Vapaus, February 17, 1966

              Sivu 2 Torstai, helmik. 17 p. — Thursday, Feb. 17, 1966
VAPAUS I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A NS
( L I B E R T Y ) EstabUshed Nov. 6. 1917
E D I T O R : W. E K L U N D MANAGER; E. S U K S I
' T E L E P H O N E : O F F I C E A N D E D I T O R I A L 6 7 4 - 4 2 64
Publlshed thrlce weekly: Tuesdays, Thursdays and Saturdays by Vapaus
Publishing Co. Limited, 100-102 E lm St. West, Sudbury, Ontario, Canada.
Mailing Address: Box 69
Advertislng rates upon application, translation f rea of charge.
Authorlzed as second class maU by the Post Office Department, Ottava,
and fior paymeut of postage in cash.
: Mcmber, of tb . CANADIAN^LANGUAGE^PRESS
TILAtfSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. $9.00. 6 lUc. $4.75 USA:ssa 1 vk. $10.00. 8 ^ - >S-25
3 Ick. 2.75 Suomessa: 1 vk. 10.50, 6 Wt. 6.76
Vatik aanin nykyongelmista
Neljä vuotta — 1962—1964 —
kestänyt katolisen kirkon 21. kir-kdlliskokous
eli toinen Vatikaanin
okous on päättynyt ja on tullut
aika analysoida katolisen kirkon
kehitystä paavi Faavall Vl:n at
kana. Merkitsivätkö keskustelut
katolilaisuuden liberalisoitumisen
alkua vai oliko kysymys vain vii»
kunanlehdestä, johon kätkettiin
kirkon epädemokraattinen raken­ne?
Hyväksyikö kirkolliskokous
periaatteellisesti myönteisiä pää­töksiä
vai kielteisiä puolinaisuuk­sia?
Totuus lienee jossaldn molem­pien
äärimmäisyyksien puolivälis­sä.
Kaikki riippuu siitä, katsotaan­ko
kirkolliskokouksen tuloksia
"sisältäpäin", arvioiden itse kir­kossa
vuodesta 1962 lähtien tapah­tuneita
muutoksia, vai "ulkoa­päin"
eli arvioiden, missä määrin
nämä muutokset vastaavat nyky­hetken
maailmassa tapahtuneita
muutoksia.
On kiistämätöntä, että sen jälkeen
kun paavi Johannes XXIII kuusi
vuotta sitten määräsi kirkollisko­kouksen
koollckulsulfavaksi on ka-tolise.
ssa kirkossa tapahtunut kään­ne,
joka on syventynyt vuosi vuo­delta.
Vielä kirkolliskokouksen en­simmäisen
istunnon aattona kaikkia
niitä, joiden mielestä kirkon täytyy
jatkuvasti uudistua, pidettiin seka­sorron
aiheuttajina, melkein vallan-kumouk-
sellisina; Ehdotukset kirkol­listen
toimitusten muuttamiseksi,
kehotukset uskonnolliseen suvaitse­vaisuuteen
tai Rooman pappisjärjes-telmän
uudistamiseksi herättivät
monissa katolisissa vain ylimielisen
hymyn. Ja kuitenkin juuri kaikkea;
tätä käsiteltiin kiikolliskokoukse-ssa
ja jos keskustelut eivät heijastuneet
kaan sen päätöksissä, niin nämä ky­symykset
lakkasivat kuitenkin ole­masta
tabuja.
Ensimmäinen suuri yhteenotto re­formien
kannattajien ja konserva­tiivien
välillä tapahtui aivan kirkol-salainen
kardinaali Josef Frin;4s ja
ranskalainen kardinaali Achilles
Licnart ehdottivat muodostettavaksi
lä ehdotuksella, joka tilli hyväksy­tyksi,
oli ratkaiseva vaikutus ko-kouk.
sen työhön ja se vaikuttaa var­masti
myöhompäänkin aikaan.
Kokouksen alussa taktinen yli.
voima oli italialaisten hallitsemalla
tiin, että. k i i kkoisien järjestäytymä­tön
joukko kuuliaisesti noudattaisi
Ydinpommi hukassa
Esiintyessään viime sunnuntaina eBG-TV:n "This Hour
Has Seven Days^'-ohjelmassa, Yhdysvaltain yksi tunnetuin
-atomitiedeitnies, tri Ralph E. Lapp, joka sodan aikana työs­kenteli
Yhdysvaltain n.s. Manhattan-suunnitelman puitteissa
ensimmäisen atomipommin rakentamiseksi,-antoi -eanadalai-selle
kuulijakunnalle äärettömän paljon ajattelemisen aihei­ta
ydinaseita koskevasta kahdesta asiasta.
Vastauksena haastattelijan kysymykseen, että ortko ny­kyään
lakattu tuottamasta niitä aikaisemmin paljon mainosr
tettuja "likaisia atomipommeja", tri Lapp sanoi, että eihän
toki* sillä nämä "likaiset pommit" ovat tappo- ja hävitys-kyvyltään
tehokkaampia kuin "puhtaat" pommit. Sotapääl-lystö
ei ole erikoisemmin kiintynyt kauneuskysymyksiin,
vaan siihen, minkälaisilla välineillä voidaan tehokkaammin
tappaa ihmisiä ja hävittää omaisuuksia. Kun "likaisten pom­mien"
levittämä radioaktiivinen "pöly" on hengenvaarallista
eli tappavaa ainetta^ niin kenraalit ja muut sotaviskaalit ha­luavat
luonnollisesti "likaisia pommeja". Tri Lapp myönsi,
että Yhdysvalloissa on varastoituna näitä "likaisia pommeja",
että niitä tuotetaan edelleen, ja että B-52 pommittajat, jotka
lentävät jatkuvasti Cariadankin ilmatilassa, kuljettavat lak­kaamatta,
siis yötä ja päivää näitä "likaisia pommeja" mu­kanaan.
ALITUINEN VAARA
Käytännöllisesti katsoen tämä nostattaa kysymyksen, mi­tä
tapahtuu, jos joku näitä "likaisia ponuneja" kuljettavista
lentokoneista tuhoutuu ilmassa tai jos "likainen pommi" pu­toaa
jonkun muun tapaturman johdosta johonkin asutuskes­kukseen
joko Yhdysvalloissa tai Canadassa tai jossakin muu­alla.
Vastatessaan tätä asiaa koskeviin kysymyksiin tri Lapp
sanoi Yhdysvaltain viranomaisten tehneen kaiken voitavansa
sen hyväksi ,että atomi- tai vetypommit eivät pääse laukea­maan
vahingossa. Mutta hän myönsi kuitenkin, että . tällai-nen
vahingossa laukeamisen mahdollisuus, vaikka, pieni, on
olemassa. Tosiasiassa hän sslitti, että Yhdysvaltain asevoi­mille
on tapahtunut hyvin monta tapaturmaa vetypommien
käsittelyssä ja että tällaisia tapaturmia voi vieläkin tapah­tua.
Tähän mennessä ei näissä tapaturmissa ole kuitenkaan
vetypommin räjähdystä tapahtunut, multa, sanoi tri Lapp,
"onni on suosinut meitä". Toisin sanoen hän antoi ymmärtää,
että "huonon onnen" sattuessa joku vetypommikäsittelyssä
tapahtuva onnettomuus voi aiheuttaa räjähdyksen.
Mitä tällaisen "onnettomuuden" yhteydessä tapahtuisi,
se voidaan ainakin osittain kuvitella. B-52 pommittajien nyt.
mukanaan kuljettamat "likaiset ydinpommit" ovat hävitys-voimaltaan
kymmeniä kertoja voimakkaampia kuin oli esi­merkiksi
Hiroshimassa kymmeniätuhansia ihmisiä tappanut
"pieni atomipommi". Jos tällainen likainen pommi sattuu pu­toamaan
joko Toronton tai Vancouverin lähettyville, silloin
ovat näiden kaupunkien asukkaat maallisen vaelluksensa
lopettaneet. Mutta pahinta on se, että tällaista onnettomuutta
voidaan "luulla" Yhdysvaltain asevoimien strategisessa pää­majassa
"vihollisen pommituksen alkamiseksi", minkä perus­teella
alkaisi se hirveä ydinasesota, mikä tri Lappin selityk­sen
mukaan kestäisi korkeintaan muutamia tunteja, sillä
kumpikin osapuoli iskisi kaikella voimallaan ja tuhoisimil­joonia
ja jälleen miljoonia viattomia ja puolustuskyvyttömiä
ihmisiä.
ESPANJAN RANNIKOLLA ESIMERKKI
Vaikka Yhdysvaltain hallitus ei ole virallisesti sitä vie­läkään
tunnustanut; tri Lapp myönsi, että tammikuun puoli­välin
paikkeilla Espanjan rannikolla tuhoutuneessa yhdys­valtalaisessa
B-52 porhmittajakoneessa olleista ydinpommeis­ta
on kadoksissa yksi. Saatujen tietojen mukaan kaksi näis­tä
pommeista löydettiin pian onnettomuuden jälkeen, mutta
yksi niistä on vieläkin kateissa, vaikka yhdysvaltalaiset ovat
hakeneet sitä sekä maalta ^ttä merestä.
Yleinen käsitys on, että tämä vetypommi on meren poh-.
jassa Espanjan rannikon edustalla, mutta kukaan ei tiedä
sitä varmuudella. Kukaan ei voi liioin, varmuudella sanoa
kuinka kÄuan tämä pommi on "vaaraton" silloin jos sitä ei
löydetä.
Jonkinlainen käsitys siitä, mitä voi tapahtua, saatiin kui­tenkin
tri Lappin selostuksesta kuinka Yhdysvalloissa tapah-,
tuneessa eräässä vetypommionhettomuudessa todettiin, että
ainoastaan yksi sen neljästä "varmistimesta" pidätti enää
vekottimen räjähdyksen!
Tämä vaara, mitä YHdysvaltain toimesta on ymmärret­tävistä
syistä pyritty väheksymään, selittää käsittääksemme
osaltaan sen, miksi tätä "hukkaan" mennyttä vetypommia et­sitään
nyt niin kuumeiselia tavalla. Tämä ei tietenkään kiellä
sitä, etteikö kysymys ole myös siitä, että hukkaan mennyt
pommi voi jotenkin joutua jonlcun kilpailijan käsiin, mikä
sellaisenaan voisi paljastaa joitakin teknillisiä salaisuuksia,
kuten tri Lapp viime pyhänä selitti.
Tähän etsintäkysymykseen liittyy kuitenkin eräs kol­maskin
seikka. Kun tällaisia onnettomuuksia voi tapahtua,
ja kun näiden pommien suuri vaara on erittäin hyvin eri
maiden. hallitu.spiirien tiedossa, niin mahdollista on, että ve­typommeja
kuljettavilta B-52 pommittajakoneilta kielletään
oikeus lentää muiden maiden ilmatilassa tai laskeutua Yh­dysvaltain
lentotukiasemille ulkomailla. Pelko siitä vastavai-kutteesta,
minkä tämän pommin hukkaan joutuminen voi ai- sotastrategia aiheuttaa jo rauhan
heuttaa, kannustaa yhdysvaltalaisia sotilasviranomaisia pon- oloissa niin eanadalle.kuin muille-nislelemaan
kaikin mahdollisin keinoin ko. pomminsa lövtä- maiU«- . • ,. . .
miseksi. Tässä oi ole liioin kysymys vain Jostakin teoreetti- JTÄÄÄÄ
spsta mahdolhsuudesta, silla esim Espanjan hallitus on jo että moisia pommilastejä ei saa il-kieltänyt
ydinpommilastissa olevilta lentokoneilta oikeuden maantua Canadan ilmatilaan.
ennen kaikkea Keski- ja Etelä-Ita­lian
sekä Espanjan kirkonmiehet.
Sen suurimpana puutteena oli sel­västi
näkyvän ja älykkään johtajan
puuttuminen ja juuri tämä nopeut­ti
sen tappiota kokouksessa.
DIPLOMAATTINEN
KOKOUSVAIHE
Itse asiassa kirkolliskokouksen
työ päättyi vuoden 1964 istuntoon.
Vuonna 1965 kysymys oli enää vain
j ä l j e l l ä olevien päätösten muodol­lisesta
vahvistamisesta.
Kuitenkin näillä asiakirjoilla oli
suuri merkitys ja ne herättivät
myösJaajaa vastarintaa. Kuitenkaan
eivät yhteenotot olleet enää yhtä
myrskyisiä kuin vuoden 1964 istun­nossa.
E i edes kirkon asemalTnyky-päivän
maailmassa Koskevan päätös­lauselman
käsittelyssä esitetty enää
uusia todisteita, vaan toistettiin Tain
vanhoja. Suurten riilojen kausi oli
ohi>Ja niin oikean kuin vasemman-kin
siiven enemmistö pyrki diplo­maattisin
keinoin peittämään ha­jaannusta
ja demonstroimaan ka­tolilaisuuden
muka rikkumatonta
eheyttä.
Viimeisessä istunnossa hyväk­syttyjen
psätös'.en ja julkilausu­mien
joukossa neljä herättää eri­tyistä
mielenkiintoa: julistus suh­teista
ei-kristillisiin uskontoihin,
julistus uskonnon vapaudesta, ju­listus
piispan velvollisuuksista ja
päätöslauselma kirkon asemasta
nykypäivän maailmassa.
Eniten väittelyä herätti ensim-
Näitä kannanottoja vastaan esiin­tyi
konservativien ryhmä, johon
kuului monia Yhdysvaltain piispoja.
Niinpä Washingtonin piispa Philip
M. Hannan vaati atomipommin käy­tön
hyväksymistä "rauhan ja va­pauden
turvaamiseksi". Hänen mie­lestään
oli myös välttämätöntä "täy­sin,
vapaa toiminta taistelussa so­taista
ateismia vastaan".
Konservatiivien ryhmä pyrki myös
siihen, että kirkolliskokous olisi
tuominnut kommunismin. Tätä kan­nanottoa
vaativaan esitykseen yhtyi
450 piispaa. Kuitenkin yritys kärsi
tappion. Kun tuli aika^äänestää vas­taavaa
tuomiokohtaa päätöslausel­maan,
vain muutam_a kymmenen ää­nesti
virallista esitystä vastaan, jos­sa
vaietaan koko kommunismin on­gelmasta.
Ilman vastalauseita hyväksyttiin
loppuistunnossa julistus uskonnon
vapaudesta, joka oli vuoden 1964
istunnossa aiheuttanut todellisen
myrskyn. Siinä tunnustetaan jokai­sen
ihmisen vapaa oikeus valita
mikä u.skonto tahansa tai uskonnot­tomuus.
Vaikka monet italialaiset
ja espanjalaiset piispat esiintyivät
tälä tasaarvoisuutta_vastaan, asia­kirja
hyväksyttiin melkein yksimie­lisesti.
Sanotaan, että tähän vaikut­tivat
arvovaltaiset länsisaksalaiset
piirit, jotka olivat huolissaan Län­si-
Saksan katolilaisten ja protestant­tien
välisten suhteiden huonontu-misvaarasta
KAHDEN PAAVIN KOKOUS
Tässä yhleyde.ssä ei saa unohtaa
"MHfitnimmiffifiiinni
iiiiiiiniiiniifitiniiiiii
Mitä muut sanovat
uiiiinin
HULLUUDEN HUIPPU \ ^
"Selvä totuus on, että turvautuminen ydinaseisiin on sellaisenaan
totaalinen epätoivoisuuden ja edesvastuuttomuuden teko ^ mutta siitä
huolimatta meidän täytyy jotenkin saada vastustajamme ja myös liitr
tolairemme vakuuttuneiksi, jotta me olemme valmiina tekemään sen
mielettömyyden, jos meille ei jää muuta vaihtoehtoa.
— Stewart Alsop, Saturday Evening Post, helmik. 12. p.' 1966,
T3
Lubke rakensi keskilyileirejä
Berliini. — DDR: n yleisen syyt­täjän
toimeksiannosta luovuttivat
kaksi hänen edustajaansa viime vn-kolla
Bonnissa Bonnin maaoikeu­den
vkkamiehille Länsi-Saksan
presidentti Heinric Lvbkea koske­van
asJakirja-)a:neiston, josta käy
ilmi, että Liibke suunnitteli ja ra­kensi
kobnannen valtakunnan aika­na
kaksi keskitysleiriä ja yhden pak~
kotyöleirin sekä käytti salaisten va-rustelutehtaitten
rakentamiseen kes-khysleirlvankeja,
joista suurin osa
menehtyi epäinhimillisissä olosuh­teissa
tai sai surmansa SS:n käsis­sä.
Aineisto käsittää yhteensä 48 eril­listä
asiakirjaa, jor.sta osa on L>ib-ken
omakätisellä nimikirjoituksel­la
varustettuja.
Bonnin maaoikeuden yliSyyttäjä
DrUgh tutkii paperit, minkä jälkeen
ratkaistaan, pyydetäänkö Löbkelta se­litystä
asiain johdosta. DDR: ii uutis­toimisto
ADN: n mukaan ovat presi­dentti
Liibke ja presidentin kanslian
johtavat virkamiehet viime ^Kivinä
kaikin keinoin yrittäneet estää asiar
kirjojen virallisluontoisen luovuttami­sen
liittotasavallan oikeusviranomai­sille.
Tammikuun 24 pnä Itä-Berliinis­sä
ensi kertaa julkaistun aineiston lei­masi
L%ken kanslia joitakin päiviä
kestäneen uutispimennyksen jälkeen
väärennykseksi. Alkuperäiset asiakir­jat
ovat toistaiseksi olleet näytteillä-;
Itä-Berliinissä. Useat Länsi-Saksan
lehdet kertovat vasta viikko sitten en­simmäiset
tästä Liibkea raskauttavas­ta
aineistosta.
Smithille haaste sanomalehdiltä
mainen näistä asiakirjoista, jo.s.sa I paavi Johannes XXIIrta, joka kutsui
ky.symys on mm. suhteesta juutalai- j koolle nyt päättyneen kirkollisko-siin.
Todelii.sen skandaalin aiheutti kouksen ja joka sen ensimmäisessä
istunnossa 1962 julisti, että juuri
omantunnon ja usiconnbn vapaus on
perusedellytyksenä normaaleille
kokouksen kolmen o.sanofajan kir­je,
jossa suostuttiin tuomitsemaan
anti.scmitismi v.jjn jos .sillä on us­konnollinen
tai roluluonne. Sen s i - ; suhteille katolisen kirkon ja nyky­jään
taloudellista, sosiaalista ja po- päivän maailman välillä. Tällä het-liiltista
antisemitismiä pidettiin täy- kellä kuitenkin monet kysyvät, on
SaUsbury. — Rhodesialainen sunnun-lailehti
The SundayMail julkaisi uu­simmassa
numerossaan avoimen haa.s.
teen kapinallishallitukselie vaatien si­tä
todistamaan kahta rhodesialaista
päivälehteä vastaan parlamentin vii­meviikkoisessa
keskustelussa esitetyt
syytökset.
The Sunday Mail, joka kuuluu sa­maan
ryhmään kuin asianomaiset päi-välehdet
The Rhodesia Herald j a The
Bulavvayo Chronicle, kirjoitti: "Rho­desian
kustannusyhtiö (asianomaisten
lehtien omistaja) ja sen sanomaleh-iiin
hyväksyt|ävänä.
Kirkolliskokous hyväksyi konser-liskokoukseu
alussa. Syk.syllä 1962 j vatiivien hyökkäyksistä huolinuitt;
ko kirkko unohtanut paavi .lohaU' i
nes .XXlIl-n neuvot.
Tähän viit.asj paiayi Paavalin suh
läjähti kirkolliskokouksen i.stiintö- | kaidinaali Bean laatiman julistuk- lautuminen kolmentoista kardinaa-salissa
todellinen pommi: l'insi.sak- sen 1763 äänellä .2.^0 vastaan kym- Iin kirjeeseen häiden vuonna 1964
menen ;;idättäytyessä. P irlamentis-; ^•'''Jl'''csS'i Rooman kuurian sekaan-sa
tätä olisi katsottu julistuksen j tumista kirkolliskokouksen työhön,
loistavaksi voitoksi, mutta k i r k o l l i s - ' ' ' ' ' ' i ^ ' kohdisti tä.s.sä yhteydessä ar-kansallisia
episkopaalisia yhteisöjä j kokouk.ses.s;) tarkkailijat korostivat 'nostelunsa kirkolliskokouk.scn uu-ja
kirkolliskokouksen tekemistä si-i vastaan äänestäneiden suurta mää-iJ-stu.ssiipeä vastaan juli.staen, että j r in muuttunut. Nykyisin ei katolis­ten
todella toiminlakykyisek&i. Täi-i lää. katolinen kirkko on -yhteiskunnal-1 ta kirkkoa voi enää johtaa yksi ai-nojautua
abstraktisen traditioon,
vaan sen on otettava huomioon ny­kytodellisuuden
ratkaisemat ilmiöt.
Sen jälkeen kun Vatikaanin en­simmäinen
kirkolliskokous 1870
vahvisti dogmin paavin erehtymät^
ömyydcstä, on maailma perin juu-
Yhtä kärkevää vastarintaa koh-l 1'"^"- sosialistinen j ä r j e s t ö ' , llä-;
tasi päätöslau-selma katolisen kir- j "'-'n käsityksensä mukaan katolista
kon asemasta nykyaikai.sessa m a a v a s t a a n parhaiten Länsi-ilmassa.
Erityisen jyrkän kannan ^ak.san, .sosiaalinen rakenne
konservatiivit omaksuivat kahteen .^^'Jiavin asennoituminen heijastui
kysymyk.seen: kysymykseen sodasta i luonnoihsesli kokouksen lopullisis-
Rooman edustajisloUa kuurialla, jo- j ja lauhasta .sekä ky.symykseen siitä, j s:> pää oksissa. Eräs Kirkollisko-ka
kannatti doK-Tiaattista ja skolas- j olisiko kirkolliskokouksen määritel- j kouksen liitorilaisista. tarkkailijois-tiikan
traditioihin pitäytyvää kan- ; tävä . kantansa kommunismiin n ä h - v e i . t a s i kokou.ila lan.ssiin, jossa
taa. Juuri se määräsi niiden kirkol-.; den. .otetaan askel eteen, , askel taakse,
liskokoukscn valmistelevien komite- j On tunnustettava, että katolisen 1 "^'^'^^^'ysemmalle, askel oikealle ja
öiden kokoonpanon, jotka, laativat i kirkon on vaikea laatia asiakirjaa, ['^^e asiassa pysytään yhdessä pai-kokouspäätösten
luonnokset. U^kot- joka voisi puhua maailmalle vakuut-'^'''^-'^:'-
tavammin ja selvemmin kuin paavi ' kuitenkin aukko, jonka Johan-
Johannes XXIII-n kehotus "Rauha '«l^i kirkollisen eristäy-kuurian
määräyksiä; Kuitenkin muo- j maailma.s.sa" (Pacem in terris). rtymisen .muuriin on syventynyt ja
noa ihminen ja t ä s t ä johtuvat pyrki
mykset desentralisointiin, piispojen
kollegiaalisuuteen, kansallisiin pis-pojen
yhtymiin. Vatikaani ei voi
enää sulkea silmiään siltä tosiasial­ta,
että nykyajan yhteiskunta on
vapautuma.ssa kirkon vaikutusval­lasta.
Vatikaanin toinen kirkolliskokous
jäi vielä mone.s.sa suhteessa jälkeen
nykyajan vaatimuksista. Eräät tark­kailijat
totesivat, että itse asias.sa
sen päätökset laahaavat jäljessä
siitä, mikäiOn jo käytäntö katoli­sessa
kirkossa. Vaikka siis Vatikaa­nissa
tapahtui vähemmän muutok-det
muodostavat olennaisen osan Rho­desian
historiasta. Olemme yhtä hyviä
kuin kuka hyvänsä isänmaallisuudes­sa
mitä hyvänsä arvostelijamme asi­asta
sanovatkin. Jatkamme tehtäviäm­me
parhaaksi katsomallamme tavalla,
emmtkä aijo lakata tekemästä sitä
pelosta, että saattaisimme joskus ereh­tyä."
"Kehotamme niitä, jotka ovat syyt­täneet
meitä, todistamaan syytöksen­sä.
Meillä ei ole syytä pelätä mennei-seen
tai nykyiseen toimintaamme koh­distuvaa
julkista arvostelua, mikäli se
on puolueetonta", jatkoi lehti.
The Sunday Mailin uusimmassa pai­noksessa
oli valkoinen läiskä todista­massa
sensuurin väliintulosta.
dostaessaan episkopaalisia yhteisö- Kuitenkin kirkolta vaadittiin joita i':'''J<'n " m " Katolinen kirkkO; jon- K i a kuin muussa katolisessa maail-jä,
joiden määrä kohosi 4.5:een,ko-| kin uusia lausuntoja, jotka .soveltui- i konservatismi perustuu do;'maat-kouk-
sen osanottajat saivat niahdol- sivat atomiaseen aikakauteen. Eräs ! liseen uivaitsemattomuuteen ja lu-lisuuden
ci vain valita komiteoiden kokouksen edistyksellisen .siiven ' Jaan yliteyteen absolutismiin ja
jäseniä oman näkemyksensä mu­kaan
niitä lukuun ottamatta, jotka^
itse paavi valitsi, vaan myös luoda
suhteita kansallisten ryhmien kos­ken
ja siten lujittaa asemiaan Roo­man
kuuriaan nähden.
Sitten tuli marraskuun 20 päivä
1962, joiloin piispat kahden kolmas­osan
ääntenenemmistöllä hylkäsi­vät
kuurian laatiman päätöslausel-,
man raamatun ja perinteiden väli.s-
Ien suhteiden tulkinnasta Tridenton
kirkolliskokouksen, uskonpuhdistuk-.
sen vastaisen kirkolliskokouksen
hengesä. Samalla tehtiin erittäin
merkittävä päätös teologian alalla.
Sen teki mahdolliseksi katolilaisuu­den
jyrkkä maantieteellinen muut­tuminen.
Vuosina 1869-^1870 en­simmäisessä
Vatikaanissa järjeste­tyssä
kirkolliskokoukses.sa oli läsnä
vain sata ulkoeurooppalaista kirkon­miestä,
tässä kokoukses.sa ulkoeu­rooppalaiset
kirkonmiehet muodos­tivat
kaksi kolmaso.saa kokouksen
osanottajamäärästä.
Ulkoeurooppalaisten kirkonisien
huomattavaan enemmistöön lil.tyK
vät keskieurooppalaiset ja ranska­laiset
reformaattorit. Erityisen mer­kittävä
oli ranskalainen vaikutus
idän kirkoissa, canadalaisten kes-kuude.
ssa sekä Ranskan entisten Af­rikan-
siirtomaiden kirkoissa. Kon-servaliivi.
seen ryhmään kuuluivat
aristokratiaan, ci voi olla kiinnittä­mättä
Imoirio a kaikkien tiedonalo-näkyvimmistä
edustajista, hollanti­lainen
kardinaali Bernard .Alfrink
vaati kaikkien joukkotuhoaseiden i j cn jättiläismittaiseen kehitykseen
ja ei vain 'likaisen", vaan myös j J<'' ihmiskunnan elämän muuttumi-
•puhtaan" atomipommin tuomitse-; seen viime puolen vuosisadan alka­mista.
Vielä jyrkemmin esiintyi Pa-1 na. Puhuessamme Vatikaanin kir-riisin
arkkipiispa, kardinaali Mau-; kolliskokouksesta emme sen vuoksi
rice Peitin, joka totesi yleisen mie-' unohtaa, että katolilaisuudessa
lipiteen odottavan ennen kaikkea ! 'äUä hetkellä käynnissä olevan "val-kaiken
sodan i)äätlävää tuomitse- ' lankumouksen" liikkeelle panevana
niistä. Hän syytti kirkkoa riittämät-[voimana on i,.se 20. vuosisadan jäl-tömästä
toiminnasta sodan vastusta- i kipuoliskon todellisuus. Jos kirkko
massa, ei rinnettä alas vierivää ki­veä
voida enää pysäyttää. Kirkollis­kokouksen
päättyminen aloitti uu­den
vaiheen katolisen kirkon elä­mässä.
Se ei merkitse kahden vas­takkaisen
suuntauksen välisen tais­telun
päättymistä, päinvastoin kir-kolliskokoukijen
keskustelut ja väit­telyt
olivat vasta alkusoittoa tais­telulle,
joka ulottuu koko katoliseen
maailmaan.. Sytytyslanka on valmii­na:
keskustelut pääsevät sitten vasta
alkamaan, kun uskovaiset lukevat
kirkolliskokouksen päätökset j a vaa­tivat
niiden toteuttamista käytän-
NL:n ja Kuuban
kauppasopimus
Havanna. — Kuuba ja Neuvosto­liitto
allekirjoittivat Havannassa
perjantaina kauppasopimuksen, jo­ka
edellyttää näiden maiden kes­kisen
kauppavaihdon kohoamista 22
pros. tänä vuonna. Kokonaiskaup-pavaihdon
tavoite on tänä vuonna
913 milj. dollaria. Viime vuonna
se oli 747 milj. dollaria.
Neuvostoliitto myönsi Kuuballe
91 milj. peson lainan Kuuban tuon­nin
ja viennin välisen vajauksen
rahoittamiseksi tänä vuonna.
Neuvostoliitto toimittaa Kuubaan
öljyä, öljytuotteita, rautaa ja mui­ta
metalleja, lannoltusaineita sekä
lääkkeitä. Kuuba puolestaan toimit­taa
Neuvostoliittoon sokeria ja. tu­pakkaa.
miseksi. haluaa säilyä edelleen, se ei voi nössä. — Julius Stroinowski.
Vettä ruiskuttava laite
Ljublinskin metallitehtaan valimos­sa
on asetettu uusi laite, jonka tar­koituksena
on pölyn poistaminen teh-da.
sosastolta. Laite on kehitetty tällä
samalla tehtaalla. 15 ilmakehän pai<
neella vesi ruiskutettuna ilmaan muo­dostuu
sumuksi. Se vangitsee pöly­hiukkaset,
laskeutuen seinille, lattial­le
ja kattoon. Laitteen ei tarvitse olla
toiminnassa kuin 2-3 minuuttia, niin
ilma on täysin puhdas. Tavallisesti
päivällistunnin aikana laite kytketään
10-15 minuutiksi ja sillä aikaa on jopa
lämpö valimossa huomattavasti laske­nut
Ja täysin puhdistunut.
PÄIVÄN PAKINA
LIPUN VIHKIMINEN SEKIN
lentää Gibraltarille ja sieltä takai­sin.'
Kaikkein tärkein kysymys on kui­tenkin
tämä: Miksi yhdysvaltalais­ten
pommittajakoneet lentävät jat­kuvasti
toisten maiden ilmatilassa
Euroopa.ssa ja täälläkin kuljettaen
näitä vaarallisia lastejaan.
Tämä Espanjan tapaus, ja tri
Lappin sunnuntaisen selityksen pe­rusteella
se on vain yksi monista,
osoittaa kaikessa karmeudessaan
miten suuria vaaroja Yhdysvaltain
Paikallisen päivälehden, radion
ja TV:n kertoman mukaan täällä
Sudburyssa toimii ja vaikuttaa
noin 100 miehen voimalla "Ukrai­nan
vnpaiittamisen canadalainen
liitto"' (Canadian League for the
-Ukraine's liberation), jonka oh­jelmassa
on sekä Ukrainan "va­pauttaminen"
että "hiipivän kom­munismin"
vastustaminen, kuten
on meille selitetty:
No, kukin uskollaan autuaaksi
tulkoon, ja jos nämä "vapaussan­karit",
jotka .saivat niin auliisti
ilmaista mainoätusla äskettäiselle
pua vihkimässä oli useita pappis-miehiä,
jotka eivät ole ilmeisesti­kään
koskaan kuulleet puhuttavan
sen paremmin "rakkauden Juma­lasta"
ja "rauhan ruhtinaasta"
kuin siitäkään, että tosi kristitty­jen
pitäisi rakastaman vihollisia
yhtä paljon kuin it.seäänkin ja en­nenkaikkea
pidättyä "valheellisen
todistuksen antamisesta" lähim­mäisestään.
: .
Raamatussa sanotaan; että pa­rempi
olisi jos myllynkivi ripu.s-tettaisiin
kaulaan hänelle, joka
"pahentaa yhden näistä pienim­mistä",
mutta se ei ilmeisestikään
"lippujuhlalleen". luule«it siten _ liikuta .sellaisia "Herran palvelijoi-saavansa
rauhan sielulleen,' niin ta" joista on tässä puhe.
me suomme heille kernaasti .se.n
onnen. '
Helvettiin siis kaikki muodolli­suudet
ja puheet korrektista käyt­täytymisestä.
Mitä sillä on väliä, vaikka Ukr
raina on YKm jäsenmaa kuten
Canadakin! MKä sillä on väliä, mi­tä
ukrainalaiset itse asiasta ajat­televat,
kunhannieillä on Atlantin
tällä puolen kuuluisan kaupuii-kimme
kivien koloissa satakunta.
Ukrainan ''vapauttajaa"!
Eiväthän suuret puheet ole kos­kaan
suuta halkaisseet, eivätkä
halkaise kaiketi vieläkään.
Sitä me Sentään ihmettelimme
vähän kun tällaisen ryhmän lip-
Meitä ei ole tietenkään pyydetty
tä.s.sä asiassa Neuvostoliittoa puo­lustamaan.
iV
Tosiasiassa me otaksumme, että
Neuvostoliitto ei tarvitse meidän
eikä kenenkään muidenkaan puo­lustusta
näitä Ukrainan "vapautta­j
i a " vastaan.
Mutta meidän oma maamme ja
kansallinen maineemme vaatii, et­tä
täällä Sudburysfakin esitetään
vastalause moista vouhotlelua vas­taan.'
Ottakaamme yksi ainoa esimerk­k
i :
Liittohallitus on eri tilanteissa
antanut ynnnärtää, että Canadalla
olisi sekä halua että hyötyä lä-heisemmästä
yhteistoiminnasta
Neuvostoliitoni eli pohjoisen naa­purimaamme
kanssa. Tosiasiassa
tällaista yhteistoimintaa on jo jär­jestettykin
esimerkiksi näiden
naapurimaiden pohjoisalueiden
tutkimisen ja kehittämisen tiimoil­ta,
puhumattakaan nyt eräistä tär­keistä
kauppasopimuksista jne.
Tässä yhteydessä kiintyy eri-koishuomio
maamme. 100-vuotis-
- juhlien yhteydessä järjestettä­vään
Montrealin Expo '67 maail­mannäyttelyyn.
Maamme hallitus
ja kansakunnan suuri enemmistö
otti mielihyvin vastaan tiedon, et­tä
Neuvo.stoliitto- ottaa suuressa
mittakaavassa osaa Expo '67 näyt­telyyn.
;
Tiedoittaessaan noin kuukausi
sitten, että Neuvostoliitto raken­taa
suuren paviljongin Montrealin
maailmannäyttelyyn, kauppaminis­teri
H. R. AVinters kiinnitti huo­miota
siihen, että siitä tulee toi-
..seksi suurin näyttelyosasto Cana­dan
paviljongin hinnaksi on ilmoi­tettu
$21,000,000; Neuvostoliiton
$1,'>.000,000 ja' Yhdysvaltain $9,-
000.000.
Puhues.saan tämän yhteistoimin-tasuunnitclman
merkityksestä mr.
Winters sanoi, että hän tervehtii
Neuvostoliiton osallistumista tä­hän
maailmannäyttelyyn. Olet­taen,
että samaan aikaan jolloin
hän puhiii Ottawassa lehtimiehil­le,
Moskovassa annettiin saman­lainen
tieto asiasta; mr. Winters
korosti, että aniharvoin jos kos­kaan
on tähän mennessä tapahtu-.
nut niin, että näissä molemmissa
mais.sa on samanaikaisesti käsitel­ty
lehtien informaatiotilaisuudes­sa
samaa asiaa. Mr. Winters piti
t ä t ä yhtenä esimerkkinä Expo '67
omaksuman "Ihminen ja hänen
maailmansa" (Man and His
World) tunnuksen merkityksestä
eli ihmisten välisistä i-iippuvai-suussuhteista.
"Neuvostoliiton intomielinen
vastaus Canadan kutsulle maail­mannäyttelyyn
• osallistumiseksi",
sanoi mr.Winters, "edustaa suur­ta
edistysaskelta Expo '67 suunni­telmissa."
Mainittakoon sivumennen sa­noen,
että Moskovan laajakantoi­siin
suunntelmiin kuuluu myös se,
e t t ä Neuvostoliiton paviljonkiin
j ä r j e s t e t ä än tämän maailmannäyt­telyn
aikana erikoinen "Ukrainan
päivän" vietto.
Mutta täällä Sudburyssa on
kaikkien näiden tapahtumien ke­hittymisen
aikana valmisteltu
"Ukrainan vapauttajain" "lipun"
vihkiäisjuhlaa, sisältyen siihen
pappismiesten vihanlietsontapu-heet
sitä maata vastaari, jonka
kans.sa sanomme pyrkivämme suh­teiden
parantamiseen ja laajenta­miseen!
Jossakin muuallakin on mätää,
eikä vain Tanskan maassa.
— - Känsäkoura,