Vapaus, December 18, 1924

              vasta sitten, iDD bpidismi on iokistetta. Tbd; (aistelijaiD liDtanKianl
VAPAUS ThM sectjon
Torstaina, Jouliik. 18 p. Thur., Dee. 18th, 1924 VIII Vuosik. • VoL VIII
Spartäcus-kapinan
Yiimemen näytös
Akinpana julaistaan kirjailija
Konr»* Lehtimäen kirjoittama ku­laus
kuuluisan orjataistelijan,
Spartacnksen ja hänen joukkojensa
lopnllisesta tuhosta. Tuo historial-
:iinen orjaJiike ^ tapahtui vuosina
73__70 e.K. — kestäen siis taiste-jpt
kokonaista kolme vuotta. Tämä
jnahtava orjasota alkoi silläj että
jauutamat rohkeat gladiaattorit
ryntäsivät vapauteen, avasivat tu-liansien
orjaluolien ovet ja taita­van
miekkailijan, Spartacuksen,
johdolla aloittavat taistelut silloin-
-ta maailman valtiasta, Roomaa,
-rastaan. • )
Monien katkerien taistelujen jäl­leen
voitettiin vihdoin orja-armei­ja
lopullisesti Lucanian kentällä,
Itelä-Italiassa. Spartacus itsex kaa-ini
tnofisa tastelussa ja vangiksi
joutnveet orjat ripustettiin ristille
j l p p iM taen varrelle' Capuan ja
Booman välille.
Appian Tie.
Ristejä, ristejä . . .
Niin pitkälle kuin. silmä kantaa,
«n kummallekin puolen.. tietä aina
määrätyn välimatkan päähän pys­tytetty
suuri, kiireesti kyhätty hir-siristi,
ja jokaiselle ristille on nau­lattu
ihmiii en: jokaisella ristillä
J, riippuu orjasotilas.
Yllä kaareilee etelän heleänsini-
'jeii, pilvetön taivas, ja kuulakas
ilma värisee tulisen, armottoman
lanringon säteissä kuin sulatettu,
hehkuva iäsi.
Ristiinnaulittujen alastomat ruu­miit
on aurinko polttanut hehkuvan
punaisiksi -— nuo nuoret miesruu-miit,
joissa ei näy ainoatakaan
raihnaista eikä heikkoa, vaan jois­sa
raiskallisen kidutuksenkin: jäl-ieeii
näkyy >-järttevät,^ taistdnssa
i loffadsbunMt*^'lihakset. Kun lie lii­kahtivat,
pusertuu turvonneista,
I rautanaulan ^lävistämistä känimen-
I pohjista ja jaloista punaista verta
tipahdellen, kuumalle hiekalle ja k i ­lille
kuin raskaat kyyneleet •— ai-"
vankoin itkettäisi verikyyneleitij;...
Polttavasta helteestä huolimatta
«vat nuoret roomalaiset ylimykset
saapuneet ajelulle. He ovat tulleet
iloitsemaan orjien häviöstä, näh­däkseen
nuo pelätyt kapinoitsijat
vihdoinkin voitettuina, nSyryytet-
|;tyinä, valittavina, armoa rukoilevi- 1
I Tuska kuvastuu ristiinnaulittu-
Ijen kasvoilla, näkyy sinertäviä, hal-
I jenneita huulia, vääristyneitä suita
I ja joidenkin otsilta vierivät suuret
I hikikarpalot kuin valkeat helmet
| ~ mutta kukaan ei rukoile, ei va-
I litaj ei huuda... Hampaitaan k i -
I ristellen tuijottavat he itsepäisesti
|ja jäykästi vastapäätä riippuviin
I tovereihinsa tai ylös ilmaan. Jotkut
[«vat pyörtyneet, heidän päänsä
I riippuu rinnalla, . heidänsilmähsä o-f
vat suletut ja heidän jäsenensä' vä-frisevät
toisinaan kuin vilussa —
inutta heidän kurkuistaan lähtevä
korina muistuttaa ärsytettyjen; pe­tojen
vihaista, uhlcäavaa" muri-
Inaa... '
l: Voittajat eivät ole tyytyväisiä,
fieitä raivostuttaa tuo äänettömyys.
I Be sinkauttelevatärsyttäviä pilkka-
I sanoja ristiinnaulituillev mutta eir
pät saa vastausta, ei katsetta. Tuos-jsa
kaameassa • äänettöinyydessä on
I vieläkin taipumatonta, kauheata uh-jkaa,
jpka tahtoo kuolettaa naurun
jheidän huuliltaan. Herkimmät kal­penevat
ja tukahdntiaakseen tuota
I painostavaa tunnetta, huutavat he
{raivoisasti j a vaativat yhä vinhem-jpää
vauhtia; Pois tästä löppumat-jtomasta,
kirotusta kujasta!
Piiskat viuhahtavat, pyörät jy-jrisevät
ja vaahtoavien hevosten
j raudoitetut kaviot iskevät kiviin,
niin että tuulen vauHdilla kirtää-^tuo
poistava vaunnjono kohti Roomaa.
[Hienot puvut liehuvat tuulessa,
I nuoret, jäntevät käsivarret kierty-
[vät hentojen vartaloiden ympärille
j - ^ ja melun, jyrinän, kirkaisujen
|3a rajujen j a iloisten huutojen ee-
|asta kuulaa naisten heläjävää nau-j'oa...
Ja heidän jälkeensä jää
|8akea tomapilvi, joka peittää ^ ris-
Itiinsaulitat koin vaaleaan jättiläis-
I harsoon, sokaisee' heidän silmänsä
f ja tankeotun heidän kuiviin, polt-
[taviin ^^karkkmhinsa...
On,; ata* T a i ^ helikaa: punaise-
|Da koin sutinnattaman tulipalon ka-
] JMtoksessa ^ 'ja kaukaiset kukkulat
hohtavat purppuranvärisinä aurin­gon
viime säteissä. Sypressit seiso­vat
tummina ja liikkumattomina
kuin korkeat, synkät patsaat, ja
ristien varjot ulottuvat kauas ta­sangolle
— aivankuin suunnatto­man
pitkät, mustat, ahnaasti ku-roittavat
käsivarret. Mantelipuut
kukkivat punaisina, ilma on täynnä
myrtin, laakerin ja ruusujen tuok­sua
, . . . ja läheisestä öljypuulehdos-ta
kuuluu satakielen ihana laulu..
Huviajelijat ovat poistuneet, var­tijatkin
ovat poissa, sillä risteillä
riippuvat ovat jo vaarattomia
he ovat jo . unhotettu ja... Heidän
päänsä riippuu velttona rinnalla ja
vain korkeitten, terävien kylkiluit­ten
kohoaminen osoittaa, ketkä vie­lä
elävät Useimmat ovatkuitenkin
jo kuolleet ja heidän auringonkär-ventämät
ruumiinsa vivahtivat kel-taisenraskealle
kuin savustettu l i ­ha...
Ei njrtkään valituksia, jos­takin
vain kuuluu kuolevan orja-soturin
viimeinen huokaus, tukah­tunut
korina > tai epätoivoinen ham­masten
kiristys.
Tuolla riippuu Artarik! Hän elää
veilä,; sillä hän on ollut voimakas.
Hänen leukansa on rautapihtien
lailla yhteenpuristunut niiden välis­tä
ei pääse pyyntö, valitus, huo­kaus
. . H ä n e n raskas ruumiinsa
on painiinut alaspäin, jalat ovat
hieman koukussa ja käsivarret näyt­tävät
tavattoman pitkiltä, venyte­tyiltä.
Hän 6i tunne enää käsivar-siaan,'
veri on jo lakannut niissä
kiertämästä, ne ovat kuolleet, kyl­mät
ja kankeat Mutta hänen leveä,
karvainen ' rintansa kohoaa - vielä
harvaan ja raskaasti, hänen sydä­mensä
sykkii, ja hänen jäykät, kau­heat
silmänsä näkevät vielä...
:. JKuten niin; monta, monta ker^
taa eniien^ kiintyy hänen katseen­sa
vastapäätä riippuvaan Karmidek-
Siinä on Karmides! Kuvankau-nis,
nuori, voimakas Katmides...
Ihana sinipunerva hohde sammuu
kaukaisilla kukkuloilla. Vain al­haalla
taivaanrannalla näkj?y vielä
leveä, tuhimanpunainen juova kuin
valtava, liikkumaton verivirta...
.Harmaana ja vastustamattamana.
saapuu hämärä. Satakielen laulu
on jo tauonnut ja epäselvästi/kuin
mustan sumun lävitse näkee Arta­rik
miten kaukaa lähestyy parvi
korppeja. Kuin . manalan pahat hen­get-
leijailevat ne jonkun- aikaa
ristien yläpuolella, aivankuin vali­ten
uhrejaan... Niiden siivenlyön-nit
suhisevat pimeässä hitaasti ja
salaperäisesti: ja silloin tällöin ktiu-luu
lyhyt, kähieä ja onnettomuutta
ennustava vaakkuna kuin kuolon-korahdus..
.
Silloin yksi suurimmista istuu­tuu
eräälle ristille! Artarik näkee,
miten se tarkastelee hetken arvos-televasti
päätään kallistellen ristil­lä
riippujan taivasta kohti kohotet­tuja
kasvoja. Sitten se hypähtää
kömpelösti vaalealle, tomuiselle tu­kalle
ja .^painaa paksun, mustan
nokkansa sjrväUe kuolleen lasittu­neihin,
sinisiin s i l m i i n . ..
Vuorille asti on tuuli kuljetta­nut
verenhajun. Ja kun yhä enem­män
pimenee, hiipii sieltä joukko
susia. Hitaasti ja äänettöminä näyt­tävät
ne aivankuin liukuvan maata
pitkin ja niiden tummat epämää­räiset
ruumiit muistuttavat pime­ässä
aaveita tahi ristillä riippuvien
vainajien haamuja... Lähetessään
Appian tietä plysähtyvät ne ja tui­jottavat
epäilevinä tuota outoa jo­noa
; pimeässä kiiluvat niiden silr
mät kuin-salaperäiset, vihreinä heh­kuvat
h i i l e t . -.
Vihdoin lauman johtaja rohkais­tuu
ja hiipii matalana lähimmän
ristin viereen — sen, jossa riippuu
kuoleva Karmides yhden käden va­rassa.
Ensin se hotkaisee suuhun­sa
ristin juurelta hyytynyttä, nau-lanreijistä
valunutta verta. Sitten
se kohottaa kuononsa ilmassa riii>-
puvaa kättä kohden, nuolaisee en­sin
pitkällä, punaisella kielellään
tuota revittyä, veristä kättä värise-vine
sormineen. Ja s i t t e n .
Ifiin susilla j a korpeilla on nyt
yltäkyllin : ruokaa, sillä jo tuossa
Edessä ristiknjasaa, joka ulotitau
Sooniasta Capuaan^: on kansituhat-ta
ristiinnaulittua. . '
Eunsitnhatta ristiinnaulittua...
va amme
Älä pergamenteista etsi
sä meidän vapahtajaamme!
Karun keskellä todellisuuden
hänet nähdä suuren me saamme,
valonluojahan kirkaskulma
sun kanssasi raatavi työssä
tai telkien takana värjyy
tai uinuu jo haudan yössä,
kun kärsimyskuolohon käyden
oli osansa uskonsa näyttöä
ja hehkuvan henkensä antain
verin kutsumuksensa täyttää. '
'Ah, niin, ei maailmassa kolkkaa,
työn missä on paatinen paino
ja raippa miss' iskevi riiston
ja vallan päällä on vaino,—
ei kolkkaa, kussa ei noussut
ajan urhoja uljain rinnoin
ja marttyyreitä, jotka
kävi kuolohon ylväin innoin,
tai paiTea tuomiot ovat
ja herja ja pilkka ja piina
ja vuosien kahlehet kovat.
Mut ei myös kolkkaa, kussa
' ei kuiima kaipio valon
ja väkevä vapahdusvietti
ja aavistus aattehen jalon: \
joka uhrikuolo on koston
ja taistelun käsky iki,
joka marttyyri maasta nostaa
sotaleegion lippujen liki.
Ja horroksessaan ja yössään
jos viel' ovat raatavat loukot,
toki kerran suuressa työssään
ajan on vapauttaja joukot!
, KÖSSI KAATRA.
Kristillisen seurakun­nan
alkuajoilta
Eräässä amerikkalaisessa uaisten lehdessä julkaistiin
joku aika sitten ^ äideille osoitettuna pari huomiota ja
mielenkiintoa herättänyttä kysymystä.
"Jos poikasi tapetaan sodassa^ joka koskee muuta'
main öljylähteinen omistamista, onko sinulla jostakin
merkityksestä tietää, ovatko nämä öljylähteet Meksi­kossa
tai Mosulissa? Onko mitään eroa; siinä, kuulu­vatko
ne kuninkaalliselle hollantilaiselle Shell-yhtiölle,
Standard Oil-yhtiölle tai Turkille?;
Onko mahdollista arvioida nuorten miesten elämä
muutamilla petroleumimäärillä? Jos niin on, niin kuin­ka
monta amerikkaliaista sotamiestä voidaan mahdolli'
sesti uhrata turkkilaiten petroleumilähteiden valtaami-;
seksi?" , / •
Näin kysyi-lehti. • y-\;-j-:--^'^':.r':-^<;:iy^
Taistelu öljylähteistä on käynyt muutamina viime
vuosina kireäksi. Kukin suurvalta on pyrkinyt tuirvaa-maan
teollisuudelleen ja sotalaivostolleen. niin tärkeän
öljjoi ehtymättömän saannin. Ameriikka bn näihin asti
ollut erikoisasemassa siten, että sillä on omassa maas­saan
ollut suunnattomat lähteet. Mutta nnaan alta pulp­puava
öljysuonikin voi ehtyä. Jo nyt on ollut havaitta­vissa
lähteiden kuivuminen. Ja mitä tehokkaammaksi
öljyn tuottaminen on Amerikassa muodostunut, sitä
nopeammin saa Amerikka myöskin nähdä hetken, jol­loin
viimeinen öljylitra on niaasta-saatu. Toiset suur­vallat,
joilla ei itsellään Ole ollut lainkaan omassa
maasäan öljylähteitä, ovat kiinnittäneet huomionsa Öl-
Ijyrikkaiden seutujen valtaamiseen tai konsessioönien
hankkimiseen. Syntyi ankara kilpailu uusista öljyläh­teistä.
Tässä kilpailussa jäivät amerikkalaiset yhtiöt
jälkeen sen iruoksi, että oman maan runsaiden öljyv»
rain takia eivät kyllin aikaiseen tulleet kiinnittäneeksi
huomiotaan uusien lähteiden keksimiseen ja hankkimi­seen.
Amerikalla on tätä nykyä oman maansa öljyläh­teiden
lisäksi suurin osa, Meksikon laajoista öljyken­tistä
hallussaan.
, Mutta jos nyt jollain maalla ei itsellä ole öljyä,
niin voihan sitä ostaa tojsesta, ajateltaneen. — Aivan,
;mutta minkä vuoksi ostaa, jos sitä kerran saa ryös­tämällä,
tuumivat suurkapitalistit ja heidän johdetta­vinaan
olevat vallat. Sen vuoksi uhkaa taistelu öljy­lähteistä
inikä hetki tahansa synnyttää sodan.
^Tnerikkalaiset." naiset tuntevat kapitalistiensa mei­ningit.
He tietävät, että puhe isänmaasta j a sivis-cykeen
voitoäta ja niin edespäin, joihin sananparsiin
verhottujen lippujen ja tunnuksien nojalla tavallisesti
sota tehdään, on pötyä ja että jos Yhdysvallat johon­kin
^sotaan sekaantuvat haisee siinä myöskin öljy. A i ­van
niin kuin se haisi Yhdysvaltain presidentin vaalis­sakin.
'A
; Ja sen vuoksi ei ole muuta kuin rehellistä kysyä
äideiltä, montako litraa ö)jyä heidän poikansa mak­saa^
Kysymys on ehkä monesta, ainakin kapitalisteis­ta^/
raaka. Mutta se on mielestämme sattuva. Ja var-nuisti
toinenkin amerikkalainen äiti ajattelee tarkem­min
asiaa kysymyksen kuultuaan.
Eikä vain amerikkalainen. Suomalaiselle äidillekin
siinä on ajattelemista;
Kun vanhan Rooman imperium
kukisti juutalaisvaltion ja hävitti
Jerusalemmin syntyi tämän sorre­tun
kansakunnan keskuudessa ylei
sajatUB, että ennen pitkää oli syn­tyvä
juutalaisesta vanhasta kunin­gassuvusta
sellainen, herra, joka va­pahtaa
juutalaiset, poistaa rooma-laissorron
j a rakentaa jälleen Davi­din
valtakunnan. Näinä aikoina ei
ollut puutetta sellaisista juutalai­sista
vapahtajista, jotka pelastaisi­vat
maailman. Kun roomalaisvallnn
urkkijat saivat sellaisen profeetan
kiinni rangaistiin hänet sen ajan ta­van
mukaan naulaamalla elävänä
ristinpuuhun kuolemiaan.
Kun sitten kristillinen seurakun­ta
muodostui, piti se itsepintaisesti
kiinni messiaskäsitteestä. Tulee
muistaa, että alkukristillinen seura­kunta!
oli alituisessa ristiriidassa
vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen
kanssa, haaveillen ja yrittäen tote­uttaa
tasaarvoisuuden aatetta, pa­laamalla
jo unholaan vajoamaisil-laan
olevaan heimokommunismiin.
Se oli kuitenk^ epätoivoinen yritys,
kun tuotantotapa oli muuttunut
vastakkaiseksi tämän katsomuksen
kanssa. Silloinen maailman herra,
Rooma, kohdisti säälimättömän vai­non,
alkukristillisiä seurakuntia vas­taan
ja kun näiltä scurakuiinilta
puuttui taloudellista pohjaa eivät
ne päässeet sille kukpistusasteelle,
josta vanhat alkukommunistiset, ei
kristilliset yhteiskunnat olivat olleet
kuuluisia. AlkukriBtillisten • seura
kuntain ihanteeksi tuli hUmäräpe
räinen oppi, etta kerran kaukaises­sa
tulevaisuudessa ilmaantuu vapah
taja. • /
Kun Jeesus — j o s hän todella
lienee , ollut hi8torialline.n ..henkilö,
jota ei ole täysin todistettu -— ji^U'
talaisten profeettana kärsi kovim'
man rangaistuksen, riBtinpuulIa kuo­leman,
syntyi ajatus, että hän ei
todellisesti kuollut, vaan jumalan-poikana
nousi kuolleista ylös ja me­ni
isänsä tahdosta taivaaseen, jonne
röomalaisvaino ei ylety ja palaa siel­tä
kostavana - jumalana, jonka jäl­keen
kaikki sorretut pääsevät ikui­seen
oikeudenmukaiseen taivaan
valtakuntaan.
ruumis telotettaisiin, ei Jumalainen
olemus silti kuole.
Silloiset ihmiset yleensä olivat hy­vin
taikauskoisia ja tietämattdmi&
luonnollisista asioista. He pelkäsi-vät
korkeimpia luuloteltuja, olemat^
tomia,muka luonnon järjestykset) u l ­kopuolella
johtavia juntalla ja sel­laisen
pelon tai ihailun vallassa
joutuivat haltioituneeseen tilaan*
jolloin näkivät harhanäkyjä. TäU&is-ten
henkilöitten haaveellisten mieli­kuvitusten
perusteella syntyi t am
Jeesuksen ylösnousemisesta ja tai­vaaseen
menemisestä. Näitä näkyjft^
sitten kerrottiin täytenä totens^-
kutcn tietämätön ihminen vielä i&*
näkin päivänä uskoo henkiolento**
jen, vetehisien y.m. ihmeitten olei-massaoloon.
Ymmärrettäväähän on, että joko
Jeesuksen opetuslapsista, nähtyään
mestarinsa kamalan kuoleman, nilfv'
ki heti näyn, ettei- hän ollutkaan-kuollut
vaan tuli keskusteloraaan^
mutta henkiolentona jälleen knAoA^M
taivaan usvain keskelle, "pilvi vei
hänet". Tämä haltioitunut kertoi
näkynsä toiselle, jonka mieleen ei
johtunut vähääkään epäillfi sen to­denperäisyyttä,
vaan hän samanlai­sen
ikävöinnin ja jälleennäkemisen
toivossa uskoi niin todella käyneen.
Tämä käsitys tuli yleiseksi kristit­tyjen
käsitykseksi ja vahvistui yhS,
minkä pitemmälle tuo oletettu t a ­pahtuma
jäi, Lopulta ei kukaan to^
dollinen kristitty uskaltanut/peläten
syntiä tekevänsä j a joutuvansa k a ­dotukseen,
edes ajatella, oliko ylös­nousemuskertomus
totta. Ammatti-papit
pitivät tarkan kirjanpidon;
ettei sellaisia epäileviä ajatuKsia-kaan
voisi syntyä.
i]
Karl Marxin oppi valaisee . pro­letariaatin
elämää ja osottaa köy­hälistölle
tien vapautumiseen, so­sialismiin.
Ja tämä sosialismi näyt­täytyy
riyt uudessa voitokkaassa va­laistuksessa
Uuden yhteiskuntajär­jestyksen
aatteet, järjestyksen, jon­ka
puitteissa todellinen inhimillisyys
on valaiseva, koskapa saalistus, hä­tä
ja sorto tulevat olemaan mah­dottomat,
esiintyvät nyt jo muuna­kin
kuin pelkkänä unelmana ja ih­misystävällisenä
ajatustapana, jon­ka
toteuttamiseksi olisi pakkö'^ odot^
taa niin kovin hidasta ihmisten pa­rannusta
ja kääntymistä. Marxin
mukaan syntyi tämä päämärä vält­tämättömyyden
pakosta itsestään
kapitalistisesta talousjäi^jestelmästä,
joka kehittyessään johtaa yhä sier
tämättömämpiin ristiriitoihin: toi­selta
puolen yhä suurempi pääoman
keskittjrminen ja yhä voimakkaam­pi
tuotantoprosessin yhtenäistymi­nen,
samalla kuin kap^talistiluokan
valta alati kasvaa; toisaalta taas
proletariaatin ja keskisäädyn ker­rosten
samanaikaisesti yhä lisään­tyvä
hätä'ja riippuvaisuus. Sen-vuoksi
herää miljoonien mielessä
halu muuttaa tätä yhteiskuntajärr
jestystä, halu, joka niikuin kapita­lismi
j a riisto ovat kansainvälisiä,
kulkee yli valtakuntien rajojen ja
yhdistää eri maitten omistamatto;
mat luokat saman harrastuksen
ympärille. Sosialismi lakkaa olemas­ta
pelkkä kaipaus, utopia, jota ei
tarvitse ottaa vakavalgi kannalta;
siitä muodostuu yhä suuremmassa
määrässä monilukuisten porvalliscn
yhteiskunnan kerrosten, proletari­aatin
sekä kurjistetun keskisäädyn
välttämätön taloudellinen ja valtiolr
Unea harrastus; siitä muodostuu
niitten ja luokkajaon hävittämisen
vuoksi ylipäänsä kaikkien vapautuk­sen
ainoa todellinen välikappale*
Marxin oppien valaiseva ja va­pauttava
voima näkyy ennen kaik­kea
siitä, että se ei häviä historian
myrskyissäkään. Niin sitä voi
himmentää väärän tulkinnan ja ar-vostelukyvyttömsryden
tuuleilun su-
,mu, jos nyt kerran valtavat joukko­ja
kuohuttavat ja hämmentävät ta­paukset
kykenevät vaikuttamaan
työläisten ajatuksiin ja .toimintaan
. . . Mutta juuri sota j a sitä seu­rannut
niin kutsuttu' rauha ovat o-soittaneet.
kari Marx'in teorian voi­tolliseksi.
Sillä se yksin on kyennyt
ei ainoastaan valaisemaan meille
menneisyyden, vaan myöskin selit-täniään
nykyisen elämän hirveät
muodot, jotka osoittavat kuinka
välttämätön sota on ollut ja miksi
ei ole mahdollinen oikea rauha,
vaan on se tila, jota niin nitaite-tään,
ainoastaan suurvaltojen sa­lattua
sotaa. Arvoituksen selitys,
jonka meille Marxin avulla saavu­tettu
tietoisuus antaa, on siinä, et­tei
ole ollutkaan mitään sotaa ai­kaisempien
aikojen puhtaasti poliit­tisessa
merkityksessä, vaan että tä­mä
sota on vain pannut alulle kapi­talistisen
kehittyksen viimeisen jak-son,
jonka kuluessa sisäisten mark­kinoitten
hakemisesta imperialis­miin,
s. t 8 . kamppailuun maailman
heruudesta kohonnutta kilpataiste-lua
ei enää voida ratkaista talour
dellisilla keinoilla vaan on se tais­teltava
loppuun ase kädessä. Sota
osoitti siis yain toisen; jyrkemmän
pääoman levenemiselle tarpeellisen
proletariaatin riistotävan. Sota ja
imperialistinen rauha. eivät siis merr
kitse mandlaisnuden knmeamista,
kuten vastustajamme taas ovat voi­tonriemuisesti
julistaneet, vaan tie­tävät
ne yhtä polveketta kehityksen
tiellä kapitalismista sosialismiin,
vieläpä sellaista, joka juuri marxis­min
valossa on osöittaunut valttä-mätömäksi.
Ja juuri marxilaisuus yksin voi
johtaa tämät polvekkeen yli kehi­tyksen
suoralle; tielle. Sillä Hän ju­listaa
sitä' tietoisuutta, että jos ha­lutaan
parempaa, ovat juuri olevai­set
olot muutettavat, jotka eivät
tähän saakka ole parannuksia salli­neet;
kapitalistisen maailman muo­dostavat
olot Marx on kirjottanut
suuret sanat: "Filosoofit ovat vain
tutkineet maailmaa eri tavalla, mut­ta
se on muutettava". Se merkit­see
maailman ja yhteiskunnan ole­muksesta,
täytyy kypsyä tekoon.
Mutta tämä on mahdollista vain sil­loin/
kun^ ajatukset ovat sellaisia,
että ne voivat toteutua yhteiskun­nallisen
kehityksenlakien kautta;
muutoin jäävät ne pelkiksi toiveik­si
ja utopioiksi. Sellaisia ajatuksia
on luonut Karl Marx; ne muodos­tavat
hänen elämäntyönsä. Porva­rillisen
yhteiskunnan tuhoaminen,
sen muuttaminen uudeksi sosialisti­seksi
järjestelmä^ siinä on se suu­ri
tehtävä, joka Marjdn oppien mu­kaan
kuulua proletariaatille, tuskin­pa
erityisenä siveellisenä vaatimuk­sena,
vaan sen omana elämän ja
kehityksen pakkona.
Tämä tehtävä ei tosin merkit­se
kapitalismin muuttamista sosia­lismiksi
yhdellä iskulla, vaan his­toriallisen
kehitysprosessin kautta.
Mutta eivät ainoastaan kapitalis­min
taloudellisen kehityksen ulko­naiset
olot johda sosialismiin, vaan
on tarpeen myösldn ihmisten älylll-
Saadakseen tukea tälle mieliku.vi-tiikselle,
johdettiin Jeesuksen suku­puu
maallisesta kuningassuvusta ja
vanhasta käsityskannaBta, että J u ­malat
seurustelevat yläluokan tyttä­rien
kanssa sukupuolitarkoituksessa
ja siten syntyy uusia puolijumalia.
Jumala kun oli niuka henkiolento,
voi ottaa tilapäisesti maallisen ih-
' RopmalaiRvaltd^ el Wnut Väkipa­kolla
kukistaa kristinuskoa, muttaC
80 hävitti tuolta opilta kapinaluön- \
toen tekemällä sen valtionuskonnoksi; '
palvelemaan. luokkavaltion tarkotus-;
periä. Se yleisti juutalaisvapahta-v
jauskon kansainväliseksi tulev&i<^^
äuustaruksi ja taivaalliseksi hallit-^
sijaksi. Ja silloin se tuli maallisille ^
vallanpitäjille vaarattomaksi, Jopa
niille hyödylHseksi orjanopiks! Ja
sellaisena on vielä nytkin kaikissa
kapitalistisissa valtioissa. Tuo van­ha
taru pitää vielä suunnattoman
suuria ihmisjoukkoja taikauskon
kahleissa. Jo kuitenkin on paljon Ih­misiä,
Jotka oyat vapautuneet kris-^
tinuskon harhalumoista, Jonka opin
yhtenä peruspykälänä on ylösnouse-mustaru
ja taivaallinen valtakunta;
Tämä järkevästi ajatteleva ihmis­paljous
lisääntyy ja sitä mukaa l u -
mismoisen ruumiin ja vaikka tuo histuu kirkonherröjen pimeä valta.'
i i
— Mutta hyvä mies, ei ole enään
työtä. ,
—Mutta minun on nälkä, vastaa
työmies, meidän kaikkien on nälkä.
MinkätäMcn ei enään ole työtä.
—• Se johtuu "ylituotannosta".
Markkinat ovat' täynnä tuotteita ja
teidän täytyy toki ymmärtää, et­temme
me voi silloin saada myydyk­si,
3Iikä on teidän ammattinne?
— - Olen työskennellyt kenkäteh­taassa.
— Mutta kenkiä on liian paljon
markkinoilla — kaksi kertaa niin
paljon kuin niitä tarvitaan,
—-Kaksi kertaa niin paljon! Mut­ta
ettekö näe, että minun täytyy
käydä avojaloin.
— Mutta liyvä mies, sille seikal­le
emme me toki voi mitään. Se
johtuu siitä, ettei teillä ole mitään,
jolla ostaisitte itsellenne kengät,
— Ja ystäväni, jatkaa työmies,
on täällä räätälinä. Täytyykö hä­nenkin
käydä alasti vaikka markki­nat
ovat täynnä vaatteita?
— Aivan niin!
•—Leipuri näkee nälkää sen vuok*
si että me olemme liian köyhiä 08- ' l
taaksemme hänen leipäänsä? ^
— Aivan niin!
— Ja apteekkari on sairas, kos-' -
ka meillä ci ole varoja ostaa hänen
lääkkeitään.
— - Aivan niin, hyvä mies! l
— Kaikkea tavaraa on liian pai-jon^
sanoo hän miettien, ei ole enää
työtä' tehtävissä. Äkkiä hän saa
päähänsä erään ajatuksen.
— A h , nyt mina ^'nimärän, huu­dahtaa
hän, me olemme tehneet
kaiken sen työn, joka kapitalisteilla
olikin meille antaa; sitä ei ole tä­män
enempää. ' ^
— Aivan niin, vastaa mies, kaik­ki
on valmista ja siitä johtuen ei
teillä ole mitään' paikkaa enään.
On parasta, että katselette itsellen­ne
olosijan jossakin toisella taivaan­kappaleella.
— :— — _ ^
Niin kävisi, jos työläiset tyjrtyisi-v
vät siihen oppiin, jota ..saarnaavat.
ne, Joille jumala suuressa viiaaudes*
saan on uskonut huolenpidon maan
i i
«E
w
taloudellisesta hyvinvoinnista^ Mul­ta
työläinen on tottunut ajattele­maan
omin päin ja hän on kehittä-;
nyt itselleen kokonaan uuden i opin
maan taloudellisesta pariiaasta.:
nen kypsyminen sosialismille. Tämä
on proletariaatin muistettava ja on
sen syvennyttävä entistä enemmän
marxilaisuuden henkeen sekä siitä
johtuviin vallankumouksellisiin kat­somuksiin
ja tehtäviin. Edellä laina­tut
Marxin sanat osottavat meille,
että marxilaisuus ei tahdo olla a i ­noastaan
tietoa, vaan myöskin 9iitä
Johtunutta tekoa. Ja näitten sano- ^ haltuunsa kone&ton ja
Jen pitäisi vaikuttaa Tcehoituksena Jlj^^jg^^jX^^g™ liySdyS
Ja tämä oppi kuuluu maotamal-la
sanalla, ettei kellään yksi^risella
olennolla ole yksinään oikeutta
muodostaa rikkauksia, vaan ettS^ tä-<;: ,~
mä oikeus Iniulua kansalle, Ja että
kansa samalla hetkellä, jolloin ny-kyinen
riistojärjestelmä loppttn,^it.\
siihen, että marxilaisuuden hemd
vaatii, paitsi vallankumouksellisen
ajatustavan omaksumista,' vallan-knmoukseUista
tointa Ja tekoa.
keitä, ei enään nilHe,^ Jotka'omista­vat
vaan niille. Jotka tekevät tyS^
ta. ' '
"Upton Sindur. ^
umm
Im