Vapaus, February 20, 1928

              SiTii4 Maanantaina, helmik. 20 ptnä—Mondäy, Feb. 20 No. 35--.1928
VAPAUS trmt. Oat^
T O I M I T T A i A T x
VA>'AUS <Lib«nt
' Tim »mir «fsu «f Kaali* Vockcn te Ooads. PmhUälui <s Sa«wry. 0«.. «.«n U^i>4*>
OJMTUSUINXAT VAPAUD13S*:
Jtm 91M kala. «24t kakä kotaa. — AnaCiMM
ata^ karta. (IJO « karta*. — SratyitilMX
- Kiilaailaiafai
HrtaibaiMlli
atakitaa». ~ TikaUa. Jai«i ai
Ua. paiiT»T« n r ; « , —
„ UM kam. VtM 3 kartu. —
»Ije» kaita, — Kaftl—inilaw«ak
tai •aialanUvM' — BalataaatiaAa ja McaaUMskMt
Ja 11B jMMaaiiia aa. raaAiMaaaa. Okaiata*}
HiMHZaiäa. yaiMi aaUatMlaa. (oitU
TILAt'9«0atAT: 1 «k. MJai « kk. laat. t kk. « I . » ^ l kk. « m VMTaaalM
«Milla: t «k. t M ^ « Vk. UM. S kk. «M» Ja 1 kk. UM.
»Mä man^il
»itää alla
Qntnl mtrmnUmi m»m Ma. IM* «aL
Workerui ntimerossa 278 julkais­taan
Gm^^an kommunistipuolaeen
toimeenpanevan keskos^initean am
matillisen järjestäjän, tov. Tim
Buckin, kirjotus, jossa esitetiiin toi­mintaohjelma
paperimassa* ja pa-
. perimyllytyolaiäten keskuudessa ole­ville
taisteleville vasenunistoaindc-sille.
Saman numeronsa pääldrjo-
' tuksessa kertoo Iditi saaneensa Pa­perimassa-,
sulfaatti- j a paperimyl-lytyolaisten
liiton eraalti toimival­ta
jäseneltä kirjeen, jossa paljaste­taan
joitakin esimerkkejä ammatti-
Hitto-ohjelmasta, joka on tuottanut
perin traagilliset seuraukset jäsen-joukoille,
ja jota ohjelmaa vastaan
tov. Buckin kirjotuksessa kehotetaan
toimimaan. Työläisten näkökannal­ta
on tosiaankin erittäin vakava a-siaintila
se, että tässä teollisuudesj
sa, joka on hämmästyttävän rikas
ja tuottaa sutmnattomia voittoja,
•työläisten ansiot (sekä ehdottomasti
: tasaisesti laske-
' Sitten, vuoden 1920 tapahtunut
;v tekee suhteel­lisesti^
noin 25 prosenttia) on mitä
ipferkätävämpi, kun huomataan, et­tä
tuotannon arvo työläistä kohti on
suunnattomasti lisääntynyt Ja on
olemassa mitä läheisin aukulaisuua-suhde
tämän jäsen tosiasian välillä,
että ammattiliittovirkmlijasto jadcaa
itsemurhanmsta ohjelmaansa työläis-
:tenje^amisekst samaan mkaan, kun
paperimassa- ja paperiyhtiöt >yhdis-tavat
voimiaan. PaperLi^assa- ja
paperi yhliöitten. yhteensulautuma!
o ovat hiljattain synnyttäneet tilan-teen,
ia|ossa työläiset ovat vastatus­ten
melkein yhdistetyn hallinnan
kanssa tähän teollisuuteen nähden.
Mainittakoon, että lyhyen ajan si­sällä
on saatu melkein valmiiksi
Abitibi-Spanish River-yhtymä, jo­hon
lukeutuu myös eräitä muita yh­tiöitä;
Canada Power and Paper-yhtiön
muodostaminen osakkeitten
enemmislöä hallitsevaksi Lauren-tidc-
ja St. Maurice Valley-yhtiöit-len
yli; Donnacona Paper-yhtiön
uudelleenjärjestäminen; ja, Price
Bros. and Companyn ja Port A l -
fred-yhtion liittyminen läheisesti yh­teen
uudessa yhtyfciässä, joka tun-
-nelaan nimellä Quebec Pulp and
Paper Corporation.
'Canada PoAver and Paper-yhtiö
vetää yhtenäisen hallinnan alaisiksi
ttaaakaaaanaj.. ifa>a«rr j^^a käsissä. TyOVäCStO olkoi VOa-
. « ^ k^kiaukka... « - a i - Ja v^^i^ ^ v d l a u o U o a kokonaau. Vallanot-to
näyttikin olevan helppo maodol-lisesti
toteuttaa.
Vallanottoa suurlakon yhteydessä
ei kuitenkaan tapahtunut.' Johdossa
ilmeni epäröintiä. Ei ollut luotta­musta
Venäjällä tapahtuneen Loka­kuun
kumouksen pysyväisyytcen, oli
myös pelkoa s^alabten maihin
noususta. Puoluejohto pelkäsi, että
cyöväen valta ei selviä raha-, elin-,
iarve-, tuotanto- y.m. vaikeuksista.
Keskusneuvosto jo yöllä marras­kuun
16 päivää vasten pienellä
anemmii^llä päättikin o t t ^ vallan,
mutta pian peruutti päätöksensä sii­tä
huolimatta, että ^räät vallanottoa
vastustaneistakin ilmottivat olevan­pa
valmiit enemmistön johdolla ole­maan
mukana heille annettavissa
tehtävissä. Suurlakko siten julistet­tiin
marraskuun 19 p:nä päätty­neeksi
Suurlakon saavutuksiksi voi
merkitä, että eduskunta oli vahvis­tanut
kunnallis- ja 8 tumun tyo-päivälait
Siitä, mitä n^rraskuun suurlakon
aikana olisi voinut ja pitänyt, tehdii.
U Ua Mfiifim «liatluau «rkiyiitäai
I Baa M , Sa4kaay. ttat
Tka TaMM
Mkfcuak l i n j a .
S L Maurice Välley-yhtiön omista
mat myllyt Sliawinigan Falls^illa,
Three Rivers'illa j a Windsoris,sa ja
Laurentide-yhtiön myllyt Grand
Meressä. Näitten myllyjen yhteinen
päivittäinen tuotantokyky on noin
1,400 tonnia paperituotteita. St.
Maurice Vallcy-yhtiön myllyjoi
tuottokyvyn ollessa noin 1,000 ton­nia
ja Laurentide-yhtiön myllyjen
n. 400 tonnia p :8sä. Laurentide Pjaper
yhtiön kautta tulee nusi voima- ja
paperiyhtiö hallitsemaan Lauren-tide-
voimayhtiöta, jonka Grand Me­ressä
S L Maurice-joella olevat lai­tokset
voivat tuottaa 163,000 hevos­voiman
sähkovoimamäärän.
iAbitibi-yhtiön saadessa Spanish
River-, Fort William Paper-, Ma-nitoba
Paper-, Ste. Anne Paper- ja
Murray Bay Paper-yhtiöitten osake­pääomaa
vaihtamalla omia osak­keitaan
noitten yhtiöitten osakkei­siin,
muodostuu paperimassa-ja pa­periteollisuudessa
kolmas suuri yh­tymä,
jonka Tarat kohoavat 178,-
058,625 dollariin, ;jonka todellinen
tuottokyky otf 650,000 tonnia sano­malehtipaperia
vuodessa ja mah­dollinen
tuottokyky 1,000,000 ton­nia
ja jonka hallussa -oleya kehi­tetty
s^ikövoima nousee yli 190,-
000 hevosvoiman ja kehittämätön
500,000 hevosvoimaan.
-International Paper-yhtiö on jo
suurempi kuin kumpikaan edellä-mainitubta,
sen myllyjen tuottoky­vyn
ollessa 1,500 tonnia sanoma­lehtipaperia
ja SOO^tonnia muun­laista
pape^a päivässä. B^us-yhtiö
länsi-Ontariossa on vain vähä
pienempi, ja näitten viiden jätti-läisyhtymän
myllyjen yhteinen tuot­tokyky
on 85 prosenttia koko Cana­dan
paperimassa- ja paperituotan­nosta.
Tällaisia jättiläisiä vastaan, joit­ten
hallinta on keskitetty rahapää
oman käsiin, ovat amraattiliittoliik-keen
nykyisen johdon menetelmät
naurettavia. Teollisuuksiltain järjes­täytyminen,
voimien , yhtenäistyttä-minen,
taisteleva johto ja suurem­mat
vaatimukset, lausutaan Worke-rin
pääkirjotuksessa lopuksi, ovat
ainoat, joilta voidaan toivoa jota
k i n järjestäytymiselle tässä teolli
suudessa, ja nuo voidaan saavuttaa
vain järjestyneen vähenunistöliik»
keen kautta.
jesti sotilaallisia johtoelimiä j a toi-' poistamiseksi, joka on kaiken vää-mi
tehokkaammin ulkomaisen avun!'S^^^en ja kärsimysten alku ja juu-äaamiseksL
Porvaristo valmistautui
siten sekä poliittisesti että aineel-iisteknillisesti
kansalaissotaan.
Työväestön keskuudessa kasvoi
vallankumouksellinen mieliala, joka
olisi vaatinut tarmokasta poliittista,
organisatoorista ja tdcnillisaseellista
valmistusta 'työväenjohdon puolelta.
Mutta syntyi ristiriitaa siitä, millai­sia
tulisi työväen aseellisten järjes­töjen
olla. Puolue oli jo kesällä
hyväksynyt perustettavaksi järjestys­kaarteja,
joiden tarkotuksena oli
rif
Canadan suomalaisen työväestön
äänenkannattaja
Vapaus."
• • •
"Toronto, Ont, helmik. 15 p.
Suomalainen Setvra.
Suomalainen Haali,
Timmins, Ont-
Vastaanott^Eaa meidän harras o-sanottomme
raskaassa surussanne!
E. Pirttinen,
Toronton Suomalainen Seura."
Kun nämä sähkösanomat oli luet­tu,'
esitti Timminsin osaston laulu-turvata
työväen vapauksien käyttöä!kööri vaikuttavan suruhynmin ja
ja yleensä työväkeä porvariston vä-j senjälkeen orkesteri myöskin ti-kivaltaa
vastaan. Vallankumouksel-! laisuuteen sopivan ihanan kappa-lisen
työväen keskuudessa pidettiin ^ leen. Seuraavana alkoi D. Helin
järjestyskaarteja mainittuine tarko-! puhuni*an- Hän huomautti siitä,
tuksineen riittämättöminä ja yhä! kuinka vähän nämä uhrit saattoi-keskustellaan
yhä. Riidatonta bn,
että silloin oli vallankumoukselli­nen
tilanne ja oli mahdollisuus laa­jentaa
j a syventää suurlakon aikana
jo tapahtunutta tosiasiallista vallan­ottoa
täydelliseen- vallan valtaami­seen
asti j a siten laajentaa"ja sy­ventää
itse vallankumousta. Aseis­tamiseenkin
olivat paremimat mah«
dollbuudet kuin aikaisemmin. Muis­tettava
on myös,^ että suurlakon lo­pettaminen
kohtasi monin paikoin
vastarintaa. Tämä oli osotuksraa,
että vallankumouksellisessa työväes­sä
oli halua jatkaa taistella. Oli
virhe, ettei näitä edellytyksiä käy­tetty.
Mutta et oilta sdledsta pito-
'uetta, bolshevikkipuotuiita, joka
olisi sen i ^ A n y / . i ^ i in luovuttiin kä­sissä
olevasta vallalta j a vallahku^
mouksellinen tilanne meni tilapäif
sesti,:ohi. . . •>-;^
Suurlakon päättymisen jälkeen
otti porvaristo alotteen käsiinsä. Se
hankki aseita, järjesti suojeluskun­tia.
Porvaristo käytti häikäilemä­töntä
agitatsionia yllyttä.en talonpoi­kia
"ryssiä vastaan** ja parjasi so­sialisteja,
jotka "ryöstäyät talon­poikien
työntulokset ja inaan% jär-nseampi
työväenkaarti nimitti itseu'
sä ptmakaartiksi.
Punakaartien ke£^:en syntyi koko
maata käsittävä yhteistoinunta ja
keskuJcset, niiii että oli sekä järjes
tyskaartien että punakaartien kes­kus.
Työväestö vaati kiihkeästi asei
ta ja rylUyi oma-alotteuiinkin toi
miin niiden saamiseksL Aseita saa­tiin
jonkun verran venäläiseltä sota-väeltii,
vaikka vastakumouksellinen
upseeristo ja sitä kannattavat soti­laat
niiden antoa jarruttivatkin.
Aseita saatiin myös Venäjältä ja
olisi saatu enemmänkin, jos johta­vat
elimet olisivat tarmoldcaammin
toimineet. Näin ollen valmennus-ja
varustautiimisasiassa puolue laa­hasi
jälessä, oltuaan keväästä loppu­kesään
joukkoliikkeiden johdossa,
mutta menettäen yhä enemmän joh
toasemaänsa elo—^marraskuulla, jol­loin
joukkoliikkeet paisuivat. Puo­lue
ei nähnyt vallankumouksen kier-tämättöniyyttä
eikä proletaarisen
puolueen tehtävää tällaisessa tilan­teessa.
vat aavistaa, kävellessään työpaikal­leen
kymmenennen päivän aamuna,
että se tulee olemaan heidän vii­meinen
ja pisin vuoronsa kaivjm-nossa.
Tämäntapaiset, niinkutsutut
onnettomuudet, ovat kapitalistisen
järjestelmän rikollisen"^ huolimatto­muuden
ja rajattoman saaliinhimdn
seurauksia, eikä niitä voida täydel­leen
poistaa ennenkuin työväestö on
lujasti järjestynyt, vaatiakseen ja
ottaakseen inhimilliset oikeutensa. .
Senjälkeen suoritti toveri Helin
seppeleiden esittämisen ja laskenu-sen,
joita oli 40 men tienoilla. N i i -
päästetty sisään noin 500 henki­löä,
täydyttiin sulkea ovet mahdol­listen
onnettomuuksiezi välttäniisdc-s
i Ohjelman loputtua sditettiin
yleisölle liikktmusjärjestys, .jota
oli tilanahtauden takia välttämätön
noudattaa, vainajia viimeistä ker­taa
katsoessaan, oli kirstut kierret­tyä,
poistuttava peräovesta. Kun
saliin oli ilmestynyt jonkunyerran
tilaa, päästettiin etuovesta vähitel­len
sisään sitä yleisöä, joka kadun
täydeltä oli siellä koko toimituk­sen
ajan — kolmatta tuntia — odot­tanut.
Sittenkin täytyi vielä kerran
suHcea ovet, kun ilta rupesi lähene­mään.
Osa yleisöstä ei niinolloi
— ikävä kylläkin -— päässyt ollen
kaan, edes näkemään vainajia, mut­ta
sitä ei • voitu auttaa. Hautaus­saaton
haalUta lähtiessä, seurasi mu­kana
noin 1,400 henldlöä, joista
noin 600 säännöllisenä kulkueena.
Haudalla ei enää, illan myöhäisyy-den
taida, suoritettu muuta ohjel­maa,
paitsi "soittokunta soitteli su
Erikoisesti on tämän ajan opetus
se, että jos yleensäkin on vallanku-mousajan
yelvotus valliankutnoukr
sellisen kansan aseistaminen kaikin
keinoin, niini oh kärjistyneen tilah-teen
päätehtävä työväien äseistami-
:neh, sille sotilaallisen johdon hank­kiminen
ja vallanottoon sekä kan­salaissotaan
valniistautuminen.'
; I^hingradin **Vapaus'V
joukkokiutaus rvnninisissä
SuoDKD työväen valiankanionsv. 1918
Tilanne kumoustapauksien edellä
Vuoden 1917 loppupuolella kävi
Suomessa tyÖtätek<5vän väestön lii­kehtiminen
vallassaolijoita vastaan
yhä ulikaavammaksi. Kotimaisella
hallituksella sen keskuud&sa oli
tuskin mitään auktoriteettia.
Tyytymättömänä eduskuntaan, vä­liaikainen
hallitus määräsi toimi-hoitajan"
auttamisen kautta. Edus-kuntapäätöksellä
eivät porvarit kui-,
tenkaan voineet hankettaan vahvis­taa
syystä, että talonpoikaisedusta
jista osa äänesti sos.-dem. ryhmän
mukana ehdotusta vastaan. 'Pääes-teenä
kuitenkin oli se, että kaikin
puolin kärjistyiieen tilanteen tulok­sena
sos.-dem. puolueen ja ammatti-
— t — ~ j — — —
tettavaksi uudet eduskuntavaalit lo- järjestön asettama Vallankumouk­sellinen
keskusneuvosto julisti mar­raskuun
13 p :nä suurlakon. Minkä-tähden?
Vaadittiin elintarve- ja työttö­myyskysymysten
järjestämisUE, njs.
ydtalain, kunnallislakien j a 8-tun-nin
työpäivälain voimaansaattamis
to, takeita, että pannaan alkuun te­hokkaita
uudbtuksia, kuten torppari
Vajpautus, äänioikeuden
laventaminen, suurtulollisten verot­taminen
y.m. Vaadittiin myös pe­rustavan
kansalliskokouksen kokoon­kutsumista.
Lakko levisi heti yli Suomen.
kdkuun 1—2 p;nä. So9.-dem. pup-
'lue luuli tässä tilanteessa saavansa
enemmbtön eduskuntaan j a sen joh­to
hylkäsi kokouksessaan tehdyn
vaalin poikottamisehdotuksen, jolla
vtyöväestössäkin oli jonkun verran
kannatusta. Puolue saikin vaaleissa
70,000 suuremman äänimäärän kuin
edellbbsä Vaaleissa, mutta vaali-
. väärennj-stä ja kaikkia muita kei­noja
käyttänyt porvaristo sai enem­mistön.
Eduskuntaan enemmistöksi pääs­seet
porvarit yrittivät omatakaises-ti
saada aikaan monarkbtisen vai
tiovallan syystä, etteivät nyt voineet
Venäjällä olleen itsevaltiuden suo­jassa
riistää ja komentaa Suomen
työväestöä ja talonpoikia, kuten oli­vat
vuosikymmenien ajalla haikai­lematta
tehneet. Vallankaappauksen
he aikoivat tehdä -'kolmen valtion-
Vaadittiin lahtarikaartien aseistarii­sumista,
joka vaatimus oli myös
tehty eduskmmassa esitetyssä "Me
vaadimme"-ohjelmassa. Valta var­sinkin
kaupungeissa ja muissa työ-läbkeskuksissa
asiallisesti oli jär­jestyneen
työväen vallankumouseli-
Kahddcsan suomalaisen kaivos­miehen,
jotka menehtyivät kaasui­hin,
ja savuun Hollingerin kaivan­nossa
t.k. 10:nes päivä alkaneessa
joukkomyrkyty^essä, joufckohau-taus
tapahtui keskiviikkona, 15 päi­vänä
t.k., alkaen toimitus kello 2
ip. suomalaisen osaston talolla ja
päättyen kello 6 illalla kaupungin
hautausmaalla.
Näistä joukkohautajabista muo­dostui
valtavin surujuhlat ja samalla
voimakkain' työläisten herätystilai-
8UUS mitä tuskin milloinkaan ennen
on pohjois-Ontariossa ollut. Kah­deksan
yhtäaikaista riistännän uhrbt,
jotka jokainem olivat olleet sitä^
paitsi perheen isiä, vaikuttivat jo
sellabinamijäristyttäyän voimak­kaasti,
ottaen vielä huomioon sen,
että saapuvilla oli vain osa tämän
hirmutapahtuman uhreista. Toiset
kansallisuudet menettivät sifaiä yh­teensä
31 työläistoveriaan,/ollen ko­konaisluku
39.
Kesti kotvan aikaa enn«>nkuin
kaikki 8 idrstua olivat kannetut ja
sijoitetut haaliin, jonka kestäessä
osaston soittokimta kaiutteli sydä­miin
koskevan surumarssin säveliä.
Tämän jälkeen <astuitov^ Wirta
kirstuneliöidoa väliin ja piti puoli­sen
tuntia kestävän puheen, mmstut-taen
aluksi mieliin sitä Jkatkeraa
tosiasiaa, ettei nibtä lukuisista vai­najista,
joita viimeisen kymmenen
vuoden a&ana on tästä halalbta
viety haudan lepoon ole tusJdn ollut
yhtäkään, joka ei tavalla tai tobella
olisi kaatunut ribtojärjestelmän
uhrina emienaikaiseen hautaan. M-se
ei saa tuudittaa meitä siihen
luuloon, että on tehty kylliksi. Näi­den
uhrien muiston kunnioitukseksi
ja heidän onnettoman kohtalonsa
hyvitykseksi ei riitä. mikään vä­hempi
muistopatsas kuiii suuri, voi­makas
kaivosmiesten järjestö, joka
kykenee tällaiset joukkomurhat
vastaisuudessia torjumaan, silläkin
uhalla, että kaivoskompoanioiden
täytyisi käyttää kalliita liikevoitto-milJooniaan
työläisten turvallisuu­den
hyväksi, r
Seuraavat osanottosähkösanomat
saapuivat tilaisuuteen:
"Nikolai Sivula,
- Suomalainen Haali,
Timmins, pnt.
Pyydämme teidän eisittamään tä­mänpäiväisissä
hautajaisissanne sy-dämellisimmän
säälinosoituksemme,
Hollingerin onnettomuudessa sur­mansa
saaneiden toverien perheille
ja ystäville. ! Me^luotamme siihen,
että sadat työläbtoyerit, joita u h ­kaa
samat olosuhteet, tulevat elä­västi
huomaamaan työväen järjes­tymisen
voiman ainos^csi pelastajak­si,
joka voi estää tällaiset tapahtu­mat
uudistumasta vastabuudessa.
Canadan Siiomalaben Järjestön
Toimeenpaneva kom.
A. T. Hill, siht."
hin liittyi mieleenpahtavia muisto­sanoja,
joista tässä mainitsemme
muutamiar
"Mauno Valolle
Soittokunnalta
"Sävel, mi ennen soii
ei enää kaikua voi^ ^
Mubtosi elää."
rumarssia siksi, kunnes vainajat le­päsivät
rinnakkain Cana,dan kylmäs­sä
sylissä. — Senjälkeen loivat e-loonjääneet
toverit haudan ui^>een
ja lähtivät hiljalleen koteihinsa . ..
tavallisiin t y ö l a i t kotdhin. Mut­ta
iniltä tuntui nyT sellaiset kodii^
Joihin ei kuulunut enää perhettä,
vaan i t k e ^ murtuneita leskiä ja
orpoja..-.?
Työläistoverit Pohjois-Ontariossa!
Vieläkö aiotte tylsinä odotella eneml
pää? Eikö jo riiläkovat orjakoh-talon
kolhut ajamaan työläbiä yh­teenliittymisen
ainoalle pelastavalla
tielle? Aiotteko antaa tämän ko­van
ja kaamean opetuksen haihtua
ja^ sitten taas jatkaa entbtä tylsää
orjan maleksintaa julman herransa
jaloissa? Nyt on aika, osatoverit!
Canadan kaivostyöläbten unio (Mine
Wprker8 Union of Can.) on Punaisen
Talotiddlisen kansainvälben kanssa
yhteydessä ja siinä on j o tällä het­kellä
muuri, jonka turvin voi tais-telia
• ja sitä kannattaa yhä miahta-vammaksi
lujittaa. Uusi, ripeä ryn­täys,'
pohjoben toverit! Teillä ei
ole mitään muuta menetettävää Imin
alituinen kurjuudoi j a kublemai»
uhka; mutta yhtyneinä kiinteään
liittoon maaihnän ' jäxjestyneiden
iyöläbten kanssa, te Voitte voittaa
koko maailman! *
Kullankaivaja.
Loi
noa erikoisuus tälläkertaa, mainitsi
puhuja^ on se, että meillä nyt oh
kokonaista kahdeksan mykkää to-
''Stajqa keskellämme, jotka silti
lausuvat mielistä lähtemättömiä syy­töksiä
sitä järjestelmää vastaan, jon­ka
uhreina he kaatuivat, Samalla
heidän muistonsa asettaa eloonjää-neille^
kiertämättömäksi velvollisuu­deksi
luokkataistelun tehostamisen
yleensä j a erittäinkin vankan, laa­jan
ja virkeän kaivosmiesunion
luomisen Pohjois-Ontarioon. Jos k i ­visen
mmstopatsaan nostatamme^
näiden uhrien yhteishaudalle, niin
"Hautajabkomitea.
Suomalainen Haali,
Timmins, pnt.
Vastaanottakaa, toverit, vilpitön
osar^ottomme suuressa surussanne.
Xfhrit, jotka keskuudestanne on riis­tetty,
ovat järkyttäneet koko maan
työväestöä. . Onnettomuus on sy­västi
liikuttanut meitä kaikkia, sil­lä
yhteinien kohtalo sitoo työläisiä
toisiinsa. Hollingerin turmanluola
on iskenyt haavan koko työväenluo-.
kan. ruumibeen. Kaivokseen sortu­neet
toverimme kuolivat kaivaes­saan
kultaa rikkaille riistäjille. He
ovat riisto järjestelmän uhreja. Me
tiedämme, etteivät mitkään surun-valitukset
voi lievittää rakkaimpansa
menettäneiden omaisten pohjatonta
tuskaa, sillä sanat ovat tässä tapauk­sessa
tyhjää helinää. Mutta luu­lemme
tulkitsevamme koko maan
valveatxmeen työväestön tunteita^ ja
vakaumusta, kun sanommej että nuo 1
kärsimykset vaativat hyvitjrstä!
"Näytelmäseuralta
Olit yksi joukkomme parhain —
jouduit elosi uhraamaan varhain
rahavalla.n alttarille.
Kaihoten sua kaipailemme,
murhemielin muistelemme
kjrynelillä,' katkerilla.
Viimeinen, lämpöinen toveruus-tervehdys
myötäs—
Mielemme katkeruus kiihoittaa
jatkamaan työtäs!
"Wirran perheeltä
Sä synnyimaan lahtarien
kourista pelastuit.
Vaan vieraan maan riistovallan
uhrina tukehduit—"
"Nuorisoliiton osastolta
Sä nuorena kaaduit, vaan
mubtösi elää—
idässä rusko jo "kirkkaana helää."
Timminsin osuuskaupan puolesta
laskettiin yhteinen seppele kaikkien
näiden uhrien mubtölle.
Toveri Walter Aallolle ei las­kettu
paljon seppeleitä. Hän o|i
yksi niitä hiljabia, yksinkertaisia ja
hartaita, jodca jäävät vähille kim-nianosoituksiile,
niin eläissään kuin
kuolleessaankth, mutta ainakin van­hempi
polvi tulee erityisellä läm­möllä
kauan "pikku-Aaltoa" muis­telemaan
» Jos jokainen, useammallk-leiviskällä
varustettu täyttäisi edes
yhtä auliisti velvollisuutensa kuin
meidän "pikku-Aaltomme" täytti,
niin köyhälistön vapautus ei olbi
kaukana!
Toverit Kiunpula ja Aho olivat
voimistelu- ja urheiluseura Ilon
kaikkein toimivimpia jäseniä ja on
heidän jättämänsä aukko täytettä­vissä
vain siten, että kaikki jälelle-jääneet
jäsenet tarttuvat entistä .lu­jemmin
vetohihnoihin! Ainoastaan si­ten
saa se komea seppele merkityk­sensä,
, joka Ilon puolesta laskettiin
vainajien kirstulle.
Viimeisten kymmenen päivän
sisällä olemme joutuneet seuraa­maan
yhtä kaikkein hirveimmistä
teollbuusmUrhista, mitä koko Cä^
nadan teollisi^uden historiassa tun­netaan.
Kolmenkymmenenyfadeksän
kaivosmiehen joukkomurha on to­della
ankara isku. Sen määrän
on tällä kertaa vaatinut Hollinge­rin
kultakaivos Timminsissä. Kai­vos,
joka on alallaan yksi maail­man
suurimpia, ja suurin koko Ca­nadan
kaivosteollisuudessa.
Viime päivinä ovat kaikkien kau­punkien
lehdet olleet tulvillaan uu­tisia
ja kaikenlabia kuvauksia mai­nitusta
onnettomuudesta. Useat
porvarilehdet ovat pyrlsaneet si­vuuttamaan
jutiin sillä, että jahrien
menetyksen korvaa se, että. pelas­tustyön
aikana esiintyi niin paljon
inhimillistä uhrautuvaisuutta; Toi­set
ovat jo laskeneet 'kultakolikois­sa,
kuinka monen dollarin vahinko
kaivoskoinppanialle viikon kestänees­tä
tiiitannon pysähdyksestä koitui.
On myös selitetty, että lähimpinä
vuosina voidaan Hollingierin kai­voksen
kultatuotanto koroittaa
suuremmaksi, kuin minkään muun
kaivoksen tuotanto maailmassa.
Toiset porvarilehdistäkin ,ovat sen­tään
ottaneet kokolailla kirpeän
arvostelun kannan. Jopa sellainen­kin
kuin "The Ottawa Joumar^läu-sui
viime viikolla eräässä toimitus-kirjoituksessaan
kokolailla ankaria
hyökkäyksiä Hollingerin komppaniaa
vastaan. Sellaisia välttämättömiä
välineitä, kuin kaasunaamareita ja
muita tulipalon varalta tarvittavia
pelastusvälineitä ei ollut saatavis­sa.
Ei ollut koko Pohjois-Onfarion
työskennelleet. Tämän Mrjoittaja-
Idn on bllut tUiUsuudessa näkemään
lukuisia kertoja Hollingerin kaivok­sen
työnjohtajien raporttikirjoja,
joihin kaikki mainitut seikat merki­tään,
sekä antanut ylös tehdyt työ-
,tunnit. Tämän väjte siis pitää paik-kansai
että kaivoksen ylin johto tur­haan
yrittää kierrellä pois raskaasta
edesvastuusta. H© koettavat kierto­tietä
selittää olleensa mainituista
seikobta tietämättömiä, vailia eivät
olekaan kehdanneet tehdä sellaista
väitettä, että alemmat työnjohtajat
ja kapteenit eivät olbi näbtä asiois­ta
raporteeranneet.;'
Miten sitten on ollut mahdollista,
että esimerkiksi kaivoksen tarkas­tajat
eivät ole olleet selvillä tuol­laisesta
vuodesta vuoteen "tapahtun-neesta
lainrikkomuksesta? Tuntuu
hyvin uskomattomalta, ettei tarkas­tajat
olisi tuolloisesta seikasta tien­neet.
Mutta jos se todella on ollut
heidän puoleltaan tietämättömyyttä,
osoittaa se vain sitä, että kaivoksen
tarkastajat eivät välitä huolehtia sii­tä,
'mihin sellaiset palavat aineet
kaivoksessa kuljetetaan, kiiin glyse
riinipaperit, y.m.. tulenvaaralle alt­tiit
jätteet. Jos he taas ovat tien-ne
©t,>oyat he katsoneet asioita vain
sormiensa lomitse, - eneihpää asioi­hin
puuttumatta.
Miksi sitten työläiset eivät ole
asiaa valvoneet? * Siinäpä onkin
meille kaikille arka kohta. Suurim­pana
sjrynä,siihen oh se, että ei ole
ollut kaivosmiesten unio niin voimak­kaana,
että se olisi tällaisiin asioi­hin
voinut tarttua- ja tutkimuksia
toimittaa. Tobaalta työläiset suu­relta
osalta eivät ole tienneet, että
kaivosseudulla. Ensimmäiset naa- noita-jätteitä todella kaivoksen hol-marit
tuotiin Toronton paloasemalta, veihin kaadellaan. Allekirjoittanut
Uhrien iät ja perhesuhteet:
WALTER JALMAR AALTONEN,
57-vuotias, vaimo ja 4 lasta Suo­messa.
MAUNO ARMAS VALO,
26-vuotias, vaimo ja 1 lapsi Tim­minsissä.
AUGUSTI MIKAEL AHO,
27-vuotias, vaimo (ollut vajaan
vuoden nainibissa).
ALFRED KUMPULA,
36-vuotias, vaimo ja 1 lapsi Tim-nunsissä.
OSKARI AHVENKOSKI,
42-vuotias, vaimo ja 5 lasta Suo^
messa.
JOHAN M K O L A I KANGASNIEMI,
41-vuptias, vaimo Timminsissä.
CHAS. MÄKI (MUSTAMÄKI);
42-vuotias, vaimo ja 2 lasta Tim­minsissä.
PEKKA HEDECNIEÄH),
38-vuotias, vaimo ja 2 lasta Timr
minsissä.
Hautajabia järjestämään valittu
ii:omitea saattoi jo ennakolta aavis­taa,
että osanotto tulee olemaan run-
Isas ja siksi oli kaikki ykätyiskoh-mutta
nekin olivat niin puutteelisia,
että pelastajat eivät niiden avulla
voineet olla kuin lyhyen ajan kai­voksessa.
Näin lausui lehti.
Kunnoliset pelastusvälineet todel­la
voitiin hankkia vasta Yhdysval­loista,
Pittsburg'ista, Pennsylvanian
valtiosta- Vasta sieltä asti löydet­tiin
-sellaiset välineet, joiden avul­la
pelastajat voivat mennä kaasulla
ja savulla , täytettyyn . kaivokiseen.
Nämä välineet ovat ainoat koko
Amerikon mantereella, jk kuuluvat
ne Yhdyisvaltain hallituksen kaivos-departementille.
Jo nämä kaksi seikkaa ovat erit­täin
merkillepantavia, -Huomioon
ottaen sen, että Yhdysvallobsa sa­moin
kuin Canadassakin tapahtuu
tuhkatiheään sekä suurempia että
pienempiä kaivospalojä, etenkin hii­likaivoksissa,
«i tällaisia välineitä^
ole ainoallakaan kaivoskomppanial-la;
ei edes suurimmilla.
Mistä tämä välinpitämättömjrys,
johtuu? Luonnollisesti siitä, että
tuollaiset laitteet 'maksavat kom]>-
panioille muutamia satoja,. ehkä
muutamia tuhansia dollareita. Sen-tähden
niitä ei ole laitettu./ Myös^
kin siksi, että näiden maiden kaivos­lait
eivät mitään sellaista pakoilta­vaa
määräystä «bällä, vaikkakin niis­sä
ylimalkaisesti kehoitetaan huo­lehtimaan
kaivosten turvallbuudesta.
Kaikkein törkeimi&nä rikollisena
menettelynä Hollingerin kaivoskomp-panian
puolelta voidaan kuitenkin
sanoa olevan sen, että vastom voi-mastaolevan
Inivoilain maSrayksii
on kaiToksen tyhjiin hoIveihiD kasat-ta
• satmnattmnat maarSk palavaa
jätettä.. Siellä on ollut paperia,
sahanpurua, tyhjiä laatikoita, puuta­varan
jätettä,, lamppujen karbiidia
jne. Ei ole kys2^ys mistään satun-niasesta
tap^tnmasta, jonka joku
työläinen tai alempi työn­johtaja
olisi- sivumennen tehnyt tai
teettänyt. Sellaisesta ei voi oBa
edes puhetta, sillä mitään vähäkään
Työn sankarien kuolem'a mSköön!''^ valvottu. Yleisöä al-jälkeenjäävät
toverit entistä Injeni-paan
taisteluun sen järaestelmSn
koikin tulvia haaliin jo tantia en­nen
toimituksen alkua j a kun oli
huomattavampia töitä, ei kaivoksessa
teetetä, ettei niistä mene tarkat ra­portit
kaivoksen ylimmälle johdolle.
Jopa jokaisen työläisen kulutta­ma
työaika, jokainen työtunti merM-tään
tarkalleen^ missä ja.'missä nur­kassa
fyöläiset ovat päivänmittaan
työskenteli. Hollingerin kaivoksessa
tosin vain verrattain lyhyen ajan,
kuusi kuukautta, jolloin piin tilai­suudessa
kulkemaan tuon jättiläis-kaivoksen
kaikilla tasanteilla ja eri­koisesti
juuri tuoh surman-aukon ym­pärillä^
mutta / en kertaakaan nähnjrt
kaadettavan mainittuja jätteitä alas
"stopeihin". Lukemattomat kerrat
kylläkin Ääin noita samoja jätteitä
vaunuhin lastattuina, mutta- aina
olin siinä uskossa, kuten minulle oli
selitetty; että ne viedään yövuoro­jen
aikana maanpäälle ja siellä ' ne
poltetaan.
Tosin työskentelin eräinä aikoina
yövuoroillakin», mutta en koskaan
sattunut. näkemään;i^^ ^
maanpinnalle nostettavan. Kun siis
asiaa näin gälkeenjpäin harkitsee
puolelta jä toiselta, niin tulee sel-labeen
. käsitykseen, että noiden
palavien aineiden tyhjääminen on
tapahtunut viMiniäisen aalaperäiayy-den
vetliostä. ^.
Tälle olettamukselle antaa vah­vistusta
myöskin ne raportit, mitä
viime päivinä on erinäisten tarkasta­jien
kautta annettu, samoin k^in
Timminsin Citizen-lehden tl k. 13
pnä julkabema Iselostus, että joku
asioita tuntenul; työmies on selittä­nyt
tuollaista lainrikkomusta tapah­tuneen
ja ohjannut tarkastajat löy­tämään
muitakin samanlaisia jäte­kasoja.
Sib vain unntamille yksi­löille
on ollut selvillä mainittujen.
jätteiden kasaaminen kaivokseen.
^ Miten pitemmälle asiaa ajattelee,
sit^ selvemmin: tulee ilmi myöskin
se, että kaivosmiesten lampuässa
käytetty puoliksi prfanut iarbiidi,
jota kasaantuu jokaisella tasanteella
nopeasti useita tyimyreitä, on näh­tävästi
kaikessa huolimattomuudessa
kaadeltu noihin samoihittonkaloihia.
Siitä syntynyt kaasu on ollut ehkä
kaikkein suurimpana tekijänä kai­vosuhrien
nopeaan kuolemaan, silla
se on muutamissa minuuteissa, saat­tanut
pilata koko kaivoksen Hman.
Tämä tapaus on meille katkera
opetus. Se osoittaa^ että. komppa­niat
saaliinhimossaan laittavat työ-läbnieen
- kaikenlaisia surmanloukku­ja,
senkään että huolehläsivat hei­dän
turvallisnndestaan. SikoIHsta
menettelyä hazioitetaan työläisten