1923-12-18-41 |
Previous | 41 of 42 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Toivotamme teille
Edwards Eantiisaippa
^ Puhelin.'^
WelEBston St. W; Soo, Ontario.
ja myös saatavana vi^vokejuo-mia
ja tupakk^.
346 Albert St W. Soo. Ontario
Huono liikekausi on ^yynä meidän
jälellä olevaan
HUOMATTAVAT ALEI^NUKSET
.KAIKISSA ERI OSAKISSA
jotka kestävät joulun jälkeenkin,
on
erittäin hyvä varasto.miesten
pukuja ja päällystakkeja, i
KaitdeniqrmBieneB ^rosi^tln aleQBOa bsKdcta. —
Aatalna.meidiin paivella teitS.
Haudcaa Joulua V. 1923 \
Onnellista Uutta Yttta 1924
NIPISSING STORES Ltd.
LSlidla Braee käto^.
Pnhelm 88
306 Queen St Soo, Ontario
r
MEILLÄ ON tt
erityisen Hyvä lajittelu säl^köesi-
^ neitä — joululahjoiksi ^(jpivia.
T A Y L O R B E O S.
i Sähkökauppa
m ö o r e S i J^, Ontario
Marien
1S3 Gore St Soo, Ontario
Kunnon työstä tunnetMksl tullut
suomalainen valokuv^hio.
Farb*n Jouliitoifotiikseiiiie
-'-----"ja?-----.':v
l
Nutson'^7Drug Store
Gore & Albert St
I^helin 115
Soor Ontario
on tunnettiin
LEIKKIKALU- ja
JÖULULAHJAKAUPPA
KAUPUNGISSAMME.
Suuri varasto "Mamma"-nukke-ja,
nuken kelkkoja, rekiä, kehtoja,
vaunuja ja aitioita.
MjrSsitiB pyuxK automabiilejfi, imlkupySriS,
kärryjä ja IceinuhaTosia.^
ERIKOINEN ASTlANmTELY.
VARIEI^Y STORE
Puhelin 12&6'
262 Queen St. Soo, Ont
Kirj. Bela Revesz,
Raamatullisen yksinkertaisen, un
karilaisen maalaistyömiehen katse
luisui äkkiarvaamatta alas taivaalta
ja pysähtyi jäykkänä ja päättävät
senä maahan, — mustaan, hedelmäl
liseen unkarilaiseen peltomaahan
missä vilja lainehti niinkuin moni'
naiset tunteet sydämissämme. Oli
elonkurjuun aika, mutta ei ainoa
kaan käsi tahtonut liikkua. Elon
korjuutyoläiset eivät tahtoneet hioa
sirppejään. fle asettuivat karta
nonherran eteen Ja selittivät jotain
tuskallisesti, mutta kuitenkin riittävän
voimakkaasti. He vaativat enem
män 'työstänsä, pitäen päiväpalkkaa
^ liiaa-niukkana, ja myös ruuan
täytyi olla kelvollisempaa. Siinä
oli sekava, painostava näky. Harvasanaisten
talonpoikien täytyi koota
kaikki voimansa, esittääkseen
toivomuksiaan; mutta kartanonherra
ponnisti turhaan ymmärrystään,
voimatta käsittää yksinkertaisia 8a<
noja.
.<....muuten emme leikkaa eloa....>
Kartanon herra huusi ja kiroili.
Hänen sumun pimentämässä: jär-jessään
ei mikään kirkkaus voinut
valaista sitä, mitä tämä lähetystö
oikealtaan tah^i? Ehkä vastustelevat,
ehkä riitelevät hänen kanssaan?
Vilpittömässä suuttumukses-saan
purkautuivat sanat:
iOletteko tulleet hulluiksi?)'
Talonpojat pötkivät huoneesta
ulos peljästyneinä Ja kiukkuisina.
Kaikki olivat hämmentyneinä.' Esi-isistä
alkaen ei ainoakaan heistä
tähänmennessä ollut tohtinut kartanon
herraa vastustella, ilman pienintäkään
murinaa olivat he palvelleet
ja kuolleet, — ja senjälkeen
kyntivät Ja korjasivat eloa nuoret
työläiset, raatoivat edelleen nuoren
kartanon omistajan pelloilla. Nyt
olivat he kaikki omituisen, uuden
levottomuuden vallassa; (Heidän
päänsä kuumeni ajatuksesta, että
he olivat uskaltaneet lausua^ että
heillä oli liian vähän leipää^ että
he ansaitsivat liian niukasti että
olivat kyenneet tarttumaan totuuteen
sanoissaan, siihen totuuteen,
jonka jo keksivät esi-isät, joiden
jälkeläiset nyt pitkän epäröimi-sen
Ja monien mietiskelyjen jälkeen
blivat alkaneet puhua.
Raamatullisen yksitrkertaisiin ta-lonpoikiin
oli elämänsäteen abdin-tava
mlelikovitas tunkeutunut, ja
nyt herlsi kovissa ma^jaarilaisissa
pääkalloissa kätkettyjä, syvälle sul-keotaneita
kummituksia. Alakuloiset
ihmiset huokailivat syvään ja
kanhistuivatr koaiuonuo ruoski
heitä tnllpumusine eläm^ntspahta-mineen.
Ei oHat mikään sattuma,
että he juuri nyt herärfvät tietoisuuteen.
Tähän mennessä ei heidän
keskuudessaan ollut ilmaantunut
miestä, joka olisi vetänyt hunnun
.heidän silmiltään ja huutanut heidän
järjelleen: herätkääl Tähän
mennessä'ei ollut mistään tuollaisesta
puhetta}* valli raamatulliset
kirjat olivat heidän' tietojaan valaisseet,
Ja he olivat uskoneet taivaallisiin,,
vanhojen legendojen kirjaviin
harhakuviii/ ja lupauksiin,
taivaanperivästä maallisesta kärsimyksestä,
— ja niin olivat he sitten
vetojuhdan kärsivällisyydellä
.kartanonherran rikasta peltoa viljelleet.
Se mies, joka heidän keskuudestaan
ilmestyi, ei herättänyt
ihmettä, kuten pyhimykset kultaisella
sädekehällään, hänen takanaan
eivät liljat puhjenneet maasta, pyhä
savu ei suitsunut hänen ympärlU
lään, vaan oli hän yksinkertainen,
ja hänen huulillaan elivät ja kukoistivat
köyhien mykät sanat. Hänen
tarvitsi vain vähän koskettaa
heidän sydämeensä, missä tuska
tuntui, hänen tarvitsi vain hiukan
ravistaa heidän mielikuvKustaan,
missä kaiho kätkettynä,odotti, kun
,0 kidutetun illmisen sielun sulut
aukenivat. Innokkaasti vetivät he
esille vanhoja ja uusiakin sanoja,
että viljavilla pelloilla rehoittaisi
rikkaruoho j a orjantappura, jos työ
tätekeviä köyhiä ei olisi. Ja että työläisten
lapset ovat luodut jumalan
kuviksi yhtä hyvin kuin kartanon
herran; että on hävytöntä, kun ih
minen, jonka käsi ei milloinkaan
ole aiiraa liikuttanut, antaa satojen
ja taas satojen kärsiä ja joutua
perikatoon,...
mänsä viheliäinen ihanuus, kaikki,
kaikki pirstoontui nyt palasiksi pc
loitetussa, pelkurimaisessa ihmisessä.
Heränneet ihmissiftlut ajelehtivat
äärettörayydessä. Vehnä kuunteli,
humisi, — kiihottnja puhui.
Silmät suurina katselivat työläiset
elonkorjuuaaniun hämärtämistä. Jo>
klft puki taivaan hyväilevään, Ihanaan
lempeyteen. Taivaankannelta
pakeni pak^u samettlpcite, vaaleanpunainen,
ruusuinen huntu kiemurteli
taivaalla sen kaltaisena, mihin
nuoret neidot aamullisessa unessaan
pukeutuvat. Tähkämetsä valkeni,
viljavainip aaltoili ruskeina
laineina. Väsyneet • talonpojat katselivat
päivän koiton leikkiä,
Yölevon aikana kerääntyivät maatyöläiset
pellolle. Myös se »ies,
jonka puhetta he ikävöivät, oli heidän
joukossaan. Painajainen painoi
Jokaista, heidän uusi rohkeutensa
saattoi heidät levottomiksi, epävarmuus
ruoski heidän järkeänsä.
Taivas kaartui ruskean tasangon
yli, Ja proletaarien yläpuolella kimaltelivat
tähdet, Linnunrata Ja
Otava. Mies puhui Ja saamasi sodasta.
Meidän täytyy vain uskaltaa!
Talonpojat hiipivät lähelle toisiansa
Ja hajaantuivat Yötuuli
puhalsi heihin, rohkaisi valvojia.
Sen siivet iskivät ilmassa^ kuljettivat
työläisten päähän Ja kasvoihin
vehnän tomua. Heränneet vallan-kumoakselliBet
vapisivat vallankumouksellisen
mielensä-;-fcuomates-saan.
Alkoi taistelu maan ja sitä
baluovlen välillä: Miljoonat tähkät
avasivat ^linsä, vilja keinui, buml-,
si, huokuL Orjankohtalon eläimel^
Unen tottumus, vetojabtaluonnon
tahdottomuus, jonka he olivat esi*
isiltä perineet, heidän kurjan elä-
Etäisyydessä välkkyivät santar-mipistimet,
Jotka ympäröivät' kartanonherran
Ja hänen hoitajanso,
Ylpeä kulkue läheni talonpoikia,
Jotka santarmipistimien, välkkeen
halkaisemina nurisivat Ja sadattelivat
Elonkorjuutyömiesten taaja
joukko alkoi parveilla: se kulki
kohti kukonsulalla koristettuja kä-tyreitä.
Kartanon isäntä Juoksi heidän
eteensä Ja huusi eräälle työläiselle:
'•cOletteko tulleet hulluiksi? Oliko
aikomus pilata kylvö?»
Työläisen kasvot muuttuivat punaisiksi,
hän katseli kartanonherraa
silmiin ja sanoi ainoastaan:
«Te tahdotte pilotav.,.»
Kartanonisäntä tuijotti maatyö-
Iäiseen, katseli Jokaista erikseen pelokkailla
silmillä, renkejänsä Ja pai
velijoitaan» ravisti kopeasti pääi'
tään ja toisti muutamia kertoja: ;
«Te tahdotte antaa minulle mää'
räyksiä?!.,,.»
Nuori poika hyppäsi työläisrl-vistä.
Heleästi kaikui hänen ä^
nensä:
«Myös meillä on siihen Jotain sanomista..,,
»— Sitten kohotti hän
nyrkkinsä, kohautti olkapäitään Ja
osoitti santarmeihin:
«Mitä ne tahtovat täältä?» -
Kartanonherra hämmästyi, tämä
uhkarohkeus tuntui hänestä ihmeeltä,
v Suunnaton raivo Järkytti
hänen Järkeänsä, ja hän huusi hoiperrellen,
koristen:
«Sinä koira.,,.»— Ja hielutti rat-'
suruoskansa korkeuteen Ja löi kapinallista
talonpoikaa kasvoihin.
Näihin saakka koiran tavoin uskollisena
ollut palvelusväki paiskasi
kartanonherran maahan, hänen
veltostunutta, hemmoiteltua ruumistaan
polkivat raskaat, rautakorkoI«
set saappaat Unkarilaisen maatyöläisen
hidasverisyys oli voitettu..;.
Taistelu alkoi. Santarmit sieppasivat
ololta aseensa. Kuin hehkuvat
kynnet iskivSt pistimet ilmasto.'
Saastainen tuli suifakui kivääreistä,
hoipertelevat ihmiset' syöksyivät
kylvööb. ^
Viiriäiset kirkuivat ja tuiskuna
lentelivät ylt^ympärilnsä, jyvirik-kaat
tähkät värjäytyivät punaisiksi
Runsaina virtoina valui tuore ta*
lonpoikaisveri tähkäpäissä..., vallankumouksellisten
punainen veri....
ItOJAT, HEI! //.Ve-,<
Kun tulefe kaupungissa käy- t^l'
>. .maan, nnif^pistaytykaahikkees- msenjoh.<
säni, josta voitte tilata pukmneJ^^''S9Pint
Juuri .«apuDut M M ^^f**^££'t. My8^«»o„lp„dln«u vaisto k ^ t . . ^^ÄI"^ [
Hyvä iyo ja'kohtuulliset M^ÄÄ^^
Huom.! — Vanhoja korjataafiP^^'*!?^?^!
silitetään.
b l S | ? j i i i | ^ | | | ^ ^ ;
IstettHft^yöJv öttoia/
Object Description
| Rating | |
| Title | Vapaus, December 18, 1923 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
| Publisher | Vapaus Publishing Co |
| Date | 1923-12-18 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Audience | 1923-12-18 |
Description
| Title | 1923-12-18-41 |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| OCR text | Toivotamme teille Edwards Eantiisaippa ^ Puhelin.'^ WelEBston St. W; Soo, Ontario. ja myös saatavana vi^vokejuo-mia ja tupakk^. 346 Albert St W. Soo. Ontario Huono liikekausi on ^yynä meidän jälellä olevaan HUOMATTAVAT ALEI^NUKSET .KAIKISSA ERI OSAKISSA jotka kestävät joulun jälkeenkin, on erittäin hyvä varasto.miesten pukuja ja päällystakkeja, i KaitdeniqrmBieneB ^rosi^tln aleQBOa bsKdcta. — Aatalna.meidiin paivella teitS. Haudcaa Joulua V. 1923 \ Onnellista Uutta Yttta 1924 NIPISSING STORES Ltd. LSlidla Braee käto^. Pnhelm 88 306 Queen St Soo, Ontario r MEILLÄ ON tt erityisen Hyvä lajittelu säl^köesi- ^ neitä — joululahjoiksi ^(jpivia. T A Y L O R B E O S. i Sähkökauppa m ö o r e S i J^, Ontario Marien 1S3 Gore St Soo, Ontario Kunnon työstä tunnetMksl tullut suomalainen valokuv^hio. Farb*n Jouliitoifotiikseiiiie -'-----"ja?-----.':v l Nutson'^7Drug Store Gore & Albert St I^helin 115 Soor Ontario on tunnettiin LEIKKIKALU- ja JÖULULAHJAKAUPPA KAUPUNGISSAMME. Suuri varasto "Mamma"-nukke-ja, nuken kelkkoja, rekiä, kehtoja, vaunuja ja aitioita. MjrSsitiB pyuxK automabiilejfi, imlkupySriS, kärryjä ja IceinuhaTosia.^ ERIKOINEN ASTlANmTELY. VARIEI^Y STORE Puhelin 12&6' 262 Queen St. Soo, Ont Kirj. Bela Revesz, Raamatullisen yksinkertaisen, un karilaisen maalaistyömiehen katse luisui äkkiarvaamatta alas taivaalta ja pysähtyi jäykkänä ja päättävät senä maahan, — mustaan, hedelmäl liseen unkarilaiseen peltomaahan missä vilja lainehti niinkuin moni' naiset tunteet sydämissämme. Oli elonkurjuun aika, mutta ei ainoa kaan käsi tahtonut liikkua. Elon korjuutyoläiset eivät tahtoneet hioa sirppejään. fle asettuivat karta nonherran eteen Ja selittivät jotain tuskallisesti, mutta kuitenkin riittävän voimakkaasti. He vaativat enem män 'työstänsä, pitäen päiväpalkkaa ^ liiaa-niukkana, ja myös ruuan täytyi olla kelvollisempaa. Siinä oli sekava, painostava näky. Harvasanaisten talonpoikien täytyi koota kaikki voimansa, esittääkseen toivomuksiaan; mutta kartanonherra ponnisti turhaan ymmärrystään, voimatta käsittää yksinkertaisia 8a< noja. .<....muuten emme leikkaa eloa....> Kartanon herra huusi ja kiroili. Hänen sumun pimentämässä: jär-jessään ei mikään kirkkaus voinut valaista sitä, mitä tämä lähetystö oikealtaan tah^i? Ehkä vastustelevat, ehkä riitelevät hänen kanssaan? Vilpittömässä suuttumukses-saan purkautuivat sanat: iOletteko tulleet hulluiksi?)' Talonpojat pötkivät huoneesta ulos peljästyneinä Ja kiukkuisina. Kaikki olivat hämmentyneinä.' Esi-isistä alkaen ei ainoakaan heistä tähänmennessä ollut tohtinut kartanon herraa vastustella, ilman pienintäkään murinaa olivat he palvelleet ja kuolleet, — ja senjälkeen kyntivät Ja korjasivat eloa nuoret työläiset, raatoivat edelleen nuoren kartanon omistajan pelloilla. Nyt olivat he kaikki omituisen, uuden levottomuuden vallassa; (Heidän päänsä kuumeni ajatuksesta, että he olivat uskaltaneet lausua^ että heillä oli liian vähän leipää^ että he ansaitsivat liian niukasti että olivat kyenneet tarttumaan totuuteen sanoissaan, siihen totuuteen, jonka jo keksivät esi-isät, joiden jälkeläiset nyt pitkän epäröimi-sen Ja monien mietiskelyjen jälkeen blivat alkaneet puhua. Raamatullisen yksitrkertaisiin ta-lonpoikiin oli elämänsäteen abdin-tava mlelikovitas tunkeutunut, ja nyt herlsi kovissa ma^jaarilaisissa pääkalloissa kätkettyjä, syvälle sul-keotaneita kummituksia. Alakuloiset ihmiset huokailivat syvään ja kanhistuivatr koaiuonuo ruoski heitä tnllpumusine eläm^ntspahta-mineen. Ei oHat mikään sattuma, että he juuri nyt herärfvät tietoisuuteen. Tähän mennessä ei heidän keskuudessaan ollut ilmaantunut miestä, joka olisi vetänyt hunnun .heidän silmiltään ja huutanut heidän järjelleen: herätkääl Tähän mennessä'ei ollut mistään tuollaisesta puhetta}* valli raamatulliset kirjat olivat heidän' tietojaan valaisseet, Ja he olivat uskoneet taivaallisiin,, vanhojen legendojen kirjaviin harhakuviii/ ja lupauksiin, taivaanperivästä maallisesta kärsimyksestä, — ja niin olivat he sitten vetojuhdan kärsivällisyydellä .kartanonherran rikasta peltoa viljelleet. Se mies, joka heidän keskuudestaan ilmestyi, ei herättänyt ihmettä, kuten pyhimykset kultaisella sädekehällään, hänen takanaan eivät liljat puhjenneet maasta, pyhä savu ei suitsunut hänen ympärlU lään, vaan oli hän yksinkertainen, ja hänen huulillaan elivät ja kukoistivat köyhien mykät sanat. Hänen tarvitsi vain vähän koskettaa heidän sydämeensä, missä tuska tuntui, hänen tarvitsi vain hiukan ravistaa heidän mielikuvKustaan, missä kaiho kätkettynä,odotti, kun ,0 kidutetun illmisen sielun sulut aukenivat. Innokkaasti vetivät he esille vanhoja ja uusiakin sanoja, että viljavilla pelloilla rehoittaisi rikkaruoho j a orjantappura, jos työ tätekeviä köyhiä ei olisi. Ja että työläisten lapset ovat luodut jumalan kuviksi yhtä hyvin kuin kartanon herran; että on hävytöntä, kun ih minen, jonka käsi ei milloinkaan ole aiiraa liikuttanut, antaa satojen ja taas satojen kärsiä ja joutua perikatoon,... mänsä viheliäinen ihanuus, kaikki, kaikki pirstoontui nyt palasiksi pc loitetussa, pelkurimaisessa ihmisessä. Heränneet ihmissiftlut ajelehtivat äärettörayydessä. Vehnä kuunteli, humisi, — kiihottnja puhui. Silmät suurina katselivat työläiset elonkorjuuaaniun hämärtämistä. Jo> klft puki taivaan hyväilevään, Ihanaan lempeyteen. Taivaankannelta pakeni pak^u samettlpcite, vaaleanpunainen, ruusuinen huntu kiemurteli taivaalla sen kaltaisena, mihin nuoret neidot aamullisessa unessaan pukeutuvat. Tähkämetsä valkeni, viljavainip aaltoili ruskeina laineina. Väsyneet • talonpojat katselivat päivän koiton leikkiä, Yölevon aikana kerääntyivät maatyöläiset pellolle. Myös se »ies, jonka puhetta he ikävöivät, oli heidän joukossaan. Painajainen painoi Jokaista, heidän uusi rohkeutensa saattoi heidät levottomiksi, epävarmuus ruoski heidän järkeänsä. Taivas kaartui ruskean tasangon yli, Ja proletaarien yläpuolella kimaltelivat tähdet, Linnunrata Ja Otava. Mies puhui Ja saamasi sodasta. Meidän täytyy vain uskaltaa! Talonpojat hiipivät lähelle toisiansa Ja hajaantuivat Yötuuli puhalsi heihin, rohkaisi valvojia. Sen siivet iskivät ilmassa^ kuljettivat työläisten päähän Ja kasvoihin vehnän tomua. Heränneet vallan-kumoakselliBet vapisivat vallankumouksellisen mielensä-;-fcuomates-saan. Alkoi taistelu maan ja sitä baluovlen välillä: Miljoonat tähkät avasivat ^linsä, vilja keinui, buml-, si, huokuL Orjankohtalon eläimel^ Unen tottumus, vetojabtaluonnon tahdottomuus, jonka he olivat esi* isiltä perineet, heidän kurjan elä- Etäisyydessä välkkyivät santar-mipistimet, Jotka ympäröivät' kartanonherran Ja hänen hoitajanso, Ylpeä kulkue läheni talonpoikia, Jotka santarmipistimien, välkkeen halkaisemina nurisivat Ja sadattelivat Elonkorjuutyömiesten taaja joukko alkoi parveilla: se kulki kohti kukonsulalla koristettuja kä-tyreitä. Kartanon isäntä Juoksi heidän eteensä Ja huusi eräälle työläiselle: '•cOletteko tulleet hulluiksi? Oliko aikomus pilata kylvö?» Työläisen kasvot muuttuivat punaisiksi, hän katseli kartanonherraa silmiin ja sanoi ainoastaan: «Te tahdotte pilotav.,.» Kartanonisäntä tuijotti maatyö- Iäiseen, katseli Jokaista erikseen pelokkailla silmillä, renkejänsä Ja pai velijoitaan» ravisti kopeasti pääi' tään ja toisti muutamia kertoja: ; «Te tahdotte antaa minulle mää' räyksiä?!.,,.» Nuori poika hyppäsi työläisrl-vistä. Heleästi kaikui hänen ä^ nensä: «Myös meillä on siihen Jotain sanomista..,, »— Sitten kohotti hän nyrkkinsä, kohautti olkapäitään Ja osoitti santarmeihin: «Mitä ne tahtovat täältä?» - Kartanonherra hämmästyi, tämä uhkarohkeus tuntui hänestä ihmeeltä, v Suunnaton raivo Järkytti hänen Järkeänsä, ja hän huusi hoiperrellen, koristen: «Sinä koira.,,.»— Ja hielutti rat-' suruoskansa korkeuteen Ja löi kapinallista talonpoikaa kasvoihin. Näihin saakka koiran tavoin uskollisena ollut palvelusväki paiskasi kartanonherran maahan, hänen veltostunutta, hemmoiteltua ruumistaan polkivat raskaat, rautakorkoI« set saappaat Unkarilaisen maatyöläisen hidasverisyys oli voitettu..;. Taistelu alkoi. Santarmit sieppasivat ololta aseensa. Kuin hehkuvat kynnet iskivSt pistimet ilmasto.' Saastainen tuli suifakui kivääreistä, hoipertelevat ihmiset' syöksyivät kylvööb. ^ Viiriäiset kirkuivat ja tuiskuna lentelivät ylt^ympärilnsä, jyvirik-kaat tähkät värjäytyivät punaisiksi Runsaina virtoina valui tuore ta* lonpoikaisveri tähkäpäissä..., vallankumouksellisten punainen veri.... ItOJAT, HEI! //.Ve-,< Kun tulefe kaupungissa käy- t^l' >. .maan, nnif^pistaytykaahikkees- msenjoh.< säni, josta voitte tilata pukmneJ^^''S9Pint Juuri .«apuDut M M ^^f**^££'t. My8^«»o„lp„dln«u vaisto k ^ t . . ^^ÄI"^ [ Hyvä iyo ja'kohtuulliset M^ÄÄ^^ Huom.! — Vanhoja korjataafiP^^'*!?^?^! silitetään. b l S | ? j i i i | ^ | | | ^ ^ ; IstettHft^yöJv öttoia/ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1923-12-18-41
