1949-07-23-01 |
Previous | 1 of 14 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
lisren: (atu-s ua tänäötao. luu aäasta^sa-tä minä 1»^ Kamokirjallinen mkkolehH No. 32 — XIV vuosikerta UIUANTAINA, HEmÄKUUN 23 PÄIVÄNÄ, 1949 Iloisia turisteja iloiseUa hetkellä. Sintcoe-järven rannalla. K i r j . T Y Y N E MAIJA SALMINEN ten teiiiP«s*^^ la kun :?| rarma siitä, "PRÄS sj^skuinen - päivä oli vaihtu-massa illaksi. Einari oli taas tänäänkin lähdössä kanootillaan järvelle, sanomatta kenellekään, minne meni. Näin hän oli tehnyt viime juhannuksesta lähtien. Hiljaine^n ja. tasainen nuorukainen oli oniituisesti muuttunut, ikään kuin hänen sisiiksiaan olisi polttanut hehkuva hiili tai pyörremyrsky olisi myllertänyt siellä pannen Jkaiken ylösalaisin. Tätä iennen Einarin elämässä oli ollut hyvin vähän tunteita ja intohimoja herättäviä kokemuksia, hjrt sen sijaan hän oli joutunut kokemukseen, jossa tunteet j a intphimo roihusivat hillittöminä, kesäiset illat olivat olleet täynnä viinin kaltmsta makeutta, aisteja huumaavaa kiihoitusta, jonka veroista Einari ei ollut osannut kuvitellakaan olevan olemassa. Se oK suurta seikkai- ' lua, enemmänkin, se o l | hähen ensun-niäinen, todeUinen rakkauskakemuk^- sa, sitä kiihottavampi, koska se oli p i dettävä salassa. *- . Niemistön emäntä seuraili tuvsui ikkunasta rannalla häärivän poikansa läh-töpuuhia. Emännällä oli pnnat epäilyksensä, hän ei vain vöidiijit pukea niitä sanoiksi, koska ei ollut varma, osuivatko hänen epäilyksensä oikeaan. Jiflianni&- sena olivat kokolta tulleet nuoret tietäneet kertoa hänelle Einarin lähteneen sieltä Kuopöisten kesävieraan, kauniin kaupunkilaisrouvan kanssa. Emäntä oli kerran kesän kuluessa itsekin nähnyt tuon häikäisevän, nukkemaisen naisen, jonka hiukset olivat rukiin oljen variset, mutta kulmakarvat ja silmäripset sysimustat, huulet ja kynnet luonnotto-f^- an punaiset. Vaikka emäntä ei tavallisesti ollut kärkäs tuomitsemaan ihmisiä heidän ulkomuotonsa perusteella, oli hän silloin kuitenkin ajatellut naisen enkeli-kas vojen muistuttavan synninnaamaria. Vaistomaisesti emäntä, yhdisti -Kuopöisten kesävieraan ja Einarin salaperäiset kanoottimatkat; ne olivat juuri niin salaisia kuin synninteko edellyttikin. Päivisin Einari oli kuin unissakävijä, teki työnsä huolimattomasti, oli väsynyt, kaihtoi katsomasta suoraan silmiin, mutta illan tullen virkosi, sai kuin sähköä jäseniinsä ja paineli kiireesti järvelle suuntanaan toisella puolella oleva Kuopöisten talo. Emäntä tiesi, ettei kaksikymmenvuotiasta miestä voi enää käsin pidellä, j a niin hänen täytyi antaa Einarin mennä, vaikka sydämessä oli selittämätön tuska ja pelko. Tänä iltana eri-koLsesti teki emännän mieli kiiruhtaa rantaan j a sanoa Einarille: 'Älä mene!' Tuntui kuin luontokin olisi varoittanut — järvi oli peilityyni, puut hievahtamat-tomat, flma hiostuttavan kuumaa ja taivas niin armottoman kova, että se minä hetkenä tahansa voisi muuttua myrsky-pesäksi. Puristam huulensa yhteen emäntä katseli, kuinka Einari kantoi kevyen ka-noottmsa rantaan, työnsi sen vesille, hyppäsi siihen nuoren, notkean miehen keveydellä ja alkoi meloa suoraan järven y l i . Einarin valkoinen paita erottui kauan tummalla, vihertävän sinisellä järvellä. _ Einari ei edes aavistanut äitinsä epäilevän ja tietävän jotakin. Päästyään irti kotirannasta hän meloi hilpeästi kau-nistarkanoottiaan, jonka oli hankkinut edellisenä kesänä. Veri kiersi nuorena ja lämpimänä hänen suonissaan, eikä. hänen ajatuksiinsa mahtunut tällä haavaa mitään muuta kuin Alli ja tietoisuus siitä, että kohta pitäisi tätä naista sylissään. Einari pani kanoottinsa lentämään. Veden liplatus kylkiä vasten oli kuin hopeakellojen soittoa, niinkuin vesikin olisi iloinnut hänen kanssaan kaikesta siitä, mikä häntä perillä odotti. Keskellä järveä Einari tunsi hiljaisen tuulen y h t ' ^ k i ä hivelevän kasvojaan, ja samalla hän havaitsi kiilamaisen pilven .nousevan metsäisen niemekkeen takaa. Pilvi kätki laskevan auringon, järvi muttui siitä harmahtavaksi ja sen levollisuus vaihtui värinäksi, ikään kuin järvi olisi herännyt painostavasta unesta. Einari oli tottunut liikkumaan kanootillaan järvellä melkein minkälaisessa säässä tahansa, sfksi hän ei vähääkäTdn huolestunut huomatessaan ukkospilven ilmestyvän taivaalle. Hänestä oli aina ollut hauskaa taistella laineita vastaan ja voittaa niiden ahnas halu kaataa kanootti. Vilvoittava tuuli oli tervetullutj se kuivasi hien otsalta ja hyväili ohuen paidan lävitse kuumaa ihoa. Einari ohjasi kanoottinsa rantalepikkoon, joka oli vähän matkan päässä Kuopöisten talosta. SieDä hän veti kanootin maihin kätkien sen pensaikkoon, ja kiiruhti lepikon poikki niitylle, minkä laidassa sijaitsi vanha lato. Illan hiljaisuus jonpäröi latoa. Einari istuutui sen kynnykselle odottamaan. Tämä oli heidän kohtauspaikkansa. - - Nainen oli. tähän saakka ollut merkityksetön Einarin elämässä. Vasta Alliin tutustuttuaan hän oli oppinut tuntemaan naisen. Kuinka ihmeellinen nainen olikaan! AUi oli kuin toisesta maailmasta, sieltä, missä vain rakastettiin, missä vain intohimo määräsi kaiken. Alli oli tosin naimisissa, onutta se oli käsite, joka ei Einarin j sielunrauhaa häirinnyt. Rakkaus ja avioliitto kuuluivat harvoin yhteen, oli A l l i kuiskaillut hänen sylissään tuhannet kerrat.' Avioliittoa ei saanut pitää ikeenä, se oli lupa karistaa itsestään ja unohtaa, jos rakkaus astui sydämeen, — Minä en rakasta miestäni, Alli vakuutti nauravin huulin, en ole koskaan ennen tietänyt, mitä rakkaus on, ennenkuin tutustuin sinuun. Einari, näin si-nun miehekkään vartalosi, sinun mustat hiiöisesi, sinun siniset, rehelliset silmäsi ja suusi, jossa on niin häikäisevät ham- ^ <Jattyn fieltsf mfinnpllft eivu2]a) Parasta lapsille ^ Inkoossa » Koska hyvin monet Amerikan suoma« laiset ovat aineellisesti avustaneet Suomen Parasta Lapsille- r.y:n tounintaav julkaisemme seuraavan kertomuksen mainitun järjestön lastenkodin toiminnasta Inkoossa: Ilmaa, valoa ja puhtautta, leikkikaluja, ruokahalua ja ruokaa — onko ihme, - että lasten äänet kuuluvat kirkkaina ja heidän silmänsä säteilevät iloisina. Ollapa tällaisia lastenkoteja enemmän, ollapa niitä joka pitäjässä, joka kylässä. Silloin olisi enemmän säteileviä stlniiä j a terveyttä, silloin olisi vähemmän heikkoutta ja sairautta. Ollapa niin. Raportteri, joka pistäytyy Parasta Lapsille ry:n Inkoossa olevaan lastenkotiin, iloitsee niiden pienokaisten ^uo* lesta, jotka pääesvät sinne edes kuudeksi viikoksi. Kuusi viikkoa merkitsee — sen on kokemus osoittanut — viisi^ kuusi kiloa painonnousua, sekä elämänilon ja reippauden ilmestymistä aikaisemmin heikkojen ja aliravittujen pienokaisten olemuksiin^ Kuusi viikkoa merkitsee köyhän työläisperheen Matille tai Maijalle paratiisia, josta sen karkoittaa pois pienokaiselle itselleen käsittämätön, mutta aikuisten hyvin käsittämä tosiasia: jonkun toisen köyhän Matin tai Maijan tulo lastenkotiin. Tytöt ja pojat olisivat täällä tietysti vaikka kuinka kauan, mutta on niin monta muutakin köyhää tyttöä ja poikaa, joiden on päästävä syömään, lihomaan . ja parantumaan. ' Ja kyllä lapset syövät, lihovat ja parantuvatkin. Reportterin saapuessa on ruokailu parhaillaan käynnissä. Lusikat vilkkuvat ja ruoka uppoaa uskomattoman nopeasti muilla, paitsi L i i salla, jolla on edelleenkin huono ruokahalu. Kun sitten massut on täynnä, k i pittää^ kolmekymmentä lasta yläkertaan makuuhuoneisiin vetämään pienet nokkaunet. Ja sitten ulos leikkimään. Avara piha, puutarha ja kartanon ympärillä oleva metsä ovat oivallisia leikki- ja retkeilypaikkoja vilkkaille lapsille. Sateisina päivinä leikitään sisällä suuressa valoisassa leikkihuoneessa. Nukkeja, nukkevaunuja, elefantteja ja ties mitä kummia otuksia onkin kosolti, ja sitä-p^ tsi lapset tekevät joskus myös ahke- .rasti työtä: he piirtävät, muovailevat j a repivät tilkkuja hapsuiksi. Pieni turkulainen Taru-tyttö, joka on aivan äsken tullut, ihastuu silmiä sulkevaan j a puhuvaan nukkeen sekä nukenvau-- nuihin siinä määrin, ettei tahdo millään lähteä ulos muitten lasten kanssa. Mutta hoitajatädin viisas houkuttelu saa hänet kuitenkin pian taivutetuksi. ^ Lasten koti-ikävä haihtuu kuulemma parin päivän kuluessa ja kun kuusi vikikoa on kuulnut, niin ei millään hennoisi lähteä pois. Lapset ovat hyvässä hoidossa. Heit ä varten on neljä hoitajatarta sekä jLiisa-täti eli maisteri- Liisa Vaittinen, Joka on lastenkodin johtaja, ystävällinen ja herttainen ihminen. Vaikka keittiöhenkilökunta ja pyykkäri ovatkin erikseen, niin kolmikymmenpäisen lapsilauman hoitamisesa on viidellä tädillä työtä enemmän kuin riittävästi, jOs lapset mielitään saada loistokuntoon ennen heidän koteihin palauttamistaan. Ja sehän toki onkin koko tämän JParasta Lapsille ry:n kodin^arkoituksena. Jos jotkut lapset ovat niin heikossa kunnossa, ettei lastenkodin sairaanhoitajavormilla ja sen poliklinikalla tulla toimeen viedään lapset sairaalahoitoon joksikin ajaksi. Inkoon kunnanlääkäri käy tar-kostamassa . lapsia säännöllisesti. Pa- (Jatloiu eeuraavajia avulla) ti ^ 'm "'•7'" *V t r 5 1 * "4M iz. mm ,,..f?sspp,,,..
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 23, 1949 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1949-07-23 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki490723 |
Description
Title | 1949-07-23-01 |
OCR text |
lisren:
(atu-s
ua tänäötao.
luu aäasta^sa-tä
minä
1»^
Kamokirjallinen mkkolehH
No. 32 — XIV vuosikerta UIUANTAINA, HEmÄKUUN 23 PÄIVÄNÄ, 1949
Iloisia turisteja iloiseUa hetkellä. Sintcoe-järven rannalla.
K i r j . T Y Y N E MAIJA SALMINEN
ten teiiiP«s*^^
la kun :?|
rarma siitä,
"PRÄS sj^skuinen - päivä oli vaihtu-massa
illaksi. Einari oli taas tänäänkin
lähdössä kanootillaan järvelle,
sanomatta kenellekään, minne meni.
Näin hän oli tehnyt viime juhannuksesta
lähtien. Hiljaine^n ja. tasainen nuorukainen
oli oniituisesti muuttunut, ikään
kuin hänen sisiiksiaan olisi polttanut
hehkuva hiili tai pyörremyrsky olisi
myllertänyt siellä pannen Jkaiken ylösalaisin.
Tätä iennen Einarin elämässä
oli ollut hyvin vähän tunteita ja intohimoja
herättäviä kokemuksia, hjrt sen
sijaan hän oli joutunut kokemukseen,
jossa tunteet j a intphimo roihusivat hillittöminä,
kesäiset illat olivat olleet
täynnä viinin kaltmsta makeutta, aisteja
huumaavaa kiihoitusta, jonka veroista
Einari ei ollut osannut kuvitellakaan
olevan olemassa. Se oK suurta seikkai-
' lua, enemmänkin, se o l | hähen ensun-niäinen,
todeUinen rakkauskakemuk^-
sa, sitä kiihottavampi, koska se oli p i dettävä
salassa. *- .
Niemistön emäntä seuraili tuvsui ikkunasta
rannalla häärivän poikansa läh-töpuuhia.
Emännällä oli pnnat epäilyksensä,
hän ei vain vöidiijit pukea niitä
sanoiksi, koska ei ollut varma, osuivatko
hänen epäilyksensä oikeaan. Jiflianni&-
sena olivat kokolta tulleet nuoret tietäneet
kertoa hänelle Einarin lähteneen
sieltä Kuopöisten kesävieraan, kauniin
kaupunkilaisrouvan kanssa. Emäntä oli
kerran kesän kuluessa itsekin nähnyt
tuon häikäisevän, nukkemaisen naisen,
jonka hiukset olivat rukiin oljen variset,
mutta kulmakarvat ja silmäripset
sysimustat, huulet ja kynnet luonnotto-f^-
an punaiset. Vaikka emäntä ei tavallisesti
ollut kärkäs tuomitsemaan ihmisiä
heidän ulkomuotonsa perusteella, oli hän
silloin kuitenkin ajatellut naisen enkeli-kas
vojen muistuttavan synninnaamaria.
Vaistomaisesti emäntä, yhdisti -Kuopöisten
kesävieraan ja Einarin salaperäiset
kanoottimatkat; ne olivat juuri niin salaisia
kuin synninteko edellyttikin. Päivisin
Einari oli kuin unissakävijä, teki
työnsä huolimattomasti, oli väsynyt,
kaihtoi katsomasta suoraan silmiin, mutta
illan tullen virkosi, sai kuin sähköä
jäseniinsä ja paineli kiireesti järvelle
suuntanaan toisella puolella oleva Kuopöisten
talo. Emäntä tiesi, ettei kaksikymmenvuotiasta
miestä voi enää käsin
pidellä, j a niin hänen täytyi antaa Einarin
mennä, vaikka sydämessä oli selittämätön
tuska ja pelko. Tänä iltana eri-koLsesti
teki emännän mieli kiiruhtaa
rantaan j a sanoa Einarille: 'Älä mene!'
Tuntui kuin luontokin olisi varoittanut
— järvi oli peilityyni, puut hievahtamat-tomat,
flma hiostuttavan kuumaa ja taivas
niin armottoman kova, että se minä
hetkenä tahansa voisi muuttua myrsky-pesäksi.
Puristam huulensa yhteen emäntä
katseli, kuinka Einari kantoi kevyen ka-noottmsa
rantaan, työnsi sen vesille,
hyppäsi siihen nuoren, notkean miehen
keveydellä ja alkoi meloa suoraan järven
y l i . Einarin valkoinen paita erottui
kauan tummalla, vihertävän sinisellä
järvellä. _
Einari ei edes aavistanut äitinsä epäilevän
ja tietävän jotakin. Päästyään irti
kotirannasta hän meloi hilpeästi kau-nistarkanoottiaan,
jonka oli hankkinut
edellisenä kesänä. Veri kiersi nuorena
ja lämpimänä hänen suonissaan, eikä.
hänen ajatuksiinsa mahtunut tällä haavaa
mitään muuta kuin Alli ja tietoisuus
siitä, että kohta pitäisi tätä naista sylissään.
Einari pani kanoottinsa lentämään.
Veden liplatus kylkiä vasten oli
kuin hopeakellojen soittoa, niinkuin vesikin
olisi iloinnut hänen kanssaan kaikesta
siitä, mikä häntä perillä odotti.
Keskellä järveä Einari tunsi hiljaisen
tuulen y h t ' ^ k i ä hivelevän kasvojaan,
ja samalla hän havaitsi kiilamaisen pilven
.nousevan metsäisen niemekkeen takaa.
Pilvi kätki laskevan auringon, järvi
muttui siitä harmahtavaksi ja sen levollisuus
vaihtui värinäksi, ikään kuin
järvi olisi herännyt painostavasta unesta.
Einari oli tottunut liikkumaan kanootillaan
järvellä melkein minkälaisessa
säässä tahansa, sfksi hän ei vähääkäTdn
huolestunut huomatessaan ukkospilven
ilmestyvän taivaalle. Hänestä oli aina
ollut hauskaa taistella laineita vastaan
ja voittaa niiden ahnas halu kaataa kanootti.
Vilvoittava tuuli oli tervetullutj
se kuivasi hien otsalta ja hyväili ohuen
paidan lävitse kuumaa ihoa.
Einari ohjasi kanoottinsa rantalepikkoon,
joka oli vähän matkan päässä
Kuopöisten talosta. SieDä hän veti kanootin
maihin kätkien sen pensaikkoon,
ja kiiruhti lepikon poikki niitylle, minkä
laidassa sijaitsi vanha lato. Illan hiljaisuus
jonpäröi latoa. Einari istuutui
sen kynnykselle odottamaan. Tämä oli
heidän kohtauspaikkansa. - - Nainen oli.
tähän saakka ollut merkityksetön Einarin
elämässä. Vasta Alliin tutustuttuaan
hän oli oppinut tuntemaan naisen.
Kuinka ihmeellinen nainen olikaan! AUi
oli kuin toisesta maailmasta, sieltä, missä
vain rakastettiin, missä vain intohimo
määräsi kaiken. Alli oli tosin naimisissa,
onutta se oli käsite, joka ei Einarin
j sielunrauhaa häirinnyt. Rakkaus ja
avioliitto kuuluivat harvoin yhteen, oli
A l l i kuiskaillut hänen sylissään tuhannet
kerrat.' Avioliittoa ei saanut pitää
ikeenä, se oli lupa karistaa itsestään ja
unohtaa, jos rakkaus astui sydämeen,
— Minä en rakasta miestäni, Alli vakuutti
nauravin huulin, en ole koskaan
ennen tietänyt, mitä rakkaus on, ennenkuin
tutustuin sinuun. Einari, näin si-nun
miehekkään vartalosi, sinun mustat
hiiöisesi, sinun siniset, rehelliset silmäsi
ja suusi, jossa on niin häikäisevät ham-
^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-07-23-01