1922-04-29-02 |
Previous | 2 of 4 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Lauantaina, huhtik. 29 p. •- Saturday, April 29. V A P A U S , Panadan BUomalaiBen työväestön äänenkannattaja, ilmestyy Sudburyssa, Out., joka tiistai, torstai ja lauantai. H. PURO, J- W. SLUP . lastaava toimihfAia. Toimitussihteeri. 1 V A P A U S i (Liberty) . ^ „ u The only orean of Finnish Worker8 Sn Canada. Pub- Hsh^ in S Ä Ont, every Tuesday, Thursday and Sflturday. Advertising rates 40c per col inch. Minimum cbarge for dngle insertion 75c. fciscount on ?tandmg advert^s^ Sent. The Vapaus is the best advertising medmm among the FinniBh People in Canada. Dmotushinta 40c palstatuumalta. - Alm Jinta /^er a Bmotukiesta .75c. ~ Kuolemanilmotukset ?2.00 (mu sto Äylam 50c. kultakin lisäksi). - Kihlaus- ja avioliitto Umot. alin hinta ?2.00, nlmenmuntosilm. (muuten kuin ftviuuifctoilmotusten yhteydessä ?2-00 kerta. - Avioeroil motukset ?2.00 kerta (2 kertaa $3,00. — Syntymailmo-tukset $2.00 kerta. — Halutaan tieto ja osoiteilmotukset $1.00 kerta (3 kertaa ?2.00). — Kaikista ilmotuksista, Joista ei ole sopimusta, tulee rahan seurata niukana;____^ TILAUSHINNAT: , ' (Janadaan yksi vk. ?4.00, puoli vk. ?2.25, kolrtlö kk. f 1.50 ja yksi kk. 75c. • . , ^ , Yhdysvaltoihin ja Suomeen, yksi vk. ?5.50, puoli vk. W.OO ja kolme kk. $1.75. / , Tilauksia, joita el seuraa raha, ei tulia lahetlamäan, • asiamiesten joilla on takaukset. Jos ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen Krjeeseenne, kirjottakaa uudelleen liikkeehoitajan per-eoonallisella nimellä. J. V. KANNASTO. Liikkenhoitaja. Vapauden konttori ja toimitus on Liberty Building, Lorne St., Puhelin 1038. Postiosote: ^ Box 69. Sudbury. Ogt. Begistered at the Post Office Department, Ottawa, as eecund class matter. — Työmiehen toimituksesta on eronnut, ryhtyäk seen saman liikkeen levitysosaston hoitajaksi, tov. Kalle Rissanen. Hänen tilalleen on johtokunta valinnut tov. John Salmisen, joka on ennenkin toiminut Tyo miehen ja Lapatossun toimittajana. Kaikki parhaat suomalaiset runoilijat ovat tänä vuonna runoilleet VAPAUDEN SOIHTUUN. Näiden joukosta luettelemme Henkipatto, Aku Päiviö, Mikael Rutanen, Wm. Lahtinen ja W. M. Mattson,' joiden nimet ovat tunnettuja Canadan ja Yhdysvaltain Buomalaisille jo ennestään. Päiviö, Rutanen ja Lahtinen ovat sepittäneet kukin jiseampia mitä mainioira-pia runoja tämän vuotiseen kesäjulkaisuumme. Näiden lukuisten mieliä kohottavien runojen lisäksi tulee Soihtu sisältämään paljon muuta hyvää teks-tilukemista, sdä'runsaan ja hyVän kuvituksen, sekä Ärikoisesli mainitsemisen arvoisen taiteilija toveri K. A. Suvannon piirtämän kaksivärisen mahtavan kansi- • kuvan, joka viimemainittu jo itsessään vastaisi koko julkaisun hinnan. . Kehotamme kaikkia asiamiehijimme hetimiten ryhtymään tilausten keräämiseen, silla julkaisu on jo työn alla ja valmistuu toukokuun ajalla. Soihdun hinta on 40 senttiä. Käsittää 48 suurikokoista sivua. Ei ole toiveita työttömyy^n lieventymisestä Se Seikka, että Canadan parlamentti hyväksyi maanantaina työväenpuolueen edustajan J. S. Woodsworth-in päätöslauselman, jossa federaalihalHtus velvoitetaan ryhtymään toimenpiteisiin työttömyyden lieventämiseksi, osottaa ettei ole suuria toiveita, että kesä toisi mukanaan virkeyttä tcollisuuselämään ja poistaisi työttömyyden. Niimpä työväenpuolueen edustajan ponnen esittäjä ja Irwin Calgarystä lausuivatkin ettei mitään huomattavampia toiveita ole olemassa työttömyyden vähentymisestä, ja että ensi talvi tulee olemaan ehkä vieläkin pahempi kuin edelliset kaksi ovat olleet. Eipä edes porvaripuolueen edustajatkaan voineet väittää vastaan eivätkä kyenneet esittämään mitään toiveita tilanteen lieventymisestä. Sen sijaan, konservatiivipuolueen johtaja Meighen, samoin pääministeri King, koettivat vierittää kaikön vastuunalaisuuden fe-deraalihalHtuksen harteilta, väittämällä, että työttö- ,myyskysymyksen ratkaisu kuuluu ensi kädessä kunnille, sen jälkeen eri maakunnille ja vasta viimeksi ja tietysti kaikkein vähimmässä määrin federaalihalli-tukselle. Tämä kieräily ja vastuuvelvollisuuden siir-teleminen paikasta toiseen, on hyvin tunnettua kapitalistisille politikoitsijoille, jotka eivät halua mitään tehdä suurten työläisjoukkojen kurjuuden lieventämiseksi. Ja onhan selvää, että ainoastaan federaalihalHtus laajemmalla vallalla ja suurempien varojeii avulla* voisi jotain todella lieventävää saada aikaan työttö-myyskurjuuden helpottamiseksi. Mutta kapitalistinen valtio ei ole olemassa suurien kansajoukkojen, etujen ajamista, vaan riistäjien etuoikeuksien ajamista varten. Työläisten asia saa aina heiltä kylmän kohtelun. Se siirretään, se lykätään ja haudataan lopuksi kapitalis-tivaltion monien virastojen sokkeloihin, milloin eivät porvaripolitikoitsijat uskalla suoraan sitä heti paikalla avoimesti hyljätä. Niimpä kun nyt suurten työläisten äärimäisen huutava kurjuus vaatisi pikaisia ja nopeita toimenpiteitä, arveli pääministeri, että .työministeri mahdollisesti tulee kutsumaan jonkinlaisen maakunta-hallistusten ja federaalihallituksen edustajain yhteisen konferenssin ennen vuoden loppua. Siis päätöslauselman hyväksyminen, jossa hallitus velvotetaan ryhtymään jonkinlaisiin toimenpiteisiin, ei todellisuudessa merkitse mitään. Se tehtiin vain työläisten silmäin lummeeksi. Suuret työttömät työläisjoukot voivat saada He-vennysstä ankaraan kurjuuteensa ainoastaan järjestymällä ja joukkoina vaatimalla — vaatimalla niin suu-riäänisesti, että hallitsevien on pakko ryhtyä toimenpiteisiin pikaisesti. Taistelu diplomaattisella rintamalla Genoas.sa on viimeisten viikkojen ajalla käyty tulista diplomaattista taistelua. Vaikkakaan konferens-sLs. sa ei enään pitänyt olla voittajia eikä voitettuja, ovat liittolaissuurvailat pyrkineet diktatuurillaan määräämään konferenssia. Tähän ei suurinta ja rikkainta maata ja kansaa edustava Neuvosto-Venäjä ole kuitenkaan niin vain alistunut. Ja Saksa, joka liittolaisten ankarien sotakorvausten rasittamana ja puhtaaksi ky-nimänä on hätääntynyt yksinäiseksi ja puolustuskyvyttömäksi, on turvaantunut mahtavan Neuvosto-Venäjän puolelle, Saksalais-venälälnen sopimus, jossa kaikki vanhat velat ja saalistuspyyteet kumottiin, muodosti saksalais-venäläLsfen yhteisen rintaman liittolaisten anastushankkeitQ vn.tfaan, joiden pyrkimyksenä ei ole Genoassa todefitP«lla Europan uudestaanrakenta-mirteiH vaari Miihn saalistus- ja anastuspyyteitten läpiajamifteM. Tämä sopimus vaikutti kuin ankara pohiirtii^äjähdys liittolaisten leirissä. Se hämmästytti |a kiukutti. Liittolaisten tarkoituksena olk kiristää Neuvosto-Venäjältä sen «avustamisen» varjossa suunnattomia myönnytyksiä, tehdä siitä europalaisen impe-rilaismin siirtomaa ja vasallivaltio, jossa Venäjän kansa ei enään olisi saanut olla määrääjänä, VäaH jossa ulkomaalaisilla kapitalisteilla olisi tullut olemaan rajaton riisto- ja saalistusoikeus, joita turvaamaan Imperial istivallat olisivat saaneet perustaa omat oikeuslaitoksensa ja kaikenlaiset komissioninsa. N. k. Lontoon experltien raportissa esitettiin nämä hävittömät vaatimukset sangen julkeasti. Mutta Neuvosto-Venäjän diplomaattiset edustajat ovat loistavasti pitäned puoliaan. He ovat osottaneet koko mailmalle, että ainoastaan Venäjä todella tahtoo työskennellä pysyvän mailmanrauhah ja yhteiskuntatalouden uudestaan elvyttämiseksi. Voidakseen saada edes jonkinlaisia pi kaisia tuloksia, sikäli kuin se olisi ensinkään kapita-listivaltain edustajain kanssa mahdollista; Venäjä on ollut taipuvainen tekemään suuria myönnytyksiä siitä, mikä heidän kannaltaan olisi ihan välttän^^töntä, mutta Ranskan vararikkoista kapitalismia edustavat imperialistiset politikoitsijat eivät kykene sokeudessaan näkemään mitään muuta kuin Venäjän ja Saksan äärimäisen nylkemisen pelastavan asemaansa. Ranskan imperialismi ei tyydy Venäjän pitkälle meneviin myönnytyksiin, vAan tahtoisi Venäjän ylitse" täydellisen holhousvallan annettavaksi imperialististen suurvaltain Summalessaan niitä ristiriitoja mitä Genoan konferenssissa on ilmennyt, lausuu Tshitserin, että vakavimmat ristiriidat Venäjän kanssa rauhan aikaansaamiseksi johtuvat yksinkertaisesti entisten omaisuuden omistajien ja velkojien etujen puoltamisesta, jota varsinkin Ranska niin härkäpäisesti ajaa. Lopuksi lausun Tshitserin, että «Venäjä on mennyt pitkälle myönnytyksissään, multa se ei voi palata takaisin vanhaan yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen järjestelmään. » Viimeksi mainittu lause sisältääkin Genoan konferenssin ristiriitain ytimen. Neuvosto-Venäjä lujasti kiinni, pitkälle menevissä .myönnytyksissäänkih uudesta yhteiskuntajärjestelmästä, kun taas imperialis tista kapitalismia edustavat politikoitsijat tahtoisivat pakottaa sen palaavan rajattomaan kapitalistiseen riis-tojärjeslelmään, Lloyd eorge olisi nähtävästti taipuvainen rakentamaan jonkinlaista kompromissia Venäjän sosialistisen valtio- ja talousjärjestelmän ja kapitalismin kanssa, koska Englannin kauppa ja teollisuus riippuu niin suuressa määrin Venäjän ehtymättömistä raaka-aine-lähleistä ja laajoista markkinoista, mutta ranskalainen imperialismi ja kotoiset taanlumuspuoluelaiset, joista hänen asemansa suuresti riippuu, pitävät häntä armoillaan, ja siksi hän ei ole omannut rohkeutta asettua jyrkän pesäeron kannalle ranskalaisen imperialismin kanssa, vaan, päinvastoin asettunut sitä tukemaan Neuvosto- Venäjää vastaan. Europan puolueettomat vallat, jotka kärsivät myöskin suunnattomasti nykyisestä taloudellisesta rappiosta ja näkevät läheisen yhteyden Venäjän kanssa olevan ainoan, mikä tuottaisi edes tilapäistä lievennystä vallitsevaan kaaokseen, ovat ilmeisesti Saksan ja Venäjän puolella. Multa heidän äänensä ei konferenssissa paljonkaan pääse kuuluville. RistiHidat Genoan konferenssissa näyttävät kehittyvän niin pitkälle, että se saattaa hajota tuloksettomana milloin hyvänsä. Ranskan edustajiston yhtenään uhatessa poistua. Koko Genoan konferenssista näyttää tällä hetkellä olevan ainoana tuloksena venäläis-saksalainen sopimus ja mahdollisesti ne muut sopimukset, joita erinäiset vallat näkyvät olevan halukkaat yksityisesti solraia-maan Venäjän kanssa. Venäläis-saksalainen sopimus onkin sangen laajakantoinen, sillä yhdistäähän se jo sellaisenaan 200,000,000 käsittävät kaksi suurta kan-ssakuntaa ja maata, joista toinen on mailman rikkain raaka-aineista ja suuri viikiluvultaan (Venäjä), ja toinen (Saksa) käsittää korkeasti teknillisesti kehittyneen ja tuotantokykyisen kansan. Nämä maat, Europan .imperialistien ahdistuksen pakottamaan yhteenliittyneinä, voivat todella jolain rakentaa, varsinkin kun on toiveita Saksan muuttumisesta aivan lähitulevaisuudessa todelliseksi työläistasavallaksi. Mutta venäläis-saksalainen sopimus toiselta puolen on voiriiakas kiihotin toisillekin suurvalloifle sopimuksen tekoon Venäjän kanssa, «ennen kuin Saksa ehtii niittää kaikki etuisuudet.» Niimpä puhutaan jo Yhdysvaltain k i i r ^ - timisestä sopimuksen teolle. Ja eipä kumma ellei Englannin viekas ja aina eteensä katsovat diplomaatia tule pian jättämään Ranskaa syrjään ja kiirehdi ottamaan kauppayhteydestä Venäjän kanssa sen minkä voi. Kaikessa tapauksessa Genoan konferenssi on osottau-tunut mielenkiintoiseksi diplomaattiseksi taisteluksi uuden ja vanhan mailmanjärjestyksen välillä, jossa uusi mailma on loistavasti edustanut itseään. , Mokuu - Pnken kuukaysi Toukokuu alkaa kansainvälisen köyhälistön suurimmalla juhlapäivällä. Pistäymmekö noissa juhlissa ja tekeydymme hartaiksi vallankumouksellisiksi ja sitten unohdamme velvollisuutemme? Vai eikö tuon kuukauden alkaminen tällaisella merkkipäivällä velvoita ja kannusta meitä erikoisiin toimenpiteisiin - käytännö-lisiin toimenpiteisiin aatteeUisen työmme hedelmöittämiseksi. . . Jokainen, vakava työväenliikkeen mies ja nainen Varmastikin sisimmässään tunnustaa, ettei tekopyhyys työväenliikkeesää saa muuta kuin vahinkoa aikaan. Ja kuitenkin me käytännössä teemme varsin vähäYi aatteemme levittamiseKsi.,, Meidän HikkeessäTnmö on vielä hian vahair.en jöukko toiminnan henkilöitä. Ja mikä on sitten halvin ja lopultakin yksi parhaita keinoja proletaaristen aatteitten levi-tystyössa? Sanomalehti. Kaikkihan myöntävät, että sanomalehdistö hallitsee yleistä mielipidettä, S 8 muokkaa sitä kuin leipuri taikinaa. Sama pitää vississä määrin paikkansa työväenliikkeessäkin. Voimakas työväen sanomalehti on tehokas ase järjestyneen työväenliikkeen käsissä. \ Ja kukapa meidän järjestömme jäsenistä ei haluaisi nähdä meidän lehtemme kasvavan suureksi ja laajalle leviäväksi. Ja kuitenkaan meidän järjestömme jäsenistöä ja osastoja ei ole saatu mihinkään suurempiin yhtenäisiin ponnistuksiin Vapauden levittämiseksi, sen on täytynyt levitä melkein omalla painollaan. Lukuunottamatta muutamia perin ahkeria asiamiehiä, jotka ovat ponnistelleet väsymättömasti lehden levittämiseksi, ei tässä suhteessa ole tehty mitään huomattavampaa yritystä. On innostuttu yhteen ja toiseen asiaan, mutta ei tähän meidän tärkeimpään asiaan, josta niin suuressa määrin riippuu meidän voimaimme lisääntyminen ja aatteittemme leveneminen. Vapauden tilaajamäärä on pysynyt paika-aan toista vuotta. Tämä on huono merkki eteenpäin pyrkivän joukon liikkeessä. Me emme ole tahtoneet järjestää mitään reklaameja, kilpailuja tai muita sellaisia syöttejä, sillä me oletamme, että meidän joukkomme on valistunutta väkeä, joka käsittää tehtävänsä välttämättömyyden ja tarttuu asiaan kiinni tavalla, josta on tuloksia. •Eiköhän nyt kerta kaikkiaan oteta Vapauden levittäminen oikein sydämen asiaksi ja ryhdytä siinä suhteessa kautta maan, osastojen ja asiamiesten toimesta päättävään ja tehokkaaseen työhön. Ja kun me kerran suomalaisen työläisen sitkeydellä ja peräänantamattomuudella lähdemme liikkeelle, niin tulokset ovat varmasti runsaita. Muistakaamme että laajemman levikin saanti Vapaudelle merkitsee laajempaa ja sisäl-törikkaampaa lehteä. Alettakoon siis nyt toukokuun alussa ryntäys kautta maan ja tehtäköön toukokuusta todelhnen punainen kuukausi! - Punikki. Mutta ei se johto ole mikään yliluonnollinen olio, joka vain johtaa, ja jolle ei voi mitään kun se kerran. on alkanJat johtaa, mutta ei voida johtaa joukkoa ennenkuin joukko on omaksunut johdon. Siis joukko aina valitsee johtor sa; onko sitten valintatavat k ' ^^ peiöitä tai notkeita, on eri Jos me njrt emme ^yke^^^'^^' semaan yläpuolelle de ,n u..n ,l yökä.ä mm,e. ^k, o, mmu J!'Ä-fmf^i Ärmomiaun, ,lk.i osepnp aandj ejma o,ka rlias^tti. aunk aa' Jt>M fvt j .Tp io. rvair i.,•l oS- i,l,l.a. muut. a val1-i r J^o hd, e,t t„av. ,a ks^i . ta ei. ol, e. ^oS o? .^ ^•^^'^.^^'i^ ^m^a^h^do^l^li Ejau^t-. enaa ole. A ^^^^^^^ ^^^^^^^ porvariryhr^g^. nimittämällä heitä sosialide ^okra*teiksi, tunteaksem- .idät mitä he ovat joskus olleet. Työläiset nyt yleensä liikkuvat johonkin suuntaan. — Liikkumatonta oliota minä en tunne, muuta Wuin IWW:n periaatteet päähänsä päntännyt maanviljelijä- Jos ei siis työläisiä kyetä johtamaan palvelemaan omaa asiaansa, niin johdetaan niitä palvelemaan porvariston asiaa. Ei ole työläisellä muuta ratkaisun mahdollisuutta kuin: joko toimia oman luokkansa hy vaksi tai porvariston hyväksi. Johtamatonta liikettä ei ole. Eikä mitään välitiloja. Meitä on syytetty siltä, että me kokoamme kaikenkarvaiset porvarit, työläispuolueeseen. Nyt meitä tietysti tullaan syyttämään siitä, että meidän sääntöjen alla ei pysty toimimaan meille vastaiset ainekset. Me emme siis voi olla vas-tjastajillemme mieliksi, emmekä me sitä kotkaan halualcBan. Niinkuin joistakin paikkakunta-kirjeistä huomaa: on joillekin syntynyt sellainen käsite, että joukoilla ei ole muuta tehtävää kuin aineellisesti kannattaa puoluetta ja johdon määräyksiin sanoa amen. Asia ei ole niin yksinkertainen kuin sitä tavallisesti sanotaan. Ei ole joukkojen ajateltava, että kyllä meillä on johtajia jotka ajaa tietoa meidän päihimme ja jos ei se satu siellä pysymään, niin kyllä ne tulevat täyttämään sen luudestaan. Vanha suomalainen sananlasku sanoo: ei kannettu vesi kaivossa pysy. Ja niin se on. Jos ei työläiset ala vaivata omaa ajatusmasiinaansa, niin ei se toisten tyrkyttämä tieto ole kuin väliaikaista. Se on vain alkua josta voi alkaa ajatella. Meidän tehtävämme ei ole ainoastaan kannattaa aineellisesti agitatsioonia. Meidän tehtävämme on kehittää tulevai.'^ tän,- /'ottava tutki.maai, mukaisuus? Tarkoitukseni on n^nUf I W W liito, evirallS ' nan. omaksuvien suomala£,' niin ryhmien ku menettely.ssä tutkia " Suometa keen sisällissodan tähSn Johdon kimunihis •Meidän järjestömme ja pUollaeen edustajakokouksen jälkeen näyttää Joukkoja jossain määrin alkaneen vaivata johdon kummitus. Siksi lienee paikallaan sanoa joku sana johdon välttämättömyydestä — näin joukostakin päin. Joka vähänkään on viitsinyt vaivata järkeään seuratessaan työväenliikkeen historiaa, tietää, että työväen järjestöt eivät ole syntyneet ilman johtoa. Ne eivät ole liikkuneet ilman johtoa. Sitäpaitsi ne pyrkivät liikkumaan suuressa määrin johdon mukaisesti, koska ne omakslavat sen tahi tämän johdon omakseen. Näyttää siltä, että suuria työläisjoukkoja voi johtaa minne hyvänsä kun niille vain puhuu kansanvallasta ja tiukasti vakuuttaa ettei heitä kukaan johda, vaan että he itse johtavat, koska heillä on kerta oikeus äänestää. Meillä onkin nyt kysymys johdosta, ja tiukasti keskitetystä johdosta. Me olemme leikkineet kansanvaltaa pikklaasioissa. Mutta kun on syntynyt periaatteellisia erimielisyyksiä ei niitä ole voitu yleisää-nestyksellä ratkaista, onpa heistä sitte äänestetty eli ei, sillä kumpikin puoli on omaksunut oman johtonsa ja alkanut liikkua sen mukaisesti. — Eihän williamsilaiset panneet yleisäänestyksellä ratkaistavaksi yhtymistä Taloudelliseen Kansainväliseen ja sillä taholla jos missään, juuri puhutaan johtamat-tomtilaspolitiikasta, eikä se olisi asiaa muuttanut, sillä ei Kansainvälisyyttä vastustava aines olisi sii-^ hen yhtynyt vaikka se olisikin jäänyt vähemmistöksi. Eikä se olisi ollut edullistakaan vallankulmouk-selliselle työväenliikkeelle. Meidän täytyy siis ymmärtää mistä on kysymys silloin kun puhutaan johdosta. Ulkopuolella Vallan-kumoluksellisen 1 u ©'"k k a puolueen kaikki työväen pyrkimykset jäävät ryhmäpyrinnöiksi ja muodostuvat ryhmäetuja ajavaksi liikkeöksi. Nyt siis luokkapuolueen tehtävä on selvittää yhteiskunnallinen tilanne, paljastaa kapitalistisen yhteiskunnan mädännäisyys ja näyttää ettei porvarillista yhteiskuntaa paikkaamalla päästä sosialistiseen yhteiskuntaan. Siis on kysymys kaikkien työläisryhmien johtamisesta vallan-klumoukseen. Nyt siis ensikädessä on kaikkien vallankumouksellisen luokkapuolueen jäsenten oltava johtajia; yrittää johtaa kaikkia työläisiä, joiden kanssa kosketukseen joutuu, puolueeseen, saamaan vallankumouksellisen kasvatlaksen. Siitä seuraa luonnostaan että me eirime enää leiki enemmistöpäätöksillä, vaan täytyy toiminnan tapahtua tietoisuuden perusteella. Jos me sitte haluamme puhua asioista suoriksi, niin me emme halua puolueessa ratkaista mitään asiaa siksi fettä se jotakin miellyttää, päättää niin tai näin. Vaan haluamme ratkaista kaikki pitämällä edessämme kysymyksen: Mikä on edlallista vallankumoukselliselle liikkeelle. Missä se <pöpö> sitten istup siinä kommunistisessa johdossa? Siinä että' suoraan sanotaan työläisten tarvitsevan johtoa tullakseen vallankumoukselliseksi ja liikkuakseen vallankumouksellisesti. tietojamme ja kykyjämme, ollaksemme «agitaattoreita» ulkona puolueesta oleviin työläisjoukkoihin nähden. Eikä aina yhtyä siihen vanhaan virteen: ei meistä tule mitään, ei niille tai näille kannat^ puhua, ei ne siitä viisastu. Sitä paitsi joh-tajainkin tulisi nousta joukoista. — En tarkoita «johtajasieluja»,. vaan johtajakykyjä. Jos ei, niin täytyy meidän turvautua akateemikkoihin. Mitään sellaista järjestöä tai yhteiskuntaa ei voi syntyä, jossa miljoonat työläiset persoonallisesti johtavat tuotantoa ja jakoa, sillä emme koskaan voi enää palata takaisin sukukommluuniseen talouteen. Nyt kai joku aina vain ajattelee: mutta miksi aina vain johto? Ja miksi se pitää olla niin tiukka ja keskitetty? Kysymys on nyt siitä: onko kommunistit oikeutettuja johtamaan työläisiä vallankumoukseen? Vai onko porvaristo oikeutettu Ijoh-tamaan työläiset uladestaan kansainväliseen teurastukseen? Kummassakaan tapauksessa ei tulla leikkimään kansanvaltaa, i Kummastakaan ei voida äänestää. Porvaristo ei nuku, eikä leiki kansanvallalla kansainvälisessä politiikassaan. Me työläiset emme myöskään saa nukkua. Meillä on kokemus toisesta kansainvälisestä, viimeisen mail-mansodan puhjetessa. Sillä ei olllit mitään tiukkoja määritelmiä. Sodan puhjettua ei se niitä pystynyt luomaan. Se hajosi omaan löyhyyteen-sä. — ^ Meidän täytyy oppia kokemuksista jotain. Jos jotakin vaivaa johdon kummitus, neuvoisin lukemaan Kolmannen Internationalen ja Punaisen Taloudellisen Internationalen Teesit ja säännöt. Tämä on halpa ja pätevä lääke. Jos vain sitten viitsii ajatella mitä ne sisältää. Mitä tulee järjestön ediastaja-kokoiiksen päätöksiin, lienee eniten sekavaa käsitystä päätöksestä koskien Työkansan toverilainojen maksua. Nyt tässäkin on vain kysymys vanhoista ja uusista menettelytavoista. Jokaisen joka tähän asiaan sekaantuu, tulisi muistaa, etta^ tä-äiän Vuoden osuus on päätetty periä ja ensi Vuonna pidetään edlas-tajakokous uudestaan. Jos nyt joukot todella haluavat ne maksaa, niin voivat ne sen. päättää seuraavassa edustajakokouksessa. Mutta pitää sitten jokaisen jäsenen muistaa, ettei ne päätöksillä tule maksettua. ~ Sama on dnhde kaikkiin muihin päätöksiin. Meidän tiilee pyrTdä toteuttamaan päätöksiä ja jos ne ovat epäkäytännöllisiä, paäftälcäämine ansa. ohjaamana tätänykvä ^ ten noudattavat -ovatko" he"; donmukaisia menettelvis=ään' Suomessa otti työväestö V i o vallan omiin käsiinsä, työntV 1-rvarit hallituksesta i^^Z la omista miehistään n. s. ,Kan! valtuuskunnan. hallitu5kon»i; mika siis siiloin edusti Suomea vaen mltiomahtia... Ja s„., työläisten teko eikö ollut täkälä ten IWW:n- <viraliisen kanr. omaksuvien mieleltä oikein' ' eikö Suomen t.vöväen oikeat, aseellinen valtansapuolesta hm, lu myöskin, jossa kamppailusi' työläiset lopulta kuitenkin jont yat verissäpäin tappiolle, im^er hstisen Sakean sekaannuttua' s vittäjäksi työläisten ja non-arien, liseen vallasta kamppailuun? Mutta nvt I W \V-n n-ir^ili: kannan» mukaan onkin vain 1 väJcsy^t^ivyä 'ainnastaan •^pillin vallanHmious.^ inka muka v.iir tarnpoiljsta nv^Vtavia^ifn vlitei?kr naHises^a vallankumouksessa. , kun silloisen uhkarohkean tekor Suomen tvöläiset iontuivat hh mään, sapden s"n h"iviöii?ä i"ab kalli'''H tiihan«n'a sorakunnnn ?( tuneilla ja härknkar^inoi'^;-! v kään. ia tnutoihin kunllpilh joista kaikista he p^.ilvtt''vät h kerat, koskaan i"ilnttU!v?.tto:T muistot. Ja kun VenäiänkMi t} läistovort ovat te^ineot 5!!"">Jl!, \ valla kuin huomenkin työliii^et, i ta*i.eet vallan käsiii^ä — tai oil astaan sen tekiv^itkin en''" ver Iäiset toverit, mikä innosti Siionie kin tvöläiset yhtvnv'än sauman pi sessiin — ia Venäjän tvBläiMä mukana auttamassa .''uoni'?n työl siä selvivtymään viholHi^i^taan, va itse vielä liiaksi heikkovoiniai«e omassa asema^^iann ollen, eivät v neet antaa riittävää annaan .S'J men työläisille, jotta liäniä oli.A saaneet voiton yhdistvneistä S.? san ia Suomen lahtarei^ta — pi: missä on nyt ero noiden kalid maan työläisten kamppailussa? Ero on vain siinä, että Suoni tvöläiset joutuivat taistelussaan 1 viölle, saivat tappion raskain? ve sine maksuineen. Mutta Yenäj työläiset ovat vicslä tänännivänäki monien uusiintuneiden kamnpailiij jälestäkin, säilyttäneet valtansa. •Onko nyt sitten mitään johdo mukaisuutta siinä, että silloin ki siltä samalta «viralli.sen kanna: taholta, yhtärinnan ia kilvan ki ken maailman imperialistien kari nokoirien kans.=a haukutaan m ruokottomimmasti Vcnäiän työlä ten hallitusta (kuten tehdään 1 dustrialistin n:rossa 60 24 n. ma li.sk.: « ja Venä,inn hallitukseeni meidän suhtauduttava aivan f moin kuin mihin muuhun kapital: tiseen hallitukseen tahansa^ i.n samassa äänilajissa.) ja manata: myr.^kyä kukistamaan tvöläisten näjää — suoraan sanoen: olla: täydellä todella kansainvälisen li perialismir asialla, niin onko 5 loin johdonmukaista 'tutkia^ Su mesta työläisten epäonnistuiie; vallankumouksen jälkeen tul.ei henkilöitä jo.sko nämä olisivat ma dollise,sti olleet yk.^is.^äneuvom po värien kanssa antamassa selkään v v a i i c i i i\Mii.j.-t, " .. tärinnan venäläisten kan5=a va.ia kumouksessa osallisina o!le'.ta ty Iäisiä? (Tämän kirjoinaialle. takohdaltaan, ei tuoll.rnen tut^n nen enää merkitse mitään, s,!la H nulle niitä todistuksia s)e:ta mesta on tullut sekä tie.en et tietämättäni. Vaan ko.=ka njt täpuolin ruvetaan ^antamaan ?u keille lahtarin kohtelu., unn kai minun todistusteni P""-^'«^"f^ lainen kohtelu kohdistetaan minuai l^in-)' , «'k«i Venäjän työläiset kun ora. ky neet kukistamaan oman maan.a K_ pitalistiluokan lisäksi ulkoa a s.a tä hvökkäävät ro5Volaum3^_ .; voineet seisoa y^distyn^ta K a^ välistä imperialistien vastaan lujana k ^ i " ; ' " " ' ' t ^, mä IWW:n<viran.sta_kantJ nustavat .ottavat reivaa. tenkä me Suomesta tuU^e duimme siellä ^ ^ ^ ^ ' " ' " ^^ tenkin samalla he ort^^^'^ seen sellaisia ^^^/f" J^^noit hallitusta vastaan tehtyjä ^ P kuin oli Suomen P^'^^ . j.tUm nakoIta Puhjenneeni Kronstadtin kapina ja 61 j^^. näytelmä suomalaisten KO^ en .Hupilla » " ^ ^ ^ ^ Elorannan johtavanasieluna nm
Object Description
Rating | |
Title | Vapaus, April 29, 1922 |
Language | fi |
Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
Publisher | Vapaus Publishing Co |
Date | 1922-04-29 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Vapaus220429 |
Description
Title | 1922-04-29-02 |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
OCR text |
Lauantaina, huhtik. 29 p. •- Saturday, April 29.
V A P A U S ,
Panadan BUomalaiBen työväestön äänenkannattaja, ilmestyy
Sudburyssa, Out., joka tiistai, torstai ja lauantai.
H. PURO, J- W. SLUP .
lastaava toimihfAia. Toimitussihteeri.
1 V A P A U S
i (Liberty) . ^ „ u
The only orean of Finnish Worker8 Sn Canada. Pub-
Hsh^ in S Ä Ont, every Tuesday, Thursday and
Sflturday.
Advertising rates 40c per col inch. Minimum cbarge
for dngle insertion 75c. fciscount on ?tandmg advert^s^
Sent. The Vapaus is the best advertising medmm among
the FinniBh People in Canada.
Dmotushinta 40c palstatuumalta. - Alm Jinta /^er a
Bmotukiesta .75c. ~ Kuolemanilmotukset ?2.00 (mu sto
Äylam 50c. kultakin lisäksi). - Kihlaus- ja avioliitto
Umot. alin hinta ?2.00, nlmenmuntosilm. (muuten kuin
ftviuuifctoilmotusten yhteydessä ?2-00 kerta. - Avioeroil
motukset ?2.00 kerta (2 kertaa $3,00. — Syntymailmo-tukset
$2.00 kerta. — Halutaan tieto ja osoiteilmotukset
$1.00 kerta (3 kertaa ?2.00). — Kaikista ilmotuksista,
Joista ei ole sopimusta, tulee rahan seurata niukana;____^
TILAUSHINNAT: ,
' (Janadaan yksi vk. ?4.00, puoli vk. ?2.25, kolrtlö kk.
f 1.50 ja yksi kk. 75c. • . , ^ ,
Yhdysvaltoihin ja Suomeen, yksi vk. ?5.50, puoli vk.
W.OO ja kolme kk. $1.75. / ,
Tilauksia, joita el seuraa raha, ei tulia lahetlamäan,
• asiamiesten joilla on takaukset.
Jos ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen
Krjeeseenne, kirjottakaa uudelleen liikkeehoitajan per-eoonallisella
nimellä.
J. V. KANNASTO. Liikkenhoitaja.
Vapauden konttori ja toimitus on Liberty Building,
Lorne St., Puhelin 1038. Postiosote: ^
Box 69. Sudbury. Ogt.
Begistered at the Post Office Department, Ottawa, as
eecund class matter.
— Työmiehen toimituksesta on eronnut, ryhtyäk
seen saman liikkeen levitysosaston hoitajaksi, tov. Kalle
Rissanen. Hänen tilalleen on johtokunta valinnut
tov. John Salmisen, joka on ennenkin toiminut Tyo
miehen ja Lapatossun toimittajana.
Kaikki parhaat suomalaiset
runoilijat
ovat tänä vuonna runoilleet VAPAUDEN SOIHTUUN.
Näiden joukosta luettelemme Henkipatto, Aku Päiviö,
Mikael Rutanen, Wm. Lahtinen ja W. M. Mattson,'
joiden nimet ovat tunnettuja Canadan ja Yhdysvaltain
Buomalaisille jo ennestään. Päiviö, Rutanen ja Lahtinen
ovat sepittäneet kukin jiseampia mitä mainioira-pia
runoja tämän vuotiseen kesäjulkaisuumme.
Näiden lukuisten mieliä kohottavien runojen lisäksi
tulee Soihtu sisältämään paljon muuta hyvää teks-tilukemista,
sdä'runsaan ja hyVän kuvituksen, sekä
Ärikoisesli mainitsemisen arvoisen taiteilija toveri K.
A. Suvannon piirtämän kaksivärisen mahtavan kansi-
• kuvan, joka viimemainittu jo itsessään vastaisi koko
julkaisun hinnan. .
Kehotamme kaikkia asiamiehijimme hetimiten ryhtymään
tilausten keräämiseen, silla julkaisu on jo työn
alla ja valmistuu toukokuun ajalla. Soihdun hinta
on 40 senttiä. Käsittää 48 suurikokoista sivua.
Ei ole toiveita työttömyy^n lieventymisestä
Se Seikka, että Canadan parlamentti hyväksyi maanantaina
työväenpuolueen edustajan J. S. Woodsworth-in
päätöslauselman, jossa federaalihalHtus velvoitetaan
ryhtymään toimenpiteisiin työttömyyden lieventämiseksi,
osottaa ettei ole suuria toiveita, että kesä
toisi mukanaan virkeyttä tcollisuuselämään ja poistaisi
työttömyyden. Niimpä työväenpuolueen edustajan
ponnen esittäjä ja Irwin Calgarystä lausuivatkin ettei
mitään huomattavampia toiveita ole olemassa työttömyyden
vähentymisestä, ja että ensi talvi tulee olemaan
ehkä vieläkin pahempi kuin edelliset kaksi ovat olleet.
Eipä edes porvaripuolueen edustajatkaan voineet väittää
vastaan eivätkä kyenneet esittämään mitään toiveita
tilanteen lieventymisestä. Sen sijaan, konservatiivipuolueen
johtaja Meighen, samoin pääministeri
King, koettivat vierittää kaikön vastuunalaisuuden fe-deraalihalHtuksen
harteilta, väittämällä, että työttö-
,myyskysymyksen ratkaisu kuuluu ensi kädessä kunnille,
sen jälkeen eri maakunnille ja vasta viimeksi
ja tietysti kaikkein vähimmässä määrin federaalihalli-tukselle.
Tämä kieräily ja vastuuvelvollisuuden siir-teleminen
paikasta toiseen, on hyvin tunnettua kapitalistisille
politikoitsijoille, jotka eivät halua mitään
tehdä suurten työläisjoukkojen kurjuuden lieventämiseksi.
Ja onhan selvää, että ainoastaan federaalihalHtus
laajemmalla vallalla ja suurempien varojeii avulla*
voisi jotain todella lieventävää saada aikaan työttö-myyskurjuuden
helpottamiseksi. Mutta kapitalistinen
valtio ei ole olemassa suurien kansajoukkojen, etujen
ajamista, vaan riistäjien etuoikeuksien ajamista varten.
Työläisten asia saa aina heiltä kylmän kohtelun. Se
siirretään, se lykätään ja haudataan lopuksi kapitalis-tivaltion
monien virastojen sokkeloihin, milloin eivät
porvaripolitikoitsijat uskalla suoraan sitä heti paikalla
avoimesti hyljätä. Niimpä kun nyt suurten työläisten
äärimäisen huutava kurjuus vaatisi pikaisia ja nopeita
toimenpiteitä, arveli pääministeri, että .työministeri
mahdollisesti tulee kutsumaan jonkinlaisen maakunta-hallistusten
ja federaalihallituksen edustajain yhteisen
konferenssin ennen vuoden loppua.
Siis päätöslauselman hyväksyminen, jossa hallitus
velvotetaan ryhtymään jonkinlaisiin toimenpiteisiin, ei
todellisuudessa merkitse mitään. Se tehtiin vain työläisten
silmäin lummeeksi.
Suuret työttömät työläisjoukot voivat saada He-vennysstä
ankaraan kurjuuteensa ainoastaan järjestymällä
ja joukkoina vaatimalla — vaatimalla niin suu-riäänisesti,
että hallitsevien on pakko ryhtyä toimenpiteisiin
pikaisesti.
Taistelu diplomaattisella rintamalla
Genoas.sa on viimeisten viikkojen ajalla käyty tulista
diplomaattista taistelua. Vaikkakaan konferens-sLs.
sa ei enään pitänyt olla voittajia eikä voitettuja,
ovat liittolaissuurvailat pyrkineet diktatuurillaan määräämään
konferenssia. Tähän ei suurinta ja rikkainta
maata ja kansaa edustava Neuvosto-Venäjä ole kuitenkaan
niin vain alistunut. Ja Saksa, joka liittolaisten
ankarien sotakorvausten rasittamana ja puhtaaksi ky-nimänä
on hätääntynyt yksinäiseksi ja puolustuskyvyttömäksi,
on turvaantunut mahtavan Neuvosto-Venäjän
puolelle, Saksalais-venälälnen sopimus, jossa
kaikki vanhat velat ja saalistuspyyteet kumottiin, muodosti
saksalais-venäläLsfen yhteisen rintaman liittolaisten
anastushankkeitQ vn.tfaan, joiden pyrkimyksenä ei
ole Genoassa todefitP«lla Europan uudestaanrakenta-mirteiH
vaari Miihn saalistus- ja anastuspyyteitten
läpiajamifteM. Tämä sopimus vaikutti kuin ankara
pohiirtii^äjähdys liittolaisten leirissä. Se hämmästytti
|a kiukutti. Liittolaisten tarkoituksena olk kiristää
Neuvosto-Venäjältä sen «avustamisen» varjossa suunnattomia
myönnytyksiä, tehdä siitä europalaisen impe-rilaismin
siirtomaa ja vasallivaltio, jossa Venäjän
kansa ei enään olisi saanut olla määrääjänä, VäaH jossa
ulkomaalaisilla kapitalisteilla olisi tullut olemaan rajaton
riisto- ja saalistusoikeus, joita turvaamaan Imperial
istivallat olisivat saaneet perustaa omat oikeuslaitoksensa
ja kaikenlaiset komissioninsa. N. k. Lontoon
experltien raportissa esitettiin nämä hävittömät
vaatimukset sangen julkeasti. Mutta Neuvosto-Venäjän
diplomaattiset edustajat ovat loistavasti pitäned
puoliaan. He ovat osottaneet koko mailmalle, että
ainoastaan Venäjä todella tahtoo työskennellä pysyvän
mailmanrauhah ja yhteiskuntatalouden uudestaan elvyttämiseksi.
Voidakseen saada edes jonkinlaisia pi
kaisia tuloksia, sikäli kuin se olisi ensinkään kapita-listivaltain
edustajain kanssa mahdollista; Venäjä on
ollut taipuvainen tekemään suuria myönnytyksiä siitä,
mikä heidän kannaltaan olisi ihan välttän^^töntä, mutta
Ranskan vararikkoista kapitalismia edustavat imperialistiset
politikoitsijat eivät kykene sokeudessaan näkemään
mitään muuta kuin Venäjän ja Saksan äärimäisen
nylkemisen pelastavan asemaansa. Ranskan
imperialismi ei tyydy Venäjän pitkälle meneviin myönnytyksiin,
vAan tahtoisi Venäjän ylitse" täydellisen
holhousvallan annettavaksi imperialististen suurvaltain
Summalessaan niitä ristiriitoja mitä Genoan konferenssissa
on ilmennyt, lausuu Tshitserin, että vakavimmat
ristiriidat Venäjän kanssa rauhan aikaansaamiseksi
johtuvat yksinkertaisesti entisten omaisuuden
omistajien ja velkojien etujen puoltamisesta, jota
varsinkin Ranska niin härkäpäisesti ajaa. Lopuksi
lausun Tshitserin, että «Venäjä on mennyt pitkälle
myönnytyksissään, multa se ei voi palata takaisin vanhaan
yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen järjestelmään.
» Viimeksi mainittu lause sisältääkin Genoan
konferenssin ristiriitain ytimen. Neuvosto-Venäjä lujasti
kiinni, pitkälle menevissä .myönnytyksissäänkih
uudesta yhteiskuntajärjestelmästä, kun taas imperialis
tista kapitalismia edustavat politikoitsijat tahtoisivat
pakottaa sen palaavan rajattomaan kapitalistiseen riis-tojärjeslelmään,
Lloyd eorge olisi nähtävästti taipuvainen rakentamaan
jonkinlaista kompromissia Venäjän sosialistisen
valtio- ja talousjärjestelmän ja kapitalismin kanssa,
koska Englannin kauppa ja teollisuus riippuu niin
suuressa määrin Venäjän ehtymättömistä raaka-aine-lähleistä
ja laajoista markkinoista, mutta ranskalainen
imperialismi ja kotoiset taanlumuspuoluelaiset, joista
hänen asemansa suuresti riippuu, pitävät häntä armoillaan,
ja siksi hän ei ole omannut rohkeutta asettua
jyrkän pesäeron kannalle ranskalaisen imperialismin
kanssa, vaan, päinvastoin asettunut sitä tukemaan Neuvosto-
Venäjää vastaan.
Europan puolueettomat vallat, jotka kärsivät myöskin
suunnattomasti nykyisestä taloudellisesta rappiosta
ja näkevät läheisen yhteyden Venäjän kanssa olevan
ainoan, mikä tuottaisi edes tilapäistä lievennystä vallitsevaan
kaaokseen, ovat ilmeisesti Saksan ja Venäjän
puolella. Multa heidän äänensä ei konferenssissa
paljonkaan pääse kuuluville.
RistiHidat Genoan konferenssissa näyttävät kehittyvän
niin pitkälle, että se saattaa hajota tuloksettomana
milloin hyvänsä. Ranskan edustajiston yhtenään
uhatessa poistua.
Koko Genoan konferenssista näyttää tällä hetkellä
olevan ainoana tuloksena venäläis-saksalainen sopimus
ja mahdollisesti ne muut sopimukset, joita erinäiset
vallat näkyvät olevan halukkaat yksityisesti solraia-maan
Venäjän kanssa. Venäläis-saksalainen sopimus
onkin sangen laajakantoinen, sillä yhdistäähän se jo
sellaisenaan 200,000,000 käsittävät kaksi suurta kan-ssakuntaa
ja maata, joista toinen on mailman rikkain
raaka-aineista ja suuri viikiluvultaan (Venäjä), ja
toinen (Saksa) käsittää korkeasti teknillisesti kehittyneen
ja tuotantokykyisen kansan. Nämä maat, Europan
.imperialistien ahdistuksen pakottamaan yhteenliittyneinä,
voivat todella jolain rakentaa, varsinkin kun
on toiveita Saksan muuttumisesta aivan lähitulevaisuudessa
todelliseksi työläistasavallaksi. Mutta venäläis-saksalainen
sopimus toiselta puolen on voiriiakas kiihotin
toisillekin suurvalloifle sopimuksen tekoon Venäjän
kanssa, «ennen kuin Saksa ehtii niittää kaikki
etuisuudet.» Niimpä puhutaan jo Yhdysvaltain k i i r ^ -
timisestä sopimuksen teolle. Ja eipä kumma ellei
Englannin viekas ja aina eteensä katsovat diplomaatia
tule pian jättämään Ranskaa syrjään ja kiirehdi ottamaan
kauppayhteydestä Venäjän kanssa sen minkä voi.
Kaikessa tapauksessa Genoan konferenssi on osottau-tunut
mielenkiintoiseksi diplomaattiseksi taisteluksi
uuden ja vanhan mailmanjärjestyksen välillä, jossa
uusi mailma on loistavasti edustanut itseään. ,
Mokuu - Pnken kuukaysi
Toukokuu alkaa kansainvälisen köyhälistön
suurimmalla juhlapäivällä. Pistäymmekö noissa
juhlissa ja tekeydymme hartaiksi vallankumouksellisiksi
ja sitten unohdamme velvollisuutemme?
Vai eikö tuon kuukauden alkaminen
tällaisella merkkipäivällä velvoita ja kannusta
meitä erikoisiin toimenpiteisiin - käytännö-lisiin
toimenpiteisiin aatteeUisen työmme hedelmöittämiseksi.
. .
Jokainen, vakava työväenliikkeen mies ja
nainen Varmastikin sisimmässään tunnustaa, ettei
tekopyhyys työväenliikkeesää saa muuta kuin
vahinkoa aikaan. Ja kuitenkin me käytännössä
teemme varsin vähäYi aatteemme levittamiseKsi.,,
Meidän HikkeessäTnmö on vielä hian vahair.en
jöukko toiminnan henkilöitä.
Ja mikä on sitten halvin ja lopultakin yksi
parhaita keinoja proletaaristen aatteitten levi-tystyössa?
Sanomalehti. Kaikkihan myöntävät,
että sanomalehdistö hallitsee yleistä mielipidettä,
S 8 muokkaa sitä kuin leipuri taikinaa. Sama
pitää vississä määrin paikkansa työväenliikkeessäkin.
Voimakas työväen sanomalehti on tehokas
ase järjestyneen työväenliikkeen käsissä. \
Ja kukapa meidän järjestömme jäsenistä ei
haluaisi nähdä meidän lehtemme kasvavan suureksi
ja laajalle leviäväksi. Ja kuitenkaan meidän
järjestömme jäsenistöä ja osastoja ei ole
saatu mihinkään suurempiin yhtenäisiin ponnistuksiin
Vapauden levittämiseksi, sen on täytynyt
levitä melkein omalla painollaan. Lukuunottamatta
muutamia perin ahkeria asiamiehiä,
jotka ovat ponnistelleet väsymättömasti lehden
levittämiseksi, ei tässä suhteessa ole tehty mitään
huomattavampaa yritystä. On innostuttu
yhteen ja toiseen asiaan, mutta ei tähän meidän
tärkeimpään asiaan, josta niin suuressa määrin
riippuu meidän voimaimme lisääntyminen ja
aatteittemme leveneminen.
Vapauden tilaajamäärä on pysynyt paika-aan
toista vuotta. Tämä on huono merkki eteenpäin
pyrkivän joukon liikkeessä. Me emme ole
tahtoneet järjestää mitään reklaameja, kilpailuja
tai muita sellaisia syöttejä, sillä me oletamme,
että meidän joukkomme on valistunutta väkeä,
joka käsittää tehtävänsä välttämättömyyden
ja tarttuu asiaan kiinni tavalla, josta on
tuloksia.
•Eiköhän nyt kerta kaikkiaan oteta Vapauden
levittäminen oikein sydämen asiaksi ja ryhdytä
siinä suhteessa kautta maan, osastojen ja
asiamiesten toimesta päättävään ja tehokkaaseen
työhön. Ja kun me kerran suomalaisen työläisen
sitkeydellä ja peräänantamattomuudella
lähdemme liikkeelle, niin tulokset ovat varmasti
runsaita.
Muistakaamme että laajemman levikin
saanti Vapaudelle merkitsee laajempaa ja sisäl-törikkaampaa
lehteä. Alettakoon siis nyt toukokuun
alussa ryntäys kautta maan ja tehtäköön
toukokuusta todelhnen punainen kuukausi!
- Punikki.
Mutta ei se johto ole mikään
yliluonnollinen olio, joka vain johtaa,
ja jolle ei voi mitään kun
se kerran. on alkanJat johtaa, mutta
ei voida johtaa joukkoa ennenkuin
joukko on omaksunut johdon.
Siis joukko aina valitsee johtor
sa; onko sitten valintatavat k ' ^^
peiöitä tai notkeita, on eri
Jos me njrt emme ^yke^^^'^^'
semaan yläpuolelle de
,n u..n ,l yökä.ä mm,e. ^k, o, mmu J!'Ä-fmf^i Ärmomiaun,
,lk.i osepnp aandj ejma o,ka rlias^tti. aunk aa' Jt>M fvt j .Tp io. rvair i.,•l oS-
i,l,l.a. muut. a val1-i r J^o hd, e,t t„av. ,a ks^i .
ta ei. ol, e. ^oS o? .^ ^•^^'^.^^'i^ ^m^a^h^do^l^li Ejau^t-.
enaa ole. A ^^^^^^^ ^^^^^^^
porvariryhr^g^. nimittämällä heitä
sosialide ^okra*teiksi, tunteaksem-
.idät mitä he ovat joskus olleet.
Työläiset nyt yleensä liikkuvat
johonkin suuntaan. — Liikkumatonta
oliota minä en tunne, muuta
Wuin IWW:n periaatteet päähänsä
päntännyt maanviljelijä- Jos ei
siis työläisiä kyetä johtamaan palvelemaan
omaa asiaansa, niin johdetaan
niitä palvelemaan porvariston
asiaa. Ei ole työläisellä muuta
ratkaisun mahdollisuutta kuin:
joko toimia oman luokkansa hy
vaksi tai porvariston hyväksi. Johtamatonta
liikettä ei ole. Eikä mitään
välitiloja.
Meitä on syytetty siltä, että me
kokoamme kaikenkarvaiset porvarit,
työläispuolueeseen. Nyt meitä
tietysti tullaan syyttämään siitä, että
meidän sääntöjen alla ei pysty
toimimaan meille vastaiset ainekset.
Me emme siis voi olla vas-tjastajillemme
mieliksi, emmekä me
sitä kotkaan halualcBan.
Niinkuin joistakin paikkakunta-kirjeistä
huomaa: on joillekin syntynyt
sellainen käsite, että joukoilla
ei ole muuta tehtävää kuin aineellisesti
kannattaa puoluetta ja
johdon määräyksiin sanoa amen.
Asia ei ole niin yksinkertainen
kuin sitä tavallisesti sanotaan. Ei
ole joukkojen ajateltava, että kyllä
meillä on johtajia jotka ajaa
tietoa meidän päihimme ja jos ei se
satu siellä pysymään, niin kyllä ne
tulevat täyttämään sen luudestaan.
Vanha suomalainen sananlasku sanoo:
ei kannettu vesi kaivossa pysy.
Ja niin se on. Jos ei työläiset
ala vaivata omaa ajatusmasiinaansa,
niin ei se toisten tyrkyttämä tieto
ole kuin väliaikaista. Se on vain
alkua josta voi alkaa ajatella. Meidän
tehtävämme ei ole ainoastaan
kannattaa aineellisesti agitatsioonia.
Meidän tehtävämme on kehittää
tulevai.'^
tän,- /'ottava tutki.maai,
mukaisuus?
Tarkoitukseni on n^nUf
I W W liito, evirallS '
nan. omaksuvien suomala£,'
niin ryhmien ku
menettely.ssä tutkia " Suometa
keen sisällissodan tähSn
Johdon kimunihis
•Meidän järjestömme ja pUollaeen
edustajakokouksen jälkeen näyttää
Joukkoja jossain määrin alkaneen
vaivata johdon kummitus. Siksi lienee
paikallaan sanoa joku sana
johdon välttämättömyydestä —
näin joukostakin päin.
Joka vähänkään on viitsinyt vaivata
järkeään seuratessaan työväenliikkeen
historiaa, tietää, että
työväen järjestöt eivät ole syntyneet
ilman johtoa. Ne eivät ole
liikkuneet ilman johtoa. Sitäpaitsi
ne pyrkivät liikkumaan suuressa
määrin johdon mukaisesti, koska ne
omakslavat sen tahi tämän johdon
omakseen.
Näyttää siltä, että suuria työläisjoukkoja
voi johtaa minne hyvänsä
kun niille vain puhuu kansanvallasta
ja tiukasti vakuuttaa ettei
heitä kukaan johda, vaan että he
itse johtavat, koska heillä on kerta
oikeus äänestää.
Meillä onkin nyt kysymys johdosta,
ja tiukasti keskitetystä johdosta.
Me olemme leikkineet kansanvaltaa
pikklaasioissa. Mutta kun on
syntynyt periaatteellisia erimielisyyksiä
ei niitä ole voitu yleisää-nestyksellä
ratkaista, onpa heistä
sitte äänestetty eli ei, sillä kumpikin
puoli on omaksunut oman
johtonsa ja alkanut liikkua sen mukaisesti.
— Eihän williamsilaiset
panneet yleisäänestyksellä ratkaistavaksi
yhtymistä Taloudelliseen
Kansainväliseen ja sillä taholla jos
missään, juuri puhutaan johtamat-tomtilaspolitiikasta,
eikä se olisi
asiaa muuttanut, sillä ei Kansainvälisyyttä
vastustava aines olisi sii-^
hen yhtynyt vaikka se olisikin jäänyt
vähemmistöksi. Eikä se olisi
ollut edullistakaan vallankulmouk-selliselle
työväenliikkeelle.
Meidän täytyy siis ymmärtää
mistä on kysymys silloin kun puhutaan
johdosta. Ulkopuolella Vallan-kumoluksellisen
1 u ©'"k k a puolueen
kaikki työväen pyrkimykset jäävät
ryhmäpyrinnöiksi ja muodostuvat
ryhmäetuja ajavaksi liikkeöksi. Nyt
siis luokkapuolueen tehtävä on selvittää
yhteiskunnallinen tilanne,
paljastaa kapitalistisen yhteiskunnan
mädännäisyys ja näyttää ettei
porvarillista yhteiskuntaa paikkaamalla
päästä sosialistiseen yhteiskuntaan.
Siis on kysymys kaikkien
työläisryhmien johtamisesta vallan-klumoukseen.
Nyt siis ensikädessä on kaikkien
vallankumouksellisen luokkapuolueen
jäsenten oltava johtajia; yrittää
johtaa kaikkia työläisiä, joiden
kanssa kosketukseen joutuu, puolueeseen,
saamaan vallankumouksellisen
kasvatlaksen. Siitä seuraa
luonnostaan että me eirime enää
leiki enemmistöpäätöksillä, vaan
täytyy toiminnan tapahtua tietoisuuden
perusteella.
Jos me sitte haluamme puhua asioista
suoriksi, niin me emme halua
puolueessa ratkaista mitään asiaa
siksi fettä se jotakin miellyttää,
päättää niin tai näin. Vaan haluamme
ratkaista kaikki pitämällä
edessämme kysymyksen: Mikä on
edlallista vallankumoukselliselle liikkeelle.
Missä se sitten istup siinä
kommunistisessa johdossa? Siinä
että' suoraan sanotaan työläisten
tarvitsevan johtoa tullakseen vallankumoukselliseksi
ja liikkuakseen
vallankumouksellisesti.
tietojamme ja kykyjämme, ollaksemme
«agitaattoreita» ulkona puolueesta
oleviin työläisjoukkoihin
nähden. Eikä aina yhtyä siihen vanhaan
virteen: ei meistä tule mitään,
ei niille tai näille kannat^ puhua,
ei ne siitä viisastu. Sitä paitsi joh-tajainkin
tulisi nousta joukoista. —
En tarkoita «johtajasieluja»,. vaan
johtajakykyjä. Jos ei, niin täytyy
meidän turvautua akateemikkoihin.
Mitään sellaista järjestöä tai yhteiskuntaa
ei voi syntyä, jossa miljoonat
työläiset persoonallisesti
johtavat tuotantoa ja jakoa, sillä
emme koskaan voi enää palata takaisin
sukukommluuniseen talouteen.
Nyt kai joku aina vain ajattelee:
mutta miksi aina vain johto? Ja
miksi se pitää olla niin tiukka ja
keskitetty? Kysymys on nyt siitä:
onko kommunistit oikeutettuja johtamaan
työläisiä vallankumoukseen?
Vai onko porvaristo oikeutettu Ijoh-tamaan
työläiset uladestaan kansainväliseen
teurastukseen? Kummassakaan
tapauksessa ei tulla
leikkimään kansanvaltaa, i Kummastakaan
ei voida äänestää. Porvaristo
ei nuku, eikä leiki kansanvallalla
kansainvälisessä politiikassaan. Me
työläiset emme myöskään saa nukkua.
Meillä on kokemus toisesta
kansainvälisestä, viimeisen mail-mansodan
puhjetessa. Sillä ei olllit
mitään tiukkoja määritelmiä. Sodan
puhjettua ei se niitä pystynyt luomaan.
Se hajosi omaan löyhyyteen-sä.
— ^ Meidän täytyy oppia kokemuksista
jotain.
Jos jotakin vaivaa johdon kummitus,
neuvoisin lukemaan Kolmannen
Internationalen ja Punaisen
Taloudellisen Internationalen Teesit
ja säännöt. Tämä on halpa ja
pätevä lääke. Jos vain sitten viitsii
ajatella mitä ne sisältää.
Mitä tulee järjestön ediastaja-kokoiiksen
päätöksiin, lienee eniten
sekavaa käsitystä päätöksestä koskien
Työkansan toverilainojen maksua.
Nyt tässäkin on vain kysymys
vanhoista ja uusista menettelytavoista.
Jokaisen joka tähän asiaan
sekaantuu, tulisi muistaa, etta^ tä-äiän
Vuoden osuus on päätetty periä
ja ensi Vuonna pidetään edlas-tajakokous
uudestaan. Jos nyt joukot
todella haluavat ne maksaa,
niin voivat ne sen. päättää seuraavassa
edustajakokouksessa. Mutta
pitää sitten jokaisen jäsenen muistaa,
ettei ne päätöksillä tule maksettua.
~
Sama on dnhde kaikkiin muihin
päätöksiin. Meidän tiilee pyrTdä toteuttamaan
päätöksiä ja jos ne ovat
epäkäytännöllisiä, paäftälcäämine
ansa. ohjaamana tätänykvä ^
ten noudattavat -ovatko" he";
donmukaisia menettelvis=ään'
Suomessa otti työväestö V i o
vallan omiin käsiinsä, työntV
1-rvarit hallituksesta i^^Z
la omista miehistään n. s. ,Kan!
valtuuskunnan. hallitu5kon»i;
mika siis siiloin edusti Suomea
vaen mltiomahtia... Ja s„.,
työläisten teko eikö ollut täkälä
ten IWW:n- |