Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 20, 1951

              —s.
KAUNOKIRJALLINEN VIIKKOLEHTi
Xo. 3 — XVI VUOSIKERTA LAUAXTAIXA, TAMMIKUUN 20 PÄIVÄNÄ, 1951
'•f
.1 Tl » r t
IMS m
Keremeoksessa B.C. asuu 35 "Valon
lasten" uskonlahkolaista, joiden edes-ottaMäkset
ovat olleet h.y\-in huomatta­vasti
sanomalehtien palstoilla viime ai­koina.
Lahkon pääprofeetta, mrs. Grace
Carlson ennusti, että maailmanloppu ta­pahtuu
tamtmikuiin 9 pnä ja lahkon jä­senet
ryhtvivät sitä vastaaviin toimen­piteisiin,
hionet möivät maallisen omai­suutensa
polkuhinnasta, kuten hyvä­tuottoiset
hedelmämaajisa muutamalla
dollarilla eekkerin ja toiset möivät huo­nekalunsa
ja vaatteensa kai uskoen, että
käteinen raha on helpompaa ottaa mu­kaan
(Viimeiselle matkalle lähtiessä kuin
kiinteä omaisuus.
Kun kaikki Qli näin järjestetty, sul­keutuivat
lahkolaiset' erään uskonveljen
taloon, jossa odottivat 17 vuorokautta
pääprofeetan ennustuksen täyttymistä.
Kun maailma oli edelleen samassa kun­nossa
-kuin ennenkin t.k. 9 p:n jälkeen^
niin jotkut lakoii jäsenet lopettivat eri
täyt3meisyytensä. Lasten va:nhiempia
ryhdyttiin kouluviranomaisten taholta
kofvistelemaan, että heidän lapsillaan on
liian pitkä joululoma ja lapset astuivat
ensimmäisinä ulos vankeudestaan.
Kuinka fanaattisia nämä uskonlahko-aiset
ovat, siitä antaa seuraava hyvän'
iuvauksen. Erään^hkolaisen äiti meni
Lmoitlamaan pojalleen, joka oli muiden
ahkon jäsenten kanssa sulkeutunut yh
ämaieittuun taloon, että hänen isänsä
)n kuollut ja halusi pojan tulevan ko-
.iin. Poika ei kuitenkaan mennyt vaan
»anoi tapaavansa isänsä tammikuun 9
3:n jälkeen, jolloin kaikHderi-ihmisten
Diti joutua viimeiselle tupmiolie.
Maailmanlopun ennustaminen jää
nyt taas lahkon pääprofeetaile, mutta
jotkut jäsenet ovat kuuleman mukaan
ruvenneet vähän epäilemään, että ovat­ko
hämn ennustuksensa kovinkaan luo­tettavia.
Ei ¥©lnirt myydä väki­juoma
Mrkon; lähellä
Delroitilainen kauppias Sebastian
Moceii rakensi itselleen komean kau-patty
mutta havaitsi silen, että se on
liiaa lipiellä kirkkoa, voidakseen myj^dä
n?ä!tl|iid>mia.
orittani: s;^rjfea Sebastian on 'h5rvin uskonnol-
!ta^ ^ty-n^uH n3ii juies', ei hän halunnut luonnolli-sest&
aaa harjoittaa «viinakauppaa kir-yötä^
fton. lähellä. Mutta hän ei luopunut kau-o
—^ vaan osti kirkon ja maksoi
1,000 dtollaria. Ja fcun kiritkö on
et sitt^aila; lähellä hänen kauppaansa, sanoo
illan, tulee siitä hyvä varastohuone.
>ä
i", san."
asi <yj?
Sjeskii&ertaiset ihmiset tuomitsevat
tn hj^lisSLlJisa, mikä menee^i heidän ymmär-lan
^
iyls€32sä. — La Rochefoucauld.
.!ärsivällis3n^den'salaisuus on sii-
#ttä järjestää itselleen jotain muuta
— Sun Dial.
Ted HalllVyevalesta Ont. aikoo kai ryhtyä perustamaan tuitta Noakin arkkia, sillä
hätieilä on äinukin jo muiden kotieläintensä lisäksi kuvassa näkyvä nuori peurakin.
Hän kuuli eräänä iltana koiransa haukkuvan ulkona ja mennessään katsq^naan, tap­peli
s^ie nuoren peurammsikan kanssa. Vasikka antoi Tedin ^t navet-t<
i a n ja on nyt niin kesy •kuin kotieläimet konsanaan.
Tapio Hiisivaara:
^URKKI ON "raäatalou^aana
samaa arvoluokkaa kuin Suomi
oli ennen äskeisten sotien aikana
kiihtynyttä teollistumista •— noin
kaksi kolmesta Turkin asukkaasta
saa elantonsa maanviljelyksestä ja
karjanhoidosta. Toinenkin yhtä­läisyys
on: Turkissakin on vain hä-
Adävän pieni osa koko pinta-alasta
maatalouden käytössä. Sen sijaan
on suurta eroavaisuutta viljelyskel­poisen
mutta käyttämättömän
maan runsaudessa: Turkissa on
erään kenties aiheettoman toivorik­kaan
arvioinnin mukaan vasta noin
kymmenen prosenttia viljelyskel­poisesta
maasta käytössä. Väestö­lisäyksen
sijoittamisen mahdolli­suudet
eivät siten lopu kenties vie­lä
pariin vuosisataan.
Turkin maatalous jakautuu kol­meen
aivan erilaiseen tuotannon
muotoon.
Kaikkialla rannilcolla, pohjoises­sa
Mustan meren rannalla, lännes­sä
Egean mereen antavissa laak­soissa
ja etelässä Välimereen viet­tävillä
rinteillä viljellään korkea­luokkaisia
viljelyskasveja. Sisä­maassa
keskitytään yleensä niu­kemmalla
vedellä toimeentuleviin,
ja aivan kuivalla, kumpuilevalla
arolla pidetään karjaa.
Rannikkoseudun tehokkaimman
viljelyksen arvokkainmiat kasvit
ovat tupakin ja viikuna sekä halli­tuksen
määrätietoisen edistämisen
tuloksena puuvilla. Tupakka on
tunnetusti maailman parasta omal­la
tavallaan ja sitä viedään Yhdys­valtoihin
saakka käytettäväksi <si-liäläisten
tupakkalaatujen kanssa
maun antavana. Sellainen tupak-kamaakin
kuin Kuuba ostaa turkki­laista
tupakkaa, siUä omassa maa­perässä
ei kerta kaikkiaan saada
yhtä hyviä laatuja. Kysyessäni
Izmirin kauppakamarin sihteeriltä,
mistä "tämä johtuu, hän viittasi il­mastoon,
maaperään sekä turkki­laisten
talonpoikien yli kolmesata-vuotisiin
perinteisiin tupakan oi­keassa
kypsyttämisessä.
Amerikkalaiset, etelä-afrikkalai­set
ja ties' kutka kaikki ovat tul­leet
varta vasten Turkkiin osta­maan
turkkilaisen tupakan sieme­niä
ja kylväneet niitä huolellisesti
valitulle seudulle, missä kaikki il­mastolliset
ja maaperän olosuhteet
ovat mahdollisimman tarkasti sa­manlaiset
kuin Turkissa, mutta
''•a
0 \ a
a
a
1
a
O'
o -1
; o-
H. X H. X .E. J.
8 3 3 4 s Ö
7 ® @80 JI 13 83
S4 SS s6 87 s S i ^ s o
SI 22 23 24 252627
0 / Nimipäiviä
e
21— Sanhunfai ........Aune, Auni ©
22— MaanajJtai . . . . . . . . . . , .y.;^Visrt
O f 23—Tiistai :'. .Euu; Eime <=
24—Keskiviikko . . . . . . . . . C;. .^nja
25r---^rstai . . . . . . . . . . . ^Paäro- Pauli
26—Perjantai; . . . . . . , . . . ; vRaino ^
3 ' 27—liauantai .. ... < . . . , V i l j o c
3 - . c
fA^AP:» P Q o Q P ^ P Q P oHw^" » » °
aisiis M
tefa ialiissa .
Austraaliaii siirtolaisuusiisiain mi­nisteri
Harol(i E. HoU ilmoitti äskettäin,
että italiasta on käynyt lähetystö neu-votteleniassu
.\ustvaalian siirto]ais\'iran-
• oniai.*;ten kanssa italialaisten siirtolais­ten'
muutosta .-Vustraaliaan. Neuvotte­lujen
tuloksena on njalempien maiden
välillä tehtv suunnitelnta. ioka edellvt-tää
15.000 italialaisen siirtymistä viiden
vuoden aikana' -\ustraaliaan ja että
-Aiistraalian ja Italian hallitus avustaa
näitä siirtolaisia matkakustannuksissa.
Sopimus on kuitenkin siten avonai­nen,
että Austraalian tuottamien ita­lialaisten
siirtolaisteri \astaanottaminen
riippuu siitä, kuinka paljon ja minkä­laista
työvoimaa maahan tarvitaan. Va­litut
siirtolaiset menevät Austraaliaan
samanlaisen sopimuksen alaisina kuim
Euroopan kodittomat henkilöt ovat
menneet eri maihin ja heidän täytyy si­toutua
olemaan määräaika siinä työssä,
-}nin;kä>;4iss^aaHan hallitus, heille •valita
see. •
Italian viranomaiset valitsevat nämä
siirtolaiset, mutta heidän lopullinen hy­väksymisensä
riippuu kuitenkin Aus­traalian
viranomaisista ja kysymykseea
valinnassa tulevat poliittiset ja tervey-delliset
seikat.
Austraaliassa sanotaan oltavan hyvini
kiinnostuneita lukuisten italialaisten
korkeaan ammattitaitoon eri aloilla, ku­ten
rakennus-, insinööri- ja tekstiili­aloilla,
jmutta näitä ammattilaisia ei ole
voinut sunressa määrässä siirtyä Aus-traaHaan,
kun heillä ei ole ollut siellä
sukulaisia, jotka olisiVat A^oineet heitä
taata ja taas toisaalta monellakaan e£
ole ollut tarvittavia niatkakus.tanriuksiarf
koskaan ei ole kokeilu onnistunut.
Toinen aivan samalla tavalla yk­sinoikeudeksi
jäänyt viljelyskasvi
on viikuna. Turkki pitää hallus­saan
jokseenkin täydellistä her­ruutta
viikunamarkkinöillä siitä
huolimatta, että teoreettisesti yhtä
hyvät hedelmämaat, kuten Kreik­ka,
Italia, Espanja, Yhdysvallat jne,
ovat yhtä innokkaasti kuin tupakan
suhteen koettaneet murtaa turkki­laisten
yksinoikeuden. Kaikki 015
ollut turhaan, sillä turkkilaisen ta­lonpojan
ai3nmättitaitoa ei ole voitu
koelaitoksissakaan matkia. {
Näiden kasvien rinnalla on oi­keastaan
kolmas turkkilaisten yk­sinoikeuden
ala, nimittäin kuului­sat,
kivettömät sultana-rusinat.
Mitkään kokeilut eivät muualla ole
liioin saaneet luoduksi samanlaisia
rusinoita, ei sittenkään, vaikka
Turkista on tuotu viiniköynnöksien
pistokkaita ja istutettu kokonaisten
valtakuntien kaiken asiantunte­muksen
avulla. I
Sellainen mahti saattaa tosiaan
olla pitkien perinteiden luoma
Jatkuu 11. sivulla