Vapaus, June 8, 1965

              Ötvu 2 Tiistaina, kesäk. 8 p. — Tuesday, June 8, 1965
0.
• *
• •
• •
VAPAUS I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A NS
- ( L I B E R T Y ) Estäblished Nov. 6. 1917
E D I T O R : . W . E K L U N D MANAGER: E. S U K S I
TELtPHONE: OFFICt AND EDITORiAL 674-4264 .'
Published thrice weekly: Tuesdays, Thursdäys änd Saturdays by Vapaus
Publishing Co. Limited, 100-102 E lm St. West/ Sudbufy, Ontario, Canada.
lUtaiilDg Aädress: fiox 6d
Advertlsing rales Upon appiicaiion,^traQslati<Hi free of charge.
Authorized as second d a s s mail by the Post Office Department, Ottawa,
And fior payment of postage In cash.
CANADIAN LANGUAGE^RRESS
TILAUSHINNAT:
Cähadassa: 1 vis. $9.00, 6 kk. $4.75 USA:fsa
3.kk. 2.75 Suomessa:
1 vk. $10.00. 6 kk; $5.25
1 vk. 10.50, 6 kk. 5.75
'Kuohunta Saigonissa
'"'«•!• Vaikka onkin ilmeistä, että Etelä-Vietnamin poliitikoilla
ja kenraaleilla ei ole asiallisesti puhuen juuri mitään sanan­valtaa
silloin kun yhdysvaltalaiset "neuvonantajat" sanovat,;
^ että "näin kuuluu ja sillä siisti", niin väärin olisi kuitenkin
olettaa, että Saigonin poliittisella kuohunnalla ei ole muka
mitään merkitystä. • ; \
Päinvastoin on ilmeistä, että Yhdysvaltain poliittinen
asema heikkenee Saigonissa — turhaa oh oikeastaan puhua
Etelä-^Vietnamista yleensä sillä *k sen alueesta on vapaus-täistelijain
kontrollfÄsa — sitä mukaan,'mitä enemmän siellä
kSjJ^ty sisällissota saa "amerikkalaissodan" leiman ja muor
don. Mutta lalijusten sumussa ja keskinäisen vehkeilyn hur­massa
elävillä Saigonin kenraaleilla ja muilla ""johtajilla" on
sittenkin myös oma lehmä ojassa.
• Tältä pohjalta asioita katsellen, niin tuntuu meistä, on
hieman helpompi ymmärtää Saigonista viimeaikoina saapu­neita
uutistietoja, missä kerrotaan sekä pinnan päällä että
sen alla kytevästä poliittisesta käymistilasta. ,
. E s i m e r k i k s i mainittakoon viime tiistaina Saigonista tul­lut
New York Times Servicen uutistieto missä sanottiin
"Roomalaiskatolisten poliittisten johtajairi yrittävän hankkia
itselleen poliittista pääomaa hallituksen nykyisestä umpiku-
• jasta vaatimalla, että valtion päämiehen tulee erottaa pää­ministeri
Phan Huy Quat.
Kuten tiedetään^ valtaosa Etelä-Vietnamin väestöstä kuu­luu
budhalaisu.skoon. Mutta amerikkalaisten toimesta vallan
kukkuroille nostama diktaattori Ngo Dihn Diem, joka on sit-
-^.temmin murhattu vallankaappauksen yhteydessä^ oli Yhdys-loissa
koulutuksensa saanut henkilö, joka kuului roomalais­katoliseen
kirkkoon. Hänen hallituskautenaan oli valtiovalta
keskitetty roomalaiskatolisen pienen vähemmistön käsiin ja
se helpotti osaltaan Diemin tyrannivallan kukistamista.
Sen jälkeen on Saigonin nopeasti toinen toistaan seuran­neissa
vallankaappauksissa muodostetuissa hallituksissa —
-mrkäli niitä nyt hallituksiksi voidaan sanan varsinaisessa
merkityksessä sanoa — ollut budhalaisenemmistö, kuten on
kaiketi tälläkin kertaa.
Mutta katolilaisuuden lipun alla kulkeva johtajisto on
viimeaikoina aktivisoitunut erittäin nopeasti selittäen, kuten
kerrotaan edellämainitussa Timesin uutistiedossaj että pää­ministeri
Phan Huy Quatin hallitus on "laiton hallitus". Eritr
täin merkillepantavaa on roomalaiskatolisten johtajaryhmän
nyt esittämä "syytös", että pääministeri Quat ja budhalaiset
yleensä "vehkeilevät neuvotcllakseen Hanoin ja Vielkongin
kanssa" rauhasta.
Timesin uutistiedon mukaan katoliset johtajat ovat kii-hoittaneet
Saigonin väestöä mielenosoituksiin Quatin halli-
. iusta vastaan ja vaatineet, kuten sanottu, että valtion pää­miehen
Phan KhaerSuurn pitää erottaa pääministeri Quat
loimestaan. "Katolilaiset sanovat, että pääministeri Quat ta-
' soittaa tietä neuvotteluratkaisulle kommunistien kanssa . . . "
kerrotaan Timesin uutistiedossa.
RENGIN ASEMA ON LOHDUTON
Kansainvälisistä asioista usein hyvin informoitu London
Observer Service sanoi samanaikaisesti Saigonista lähettä­mässään
tilannekatsauksessa mm. seuraavaa:
"Vietnamilaisista tuntuu toisinaan siltä kuin tuntuu tot­tumattomasta
alokkaasta, jolle komentava upserei on juuri
'• sanonut, että hän (alokas) on liittynyt vapaaehtoisesti itse-murhajoukkueeseen."
Mainitun uutistoimiston kertoman mukaan etelä-vietna-
"itiilaiset saavat ylläkerrotunlaisen tunnelman "joka kerta kun
• Yhdysvaltain virkailijat aina presidentti Lyndon Johnsonista
alaspäin antavat varoituksiaan siitä, että länsimaiden on py­syttävä
ja taisteltava Vietnamissa, tai muutoin on niiden
taisteltava kommunismia vastaan jossakin muualla."
Tällaiset "varoitukset", joita kuullaan nykyään miltei
• joka päivä, taattavat Saigonin silmäntckijät "virallisestikin"
Etelä-Vietnamin väestön silmissä "toisten asialla" olevien
renkien asemaan ja se alentaa herrojen kenraalien ja poli-tiikantekijäin
muutenkin kovin alhaista kurssia tavallisen
kansan silmissä. Luonnollista on, että Saigonin viskaalit eivät
siitä tykkää. Sieluineen karvoineen itsensä myyneet Saigonin .
viskaalit eivät tietenkään perusta mitään siitä, mitä' yhd^s-
. valtalaiset tekevät kunhan eivät puheissaan paljastaisi to­tuutta,
selittävät he asiallisesti puhuen keskuudessa.
Niinpä esimerkiksi Saigonissa — Yhdysvaltain tukilin-näkkeessa
— ilmestyvässä Xay Dung-lehdessä tulkittiin sai-gonilaisten
tunnelmia seuraavasti: "Enemmistö tähän men­nessä
esitetyistä ehdotuksista heijastaa kansainvälisyyttä,
minkä tarkoituksena on pelastaa joitakin muita maita-käsit-
- telemästä pulmia, jotka saattavat koskea niitä jokoj^älilli-sesti
tai välittömästi, sen sijaan, että pyrittäisiin auttamaan
Vietnamin kansaa tavoitteidensa täyttäniiseksi."
Kun Saigonin sanomalehdet eivät puhu mitään vastoin
... hallituksen tahtoa, niin ilmeistä on, että yllälainattu lau­sunto
heijastaa sotilasjuntan joidenkin vaikutusvaltaisten
jäsenten mielialaa.
Saigonin "silmäntekevät" tietävät luonnollisesti sen, että
Etelä-Vietnamin väestö ei halua taistella ja kuolla vain siitä
ilosta, että Yhdysvallat voi muka "pelastaa" joitakin muita
maita "kommunismin vaarasta". Tosiasiassa etelä-vietnami­laiset
ovat kaikkea muuta mutta eivät iloisia myös maahansa
tulleista yhdysvaltalaisista "auttajista". Mainitussa London
Observerin uutistiedossa sanottiin asian tästä puolesta seu­raavaa
"He (etelä-vietnamilaiset) eivät ole halunneet edes
yhdysvaltalaisjoukkojen lisäämistä, kuten bn menetelty, ja
he esittivät kiihkeitä vastialauseita kun heidän maahan;äa tuli
ensimnnäinen lähetys Yhdysvaltain merijalkaväen osatsoja,
ijoiden tulosta ilmbitettiirietelä-vietnaimilaisille vasta muur
tama minuutti ehnen niiden.mäihin nousua . . . "
WB n • • « BO
Kirjeitä
KESÄKUU OMISTETTU
MAITOTALOUDELLE
Tämä kesäkuu on omistettu mai­totaloudelle.
Tämän kesäkuun ai­kana
halutaan monin eri muodoin
puhua mailotalouden tuotteista. Ha­lutaan
saada suuri yleisö käsittä­mään
mailoluotleiden suuri ravin­toarvo
niiden liintann verrattu­na.
. •
Yksilyisyrilläjien taholta tahdo­taan
valottaa sanotun alan tuotan­toa
ja tuotteita. Meidän mielenkiin­tomme
kohdistuu osuustoiminnalli­seen
maitotalouteen. Sen huomatta­v
i n edustaja Keski-Ontarion nlkke-lialueella
on Sudburyn tuottajain ja
kuluttajain osuusmeijeri. Se on ol­lut
toiminnassa kolme vuosikym­mentä.
Sen edeltäjä Farmers Dalry
perusteltiin 1927 kun paikalliset yk-sityismeijent
korottivat maidon hin­nan
kuluttajien mielestä liian kor­kealle.
Toimikaudella on .esiintynyt yh­d
e n ' j o i toisenkinlaisia vastoinkäy­misiä.
Aina niistä on selviydytty
kunnialla.'. Ja niinpä Co-Op. Dairy
tänäpäivänä on varsin omavarainen
liike. Pitkien vuosien aikana se on
maksanut maidon-tuottaja jäsenil­leen
korkeampaa hintaa kuin yksi­tyiset
meijerit. Silti se on myynyt
tuotteita samoihin hintoihin kuin
toisetkin yksityiset.
Tänäpäivänä on Ontarion maito­talous
ikäänkuin lienhaaras.sa. On-tarion
piirlamentissa on juuri te­keillä
uusi maitotaloutta säännös­televä
laki. Liberaalit ja New Dc
mocratic Partykin näyttävät kan­nattavan
uutta tekelettä. Maitota­louteen
on suurpääoma, kuten
yleensä ruokatavara-alallakin, alka­nut
maidosta muodostella monen,
laisia korvikkeita.- Ja. niin tänä­päivänä
ostajapiiri on kuin hevo
nen jonka suupielet on kehno ja
ärtyinen ajuri repinyt vcrilihallc.
Se heittelee vain päätään kun .sen
pitäisi mennä eteenpäin.
Jospa kaikki tarvikkeiden jakelu
saatai.siin järjestymään osuustoiinin
ta-pohjalle, voitaisiin varmasti sääs
tyä- nykyään vallitsevalta aiiarkiiil-ta.:
Kurkkuja katkaiseva kilpailu ja
pöhöilova ja harha:mjohtava pnus-taus
ainakin loppui.si ja osliijat voi­sivat
luottavaisina tehdä o.stokscii
•.sa. .
Sudhuiyn .csuustoiinintaväki voi
olla tyytyväinen saavutuksiinsa.
Multa paljon on vielä oisuustoiminta-sarkaa
kuokittavana. Meillä ci ole
vielä kuin puolet nikkelialucen suo
malaisista asiakkainamme. Miksikä
ei ole? Se on o.saksi oma vikamme.
Emme ole valottanut taipeeksi
osuustoiminnan hyv.ä puolia alueen
väestölle. Eivätpä moniaat edes tie
dä, että on kunniakasta olla osuu.s
toiminnan uranuurtaja. Antakaam
me amerikkalaiselle kirji.ilijallc
Bertram B. Fo\vlcrille puheenvuo
ro. Hän kirjoittaa:
".\mpnkan osuusloiminlaliike on
kiitollisuuden vela.ssa suomalaisille,
jotka saapuivat Amerikkaan yhdek­sännentoista
viio.sisadan lopulla, sil­lä
suomalaiset olivat niitä, jotka toi­vat
Amerikkaan kansanvallan sel-vimmän
käsityksen. Näiden suoma­laisten
mielestä kuluttajaosuustoi-ininta
oli ainoa taloudellinen muo­to
todellisesta kan.sanvallasta. Tä­män
lakia suomalaiset ovat tehneet
arvaamattoman palveluksen Ame-rikaii
kansanvallalle."
Nyt kun tämä kesäkuu on oniis-lettu
maitotaloudelle, vetoamme eri­koisesti
niihin suomalai-siin perhei­siin,
jotka eivät vielä ole asiakkai­tamme,
etta tulkaa mukaan autta­maan
itseänne, omia etujanne ja
rakentamaan liikettä, jolle nyky­päivän
ja tulevan ajan historioitsi­jat
auttavat suuren arvon.
Liittykää Sudburyn tuottajain ja
kulutta jäin osuusmeijeriin.
— Mika Inari.
NOLLASUALTA iURKEEN
KALASÄÄSKI VERKOSSA
Harvinaislaatuisen saaliin sai
maanviljelijä Kalle Koskela verkos­taan
Hyvinkään Ridasjärvellä. Suu­r
i kalasääski oli takertunut verk­koon
kynsistään. Se oli ollut kuol­lut
jo verkkoa kojettaessa. Linnun
siipien väli oli 15JI^ em.
Tästä huolimatta ovat Saigonin vis­kaalit
antaneet tottelevaisesti selityk­siään,
että amerikkalaisia taistelu­joukkoja
on tuotettu Etelä-Vietnamiin
muka heidän "pyynnöstään"! Toisaal­ta
tämä meriselitys on niin läpinäky­vää
valheen peittoa, ettei sillä Ole
minkäänlaista kaikupohjaa tavallisen
kansan, keskuudessa. Siitä johtuu osal­taan
Saigonin herrojen valittelu, että
tehkää jenkit mitä tahdotte, mutta pu­hukaa
asioistanne niin, että tavallinen
kansa uskoisi juttujanne ainakin osit­tain
.
Mikäli Saigonin kenraalien ja; poli­tiikkojen
valittelulla on mitään merki­tystä,
niin .se on tämä: Tyytymättö­myys
amerikkalaisten sotatoimiin on
yhtäällä noussut Etelä-Vietnamin väes
tön keskuudessa ennätystasoon samais­ia
kun Saigonin viskaalitkin ovat toi­saalla
lakanneet. uskomasta USAn
"voiton" mahdollisuuksiin. Tällaisessa
tilanteessa tulee tavallisc.sti riita lur­justen
keskuudessa samalla kun rotat
yleensä valmistuvat hyppäämään up­poavasta
laivasta mereen .
Sftkiitth tlittölastyäUan «talottft-mtietiVk"
on sodAh' jälkiB«n p^-
hiltlu pjitjbn. kilitcnktn Saliiaii
drmokraatlisen tasavallan leoUi-sjuiislubtätinbn
kasvu oii oUlib>Vlfe-lä
ihnieellisempää. Sodau jälkeen
läniä maa bn kohbhhill Hbllä&ljfll-ta
inäailihati kahdeksanneksi
teollisuusvaltioksi.
N O L L A R A J A S T A YLÖSPÄIN
Sodan päättyittlsen jälkeen Sak-
.san itäinen osa oli hävitetty tu­hoisasti.
Tuotanto olk kokonaan la^
massa, juamavctlä tuskin löytyi,
sähkövirtaa ci ollut j a kulkutaudll
olivat uhkaamassa. Itä-Saksan talou­delliset
lähtökohdat olivat uskomat­toman
valkeat, sillä Säkiän kahtia­jaossa
oli syntynyt vaikeita epä­suhteita.
Suurimmat: teollisuuskes­kukset
ja raaka-ainelähteet olivat
jääneet Länsi-Saksan puolelle. N i i l i ­pä
sodan-jälkeen köhelakehhusleöl-lisuudesta
oli IfäSaksan puolella
vain 30 ,pros., metallurgiasta 15
pros, teräksen tuotannosta 3 pros.,
kivihiilen tuotannosta 2 pros, se­mentin
tuotannosta 16,5 pros., tyds-tökonetuotannosta
33 pros. ja Sak^
san 125 sulatosta vain 5 jäi Itä-Sak­saan.
Kipeimp.änä tuntui Ruhrin
alueen puuttuminen, sillä tämä alue
oli Saksaii metallurginen perusta.
SUURIA SIJOITUKSIA
Sodan jälkeen, jouduttiin Icke-inaän
valtavia sijoituksia perusai-neteollisuuden
aikaansaamiseen. Tä­hän
tarkoitukseen käytettiin mm.
V. 1950 3,8 miljardia Saksan mark­kaa,
1955 8.0 miljardia, 1960 15,6
miljard a ja 1984 16,2 miljardia
markkaa. ;
Ponnistelut eivät öle olleet tu-
, 1
loks«t(ömi5i. DDR on nykyisin joh­tava
teoUlsuusvältlo, joka porva-rilUaten
ticdemiestenkin arvion mu'
kaan asettuu kahdeksanneksi maa­liman
korkealle kehittyneiden teol­lisuusvaltioiden
joukossa. Tuotan­nossa
kutakin henkeä kohden
DDR:lla on USArhan, Länsi-Sak­saan,
Ranskaan, Japaniin, Italiaan
ja Iso-Britanniaan verraten seuraa­vat
sijat: .sähköenergian tuotannos­sa
3. sija, sementin tuotannossa 4.
Sija, raakateräksen tuotannossa 6.
sijai muovin j a synteettisen hartsin
tuotannossa 6. sija ja televisiovas­taanottimien
tuotannossa 4. sija.
Tqrkeiden tarvikkeiden tuotan-tiössa
on vuosi vuodelta saavutettu
yhä parempia tuloksia: V. 1964 oli
työn tuottavuus teollisuudessa jo
kolminkertainen vuoteen 1950 ver- j
raten. Nykyisin tarvitaan enää vain
vajaa kolme kuukautta sen tarvike-määrän
tuottamiseen, johon V. 1950
uhrautui koko vuosi.
VÄESTÖN ELINTASO KOHOAA
TuotahnOn kohoaminen on mer-kinnyt\
myös väestön elintason ko­hoamista.
DDRss: lasketaan ny­kyisin
olevan televisiovastaanotin
45 prosentilla talouksista, pesuko­ne
24 prosentilla, jääkaappi 22 pro-
.«cntilla, moottoripyörä tai mopedi
17 prosentilla ja auto 7 prosentil­la
talouksista.
Elintarvikkeiden kulutus on ku­ten
elintason kohotessa aina, siirty­nyt
entistä enemmän li)ian, ravinto­rasvojen
ja muiden ravintolarvik-keiden
: käytön lisääntymiseen. L i ­han
samoin kuin ravintorasvo­jenkin
kulutus on DDR:ssa huomat­tavasti
suurempi kutakin henkeä
Mitä muut jsanov^t
iititiiiiitmnnitnititiiiiiiiiiiniiiiitinHiiiiiiiiiiiiiiiiiitiiiiiite
KAKSI "PELASTETTAVAA"
Lontoo. — Etelä-Britanniassa sijaitseva 2.&ZI asukkaan kauppala Hart­ley
Witney valmistautuu' ydinasesotaan •— rakennuttamalla $14,000 hkitai-scn
pommisuojan kahta henkilöä varten. .
, Kauppalanhalliiito on tehnyt suunnit75lman kahden henkilön pela5.ta4
miseksi kunnallisten hallintotehtävien suorittamiseksi r edelleeri. '^lastietta-viksi
suunnitellut miehet ovat: kauppalan kirjuri Howard H i l l Ja Hamp-shircn
tämän alueen siviilipuolustusvirkailija, kontra-amiraali W. K . k e s ­ton.
~ Reutersin uutisti-eto, toukok. 24 pnä.
Titm vierailu
herättää huomiota
Mdskbva. — Tiedoitus-Jugosla­vian
presidentti-Titon vierailulta
Neuvostoliitossa kesäkuun- lopussa
on herättänyt täällä suurta mielen­kiintoa.
Tito oli Neuvostoliitossa edellisen
kerran vuosi sitten, jolloin Kin pa-luumatkallaan
Suomesta poikkesi
Leningradissa ja kävi silloisen pää­ministeri
Nikita Hrushtshevin kans­sa
tärkeitä poliittisia keskusteluja;
Sen jälkeen NeuvostöIiiW'i)olitii-kassa
on tapahtunut paljon muu­toksia
eivätkä muutoksetVaina: i l -_
meiseseti ole olleet JugoslaViiab joh^
don toivomusten miikäisia. Tästä
huolimatta maa on entistä kiinteäm­min
osallistunut sosiali^tisteh mai­den
yhteistoimintaan .useilta ei-i
aloilla.
Edessä oleva vierailu oh'merkittä­vä
poliittinen tapahtuma. Sen aika­na
käytävillä keskusteluilla on kan­tavuutta
koko sosialistisen maail­man
ja kansainvälisen kommunisti­sen
liikkeen kannalta.
'•••ä SYNTYMÄ- w
PÄIVIÄ i
Arvid Sodclrcna, R.R. 1, White-fish,
Ont., täyttää perjantaina, ke­säkuun
11 päivänä 79 vuotta.
Herman Sillman, Port Arthur,
Ont., täyttää keskiviikkona, kesä­kuun
9 päivänä 76 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
kohden kuin Suomessa: -
Viime vuonna DDR:ssa käytettiin
kutaken henkeä kohden lihatuottei
t a 58,0 kg, voita 12,6 kg, margarii­nia
11,5 kg, kahv.a 1,7 kg, ruisjau­hoja
44,8 kg (ruisjauhojen kulutus
on vähentynyt lähes 14 kg:lla hen­keä
kohden 10 vuoden aikana", veh­näjauhoja
49,5 kg, kananmunia 205
kpl ja> viiniä sckä^samppanjaa 4,0
litraa.
Puukkoja ja kirveitä parlamentin puhemiencn jatkuvasti virassaan pysymisestä.
PÄIVÄN PAKINA
PIETILÄN VASTAUS "PEKALLE"
Hyvää päivää sanottuaan ja toi­mituksen
toiselle vierastuolille
istuttuaan — se "toinen" vieras-tuoli
odottaa haluttua toimitus-työvoimaa
— ystävämme Pietilä
sytytti väärävartiscnsa, veti muu­tamia
haikeita henkisavuja ja
esitti joitakin kysymyksiä päivän
polttavimmista asioista.
Kun oli keskusteltu vähän Viet­namin
ja Dominikaanisen tasaval­lan
asioista sekä Yhdysvaltain
astronauttien viimeisimmilstS ava­ruuslennosta.
Pletllft oli hetken
aikaa mietteissään, mutta rikkoi
sitten äänettöniiyy^en kysymällä,
etta tapaako allekirjoittanut enää
seurata torontolalsten "koHegloi-densaedesottamisla",
kuten hän
sanoi.
Vanhoista kokemuksista arve­limme,
että- tähän' kysymykseen
saattaa liittyä jotakin muutakin
kuin pelkkää uteliaisuutta ja sik­si
vastasimtne hieman vältellen,
että "silloin tällöin" tai jotakin
muuta siihen tapaan.
"Käsitän mainiosti, että kun
sontaa tonkii niin se haisee, eli
sen, ettei esimerkiksi Vapaa Sa­nan
kalkista mielettömyyksistä
kannata puhua mitään . .
o, " N i i n ajattelemme mekin", ehä­timme
väliin.
"Mutta Vapaa Sanan toimittajat
voisivat loukkaantua, ja heUlä oli­si
siihen aihettakin, jos heidän
Ic^idelleen annettaisiin edesvas-tuuttomuustodistu^
kataomalla,
että heidän kirjoiluks«isa ovat
yleensä niin edesvastuuttomia, et­tei
niistä kannata puhua mitään",
jatkoi Pietilä. .
Myönsimme, ettei..meillä ole
tarkoitMS siten loukata ketään, ei­kä
suinkaan Vapaa Sanan toimit­tajia,
sillä käsityksemme on, että
hekin, kuten sanomalehtien toi­mittajat
yleensä^ ovat vastuu.s.sa
kaikesta siitä, mitä lehteensä kir­joittavat.
"Hyvä on", sanoi Pietilä muu­tamia
henkisavuja vedettyään ja
kaivoi povitaskustaan esiin jon­kun
lehtileikkeleen ja myös pa­periarkin.
"Kyllä minun käsityk.seni on,
jos kerran Vapaa Sanan toimitta­jia
pidetään edesvastuullisi-na
ihmisinä ja kansalaisi­na,
että tällaisiin kirjoituksiin
vastataan", sanoi Pietilä ja luki
enempiä lupia kysymättä "Kivipe-rän
Pekan" kesäkuun 1 päivän
pakinasta seuraavaa:
'Rooseveltin hallituksen pääpos-timestari
James Farley . . . lausui
Churchillin sanoneen, että mei­dän
pitäisi antaa venäläisille yh­deksänkymmentä
päivää aikaa
poistua valloittamistaan Euroo­pan
osista, Ja jos he eivät sen
ajan kuuessa ole niistä poistu­neet,
meidän olisi hyökättävä ve­näläisiä
vastaan kaikilla käytettä­vissämme
olevilla atomiaseilla'.
"Edelleen mr. Farley selitti, et­tä
tämä tapahtui aikana, jolloin
vain Yhdysvalloilla oU atomiasei­ta
. . . Tämä mr. Farleyn paljas­tus
Sir Winston Churchillin mie­lipiteistä
vuonna 1947 osoittaa
siis selvästi, että hän oli erittäin
viisas mies.
"Jos hän olisi vielä silloin ol­lut
pääministerinä - Englannissa,
niin bn hyvin todennäköistä ; .
mutta kun hänen, puolueen.sa, hä­visi
sodanjälkeisissä vaalei.s.siFl;. .:
ja Yhdysvalloissa oli siihen ai­kaan
Rooseveltin politiikan tulok­sena
suurempi rakkaus venäläi­siin
kuin nyt, Winston ei ilmei­sesti
nähnyt mahdollisuuksia min­käänlaisen
uhkavaatimuksen an­tamiseen
venäläisille.
"Mikä oli vahinko.
"Sillä jos hänen mielipiteensä
olisivat olleet vielä hallituspalat­seissa
kuultavina vuotena 1947,
niin maailmankuva : olisi aivan
toinen . . . — Kiviperän Pekka."
"Mitäs arvelet?" kysyi Pietilä.
"Paksua on, paksua", myönsim­me
me.
" J u u " , sanoi Pietilä:
"Kuten huomaat, Winston oli
viisas mies, kun hän olisi aloitta­nut
atomisodan Neuvostoliittoa
vastaan, mutta brittiläiset ovat
niin tyhmiä tomppeleita, etteivät
ymmärtäneet parastansa, vaan
heittivät sir Winstonin poliittisel­le
iTTilumelle'. selitti Pietilä.
" J a se pahuksen Roosevelt; ku­ten
vielä elävä ja vaikuttava Kek­konenkin;
oli sellainen velho, että
löi "viisaan miehen" tuumat ros­kakoriin,
vaikka hän (Roosevelt)
oli kuollut jo pari vuotta aikai­semmin,
cU huhtikuussa 1945!"
Tässä vaiheessa Pietilä kertoi
juuri lukevansa Sunday Timesin
ja BBC: n kirjeenvaihtajana Neu-vostoliitos.
sa olleen tunnetun brit­tiläisen
kirjailijan Alexander:
Werthin äskettäin ilmestynyttä
uutta teosta "Russia at War"
(Barrie and Rockliff, London,
1964 — noo pages), minkä alku­lauseessa
sanotaan: .
"Venäläi.set kantoivat i-askaim-man
taakan taistelussa natsi-Sak-:
.saa ya.staan: ja täten pelastivat
miljoonia brittiläisiä ja.amerikka­laisia
ihmishenkiä."
Tämän toteamuksensa tueksi
kirjailija Werth lainaa mm. E r ­nest
Bevinin (brittiläisen :työväe-enpuolueen
eräs johtaja sodan ai­kana.
— K) lausunnon kesäk. 21
p:ltä 1942: "Kaikki apu, minkä
olemme kyenneet antamaan on
ollut pientä neuvostokansan suun­nattomien
ponnistustien rinnalla.
Meidän lastemme lapset < tjulevat
katsomaan menneisyyteen historia-kirjojonsa
avulla tuntien ihailua
ja kiitollisuutta suurta Venäjän
kansaa kohtaan." '
Samalla kirjansa sivulla hän
lainaa myös "Winnien" siis Wins­ton
Churchillin lausuntoa vuodel­ta
1944: "Juuri venäläiset katkai­sivat
Saksan armeijan selkäran­gan".
("It was the Russians who
tore the guts out of the German
Army."
Toisaalta kirjan kirjoittaja sa­noo,
että USAn republikaanipuo-lueen
silloinen johtaja Wendell
- W i l l k i e (vieraillessaan Moskovas­sa
1942) "antoi useita kertoja ym­märtää,
että Roosevelt oli täysin
toisen rintaman avaarnisen kan­nalla
sinä vuonna, mutta brittiläi­set
kenraalit ja itse Churchill
vastustivat ajatusta". (Siv. 484.).
"Tämä osoittaa, että kuten eräs
toinenkin 'erittäin viisas mies',
myöskin Kivipcran Pekka näyttää
unohtaneen, että jos ei olisi to­della
tapahtunut eräitä asioita,
saattaisi todellakin 'maailmanku­va
olla aivan toinen'," sanoi Pie­tilä
lopuksi.
Kiitimme miestä neuvoista ja
myös siitä, että hän osaa valita
luettavansa hyvin: Eikä hänen
esitalmänsä kaiketi mitään reu­nahuomautuksia
kaipaakaan. .
— Känsäkoura.