Vapaus, July 28, 1966

              VAPAUS ' ( L I B E R T Y)
EDITORI W . E K L U N D
I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A NS
Establifihed Nov. 6. 1917
M A N A G E R : E . S U K S I
T E L E P H O N E : O F F I C E A N O E D I T O R I A I . 674^42*4
Publlshed tbrlce weekly: Tuesdays. .Thursdays aud Saturdays by Vilaus
PubUshioe Co:, Limited, 100-102 Elm-at West, Si»ibury. Ontario. Canada
MaUiog Acidreas: Box 99,
A4vertl8li)g rates upon appllcatloo, translatilon free of ( ^ r ^.
Authorlzed as second^class mail by the Post Office Department. Ottaira.,
. and Itot payment of postage In cash. •
^"^^ CANADIAN LA>iGlJÄC£^PRH3S
• •. THiAUSBINNAT:'
Oanadassa: 1 vJc $9.00, 6 kk. |4.75 XJSA.-ssa 1 vk. $10.00, «kk, 9S.2S
3 kk. 2.75 SuomesBa: 1 vk. lOJO, 6 Mc. 8.7Ö
Sanooko-kdhnas kerta totuuden?
Viikon alussa saapui Torontosta uutistieto, että Falcon-bridgen
työläiset ovat kolmannen peräkkäisen kerran sano­neet
terästyöläistenunion hajoitus- ja valloitussuunnitelmas-
•ta — "kiitos, ei." Nähtäväksi nyt jää, uskooko terästyöläisten
union johto vieläkään sitä, että Falconbridgen työläiset eivät
kerta kaikkiaan halua tulla "vapautetuksi", hajoittajain omaa
sanontaa käyttääksemme.
Falconbridgen työläisiä on vuodesta 1944 lähtien edusta­nut
Mine-Mill unio osasto 598, mutta hajoituksen ja valtauk­sen
turmiolliselle tielle lähteneet terästyöläisten union joh­tajat
ovat vuodesta 1962 lähtien varoja ja voimia säästämättä
yrittäneet saada Mine-Mill sivuutetuksi siitä asemasta ja
päästäkseen "itse" ko. työläisten kollektiiviseksi edustajaksi.
Vuonna. 1962 terästyöläisten union edustusäänestysano-mus.
hyljättiin jäsenanomuskorttien nimenväärennyssyytös-ten
perusteella. Viime vuonna esitetty toinen edustusäänes-tysanomus
hyljättiin sen vuoksi kun teräsuniolla ei ollut lain
säätämää minimimäärää (45 prcs.) jäsenanomuskortteja. Nyt,
vielä epävirallisen tiedon mukaan, teräsunion edustusäänes-tysanomus
tulee todennäköisesti hyljätyksi samasta syystä
kuin viimekin vuonna — teräsuniolla ei ilmeisesti ole riittä­västi
Falconbridgen työläisten jäsenanomuskortteja.
Tämä jäsenanomuskorttien puute ei tullut kenellekään
täydellisenä yllätyksenä. Teräsunion viime hetken taktiikan
muutos äänestysmenetelmän teknillisiin seikkoihin nähden
. oli ensimmäinen julkinen vihje siitä, että hajoittajilla ei ol­lut
riittävästi jäsenanomuksia, ja että he tarvitsivat "lisä­aikaa"
jäsenvärväyksensä jatkamiseksi.
: Nyt Torontosta saapuneet uutistiedot viittaavat siihen,
että teräsunion jäsenanomuskorttien joukossa oli peräti 272
sellaista nimeä, joita ei työsuhdelautakunnan selityksen mu­kaan
löydy lainkaan yhtiön työläisten nimiluettelosta; 43
kahteen kertaan esitettyä jäsenanomusta ja 28 muuta dis­kvalifioitua
jäsenanomusta.
Teräsunion lainopillinen avustaja Dwight Storey oli il­meisesti
tosissaan sanoessaan, että "on epätavallista menettää
näin paljon kortteja. Me tulemme tutkimaan asiaa."
Sudburylaisilla yleensä on omat käsityksensä siitä, miksi
näitä "hyljätyksi tulleita jäsenanomuksia*' on näin paljon.
Mutta se ei ole käsittääksemme nyt pääkysymys. Tärkeintä
on se, että uskovatko teräsunion johtajat suomalaisen sanan­parren
mukaan että "kolmas kerta totuuden sanoo"?
Tosiasia nimittäin on, että Sudburyssa on .harjoitettu ai­van
liian paljon kannibalismiin verrattavaa hajoitus- ja val-loitustyötä
ammattiyhdistysliikkeen riveissä — ja "lasku" sii­tä
on jäänyt tuhansien työläisten maksettavaksi.
Me emme tiedä kuinka monta sataatuhatta dollaria on
teräsunion toimesta haaskattu Falconbridgen työläisten "va-pauttamisyrityksen"
hyväksi. Mutta sen me tiedämme, että
hajoitus- ja valloitustyöhön Sudburyn alueella käytetyt mil­joonat
dollarit auttaisivat nyt melkoisesti puutteessa olevia
Ineon lakkolaisia. Me tiedämme myös sen, että sudburylais-ten
palkkataso on yleensä laskenut romahdusmaisesti tämän
hajoitustyön ansiosta.
Olisi kaiketi liian uskaliasta toivoa tässä vaiheessa, että
Mine-Mill ja teräsunio pyrkisivät nyt Falconbridgen ja Incon
työläisten kokemusten perusteella mahdollisimman läheiseen
yhteistoimintaan nikkelityöläisten taloudellisten ja sosiaalis­ten
etujen hyväksi.
Vähin mitä tässä tilanteessa tarvitaan on se, että hauda­taan
"sotakirves" ainakin työehtosopimusneuvottelujen ajak­si,
kuten Mine-Mill on julkisesti sanonut menettelevänsä niin,
että Falconbridgen työläiset voivat Mine-Millin johdolla an­taa
aktiivisen moraalisen tukensa Incon lakossaole vi lie työ­läisille
työehtosopimusneuvottelujen aikana, ja että Incon
työläiset voivat antaa teräsunion johdolla aktiivisen moraali^
sen tuen Falconbridgen työläisille heidän neuvotellessaan
myöhemmin työnantajiensa kanssa uudesta työehtosopimuk­sesta.
Meidän lehtemme lukeutuu niihin sudburylaispiireihin
jotka ovat mielissään siitä, että terästyöläisten iinion hajoi­tus-
ja valloitustyö ajautui kovaa kiviseinää vastaan Falcon­bridgen
työläisten seisoessa lujana oman unionsa puolesta.
Samalla kertaa Vapaus kehoittaa kaikkia kansalaisiam­me
ja erikoisesti -nikkeliteollisuudessa palvelevia työläisiä
antamaan nyt kaiken moraalisen ja aineellisen tukensa In­con
lakossaoleville työläisille neuvoteltaessa yhtiön kanssa
uudesta työehtosopimuksesta. Mitä hyvänsä erimielisyyksiä
nikkeliteollisuuden työläisillä on esimerkiksi imiokysymyk-sistä,
ne ovat toisarvoisia seikkoja tässä vaiheessa, jolloin on
kysymys siitä, tuetaanko Incon työläisiä joiden palkat ovat
viimevuosina jääneet syviin kuoppiin verrattuna maan mui­den
työläisten palkkataksoihin. Meidän viakaa ja harkittu
käsityksemme on, että Incon työläisiä olisi kaikkien sud-burylaisten
nyt tuettava, ellei näiden työläisten oikeutettujen
vaatimusten vuoksi, mikä on meidän mielestämme tärkeintä,
niin ainakin sudburylaisten yleisetujen vuoksi, sillä tosiasia
on, että mitä paremman työehtosopimuksen ja palkankoro­tuksen
nikkeliteollisuuden työläiset nyt saavat^ sitä vauraam­maksi
tulevat sudburylaiset yleensä ,pikkuliikemiehet mu­kaanluettuina.
Suomalainen sananlasku opettaa, "auta miestä mäessä
älä mäen ajla,"' Incon työläiset ovat tällä kertaa vastamäessä
jÄ he tarvitsevat kaikkien hyvää tarkoittavien sudburylaisten
tukea. Tärkeätä siis on, että pidetään mielessä pääkysymys,
Incon työläisten yhteiset edut ja jätetään sivuun toisarvoiset
seikat. >
HAAGrN HÄPEÄPÄÄTÖS l Ä T TM
LrAFRIKAN ROtUSÖIlRON ARMOILLE
Läntisten uutistoimistojen kir­jeenvaihtajat
totesivat viikliQ sit­ten,
että Haagin kansainvälisen
tuomioistuimen päätös Lounais-
Afrikan kysymyltsessä vaikutti
"YKssa pommin tavoin" ja ennus­telivat
vastalauseiden ryöppyä
päätöksen johdospa, jossa Haagin
tuomioistuin aivan muodollisiin
pyfcäUiu viitaten pidätti^yy tuo­mitsemasta
Yhdistyneille Kansa­kunnille
viime kädessä kuuluvan
huoltohallintoalueen .,räikeätä ro­tuerottelua.
Sen sijaan Etelä-Afri­kan
pääministeri Henrik Ver-woerd,
apartheid-politiikan sym­boliksi
kohonnut valtiomies on i l ­maissut
tyytyväisyytensä Haagin
päätöksen johdosta, jollaista "tus­kin
kukaan eteläafrikkalainen
^odotti", kuten Reuter mainitsee.
Lounals^Afrikan historia sisältää
eräitä kolonialismin synkimpiä s i ­vuja,,
eikä nyt tehty päätös lupaa
mitään helpotusta asiaan.
KOLONIALISMIN
SYNKKIÄ SIVUJA
Ennen ensimmäistä maailmanso­taa
Lounais-Afrikan alue kuului
Saksalle, jonka harjoittamista me­nettelytavoista
kertoo mm. se, että
esim. hereroheimon lukumäärän ha­vaittiin
vuosisatamme alussa vähen­tyneen
80,000:sta 15,000:een. Tällai­nen
joukkomurha ci jäänyt huomaa­matta,
vaikka muuten alueen valtaa­minen
siirtomaaksi ei tapahtunut­kaan
minkään "romanttisen val-taushengcn'
vallitessa
Versaillesin rauhan jälkeen Sak­sa
menetti siirtomaansa ja Lounais-
Af rikkakin joutui Kansainliiton
mandaattialueeksi; . jossa välitön
asioiden hoito luovutettiin Etelä-
Afrikalle. Sama menetelmä jatkui
toisen irtaaiimansodan jjlkeen vain
sillä erotuksella, ctlä Kansainliiton
sijalle tuli Yhdistyneet Kansakun­nat
ja aluetn nimOksi haoltohallin-toalue.
Lounais-Af rikka on alueeltaan
yhtä suuri kuin Ranska ja Eng­lanti
yhteej;sä, .nutta asukkaita on
vain runsas puoli miljoonaa. Valko­ihoisen
väestön määrä on runsaat
70,000.
HEIMORESERVAATTIEN
H E L V E T T I
Siitä, miksi muun maaihr.an kan­nattaa
Ditää huolta Lounais-Afri-1
kasta, on vaikuttavia asioita kerto­nut
tunnettu ruotsalainen kirjailija
ja lehtimies Per AVästberg. jonka
Afrikka-teoksia on suomennettu.
Dagens Nyheterissä aikoir..ian jul­kaistussa
laajassa kirjoituksessa
Per VVästberg toteaa, että Lounais-
Afrikka or, "uinoa Kansainliiton
ajoilta peräisin oleva mandaattialue
joka ei ole nykyisin sen lähempänä
itsenäisyyttää kuin 45 vuotta sit­ten".
Jo saksalaisajoilta on peräisin
maan jako poliisivyöhykkeeseen,
joka käsittää lähes , maan pinta-alasta,
seki° heimoalueisiin, jotka
sijaitsemat suurimmalle osalle valko
ihoisista tuntemattomassa maan
pohjoisosassa. Poliisivvöhykkeellä
hallitsevat yksinomaan valkoihoiset
siellä afrikkalaiset hyväksytään
vain ruumiillisen työn tekijöinä.
Neljässä heimoreservaatissa on val­ta
valkoisella virkamiehellä. Näi­den
tehtävinä on kantaa veroja, to­teuttaa
hallituksen määräyksiä ja
toimia varaventtiilinä, johon koh­distuu
liallituksen toimenpiteiden
herättämä tyytymättömyys.
Heimoreservaateissa elää nee-kerivä^
tön enemmistö ilman, että
valkoihoinen väestö tietäisi sti.tä
mitään, edes näkisi sitä Näin se
voidaan unohtaa helpommin eikä
i-eservaattien elämä kolkuta valkois­ten
omiatuntoja. Seurauksena tästä
ovat olleet mm. jatkuvat mielival­taiset
väestönsiirrot. Opetuksesta ei
näissä oloissa kannata edes puhua
-— vaikka valkoisten lukumäärä on
vain' seitsemäsoAa neekerien mää­rästä,
ovat sijoitukset valkoisten
kouluihin 4--5 kertaa suuremmat
kuin neekerien kouluihin.
Eikä neekeri voi selviytyä reser-vaat.
ihelvetistä edes lähtemällä
sieltä: hänet pidätetään heti, jos
hän poistuu omalta aluteltuan.
Taloudellinen periaate on tässä
sama kuin Etelä-Afrikassa: koota
afrikkalaiset ahtaille al!ieille, joissa
he eivät voi itse lalla toimeen, kir­joittaa
Per Wästbprg. — Täten hei­dät
pakotetaan valkoisten farmeille
ja kaupunkien teollisuuden palve­lukseen.
Grootfontein mjan koillis­osassa
on työmarkkinakeskus, jon­ne
valkoiset työnantajat: lähettävät
työvoimatilaukscnsa. Sieltä tilauk­set
jaciaan reservaatteihin, joista
valitut työmiehet läheteiään lähim­mälle
rautatieasemalle. Heidän tu­levan
herransa nimi ja osoite on
luettavissa kaulassa roikkuvasta la­pusta.
Työmiehet jaetaan kolmeen
ryhmään: kaivoksiin kclpaeiviin, rxis
kasta maa- ja tienrakennustyötä suo
rittavjin sekä kevyempään työhön
soveltuviin esim. karjanhoitajiksi.
Painetuissa työsopimuksissa ei pu­hu.
a työajoista, vaan määrätään ai-noastaa.
i, eitä "palvelijan on oltava
herransa palveluksessa kaikkina
kohtuullisina ajankohtina". .
Joillakin afrikkalaisilla, esimer­kiksi
herercilla, on oikeus asua po-liisivyöhykkeellä
eivätkä he kuulu
työsopimuslärjestelmän piiriin. Hei
dän elämäänsä kuuluu sen sijaan
passityrannia. Ilman sitä he eivät
voi ostaa edes junalippua.
Per Wästbergin mukaan palkat
ovat Lounais-Afrikassa eteläafrikka­laistenkin
tason alapuolella — ehkä­pä
ne ovat alhaisimmat koko Afri­kassa,
arvelee hän. Kuitenkin alu­een
valkoinen väestö elää taloudel-lagea
korkeakonjunktuurin aikaa:
timanttiesiintymät ovat runsaat,
valkoisten farmeilla harjoitetaan
tuottavaa persiaanilampaiden boir
toa, rannikko on erittäin kalarikas.
Talouselämässä. on kahdella suur­yhtiöllä
tärkeä sija. Harry Oppen-heimerin
eteläafrikkalaiseen t i ­mantti-
imperiumiin kuuluvalla Con­solidated
Diamond vMines*yhtiöUS
sekä anierikkalaisella Tsumeb Cor­porationilla,
joka hallitsee maan­osan
suurinta lyijykaivosta.
PYSYVÄ KOHTA
YKn TYÖLISTALLA
Lounais-Afrikan kysymys on oUut
YKn työlistoilla pysyvästi kahden
vuosikymmenen ajan ja maanpa­koon
lähteneet -alueen afrikkalais-johtajat
ovat vedonneet kiihkeästi
maailman omaantuntoon. Lounais-
Afrikan kansan pelastamiseksi suo­ranaisesta
Orjuudesta. Afrikan val­tioiden
itsenäistyminen ja liittymi­nen
YKhon on tuonut Lounais-Afri­kan
väestölle lisää puolestapuhujia
Y K n piirissä
Kuitenkin Etelä-Af rikka on jat­kuvasti
suhtautunut ylimielisesti
YKn kannanottoihin. Etelä-Afrikan
edustaja selitti Y K n yleisökokouk-sessa
vuonna 1946, että Lounais-
Afrikka on "kykenemätön tulemaan
•tse toimeen" ja väitti, että väestön
enemmistö haluaisi maan liittämis­tä
Etelä-Afrikkaan. YKn yleisko­kous
ei tähän suostunut ja tällöin
Etelä-A rikka vqati oikeutta h o i t^
aluetta samanlaisena mandaattina
kuin Kansainliiton aikana. Se lupa­si
esittää vuosittain raportin alueen
asioiden hoidosta ja näin tapahtui­kin
V. 1947. Vuonna 1949 se kui­tenkin
ilmcitti päättäneensä lopet­taa
Lounais-Afrikan hallintoa kos­kevien
raporttien esittämisen vas-tus:
aakscen tapaa jolla riiporttia o l i
YKssa käsitelty!
Vuonna 1953 Y K perusti Lou-nais-
Afrikai: komitean tutkimaan
alueen; olosuhteita j a raportoimaan
niistä yleiskokoukselle sekä neuvot­telemaan
Etelä-Afrikan hallituksen
kanssa. Etelä-Afrikka antoi kuiten­kin
toisen korvapuustin Y K l l e kiel­täytyessään
yhteistyöstä komitean
kanssa. Vielä vuonna 1957 Y K yrit­ti
yhteistyön parantamista Etelä-
Afrikan kanssa, mutta jälleen Ete­lä-
Afrikka torjui yrityksen Lounais-
Afrikan saattamisesta kansainväli-
^ S A n rauhantahdon" niinissä
ja pommittajieti puolesta
- Castelgandolfo. — Paavi Paavali
VI esitti viime viikolla ^uuden ve­toomuksen
Vietnamin rauhan puo­lesta
ja viittasi erityisesti Pohjois-
Vietnamissa vangittuina oleviin
amerikkalaisiin lentäjiin.
Hän esittt vetoomuksensa viikoit­taisella
vastaanotollaan kesänvietto-paikassfaan
Castelgandolfossa lähel­lä
Roomaa.
Vtitalen Yhdysvaltain YKn pää­valtuutetun
Arthur Goldbergin äs-keltäiseen
vierailuun hänen luo'
naan paavi sanoi: ''Olemme äsket­täin
vastaanottaneet Vietnamin vi­hollisuuksien
toiselta osapuolelta
vakuutuksen hyvästä tahdosta ja
vilpittömästä kehotuksesta lopettaa
sota, joka on aiheuttanut jatkuvia
kovia' kärsimyksiä Vietnamin kan­salle.
Toivoisimme, että kaikki
muutkin esittäisivät tällaisen vilpit-ömän
vakuutuksen " ;
"Tosiasia, joka näyttää herättä­vän
erityistä mielenkiintoa siitä
mahdollisesti koituvien vakavien
seuraukisen vuoksi, on Pohjois-
VietnamisscV olevien amerikkalais­ten
vankien kohtalo", jatkoi paavi.
Hän sanoi, että hänen puolueet­toman
rauhanrakkaulensa vuoksi
"tunnemme velvollisuudeksemme
osoittaa sen kansakunnan johtajille
NL ja Jiipani tekivät
uuden sopimuiksen
Tokio. — Neuvostoliitto ja Ja­pani
sopivat maanantaina yhteistoi­minnasta
Siperian kehittämiseksi
j a kaksipuolisten taloussuhteiden
edistämiseksi.
Tähän sopimukseen päästiin Neu­vostoliiton
ulkoministeri Andrei
Gromykon ja Japanin ulkoministe­ri
Etsusaburo Shiinan välisissä kes­kusteluissa.
He jatkavat edelleen keskustelu­ja
muista näitä maita kiinnostavis-
' ta kysymyksistä mr. Gromykon ol­lessa
virallisella vierailulla Japa­nissa.
sydäme.stä tulevan kunnioittavan
lukouksen".
Tämän jälkeen paavi uudisti "su-^
rullisen vetoomuksen rauhan ja. so­vun
puolesta" ja kehotti :käyttä-mään
kaikki keinot oikeudenmukai­sen
ja kunniallisen ratkaisun löytä­miseksi
kiistaan.
Sodan jokainen
päivä on tappio
ilSAn politiiltatle
Tukholma, ^ USA teki poOitti-sen
ja psykologisen virheen jät­täessään
joukkonsa Aasiaan saa­tuaan
voiton Japanista, kirjoittaa
Hongkongista palannut tunnettu
ruotsalainen kirjailija ja yhteis­kuntakriitikko
Arthur Lundkvist
Dagens Nyheterissä.
Amerikk.ilaissn propagandan v i ­rallisten
vukuuluslen mukaan U S A
käy aatteolli.sta taistelua kommunis­min
vaaraa vastaan, joka väitteiden
mukaan uhkaa paitsi Aasiaa myös
koko m-.ailmaa. Tämä on muutta­nut
uinkeiilumisen vieraille alueille
ristirelkoksi.
Its3 asiassa tunkeutuminen on
johtanut ennenkiilumattomiin ve-
• ritekoihin; kansojen tuhoamiseen,
kaupunkicik ja kylien hävittämi­seen,
kasvavaun korruptinon ja
taantumuksellisten hallitusten te-hostunuseon.
USAn laiijoituksista
viraltisesti loppu
USAn maatalousministeri Or-ville
Freeman on ilmoittanut In­tian
hallitukselle, että tästä läh­tien
kaikkien USAsta maatalous­tuotteita
ostavien maiden on mak­settava
ostonsa dollareissa, Intia
ei muodosta tästä mitään poik­keusta,
korosti Freeman. Tämä il­moitus
on vaikuttanut pommin
tavoin Intiassa, jolla on muuten­kin
niukka valuuttavaranto ja
. suuri amerikkalaisen vehnän tar-ve,
Tässä yhteydessä on myös paljas­tunut,
että USAn esittämät väitteet
viljan muiden maataloustuotteiden
"lahjoituksista" ylijäämävarastoista
puutteen ^alaisille kehitysmaille
ovat olleet pelkkää bluffia. U S A on
jo aikaisemmin vaatinut kaikista
toimituksistaan maksun, n-utta se
on useimmissa tapauksiss.i. saatu
suorittaa asianomaisen saajamaan
valuutassa. Nyt tästä "lahjbittami-sesj,;
»" on tehty loppu ja kaikki on
makseltava tästä lähtien dollareis­sa,
kuten maatalousministeri Free-manin
tiedonannosta ilmenee.
Intian keskuspankkiin on kerty­nyt
US.\n tilille pääasiassa USAn
vehnätoimiluksi-sta noin 18 miljar­dia
Intian rupiaa Tämä summa
kulkee Intian keskuspankin tileissä
pitkäaikaisena luottona. Viime maa­liskuusta
lähtien USA on kuitenkin
ryhtynyt käyttämään tätä rupia-ti-liä
maksuihinsa kolmansiin maihin
sekä amerikkalaisten turistien dol­larien
vaihtamiiiccn.
USAn uusi jyrkkä doUaripolitiik-ku
mm. vchnätoimitustcn maksuksi
on välitöntii heijastusta USAn pa­henevasta
maksutasekriisistä.
K * / ti
"Onko teille tullut koskaan mieleen se, että sota köyhyyttä
vastaan voisi koskea meitäkin,"
seen valvontaan.
Tämän jälkeen on Y K n yleisko­kous
toistuvasti korostanut, että
Etelä-Afrikan menettely Lounais-
Afrikassa on ristiriidassa Y K n pää­tösten
kanssa siirtomaajärjestelmän
purkamisesta ja muodostaa vakavan
uhan kansainväliselle rauhalle ja
turvallisuudelle,
HAAGIN HÄPEAPÄÄTÖS
Kun näistä vetoomuksista ei ole
ollut apua, kääntyivät Etiopia ja
Liberia Haagin kansainvälisen tuo­mioistuimen
puoleen, sen julistama
päätös osoittaa, että tämäkään ei
riitä Lounais-Afrikan rotuterrorin
lopettamiseksi, nyt ovat lounaisaf-rikkalaisten
maanpaossa toimivien
kansallisten järjestöjen edustajat jo
puhuneet voimakeinoin tapahtuvas­ta
maan vapauttamisesta koska
muut keinot eivät näytä tuovan tu­losta.
Mm Afrikan valtioiden yhte-näisyysjärjestölle
on lähetetty tätä
koskeva sanoma.
Samalla ennustetaan, että Aasian
ja Afrikan valtiot ryhtyvät toimen­piteisiin
Haagin oikeuden kokoon­panon
muuttamiseksi siten, että se
ei edustaisi näin yksipuolisesti
valkoisen rodun etuja. Joka tapauk­sessa
Haagin tyrmistyttävä päätös
aiheuttaa usealla taholla toimintaa
taistelun kehittämiseksi Lounais-
Afrikan terrorikomentoa vastaan.
— H. s.
LuoUiaiMi seikkaperäisen katsauk­sen
Kaakkois-.A.asia.ssa valitsevaan
tilanteeseen ruotsalainen kirjailija
lopettaa: Jokaisia päivää, joka tuo
tullessa,:n USAn jättimäisen sota­koneiston
tuloksettomia toimenpi­teitä
Vietnamissa, .Aasian kansat p i ­tävät
annM'ikkalaisten toppicna.
USAn on osoittanut kvkenemättö-myytensä
lohokkaisiin sotatoimiin.
Samanaikai.sesti tulevat myös yhä
.'^^elvemmikii ne poliittiset ja psyko­logiset
epäonnistumiset, joista ulos­pääsynä
vo- olla vain amerikkalais­ten
joukkojen poisvetäminen U S ­An
toimenpiteet eivät ole tähän
mennessä johtaneet mihinkään
paitsi tuhoamiseen j a joukkomur­hiin.
Lundkvisf kiinnittää huomiota
koko Kaakkois-Aasian kansojen it­setunnon
heräämiseen. Vallassa ole­vat
oligarkicit, feodaalit sekä finans­si-
ja sotilaspiirit, jotka ovat y b
teistyösiä USAn kinssa, muuttuvat
kansojensa silmissä yhä voimak­kaammin
petturimaisiksi löisainek-siksi.
Köyhimpien lalonpoikaismas-sojen
poliittinen ja yhteiskunnalli­nen
tietoisuus lisääntyy koko ajan.
SYNTYAM-PÄIVIÄ
Nestori Tuomi, Stony Creek, Ont.,
täyttää torstaina, heinäkuun 28 pnä
72 vuotta.
John Rasi, Port Arthur, Ont:,
täyttää perjantaina, heinäkuun 29
pnä 71 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
PÄIVÄN PAKINA
ENEMMÄN SELLAISTA, JA MYÖS TEKOJA
Viikon vaihteessa saatujen uu-tislietojen
mukaan ulkoministeri
Paul Martin oli Washingtonissa
vieraillessaan sanonut, että Cana­dassa
toimivien yhdysvaltalaisten
omistamien alayhtiöiden tulee
noudattaa canadalaisia lakeja, ju
että Canadan hallitus tulee vas­tustamaan
kaikkia yrityksiä, joi­den
tarkoituksena on saada k.o.
alayhtiöt noudattamaan yhdysval-talaislakeja,
jotka kieltävät esi­merkiksi
kaupankäynnin Kiinan,
Pohjois-Vietnamin, ja Kuuban
kanssa.
Tämä on sellaisenaan lämpimäs­ti
tervehdittävä uutistieto. Se on
sitäkin miellyttävämpi kun tie­detään
,että ulkoministei-r Martin
ön liberiialipuolueen hierarkian
yksi kaikkein amerikkalaisinieli-sempi
silmäntckevä-
Saatujen uutistielojen mukaan
ulkoministeri Mai'tin. meni Wash-ingtonissa
antamansa lehtihaastat­telun
yhteydessä "pitemmälle kuin
milloinkaan ennen" vaatiessaan,
että amerikkalaisten omistamien
alayhtiöiden pitää Canadassa nou­dattaa
maan lakeja.
Aiheensa hän sai tälle lausun­nolleen
siitä kun alahuoneen is­tunnossa
esitettiin Ottawa.ssa hei­näkuun
12 päivänä syytös, että
Robin Hood, Quaker Oats j i i P i i l s -
bury — 011 kieltäytyneet yhdys-
Viiltalaislakien Velvoitusten joh­dosta
jauhattamasta Kuubnnn lä­hetettävää
vehnää.
Myöhemmin on "selitetty" että
ky.symys ei ole varsinaisesta "jau­hatuksesta
kieltäytymisestä", vaan
siitä, että nämä yhtiöt eivät olp
yrittäneetkään saada näitä jauha-tusurakoita
siksi, kun ne eivät
halua saattaa rajan eteläpuolella
olevia emäyhtiöitä. kiusalliseen
asemaan.
Käytännön kannalla katsoen tä­mä
on samanlainen veruke kuin
se entisen pikkupojan äidilleen
antama selitj'S, että "en minä vedä
kissa;T'liannästä, minä pidän vain
sen hännästä k i i n n i !"
Tosiasia nimittäin on, että kiel­täytymällä^
tavoittelemasta Kuu­baan
menevän vehnän^ jauhalta-misurakoita,
ko. alayhtiöt toteut­tavat
käytännössä Yhd.vsvallöissa
laadittua "kylmän sodan" lakite-kclettä,
mikä kieltää amerikkalais,
yhtiöt tekemästä kauppaa vissien
sosialististen maiden kanssa.
Viitaten tähän pahamaineiseen
yhdysvaltalaislakiin, ulkoministe­ri
Martinin kerrotaan sanoneen
sanomalehtien kirjeenvaihtajien
haastattelutilaisuudessa, että
"Trading With the Enemy Act"
— vihollisen kanssa kaupankäyn­tiä
koskeva laki — voi olla juridi­sesti
laillinen laki Yhdysvxillois-sa,
mutta Canadan halltus ci hy­väksy
sitä käsitystä, että sillä on
mitään arvoa rajan pohjoispuolel­la.
Oikein ja ajankohtaisesti haas­tettu,
sanovat siitä canadalaisct
yleensä, ilmaisten kuitenkin toivo­muksen,
että puheet johtaisivat te­koihin.
Mutta on kysyttävä, 'miksi
mr. Martin puhui "vain" yhdy.s-valtalaisille
jsanomalehtimiehilleV
eikä esim, ulkoministeri Ruskille?
Hyvät puheet ovat tietenkin pal­jon
parempia kuin huonot sellai­set.
Mutta hyvinäkin puheilla on
käytännöllistä arvoa vain silloin
kun niitä toteutetaan käytännös­sä.
Kokemuksesta tiedetään, että_
tämä mylly-yhtiöiden tapaus e i ~
ole ainoa laatuaan. Meillä on lu- .
kemattomia muita samanlaisia esi­merkkejä,
ikävä sanoa myös työ­väenliikkeen
piireistä.
Parhaiten tunnettu esimerkki
siitä, miten täkäläiset alayhtiöt
kuulevat vieraan maan komennuk­sia
ja viittaavat kintaalla Canadan
lakeihin ja menettelytapoihin, on
epäilemättä se kun Ford-yhtiö tor­j
u i Kiinan kansantasavallan kuor-ma-
autotilauksen canadalaisten
autotyöläisten työttömyyden hin­nalla
vain siksi kun Yhdysval­loissa
yhdysvaltalaisia vaiten laa­dittu
lakitekele kieltää kaupan­käynnin
"vihollisen kanssa"! -
Ammattiyhdistysmiehet tietävät
myös, miten joidenkin amerikka-laisunioiden
säännöksissä on työ­väenliikkeelle
kokonaan vieraita
määritelmiä ja vaatimuksia, jotka '
on laadittu Yhdysvaltain taantu­muksellisen
Ininlaadinnan vaati­muksesta
— ja joiden totcuttta-misln
vaaditaan unioidcn canada-laisjhseniiiäkin,
vaikka ne " k y l ­miin
.sod:in" säädökset ja vaati­mukset
ovat täydellisesti ristirii­dassa
maamme lakien, kansalais­oikeuksien
ja yleisten lapojen
kanssa.
Hurskaat toivomukset eivät täs-
.sä tilanteessa mielestämme vas­taa
vallitsevien olosuhteiden vaati­muksia.
Hallituksen olisi mieles­tämme
koko valtiovallan arvoval­lalla
sanottava, että täkäläisten
'alayhtiöiden käy lakivoimaisesti
kalpaten, jos ne yrittävät toimia
maan lakeja rikkoen vieraan maan
lakien vaatimalla tavalla — j a
että ns. "kansainvälisten" unioi­dcn
jäsenyydessä olevat canada-laiset
ammattiylidistysliitot eivät
saa liioin vaatia jäseniltään mi­tään
sellaista, mikä on ristiriidassa
canadalaisten lakien ja perinnäis­tapojen
kanssa.
- Mr. Martinin lausuntoon paLi-taksemme
me yhdymme niihin ca-nadalaisiin,
jotka toivovat, että
hän esittäisi lausuntonsa välittö­mästi
Yhdysvaltain hallitukselle,
ja että hän osaltaan myötävaikut­taisi
täällä kotona siihen, että
amerikkalaisten omistamien ala­yhtiöiden
täytyy toimia kaikis.sa
tilanteissa "hyvien kansalaisten"
tapaan maan lakien ja tapojen
mukaisesti. — Känsäkoura;