Vapaus, January 12, 1967

              V ^ sr N / S^
Sivu 2 : Torstai, "tammik. 12 p. — Thursday, Jan. 12, 1967
VAPAUS (LIBERT^-V
INDEPENDENT LABOR OROAN
OF FINNISH CANADIANS
EstabllBhed Nov. e, 1917
E L . r O R : W. E K L U N D MANAOKRi E . SUKSI
T E L E P H O N E : O F F I C E A N D E D I T O R I A L « 7 4 - 4 2 84
Publlshed thrlce weeWy: Tuesday», Thursdays M d SatoB;da^
Pu' hing Go. Limited, 100-102 Elto St. We8t, Sudbury. GntBTio, Cannda.
MaUing Aödress: BOX 69 ' ,
Advertlslng rates upon applicatlon, translätlon free of (diarge.
Authorized as second class maU by the Post 0«lce Depirttoent, Ottaw».
and lor päyment oX pootage In caah. —
, o o . b o . o f , h . CANADIAN il:ANGUAGE-PRESS
TILAlISHINNA*r:
Cänadassa: I vk. $9.00, 6 kk. $4.75 USA:tea 1 vk. $10.00,,8 kk. 9SJ25
8 kk. 2.75 Suome«Ba: 1 vk. lOJO. 6 kk. 8.76
SUOMEN TIE JÄNNITTYNEESSÄ MAAILMASSA
Leipävarras kohoaa yha
Viikon alussa Ottawasta saapuneen virallisen tilastotoimiston
(DBS) julkaiseman tiedonannon mukaan kuluttajain elinkustannus­indeksi
kohosi" jou%kuun aikana .4 pisteellä, saavuttaen 145.9 pis­teen
ennätystason. Joulukuun aikana tapahtuneeseen elinkustannus­indeksin
nousuun vaikutti pääasiassa asuntojen ja-asuntovälineiden
hintojen nousu, selittää DBS.
. Johtuen luultavasti perheenemäntien protestikampanjasta, minkä,
vuoksi elinkustannusten kohoamista tarkkaileva parlamentin komi­tea
järjesti eräitä julkisia kuulustelutilaisuuksia, ruokatavarain hinta­indeksi
ei nyt noussut, vaan pysyi marraskuun tasossa, mikä ofi 144.7
pistettä. Terveydenhoitoa ja henkilökohtaista huoltoa koskeva indeksi
pysyi myös muuttumattomana.
Siitä huolimatta elinkustannusindeksi yleensä nousi neljällä kym­menesosa
pisteellä joulukuun aikana, johtuen se, tilastotoimiston se­litysten
mukaan vuokrien ja asuintalojen Verojen\ohoamisesta, sekä
polttoaineiden, joidenkin huonekalujen, tekstiilien ja useampien väli­neiden
jä laitteiden hintojen kohoamisesta.
Kohoamiseen vaikutti osgltaan myös liikennepalvelun indeksin
kohoaminen 151.1 pisteestä 15?.6 pisteeseen, johtuen se pääasiassa
autojen käynnissäpitokustannu^ten kohoamisesta. Gasoliinin, moot­toriöljyn
ja rasvausaineiden hinnat kohosivat mainittuna aikana.
Kulutustavarain hinnat olivat joulukuussa 3.6 prosenttia kor­keammat
kuin vuosi sitten joulukuussa, jolloin indeksi oli 140.8.
Tämä on miltei kaksi kertaa niin suuri hintojen nousu, mitä canada-läiset
talousmiehet pitävät "turvallisena" (2 %) hinnankorotuksena
vuodessa. •
Kiinan tilanteesta
Vaikka onkin ilmeistä, että vissien propagandaluontoisten uutis-tietojen
suhteen sietää olla varovaisia, ja vaikka on myös ilmeistä,
e t t ä Kiinan "poliittista kuohumistilannetta" on päivälehtien, televi­sion
jä radion toimesta liioiteltu, niin kaikki käytettävissä olevat
tiedot viittaavat kuitenkin siihen, että kokonaan perättömiä nämä
uutiset eivät ole. Sanotaan, että siellä missä on savua, on myös tulta
ja tämä näyttää pätevän tässäkin asiassa.
Kuten on meidänkin lehdessämme kerrottu, Tokion kautta tul­leissa
epävirallisissa ja siis vahvistamattomissa- tiedoissa on kerrottu,
että esimerkiksi suuressa Shanghain kaupungissa on ollut Mao Tshe-turigin
vastaisia mielenosoituksia j a työläisten lakkoja, ja e t t ä ^Mao-
. vastaiset voimat ovat pitäneet hallussaan Nankingin kaupunkia jne.
Eräissä muissa uutistiedoissa, kuten esimerkiksi AP—UPI:n To­kion
uutisissa on tällä viikolla kerrottu mielenosoitusten kehittyneen
suoranaisiksi katukahakoiksi ja pahoinpitelyiksikin. -
Lontoon kautta saapuneiden tietojen mukaan suuri määrä ulko­mailla
olevia kiinalaisia diplomaatteja on lähtenyt samanaikaisesti
takaisin kotiin. Näiden diplomaattimatkojen yhteydessä on kiinalais:
ten toimesta korostettu, että kysymys on "normaalisista" lomamat­koista.
Mutta kun huomattava määrä Kiinan diplomaatteja lähtee
samanaikaisesti Lontoosta, Skandinavian maista, Suomesta, Intiasta
jä useista Afrikan maista kotilomalle Kiinaan, ja kun tämä tapah­tuu
samanaikaisesti jolloin poliittiset vaikeudet näyttävät Kiinassa
lisääntyvän, niin ei ole lainkaan ihme vaikka näihin "lomamatkoi­h
i n " kiinnitetään ulkomailla erikoishuomiota j a vaikka monet tark­kailijat
oVat vetäneet sellaisia johtopäätöksiä, että näiden diplomaat-/
tien "kotilomalla" täytyy olla jotakin yhteyttä siihen, mitä on K i i ­nassa
nyt tapahtumassa.
Joissakin piireissä on levitetty sellaista ajatusta, että Mao Tshe-tungin
poliittinen valta-asema on tullut vlimepäivlnä Kiinassa uha­tuksi.
Tämä sellaisenaan näyttää liioittelulta, sillä selvää on, e t t ä hä­n
e l l ä on vielä suuri kannatus- j a vaikutusvalta Kiinan kansan kes­kuudessa.
Toisaalta näyttää kuitenkin siltä, että Mao Tshe-tungin
yksilöpalvonta ja ainakin osittain siitä johtuneet virhelaskelmat, voi:
vat aiheuttaa pahan repeämän Kiinan kommunistisen puolueen r i ­veissä.
Toivottavasti se ei johda voimakeinoihin turvautumiseen.
Kiinan asioita yksityiskohtaisemmin tuntemattomien piirien —
kuten Vapaus lehden — on vaikea saada sen perusteella kuvaa siitä,
mitä on siellä nyt tapahtumassa ja mihin tämä suunta johtaa. Joka
tapauksessa olisi mielestämme väärin sulkea silmiämme ja sanoa
Kiinan uutisista entisen porilaisen tytön tavoin kun h ä n elefantin
näkiy että sellaista "ei ole olemassakaan". Kyllä Kiinassa on jotakin
epätavallista tapahtumassa. Kysymys on vaih siitä, kuinka vakavaa
laatua siellä kehittynyt poliittinen käymistila on, Ja mihin suuntaan
se on maata viemässä. —
Mutta huolimatta siitä, mitä on myös Kiinassa tapahtumassa —
ja kumpi puoli (Maon kannattajat tai vastustajat) pitemmän tikun
vetää. Kiinan kansalle j a valtiolle olisi vahingoksi jos tilanne pahe­nee
siinä määrin, että maassa kehittyy aseellisia yhteenottpja.__-._
Käytännön kannälta-katfloen Kiinaii tapahtumat näyttävät anta­van
pontta Ranskan ^kommunistisen puolueen keskuskomitean maa­nantaina
julkaisemalle lausunnolle, missä suositellaan kommunistis­ten
puolueiden niaailmankonferenssih järjestämistä ja syytetään sa­malla,
että Kiinan puoluejohto on luopunut marksiläislsta opeista.
Ranskalaiset kommunistit sanovat Kiinan ohjelmasta mm. seuraa­vaa:
"Meidän puolueemme hylkää yksimielisesti seikkailuhenkiset
j a kansallismieliset väitökset sekä neuvostolilttovastaiset toimenpi­teet,
mihin marksismin jä leninismin tieltä poikenneet Kiinan joh­tajat
ovat syyllistyneet".
Erilaisten yhteiskuntamuotojen rauhallisen rinnakkaiselpn kan­nattajat,
rauhanasian puolustajat ja. Kiinan uuden Järjestelmän ja
Kiinan kansan ystävät eivät voi olla muuta kuin huolissaan siellä
viimeaikoina tapahtuneesta kehityksestä.
(Jatkoa sivulta 1)
IDEOLOGIAT EIVÄT ESTÄ
RAUHANOMAISTA
T U L E V A I S U U T TA
Yleirten käsitys on ollut, että toi­sen
maailmansodan jälk«ön vallin­neen
kansainvälisen .jännitystilan
pääasiallinen syy on kapitalismin
ja kommunismin välisessä vasta­kohtaisuudessa,
sanoi tasavallan
presidentti kaasainvälistä jännitys­tä
tarkastellessaan. Vaikka rauhan­omaisen
rinnakkaiselon ,oppi ja
käytäntö on paljon tasoittanut tätä
vastakohtaisuutta, on kaikkialla
maailmassa vielä mustavalkoinen-ajatteluun
perustuvaa uskoa, että
taistelu "hyvän ja pahan" välillä
ei voi ratketa muuta kuin'aseellista
tietä. Näyttää siltä kuin kumman­kin
sivustan äärimmäisyysmi_ehet
tapasivat tässä loisensa. Molempien
talousjärjestelmien sisäinen kehi­tys
ei kuitenkaari tue tällaista ää­rimmäistä
johtopjiätöstä. Jos tämä
kehitys saa jatkua — kuten on ole-tettavissa
— en usko, että ideolo­gioiden
välinen vastakohtaisuus tu­llisi
olemaan ratkaisevana esteenä
maailman rauhanomaiselle tulevai­suudelle.
V ^
Uudenlaiset näköalat voivat avau­tua,
mikäli mitä suurinta lyhytnä-köisyyttä
osoittava Kiinan eristä­mispolitiikka
saa jatkua. YK:sta ja
kansainvälisestä yhteistyöstä pois
suljettu Kiina on ohjautumassa uu­denlaiseen
vallankumousdoktriiniin
j a se voi Kiinan valtavan potentina-
, Ilsen voiman purkauduttua esille
vaikuttaa muUistavastimaailmartpo-litiikkaan
jo lähivuosikymmeninä.
V I E T N A M I N T I L A N NE
tynyt lähi-idän tilanne voi näitä
herkemmin heijastua maailmanjpo-litiikkaari,
koska siellä Yhdysval­tojen
j ä Neuvostoliiton intressit
saattavat törmätä pahoin yastak-
•kain.; • ;•;
Meidän kannaltamme ovat kui­tenkin
tärkeimmät Euroopassa
edelleenkin havaittavissa olevat
rauhattomuusilmiöt. Sodan päätty­misestä
on kulunut yli kaksi vuosi­kymmentä
eikä rauhansopimusta
ole vieläkään saatu aikaan Saksan
ja sen entisten vihoUismaiden vä­lillä.
Saksan jäkaantunlincn Saksan
Liittotasavaltaan (Länsi-Saksa) ja
Saksan Demokraattiseen Tasaval­taan
(Itä-Saksa), Saksan itäraja
Erikoista sodanjälkeiselle kan- (Oder—Neisse-llnja) sekä Länsi-
SYNTYMÄ- y
PÄIVIÄ
W i l l i am Niemi, Soarboroufiih.
Ont, täyttää perjantaina, tammi­kuun
13.pnä 6.5 vuolla.
Yhdymine sukulaisten ja: tulta
vain onnentoivotuksiin.
sainväliselle jännitystilalle on ol­lut
se, e t t ä se on vaihdellut voi-makkuiLsasleeltaan
ja sen paino­piste
011 sLiriynyt maanosasta toi­seen.
Tällä kertaa nähdään olosuh­teiden
Kaakkois-Aasiassa eniten
uhkaavan maailmanrauhaa. Vaikut­taa
iimui.seltä, että jännitys Kaak-kois-
Aasias.sa on kestävää laatua.
Riväl yksin ranskalaiset edusta
lännossii sitä kä.sitystä, että ainoa.s-taan
noiivotteluralkaisu, joka mer­kitsi
amerikkalaisten sotavoimien
vetäytymistä manner-Aasiasta, voi­si
poistaa tämän jännlyksen.
Enemmän tai vähemmän,piilevis-.
t ä räjähdyspesäkkeistä -ei muual­lakaan
maailmassa ole puutetta.
LatinalaLscssa Amerikassa ja Afri­kassa
voi milloin tahan.sa puhjeta
yhteiskunnallisia levottomuuksia,
jotka eivät kuitenkaan tässä vai­heessa
voine ulottua vaikutuksiltaan
laajalti muualle maailmaan. Kiris-
" V I E L ' ELÄÄ ISÄIN H E N K I"
— MUTTA POTEE VEREN-VÄHVVTTÄ
Sanomattakin on selvää, että kaik­ki
tämän lehden lukijat tietävät
minkälaisia juhlia tänä vuonna vie­tetään
niin Suomessa kuin täällä
Canadassakin. Vuoden vaihtees.sa
on esitetty toivomuksia rauhan
saavuttamiseksi kaikkialla, siksi
tuntuukin hiukan vaikealta päästä
samaan vetoon niiden suomalais­ten
kanssa — joila onneksi on
melko, vähän — jotka edelleenkin
pitävät yleisissä juhlissa tulipalo-puheita;
ennen sotia vallitsevaan
tyyliin.
Suomen .,it.senäi.syyspäivänä oli
eräs puhuja valittanut sitä; että
nykyisin kuoIiii.s.sa ci lapsille enää
opeteta oikeata isänmaanhenkeä ja
Saarijärven Paavostakin esitetään
prote.stilauluja eikä KunebeiKin
runot enää. kannu.sla kuolemaan
isänmaan puolesta.
Tästä kertovan jutun otsikkona
oli: "Nuoriso kulkee omaa tietä".
Kuinka paljon tuo lause sanookaan
ja kuinka iloi.seksi se, tekelekään
henkilön, johon on lapsuude.s.sa juu­ri
koulun taholta pumpattu sotaisaa
isänmaallisuutta.. Kun ajattelee
vaikkapa suomalai.sia maakunta­lauluja,
niin. monessa niissä hurra­taan
vain sotaurhojen kunniaksi
ja ylistetään kaatuneita — sillä
eihän sodassa kuolla. Ajatelkaapa
vaikkapa Porilaisten marssin sano­j
a — ja se soitetaan aina Suomen
ta.savallan presidentin saapue.s.sa
paikalle — niin soiteltiin TV-ohjel-man
Helsingin olympialaisia esit­tävässä
kohtauksessakin, mutta, on­neksi
ilman sanoja . . .
Suomessa on vielä sellaisia, jot­ka
olisivat valmiit valjastamaan
sotavankkuril ja lähtisivät valtaa­maan
"isillä perittyä maata kodin
uskonnon ja isänmaan nimissä".
Eräs pakinoitsija sanookin, että
"paremminkin lällajnen touhu
kuulostaa hautojen kaivamiselta
kuin väestönsuojelulla. Varsinkin
vanhemmat väeslönsuojelijal ovat
kaivaneet niin monta hautaa, että
eikö olisi jo aika antaa toisien
suojella?" ,
On hyvä enne, että nuoriso ei kul­je
enää siinä lalulusnuora.ssa, joka
johtaa heidät ja maan ennenaikai­seen
hautaan ja tuhoon. Oikeisto
haluaisi-edelleenkin asettaa-köyhän
kansan Saarijärven Paavon alistet­tuun
asemaan pettuleipää syömään
ja kauhistuu kun nykypäivien nuo­riso
tekee kaikesta sellaisesta-väin
protesinaiiluja. Eräässä haastatte.
lussa nuoret .Sanoivat, että tämän
hetken nuorison ajatuksissa isän,
maallisuus on täyttynyt uudella
sisällöstä. Vanha ruuheberglläineh
isänmaallisuus on Sotilaspojan ja
Ateenalaisten laulujen isänmaalH
suulla, ryysyevankeljumia, kuole,
mistä- isänmaan puolesta ky.sele-mättä,
sokeasti tarpoen vaatie.ssa.
Tämän päivän nuoret toteavat, et­t
ä tällainen isänmaallisuus ei tapiin
vastakaikua. .
On aivan .selvää, eitä nuoriso tu­lee
entisiä enemmän omäkisumaan
juuri tällaisen a.senteen. Se siir­tyy
ratkai.scva.sli . loilommalla
runebergiläisistä. ih;mteisla: Myös
kouluopetus tuice kehittymään sa-
"SIVISTYNEET" SOTAHULLUT
Täytyy ihmetellä, että miksi käy­dään
.sotia tuhansien mailien pääs­sä,
kokonaan toisella maailmankol­kalla
olevissa maissa? Murhataan
vieläpä viattomia lapsiakin. Piilec-kö
.siihen vastaus siinä, eitä sotia
käydään vain siksi että nuo ken­raalit
ja kaikenlaiset .solaviskaalit
saavat työtä, j a rikastumisen mah­dollisuuksia
murhavälinciden val-mislamise.
sla.
Sitten vielä kuulee puhuttavan
sotahullujen "sivistyksestä" ja siitä
kun joku pyöveli on .saanut niin
korkean sivistyksen. Siinä ei ole
hiukkaakaan sivistystä koska sen
päämäärät perustuvat ihmisteuras-tukseen
ja ortian maan ihmisten
aivopesuun että saadaan pää niin
sekaisin että henkilö voi luulla
atomisodalla jotakin voitettavan.
Sietäisi ajatella, että siinä ei sääs­ty
itsekään ja että minkä tähden
.solia yleensä pitäisi olla.
Ajattelija, VVhitefi.sh
maan terveelliseen .suuntaan.
On ilahduttavaa kuulla, että
Suomessa ."lO vuoden itsenäisyyden
jälkeen ja monien solien kokemus
Ien toivottavasti viisastaniana nou
see nuori, uusi .sukupolvi, joka ajat
telee itsenäisesti ja on vähemmän
murhanhimoinen kuin edeltäjänsä
Haluaa elää rauha.ssa ja rakentaa
tätä maailmaa paremmaksi tulevil
lekin polville elää. eikä vedä sitä
sodasta sot.-ian väärien esikuvien
ja tulipaloisänmaallisten. johdatta­mana.
'
Nuorissa on tulevaisuus. Anla
kaamme heidän terveille elämän
otteilleen täy.si kannatus. Ehkä he
onnistuvat pitämään tämän • maail­man
puhtaampana ihmis-vereslä
kuin mitä menneet sukupolvet ovat
kyenneet.
KONKARI. _
Saksan aseistautuminen ja kysymys
sen osuude.sta ydinaseisiin, kaikki
nämä ja monet muut asiat pitävät
yllä monesti sovittamattomilta vai­kuttavia
suurvaltojen välisiä e f p
mielisyyksiä Neuvostoliitto ja" sen
liittolaiset vaativat Euroopan status
quon tunnustamsta, jota varten suu­ri
eurooppalainen konferens.si olisi
kutsuttava kokoon. Tähän eivät län­nen
valtiot yleensä näytä tässä vai­heessa
olevan halukkaita.
S A K S A N O N G E L M A N " R A T K A I SU
Erityi.sen varuillaaii'^ Neuvosto­liitto
ja sen liittolaiset ovat Lan^i-
Saksan aseistautumiseen nähden jä
vallitsevan status quohon lyylymäl-lömyyttä
ilmaisevan ulkopolitiikan
suhteen, joka idässä tulkitaan
revanshipolitiikaksi. Minulta on
usein ky.sytly, onko Neuvostolii­ton
huolestuneisuus todellista vai
onko se vain oman politiikan savu­verho.
Lännen valtio-, ja lehtimie­hille,
jotka ovat mielipiteitäni tie­dustelleet,
olen vastannut Venäjä/
Neuvostoliiton historia.sta lukenee­ni,
että 150 viime vuoden aikana
on lännestä hyökätty Venäjä/Neu:
vostoliitloa vastaan 1,4 kertaa ja
että Valko-Venäjän pääkaupunki
Minsk on ollut 101 kertaa viholli-
.sen käsissä. On perusteltavi.ssa suo­rastaan
väittää, että jos suuren val­takunnan
johtajat eivät olisi tällai­sen
historian perinnön vaalijoina
huolissaan maansa turvallisuudesta,
he eivät täyttäisi tehtäväänsä. Mi­nulle
jäivät viime.syksyisen Kau­kasian
vierailuni ajalta erityisen
voimakkaana mieleen pääministeri
A. N. Kosyginin sanat: "Saksalaiset
pääsivät viime .sodan aikana Vol­galle
saakka. Me olemme tästä saa­neet
sen opetuksen, eikä se kos^
kaan unohdu, että toista kertaa ei
tällaisen sallita tapahtua."
Kaiken tämän valossa näCn, että
Euroopassa vielä vallitseva perus-jännitys
voitaisiin pcrhaiten pois^
taa ratkaisemalla Saksan kysymy.s
tavalla, joka ottaisi huomioon Neu­v
o s t o l i i t o n — k u t e n tietysti mui^
denkin asianomaisten valtioiden —
turvallisuusintressit. Tilanne on
tietyssä mielessä sama kuin .se oli
Suomen ja Neuvostoliiton välillä.
Kun me olemme voineet järjestää
haapuruussuhteenime siten, että
Neuvostoliiton turvallisuusintressit
tällä suunnalla on tyydytetty ja jän­nitys
maittemme välillä on poistot-;
tu, on tämä tuonut mukanaan
myös Suomen turvallisuusintressi-en
tyydyttämisen. Kun aikoinaan
puhuttiin län.sisaksalai,sesta voima­politiikasta
.^Jeuvostoliittoa vastaan
Saksan yhdistämisen pohjana ja
suunniteltiin Länsi-.Sak.san o.sallis-tumista
ydinaseistautumiseen, se
hciätti minu.ssa suomalaisena syvää
levottomuutta, sillä se ei ole ollut
eikä ole pohjaltaan niinkään puo­lustuspolitiikka
vaan pikemminkin
sotapolitiikkaa. Sellaisen politiikan
avulla ei jännitystä pystytä Eu­roopasta
poistamaan, vaan tämä
edellyttää rehellistä kompromLssin-halua
ja ennakkoluulotonta pyr­kimystä
toteuttamiskelpoisen pe­rusratkaisun
aikaansaamiseen. Mei-:
dän suomalaisten on hoidettava
omaa ulkopolitiikkaamme niin, et
tä lilanne Euroopassa pysyvällä ta
valla rauhoittuisi. Tiedämme, ifettä
meidän vaikutuksemme ansioiden
kulkuun on vähäinen, mutta se e i
oikeuta meitä toimettomuuteen.
K A L O T T I A L U E E N RAJARAUHA
-Kun siirrymme tarkastelussamme
Pohjoismaihin, ovat näkymät loh­dulliset
j a rauhoittavat siitä huo­limatta,
että neljän naapurimaan
turvallisuuspoliittiset perusratkai-sut
poikkeavat toisistaan. Tanska
ja Norja ovat NATOn jäseniä.
Ruotsi on sitoutumaton j a Suomi
noudattaa vakiintunutta puolueet-tomuuspolitiikkaansa;
Olen eräässä vuoden 1965 lopul­la
pilämässäni puheessa osoittanut,
6ttä Pohjolan alue ei enää pitkään
aikaan ole näytellyt tärkeätä osaa
kansainvälisissä kiistakysymyksissä
ja että Pohjoläfi strateginen mer­kitys
sotatekniikan j a :hyökkäys-
-meneteTmien muuttuniisen^ vuoksi
on suurvaltojen kannalta pienenty­nyt.
Tämä suotuisa ,k"ehity.ssuunta
on nähdäkseni luonut entistä pa­remmat
edelletyk.set Pohjolan muo­dostamiselle
ydinaseettomaksi vyö­hykkeeksi.
On sanottu; että täl­lainen
järjestely on tarpeeton, ko.s-ka
Pohjoismaat Ruotsia lukuun
ottamatta ovat sitoutuneet olemaan
ottamatta rauhan aikana ydin.seita
alueelleen. Mutta niin kauan kuin
tämä peru.stuu yksipuolisiin lupauk­siin,
on olemassa riski, että t ä l l ää
nen päätös peruutetaan, j a vasta-toimenpiteitä
todennäköisesti suun­nitellaan
tämänkin, vaihtoehdon va­ralle.
Reaalinen tilanne Pohjola.ssa
on sellainen, että ainoastaan pian
epäajankohtaiseksi oisoittautunut
epäluulo estää ydina.seettoman Poh­jolan
muodostamisen.
Puhee.ssa, johon edellä viittasin,
esitin myös ajatuksen — ei valmis­ta
ehdotusta — tietyistä Suomen
ja Norjan yhteistä maarajaa koske­vista
turvallisuusjärje.stelyistä. Ha­luaisin
tähän sanoa, että tietenkin
kaikki luottavat Norjan rauhantah­toon
ja Norjan rauhanpolitiikkaan.
Mutta Norja on j ä s en sotilasliitossa,
jonka voimakkaimmalla eurooppa^
laisella jäsenvaltiolla on avoimia
rajakysymyksiä j a jonka rajantar-klstusvaatimukset
kohdistuvat sii.-
hen valtioryhmään, jota vastaan
NATO on perustettu. Suomeen
liittyvä Norjan ja Neuvostoliiton
välinen raja on ainoa maaraja Eu­roopassa,
jossa NATO-liiton jäsen­maan
ja Neuvostoliiton alueet ta­paavat
toisensa. Näen kaikkien syi
den puhuvan sen puole.sta, e t t ä Suo­men
kannalta olisi edullista saada
aikaan rajarauhaa turvaava järjes­tely
katoltialueella, enkä näe perus
teitä sille väittämälle, että tämä ei
olisi myös Norjan, etu.,Mutta asian
arviointi kuuluu tietenkin ensisi
jaise.sti Norjalle ja siitä tehtävät
ratkaisut ovat yksin Norjan päätet
tavissa.
SUOMEN PUOLUEETTOMUU.S-P
O L I T I I K KA
Kun Suomen puolueettomuuspoli
tiikka on saanut vahvistuksen asia^
kirja.s.sa. jonka toinen allekirjoitta­ja
on Neuvostoliitto j a kun puolu­eettomuutemme
on yksi olennai­nen
o.-a niistä Suomen j a Neuvos­toliiton
suhteiden kokonaisjärjes­telyistä,
jotka sisältyvät yya-sopi-mukseen,
on siitä tietenkin teh­tävissä
se johtopäätös, että oikeu­temme
ja velvollisuutemme pysyt­täytyä
suurvaltojen eturistiriito­jen
ulkopuolella rajoittuu ensisi­jaisesti
niihin ristriitoihin, jossa
toisena osapuolena on Neuvostoliit­to.
Vaikka siis muodollisesti Ottaen
voisimme rientää määräämään kan­taa
muihin ristiriitoihin, olemme
yleensä välttäneet sitä, koska puo­lueettomuuspolitiikkamme
objektii­visuus
ja uskottavuus siitä olisivat
saattaneet kärsiä. Toiselta puolen
— ja se on tärkeää olemme
pitäneet oikeutenamme kaikissa
mahdollisissa tilanteissa toimia
puolueettomuutemme perusedelly­tyksien
vahvistamisen Tiyvgfisi.
Siitä johtuen tuemme päättäväi­sesti
yleistä räuha'il^6Iitnkk'äa : ja
tuoniltsemme sotapolitiikan sekä
vastustamme niitä baiikkdta, jot­ka
meidän käsityksemme mukaan
lisäävät sodan vaaraa e r i ä i t e n Eu­roopassa
mutta myös muualla maa­ilmassa.
Joku vuisi ajatella, e t t ä . i n e i d ä n.
puolueettomuudellemme — tai
minkä muun valtion puolueetto­muudelle
tahansa — voitaisiip esit­tää
sellainen täsmällinen määritel­mä,
jonka mukaan kaikissa esille
tulevissa tilanteissa toimitaan. Tä­mä
on kuitenkin erehdys. Puo­lueettomuutta
on yhtä monta la­jia
Icuin on puolueettomia valtiolta.
Samankin valtion puolueettomuus­politiikka
voi sisällöllisesti muot-tua
ulkopuolisessa maailmassa ta­pahtuvien
muutosten mukana. Älei-dän
tulee lähteä siitä, että puolu­eettomuus
merkitsee riippumatto-_
muuden tietynlaista rajoitusta.
Valtion riippumattomuus (indepen-dence)
ei ylcen.säkään ole ehdoton.
J. V. Snellman jo sanoi, että ei ole '
olemas.sa ainoatakaan niin voima­kasta
valtiota, jonka ei olisi pakko
alistua historiaalliseen välttämättö­myyteeni
jota se ei kykene valit­semaan.
Tunnettu on myös Yrjö-
Koskisen käsitys, että \ yhdelläkään
sivistyskansalla ei voi olla ehdoton­ta
itsenäisyyttä. Nykyajan maail­massa
onkin alettu riippumattomuu­den
asemesta tai sen yhteydessä
puhua valtioiden keskinäisestä
riippuvuudesta (interdependence).
Meidän puolueettomuuspolitiikkam­me
.sopii hyvin siihen kansainvä­liseen
interdependenciin, joka on
maailmanpolitiikan nykyvaiheelle
ominaista.
Suomi on itsenäinen ja riippuma­ton
valtio, joka on kansainvälisessä
riippuvuussuhteessa kaikkeen sii­hen,
minkä Suomen tulee vapaut­taan
ja itsenäisyyttään sekä omaa
etuaan ja ihmiskunnan yhteistä
etua valvoessaan ottaa huomioon.
Kun seuraamme Suomen puo­lueettomuuspolitiikan
toteutumista
kansainvälisen politiikan arkipäi­vässä,
on vaikutelmani se, että
olemme onnistuneet. Erityisesti
olen voinut panna merkille sen,
että eri maiden valtiomiehet ovat
ymmärtäneet asemamme j a pyrki­myksemme.
Tietenkin on ollut ta­pauksia,
että eräät henkilöt ovat
sijoittaneet omat ennakkoluulon­sa
ja pelkonsa Suomeen ja tehneet
oloistamme j a politiikastamme sen
vuoksi väärät johtopäätökset. Mut­ta
onneksemme näitä henkilöltä ei
ole ollut valtiollisten johtajien,
puhumattakaan johtavien valtio­miesten
joukossa.
ESIMERKKIÄMME
S E U R A T A AN
Suomi on ensimmäinen länti­seen
maailmaan kuuluva maa, jo­ka
aloitti läheisen poliittisen ja
taloudellisen yhteistyön Neuvosto- :
liiton kanssa. Ensimmäinen 5- vuo­tinen
kauppasopimus allekirjoitet-tiin
vuonna 1950. Muistan . hyvin,
kuinka suurella epäluulolla laajat
suomalaiset piirit suhtautuivat t ä ­hän
yhteistyöhön. Epäilykset ulko­mailla
olivat tietysti sitäkin suu­remmat.
Vielä niin myöhään kuin
vuonna 1963 meillä arvosteltiin
kärkevin sanoi valtion päämiehen
epävirallista käyntiä veljeskansam­me
unkarilaistemme luona. Tänään
voimme todeta, että olemme ol­leet
oikealla tiellä. Olemme hank­kineet
itsellemme sillanrakentajan
usein epäkiitollisen, aina tärkeän
osan. Meidän esimerkkiämme seu­rataan.
Sen todistukseksi lainaan
Atlantin liiton ministerineuvoston
päätöslauselmaa 16: päivältä joulu­kuuta
1966: Atlantin liiton jäsen­maat
puolestaan ovat vahvistaneet
tarkoituksensa jatkaa ponnistuksia
parempien suhteiden aikaansaami­seesi
Neuvostohiton ja Itä-Euroo-pan
valtioiden kanssa poliittisella,
taloudellisella, sosiaalisella, tie­teellisellä
ja kulttuurialalla. —
PÄIVÄN PAKINA
Kinos KIITTÄMÄSTÄ
Selvittyämme .suuremmasta hä-mäännyk.
sestä, minkä ".syntymä­päivän"
johdosta allekirjoittaneel­le
esitetyt onnentoivotuk.set ja
onnittelut, sekä Finnish haalille
j ä r j e s t e t t y suuri juhla — mikä
tuli todellisena yllätyksenä — ja
=muut huomaavaisuudenosoitukset
" aiheuttivat, me puolestamme ha­luamme
nyt esittää kaikille yh­teisesti
ja jokaiselle erikseen sy­dämellisen
suurkiitoksen. - .
Sellaista ;se on elämän meno,
että onnentoivoluksia tulee hiin­k
i n "tavallisesta" asiasta kuin •
•pelkästä vanhentumisesta!
Ihmiselämäs.sä on monta merk­kitapausta,
kuten esimerkikslkou-
1 us ta pääsy, purjehtiminen avio­liiton
rauhari isatamaan, ensimmäi­sen
oman kodin hankkiminen jne.
Ne kaikki ovat ".saavutuksien"
aiheuttamia ; juhlahetkiä, joita
meillä kaikilla on elämämme var­rella
ollut.
Mutia saavutuksena — ellei nyt
.sitkeätä elp.s.sa py.symisen ponni.s-telua
sellaisek.si katsota — - e i
oikein voidji pitää vanhentumis­ta?
Päinvastoin vanhentuminen
on merkki elämän ehtoopuolen
lähestymisestä.
Emme lainkaan ihmettele, vaik­ka
Untamo Mäkelä vainaja tapa­si
puhua ja kirjoittaakin "60-
vuotiaista vanhuksista", mihin
"luokkaan'^=^häri^itsekin siihen
aikaan kuului, kunnes Vapauden
'lukijat antoivat miehen selvästi
ymmärtää, että vaikka hän it.se
pitäisikin itseään "vanhuksena",
niin muut 60-vuotiaat ovat vielä
aika terhakoita miehiä ja naisia,
jotka eivät "vanhusten" _nimeä
halua käyttää.
Omasta puolestamme olemme
sitä mielipuolta, että ikää näyt­tää
tulevan roimasti, mutta y i i -
sastumisesta el ole merkkiäkään.
Nyt kun tätä merkkipäiväämme
on vietetty näin ylettömän laa-
.jassa miita.suhteessa, allekirjoil-tanut
myöntää — turhaa dn s i tä
yrittää salata — e t t ä vanhaksi on
tässä kaiken kiireen keskellä mil-
J e i huomaamatta tultu.
- Mutta niin vanha emme- toki
vielä ole, että ottaisimme aivan
täydestä kaikki lie ylistävät kir­joitukset,,
tervehdykset ja puheet
mitä on tässä yhteydessä esitetty.
Kun totta puhutaan, niin sa­moja
pulliaisia me olemme kaik­k
i ja varsinkin allekirjoittanut
tietää omat rajoittuneisuutensa
puutteensa ja heikkoutensa. Kir­veen
ja kuokan varressa ei kas­vateta
parhaita mahdollisia sano­malehden
toimittajia!
Emme olisi kuitenkaan ihmi­nen
kaikkine inhimillisine heik­kouksineen,
ellemme myöntäisi,
että hyvältä se vanhasta miehes­tä
tuntuu -kun-niin-monet ystä­vät,
toverit ja tuttavat — omai­sista
ja läheisemmistä työtove­reista
. puhumattakaan —, - ovat-tällaisia
huomaavaisuudenosoituk-sia
esittäneet ja järjestäneet.
Asia on sitäkin ilahduttiavampi
jos huomioidaan se tosiasia, ^ t t ä
nämä kunnian- j ä huomaavaisuu­denosoitukset
kohdistuvat ennen­kaikkea
nyt kultavuottaan viettä­vään
Vapauslehteen.
Allekirjoittanutta on ylikoros-tetusti
kiitetty, se myönnettäköön,
nimenomaan sen melko vaatimat­toman
osan vuoksi, mitä on häi­den
vuosien kuluessa tullut Va­pauden
toimituksessa viedyksi.
Onnea toivottaneet ovat miltei
kuin yhdestä suusta esittäneet
samalla , toivomuksen, että Va­paus
edistyisi ja menestyisi tu­levien
vuosien aikana.
T ä s s ä ' mielessä allekirjoittanut
on erittäin iloinen saapuneista
onnentoivotuksista.
Yleisesti tiedetään, että sanoma­lehtien
toimittajien "luoijtaislin"
etuihin kuuluu tavallisen palkan
lisäksi arvostelu, eli julkinen
'^haukkuminen" kuten sanotaan.
Mikään ' ei olekaan niin tärkeS
kuin se. että työväen-lehden l u ­kijat,
pitävät kiinni tästä arvoste-luöikeudesta
ja käyttävät sitä. Se
on paras mahdollinen tae silta,
että virheet -ja heikkoudet hub-mataän
ennen kuin ne pääsevät
paisumaan sammakosta haraksi,
ja että ne korjataan aikanaan.
Vapaus on vuosikausia pyrki­nyt
kehittämään tällaista raken­tavaa,
ja valpasta arvostelua. Me
toivomme, että siitä hyvästä ta­vasta
ei koskaan luovuta.
On sanottu, että "kissa klltofc
sella elää", ja se pitää tietenkin
paikkansa. Mutta mukavalta se
tuntuu kiitostenkin saanti, kun
tietää, että perimmäisenä tarkoi­tuksena
on yhteisen ystävämme,
Vapauden etu.
Kiitos siis kllttclemlsestä ~ Ja
nyt tosimielessä työhön Vapauden
kultavuoden vletfämjseft merkeis­sä.
•
Känsäkoura
•ii
• i
'M
• n
•'3