Vapaus, July 27, 1967

              Sivu 2 Torstai, beinäk 27 p. — Thursday, July 27, 1967
VAPAUS I N D E P E N D E N T L A B O R O R G A N
O F F I N N I S H C A N A D I A NS
( L I B E R T Y ) Established Nov. 6, 1917
EDITOR: W . E K L U N D MANAGER: E. S U K SI
T E L E P H O N E : ÖFFIck A N D koiTORIAL. 6 7 4 - 4 2 6 4
^Published thrlöfe veekly: Tuesdays, Thursdays and Saturdays by Vapaus
Publlsblng Co. Limitfed, 100-102 E lm St. West, Sudbury, Ontario, Canada.
. Mailing address: Box 69
Adltfrtteing retfe iqcfon appllcation, translatlon free of charg«.
'Authorlzed as secqnia clatä mail by the Post CMfice Department, Ottawe,
and ft>t" payment of postage in cash.
CANADIAN OANGUAGE-RRESS
TILAUSHINNAT:
CaiiädaBsa: 1 vk: $10.00, 6kk.$5.25 USA:n:
3 kk. 3.00 Suomeen:
1 vk. $11.00,6 kk. $5.75
Ivk. 11.50, 6 kk. 6.25
de Gaullieti puheista
HtioflJmatta lainkaah siitä toimiteo iRanskan~ pa-esidentti
Charles de Gaulle protokollan, säädösten kirjaimen ja hen­gen
mukaisesti — j;a meistlä tuntuiu, että hän esiintyi eräässä
mielessä tÄhdittomasti — pääministeri Pearson ja vielä enem-mänhänen
hallituksensa erääit muUt jäsenet olisi menetellyt
viisaimmin, jos he olisivat pitäneet "mölyt mahassaan", ku­ten
sanotaan.
Jos missään niioi tässä yhteydessä Uuden demokraattisen
puolueen (NDPn) kaoisallinen johtaja T. G. Douglas esitti
viisaan neuvon kehoittaessaan hallitusta pitämään pää/nsä
kylmänä" ja karttamaan liian hopeita vastasyytösten. esittä-
• niisiä.'
Jos näin olisi menetelty, silloin ohsi liitto(halliitus väisty­nyt
sen kurimuksen,, mihin se nyt intomielisyydessään 'ajau-r
ttö puhumalla Canadaa uhkaavan "pienen vähemmistön"
rohkaisemisesta, inilkä on :kiuitenkin loppujen lopuksi niin
"sfiM"! asia", että siitä täytyy pitää hallituksen kaksi istuntoa
yhtenä päivänä, harkita erilateia vastasiirtoja ja julkaista
sitten haarvinaisen kovasävyinen muhdesaama arvossapide­tylle
vierailijalle. Tällainen ristiriitaisuus ei varmaankaan
nostanut liittohallituksen arvovaltaa niiden tuhansien ja tu­hansien
ranskalais-canadalaisten silmissä jotka osallistuivat
irttlCkkain mielin presidentti de Gaiullen vastaanottotilaisuuk-
: Siih, ••• • ,
Meidän lehtemme ei kannata Quebecin separatisteja.
Velkaa 'käsityteemme on, että olisi sekä Canadalle yleensä
että Quebecille erikoiseslti vahingoksi, jos Quebec eroaisi
tUanadasta ja muodostaisi oman itsenäisen valtionsa. Tämän
vuoksi emme luonnollisestikaan hyväiksy sen paremmin vä­lillisesti
kuin välittömästikään separatisteille annettavaa tu­kea.
Meidän käsityksemme on, että Canadan tulevan edis­tyksen
ja suuruuden perustana on liittovaltion säilyttäminen
•ja lujittaminen.
Tässä mielessä on valitettavaa, ett presidentiti' de Gaulle
käytti Montrealin kaupungintalolla rfiaanantaina pitämänsä
puheen yhteydessä separatistien omaksumaa tunnuslausetta
"vive Quebec libre" — eli vapaa Quebec.
Aivan varmaa on kuitenkin se, että kaiikki ne tuhannet
' ranskalais-canadalaiset jotka Montrealin kaupungintalolla
Quebecista Mnotrealiin johtavan maantien varrella niin in-aiokkaasti
hurrasivat ja antoivat suosionosoiituksia de Gaul-leUe,'
eivät olleet "separatisteja", vaan kansallistunnon ja
-ylpeyden tunteessa toimineita tavallisia kansalaisia,'nimen­omaan
ranskalais-^canadalaisia.
Mitä tahansa "rohkaisua" —Päämiintisteri Pearsonin sa-miontaa
käyttääksemme — Quebecin separatistit de Gaullen
puheesta saivat, ja sitäkään emme halua kokonaan kieltää,
«e oli meidän käsittääksemme pikkuseikka siihen vesimää­rään
verraten, mitä separatistit kannattajineen saivat liitto-
Ihällituksen hätiköiden julkaistusta ja heikosti harkitusta
"moitelausunnosta".
Selvää on, että kenelläkään ulkomaalaisella, sen parem­min
de Gaullella kuin muillakaan, ei ole minkäänlaiista oi­keutta
sekaantua Canadan sisäisiin asioihin. -
Mutta Quebecin tapahtumat — presidentti de Gaullen
leimuavat kansaUismieliset puheet ja niiden vastaanotto
suurten väkijoukkojen taholta — ovat osoituksena Canadas-sa
kehittyneestä ja yhä pahenevasta perustuslaillisesta krii-.
.sjstä, minkä ratkaisemiseksi ei ole valtiovallan toimesta
'Asiallisesti puhuen pantu 'tikkuakaan ristiin, vaikka onkin
totta, että asiaa käsittelemään nimitettiin tosin liian suppein
valtuuksin kaksi-kielisyyttä ja -kulttuuria tutkiva kuninkaal­linen
komisgioni.
Kansakuntana meidän tulisi eräässä mielessä olla kiitol­lisia
presidentti de GauUelle siitä, että hän veti näin selvästi
nähtäväksi kansakuntaamme jäytävän taudin.
. Asiaa ei liioin paranneta sillä, että ollaan niin kuin ei
mitään olisikaan, tai sillä, öttä painetaan kaimelikurjen lailla
päämme hiekkaan siinä hurskaassa toivossa, että mitään ei
sen jälkeen enää näy. *
Kylmä totuus on, että kansallismielisyys ja siinä yh­teydessä
valiitettavasti byllä separatismikin — voittaa jat«
kuvasti lisää kannatusta Quebecissa. Joka ei ole tätä halun­nut
ennen nähdä tai tunnustaa, hän sai sen nähdä kaikessa
laajuudessaan de Gaullen vierailun aikana.
Ja jos tämä suunta saa jatkua, Canadaa uhkaa sisäinen
heikkous ja pahimmassa tapauksessa* kahteen erilliseen: osaan
jakaantuminen. __
.Kuten sanottu, tätä vaaraa ei voida torjua painamalla
p'äätämme:kamelikurjen lailla hiökkaan,, eikä liioin halliluk-r
Sibfi julistuksilla tai de Gaullelie esitettävillä nuhdesaarnoil­la.
De Gaulle, sen paremmin kuin kukaan muukaan ei saa
kishoitetuksi ranskalais-canadalaisia muusta Canadasta eroa­maan
pyrkivän linjan kannattajiksi, jos poistetaan he talou­delliset,
poliittiset, ja sosiaaliset syyt, jotka tyytymättömyyttä
Quebecissä, varsinkin rarisk^alais-canadalaisten keskuud^sssa
•aihöuttavat..-^ ' •'v:>"»W|fl||j
Tämän pulman ja vaaratilanteen korjaamiseksi tarvitaan
sekä valtiomiestaitoa että ajankohtaisia toimenpiteitä.. Rans­kalais-
canadalaisia ei saada tyydytetyksi millään kepposilla,
ei eleillä eikä epämääräisillä lupauksilla, mitä ei ehkä äiota-ikään
täyttää. Ho odottavat oikeutetusti pääsevänsä vihdoin
'viimeinkin pois ''tö luokan" kansalaisten asemasta missä
.he ovat aivan liian usein vain pallkkatyöläisinä englantilais-canadalaisten
jia amerikkalaistiBn. rahamiesten ottaessa pääl­täpäin
tehtaiden, liikkeiden ja muiden laitosten voitto-osingpt
Tässä n^ielessä meidän.lehtemme liittyy niihin cah'a)da-laisiin,
jotka katsovat yhä lisäärityvässä määrässä, ettäi Ca-naddn
liittovaltion rakenteessa olisi käytännössä tunnustetta*-
va se to.siasia, että tämä maa on kahdesita eriirisestä kans'asta
Autonm
Auto on pitkän aikaa ollut
paitsi mukava liikenneväline
myös monien liikenneonnetto­muuksien
syntipulcki. Vuonna
1965 Yhdysvalloissa jonka osalle
tulee 40 prosehttia maailman au-tontuotannoäta^
menetti 49,000 ili-niistä
henk^sä läaanleiUä ja 3,5
miljoontui sai vaikeita vammoja.
Noin iMtOOOifamiiihenkeä mene­tettiin
Euroopan maanteillä ta-palitunMssa
liikenneonnettomuuk­sissa.
Tuhansia surmansa saanei­ta,
mUjoonia vammoittuneita —'
tämähän tuntuu miltei sota-ajan
tilastolta.
Liikenneonnettomuuksien syitä
eriteltäessä on saatu selville, että
ihmiset menettävät usein henkeni
£ä autojen telcnlsten puutteellisuuk­sien
vuoksi. Siksi turvallisuuson­gelma
onkin muodostunut nykyi­sen
auitonsuunniUelun täi-keäksi
vaiheeksi, vähintään yhtä tärkeäk:
si kuin auton ulkokuori, sen no­peus
ja pitkäikäisyys. Päiväjäi-jes-tykseen
on asitunut tui-vallinen au­to,
joika takaa matkustajien tui--
Vallisuuden vakavissakin liikenne­onnettomuuksissa.
Työtä tehdään eri linjoilla. On
ehdotettu jarrujäi-jestelmää, joka
sulkisi pois neatejarrujärjestelmän
kulumisen aiheuttamat viat. Edel­leen
on tutkittu aiiton korin ja
päällyskumien luotettavuutta, kehi­tetty
koemalleja, joissa ovet ja ko­jelauta
on päällystetty synteettisel­lä,
kimmoisalla jopa 60 cm paksui-
£elU\ kerroksella, johon kaikki vaih­deta
ngot ja nappulat painuvat pii­loon
ju joissa ohjauspyöräkin on
kokoontaitettava.
On konst)uoitu autoja, joissa voi­makkaankin
iskun sattuessa moot­tori
parnuu alas auton alle ja tuuli­lasit
lontävät ulospäin. On -myös
keskusteltu mahdollisuudesta ra­kentaa
sellainen auto, jonka sekä
Uu- että takaosa antaisivat myö.
ten. Esteeseen törmätessään ne
muuttaisivat muotoaan ja ottaisi­vat
vastaan suurimman kuormituk­sen.
KovarakenteLnen ohjaushytti
sitävastoin jäisi vahingoiltumatto-maksii.
Suunnittelijoilla on käytet-tävissäim
tuhansia murskaantunei­ta
autoja, joita sopii tutkia. Tämä
ei kuitenkaan liitä. Vannistuakseen
auton turvallisuudesta suunnitteli­jain
on itsensä yritettävä "rikkoa
auitons?. Ja kyllä niitä rikotaankin.
Auto ilmestyi maanteille vuonna
1885. Autoja alettiin rikkoa vasta
45 vuottii myöhemmin: Viime ai­koina
johUivat autofirmat lähettä­vät
laisteluun toista tuhatti» autoa
vuodessa. Yhdysvalloissa niitä on
200. Esimerkiksi Fiatin kokeissa
suunnittelijoita kiinnosti iningon,
poikkipalkkien ja sivupalkkien se­kä
vuoraulcsen lujuus, hitsaus- ja
niittau.';kohtien kestävyys, erillisten
solmukohtien kimmoisuus ja defor­maatio
seicn se,. miten suuri vaara
koiluu ohjauslaitteelle yhteentör­mäyksessä.
Koeautot ajetaan yhteentörmäyk­seen,
päästetään ?»las kaltevaa tie­tä
ja alist-ctaan muihin rasitusko­keisiin.
Näillä keinotekoisilla toi-menpitipillä
saavutetaan vain osil-tnisia
tuloksia. Autotehtiiat suorit­tavat
kokeensa yleensä kaksivaihei-sina.
Aluksi tutkitaan korin käyt­täytymisiä
jalu.stoilla ja katapul-
SYNTYMÄ.
PÄIVIÄ
Lauri Jokinen, Toronto, Ontario,
tyätlää pcrjanUiina, heinäkuun 28
pnä 68 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
koostuva — englantilaisten ja
ranskalaisen Canadan maa,
joille kummallekin olisi taatta­va
perustuslain kirjaimen ja
hengen perusteella täysin tasa
arvoiset oikeudet ja velvolli­suudet.
Näin menetellen voitaisiin
täyden itsemääräämisoikeuden
tunnustamisen -perusteella lu­jittaa
ja ikuistaa vapaaehtoi­seen
liittoon perustuva liitto­valtio,
mikä kestäisi poliittises­ti
puhuen sekä tyvenen että
myrskysään kofititelem ukset.
Muiden hyvää tarkoittavien
canädalaisten. kanssa meidän
lehtemme toivoo, että Canada
pysyisi yhtenäisenä ja vuoren
lujana liittovaltiona. Mutta
kuten monet nlUutkin, me us­komme;
että tämän ehtona nyt
ja erikoisesti tulevaisuudessa
on se, että ranskalaiselle Ca­nadalle
tunnustetaan ei enem­pää
eikä väheinpää kuin tasa-at-
voiset oikeudet eriglantilaii-sen
Canadan rinnalla yhteises­ti
ylläpidettävästä, yhteisesti
tuettavassa ja yhteisesti puo­lustettavassa
liiittovaltipkodis-sa.
teille. Lopulliset kokeet suoritetaan
ikuifenkiai luonnossa,' tosin ohjaus­pyörän
ääl^fesä istuu ' hufckfe. E H -
koislaitteeit rekisteröivät iskujen ai-heuititani?.
t vauriot sekä irronneiden
bsien putoamiskaaret.
ticipointa on jäljitellä törmäys-:
lä seinään. Mutta entä, jos auto
lörmää toiseen autoon, joka seisoo
l i en laidasoa tai joka ajaa vastaan
Suurella nopeudelki? Onhan ohjaa-
Inaton auto kovassa vauhdissa erit-
•äin vaarallinen. Näissä kokeissa
Vaaditaan erityistä tarkkuutta ja
Uskallusta.
Mielenkiintoiinen koe suoritettiin
felokuun 6. päivänä 1652 Portsmout­hissa,
jonka lentokefnitän kiitoradal­l
e ajeltiin Kaisei--Virginiamei-kki-hen
auto. Ohjauspyörän ääressä is-
'liii erikoisesti tehtävään valmonnet-
.lu mico. Hän kiihdytti Kaiserin 96
km tuntivauhtiin, ja kun siihen au­toon,
johon hänen oli määrä tör­mätä;
o^li jäljellä enää 180 metriä,
hän antoi mei'kin. Silloin hänet
poimi lennt.<:la vielä nopeampi eri­koisvalmisteinen
auto, jossa oli sei-somasilta
ja kädensijait. Koeajaja
hyppäsi vauhdissa pois omasta au-fostisan
apuauton sillalle,- ja Kai-
55er murskaantui maaliautoon.
Tämä menetelmä ei ole lähes­kään
paras,: mutUi siitä oli kuiten-ikin
aloitettava. Nykyään autoja oh­jataan
maaliin radiolla muista au­toista
tai peräti helikoptereista kä-s,
in. Mutta tiliäkään tavoin ei vielä
saada riittävän täydellisiä tietoja
erillisiten solmujen ja koneikkojen
loimin:.:nsta, ja sitä paitsi kalliit ra­diolaitteet
tuhoutuvat joka kerta.
Lisäksi- automaattilaitteissa saattaa
jMvan viime sekunneilla ilmetä rik­keitä,
joista on vaikea tietää heli­kopterin
kojelaudan ääi-essä istuen.
Tällaisissa tapauksissa on luotet­tavia
kaukö-ohjausjärjesilelmä, joka
on kehitetty Neuvostoliiton auton-tutkimusinstituutissa;
Autoja lutkillaan muutenkin kuin
rjitä murskaamalla. Tutkimukset
muodostavat monrniutkaisen . koko­naisuuden;
sillä ennen kuin auto
joutuu kokoomaosaston liukuhih-
1 alle, on suunnittelijan oltava var­ma
siilä, että jokainen yksityiskoh­ta
on varma ja luotettava. Jokai-
USAnMatn^
sintterfaistiiiriassa
Washington. — Yhdysvallat bn
tämän vuoden lalkaha kätslnyt
Vietnamissa enemmän tappioita
kuin koko viime vuonna ilmenee
Saigonissa julkaistusta virallisesta
tiedonannosta.
Tämän vuoden kuuden j a puo-len
ensinimäisen kuukauden aikaiia
on käatiihut 4,448 a>mei'ikkaläiätu,
imikä on noin 600 vheanmän kuin
koko viime vuonna. Haavoittunei­den
määrä ön kuitenkin hoin 5,000
imiestä suurempi kuin koko viime
vuoden aikana, 35,104. Tämän lisäk­si
on 700 amerikikalaista kuollut tä­nä
vuonna muiätä kiuin Eodankäyn-tiin
suoraan liittyvistä syistä. Yh­dysvaltain
kokonaistappiot ovat tä-nä
vuonna siten noin 4,400 miestä
suuremmat kuin viime vuoden me­netykset
Amerikkalaisten joukkojen lisään
tyneet tappiot johtuvat osittain siitä
että Vietkongin pääyksikköjen tor­junta
on yhä lisääntyvässä määrin
siirtynyt amerikkalaisille. Etelä-
Vietn;imin hallituksen joukoilta.
Amerikkalaiset joukot ovat lisäksi
^kiihdyttäneet. taistelutoimintaansa
saatuaan vuoden aikana suuria vah­vistuksia.
Etelä-Vie-tnamissa on
tällä hetkellä 465,000 amerikkalais^
ta sotilasta (vuosi sitten 286,000).
sen uuden mallin koekappaleet jou­tuvat
läpäisemään kymmenien tu­hansien
kilometrien koeajot pääl-lysteilt.
iän erilaisilla maanteillä.
Tällainen koeajo saattaa' kestää
kuukausia, joskus vuosiakin; .
Näiden koeaikojen lyhentämisek­si
autoja kokeillaan erikoivalmis-teisiila
teillä, jotka koostuvat kah­leen
riviin asetetuista bo'.onipaa-
.'uista- jotka ovat kulmittain pituus­akseliin.
Sitten kun tällaiset beto-nipaalut,
aso'.etaan tielle poikittain
cpätasf.isin välimatkoin, syntyy niin
sanottu pyykkilautatie. Betoni on
lähmettynyt tielle kuin meren ääl­iöt,
joiden korkeus ja välimatka
(Jatkuu sivulla 3)
LÄNSI-SAKSAN POHUSLAIN
SÄÄDÄNNÖLLE TUOMIONLItTOSSA
Mx'.skova. - 7 - Länsi-Saksan poik-keu"
laiii.säädäntö on jyrkä-^ti risti-
Midassji Potsdamin sopimuksen
.Tfiääräyr/cn kan.Tsa. korostetaan hil­jattain
julkaistussa Neuvo.-5toliiton
v i r a l l i s in uutisloir.iiston lausunnos-
• • '
Tämivn Neuvostoliiton hallituk­i
en kantaa kuvastava lausunto tuo­mitsee
jyrr.in sanoin Länsi-Saksan
poikkeiiflainsäädännön. Samalla ko-
109tf:ta;-.n, että mikään Länsi-Sak­san
hyväksymä päätös, ei voi va­pauttaa
maiita siilo asetetuista kan­sainvälisistä
velvoitteista. Lausun­nossa
i,rvosiellaan myös niitä län-simaiti'.,
jolka rohkaisevat Länsi-
Saksaa rikl.omaan Potsdamin sopi­musta.
NLUvostoliiltolekeo kaiken mi­kä
on tarpeen, jotUi länsisaksalai-r.
en militarismi ja . revansismi ei
voi rikkoa Euroopan turvallisuutta
ji» rauhaa, sanotaan lausunnossa.
Siinä koi-ostetaan edelleen, ctjtä ko­ko
poikkeuslainsäädäntö j a varsin­kin
laki perasluslain muuttamises­ta
on jyrkästi ristiriidassa niiden
Potsdanän sopimuksen kohtien
1-an.ssa. jotka koskevat Saksan kan-
.•^andemokraatt isien pemsoikeuk-
."^ien turvaamista sekä natsismia ja
i)iilitan."?mia;
Lau5i*rtnossa s^jlostctaan poik-kcuslainsäädäntöä
ja sanotaan ct^
lä" lakien tarkoituksena on luoda
edellytykstt, joissa maahan voi
pysilyttiiä sotilas- ja poliisidikta-luurin.
Lakeja verrataan Hitleiin
Duplissa vuosina 1933—1939 käy­tettyihin
menetelmiin. Kuten sil­loinkin,
vi'lmistellaan; n>ikin laa­jaa
mjiitarisointiohjclmaa, askel as­keleelta
laajennetaan taloudellista,
juridist;» ja psykologista valmistau­tumista
sotaan, sanotaan lausunnos­sa.
Siinä kiinnitetään jälleen huo­miota
;nyöä uusnatsismin vaaraan.
LänSi-Saksan oikeistopiirien ta­voitteena
on muuttaa toisen maa­ilmansodan
tuloksia, päästä käsik­si
ydinaseisiin j a estää suhteiden
nonnalisoiminen Itä-Saksaan ja
muihin sosialistisiin maihin. Juuri
näitä samoja tavoitteita palvelee
poikkcpslainsäädännön hyväksymi­nen,
sanotaan lausunnossa.
HILMA JA FRANK KOIVU, Sudbury, Ontario, lahjoittarat $5.00
Vapattden jd Lieldn hyväksi ja haastavat seuraavat tuttavat tekemään
jbmdiii: Ella iä Helkki Ström, Jack kiviniemi ja Nick Ristimäki, kaikki
^ttdbdr^sta, Oht.
IticäAttb KANGAS, Sudbury, Ont., lahjoittaa $^.00 tapaudten syn­tymäpäivälahjana.
• '
M A N D A J Ä AJJtTI RÄNTÄ, Vancöiivtr, B. C, vastaavat $5.00
Yrjö Saarikosken haasteeseen ja haaBtavat seuraavat viemään haas-/
teiia eteenpäin: Matti Mäkelä, Toronto, Ont., Mari ja Matti Johnson,
R. R. 1, IVortUngtonj Ont., Elna ja Henry Pesonen sekä Saima Ed.
Lahti, White Rock, B. C. ja Ulla ja Antti Karjala, North Surrey, B. C.
SANDRA JA RIKU HONGA, Vancouver, B. C , lahjoittavat $2.00
Vapauden ja Liekin talousaseman tukemiseksi ja haastavat Matti Mäen,
Vancouver, B. C.
AUNE RINTANEN^ Vancouver, B . C . lahjoittaa $2.00.
JEMINA NISKÄ> Vancouver, B. C, lahjoittaa $5.00 syntymäpäivä­lahjana
Vapaudelle.
TAAVA MAUNUS, Vancouver, B. C, lahjoittaa $2.00 Vapauden jä
Liekin hyväksL
IDA JA PENTTI JOUKAINEN, Vancouver, B. C , lahjoittavat $5.00
Vapauden ja tiekin tukemiseksi. -
LEHDEN TILAAJA, Vancouver, B. C, lahjoittaa $1.00 Vapaudelle.
BETTY PULKKA, R. R. 1, Mattawa, Ont., lahjoittaa $1.00 Vapau-denTiyväksi.
JOHN KUKKOLA, R. R. 1, Mattavva, Ont., lahjoittaa $1-00 haaste-rahastoon.
KALLE LAHTI, Vai Caron, Ont., lahjoittaa $5.00 .Vapaudelle kulta­vuoden
lahjana ja haastaa Lilja ja Martin Lämpsän, Vai Caron, Ont.
LILJA JA MARTIN LÄMPSÄ, Vai Caron, Ont., vastaavat Kalle
Lahden haasteeseen lahjoittamalla $5.00 Vapauden ja Liekin hyväksi.
VIC. JUTILA, Bieaver Lake, Ont., lahjoittaa $5.00 Vapaudelle syn­tymäpäivälahjana
ja haastaa seuraavat tekemään samoin: Bill Salminen,
Yrjö Palomäki ja Joonas Kivi, kaikki Beaver Lakelta, sekä Anselm Kää­riäinen
ja A. Etula, Whitefi8h, Ont.
JACK KIVINIEMI, Sudbury, Ont., lahjoittaa $5.00 syntymäpäivä­lahjana
50-vuotiaalIe Vapaudelle.
JOHN AHLQVIST, R.R. 1, Whitefi8h, Ont, lahjoittaa $2.00 Va.
pauden hyväksi.
ESTHER JA EINO PUIRAS,R.R. 1, Whitefish, Ont., lahjoittavat
$1.00 Vapaudelle.
SAIMA JA JACK RINTA, Geraldton, Ont., lahjoitUvat $5.00 Va­pauden
ja Liekin talousaseman tukemiseksi ja haastavat seuraavat:
A. ja V. Mattila sekä J . ja E. Kamppi, Geraldton, Ont.
LEMPI JA LAURI JOKINEN^ Toronto, Ont., lahjoittavat $5.00 Va-pauden
ja Liekin hyväksi.
JOHN SÄRKILAHTI, R. R. 1, Dinsmore, Sask., lahjoittaa $2.00
Vapauden ja Liekin talousaseman tukemiseksi.
OSCAR HAUTA, Dinsmore, Sask., lahjoittaa $1.00 Vapauden hy-välisi.''
••
HILDA JA ANDER ANDERSON, Dinsmore, Sask., lahjoittavat $1.00
lehtien tukemiseksi.
ARTHUR STENLUND, Sylvan Lake, Alta, lahjoittaa $1.00 ja haas­taa
A. Luopan, Eckville, Alta.
HULDA AUTIO, Wabos, Ont., lahjoitta? S*J.00 Vapauden ja Liekin
hyväksi ja haastaa kaikki eläkkeellä olevat HULDAnimiset lahjoitta­maan
vointinsa mukaan.
ARVO VIRKKALA, Timmins, Ont., lahjoittaa S5.00 Vapauden ja
Liekin hyväksi ja haastaa seuraavat tekemään samoin: Herman Nurmi,
Helien Rigg, Ada Erickson ja Ed. Aho, kaikki Timminslsta, Ont. ja
Elis Holla, Toronto, Ont.
JACK KARJALAINEN, Stevens, Ont., lahjoittaa $20.00 Vapauden
ja Liekin tukemiseksi ja haastaa seuraavat: Taimi ja Onni Ikonen, Topi
Ranta ja Hannes Viita, kaikki Port Arthurista, kukin vointinsa mukaan.
VÄINÖ ROSS, Blairmore, Alta, lahjoittaa S2.00 Vapaudelle.
, H. KALAPUDAS, South Porcupine, Ont., lahjoittaa $2.00 Vapauden
ja Liekin hyväksi.
SENJA JA EINAR KANGAS, R. R. 1, Mattawa, Ont., lahjoittavat
$2.00 syntymäpäivälahjana Vapaudelle.
MARIANA NEVALA, Nipigon, Ont., lahjoittaa $5.00 syntymäpäivä-lahjana
SOvuotiaalle Vapaudelle ja haastaa seuraavat: Tyyhe Ja Leuno
Matson, Red Rock, Ont. ja Martha Ruoho, Nipigon, Ont.
OLGA JA K. HENDRICKSON, Toronto, Ont., lahjoittavat $3.00
syntymäpäivälahjana Vapaudelle.
FRANK NUMMIKOSKI, Silver Mountain, Ont., lahjoittaa $1.00 Va­pauden
Ja Liekin hyväksi ja haastaa Walter Hunnakon, Silver Mountain,
Ont., tekemään samoin tai paremmin.
GEORGE SAIVIO, Port Arthur, Ont., lahjoittaa $5.00 Vapauden ja
Liekin hyväksi ja haastaa seuraavat ystävät tekemään samoin: Isak Toi-vio,
Sam Pukkala, Hugo Ekroos, Armas Kivinen ja Antti Pitkänen, kaik­ki
Port Arthurista.
ANNA JA ELIAS KAARTINEN, R. R. 2, Kaministiquia, Ont., lah-joittavat
$3.00 Vajiauden ja Liekin talousaseman tukemiseksi Ja haas­tavat
seuraavat ystävät viemään haastekapulaa eteenpäin: Ville Tuulas,
Hilda Erkkilä ja Hanna Mekkonen, kaikki Port Arthurista, Ont. ja Esko
TeIkkinen,R. R. 3, Port Arthur, Ont.
RISTO ROIVAS, Port Arthur, Ont., lahjoittaa $3.00 Vapauden ta­lousaseman
tukemiseksi ja haastaa seuraavat: Jalmari Mantere, Albin
Lyytinen, Toivo Salmijärvi ja Jalmari Lampainen, kaikki täältä. ;
F. UNTINEN, Port Arthur, Ont., lahjoUtaä $4.00 Vapaudelle kulta­vuoden
syntymäpäivälahjana Ja haastaa seuraavat ystävät viemään haas­tetta
eteenpäin: A. Kuoppala, Jack Mäenpää ja A. Kuparinen, kaikki
Lappe, Ont., Nick Langila, Port Arthur, Ont. ja Erkki Haara, R. R. 4,
Port Arthur, Ont.
SAM PUKKALA, Port Arthur, Ont., lahjoittaa $5.00 kultavuoden
syntymäpäivälahjana Vapaudelle ja haastaa seuraavat tekemään samoin
tai paremmin: Rudolf Niemi, Väinö Wester«ncn ja Yrjö Ryti.
(Jatkuu sivulla 3)
PÄIVÄN PAKINA
NASSERIN SELITYS TAPAHTUMISTA
Sellaisten pikkulehtien kujn Va­pauden
on hyvästä tahdostakin
huolimatta vaikeata toisinaan "py­syä
ajan tasolla". Esimerkin tästä
on. Yhdistyneen Arabitasavallan
presidentin Abdel Nasseiin viikon
vaihteessa pitämä m i e l e n k i i n t oi
nen puhe, joka jäi kuin jäikin uu.
tisosattollamme ikäsiUelemättä.
Pysyteltyään kuutisen viikkoa
pois puhujslavalta, presidentti
Nasser — josta tämän mantereen
j a eiikoisesti Yhdysvaltain lehdis­tössä
"on tehty miltei hiiilihamkoa
kantavan häntäniekan sotainen
olemus — ilmaisi nyt mielipiteen,
että hän ci pidä Kecki-idän ongel-imien
poliittista ratkai-sua mahdot
tomuuitena, vaikka onkin totta että
arabimaat eivät tule koskaan alia.
tumaan "saneiurauhaan".
"Me emime tule koskaan sulke­maan
ovea poliittisen ratkaisun
tieltä", hän sanoi j a lisäsi, että jos
on sodittava, '^me emme ole sen
iperäksiantavampia kuin Vieina-minkään
kansa." •
Myönnettyään uudelleen, että
arabimaat kohtasivat odoteltuakin
suuremman tappion «odassa ja
otettuaan siitä "täyden edesvas­tuun"
kannettavakseen, president
t l Nasser sanoii;;
"Meillä ön ystäviä, vaikka jotkut
niistä ovat jättäneet meidät;" Hän
luetteli arabimaiden ystävien jouk
koon kuuluvan Netivostoliiton, In­tian,
Pakintanln, Jugo«lavian, ja
sanoi, että "kaikki sosialistiset-kommunistiset
maati Kiina ja Viet­nam,
seisovat nieidän puolellam
me — kuten menettelivät Espanja
j a Kreikkakin."
Selitettyään, että Neuvostoliitto
on toiminut "meidän asevoimiem-me
lujittamiseksi" presidentti
Nasser keitoi sanoneensa NL:n
presidentti Podgornylle: "Me em­me
halua Punaista anneijaa tais­telemaan
puolestamme^'. _
Yllämainittujen seikkojen jäi
keen tuli ainakin allekirjoittaneen
mielestä mr Nasserin puheen mie-lenklintoLsimimat
kohdat. Sanot­tuaan,
että taistelun tulee kaikista
uhrauksista huolimatta jatkua, ja
että o.n tarpeellista ra<kentaa kan­san
asevoimat luudelleen, presi­dentti
Nasser sanoi keski-idäh
k r i i s in saaneen alkunsa Israelin
ihyökkäysvalmisteluista Syyriaa
vastaan viime toukokuussa.
" M e emime aloittaneet tfliste-;
lua", häh korosti. "Se alkoi siltä
kuh l«rael yritti hyökätä Syy­riaan."
"Imperialistit ponnistelivat erit­täin
voi maperäisesti oman roolin­sa
salaamiseksi, jättäen jälkeensä
vain sormiensa jäljet.
"Israel mobilisoi 18 divistonaa.
Me saimme tämän tietoomme ja
totesimme, että valmiustilassa oli
ainakin 13 divisionaar
"Meidän p<\rlamcnttiedu.stajistol-leniime
ilmoitettiin, että hyökkäys ,
Syyriaan on lähellä.
"Me pidimme (toisille) arabi­maille
antamaa turvallisuussitou-musta
ehdottomasti pyhänä.
'Mos olisimme antaneet ensim­mäisen
iskun, se olisi johtanut
meidät vakaviin seurauiksiiri, ni­mittäin
siihen imahdollisuuteen, et­tä
Yhdysvallat olisi sekaantunut
sotaan sen tekosyyn perusteella,
jotta me ammuunme ensimmäi­seksi."
Kummatkin, Yhdysvallat ja Neu-ivoatoliitto,
olivat pyytäneet hänel­tä
pidättyväisyyltä. - '
"Me jouduimme diplomaattisen
petolvson uhreiksi ja sen petoksen
siuoritti Yhdysvallat, mikä pyysi
meiltä olemaan yhteistoimiamassa
Y K n pääsihteeri U T h a n t i h kanssa
Presidentti (Lyndon) Johnson sa­noi
olevansa valmiina lähettämään
varapresidenttinsä k e s k u s tele­maan
kaikesta meidän kanssiimme
Tavattuaan presidentti Johnso.
nin lähettilään hän suostui läheti
tämään Zaikaria Mohieddin Wash-ingitoniin
selittämään arabien nä­kökantoja.
Sovittu aika oli kesä­kuun
6 p. (Israel aloitti hyökkayk:
sensä 5 pnä). "Meidän katsanto-karitamme
iperusteella ei näiden
diplomaattisten yritysten aikana ^
voitu todennäköisesti odottaa soti-ilaalJ
is ta (hyökkäystä.
"Kaikissa tilanteissa näiden so­tilaallisten
ja poliittisten keskus­telujen
alkuna meidän asenteeni.
mo perustui puolustautumiseen.
Me emme olisi hyökänneet, jos
ei Syyriaan olisi hyökätty.
"Meillä ei ollut pienintäkään ai­komusta
aloittaa hyökkäystä siten
vaarantaaksemme itsemme Yhdys-
- v a l t a in liyökkäykselle. Siksi pää­timme,
että meidän ohjelmamme
tulee olla pidättyväistä."
Presidentti Nthsser sanoi kesä­kuun
1 pnä tulleensa vakuuttu­neeksi,
että sota on edessä. Hän
sanoi silloin tiedoittaneensa ase-voimicnsa
ylipäällystöUe että en­simmäisen
hyökkäyksen kohteena
tulee olemaan "meidän ilmavoi-maimme".
Mikäli xin puhe Yhdysvalloista,
hän sanoi, "siinä suhteessa on pal­jon
sellaista, mistä emme ole tie­toisia."
Vuoden 1956 tapahtumista (]s-raelin,
Britannian ja Ramskan
hyökkäys Suezille — K) -saatiin
vähitellen tiedot seuraavan 10
vuoden aikana. Vuoden 1967 sodan
salaisuradet paljastuvat tulevien
vuosien aikana. Me tiesimme hy­v
in vähän Yhdysvaltain roolista
Huolimatta siiitä, minkälaista
roolia Yhdysyallat tässä keski-idän
sodassa vei, tosiasia on, että Wash­ington
on sen jälkeen tehnyt kai­ken
voitavansa sodan sieuraamus-ten
selvittelyn pitkittämiseksi Ja
hyökkääjän poliittisen aseman
voimistuttamiseksi. Nykyaika on
kuitenkin siitä erikoineh, ettei
tällaisin asioita voida pitkää aikan
pitää "salaisuuden" vaipan alla.
— Känsäkoura,