Vapaus, February 24, 1955

              Siva S Torstaina, »eunixuun p, — 'inursaay, r«i>. z*, J»oa
piiiiiiiii DdepHooes: Su*. OXSee OB,
SdUofial Offle» 08.4-426S. Manager
3.eäluL Eöiicrw,ggagd.MaUiiag
addre»: Box «8, SadboiT* Ostario.
t§mb^ Nor. »27. AoOMfteed
• » feoond «buai maO bj tbe Foit
Muta ,thxiee vedU?: Tuodsys
^fffaiBsiSsjv « a d fBaUuö&nifj Vapani
4Qm S t W^ Sadbiuy^ Out, Caaada.
jidmftMns fatcf «q9Q9.io!P!UcaUosi.
Tkaailatfon £ree of cliaiva.
d s t d a n a : 1 «k, 74» • t i f.7B
n d i m O a t a s : l fk. 8JOO 6 tk, 4JO
SuaaMin iffeMQtfkk^lTS
/ * Kalevalan paiväiiä
,1., Ensi jiiaanantaina lulee kuJimeeksi 120 vuotta siitä, jolloin Elias
vl^önnrot alleki
Kalevalari, esipuheen- Se tapahtui helmikuun 28. pnä 1835, Tämän
vnierkkitapauksen johdosta on helmikuun 28. päivä Suomessa ~ ja
.^^saäkien suomalaisten k^^
pälyäksi, jolloin asianmul»isin juUallisuuksin huomioidaan tämä
iltidttuiuiperinteemme/Erikoisella ylpeydellä J a tyydytyksellä on^^^m^
: pantava merkille se, että C S J : n toimesta on lukuisilla paikkakunnilla
^^läCanadassa joko tavalla tai toisella huomioitu tämä merkkipäivä;
i l m a l l a kun ainoa tässä maassa ilmestyvä suomenkielinen kaundktrjal-
'JinCT lehti ''Liefckr^^/j^
mikä sellaisenaan o i i arvokas ja elävä lisä Kalevalanpäivan juhlillem­me
tänä vuonna: i '
'Kalevala ön Suomen kansan ja erikoisesti Karjalan k a n ^
den valtava muistomerkki, joka kuuluu maailmankirjallisuuden aar­teisiin.
Sitä On täydellä syyllä verrattu sellaisiin kansaneepokstin kuin
kreikkalaiset -Homerbn^kertomarundt,^(Ilias ja Odysseia, islantilainen
Edda, saksalainen Xiebielungehlied ym.
Toiselta puolen Kalevala eroaa suuresti näistä kansaneepoksistä^
Se'ön ainutlaatuinen siinä, että se elää vielä tänäänkin kansan keskuu­dessa/;
että se on aitoa kansanrunoutta, eikä feodaalista -hoviriAoutta>
e.ttä sen runojen laulajat eivät ole olleet kierteleviä ammattiläu^
vaan tavallisia kansanmiehiä ja -naisia, jotka laulavat raskaan työn
joutohetkinä; että Jiäitä laulajia on ollut tuhansia, ja että laulut lau­lettiin
suurella alueella, jossa vielä tänäänkin monet — eika vain van-i
i a l — niitä mubtavat,
/^•Kalevalan runojen aikaisen, kansan elämä, työ ja taistelu innoit-
U*at runoilijoita luomaan vielä nytkin niin kauniita^^t^
voimme'niistä nauttia yhä vieläkin. " '
y r^^^^ ainekset ovat Suomessa on-nettonlasti
päättyneen kansalaissodan jälkeen aina toiseen maailman­sotaan
asti r ~ ja vielä senkin jälkeen, vaikka tosin pienemmässä mää­rässä
— yrittäneet tehdä Kalevalastakin taantumuksellisten ^^^^^^p
mjsten välikappaleen. iMutt^ pitemmän päälle ei sellainen petosyritys
voi onnistua/sillä kansanrunouden hdmenä Kalevala kuuluu nimen­omaan
Suomen kansalle. Vaikka tämä kuolematon kansanrunous kä-sitteleekiri
^vanhoja' asioita, jotka kuuluvat kaukaiseen menneisyyteen,
niin siitäkin huolimatta on totta, että juuri valistunut ja tietoinen työ­väestö
voi siitä parhaiten nauttia. Porvariston oikeistosiiven "Suur^
Suomi"-kiihkoilu. ja helppoheikkimäinen markkinämelu eivät miten­kään
sovi yhteen Kalevalan kanssa
: tettua sano^, että työtätekevä kansanosa voi parhaiten nauttia Kale­valan
runoudesta."
^Pitäkäämme huoli siitä, että Kalevala pysyy täkäläisten maan­miestemme
tietoisuudessa sille kuuluvassa arvossa — ja antakaamme
itsekohtaisesti moraalinen ja aineellinen tukemme kaikille niille Kale-valanpäiivätilaisuuksille,'
mitä nytkin on eri puolilla laajaa maatamme
järjestetty yllämainitiinlaisessa hengessä.
Missä on sitten pelastus? •
Viime maanantaina ^ pitämänsä radiopuheen yhteydessä sanoi
v;t)'ntarion maakuiitahallituksen sihteeri mr. Xickle, että jos uusi sota
puhkeaay silloin on hyvin todennäköistä, että Canada joutuu taistelu­tantereeksi.
t "Jos sota syttyy'', sanoi mr. Xickle. -meidän teollisuuskeskuk-
^,semme joutuvat epäilemättä hyökkäyksen kohteeksi ja kiertämättö-
?näksiitulo jää, että uhreja tulee paljon ja tuotanto keskej;tyy.''
j Tämä,sellaisenaan on mahdollisuuksien puitteissa. Jos 'isot po­ijut"
aloittavat sodan, niin pikkumaat, kuten Canada, Suomi jne., voi-
: jvat todellakin joutua sotatantereeksi.
r * - - ' M u t t a missä on pelastus?
^ > Xickle puolestaan korosti, että tämän
'onnettomuuden käsittelyä ja tuotannon jatkamista varten tarvitaan
epätietoinen ja harjaantuma­ton
yleisö tyrmistyisi hyökkäyksestä siinä määrin, että se johtaisi
^aa6kseien> tuotanto tyrehtyisi ja väestö menettäisi *jopa taisteluvaU
^utehsakin.
V 'Mutta kaikki vastuuntuntoiset tiedemiehet myöntävät, että ato­mi-
j a vetypommia vastaan ei ole mitään puolustautumiskeinoa—
paitsi huolehtiminen siitä, ettei näitä joukkotuhoaseita koskaan käy­tetä.
Yksi ainoa ajatuskoe riittänee tämän todistukseksi. Kaikki asian­tuntijat
ovat selittäneet selittämästä päästyään/ että parhaassakaan
tapauksessa ei voida odottaa tietoa vihollisen lentokoneiden lähesty­misestä
kahta tuntia aikaisemmin —eikä sittenkään vielä tiedetä mitä
kaupunkia ne aiko\'at ensitilassa pommittaa ja mikä toinen ;tai kol­mas
kaupunki on mahdollisesti niiden tähtäimessä vaihtoehtona, jos
ne eivät pääse alkuperäiseen päämääräänsä. Mutta olettakaamme, että
jokin Canadan keskinkertainen kaupunki saisi kahta tuntia aikaisem­min
hälytyksen, että odotettavissa on joko atomi- tai vetypommeja.
Mihin voisivat silloin tämän -kaupungin asukkaat päästä? Jokainen
suurten ihmisjoukkojen liikuntakykyä vähänkin seurannut henkilö
tietää, |ttei siinä ole mitään pelastumisen mahdollisuuksia muilla kuin
joillakin valituilla yksilöillä. Vähän auttavat silloin "tiedot" ja "jär­jestyminen"
jos kerran joudutaan atomi- >ja vetypommien räjähdyk-isen
tai niistä johtuvan radioaktiivisen säteilyn pHriin.
iMe emme luonnollisestikaan halua väittää, emmekä väitäkään,
etteikö tietoinen ja järjestynyt väestö voi selviytyä atomihyöfckäyk-sestäkin
paremmin, kuin tietämätön ja järjestymätön väestö. Mutta
liskomme vakaasti, että ainoa todella tuloksia tuottava puolustautu­minen
on siinä/jos vaaditaan järjestyneenä ja tietoisena kansana sitä,
että atomi- j ^ muut joukkotuhoaseet oh hävitettävä kansainvälisten
sopimusten perusteella niin tyyten, ja niin tiukan kontrollin alaisuu­dessa,,
ettei niitä voida käyttää mitään kansakuntaa vastaan. Juuri
tällaisen järjestymisen ja toiminnan avulla voidaan taata se/etteivät
cariadalaiset kaupungit ja teollisuuskeskukset joudu sodan jalkoihin,
> Kansakuntana tulisi Canadan vaatia kaikkia suurvaltoja suostu­maan
siihen, että atomi- ja muut joukkotuhoaseet hävitetään viivyt­telemättä,
ja että atomiaseiden valmistaminen kielletään tiukan kan-rsainvälisen
kontrollin mukaisesti kansainvälisen sopimuken perus­teella.
Yksityisinä kansalaisina ja asukkaina sekä unioiden ja muiden
^työväenjärjestöjen jäseninä me voimme itse kukin auttaa ja tukea
rauhanpuolustajain vaatimuksia tämän tavoitteen toteuttamiseksi.
MiVi mmi sanovat
Minä •U£3K>n, että meidän . täytyy
Asierfsassa muuttaa icantaamme ja
fceJiittää Jokin keJno käydäJcsenune
jcavtppaa Ja elääiisesnme rauhassa Ve­näjän
Ja sellaisten maiden kuin P u ­naisen
Kiinan Jcanssa. — National
Steel Corporationin päämies Emest
T, Weir, Clevelandlaia, laslnöörien
Iu>]wu;c5£3Sa pitäznässään puheessa.
Kalevala kansantaiteena
Kitj-lfO in Väinö tCaiikonen
Toimiffaja eroteltu
Saksan aseistamisen
vastustamiselta
Ottawa. — Vaikka, seitsemän
, canadalafsta päivälebteä omistava
Spothamyhtymä on kehunut sillä
että se antaa lehtiensä toimitta­jille
. täydellisen sananvapauden
ainakin : lehtien . tohnltnssfrann
nähden, on täkäläisen Citlzen-lehden
läätoimittaja Charles
iames Woodsworth erotettu t o i -
<: mestaan sen 'Johdosta,;, että hän
on vastustanöt Salcsan audelleen
aseistamista. Erotettu paätoi-
; mittaiaS on C C F : n perustajan,
< J . S. Woodsworth-TainäJan poika,
ioKa, noudatti lehdessä Jossain
määrin vasemmistolaista politiik­kaa.
Woodsworth otettUn lehden
päätobnltta/aksl purevan Ja älyk­kään
klrjoitosiapansa vuoksi Ja
hänellä oli paljon ihaiUJoIta leh­den
56,700 lukijan keskuudessa,
mutta toisaalla harien vasemmis­tolaiset
kannaiiottonsa huolestut­tivat
hallltukseri Jäseniä Ja nhulta
Johtavia Ul)eraaleja koska lehti
oU pääkanpunsin ainoa liberaalir.
rien päivälehti.
Lehden päätohniltajan tehtäviä
hoitaa-nyt sen entinen tobnitus-sihteeri
Marshall Yarronr. ,
Suomen pänliin
herrat saaneet
patkanftorotuksia
Helsinki. — Cduäkunnan pankkival­tuusmiehet
hyväksyivät tk. 17 pnä p i ­tämässään
kokouksessaan Suomen;
Pankin Johtajille seuraavat palkan-kcrotuksst:
Pääjohtajalle tähänastisen 190.000
inaiuan kuukausipalkan sijasla 300,
OOO mk. Jck. varapuheenjohtaJRile 172,
500 mkn .asemesta 270,00a mk. kk. ja
johtciiumian jäsenille 155,obo jxiSc ase­mesta
230.000 mk. kk. Paikkoihin t u -
lEivat lls&ksi 15 pros. Indeisäikorottik-sek
j a pää- ja varajohtaialle.20 — 15.
000 markan, euuruiset edustusrahat
kuukaudessa, Kaniademokraatlt vas­tustivat
palkkojen korotusta, kaikki
.Tiuut pankkivaltuusmiehet kannatti­vat
s l l i.
Kansankuoron
konsertteja
Tasavallan nuorin omintakeinen
taidekerho — Aunuksen kansankuoro
on piirin työtätpkevien suuressa suo-siosssJ^
Vlime vuonna kuoro antoi noin
130 konserttia. Se kävi Koveron ja
Ylä-Aunuksen metsätyömailla, Tuu-lokscn
uittojoella ja Laatokan kalas-tusapajilla
sekä Keltaselän ja muiden
paikkakuntien kölhoosilaisten vie^
raana. ;
Kuorossa on 35 laulajaa, tanssijaa
ja kaunolukijaa. Aunuksen kansan-kuoron
eräänlaisia osastoja on perus­tettu
kone- ja traktoriasemalle. A l a -
voisten sahalle sekä Stalinille nimet­tyyn
ja :Liekki"-kolhoosiin.
Kuoroa ohjaa tasavallan ansioitu­nut
näyttelijä I. I. Levkin, joka vietti
hiljattain luovan toimintansa 20-vuo-tispäivää.
Tänä aikana l>evkin on
sepittänyt toistasataa, pääasiassa
karjalaisten lauluja. (Luovan toimin­tansa
vuosipäiväksi I. I. (Levkin se­pitti
4 laulua.
'Nykyään Aunuksen kansankuoro
harjoittelee uutta ohjelmaa, johon
kuuluu mm. Petrovskin piirin kan­sankuoron
sepittämä laulu -Metsä­palstalla"
ja Seesjärven piirin kan­sankuoron
sepittämä . laulu "Armas
aurinkoinen"'.
Neuvostoliitto on
myynyt yhtiöitä
suomalaisille
Ileishiki. (S-S) Neuvostoliiton Suo­messa
olevan omaisuuden ihalllnto
sekä osakkeet Seximo Oy j a Intrans
Oy-nimislssä yhtiöissä on t k : n 7. pnä
allekirjoitetulla kauppakirjalla myyty
suomalaisille ostajille. My>'jän puo­lesta
allekirjoitti kauppakirjan herra
N. D. Komaroff ja ostajien puolesta
vuorineuvos Yrjö O. Riisiä. Yhtiöiden
hallinto s i i r t j 7 - h e t r ostajille Ja y h ­tiöiden
uudeksi toimitusjohtajaksi on
valittu herra O. N. Lavanti, Joka tä­hän
saakka on 16 vuoden ajan toimi­nut
Tukkukauppojen Oy:n ulkomaan-kauppacssastcn
johtajana.
Edellä olevan Johdosta .vastasi vuo­rineuvos
Yrjö Riisiä H S : n tieduste­luun,
että Seximo Oy tulee jatka­maan
suomalaisessa omistuksessa
itään suuntautuvaa kauppaansa s a ­moissa
puitteissa kuin aikaisemmin­kin.
Intrans p y tulee edelleenkin har-fEalevalanpälvän
kbäaat» j o i '
feaiseniDe tfl, tri ViioS VMktmt
vJiine v j u ^ ^
mlkiuuuu ^jntinAtsi HaAifa»
sa osoltetaäni^ ii^ieh ILdieTate^ro^
' Itansan l(oIlel(tiJvlsen InombljrSi».
Ja iaimntaiieen fiOtiiM etf^^
Jan, Elias Lönnrotin ybsIlSlUiei»
nmoUiJaniyön ybtelstqirtäcito
ainutlaatuinen taideteos.
Pari vuotta sitten esitettiin,; kult­tuurihistoriassamme
ennen tuntema­ton,
uusi käsitys runouden Ja e^tyi-sesti
kansaiurunouden s y n n y s t ä ; Esi­tettiin
käsitys,. että koUektUylsesti
luotua runoutta ei lainkaan ole-ole­massa^
vaan kaikki runous-olisi'El­iöiden
luomaa j a siis jokaisella . k a n ­sanrunolla
olisi myös oma T i i n b l l l j a n - ' ,
sa. Raja-aita kansanrunon Ja taide-runon
väliltä* oli poistettava siten,
että molempia oli pidettävä tälderu-noina.
Kansanrunoutta koUektllTtees-sa,
yhteisöllisessä .mielessä ; e i näin
ollen olisi lainkaan oKniaiSa Jja tä­män
seikan havainriollistuttamiseksi
sekä — niinkuin- sanottiin kun-;
nianteoksf suurille muinaisille runoi­lijoille
julkaistiin kaksi laäjaä runo­kokoelmaa,
joiden samalla oli katsot­tava
sisältävän "Suomen kansan itm-:
nelmarunoutta j a kertomarunoutta".
Näiden paljon / huomiota herättär
neiden kä Itysten ja teostep johdosta
o n kysymys yhteisön asemasta runou­den
j a laajemmankin taiteen luomi­sessa
tullut ajankohtaiseksi. J a f s i i ­hen
liittyy erottamattomana kysymys,
voidaanko ja missä mielessä Elias
Lönnrotin ' Kalevala"-teosta' pitää
nimenomaan kansantaiteena.
Runouden j a kaiken taiteen edessä
i ixibtaamme käiksi pr<Aleemaa: l ; ky­k
y i s e n teoksen taiteellisesta arvos­t
a Ja 2> kysymyluen sen sj-nnystä,
r^iämä kafcsi ongelmaa ovat erillisiä,
toisistaan rlin>innattomJ3y vaikkakin
niiden kohde on sama.
ESkä ole äjatelta.Tl8sa._ että vaxsl-naisen
kansanrunoutexnÄe runsaai
aarteet oilisivat-herätttoeet kilnho»^
tusta Ja ihastusta maamme rajojen
ulkopuolella ms^öhalsinä muistoina
sellaiselta muinaiselta sankariajaita
Ja hävinneeltä kukoistavalta kulttuu-rikaudelta.
Jollaista ei koskaan ole
ollut olemassaioan, vaan : senvuoksi.
' omm», — l«{ittovaltion hallitus «n
; antanut jUlistniic^n, että kiitosf&vää.
vietetään tänä vuonna maanantaiaa
kfeafc. lOpsa siis eamsan siacftaalnpn
vm^^mmakin. Jolloin ae oli maa''
nasiäSBa lokak. l i pm KUiaipmä
OS ns; laillinen juhtepaiyä irafteiana
maassa.
Olisinpa
Kirj. Aku Päiviö
Niin jos öisin, ukko uljas,
lähtisin kuin lähtisinkin
lykkimähän lylyiHäni .
kannel kallis konti&sani
rännin röyhkeän rajalle. ,
Siinä eessä synkän seinän
sormieni sj*hyessä
virittäisin voiman kielet.
Sitten -—antaisin ne soida,
että aukeisi etelä. ^
rautaverhö repeäisi - : ,
kaitsi vsyltä kahtahanne.
Vahtimiehet, jahtimiehet
suut J a silmät ämmollansa'
laskis alaa asehensa. . ,
•V/ '
Estehettä etenisin • ^ <
kohti kylää kcpeinta —^
kohti pilvenpiirtäjiä,
kohti pörssipalatseja,
joista käypi johtolangat
kauaksi ja kaikkialle,
alle T i e n istuimenkin.
Pian olisin perillä,
Y K : n ylhäisen edessä.
Soitoin ovi aukeaisi.
Etenisin. Istahtaisin.
Kanteleeni'kaiiittäial
sovunkielen sointuvimmln
rauhan suurinta säveltä, •
ihmismielen ihanuutta
maailmassa melskeisessiä.
Soittelisin, soittelisin
jotta talo tutajaisi,
kaiku kiiris katollekin.
Urahtaisi jo ukko, toinen,
sanat seuraiäl sanoja.
— Onko ohjenuoranamme
ollut yhteisyyden aate, " . •
kansat 'lutrvaan katsomatta...
— Kunnianko (kiikko laulais
vainen valkonaamaiselie,
joll' on tuhat tykin suuta
ämmollansa oottamassa.;.
— Pommivuoret peitettyinä .
— Kaikkialle katsottima, -
katsottuna, kaiunittuna ^
hyökkäyksen liyppylaudat..,
— Häpeä on häilynyt Jo
kovin kauan päämme päällä...
— K i t a a , K i i n a , kansa suurin,
suliako el olis sijaa
tä|;i>ä turlnatalossa
Josta,muka johteiemme —
Juonitellen johtel^mfoe
tämän maailman'-menoa.
-T>Iärklkulta älä jätä.
tule meidän turvaksemme —
Tuon kun kuulista sanotun
valmis olisin ovelle.
Siinä ohi suhahtaisi
Rauhankyjhky. riemukkaana
hiuksiani hipasten. >'
van taidetta -vai ei, j a minkälaatuisia
j a ' miten merkittäviä kauneusarvoja
siinä ehkä. on havaittavissa, täytyy
olla luomistapabtumasta riippuma­ton.
OikeudenamkaIsuu(|||falkeellir
simpia ^ vaatimukkai^on/tiettä . e r i n -
'omaisen teoksen iäkäiot' tuni^nstetaaji.
olipa sen ^teUjäviirarh^unijdäu^
Ja tunnustettu' t8ä'?ei/Ja^täjsta riip-'
pumatta myös siitä, jääkö teoksen
syntykysymys ehkä ^ k o n a a n ' selvit-tämättäkin;
Tältä esteettisen arvioin-n
i i i kannalta ei todellakaan ole mer­kittävää
eroa;kansanrunouden j a i a i -
denmouden.L Itansantaiteen Ja varsin-kto
taiteen välillä. Raja-aita on
osaksi keinotekoinen ja kokonaan
muista syistä johtuva kuin taiteelli­sista
ominaisuuksista. Mutta niin pai­navin
perusteta kuin kansanrunoutta
önkta, luonnehdittu taiderunoudeksi,
yhtä oikeutettu on myös päinvastäi-
; nenluonnelidlnta. Talteen arvioinnis­sa
on kansa yUn j a vlimetaen tuoma­ri.
Jonka : päätöksistä ei voi vedota
ylempiin asteisiin. V a i n se, mikä tai­teena
saavuttaa aikojen kuluessa py­sy
väsji kansan hyväksymisen, on to­della
korkeata, suurta, taidetta. Ja
tässä mielessä: ns; taiderunoudesta
osa, sen parhain osa; on myös: k a n ­sanrunoutta.
E i voine olla epäilyä sUtä. että
ne mnonlaolajlen esitykset Väinä­möisestä,
Ilmarisesta, sanunosta
Ja muista ilmieellisistä henkilöis- .
tä ja asioista, Joita Elias Lönn-,
rot ja hänen seuraajansa lumour
tunelna kuuntelivat, enhnmättä
osaltaan todella olivat runoutta.
Yhtä vähän voitaneen epäillä^sl-tä,
että ne s a d u t j a tarinat. Joita
fcaikiiiallä maassamme nUn rin­tamailla
kuin syrjäisillä korpiseu-
. dulliakin alati kerrotaan, neldn
kuuluvat runouden, taiteen pii­r
i i n.
Esteettisen 'arvlotonta, käsityksen
muodostamisen' .siitä, onko tietyn
teoksen tai esityksen katsottava ole-r i että ne ovat taiteena erikoislaatuinen,
äärettömän: rikas Ja arvokas ilmiö.
Juuri nmöutei^a isansanlaulajlen Ja
•kertojien ; esitykset ovat :VUoslsadän-kähden
< äikana-j antaneet virikkeitä
luomistyöhön monien taiteiden aloil­l
a ja rikastuttaneet kulttuurielä­määmme.
Runonlaulajien tiAttätaS,
känsanranöus (Du^; e
noutta. taidetta, j a sitä on seliaisetia
taIiasteltävai;•;v••v•^;''•••y-^fi':'-
Toisen 'jokaiseen taideteokseen liit­tyvän
ijerusprobleeman. syntylcysy-myItsen
• kannalta laulajien esittämä
kansanruno eroaa merklttävälläT ta­valla
ns. talderunosta.
Taiderunoudessa on yksilön liiova
osuus tunnusomainen piirre. V a i n s i ­käli
kuta runoelmaa voidaan katsoa
itsenäisen runoilijaipersoonalUsuuden
ilmaukseksi, vain siicäll kuin S4 tie­tyissä
suhteissa on; uutta ja omape­räistä,
v a in sikäli sitä pidetään mer­kittävänä
runoutena; Mutta kaildEi
tämä on kuitenkta suhteellista eikä
se; sulje pois yhteisöäkään, sillä jo­kainen
taiteen Juomistapahtuma on
erikoislaatuisessa syy- j a vaikutus-:
suhteessa yhteisöön. Kaikkein oma-peräislniun
runoilija j a taiteilija ot­taa
ataakta tiedostamattomasti luo­mistyössään
huomioon sen yleisön,
jonka hjrväksymiseen hän uskoo ^saa­vuttavansa
— jollei omana aikanaan,
nita ainakin. tulevaisuudessa. Mutta
varsinaisen kirjallisuuden j a varsi­naisen
talteen jokaisella teoksella on
kuitenkin oma tekijänsä, runoilija;
taiteilija, jonka henkistä omaisuutta
se on. Niissä harvoissa tapauksissa,
jolloin •'puhutaan tuntemattomasta:
runoilijasta, runoelmassa on siinä
määrm erikoislaatuisia, omaperäisiä
ominaisuuksia, että se niiden perus­teella
erottuu Itsenäisen runoilijayksi-lön
luomukseksi. >
Kansanrunoudessa on toisto, g a nr
sanrunon. t a i kansansadun esittäjä e i
ole esittämänsä teoksen runoilija t a i
s^ttäjä senvuoksi, että myös monet
toiset laulajat Ja kertojat ovat ennen
häntä .esittäneet hyvto suuresti s a ­mankaltaisia
runoja Ja satuja. Laula»
Jan tai kertojan uudestaanluova.
edelleenkehittävä osuuis saattaa olla^
fayvta huomattava; matta, jcte ie saa4
vuttaa laaäultaan Jäämäärältään s eK
laiset mittasuhteet, että se o n rinnas-tettat^^^
varsinaisen taiteilijan l u o -
m l s t y i ^ n ; ^sillofn e i enää olla varsi­naisen'
^uisanrunoudeh plirLssä. Kan-r
sannmon[-r|arka5teliJa o » siis ;$rllättä-vän
t i j ^ t e e a edessä.: Hän ei löydä
; yksityistät runoili jaa:. J a - t ä ^ suh­teessa:"*
kansanrunous liittyy erotta-miättoäastf.
mifuhim kansantaitee­seen^
(Hipa ' kysymys mistä : tahansa
estaeellisen kansantaiteoi yksityisesi
tä teoksesta — muinaisajäilta säily-neestä^
t#(BlstokÄesta: t a i koristeesta,
myöheVnplen aikojen puu-,- tuohi- t a i
niaiikatyöstä; ryijyistä tai muusta ku-^
dönnais^tav. zQilloinkaan yksityisen
estaeen t^Jää ei voida pitää luova­n
a tait^m^uia sanan tavanomaisessa
merkityksessä. . ,
KahäEinfilnous ei siis ole suurten
muinaisten runollljata luomaa taide­runoutta.:
Sen synnyssä on yhteisöllä
merkittävämpi osuus kuta yksilöllä
j a senvuoksi se on kollektiivista r u ­noutta.
'•KbliekUivinen" on kuitenkin tässä
91 I A «
— 3
Neitoselle Jepei
nan faerra* kysäis
— Neiti. Ualuai:
. Vafitaus iEuului^
--Kyllä. Entä Tl
NOKKELA
Johtajan tulles!
rito hän kysyi s
tämä muistanut •
päivänä kaksi tär
sm J o b t a J ^ liimai
kto iEudreen.^^73oka
l^unkiin Ja 4 sen
Jonka piti mennä
- — K a s vain-^/J
j ä i t erehdysen? ;
•— Joo, «vastasi
paasti, muutm ost
Kalevalan urohla, Väinämöinen, l l n ^ r i n e n j a Lemminkäinen
hakemassa Sampoa, Joka jauhoi^ "yhden syötäviä, toisen myötä-viä,
kolmannen kotipitoja". :— Neuvosto-Karjalainen maalaus.
yhteydessä käytettävä oikein; Se et
tarkoita sitä. että kansa jonkinlaise­na
yhteispersoonallisuutena ilman
yksUöiden= osallisuutta olisi; luonut
kansanrunoutemme; V Epäilemättä
kaukaislmmista mutaaisajoista saak-;
ka on ollut eteviä luovia persoonalli­suuksia,
joiden panos on lähtemät­tömänä
kansanrimoudessamme, valk--
ka emme heistä mitään tiedä em­mekä
voi erottaa kansamnmoudes-tamme
heidän yksilöllistä o.suuttaan:
Heidän rtanallaan ovat toiset vähem­män
itsenäisin piirteta lisänneet ja
muuttaneet Jo tunnettua runoutta.
Yhteisö, kansa, e i ole ollut vain pas­siivinen
vastaanottaja, vaan aktiivi­sena
talteen arvostelijana : hyväitsy-nyt
j a hylännjt, j a itämän peruutta-ma.':
toman, altaomaisen yksilöiden ja
yhteisön 'vuorovaikutuksen tuloksena
on se varslnataen kan?anrunous, jon­ka
takeena tunnemme. Yksilön luova
osuus.dn tullut yhteiseksi, yksilö on
sulautunut känsään jä-jäijelle ön Jää­nyt
puhdas runous, taide.
v K a n s a n r u n o n s j a taiderunous
ovat siis molemmat runoutta; tiil- .
^ detta;^mntta ;ne eroavat loiäistaait ;;
:' siinä:; snhteeäfa, että:: varsinaisen .•
kirjallisuuden teokset ovat tielty- :,
- Jen y!:silöiden luomistyön tnlok- .
sia,'inu t a kan^-annuiondessa.tun­netun
runouden sjTity on moni-
. vivabteisempi, ei ataoastaan. y h ­den,
;vaatt u-:eampien yksilöiden j a
yhteisön Of aluetuessa siihen ak-tiiWse$:
i..Tätä taustaa.vasten on
tarlustcltava myös alun toista
vuosisataa sitten ilmestynyltä
Elias Lönnrotiti "Kalevala"-teo^-
ta; kirjaillsuutemme kan^nee-
..posia. :.-.
.. « ., • . *
Itsestään selvää on. että sellaiset
varhempina aikoina esitetyt käsityk­set,
joiden mukaan "Kalevala" olisi
rtanastettavissa muinalsalkoina k l r -
'joitetluun asiakirjaan, eivät vastaa
todellisuutta. ' K a l e v a l a " ei ole var­haishistorian
esitys eikä arkistojen
kätl£öistälö3i;ynyt muinainen runoel­ma,
vaan viime v i
Elias lönnrotta
noutta, taidetta, s
varsinainen .kanss
runous, mistä ed<
Tähän seikkaanlui
taa käsitykset sUt
: teos: on syntynyt
probleemaa huoni
sinbmaan tjrylin pi
tarpeelliseksi runi
nen sillä tavöta, et
sanrunouden keski
ryhmänään, silloli:
män ryhmän väli
sä j a sen lählstölj
merkittävät rmio:
kea Eino Lemon
"Kalevala" on lajien suullisten
Alkuperäisiä ja
muistitapanoja E l
1840-luvulla, joll:
teoksensa toista p
tätuhatca. ja tuo a
j a — noin 160,000
tietyissä suhteissa'
runsauden pulaan
kertovan runouder
rlt j a tästä syystä
sankarlrunout.a
'-•kalevalaisekii" r
mankirjallisuudess
ta; jonka syntyyn
varsinainen kansa
voimakkaasti vaik
lassa' on eräitä' ja
uskollisesti seuraa
tyksiä. ja E l i a s Lä
den kohdalta olle
ten kansanrunojen
sin on tyjlltellyt ja
perä;siä :ekstejä
masta katsottuna
paasti. :Tässä äuhte
rinnastettavissa vj
taiteen nykyaikana
siin, jotka olemj
teosten tarikoja j i
k i n ovat säilyttär
oleelliset :ja tunnu
arvot J03 lisäksi tj
Lönnr a • m luom.st;
menettelytapoja, 1
niissä e i o l 3 mitää
es.:ntj'isl myös run
Joitustaitoa l u K U un
hän ei voida pitää
jänä; Elias: Lönm
verrattu juuri runo
vala.' cn siis kollel
N i in lukuisat ja
syntyprobleeman l
lan" Uittyinäkohdal
sanrunouteen ovat!
riitä selitykseksi, '
taan tavallisesti, 'j
Elias - Lönnrotia
ajatellen, et.ähäi
iiidistelyt j a muu
teeltaan ensf^ljass
(Jatkuu 4
PÄIVÄN RÄKINÄ
"Tyhjien hyllyjen" ohjelmasta
joittamaan kauppaa pääasiass.i Puo­lan.
Romania, Tshekkoslovakian ym.
kansandemokratian ioaiden k a n i^
sen lisäksi, mitä se käy kauppaa'^eu-vostolliton
kanssa; jatkoi vuorineuvos
Riisiä.
Alkuviikosta kerrottiin Suuren
Rahan lehdissä, ties monesko kerta
tänä vuoima. että "Neuvostoliiton
kauppoja cn iskenyt ruokatavarapu-l
a " , kuten Torontossa ilmestyvä Glolie
and Mali otsikoi maanantaina AP: n
uutisena kolmen palahan leveydeltä.
K u n tuon mojovan uutisotsikon a l ­la
kerrotaan sslclta tavallista hle-nolmnfln
tosiasioita muuttaen, tosia­sioihin
vUpilliseatl :viitaten ja suo­ranaisten,
«valheiden valossa, n i in em­me
malta o l la asiaa penkomatta. ^
Mainitim tarinan alussa sanotaan:
"Viimekitikulimeitten y^ikkojsn a ir
kana on Mosko'van kaupoissa ollut l i -
hapuläa.
"Raavaan- Ja lampaanlihaa on näi­nä
päivinä erittäin valkea löytää ja
joissakin kaupoissa on puutetta
sianlihastakta, jota on . . . ollut r u n -
Saannnta..." -
Tuossa on asian ydta A P : n ko. u u -
tlstiedcsta. Se Jättää me&o lohdutto­man
kuvan. Neuvostoliiton kaupoissa
on puutetta raavaan- j a lampaanli­hasta
j a vielä "kUJunptannatakta"!
. 'litlkijan on pakko vetää sellataen
Johtopäätös, että pirun kaulalle Jou­tuu
maatalous sosiaUsmta olosuhteis­sa.'
•: ,
Terävimmät liikemiehet sentään ve-täATät
(Vähän: toisenlaisiakta Johtopää­töksiä.
Muistaen omia varastojaan.
Joita 61 tahdo saada kaupaksi; alen­nusmyyntienkään
avulla he kadehti­vat
.Mocf covan liikelaitoksia siitä kun
siellä on puutetta lihasta!
Mutta jatkakaamme lainaamalla
saman otsikon alta New Yorkissa
värkättyä selostusta Neuvostoliiton t i ­lanteesta.
,
Näiltä tiimoiltamme voimme laina­ta
mm. seuraavaa:
"Uutta valoa saatiin Neuvostoliiton
maataloustilanteeseeri siitä k u n Neu­vostoliitto'
osti y l i 200,000: tonnia soke­ria
Kuubasta... K u n ei nata suuria
sckeriostöksla ole aikaisemmin lähi-vuostaa
tehty, nita se näyttää vihjaa­van
siihen, että «jiketin tuotannossa
tapahtui huomattava vähennys .viinte
v u o n n a . . ."
Hirvittävää, eikö olefltin? Mutta
lukemalla eteenpäin meille Janotaan
vähiin nvyöhemmin:
"Etelä-'Dkrainassa viime vuoima
valltanut" (kuivuuskausi vähensi vuo­den
1954 viljasatoa. Ukrainassa on
Neuvostoliiton suurta .sokeri Juurik­kaiden
ivllJelysalue...
ICuuban sokerikauppa osoittaa, että
tämä tuotantoala, kuteii päljon mai­nostusta
saanut vlljapuutelcin. aiheut­taa
vaikeuksia. - • , *
Nyt lienee paikallaan oikaista .erältä
"erehdyksiä". Totta tietysti Mi. että
Neuvostoliitospa pyritään mahdolli-,
simman nopeassa tempossa lisäämään
viljatuotantoa, nimenomaan.rehuvil­j
a n tuotantoa, että voitaisiin tuottaa
enemmän lihaa, enemmän voita, mai­toa.
Juustoa Jne.
: M u t t a Siltä hUolltaatta.. että U k r a i ­nan
eteläosissa Ja, Volgan, seudun
eräillä palkkakunnUla o l i viime vuon­na
epäsuotutaen sää — Neuvostolii­tospa
tuotettiin sittenkin viime vuon­na
enemmän viljaa Iculn edellisenä
vuonna.: Neuvostoliitossa on yltä k y l ­l
i n feipävUjaa. Siksi on turhaa Itkeä
Neuvostoliiton "viljapulasta".
J a entäs sitten se liha tilanne? Neu­vostoliiton
viranomaiset Ja lehdet ovat
itse korostaneet, ettei siellä ole vielä
rattävästi lihaa Ja meijerituotteita.
Asian täsal puolessa ei siis ole mitään
uuttSL. Mutta tosiasia on. että vuoden
1953 Icikakuusta vuoden 1954 lolcakuu-hun
m e n n e t lisääntyi lehmien l u ­kumäärä
Neuvtotollitflbsa; 1.900.000
päällä.. sikojen lukumäärä 3.400.000
pääm Jä lätmpäiden lukumäärä 2.600.-
009 pääUä..
, Vaikka neuvostoliittolaiset eivät ole
vielä läheskään ^otjlvälsiä tuldksOn-
Bä, niin: karjatalouden Ja llhanlkasva-tttka^
n ;alana8rin on siis havaittavissa
melko'nopeata edistystä . '
Kaikeäta tästä mydnteisestä kehi­tyksestä
huolimatta saattaa A P : n tle-doltus
pitää palkkansa sikäU, että
MÖsScovassa on sittenkta ollut hetkiä.
JoUota lihakauppojen-hyllyt ovat o l ­leet.
tyhjinä :
I t o ä siksi, että neuvostolilttolaiaii-la
on enönmän zähaa icuta millota-kaaii
ennen. Siellä ei ole yhtään
t^töniä eUcä ataotaQcäan osa-aikatyö-lälstiLViAsufikaiden
tulot ovat lisään­tyneet
Ja hinnat Jatkuvasti alentu­neet..
Tliinä seUttää miksi tavarata­lojen
hyllyt tyhjenevät.
Gibbe and M a l i l£
uutistisdon lopusss
alakäden kautta, <
kuta ylempänä ker
notaan Moskovan
näin:
"Haluten juUa^aa
alennxifksen joka «vt
jatkuvasti hinnoitt
katavarat — vaikka
dartien mukaan a
alhaisemmiksi mitä
saaUvat.: Tämän J
vlssä olevat ivarast<
asti Ja monet asiaik
"Neuvostoliiton T
kaahlukien Nilklta
useita kertoja selltt
tä Jola;akln tavaro
puutetta; He: ovat
oikeassa..."
Neuvostoliitossa s<
Jlen hyllyjen" ohjeli
väestön ostdkyGcyä tl
koja Ja. alentama
määrin, etteivät ta^
Jen hyllyille makaai
daan ntyydä nopeai
E i taitaisi olla p
mekta q;tn:aisimme
hän samansuimtab
l y j t o " ohjelmaa täi
•toiveajattelu Ja
olla paremman p^
menevää ajankulua
puhe vakaivlsta Ja
nita sillota. on p a r
lujalla tösiaslata n
ykäl syy lisää, jnlksl
tulisi vaimlstiui hu
kuun alussa alkava
tjTLyntäystä varten