taneet
paremmille metsästysmaille.
Neljä unssia leipää kuukaudessa
Siis pari tavallista leipäviipaletta.
Järjettömyyttä.
Yhdeltä puolelta kuivuuden ja
toiselta puolen äkkinäisten tulvien
takia Kiinan eteläosissa on tullut
kato kahtena vuonna perättäin.
Tämä siis koskee vain Kiinan ete­läosaa,
'lilanne on vakava, mutta
samalla on totta, että ensimmäisen
kerran historian aikana nälkäti-
Icnteen vallitessa on hallitus ryh­tynyt
perinpohjaisiin toimenpitei­s
i in ihmisten pelastamiseksi nä­länhädästä.
Ennen tällaisessa t a ­pauksissa
kuoli miljoonia nälkään.
Kukaan ei ole edes väittänyt että
nyt olisi Kiinassa kuollut ketään
nälkään.
Jatkettakoon lainausta: "Venä­jällä
j a samoinkuin Kiinassa. j a
Ukrainassa on kaksivuotinen kui­vuus
kukistanut viljan j a heinän
tuotannon niin pieneksi, että v a l -
tionmaanviljelystilojen on ollut
pakko teurastaa karjaa rehun puut­teen
vuoksi . . ."
Vuonna 1960 Neuvostoliiton
"vilja-aitassa" Ukrainassa vähensi
kuivuus vehnäsatoa siinä määrin,
että ei , voitu täyttää koko maata
käsittävää vehnätavoitetta. Kuiten­k
i n vehnää saatiin enemmän kuin
edellisenä vuotena ottaen huomioon
koko Neuvostoliiton vehnäsato.
Tuskinpa tämän takia yksikään
lehmänkanttura olisi menettäneet
henkeään.
Sitten seuraa makupala: "Teh­däksemme
lähemmän katsauksen
viljatuottoon, WFO (World Feed
Organization) reportteeraa, että
Neuvostoliiton viljatuotanto er py­synyt
tasoissa 1960 väkiluvun l i ­sääntymisen
kanssa. Tämä on ollut
jotakuinkin sama juttu vuodesta
1918 lähtien; E i kertaakaan heidän
tuotantonsa ole pysynyt tasoissa
väkiluvun kanssa siitä lähtien kun
kommunistit: tulivat valtaan vuonna
1917. Suurimmalle osalle Venäjän
kansa tulee vähemmän r ruokaa
osaksi tänäpäivänä kuin tuli kei­sarivallan
aikana . . ."
Sivumennen sanoen sellaista jär­jestöä
kuin World Feed Organiza­tion
ei suinkaan ole olemassa mutta
WFO on--World Food Organization,
j oka on Y K : n j ärjestö. Tämä j är-jestö
ei ole varmaankaan antanut
edellämainitunlaista lausuntoa.
Pitäisikö jonkun uskoa, että tsaa­r
in aikana, j o l l o in Venäjällä ei o l ­lut
ainoatakaan traktoria, ihmiset
tulivat paremmin toimeen kuin ny­kyaikaisessa
suuressa teollisuus­maassa,
mikä Neuvostoliitto nyt
on? Luulevatko, Industrailistin toi­mittajat
voivansa lukijoilleen us-kottaa,
että vanhassa tilanomista-j
a in maassa, jossa orjan asemassa
olevat talonpojat hevoskaakkinsa
kanssa raatoivat pelloilla, tulivat
ihmiset paremmin toimeen kuin
nykyaikaisessa Neuvostoliitossa,
jossa koneet suorittavat valtaosal­taan
työt. Mustimmatkin Neuvosto-
Uiton vastustajat, jotka ovat use­amman
kerran käyneet Neuvostolii­tossa
tunnustavat elintason siel-
Canadan yliopistojen "rauhan retkikunta" on pxilannut kesä­lomamatkalta
arktiikan alueelta hyvfi tyytyväisinä matkaan­sa.
Opiskelijat jakoivat neuvojaan ja tietojaan eskimoille ja
samalla oppivat itse tuntemaan pohjolan elättiää. Yllä toron-tolaiset
tytöt Mary Bennett ja Isabel Macdonald Frobisher
lahden rannalla puhuttelemassa eskimonaista, jolla on lapsi
selkäpussissa.
''Kannatan sotilaallisesti
puolueetonta yhtä Saksaa
B e r l i i n i . — Saksan demokraat­tisen
tasavallan vaitioneuvoston
puheenjohtaja Walter Ulbricht
esitti perjantaina televisiossa
pitämässään puheessa länsival-.
loille j a Länsi-Saksalle vakavan
kehoituksen luopua SDT:n ilma­tilan
loukkaamisesta, sillä siitä
voi koitua vaarallisia seurauksia.:
Sotaa vastaan tähdätyssä laajassa
puheessaan Ulbricht käsitteli
molemmissa Saksan osissa sun­nuntaina
suoritettavia vaaleja ja
niiden taustaa. SDTin hän sanoi
olevan edelleen sotilaallisesti
puolueettoman Saksan kannalla,
mikä olisi koko Saksan kansalle
onnellisinta.
SDT:n lähiajan tärkeimmäksi teh­täväksi
Ulbricht luonnehti rauhan­sopimuksen
solmimisen, mihin l i i t ­tyy
SDTn täydellinen riippumatto­muus
ja myös täysi valvontaoikeus
kaikkien sen alueen kautta kulke­vien
liikenneväylän suhteen.
Länsivaltojen kolmesta vaatimuk­sesta
LänsirBerliinin kysymykses­sä
Ulbricht totesi, ettei miehityk­sen
säilyttämiseen Länsi-rBerlii-nissä
ole mitään oikeudellista ja
se on myös tarpeetonta. Mutta
tästä asiasta hän sanoi länsivalto­jen
saavan neuvotella Neuvostolii­ton
kanssa.
Lännessä .vaaditaan Länsi- Ber­l
i i n in elinvoimaisuuden säilyttämi-lä
huomattavatsi nousseen. Tällai­sen
lausunnon antoi mm. Ontarion
Hydron johtaja J . Duncan viime
vuonna kun hän vertaili elintasoa
siihen mitä se o l i hänen aikaisem­min
vieraillessaan Neuvostoliitos­sa.
Yleensä tiedetään, että Neuvosto­liiton
elintaso on jatkuvasti nous­sut
ja nousee yhä.
Tuntuu siltä, että Industrialis-tin
lukijain pitäisi tukistella t o i -
mittajiaan siitä kun luulevat luki*
jainsa tietomäärän olevan niin a l -
hansen. että heille voidaan syöttää
vaikka minkälaista puppua tahansa.
mistä. Länsi-Berliini_ ei. voi kuiten­kaan
koskaan pysyä elinvoimaisena
sanoi Ulbricht, ellei se luovu rau­han
häiritsijän osastaan ja solmi
normaaleja suhteita SDT:n, joka
muodostaa sen luonnollisen ym­päristön.
Toisin sanoen Länsi-Ber-liinstä
on tultava, demilitarisoitu
vapaakaupunki, jonka sisäisiin asi­oihin
kukaan ei saa puuttua, jat­koi
hän.
Vapaiden kulkuyhteyksien takaa­misesta
Länsi B e r l i i n i in Ulbricht
lausui, että SDT on jo useaan ker­taan
sanonut olevansa valmis s o l -
miamaan asiasta kiinnostuneiden
valtioiden kanssa kulkuteiden käyt­töä
koskevat sopimukset.
Monet tekevät kysymykseni tu­leeko
sota, jatkoi Ulbricht j a sanoi
olevansa vakuuttunut, ettei sitä t u ­le.
" E l n usko kenenkään olevan
n i in mielipuolinen, että ryhtyisi
sotaan rauhansopimusta vastaan",
lausui hän j a vakuutti, ettei hän
usko kenenkään haluavan joutua
leimatuksi hyökkääjäksi varsinkin
kun hyökkääjän kohtalo olisi e-deltä
päin selvä-
Lännessä kaavailluista "pienestä
atomisodasta", joka rajoittuisi vain
Saksaan, Ulbricht sanoi, ettei sen
jälkeen olisi enää sen enempää
Saksan kysymystä kuin saksalaisia­kaan..
•••
— Mutta olen. sitä mieltä, että
saksalaisten on saatava elää, jatkoi
hän.-. .
Kaikkien parasta koko Saksan
kansakunnalle olisi, lausui U l ­bricht,
että Länsi-Saksa luopuisi re-vanshivaatimuksista
j a SDT val-tausscunnitelmista.
Näin avautuisi
tie Saksan molempien osien lähen­tymiselle
ja ajan mittaan yhteistoi­minnalle
valtioliiton puitteissa.
K a i k i l l e saksalaisille sanansa o-soittaen
Ulbricht lausui: "Ajatte­leminen
on ensimmäinen kansalais­velvollisuus".
Hän kehotti kaikkia
saksalaisia n i i n lännessä kuin idäs­säkin
ajattelemaan Saksan kysy­myksen
nyt loppuun asti.
T a i s t e lu Berliinistä
Berliinin, aseman oikeudellisista
perusteista, jotka viime aikojen
9erliinin-kiistan yhteydessä ovat
tulleet jokapäiväisen lehdistökes
kustelun aiheeksi,^ on olemassa run­saasti
sekä epätarkkoja että suoras­taan
virheellisiä käsityksiä. Päälin­jat
ovat selvät: länsivaltiot väittä­vät,
että ne ovat Potsdamin sopi­muksen
j a muiden toisen maailman­sodan
neljän voittajavallan keski
naisten sopimusten perusteella oi­keutettuja
jatkuvaan Länsi-Berlii
nin hallintaan, kun taas Neuvosto­liitto
ja demokraattinen Saksa ovat
sitä mieltä, että lännen oikeus Ber
l i i n in osahallintaan l i i t t y i fasismin
hävittämisen politiikkaan j a yhte­näisen
Saksan iuomiseen eikä sillä
ole mitään oikeudellisia perusteita
enää nykyoloissa^ Mihin sitten pe'
rustavat eri-osapuolet katsomuksen­sa.
• ••• ...
Kun voittajavallat vuonna 1945
pohtivat Saksan olojen tulevaa jär
Jestelyä, ne päätyivät miehitysvyö-hykejärjestelmään:
"Saksa jaetaan
rajojensa sisäpuolella . . .miehitys-tarkoituksia
; varten n e l j ään
(harv. KU:n) vyöhykkeeseen, j o i la
tulee jokaisen neljän vallan osalle
yksi. . ."
Tähän 5. 6. 1945 hyväksyttyyn
määritelmään vetoavat Neuvostoliit
to ja Saksan demokraattinen tasa­valta
todetessaan, että Saksa jaet
tiin vain neljään vyöhykkeeseen ei­kä
B e r l i i n i siis tämän mukaan muo
dostanut - mitään erillistä viidettä
miehitysaluetta.
Länsi puolestaan -lainaa saman
määritelmän toista kohtaa, jossa sa^
notaan: "Suur-Berliinin alueen mie­hittävät
kunkin neljän vallan jou­kot.
Tämän alueen yhteistä hallin­tojohtoa
varten perustetaan liittou­tuneiden
virasto, jonka muodostavat
asianomaisten ylipäälliköiden n i ­meämät
neljä komendanttia".
Tämä määritelmä näyttää takaa­van
osuuden Berliinin hallinnossa,
mutta samalla on korostettava, että
hallinto edellytetään neljän voitta­javallan
yhteiseksi. Juuri tätä
puolta tähdennetään Neuvostoliiton
taholla.
Vielä selvemmin B e r l i i n i n asema
määritellään US A n , Neuvostoliiton
a Englannin hyväksymässä Jaltan
julistuksessa helmikuussa 1945:
" N y t yksimielisesti tehdyn suun­nitelman
mukaan miehittävät kol­men
suurvallan (myöhemmin näi­hin
lisättiin vielä R a n s k a — K U : n
huom.) sotavoimat kukin erityisen
Saksan vyöhykkeen. Suunnitelmas­sa
edellytetään koordinoitua hallin:
toa ja valvontaa keskuskomissionin
taholta, jonka toimipaikka on Ber­liinissä
. . .'•
Näin on siis Neuvostoliitolla var­sin
vahvat perusteet sen todetessa,
että B e r l i i n i alunperin tarkoitettiin
yhtenäisen Saksan yhtenäisen hal­linnon
keskukseksi. Kun yhtenäis­tä
Saksaa ei enää ole olemassa ei­kä
myöskään B e r l i i n in hallintoa to­teuteta
yhteisesti, ei lännen vaati­muksilla
Berliinin hallintoa toteur
teta yhteisesti, ei lännen vaatimuk­silla
B e r l i i n i i n nähden ole kansain­oikeudellista
perustaa.
Niinpä Neuvostoliitto jo loka­kuussa
1948 länsivalloille osoitta­massaan
nootissa totesi:
" K o l m e n vallan hallitukset koros­tavat
lakkaamatta oikeuksiaan kos­kien
B e r l i i n in hallintoa, oikeuksia,
jotka perustuvat neljän vallan tun­nettuihin
sopimuksiin Saksan ja
B e r l i i n in yhteisestä hallinnosta.
Mutta oikeudella hallita Berliiniä,
joka siaitsee keskellä neuvostovyö-hykettä,
on v a in silloin merkitystä;
:os Saksa tunnustetaan yhtenäisek­si
valtioksi ja B e r l i i n i sen\ pääkau­pungiksi.
/ Mutta koska, kolme hal­litusta
ovat erottaneet Länsi-Saksan
Itä-Saksasta ja muodostaneet siel­lä
erikoisvaltion, menettää näiden
hallitusten oikeus Berliinin hallin­toon
merkityksensä V
Sen, ettei Länsi-Berliini kuulu
Länsi-Saksaan hallinnollisesti on
länsikin tunnustanut jättäessään
kaupungin osittain liittovaltion ul­kopuolelle
— Länsi-Berliiniä ei m
m. lasketa osavaltioksi eikä s.en va
litsemilla liittopäiväedustaj i l l a ole
äänioikeutta, vaikka heillä puheoi­keus
onkin. Tätä taustaa vasten
länsisaksalaisten valtionjohtajien
viimeaikaisten Berliininrvierailujen
ja Länsi-Saksan valtionelinten ko­koontumisten
Berliinin länsiosissa
provokatorisuus paljastuu selvästi.
Neuvostoliiton todistelu on täy­sin
aukoton, kun vielä todetaan, et­tä
niin B e r l i i n in kuin Saksankin vä­liaikaiseksi
tarkoitetun miehitys'a-on
ikuistaminen oloitetliin nimeno­maan
lännen taholta — räikeimpä-nä
esimerkkinä Saksan liittotasaval­lan
muodostaminen vuonna 1949
kolmen länsivallan miehitysvyöhyk-keistä
— j a että lisäksi Saksan län­tiseen
osaan muodostetussa valtios­sa
noudatetaan politiikkaa, joka on
täysin vastakkaista Potsdamin so
pimuksessa yhteisesti. hyväksytylle
linjalle, kuten useassa yhteydessä
on osoitettu.
Nämä ovat lähinnä ne oikeudelli­set
perustekijät, joihin nojautuen
Saksan demokraattisen tasavallan
valtioneuvoston puheenjohtaja Wal­ter
Ulbricht on katsonut voivansa
varauksetta sanoa:
" B e r l i i n i sijaitsee Saksan demo­kraattisen
tasavallan alueella. Jo­kainen
voi katsoa karttaan : a tode­ta
sen.- Koko Berliini kuuluu Sak­san
demokraattisen tasavallan alu­eeseen.
Eikä vain tätä, lisäksi Ber­l
i i n i on SDT:n pääkaupunki" (4. 10.
1960). — H . S.
USAn viime yritys Kiinan eristämiseksi
Washinton. — Yhdysvallat on
päättänyt Y K : n yleiskokouksen
syysistuntokaudella yhdistää kysy­myksen
Kiinan pääsystä Y K : n jä­seneksi
kysymykseen turvallisuus­neuvoston
sekä taloudellisen ja so­siaalisen
% neuvoston jäsenmäärän
lisäämiseen, ilmoitettiin Washing-tonista
torstaina. Tämä siirtäisi
ainakin vuodella eteenpäin kes­kustelun
Kiinan jäsenyydestä.
Yhdysvaltojen odotetaan tekevän
seuraavat kolme esitystä Y K : n ko­kouksessa:
1) Yleiskokouksen on perusteel
lisesti keskusteltava siitä, saako
Formosa vai K i i n a jäsenyyden
maailmanjärjestössä.. Tällöin siis
— näennäisesti— päättyisi Yhdys­valtain
10-vuotinen vastustus: tämän
kysymyksen ottamista yleiskokouk­sessa
keskusteltavaksi.
2) Kysymys Kiinan edustuksen
muuttamisesta . pidetään tärkeänä
ja kaikki tässä kysymyksessä tehtä­vät
päätökset on hyväksytty kah
den kolmanneksen enemistöllä y-leiskokouksessa.
3) On asetettava komitea, jonk»
tehtävänä on tutkia ehdotuksia tur­vallisuusneuvoston
sekä taloudelli­sen
ja sosiaalisen neuvoston jä*
senmäärän lisäämisestä paikkojen
varaamiseksi uusien valtioiden
edustajille.
Huomioitsijoiden mielestä Y h ­dysvaltojen
ehdotusta voidaan p i ­tää
eräänlaisena viivytystaktiikan
muotona. Sillä on erinäisiä mah­dollisuuksia
saada tukea monelta
Aasian j a A f r i k a n mailta.
PÄIYÄH LAKINA
Sielutieteellinen sotasuunnitelma
Washingtonista tiedoitettiin viikon
alussa, että presidentti John F-Kennedy
on muodostanut hallitus-portaalla
toimivan ryhmän, jonka
tehtävänä on laatia hänelle (pre.si-dentjlle)
suunnitelma sielutieteelli:
sen ja poliittisen sodankäynnin tak­tiikkaa
ja strategiaa varten.
Kuten huomataani tämän halli-tusportaalla
asti toimivan ryhmän
tehtävänä ei ole lainkaan keskustel­la
siitä, onko tarpeellista käydä sie-lutieteellistä
j a poliittista sotaa. Se
on ilman muuta selviö. Kaikki
mitä presidentti Kennedy haluaa
tältä ryhmältään on se, että tämä
sielutieteellisen ja poliittisen sodan­käynnin
taktiikka ja strategia suiun-niteltaisiin
mahdollisimman tehok­kaasti.
• ~'
Toisinsanoen, hallituksen varoilla
järjestettävä kovapaineinen propa­ganda
oh saatava mahdollisimman
tehokkaaksi niin koti- kuin ulko­maillakin.
, .
Tämän aivopesun strategian ja
taktiikan suunnittelijoiksi nimitet­tiin
prokuraattori Robert F. Ken­nedy
(presidentin veli), työminis­teri
Arthur J . Goldbepg, presiden­tin
sotila.sasiain edustaja, kenraali
Maxwell Taylor ja ulkoministeriön
poliittisen jaoston apulaisministeri
Alexis Johnson.
Mainitun uutistiedon perusteella
näyttää siltä, että vaikka Yhdysval­tain
hallitus käyttää kymmeniä
miljoonia dollareita propagandatyö-hön
koti- ja ulkomailla n i in tulokset
eivät kuitenkaan tyydytä Washing-tonin
herroja.
Kuten muistetaan, Washington
y r i t t i esim. nostattaa maailman ylei­sen
mielipiteen Neiivostoliittoa vas­taan
sen johdosta kun viimeksimai­nittu
tiedoitti olevansa pakoitettu
rauhan turvaamisen vuoksi aloitta­maan
uudelleen ydinasekokeensa.
Siitä nuotasta tuli kuitenkin "ve­siperä"
j a Washingtonin uutisissa,
missä kerrotaan tästä sielutieteelli­sen
sodankäynnin tehostamissuun-nitelmasta,
itketään maailman pa­huutta
näin: :
" . . . K u n venäläiset aloittivat
uudelleen ydinasekokeensa, monet
kansat ottivat tämän uutistiedon
vastaan välinpitämättömyydellä.
(USAn) hallitu^viranomaiset olivat
siitä kauhuissaan. He aprikoivat,
että mitä olisi tapahtunut kaikkialla
maailmassa jos Yhdysvallat olisi yk­sipuolisesti
rikkonut ydinasekokei­den
moratooriumin. He sanovat, et­tä
Yhdysvaltain lähetystöjä vastaan
olisi järjestetty mielenosoituksia,
niitä olisi ehkä kivitetty, ja nämä
mielenosoitukset olisivat näyttäneet
spontaanisilta.
"Itä-Berliinin länsi-rajan sulke­minen
ei nostattanut maailmanlaa­juista
protestia. Toiselta puolen,
toisissa maissa vieraileville Yhdys­valtain
lähettiläille huudellaan tai
heitä uhkaillaan roskajoukkojen
toimesta . . .
"Hallitusvirkailijat ovat tietoisia
siitä, että joissakin tapauksissa näi­den
"mielenosoitusten aloittajina
ovat kommunistit. Miksi puolueet­tomat
ja liittoutumattomat maat
ov^t äänettöminä - Neuvostoliiton
ydinasekokeiden johdosta, siinä on
ovelampia syitä. _
''Kukaan ei ole ehdottanut järjes­tettäväksi
sellaista ryhmää mikä k i ­vittää
N L : n lähetystöjä, mutta pre­sidentti
katsoo, että jotakin on löy­dettävä
kommunistien taktiikan vas­tustamiseksi
kylmän sodan sielutic-teellisessä
taktiikassa.
"Tämä epävirallinen ryhmä —
presidentti kieltäytyy sanomasta si­tä
komiteaksi — muodostettiin tä
män kysymyksen ratkaisemiseksi
• • • •
Mutta auttavatko tällaiset propa-gandalääkkeet?
Tuskin.
E i ole vikaa Yhdysvaltain propa­gandakoneistossa.
Se t o i m i i hyvin
rasvattuna, lakkaamatta yötä j a päi­vää.
.• ••
V i k a on syvemmällä —- Yhdysval­tain
oh'elmassa. Mikään sielutie­teellinen
j a poliittinen propaganda'
taktiikka ei auta silloin, jos puolus­teltavana
on_ huono asia, kuten on
asia Yhdysvaltain nykyisen ulkopo­litiikan
kohdalta.
Ottakaamme pari esimerkkiä,
Berliinin kriisissä on Yhdysvallat
vetänyt propagandasodassa lyhem­män
tikun snimenomaan. siksi, kun
sen ohjelma on kehno. N L on eh­dottanut
rauhansopimuksen alle­kirjoittamista
molempien Saksan
valtioiden kanssa ja Länsi-Berlii­nin
vapaakaupungin perustamista.
Ihmiskunta näkee tässä ehdotukses-.
sa "paljon järkeä". —
Mutta kun Yhdysvallat vastasi tä­hän
rauhanehdotukseen asevoimi­aan,
lisäämällä, lisäjoukkojen lähet­tämisellä.
Länsi-Berliiniin j a muilla
sotaisilla -toimenpiteillä, n i in maail­man,
yleinen mielipide: tuomitsi, ja
tuomitsee vieläkin sen. Mikään
propagandamäärä ei siinä auta.
Sama pätee ydinaseiden kokeilu-'
jen kohdaltai Washington haluaisi.
maailman :unhoittavan sen, mutia
tosiasia on kuitenkin, että ydinase­kokeita
ei aloittanut ensiksi Neu­vostoliitto,
vaan R a n s k a — j a tämä
selittää miksi ihmiskunta katsoo,^
että Neuvostoliitolla oli todellinen
syys sanoa, jotta se pakoitettiirt-vastoin
omaa tahtoaan aloittamaan
myös ydinasekokeensa.
Toisin sanoen, Yhdysvaltain kSr- *
siman arvovalfamenetyksen syynä
ei ole sen propagandan "kehnoUs?
vaan sen ulkopolitiikan kurjuus. T i ­lanne
vaatii siis kokonaan erilaj^ia':
leikkauksia j a uudistuksia^'/.
.,s. .'5,''-'' '
—- KSnsHcoiura^u^.