Vapaus, December 15, 1928

              Mnnimero ThiMSection
No. 278— 1928 Federated Pressin jäsen Lauantaina, jonlokuun 15 p;nä—Sat, Dee 15 Member The Federated Press Vaodk. — YoL
JOULUSAARNA
"Sokeripaloja kaikille, heti
k u n vain lc4>kee palot; m e huos­t
a a n houkkain, enkelten jo jä­tämme
talvahan talot".
H . Heine.
P o r v a r i l l i n e n koulu, k i r k k o j a sano­malehdistö
koettavat antaa joululle
Jonkinlaisen pyhän uskonnollisen sä-dl^
kffhS^^. M^i^^flTTTnp lap^uusajoil­tamme,
miten tunteisiimme vedottiin
opettajain taholta k a u n i i l l a kertomuk­s
i l l a patsaretilaisen puusepän pojan
seimeen syntymisestä. Mielessämme
ovat utukuvat pilvissä leijailevista
enkelikuoroista. jotka kaiuttavat tuon
tapahtuman johdosta maailmalle h a l ­lelujaansa;
itämaiden tietäjistä, jotka
saapuvat tervehdyskäynnille; j a juma­lallisesta
sanomasta: Rauha maassa,
j a ihmisillä hyvä tahto.
I^mä oli liikuttavaa, j a lapsellinen
mielikuvituksemme auttoi meitä us­komaan
tuohon taruun, samoin kuin
t a r i n a a n "vapahtajan" elämästä ja
kuolemasta "syntiemme takia".
M u t t a myöMisemmät kokemukset
ovat armotta -raastaneet rilski näitä
lapsuuden uskojamme. Havaitsimme,
että ne, jotka saarnaavat meille k r i s -
tuksen kärsimyksistä, ovat ensimäi-siä
ristiinnaulitsemassa köyhiä lähi-mäisiään,
elävät itse irstalsuudessa ja
ylellisyydessä, tuhlaten työntuloksia,
j o t k a ovat ryöstäneet työläisiltä, ja
kleltäjrtyvät noudattamasta sitä s l -
veysoppia, mitä mestarinsa oli opet­tanut.
Huomasimme edelleen, että samaan
aikaan, kun kirkot j a papit saarnasi­vat
ihihisille yksilöllistä pahuutta vas­t
a a n j a painostivat tämän maailman
asioiden tiu*huutta, kokosivat ne m a a l ­l
i s t a mammonaa ja puolustivat rik­kaiden
etuja köyhiä vastaan.
Huom£usimme vielä, että puhe r a u ­hasta
j a hyvästä tahdosta oli vilppiä
j a petosta, ja että ne, jotka sitä
saarnasivat, nikoilivat siunausta l a i l ­listetulle
murhaamiselle silloin, k u n se
tapahtuu sodassa jonkun kuvitteltm
"isänmaan" puolustamisen nimessä.
S a m a l l a k u n n e rukoUiyat jumalaansa,
että hän suojeleisi "isänmaata," ar­meijaa
j a "hyvää" hallitusta, manasi­vat
he "vihollisen" alimpaan helvet­t
i i n . Näin totesimme kirkonpalveli-j
a t vallassaolevan lu(Äan l i i t t o l a l s i k -
ä. kaiken vääryyden pönkittäjiksi, ja
työväestön vihoUisiksL Hämmästyim­me
nähdässämme. että se autuusoppl.
j o n k a piti oUa kaikkien maallisten
kiistelyjen j a piklnimaLsuuksien ylä­puolella,
olikin, kyketty tukemaan
kaikkea vanhoillisuutta ja taantu­muksellisuutta.
M e i l l e vähitellen selvisi, että se.
mitä meille oU. lapsena oi)etettu eh­dottomana
totuutena, olikin m i e l i k u ­vituksen
tuotetta, jonka todenperäi­syydelle
ei löytynyt yhtään ainoata
elämästä tai luonnosta saatua koke­musta
tahi havaintoa. Silloin k i r ­kastui
sekin johtopäätös, että koko
o p i n "maallinen" merkitys on siinä,
että se saattaa suuret ihmisjoukot r a a ­tamaan
j a ponnistelemaan tässä m a a -
ilmiassa toisten hjrväksi, .^etä^aään
vääryyttä ja orjuutusta, alistumaan
kohtaloonsa siinä uskossa, että se on
jonkxm korkeamman voiman säätä­mä,
j a että kärsimykset tulevat hy­vitetyksi
vasta jossakin tulevassa elä­mässä,
josta kulutan el tiedä mitään.
S i l l o i n selvisi meUle, että tämä oU
o r j a n oppia, kelvotonta työläisille, jot­k
a vaativat Itselleen, j a jälkeläisUleen
oikeutta elämään j a työnsä saavutuk­s
i i n jo nykymaailmassa. •
Näin särkyivät vanhat "ilianteem-me"
j a uskomme.
M u t t a niiden tilalle tulivat uudet
j a paremmat, sellaiset jotka sovel­tuvat
eteenpäin rientävän elämän ke­hitykseen,
sellaiset, jotka tekevät
mahdolliseksi olemassaolon taistelun
ymmärtämisen ja elämän todellisten
arvojen käsittämisen.
Me näimme nykyaikaisen kominu-nlstisen
työväenliikkeen sisältävän sen
"evankeliumin", joka johtaa maaU-maa
korkeampaa elämäntasoa kohti,
el kuitenkaan minkäänlaisten haUe-lujakokousten
kautta, vaan järkähtä­mättömän
luokkataistelun avulla, ko­ko
maallmian proletariaatin yhtyneillä
v o i m i l l a yhteiskunnallisten olojen ja
tilanteiden tarjoamilla keinoilla. Se
o n kä3rtännön oppia, taistelun oppia,
mutta s i l t i syvästi aatteellista j a i h a n ­teellista,
sillä onhan päämääränä p a ­rempi
j a oikeudenmukaisempi yhteis­kunta.
Siihen soveltuvat hyvin alus­s
a mainitut, runoilija Heinen paljon
merkitsevät sahat. — B. T.
uvuoret
Hiljattain sattuneiden tapaLtumien seurauksena pohjoisnapa-imrissii,
on Huippnviioristakin puhuttu tavallista enemmän. Italia-laisen
Nobilen surullisen kuuluisa' pohjoisnaparetki kiinnitti niihin
^ suurta huomiota; Vapauden lukijat tutustunevat kernaasti alla-olevaan
valaisevaan ja tieteellisiin toteamuksiin perustuvaan artik­keliimme.
Suomalaisen Tietosanakirjan selos­tus
Huippuvuorista kuuluu:
"Huippuvuoret on saariryhmä Poh­jois-
Jäämeressä, Grönlannin meren ja
Barentsin meren välissä, p i n t a - a l a l ­t
a a n noin 64,000 neUökllometrlä. Pää­saaret
ovat Läntiset Huippuvuoret,
n.s. Koillismaa, Edge- ja Barentsin
saari; sitäpaitsi on monta pienempää
saarta j a saariryhmää. Hinlopen sal­mi
erottaa molemmat ensinmalnitut
toisistaan. Saarten rannikot ovat j y r ­kät,
sekä vuono- j a lahtirlkkaat. N i i t ­ten
edustalla on runsaasti kareja.
Vuorlperustan alimman osan muodos­tavat
vanhat j a vahvasti polmuuntu-neet
arkeiset vuörllajit, graniitit,
gneissit j a sarvivälkeliuskeet, sekä n i i ­tä
nuoremmat kvartsiitit, k i i l l e - ja
savllluskeet ynnä kallcklkivet. Näit­ten
päälle on kerrostunut nuorempia
paleozooisia, mesozoolsla j a tertlää-risiä
vuorilajeja vaakasuoriin sarjoi­h
i n . Vuoret ovat kostean meri-ilmas-t
o n valkutiiksesta hyvin vahvasti u i u : -
timeet, niissä on jyrkkiä, rohkeita
harjannemuotoja ja ne muodostavat
jylhiä j a karuja, lumen tai niiJcan
kasvullisuuden peittämiä maisemia.
L m n l r a j a on 300—400 metriä yläpuo­lella
merenpinnan. Saarten sisäosia
peittää jää, joka voi nousta 600 met-.
r i i n k i n . Jäätiköt ulottuvat paikotel-len
aina mereen astL Maajään y li
kohoavat nun. Chydeniuksen vuraiin
kuuluva Newtonin huippu (1,750) ja
Homsundtint^ (1.430 nt ylempänä
meren pintaa). Vuorissa o n l y i j y k i i l -
lettä. rautamalmia, grafiittia j a k i ­vihiiltä
s^kä marmcnia. T i f f i f t T i a J ^.
o n epätasainen ja vaihteleva, mutta
G o l f - v i r r a n vaikutuksesta suhteelli­sesti
leuto, keskilämpö on 7S ast.
alapuolella nollan XTelciuksen m i t t a r in
mukaan, maaliskuulla 14 astetta a l a ­puolella
ja heinäkuulla 4.8 astetta
yläpuolella. Talvisin on saaria y m ­päröivä
meri jäässä, joten ne ovat
pitkän ajan luoksepääsemättömiä,
mutta kesäisin on ainakin länsiran­nikko
avoin. Huippuvuorten kasvis­toon
kuuluu 122 putkilokasvia. Eläi­mistä
mainittakoon peura, jääkarhu,
n a a l i , sopuli, valaat, mursu ja 28
l i n t u l a j i a . Meri on kalarikas. E n ­nen
kävi Huippuvuorilla vain pyyn-timiehlä
j a matkailijoita sekä tietecl-
Usiä retkikuntia, nykyisin asastaa
siellä myöskin hiilenkalvajla. Barents
löysi saariryhmän vuonna 1594; hän
antoi sille nimen: NIeuwland (Uusi
maa). Saarten tieteellisessä t u t k i m i ­sessa
on etenkin ruotsalaisilla suuri
ansio. Mainittakoon vain suomalais­syntyisen
Nordenskiöldin (1864, 1868,
1872—73) j a Nathorstin (1898) ruot­salaiset
retkikunnat, sekä ruotsalais-venäläinen
astemittausretklkunta (1898
—1902). Huippuvuoria on tähän
saakka p i d e t t y valtiollisten r a j a i n ui
kopuölella olevana alueena, mutta
k i m niitten m e t a l l i - j a varsinkin k i
v i h i i l i r i k k a u s tuli tunnetuksi, vaativat
N o r j a ja Yhdysvallat yksinoikeudek-seen
sikäläisen vuorityön."
Sen jälkeen kuin ylläoleva on k i r ­joitettu,
on kysymys Huippuvuorten
omistuksesta ratkaistu Norjan hyväk­si.
Kaivosteollisuutta siellä harjoite­t
a a n yhäti kasvavassa määrässä. A i ­n
a k i n yksi englantilais-amerikalainen
yhtiö omistaa siellä kaivoksen. M u u ­a
n amerikalainen, Hans P. Dreyer,
k i r j o i t t a a Current Historyn e l c ^ un
nimierossa elämästä Huippuvuorilla ja
niitä ympäröivillä vesillä:
"Kaksikymmentäseitsemän vuotta
takaperin ollessani poikasena Poh-jols-
Norjassa, seisoin kerran l a i t u ­r
i l l a katsellen kun BoaldTAmundsen
varusteli Goa-laivaansa, tuota yksi-mastoista
alusta, j o l l a b i n ätten pur-j
e h t i Siperian pohjoispäitse Tyynel­lemerelle
(1903—06). Hän oU siihen
aikaan timtematon laivuri. Toiset
nauroivat hänelle j a pudistivat pää­tään
lausuessaan, että on typerää y r i t ­tää
Pohjoisnavalle tai päästä merit­se
pohjoisen kautta Amerikan mante­reelle,
tuhannet ovat sitä yrittäneet
Tapansa mukaan
Kirj. MAGNUS RAEUS.
Tapansa mukaan
käy kirkkoon kristikansa.
Se viettää uskonhurmiossa jouluansa,
MutC uskoneeko "maassa rauhaan** kukaan,
vain valhesanat kaikuu huulillansa.
Tapansa mukaan
taas saarnaa "sielunpaimen":
"Ny: syntynyt on poika ainokainen,
mi' pelastussanoman toi ihmiskuntaan". —
Hätt* elämän vei valialuokka, verta janoovainen.
Tapansa mukaan >
veisaa diplomaatti harras.
Hän kerran taas nyt joulun tulon kuomas,
ja joutaa kirkkoon sotajuoniltaan,
keralla sotarosvoin rauhanvirttä pauhas.
Tapansa mukaan -
hartaus valtaa tuomaritkin. -
Vaikk' äsken rauhan vaatijoille uhkauksin
saneli kostonhimoisia luokkatuomioitaan,
nyt joulun elää, palvoin "villitsijää" Nazaretin.
Tapansa mukaan
ähkää rikkaat kyllyydessä.
Juopuin joulujuhlan loistomässäilyissä
he juhlii kukkaronsa pulleutta vatsallaan,
ja rehkii onnettaren hyväilyissä.
Tapansa mukaan
kynttiläinen kirkas palaa,
myös töllin pöydällä se tuikuttaa;
vaikk*'varat suoneet ovat juhlan niukan,
se joulusta myös köyhää muistuttaa.
Tapansa mukaan
kadulla astuu repaleinen lapsi.
Hänet on nälkä tehnyt kalvakkaaksi
ja jäinen viima viiltäin koskee pintaan,
kun leivän tähden lehtien on käynyt kauppaajaksi.
Tapansa mukaan
kadulla työtön kulkee.
Hän ilon, kylläisyyden ympärillään näkee,
mutt* kärsimyksistään ei tiedä kukaan,
vain itse kolkon kurjuutensa tuntee.
Tapansa mukaan
luokkavanki miettii.
Kauaksi vapaudenmaille actlos vierii
jouluna vankilassa istuissaan,
ja Icaihon huokauskin esiin pyrkii.. .
Tapansa mukaan
kurjuus ilkkuu meille. ' '
Töittemme tulokset on menneet rikkahille,
siks' kunnes uusi yhteiskunta luodaan
ja joulukin on juhla työläisille.
Katsaus Canadiaii Pa(»fic ranlalk]^
aIkii?aiysDD
(Gustavus Myersin te«*sesta "Hia tory of Canadian Wealth*0.
j a sille tielle jääneet. Mutta Roald
Amundsen oli muuan niitä itsepäisiä
viikinkejä, joka ei luopunut aikees­t
a a n kun kerran oh päättänyt. sirit­tää.
Häh ei purjehtinut ainoastaan
Siperian pohjoispäitse, Tyynellemerel­le,
vaan kävi Etelänavalla ja löysi
n.s. Magneettisen Pohjoisnavan, sekä
lensi y l i Pohjoisnavan Alaskaan.
N o i n tuhannen vuoden ajan ovat
karalstimefet pohjdls-norjalaiset pi­täneet
Huippuvuoria, osaa Grönlan­t
i a ja Valkoista merta riistanpyyn-tlalueenaan
kesän aikana, pyytäen
hylkeitä, valalta, myskihärklä, poroja
j a multa eläimiä. Jokaisessa kylässä
Aalesundlsta Vadsjöön saakka äärim­mäisessä
pohjoisessa, on joukko pur­j
e - ja moottoriveneitä, jotka joka
kevät lähtevät pyyntlmatkaUe ajojäl-den
sekaan, taistellen saaliista luon­toa
vastaan. Noin 250' pyyntilaivaa
lähtee liikkeelle. j o k a kevät. Kalkki
niistä eivät aina palaa takaisin. M e ­netettyjen
ihmishenkien, lukumäärä
on pelottavan suuri, joskin pyyntita­pojen
muuttuessa se on käyn3rt t u r -
valUsemmaksL
Jokaisessa laivassa menee 12—15
miestä Ja kaksi isoa pyyntivenettä
j a jokaiseen veneeseen sijoitetaan
tarkka-ampuja. Toiset ovat soutajia,
kuusi tai seitsemän miestä loissakin
veneessä. Ampuja sijoittuu veneen
kolckaan j a k i i n hän huomaa parven
hylkeitä tai valaan tai yksinäisen jää­karhun,
antaa hän soutajille merkin
lakata soutamasta, jolloin vene liukuu
melkein äänettömästi saalista koh­den.
Pyssymies ampuu joko veneestä
tai astuu jäälle j a h i i p i i saaliin lähel­le
jalkaisin, sekä ampuu kantomatkan
päähän päästyään. K u n näin pn saa­tu
veneenlastillinen saalista, pa­lataan
laivalle, jonne lasti tyhjenne­tään
jälleen uudelle pyjTitimatkalle.
K i m laiva on saatu täjrteen, johon
kuluu tavallisesti kahdesta kolmeen
kuukauteen, palataan Norjaan ja
l a s t i puretaan. Siten saadut ansio­tulot
ovat tavallisesti riittävän suu­ret,
jotta kukin mies tulee niillä t o i ­meen
seuraavaan kevääseen saakka,
jolloin uusi pyyntikausi alkaa. T a v a l ­lisesti
tehdään ainoastaan yksi pyyn-timatka
vuodessa, paitsi m i l l o i n l a i va
ensimmäisellä matkallaan sattuu heti
tapaamaan suuren hyljeparven, josta
se pian saa lastinsa, silloin se voi
tehdä uuden, matkan myöhemmällä.
Jokaisen laivan kapteräilla on e n -
koishalu saada elävänä kiinni arka
j a raivoisa jääkarhu. Jotkut onnis­tuvat
j a saavat hjrvän maksim, sillä
jääkarhuja halutaan aina eläintar­h
o i h i n j a sirkuksiin. K u n jääkarhu
tavataan ja arvellaan, ettei se ole
nälkäinen ja siis on helpommin saa­tavissa
kiinni, niin asetetaan sille
loukku. Sitten aletaan karhunjabti
j a se pakotetaan menemään pitkän
köyden silmukkaan. Toisinaan k u -
PyyntikausI kestää toukokuun kes­kivaiheilta
elokuun puoliväliin, jolla
ajalla Pohjois-Atlantl on melkein v a ­paa
jäistä j a aurinko paistaa ympäri
vuorokauden. Näille riistanpyytäjllle
e i keskiyön aurinko ole mikään e r i ­koisuus;
se on väin luonnon hjrväntah-tolsuutta,
joka tekee heille mahdol­liseksi
työskennellä melkein kakslkym-mentänieljä
tuntia vuorokaudessa va­loisana
aikana. Talvella, Jolloin el
aurinko ollenkaan näyttäydy kolmen
kuukauden aikana, saavat he ihailla
Ihmeellisiä revontulia, jotka loistavat
yli taivaan j a valaisevat koko Ilma­p
i i r i n niin, että Ilman valoa vor l u ­kea
niitä tahansa. Tulevaisuuden
kulkuväline napapiireissä on lento­kone
tai ilmalaiva. Laivoilla kulke­minen
on mahdoton muulloin kuin
kolmen kuukauden aikana kesällä.
VUme keväänä läksi Tromsjöstä k o l ­metoista
laivaa vuotuiselle pyyntimat-kalleen.
Erään niistä kapteeni kertoo
matkastaan seuraavaa: "Me oUmme
j u u r i saapuneet ajojälhln, kun suuri
Jäävuori yhtäkkiä ajautui laivaam­me
kohden. Muutamassa silmänrä­päyksessä
oli laivamme Kolvilla jält-ten
päällä ja hetkistä myöhemmin
murskautunut kuin munankuori. Mie­histömme
oli kaikki kokenutta väkejt
j a pelastui. Heidät pelastettiin toi­seen
laivaan n i i n pian, kuin vaara
oli ohitse.. Jääsohju j a lumi peitti­vät
n i i n laajan alan, ettei parhaim-mallakaan
kiikarilla voinut missään
nähdä avovettä. Laiva joka pelasti
meidän miehemme, joutui seuraava­na
päivänä jäiden puristukseen ja
murskautui kappaleiksi, mutta senkin
miehistö pelastui. Aikoina jolloin
vaara uhkaa silminnähtävästi py-syt-televät
laivat tavallisesti toistensa
lähellä, jos toinen Joutuu hätään voi
toinen auttaa. Pelastuslaiva joutui
kulkemaan neljätoista. vuorokautta,
semalla läheisUle Jäille. Minuuttia
myöhemmin näimme laivamme ko­hoavan
ilmaan ja sitten pirstoutu­van
palasiksi jäävuorten välissä. Vä­hän
ajan kuluttua tuntui jäiden paine
heikkenevän, oU k u i n luonto oUsl hen­gähtänyt
valmistuakseen uuteen ot­teeseen,
mutta onneksi oli ulkoapäin
tullut puristus lakannut Ja jäävuoret
erkanivat hiljalleen toisistaan, jolloin
lähellä oUeet veneet pelastivat meidät.
Niiden miehistö oU katsellut tätä k a ­malaa
näytelmää, J06sa luonto murs­kasi
ihmisten yritykset."
Jäätä, jäätä j a lunta, ei ataoastaan
malUttaln, mutta satojen mailien l a a ­juudelta,
sellaista on Huippuvuorilla
j a pohjoisessa. Huippuvuoret itses­sään
on hedelmätön saariryhmä, j o i l la
sijaitsee ainoastaan hiilikaivos. Siellä
on runsaasti riistaa, poroja j a lintuja,
kuten villihanhia Ja sorsia; koko alue
on riistanpyytäjlen paratiisi. Maan­viljelys
ei voi t u l l a kysymykseenkään.
J o i l l a k i n paljailla paikoilla kasvaa
jäkälää j a se on porojen ainoana, r a ­vintona.
Joittenkin kertomusten mu­kaan
on lähempänä pohjoisnapaa
ikuisen kesän maa, jossa asuu ihmi­siä
j a Jossa laaksot vihertävät j a k u u ­mat
lähteet suihkuttavat vettä. Sc
on merimiesten mielikuvitultsellinen
satu. Vain aniharvat ovat kyenneet
käymään sillä miljoonien eekkerien
alueella, joka ympäröi pohjoisnapaa.
Nansen marssi poikki Grönlannin,
Amundsen lensi yli pohjoisnavan,
Peary pääsi eräille napaseuduille,
mutta kaikkien matka on tapahtunut
kiireisesti, eikä kukaan ole voinut
tehdä laajempia tutkimuksia. W i l l d n -
sin äskeinen matka lisäsi jonkun ver­ran
IhmLsten tietovaroja pohjoisen
napapiirin alueista.
Kaksikymmentäviisi vuotta sitten
läksi rohltea ruotsalainen pohjolan
tutkija, kapteeni Andree kartoitta-ennenkuin
onnistui selviytymään jäis- ! maan pohjoisen napapiirin malta,
tä," { mutta hänestä ei ole kuulunut mitään
Muuan toinen tapaus on B e m o - n i - i f " ^5"^^?.. hänen ilmapallonsa
misen laivan haaksirikko viime ke- _näkopilristä. Satoja multa,
Innostimeina menestyksestään kun
saivat haltuunsa St. P a u l i n j a P a c i ­fic
rautatien, viisi sanotussa riistoy-rityksessä
osallisena ollutta miestä
ryhtyivät anastamaan, ja saivat, vielä
rikkaamman palkinnon. He saivat C a ­nadian
Pacific rautatien rakentamis­urakan
ja omistusoikeuden sanottuun
rautatiehen.
Nämä viisi miestä olivat George
Stephen. James J . H i l l , John S. K e n ­nedy,
Rlchad B. Angus, yhdessä Do­nald
A. Smithin (Lordi Strathconan)
kanssa, jonka nimi ei kuitenkaan o l ­lut
kontrahdissa, vaikka olikin joh­tava
tekijä joulcossa. Heidän kans­saan
yhdessä oli Donald Mclntyre
Montrealista, kaksi pankkifirmaa
Morton, Rose j a Company New Yor­kista
ja Lontoosta sekä Kohn. R e l -
nach ja Company Pariisista.
Hallitus, jonka etunenässä oli M a c -
kenzie, oli kukistunut ja Sir John A
Macdonald oli jälleen tullut päämi­nisteriksi
lokakuussa 1878. Ainoastaan
muutamia vuosia sitä ennen oli C a ­nadian
Pacific lupakirja-skandaali
kukistanut hänet vallasta ja tehnyt
hänen hallituksensa sananparreksi.
Näytti aivan mahdottomalta, että hän
koskaan pääsisi pääministeriksi. Ne
voimat, Jotka panivat hänen takaisin
olivat suurimmalta osalta taloudelli­sia
voimia.
Totta on, että MacDonald oli kava­la
politllkko. jonka kerrotaan hyvin
tienneen kuinka Uittoutua roomalais
katolilaisen papiston kanssa yhdeltä
puolen j a kiihkoprotcstanttien kanssa
toiselta puolen. Mutta Richard C a r t -
viTlght osottaa meille ne todelliset
voimat, jotka auttoivat häntä uudel-len-
valtaan. Tehtailijat tahtoivat kor­keata
tullia; j a MacDonald oli h a l u ­kas
antamaan heille kaikki mitä he
halusivat, he keräsivät hänelle j a hä­nen
puolueelleen suunnattoman vaall-talstelurahaston
j a k u n heillä oU jon­kun
verran sananvaltaa sanomaleh­distössä,
he myöskin muokkasivat va­litsijain
mielipiteen. OU myöskin ole­massa,
Cartwright vakuuttaa, vaiku­tusvaltainen
joukko urakoitsijoita,
jotka ikävöltsivät saada valtaan h a l -
litulcsen. jolta hyviä urakoita y.m, voi
saada kunhan vain lahjottaa rahoja
Araalitaistelurahastoon.
Richard Canvrlght vetää hyvin
kyynilllsen kuvan sen ajan politii­koista.
Hän sanoo, että yleinen k^nsa,
oli lakannut odottamasta kunniaa ja
rehellisyyttä julkisilta miehiltääA po­litiikassa.
Politiikka olikin Itse asiassa "bu­sinesta";
Canadan parlamentti oli
täynnä miehiä, jotka olivat siellä saa­dakseen,
laajentaakseen tai säilyt­tääkseen
luokka- t a i persoonaUlsla e-tujaan.
206:sta edustajasta v. 1878 oli
56 kauppiasta, 55 lakimiestä, 12 her­rasmiestä
j a loput oUvat tehtallljofta,
vakuutusyhtiöiden presidenttejä^ lai­vanrakentaja-
ja tukkikapltallsteja,
urakoitsijoita ja muutamia sanoma-lehtimlehiä.
lääkäreitä j a maanvilje­lijöitä.
Seuraavat parlamentit olivat
kokoonpantu samanlaisista aineksista.
Canadian Pacific rautatietä ei näh­tävästi
oltu tarkoitettu voiton tuotta­jaksi
urakoitsijoille, koskapa Cana­dan
parlamentti vuonna 1880 hyväk­syi
päätöksen, millä sanottu tie pää­tettiin
rakentaa hallituksen työnä.
Muutamia kuukausia myöhemmin
MacDonaldln hallitus ilmotti aiko­muksena
olevan antaa koko tien r a ­kennuksen
George Stephenille Ja hä­nen
liiketovereilleen. Donald Smithin
nimi ei ollut sopimuksessa, mutta hä-tystään
äänekkäSstL Milloinka on
yhdellekään yhUöUe. lukutmottamat-ta
Hudson Bay yhtiötä, annettu sel>
laisia tavattomia etuoikeuksia Ja l a h -
joja? Mikä ryhmä on kosloua saa­nut
niin suuria avustuksia rahassa Ja
maalahjoina kuhi mitä aiottiin antaa
tässä kaikkivaltiaassa lupakirjassa?
Tällä erinomaisella sitoumuksella
hallitus sitoutid valmistelemaan J<d-takln
valmistamatta olevia osia rau­tatiestä
ja antamaan Stephenille Ja
hänen tovereilleen heidän omakseen
seitsemänsataa mailia rautatietä. Jon­ka
rakentaminen maksoi hallitukselle
$37.785.000. Näihin 700 mailiin rauta­tietä
slsältji paljon puhuttu Ja rii­delty
Pembhia haara. j(dca muodosti
yhd}'sslteen St. Paul ja Pacific rau­tatiestä
Winnlpegiin. Kontrahdin mu­kaan
saivat keinottelijat $35.000.000.
mutta todellisuudessa he saivat Cana­dan
halUtukselta kaikkiaan $62.000.-
000, joka summa vieläkin suiureni. kun
hallituksen täytyi ostaa intlaaneUta
ne maat, mitkä se luovutti Stephen­ille
ja hänen ystävilleen.
Ja mitä sitten sUtä suuresta maa-lahjasta,
jonka nämä miehet salvat?
Heille annettiin suunnaton 25.000.000
eekkerin ala maan parhainta maata^
jonka rahallinen arvo nlinäkln aikoi
na, jolloin suuri slb^laisten
tulo el vielä ollut alkanut, arvioitiin
$79,500,000 kaikkein alhaisimman ar­vion
mukaan.
Mutta tämä ei ollut vielä ainoa lah­ja,
mikä yhtiölle annettiin sopimuk­sessa.
Siinä erikoisesti määrättiin, et­tä
urakoitsijoille luovutetaan maanvil­jelykselle
sopivaa maata. Toisin sa­noen
he salvat valitut parhoa^ maat
kun sopimuksessa edelleen määritel­tiin,
että heillä on suuri valta maita
valitessaan. Heidän oli myös kontrol-leerattova
maiden myyntiä.
Sitten määriteltiin muut laajat oi­keudet,
mitä heille annettiin. Kaikki
omaisuus ja osakkeet vapautettiin Do­minion,
maakunnallisista Ja kunnal­lisista
veroista. Tämä verovapautus
ei ollut rajoitettu, vaan Ikuhien. Sa­moin
lahjoiksi saadut maat vapatitet-tiln
veroista, ellei osuta, 20 vuodeksi
luovuttomlspälvästä lukien. Tämä e-tuoikeus
yksistään öli suurien raha­summien
arvoinen.
Edelleen sopimuksessa heille annet­tiin
tuoda tullitta moobon rakennus­tarpeita.
Joillekin suunnille annettiin
heille yksinoikeus rautateiden raken­tamiseen
kahdeksikymmeneksi vuo­deksi.
Eräs pykälä, Joka on Jftles-täpäin
aiheuttanut Jatkuvia valituk­sia,
sisällytettiin myös sopimukseen.
Tällä pykälällä hallitus sitoutui el a-lentamoon
— tai toisin sanoen inäft-rittelemään
— yhtiön rautotlen rah­timaksuja,
ellei yhtiö saa 10 prosent­tia
puhdasta tuloa sille pääomalle.
Joka on sijoitettu rautateiden raken­tamiseen.
Tämä kohta erikoiseni
nosti epäluottamusta Ja huolta. Seli­tettiin,
että osakekeinottelulla Ja vesl-osakkelta
uloslaskemalla voitto voi­daan
nlmeUisestl pitää alhaisemmal­ta
näyttävä kuin mitä se todel­lisuudessa
on Ja siten Jatkuvasti
hankkia laillinen oikeus kiskoa kor­keita
rahtimaksuja (kuten on käynyt-lein)*
Tällä tavalla tuo yksinvaltias yhtiö,
Joka lie Canadan todellinen valtias,
hankki alussa suunnattomat omalsuu-tcnca.
Ne ovat kavalalla tavalla ryös­tetyt.
Silloin kuin urakan antaminen
oli esUlä pariamcntLE.sa kaikkinainen
vastustus oli turhaa. Kalkki muutos-
«.«Jltyksct, mitä siihen tehtiin, äänes-nurin.
Eräs toinen vhtiö tir.
nen Ihketoverinsa olivat pääasiani-j joutui rakennuttamaan rautai?en
slmp.a hyddynnauttljolta. Mr. Smith j paljon smtulsammmTehdomtuin
pysytteli tällä kertaa loitolla. j George Stephen Ja M n e n y t ä v äS
K u n urakka.sopimus tehtiin Julki-1 mutta se hylättiin. iSSl
seksi, UmaiBi suuri yleisö hämmäs-1 luotettava. .'ie cl ollut
väänä. Senkin kapteeni Ja miehistö Joiden nimet ovat tuntemattomia muU-pelastuivat.
Kokemuksistaan kertoo
kapteeni: "Kello oU yksitoista illalla
^ä Jäät puristivat laivaamme armot­tomasti,
joten o l i kysysmys ainoastaan
muutamasta miauutista, kun laivam­me
olisi murskana. Siitä huolimatto
aimoin koneenkäyttäjälle määräyksen
pitää kone käynnissä, jos puristus hiu­kankin
helpottaisi. Ankara napapil-rituuli
puhalsi. Puolenyön aikana
alkoi vesi virrata lastiruumaan ja
alas konehuoneeseen. Pohjoisesta
päin näin tulevan suuren Jäävuoden.
Ainoastaan ne, joilla on kokemusta
pohjolan elämässä, tietävät mitä se
merkitsee^ Hma muuttui yhtäkkiä
kauhua synnyttävän tyyneksi, jonka
jälkeen alkoi hidas hikunta, j o k a kas­voi
nopeastL Sitä seurasi hirvittävä
pauhu, oli kuin miljoona jääkarhua
luu kokonainen vuorokausi ennenkuin I olisi ulvonut yhtaikaa, k u n tämä suun-karhu
on saatu talttumaan sen jälkeen naton jäävuori sortui, lakaisten edel-k
u n se.on saatu kytkeytyksl Sitten tään kaiken sellaisella voimalla, jon-haetaan
laivalta vartavasten valmis-j ainoastaan luonto voi synnyttää
t e t t u - t a u t a t a n k o i n e n häkki, jonne t Emme vomeet tehdä nutaan pelas-karhu
pannaan j a se kuletetaan heti = tuaksemme. Annoin miehUIe mää-laivalle,
sillä veneessä ei sitä voi p i - ; räyksen, että jokainen koettaa pe­taa
liikkumatta. ' ; lastaa itsensä siten kuin vei Juok-le
kuin Pohjois-Norjan asukkaille, on
mennyt niille alueille tutkimusmat­koille
tai riLstanpyyntiin ja sinne jää­neet,
mutta Pohjois-Norjah asukkaat
odottavat yhä, että tulisi joku joka
toisi tietoja niiltä lukuisilta urheilta
miehiltä. Jotka ovat uhraimeet hen­kensä
pohjolan tuntemattomilla alueil­la.
Vasta viime aikoina, kun lento­koneet
Ja radio ovat tulleet pohjolan
tutkijain käytettäväksi, on syttynyt
uusi toivo, että kerran ratkeaa tämä
kysymys, joka. n i i n kauan on ihmisten
mieliä vaivannut."
Kosintansa hän esitti
Kolme kosijaa
A n n a - L i i s a on j u h l i t t u nuori r^ai-nen.
Viime kesänä teki kokonaista
kolme herraa hänelle kosintatar-jouksensa,
eräs meriupseeri ja ju-\on
sanoin:
" N e i t i Anna-Liisa, te olette kaik­kein
ihastuttavin pieni olento, joka
on konsaan tanssinut tiensä miesten
sydämiin. Minä palvon teitä koko
sydämestäni, j a kun katson teidän
silmiinne, Hilloin unohdan kaiken
muun. Olen teidän ajassa ja ikui-^
suudcBsä."
J u r i s t i l l a oli kaunis p r o f i i l i kas­voissaan
j a yhtä kaunis t i l i pankis­sa.
Hän oli aina moitteettomasti gttg
puettu, käyttäytyi aina virheettö­mästi
ja puhui niin huolitellusti,
ikäänkuin olisi lukenut ääneensä
k i r j a s t a Seurustelutaito-
Kun hän kosi, käytti hän seuraa­vaa
ilmaisutapaa:
"Tiedän olevani teille arvoton,
sydämeni rakastettu, ja on uhlca-rohkeaa
minulta pyjrtää teidän suo­siotanne.
Mutta jos tahdotte an­taa
elämänne minun käsiini, s i l l o in
korkein toiveeni aina palvella
seuraavm ^on rutkettama, urhakka j a poika-majnen,
mutta ei voinut kerskail­la
p r o f i i l i l l a an enemmän kuin pank-
^kikirjaJIakaan. Kuukaufiipalkkanija
hän.oli kuluttanut yleensä loppuun
jo toiselta ja kolmanneltakin kuu­kaudelta,
j a hän oli kaikkea muuta
kuin moitteeton pukeutumisessa ja
käytökjäesBäiin. Anna-Liisaa hän
kohteli kuten hyvää ystävää j a to­veria.
Syntymäpäivänään hän sai
suuret ruusukimput sekä j u r i s t i l ta
nieriupseerilta, mutta nuori
työmies unohti kokonaan tuon suu­r
e n päivän. Paria päivää myöhem­min
hän hyvitti laiminlyöntinsä
lahjoittamalla Anna-Liisalle puoli
k i l o a suklaata, mutta hän söi siitä
enemmän kuin neljänneskilon itse.
Purjehdusmatkan kestäessä Hzn
kosi, jos seuraavaa yleensä voi ko­sinnaksi
kutsua:
" A n n a - L i i s a —-. niin, oli-siko s i ­risti
ja nuori työmies.
Meriupseeri oli komea ja leveä­harteinen
jä hänellä olj hyvin mie­hekäs
ulkonäkö. Hän oli .sinisilmäi­nen
ja auringonpaahtama j a näytti
vallan nuorelta ju.Tialalta hy%-in .'-o-pivassa
sotilaspuvusHaan.
teitä ja tehdä elämänne valoisaksi
j a onnelliseksi."
n u l l a halua mennä naimisiin minun
kanssani? Niin, sinun ei tarvitse
ellet tahdo, ymmärräthän. — H e i,
A n n a - L i i s a oli täydellisesti tym- ^""'^j^.f,"' ^'"J^enna p u r j e t U , oletko
pt'ytyn>'t, ja niin pian kuin hän voi bolmo.
hiipiä tiehenKä, hän teki sen ja Anna-Liisa meni naimisiin nuo-lähti
purjehtimaan Kurtin, nuoren . r en työmiehen kanssa. Naiset ovat
•.vömithen kanssa. Kurt 61i aurin- sellaisia.