Vapaus, March 6, 1923

              n.
TMäina. maaBskmm 6 p. — Tme. Mach 6 SvmZ
,nra valmi" nylkemään nahkan-insicalaisten
kanssa yhdessä
l^Mn kiistelevät he vain OSBU-
^ Meidän huutomme kaikuu
ftyötätekeväUe väestöUe,. Mitä
f l l a a n puolustuksen sekä si-ulospäin!
Yleislakon mah-
• i S U t johtavat teidät voittoon
f «aavat jalkeille ententemaiden
nietaarit, jos olette valmut mies S r i a iärjestöraiojen tarttu-niihin
ja antamaan Jiimsi-
Sen kuin ulkoisten t/ngetteh-jaiD
tuntea ne.>
Ranskan rosvoretken
tarkoitus
Mibi Sinnei ei prote.teeraii?
Berliini 12-1. ~ Reinin ja West­falenin
työtätekeviä miljoonia vili­sevät
kaupungit elävät nyt jälleen
syksj-n 19U tilassa—kaskaat tykit
tankit, Tcuularuiskut» lentokpritet här-sotilasjoukkojen
ja ratsu-väkirykmenttiGft
seuraamana liikku­vat
Saksan Valtakunnan rikkaimpi-,
en maakuntien kaupunkien ja kylien
läpi. £ro vuoden 1914 ja <siuna-tuH^
uoden» 1923 on se, että tällä
turtaa liehuu kasäröiieh>-ja muiden
tarkoitukseen .i?arattujei^- ra]tennus-«
ten yllä rariskalairtcn'kolmivänUpr
pu. Useimmat häistä kasarmiräkeni
nuksista on--tyhjennettyjä kouluja;
joista sakiäläiset koUliilä^sipatäf
karkoitettu, mutta karkoittajina
yhteiskunnallisen vallankumouksen
hetki, lopullisen kapitaalin kanssa
teljfavän tilin päivä. Mutta nykyi­sessä
tianteessa merkitsee tämä ka­pitaalin
keskitys myös vaarallista^
taantumuksen poliittista ja militää.
ristä ke^^itystä. Kaikkien maiden
-proletariaatin edunmukaista siis oni
nousta kaikin keinoin .taisteluun tä­tä
vältahirviötä vastaan, ennenkun
se ennättää suorittaa loppuun hank­keensa.
' - - • P. A.
Fd^seismi Suomessa ja
ulkomaiset mielipiteet
Tukholma 1Ö-2. — Täkäläinen
toverilehti kirjoittaa tänpn:
Politikenin eilisessä numerossaan
tekemät paljastukset fascistisista
yaltiokaappaushankkeista Suomessa
ovat .saattaneet vanhan Aftonblade­tin
(jonka toimittaja on saanut
Mannerheimip valkoisen ruusun,
suom. huom.) kerrassaan suunnil­taan.
Lehti koettaa väittää, että
juuri' päinvastoin punaiset valmis­televat
uutta; kapinaa (siitä kierte­lee
jo ulkomailla tunnetusta helsin­kiläisestä
taantumuspesästä lähete^
;yt. ryövärijutut, suom. huom.) ja
Svenska Dagbladet taritsee yhdon
lavallisista v a I h 6 artikkeleistaan,
väittäen m.m. (suo]raa>nr_mannerhei-mareilta
saamainsa ohj.eiden mu­kaisesti,
suom. huom.)",'eitä:'-5;kpm*
munistien tarkoituksena on eri to*
on KarKoiieii-u, . *— ten juuri tässä kuussa saada aikaan
ovat tällä kertaa olleet ranskalaiset ^^^^^^^ levottorauustila, mitä sittea
upseerit, vihollisvalta. ^ . , sopivalla tavalla käytettäisiin hy-
Ranskalaiset kenraalit jä heidän
" «työnantajansa» hykertelevät iloisi-l
na kämmeniään: heidän kelpo isän­maalliset
sydämensä lämpenevä
rasvaisesta sotatilaisuudesta ja niis­tä
tuhansista tuottavista tilaisuuK-sista
joita sotilaallinen rosvoherta-valta
tarjoo. Sotahänkkijat (tar­vitsee
väin lukea hoidan pariisilai­sia
äänenkannattajiaan) ovat ihan
haljeta isänmaallisesta innostukses.
ta. «Kansallirien eheys» kirkuu
Poincare viattomalla poika-äänel-lään
Tanskalaisille sanomalehdille,
joista toiselta puolen plää Takasta
huolta sotasensuuri. Jä valkoisen
kulttuurin turmelemat mnstat so­tilaat
loistavat ilöiastä • toivefeta-:':
«Huomenna on meUlä juöksahau-doissa
raikkaita, voimakkaita "WBSt-^
falilaistyttöjä, joille «petamnre anitä
spahirakkaus tahtoo ,^noa.»; G^ia-j
lainen porvariskukko tepastelee pää,
kenossa taanlaffinksen - "'itaMissa:
väksij»
Näitä tyypiUisiä Helsingin «aiikö-sanomia
vastaan voidaan esittää se
tosiasia, että vain viikko sitten pan­tiin
Suomessa aluHe <suoj^usliitto$,
tehtävänään taistelu kommunismia
vastaan, kommunismia ja sitä lä­hellä
olevia suuntia tafetaan. Viime
mailalla ilmaisuQa tähdätään il­meisesti
sosialidemokiatiaa, joka on
rohjennut käydä kommunistien
kanssa yhteiseen rintamaan eräissä
iysyinyksissä, nimittäin amnestia-ja
tollikysymylkstesä. Valkoiset kaar-tat
eivät enää 'öle ^kylliksi Suomen
jKPvareille, "vaan mielitään saada
aikaan aito fasciBii'(ien murhaliiga
Tämä ilmenee m.m., Tammerfors
Aftonbladetin iuudelle -«suojeluslii-tolle
» kirjoittamasta tervehdysärtik-ielista.
.(phjelnjan.. ..suuntaviivat
Kenossa i a p ™ . e « ^*«au..»».^^^ niinmuodoin Wain lyhyesti mai-
«Opetamme 'l^lm^- sä^mi)^^ M.:Mta me toivomme, että
moukille'ranskalaista sivratysta!» '
Onko tämä. tairvatoatfca roaata
vastaan suunnattu sotilaalEnefl.N lii­ke
mielipoolisuutta? Kaukana siitä!.
Se on Ranskan kapitalismin suU.
remmoisesti suanÄittrfenm a££ät5y-~^
ritys. Suuremmoinen ja pikku seik-i
koihin takertumatour- koska se ei'
pane mitään pa5n©a joiäaaliäin TWBS-
.taväitteisiin. Ranskan kapitalMren
hallitus antoi nöyrän eUmensä, va-hingonkorvauskomissieomn,
todeta,
että Saksa. tarkoJtakselSiseslä sah»-
teeraa hyvityshankintojaan, ja iä-mä
rikos oikeutti, ententen. ryiiyä
rankaisu- ja vakanstwmenpiteisäin.
Englannin ja Amerikan «dnjstajal —
vaikkeivat olekaan sakBaJais-T^ä;
vällisiä — ovat ilmoittaneet, että
tehdyt laiminlyönnit ovat lu^i
pieniä, jotta niitä voitaisiin pitää
jarrutuksena. Eikä Ranskalla ole
mitään syytä valittaa saksaLnstes
hiilihankiiitain johdosta, sillä se^-?i
ole edes itse voinut käyttää
tähän asti toimitettua hiiltä vaan
on myynyt ja käyttänyt, sitä Sak-^
san vahingoksi, (Raripkä vaatii
Saksalta 50 miljoonaa tonnia hiiltä,
vaikka koko inaan, hiilenkuilutus
esim. vuonna 1921 oli Vain 48 mil­joonaa
tonnia.) : .
Ranskalaiset metaljipsroonit ei­vät
kuitenkaan ole niin ylenmäärin
isänmaallisia kuin heidän kenraalin­pa,
jotka heidän tiliinsä vain pitä­vät
yllä hälinää. Metalliparopnien
päämääränä on yhdessä Stinneksen"
l^anssa, liittämällä yhteen "Vestfali-alaisen
hiilalueen ja lothrin^rsen
rauta-alueen, luoda Europan suurin
kaivosteöllisuustrusti, mikä tulee
keskittämään 64% hiflituotannosta
ja %^'/c europpalaisesta terästuötan-nosta
yhden ainoan rahamiesyhty-män
käsiin. • . •
Kun tämä keskittäminen ön suo­ritettu,
mikä on vain ajan kysymys,
fllä Stinnekseltä sujuu kaikki öh-ielmanmukaisesti,
niin tullaan Rans
kassa huomaamaan ,etei .valtion
suunnattoman suurella koneistol­laan
toimeenpanema yritjTs tuota
«Ile mitään muuta kuin — ääretto-ii"
ä menoja, voiton korjaavat muu­tamat
harvat kapitaalin suurvalaat,
*hkäpä loppujen lopuksi pääasiassa
Stinnes, kuten hän on kqrjannut
yoiton ja kalvanut tieltään omaa-
«^•n kansallisuuttaan olevat kilpai-l^
iansa Sakgan,- ItävaUan, Unkarin
ia viimeksi Balkanin kahrosteoUi-
«Mdessa. " " . - • ;,
^on et sanovat, että Ranskan im-
Periali.?min tämä viimeisin ote mer-
-"'^ee vain kapitaalin keskityksen
kaltaista suoritusta. Ja mitä'enem-
J'-an kapitaali keskittyy muutamain
il) käsiin, Jäh^jnpänä on
liitto ikchittyy siihen suuntaan, että
se antaa alun 'kansalliselle isän-maalliBelle
liikkeelle, suomalaiseile
fcBcUtiliikkeelle, joka lakaisee syr­jään
ikäiken yhteiskuntavihamielisen
.Jä iepäisänmaallrsen ja joka luo
teonvöimaista ja :tarmokasta työtä
iisänmaan parhaaksi,
JJäillä toiveilla tervehdimme me
uutta liittoa ja osoitamme jokaiselle
kansalaiselle kehoituksen: «Liitty
kää Suomen suojelusliittoon!»
Tämä lainaus selittää riittävästi
•niistä on kysymys.
ollen sanokaan. Mutta kun tulee ky­symys,
että «ketkä> ovat /soveliai­ta
kuulumaan W. P. Niin saa ^vas-.
tauksen: W. P, pääsee jäseneksi
myös cpienviljelijät», jotka työs­kentelevät
9san ajastaan^ teollisuus­alalla,
ansaitakseen toimeentulonsa.
Niin tämän pienviljelijän karahtee-raa
<Kuuntelija> «pienkapitalistik-si>
(!) ja niinollen kelvottomaksi
taistelijaksi v a i Ia n kumousliikkee-seen.
Todellakin! Jos pienviljelijä
pn saanut <:homesteadin> itselleen
josta koettaa saada leivän ja joka
vasta monen vuoden perästä pys-tyykään
vilja kasvamaan^ kun on
suuri könnpkko ensin tieltä raivat­tava
ennenkuin kasvullisuus pri ol­lenkaan
mahdollista, niin edellyttää­kö
niin vaivaloinen tyÖ qiääseniään
pienkapitalistiksi»! Minä uskallan
vasta: E i ! Tiedän millaista on pien­viljelijän
elämä tiluksellaan. Se on
täynnä puutetta ja kurjuutta, ei
edes kunnollista pukua saa ylleen
jonkun vuoden kuluttua, kun «enti­set*
vaatevarastot loppuvat. Rieka­leiksi
ovat muuttuneet vaatteet. Ei­kä
ole rahaa jolla ostaisi. Ja jos
jotakin lajia maantuotteestaan «yli-^
jäämää» omien tarpeittensa vie
myytäväksi, niin ei saa tuotteillaan
mitään hintaa, jota ei «Kuuntelija­kaan
» pysty väittämään vastaan. Ja
0H= hän vain sittenkin kruunattu
«^lenkapitalistin» nimellä. Miksi ei
sQurkapitalistin? Onhan siinä''«va-rflä
suu^entaakin». Ja mitä"'sitten
tulee tfeollisuustyöläisiin, jPtka tun­nustavat
IWW:en^ liiton «oikeaksi
vallankumousliikkeeksi», niin .eivät­kö
ne ollenkaan tarvitse maanvilje­lijää
joka tuottaa leivän ja särpi-men
työskennellen niin raskaassa
työssä kuin on maanviljelys. Ja
eikö maantyöntekijä joudu suorit­tamaan
luonnottoman pitkiä työpäi;
viä tiluksellaan (tarkoitan semmoi­sia
maanviljjelijiSitä joilla ei ole va­raa
pitää palkkatyöläistä)? Joutuu
varmasti! Ja onko kuokkaan ja au­raan
tarttuminen sitten rikos, kos-
• ka ei sen käyttäjää IWW tunnusta
kelvölliS'eksi työläisten järjestöön,
olkt)t>npa nimi puolueella sitten mi­kä
tahansa? Ei ole-rikos. Ja niin­ollen
on se kelvollinen myös val­lankumousliikkeeseen
ja täytyy olla,
jos meinataan vallankumousliike
muodostaa tarkotustaan vastaavak­si
ettei se jää pelkäksi nimeksi. Niin
täytyy, saada kaikki mukaan, katso-ftiatta.
työalaa jota tekijä suorittaa.
Onhan j4 selvää, että sama riistäjä,
kapitalistiiupkka, on raskaana pai­najaisena
yhtä • hyvin pienviljelijäl­le
kuin teollisuustyöläisellekin, niin
eikö ole silloin tunnotonta että syr­jäyttää
työn raskaan raatajat,
maanviljelijät, ottamatta heidätkin
järjestöön, joka ajaa työväenluo­kan
etuja. Ja niin kauan kuin täm­möinen
peräänantamattomuus val­litsee
IWW:ösä kuin sillä tänäpäijä-nä
on, eivät h|e koskaan tule pää-tuota
veroa eli ei?. Ja miten nuo
huikVat summat, jotka koko työtä­tekevältä!
luokalta kiskotaan vuosit­tain,
käytetään väärin. Niillä veto-rahoilla
väin muutamat harvat mäs­säävät
ja viettävät lihavia päiviä,
kansan nähdessä nälkää samalla
ajailla, sihen luettuna maanyiljeli-jätkin
eli «pienkapitalistit» joksi
«Kuuntelija»- haluaa heidät tittelöi-dä.
4a tuosta samasta «arvonimen»
keksimisestä maanviljelijöille, an­nan
minäkin puolestani keksimäni
nimen «Viisaspäinen kuuntelya», jo­ka
pystyy asiat niin Viisaalla taval­la
päättämään.
Mutta minun käsitykseni mukaan
tulisi järjestyneen työväenluokan
lähettää agitatsionityöntekijöitä far­marien
keskuuteen jotta saataisiin
heidätkin mukaan ja muodostaa yh­teinen
taistelurintama. Ja tämä on
mahdoUrnen '^silioih kun heille tarjo­taan
veljeskättä, eikä työnnetä
syinään. Yksinäiset työläisryhmät
ovat heikkoja. Mutta yhtenäisenä
joukkona on työväki voimakas. Ja
on-sillä silloin mahdollisuus ottaa
ohjat-pmiin käsiinsä. Siis kaikki rin.
tamaan, kiiin yhtenä miehenä vaan.
Niin voittomme on varma.
Sosialidemokraattinen sanomaleh­ti
Arbetarebladet tuo myös esiin
että «todellinen raivo näyttää tart­tuneen/
porvarismaailmäan Suomes­sa
viime viikkojen aikana». «Vain
poliittisesti sokea saattaa olla kä­sittämättä
sitä uutta fascistiorgani-
Bationia, joka näinä päivinä on
muodostettu «Suomen suojeluslii-ton
» liimellä. Johtavat porvarilliset
lehdet, ovat tosin^ kirjoittaneet al-kuhankkei^
ta eräänlaisella varovai­suudella,
mutta kun luodaan silmäys
aloitteen tekijäin luetteloon ja oh­jelmaan,
joka. tosin käsittää ylimal­kaisia
'lauseparsia, mutta kuitenkin
yhdessä koMassa on Varsin selvä
.taistelu «kommunismia» vastaan
— niin ci saala Alb e p ä i l y t siitä,'
että olemme tässä tfikemisissä suo­malaisen
faseistSoiganisationin kans
sa. Tämä onkin naiviÖa avosydämi-syydellä
tunnustettu eräässä ruot­salaisessa
maasentnlfihdessä, mikä
ei ble ymmärtänyt pitää takanaan
mitä todella tapiahtuu sen varjosaa
mitä näyttää tapahtuvan,»
Se, että Suomessa on oVelia fas-cistinen
valtiokaappaus, ei «iis ole
mitään kommunistista näköhäiriötä.
Buotsin työväenlupkalla on täysi
syy valppain silmin seurata tätä
ilmiötä naapurimaassa ja ottaa op­pia
tapahtumista siellä. Sen on kai­kin
vodminsa tuettava proletariaat­tia
tämän taistelussa valkosuoma-laista
pyöveliv.altaa vastaan, joka
Timmiitsin uutisia
JLapset 'ovat täällä Miritäkylässä'
tänä talvena pl^jön toiniirieet. Pyhä­koulua
on'pidfetty säännöllisesti jo­ka
päivä,
Ja nyt ensimäinen päivä helmi­kuuta
on jotain.erikoista Timminsin
haalilla. Mutta miksi niin erikois­ta?
Siksi että silloin on mielenkiin­toiset
lasten iltamat. Siellä^ tulee
lapset esittämään ohjelmaa, nimit­täin
lauluja, runoja ja kertomuk­sia.
Esitetään myös S-näytöksinen
kappale nimeltä «Mujrosajan mai­ningeissa
».
Siis jokainen saapukoon katso­maan
lasten hommaamia iltamia
mainittuna iltana, jos haluavat viet­tää
hupaisan illan.
Nuorenmoinen.
KIRJE TIMMINSIUISILLE
tarkoituksen mukaisuuteen perus­tuva
uusi toiminnan pohja meidän­kin
vähäpätöisen-S. S. järjestömme
toimintaelimille, osastoille. Se on
asia jonka eduksi täytyy ja kan­nattaa
toimia ja uhrautua. Eikä so­vi
sanoa, etteikö olisi voitavaansa
pieni ryhmämme asian eduksi koh­daltaan
tehnytkin.
Mutta kuten sanottu: Taistelu
jatkuu^ ja kärjistyy ja sen voittoi-s,
aan loppuun käyminen vaatii
myöskin tukemisen ja uhrautuvai­suuden
jatkamista. Jos yk^si rinta­ma
osa herpaantuu ja pettää, tekee
se häiriötä kaikilla rintamilla.* Siksi
on innostuksen ja taisteluhengen
jrlläpitämiseksi ja kehittämisekäi
meidän työläisten kesken, osostoissa
suoritettava kasvatustyö tehtävä
juuri tällä -hetkellä käjlävän va.l-lankumouksellisen
luj2.kkataistelun
välttämättömyj^d?Ä pohjalla, johon
Workers Partyn. ohjelma meitä vei-voittaa.
semään määrän, päähän.
Luokaamm&pa lyhyt katsaus Ca­nadan
Lännen maanviljelijöihin.
Heitä on suuret määrät «semmoisia
jotka pitävät hallussaan puoli, eli
koko seksuunan maata ja viljelevät
sitä. Mutta mihin tilanteeseen ovat
he nykyään joutumassa, selvenee
seuraavasta: Viljaa kasvaa suuret
määrät kullekin. Ja näyttää se äk-cipikaa
katsoessa, että onpa siinä
«rikas-farmari». . Tämmöiset alat
viljelyskelpoista maata, koneita, he-
«vosia, lahtakarjaa ja jos mitä. Mut­ta
nämä eivät ole tämän «onnelli­sen
» farmarin omia, vaan on siinä
täytynyt tehdä" velkaa, josta ,on ai­naista
koron maksua. Ja kun tällä
farmarilla on niin paljon • «olemis­ta
» niin on se pakotettu käyttä­mään
palkattua työvoimaa pelloll­aan
viljan korjuuaikana, josta lie­neekin
IWW:n taholta tehty se'joh^
topäätös, että ne ovat niitä riistä­jiä,
«kapitalisteja» kun «kannattaa»
noin «rennosti» elää. Mutta kun pal-cat
ovat työläisille maksetut, niin
mitä jää sille -'farmarille itselleen ?
Ei sanottavasti mitään. Viljatrustit
ne ovat Jotka puristavat farmarin
elämän siihen pisteeseen, että sen
on jätettävä maat ja mannut ja läh­dettävä
etsimään työtä elämisensä
eteenpäin viemiseksi. Viljalla kei­nottelijat
ja välikädet ne ovat, jot­ka
paikkaavat kätensä miljoonilla
dollareilla vuosittain, farmarin kär­siessä
puutetta. Kun «vilja-agentit»
tarkastavat viljan kelvollisuutta,
niin lajitellaan se vain «toiseen
ja kolmanteen luokkaan» kuuluvak­si,
josta ^ on seurauksena hinnan
uudelleen janoo työläisverta.
Viisaspäinen kuuntelija
Kirj. Annie Ruissalo.
Olen. saanut sattumalta käsiini
«Ind-ust^altsti» lehden, jossa -veti
huomioni puoleensa: Parempi myö­häänkin
kuin ei koskaan, otsikolla
varustettu kyhäys.
iÄuuntelija» sanoo olleensa kuu­lemassa
K. Hakolan . puhetta «vii­meisenä
» iltana- Karahteeraa puhu­jaa
«ehta>-vallankumoukselliseksi
y/f Fr^puhujkasi, eikä väärin niin-polkeminen
nollaan,^:^ttäinkin kol-mapnenluokan
viljalle.' Ja jpista
kuitenkin valmistetaan «ensiluokan»
jauhoja ja myydään korkeasta hin­nasta,
joka ei suinkaan lankea far­marille.
Mutta' farmari on kuiten­kin
paliötettu aHtamaan tuotteensa
siitä hinnasta .mitä sille suvaitaan
maksaa, kun on suuri velka mak­settavana
maanviljelyskoneistosta,
vuokra, eli kauppasumma maasta
korkoineen, johon täytyy vielä luo­vuttaa
karjansakiri, voidakseen suo­rittaa
nuo maksut Entä vuojtuiset
verot, jotka ovat asetetut farmarin
maksettavaksi ja jossa tapauksessa
ei kysytä vähääkään farmarin mie­lipidettä
että ^iko hän suorittaa
Ennen WorkersPartyn syntyä «J
osastotoiminnallamnn^ ollut varsi­naista,
vissien tariröitusperien aja^
miselle perustuvaa kasvatusohjel-'
maa." Ilman sitovaa, periaatteellista
yhteyttä maaa Tärsinaisen väestön
kanssa puuttui perustusta sellaisen
ohjelman luomiselle,. Sen vuoksi,
muodostui kasvatustyö osastoissam­me,
jota tosin tavallaan on aina
p y r i t ^ tekemää», enimmäkseen
vain kevyeksi ajanvietoksi, etupääs­sä
tanssin y.m. huvin muodossa suo­ritettavaksi,
maotitoiimenpiteeksi, jo­ka
periaatteelliselta kalinalta pyhi­tettiin
jönikmi lähemmin tuntemat­toman
ihanteellinen jäsenmäärän
saavuttanuseksi.. Aineellisten varo­jen
hankinta kohdistiii etujäässä
paikallisten osastovarojen kartutta­miseen,
satunnaisesti myöskin lak­kojen
y.m. iBokkataistelUliikkeiden
tukemiseen,
^ Mutta sama syy joka on aiheut­tanut
vallankumouksellisen työvä-'
enliikkeen heräämisen m.m. täällä
Canadassa WoTkers Partyh synty­misen
muodossa, nim,,manman suur­sota,
ei ole meidänkään Tähäpätöis-tä
kansallista liikettämme syrjäyt­tänyt,
vaan on armotta temmannut
sen epävarmoista mielikuvituksen
askarteluista todellisuuden maaka-maralle.
Siinä määrin järkytti ma-ilriian
sota koko mailman liike- ja
yleensä koko inhimillisen elämän
kaikkia aloja, että se synnyttämäl-lään
kurjuudella sdvensi ennen
puolittain haaveiluissa hapuilevien,
laajojen työläismässojen epäselvät
luokkarajat, muuttaeiv samalla en­nemmin
käydyn, ty-SiaJsten taholta
rauhallisiin keinoihin nojaavan luok-kaliikkeen
'avoimeksi, , aseelliseksi
valtataistteluksi, vallankumoukselli­seksi
kansalais- eli veljessodaksi.
Uäissäi kamppailuiss'a on työväen'
luokka saavuttanut jo suuria» ja
pysyviä voittoja, muodostamalla ko­konaisen
ryhmän työläis- ja talon-poikais-
neuvostotasavaltoJB entisen
mahtavan Venäjän keisarikunnan
alueille, jotka kaikki kuuluvat yh­teen
suureen neuvostotasavaltojen
liittoon. Ja Wlkein kaikissa muis­sa
Europan maissa kärjistyy tais­telu
työläis- ja kapitalistiluokan vä­lillä
yhä kriitillisemraäksi, ollen^lyö-läisjoukkojen
päamärä kaikkialla ia-ma,
joka Venäjällä jo on saavutet­tu:
täydellinen vallan siirto kapita-listiluokalta
työtätekevien kansan­ainesten
käsiin ja nykyisen omis­tavan
valtalupkan hävittäminen.
Mutta saavutetut voitot ovat tul­leet
f työväenluokalle siksi kalliiksi
ja taistelu va*ta alussa,' että tais­telun
synnyttämien tuhojen korjaa­minen
ja kärsimysten lieventäminen
siellä missä se saavutettujen voitto­jen
kautta on käynyt mahdolliseksi,
sekä jatkuvan taistelun loppuun vie­minen,
vaatii koko mailman työläis­ten
osanottoa aineellisen avunannon
ja kaikinpuolisen ttikemiseri muo­dossa.
Siinä on avautunut mielikuvituk-
Bista vapaa, todella käytännölliseen
Mutta tarkkaillessa osaston si­säistä
toimintaa esim. täiillä Tim-minsissä
tahtoo ajatuskyky ikään­kuin
epätoivosta uupua, sillä moit­teettomista
aineellisista saavutuk­sista
huolimatta, näytrtää usein siltä,
kuin ei työläisten solidarisuuteen
perustuvan kasvatustyön vakaumuk­sellisessa^
puolessa päästäisi ^.ollen­kaan
' etfeenpaih,' siksi syvälle; dn
meihin h.s.'' ihmisiin 'syöpynyt • his­toriallisesti
ja yli eletyn muotiso-sialismin
ajan' ykBilöUisyyden oireet.
Riita ja eripuraisuus, viha ja kateus
lyövät leimansa kaikkiin toiminta­muotoihin
ja juoruaminen näyttää
olevan tervetenä pysymisen ehto.
Jos kiisteltäisi periaatteellisista y-symyksistä,
työväenliikkeen tämän­päiväisistä
menettelytavoista y, m,
yleisluontoisista kysymyksistä, jot­ka
todella kaipailivat- selvittelyä,
olisi toiminnalla silloin kasvattava
merkitys. Mutta sellaista toimintaa
näyttää olevan mahdottomuus ai­kaan
saada,. Sen sijaan kyllä koe­tetaan
kaivella ylös jonkin yksi­löllisiä
heikkouksia ja huonoja puo­lia
ja yritetään tehdä niistä peri­aatteellisia
kysymyksiä. Näiden asi­oiden
ominaisuuksiin kuuluu, että
omaa olemusta ei koskaan arvos­tella
samalta tasolta kuin toisten,
joten se muodostuu vain vilpilli­seksi
oman minän kohottamiseksi ja
verhoamiseksi toisen «kunnian» kus­tannuksella.
Sellainen ei kuulu työ­läiden
luokkataistcluperiaateisiih ja
on sillä tuhoisat, joukkoliikettä hal­vaavat
, vaikutukset, suuren osan
työläisistä pysyessä syrjäasä kai­kista
yhteispyrinnöistä, katsellen
•kaikkea ennakkoluuloisesti ja ar-
Vostelevasti.
Olkoonpa kysymys kuinka laaja­kantoinen
tahansa, on sitä kuiten­kin
oikeus käsitellä paikallisesti ja
täytyy sille jöytyä pohja jokapäiväi­sestä
elämästä, ja joukkotoiminnan
oleellisista ilmiöistä, sillä en usko,
että kukaan luokka-asemansa tun­teva
työläinen voi olettaa, että nuo
lukuisat palkkatyöväestön pohjim­maisiin
kerroksiin kuuluvat, poh­jaltahan
rehelliset ainekset, haluaisi­vat
tukea omistavan luokan riisto-etuja
ja sen vuoksi pysytellä pois
työväen omista järjestöistä. Ei.
Syy tähän ilmiöön on sentään hiu­kan
mutkikkaampi; Ja on se yh­deltä
puolen, joka juuri koskee jär-jestöjemme
luokkamoraalia, jonka
pohjalla kasvatustyön tulisi tapah­tua,
selitettävissä siten,: että jär-jestötoimintaamm'€
on*aikojen vie­riessä
kulkeutunut joukko pikku-porvarilliscsti
ajattelevia, yksityi.-<-
etuja tavoittelevia kiipeilijöitä, jot­ka
joko saavat lelatuksensa jollain
muulla tavalla kuin suoralla työllä,
taikka on heitä ojjni potkinut joten-,
kin vähän eri tavalla kuin se taval­lisesti
työläistä tapaa tässä järjes­telmässä
potkia. On johdonmukaista,
että se, jota järjestelmä paremmin
suosii, voi myöskin paremmin sie­tää
järjestelmää (poikkeuksia lu­kuunottamatta,
sillä kysymys ei ole
poikkeuksista, vaan pääasiasta),
Näin muodostuu heistä terävän
luokkataistelijan asemasta 'järjestel­män
pintapuolisia siveli joitä. Syy
eli motiivi; josta pääasiassa lähtee
se, tämän maan työväenliikettä
yleisesti jäytävä provokatsioniteo-ria:
ettei työväen poliittinen ja ta-foudelhnen
liike ollenkaan sovi yh­teen!
la ovat nämä ainekset voineet pysyä
määrävänä tekijänä osaston toimis-
'sa, siten muodostaen yhteistoiminta
ruumiin ympärille luonnottoman
rasvakerroksen, jonka läpi ei solida-risuuden
ja todellisen työläistove-ruuden
henkeä kasvattavat tuulah­dukset
pääse vaikuttamaan joul ko-toimintaelimiin.
Tällainen asiantila
on räikeässä ristiriidassa rehellisen
proletaarin luokkavaistojen kanssa
ja estää se ulkonaisesti joukkoliik­keen
laajenemista, sekä aiheuttaa
sisäistä hankausta ja yhteentörmä­yksiä,
sillä luontaisesta vallankumo­uksellisuudestaan
ihuolimatta omaa
yksinkertainen suora ty^äinen
useimmiten rauhallisen, turhia ret­telöltä
välttelevän luont^n, joten
hän, "nähdessään voimattomuutensa
toiminnassa ilmenevien epäkohtien
korjaamiseen, katsoo parhaaksi olla
sivustakatsojana, sillpin kun eivät
ölpsuhteet erikoisesti pakolta järjes-täytjTnäSn^
Jos täljainen vastaran­nan
kiiski sattuu olemaan toiniinta-haluinen,
mutta ei luokkatictoinen,
joutuu hän tuuliajolle, ajautuen lo^
puksi poliittisten vastustajiemme lei­riin.
Näin olemme joutuneet sii­hen
omituiseen asemaan täiillä Tim-minsissä
ja myös monip paikoin
muualla, että esim. Veniijän y.m.
yleisiin tarkoituksiin avustuksia ke­rätessä
osaston toimesta, suhtautuu
osaston ulkbpuoliiien^iri'' typliiisjoukr
ko yleertsä osaadttavasti, ollen sa*
maila kertaa altis: provokatsibnille,
epäillen kaikkia os.aston toimenpitei­tä,
vieläpä vetäen samaan lokaan
sellaiset o.saston jäsenet, jotka ei­vät
kuulu järjestöön enemmän etu-kuin
periaatteellisistakaan, vnan
muotisyistä.,
Kukaan ei tietenkään olei yksilönä
syypää joukkoliikkeeessä ilmeneviin
epäkohtiin, vaan ovat no tulos ajoil­ta,
jolloin toiminta oli hapuilevaa,
vailla vissiä päumäiirää. Ja ennen­kaikkea
tahallisten väurinkäsltysten
välttämiseksi olkoon sanottu, että
tarkoitukseni ei ole lyödä, eikä mis­sään
suhteessa halventaa järjestö­jen
yksityisiä toimitsijoita t<ii toi-mintaorgaaneja,
jotka ovat yhtä
välttämättömät järjestetyssä jouk­koliikkeessä
kuin minkä tahansa hy­vin
toimivan koneiston hoitajat.
Tarkotukseni on yleispiirtein tuoda
esiin eletystä poliittisen huikente­levaisuuden
ajalta vielii perintönä
olevia huonoja puolia jurjestötoi-^
riiinnassamme ja joiden ihävittämi-seksi
nieidän olisi sisäinen kasvatus­työmme
kohdistettava. Se että me
vain vaahtosuuSsa hutiloimme ulko­naisia,
usein oletettuja vastustaji­amme,
näyttää totutulta, eikä yksi­nään
riitä vastustajiemme voittami­seksi.
Ollaksemme käyttännöllisiä
kasvatustyön tekijöitä, on meidän
myöskin, ja ennen kaikkea, tark­kailtava
sisäistä toimintaamme .ja
omaa suhdettamme siihen, eli tulee
meistä epnenpitkää kaavoihin ki­vettyneitä
muumioita, kykenemättö-
Kovaa tohinaa ^asitöitten kanssa
joten ehkä piakkoin -saadaan sekin
nähdä kuinka tekeviä ho ovat hyp­pysistään.
Mitä sivusta olen koul-lut,
niin pitäis! heillä olla aivan
ensiluokkaista tavaraa kaikki, joten
ei muka MyiöUe jää vaikka huuto
nousisi viiteenkymmeneen tolsuun-kin
astCNo, sittenhän nähdään kun
se aika tulee. Se mies kenen pai­dassa
kaulaa kestää. Mitä huvit­tavaan
puoleen kuuluu, niin se on
ollut hiljaista.. Näytöskappaleita saa
nähdä hyvin harvoin, vaan kuten
tiedämme, on täällä vaikea esittää
kappaleita kun ei tahdo saada sii-„
hen henkilöitä, etenkin naisia on
hyvin vähän, jotka ottavat osaa
kappaleisiin. Olen vähän kuullut hö­pinää
että nykyään.,pitäisi olla har--
jotuksien alla kaksikin kappaletta,
toisen nimi «Mailman loppu» ja toi­sen
(Siuistaakseni «Lain varjossa»,
4:ssä näytöksessä. En tiedä sitten
minkälaisia nämä kappaleet ovat^si-'
sällöltältn, vaan kuiskeita kuuluu
kaikkialla missä vaan liikkuu, että
se se ori kappale, se «Lain varjossa».
Sitä kannattaa mennä katsomaan
vaikka olisi kuinka pitkästi tallus­teltava.
No niin, kpetetann sitten •
vaan pitää silmät ja kprvat auki,
että tiedämme ajan koska se on
nähtävänä.
Asia, josta.mjnunolKast pti
lähteä, pakisemaan ymcinaa '•(jjiiii^^
unohduksiin. Kuten muistamrtie. pu-^
humärenkaan puhumaharjöituksissa*
11 .päivä helmikuuta./ Sanomalehti-asiamiehemme
toi raskaasti esille
kysymyksen, miksi ei ole paikkakun­nan
uutisia Vapaudessa, että hänen ,
o» vaikea saada lehteä kaupaksi
kun ei siinä ole mitään kirjoituk­sia
tältä paikkakunnalta. Miksi -va­litaan
sellainen uutistenkirjoittaja,
jolla on muutakin osaston, toimin­taa
jo liiaksi. Se on totta, että
asia on niin, vaan kun katsomme
ja ajattelemme asiaa tarkemmin,
niin löydämme selviin syyn siihen.
Kaikki muistamn^ viimeisen vuosi­kokouksen
jolloin valittiin virkaili­jat,
silloin oli juuri kokouksessa
.sen verran jäseniä, että töin tuskin
virkailijat saatiin valituksi, tullen
useammalle montakin tehtävää, jo­ten
ei auta ^kovinkaan kiukutella
jos ei kaikki mene niinkuin pitäisi
mennä, vnan koettakaamm*e yksissä:
voimin auttaa toisiamme sillpin kua
on tilaisuus, eikä sysätä syytä toi­nen
toisensa niskaan, sillä se ei
kuulu meidän .ohjelmaamme. Ko­kouksessa
jokunen huomautti, että
Banomalehtimiohellä on myöskin ti- ,.
l&isuus joskus pistää pieni jiätkä
lehteen, vaAn . osiamiehenjme sanpi,
että hän on joskiis yrittänyt; vaan
huhen kirjotuksinan ci^ ole julaistu^
Vapaudessa, vaikka sama kirjoitus
on kyllä läpäissyt Industrinlistissa.
Minun mielestäni tämän «''niibot
lehdet saisimme jättää huomioon ot­tamatta,
sillä me hyvin tiedämme,
että. kai siellä läpäsec vaikka pilkki­miä
liikahtamaan paikaltamme tosi- ^ian-sinne pistäisi, joten toivpmuk
tarpeen tullen.
Eri paikkakunnilta
BENALTO, ALTA.
No voi sun kumma, no voi tok
kumminkin; sanokapas vielä ette
ole täältä kirjoitusta sanomalehdes­sä
ja sitten vielä noin pitkästi.
Täälläkin sitä hiljalleen sentään
elää kyhnytetään vaikka ei sitä
mailmalle ole kovinkaan huutaa
loilotettu kuinka sitä eletään, eri
ainakaan Vapauden palstoilla ole
sitä huomannut, ja eikä tuota, ole
niin erityistä tapahtunutkaan jota
lähtisi ympäri maailmaa juorua­maan,
hommamme ovat roikkuneet
siinä Nakkilan kirkon vaiheilla, ei
erityisesti moittimista jos ei kiit­tämistäkään.
Tarkoitan nimittäin
osastoa koskevaa toimintaa. Talvi
kylnjineen pyryineen on jonkun Ver-
T;an tehnyt haittaa osanUm toimin­nalle,
vaan näyttää siltä, että tai­taa
olla sekin pula voitettu koska
ilma mittari osoitti Matin .päivänä
80 astetta yläpuolcri nollan. Mi­nun
mielestäni tämä oli vähän lii-kälämmin
tähän aikaan vuodesta,
nimittäin Albertassa, joten pahoin
epäilen että tokkopa siitä sentään
vielä kesä tulee, sillä se vanha äi­jä
on sellainen kapitalistin kätyri,
että kyllä se poika lupaa mutta ei
anna muusta kun siitä ruoskan let-kusta,
sitä se on kjfli tärkeä heilut­tamaan,-
luulempä ettei Hollolan
parhainkaan hevoshuijari vedä ver­toja
hänelle siinä ammatissa.
Mitä osaston toimintaan tulee,
niin voin sanoa että viralliset koko-;
ukset on pidetty kylmistä ilmoista
huolimatta jokseenkin säännöllises­ti.
Viimeisessä osaston kokoukses­sa
joka oli 25'p. heimiL valittiin
kolmehenkinen toimikunta järjestä-irtikasvaneet
liikkeen yhteiskunnal- mään puhumatilaisuudet siksi kun
lisiä olosuhteita yhä räikeämmin toveri A. ,Hautamäki saapuu tän-
Tällainen tilanne 'on voinut jat­kua
vain joukkoliikkeen hajanaisuu­den
kustannuksella ja aikana, jolloin
periaatteellinen luotettavaisuus ei
ole tullut kysymykseen muussa kuin
jäsenkortin kunnoflsapitämisessä. Ja
vaikka heistä moni olisikin alkujaan
yhtynyt työväenliikkeeseen rehelli­sessä
tarkoituksessa, itse tietenkin
olettavat sitä vieläkin — ovat he
olosuhteiden muuttues-sa hiljalleen
seni on, että tämänkaltaiset, töher-täjät
kuin minäkin tässä, ei ottaisi
pahakseen vaikka kirje joskus jou­tuukin
roskakoriin ilman julkaise­matta,
joten. tällekin annan tilaisuu­den
toimituksen tehdä niinkuin par­haakseen
näkee, hyväksyä tai hyl­jätä.
— Turkka.
muuttamaan pyrkivästä toiminnan
ytimestä. Mutta ollen sitä julkeam-pia
esiintyessään, sekä omaten »el-laLsen
nurkkakuntaisen ja aristok-raatisen
käsitteen itsestään, että
heille kuuluu joitain erikoisetuja ja
pikeuk.sia joukkoliikkeessä julheu
dullaan ja kaikellaisilla runnauksil-ne
johon ei- olekaan enää kovin pit­kä
aika. Tähän toimikuntaan tuli
seuraavat toverit: 'M. J. Horju, E,
R, Matson ja G, Hiltunen
Osasto päätti myös panna päsket-ti
ja kukka iltamat toitneen 8 p.
maalisk, Naisten hommista täy­tyy
sanoa että heillä näkyy olevan
Työläjipuolueen S. S, Järjettön
organlieeraajan
A. Hautamäen
MATKAOHJELMA
Maaliskuulla:
Vancouver 1 p.
Port Moody 2 p.
Webster8 Comer^ 3 ja 4 p.
Carlin ja Whltb Lake G p.
Carlin, B.'C. Bijja Orpi
Sajmori Arm 10 ja 11 p.
Bovie 12 ja 13 p. i
Mara 14 p, ' © ;
CanmoPe, Alta 16 p.
Trochu 17 ja 19 p.
Benalissa ja Green, VaUeyssa
maalisk. 21 p:8tä huhtik. 2 p:ään.
Ohjelmaa jatketaan myöhemmin.
Osastojen on ilmoitettava tilai­suuksista
mahdollisimmin hyvin ja
paikkakunnilla missä ei ole os/is-toa
tai on toiminta lamaannuksis­sa,
pyydämme tovereita ottamaan
ylläesitetyt päivät huomioon järjes­täen
ja ilmoittaen tilaisuudet, sil-ä
siten vain voiddan koota tyd-äiset
joukkoina kuulemaan ja sa*-
da nnätka onnistuneeksi.
Puhetilaisuuksien yhteydessä tu­lee
antaa tilaisuus keskusteluun pu-heen
jphdosta jä organisecräajan
tehdä asianmukaisia selityksiä.
Organiseeraajan on neuvotelta­va
osastojen agitatsionikomiteain
ja johtokuntien kanssa toiminnan
järjestämiseeq nähden yleensä. Siel­lä
missä ei ole osastoja tulee neu­votella
paikkakunnan toimin täky ky i-iempien-
toverien kanssa koettaen
saada osaston pystyyn, tai ainakin
saada yhteistoiminnan keskusvirsT-ton
kanssa ja työskentelyn toim;.i-nan
laajentamiseksi.
Organiseeraajalla on myöskin ny-
I jkyaikaista t y ö v ä e n kirjallisuutta
myytävänä, ja >äUttäa, hän lehtien
tilauksia, joista prosentti lankeaa
iärjestolle.
Toveriilisestj, A. T. HILL, dht
X
! 1
'H
ii
I
t
H
)
i
h
' i !
'KT-
'h
f: i
A I ;