Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 29, 1956

              Im
NIMIPÄIVIÄ
KAUNOKIRJALLINEN VIIKKOLEHTI
No. 52 — VoL' XX; vuosikerta
Toronton, Sudburyn
ja Port Ärfhurin
uudenvuoden kemut
Uudenvuoden aattoiltajna on Toron­ton
Don-haalilia -mahtavat uuden vuo­den
vastaanöttotanssit. Mann
huolehtii soitosta Ja kaikki ovat lämpi-
Imästi tervetulleita.. Ilo. alkaa kello 9
illalla. V ':j .
Myöskin joulupäivän kiltana, kello 7
lähtien, tanssitan ja iloitaan Ddn-haa-
Jilla Mannisen soiton tahdissa; ,-
Sudburyssä Jon; jouljLikabaretti Fin-nisMaalilla
jouluk. 22, piaä.; Bastö ja
kumppanit takäayatj: että:V
kaikkia tyydyttävä; -Maukkaita liha­pullia
saa paattia Jbtyppelytri välissä. /
Uudenvuqdertoaattona, ön, .vuotuiset
suurtanssit .Föinlsh-llaalilla, Niilo Bos­ton
ja kumppaneiden' söjtoHä. Nämä
uudenvuoden västaanötta^set kestä­vät
kello 2 asti-yöllä, joten jokainen
saa varmasti tarpeekseen tanssia. Si-
Lauantaina, joulukuun 29 päivaiiäV 1956
TAMMIKUU
30— Sunnuntai Taavi, Taavetti
31—Maanantai . . . . . Silvo. Sylvester
1— -Tiistai . . . . . Uudenvuodenpäivä
2—Keskiviikko Aapeli
3—Torstai Elmo. Einari
4—Perjantai ........... Rutli
5—I«auantai Lea
^uomeri presidentti i%<sKKoser
muistosanat presidentti Paasikivelle
^Perjantaiaamuna, jouluk. 14 pnä,
kuolV sydän halvaukseen Suomen, en­tinen
presidentti, Suomen kmdtiisin
valtiomies ja kaikkien piirien rakas­tama
maan ja kansan^johtaja Juho
Kusti' Paasikivi. Kun pääministeri
Fagerholm kello 22J5 radiopuhees­saan
tiedoitti pres. Paasikiven kuole-
:imsta, vallitsi maassa suruliputus
puoli päivää. Surutaloon, Helsingin
Espoon kadulle saapui päivän mit­taan
katkeamattomana" nauhana su-
: ruvalituksla ja osmidton'Jlmauksia:
Tasavallan presidentti Urho'Kek­konen
esitti perjantaina jotduk. 14
pnä radion kautta surtivalitteliinsa: ja
henkilökohtaisen osanottona- lau­suen
seuraavaa: A . ..
Kansalaiset.
J. K. PAASIKIVI
vätyön jälkeen on Juho Kusti Paasiki-säänpääsy
. «tukät^rt^. $1725;^ ovella -„yi.,.tänään. .saanut kutsun ikuiseen _le-
$1.50. rv.- poon. Keskuudestamme on poistunut
• ' • « suuri'valtiomies, jonka koko elämäntyö
Port Arthurissa tarjoillaan SJ:h haa- _ todistaa, kuinka palavasti hän rakasti.,
lilla kylmä kaikkunäiilallinen uuden- kansaansa riiin sen hyvinä kuin pahoi-vuoden
aattona keila Zilläira.' Syönnin
päälle saadaan sitten tanssia oikein
orkesterin soiton tahdissa. Varmaan­kin
kaikki rientävät silloin iloitsemaan
jä joukolla uutta vuotta vastaanotta­maan!
Kalliiksi tulee -
oilsBuden jakokin
Brinksin aseelliseen: ryöstöön osallis­tuneet
kahdeksan miestä: on. tuomittu
elinkautiseen vankieuteen 1,219^000 dol-
Jarin suuruisen rahasumman kähvei:ä'
misestä. Paljonko tuli maksamaan heiv
dän etsintänsä. 6,5; yuodicn ajalta, pidä-tyksensä
ja tuomionsa?
The Boston Olobe lehti on esittänyt
tilastotietoja. Mainitun lehden arvion
mukaan ryo?|<m^ "Jiutkinai^
' maksamaan; s|)Oq^Ö^ lun-saasti
neljä lciö*t^:;ii^^^ ^
•tui rosvojen M^Ä:;; 6^ rinnSleeir voidaan'k^ vain harva
na päivinä, niin sen kunniassa kuin sen
heikkoudessa. Millä paikalla hän isän­maataan
palvelikin, kaiken hänen toi­mintansa
hallitseva tavoite oli kansan
yhteinen paras, jota edistäessään hän
osoitti suuiinatonta henkistä rohkeutta
ja ennakkoluulottomuutta. Uskallan
sanoa, että J. K. Paasikiven vältiomiesT
toiminnan arvo tulee ajan kuluessa kas-
.yamistaan kasvamaan, historian lahjo­maton
vaaka on mittaava sen suurem­maksi
kuin me vielä tällä kerralla aa­vistamme.
Kuten J. K. Paasikiven persoonalli­suus
oli värikäs ja rikas, niin oli hänen
elämähsä monivivahteinen. Useankin
ansioituneen miehen työpäivä saadaan
panna yhteen ennen kuin tavoitetaan
Paasikiven varsinaisissa porvarillisissa
aminäteissa suorittaman elämäntyön
määrä. Se, mitä hän valtiomiehenä teki
ja aikaansai, on niin suurta, että han^
tämä tilastntietp perustuu ' Icokonaan
' a r v i o o n t ä s t ä summasta eli
2,500,000 d c j i ^ i m ^
^81: Ile. Osa^i^ltipn^^
pungin häiljuiiö^
2,00b,bpÖ. dpliäria. ^loppusumma
n^eni oikeuslUiipihin,%1^
hin, valanaiehisitön yH^ :
Suomen historian valtiollinen johtaja.
Paasikivi tapasi sanoa, että häntä
näytään tarvittavan vain vaikesiria ja
pahoina aikoina. Tämä pitää paikkan­sa
ainakin sikäli, että raskaampaan ja
epäkiitöllisempaan tehtävfiäri ei Suomen
miestä liene" monesti, jos koskaan, kut­suttu,
mikä Paasikivelle avautui marras­kuun
17. päivänä |,944, jolloin hän
muodosti hallituksen sotien jälkeen.
Mutta . uuden hallituksen, päämies oli
suuri realisti ja suuri optimisti; Selvä­näkijän
tavoin hänellä oVi kuva siitä
tiestä,^itä meidän tulee kulkea voidak-
Burwashist£i karannut
kiikkM^I^^
::^kettäjn BuCTva^
liarannut 21-vuotias Donald Ross pidä­tettiin
joulun edusviikoHa \Viniiipegis- _
kun hän yritti käwllänlos eräästä semme parantaa sodan lyömät ammot-
^tetusliikk&tä hiaksaniatoh päällys-^^^ t^^^ haavat, voidaksemme turvata
^^'^lii yllään, s icansallisen vapautemme. Eräässä ke-
^lies lähetetään takaisin Burwash- säilä 1955 antamassaan haastattelu-missä
häti saa Jusiä entisen lausunnossa Paasikivi erinomaisen ha-
^ loppuiin ja/kuukäudto «"^
varkaudesta/ ^^'^ - yänään oli korjata kynällä se, minka
^ miekka oli hävittänyt. Se tehtävä ei oi-lut
'kiitollinen, sitä ei voinut suorittaa
tunnepitoisten juhlapuheiden säestyk­sellä,
sillä se oli kovaa arkista työtä, so­dan
synnyttämien uiko- ja_^sisäpoliittis-ten
vaikeuksien ja ^vvaurioiden korjaa­mista,
uuden rakentamista poliittisten
ja . taloudellisten raunioitten^ paikalle.
Paasikivellä ei ollut mitään sitä vas­taan,
jettä häntä sanottiin pessimistisek­si
'elämänilmiöiden tarkastelijaksi,
mutta lujempaa,optimismia ja vahvem­paa
u^koa Suomen vapaaseen tulevai­suuteen
ei vannaan kenelläkään ollut
ratkaisevina kuukausina vuosina 1944
ja 1945 kuin oli Paasikivellä. c
Paasikivi oli yksi niitä harvoja suo­malaisia,
jotka asettivat maan ulkopoli­tiikan
kaikkein tärkeimpänä kaiken ylä­puolelle.
Kun ajattelen hänen kannan­ottojaan
vuosisadan vaihteessa vanha­suomalaisen
puolueen johtomiehenä,
näen siinä painopisteen langenneen sil­loisiin
maan turvallisuutta koskeviin
pulmakysymyksiin. Sama ajattelutapa
hallitsi hänien työtään ja kannanmää-rittelyjään
elämänsä viimeisiin tuntei­hin
saakka. Itsenäisyyspäivällä v. 1944
Paasikivi lausui: "Suomen ulkopolitii­kassa
on kaikkea hallitsevana maamme
suhde suureen itäiseen naapuriimme,
Neuvostoliittoon. Se oh meidän,; varsi-nainten
ulkopoliittinen ongelmamme,
jolle meidän on ratkaisu löydettävä ja
josta kansamme tulevaisuus riippuu".
Tämän peruskäsityksensä mukaisesti
Paasikivi johti maamme ulkopolitiikkaa
pääministerinä ja tasavallan presidentti­nä
johdonmukaisuudella ja xohfceudella,
jota ei voi kyllin ihailla. Hänen
työnsä ei aluksi tavannut ymmärtämys­tä"
kaikissa piireissä, mutta silloin juuri
hänessä tuli esille se hyve, jota tava­taan
sanoa .siviilirohkeudeksi^ ^^.H^ oli
mies, joka ei säikkynyt vastus^ eikä
vastuksia, kun piti saattaa maan tule­vaisuuden
kannalta oikea päätös myön­teiseen
ratkaisuun.
Paasikivi sai onnen elää niin kauan-,.
että hänen politiikkansa hehelmät kyp­syivät.
Kansallisesta helkkoudentilas-ta
ja yksinäis\'ydestä olemme kulkeneet
tasavertaiseksi, riippumattomaksi kan­sakunnaksi
maailman mufden kansojen
rinnalle. Eikä kukaan suomalainen
voi kieltää Paasikiven ratkasevaa pa­nosta.
Niin ehdoton oli viime aij^oina
hänen valtiollinen arvovaltansa, että
hän nautti luottamusta ja kunnioitusta^
yhteiskuntamme ' kaikilla lohkoilla.
Kaikkien poliittisten puolueitten piiris­sä,
niin, myös rajojemme ulkopuolella
sekä idässä että lännessä. Hänet tun­nustetaan
valtiomieheksi, joka pelasti
A maan vapauden ja itsenäisyyden ja joh­datti
kansamme henkisestä masennuk-^
sesta ja epätoivosta sekä sodan pettä­västä
kurimuksesta uuden tulevaisuu­den
uskoon ja vakiintuneisiin rauhan­omaisiin
oloihin. Hän oli rauhan pre­sidentti,
joka ei ihannoinut sotaa, hän
ifaantnoi rauhaa 'ja kansojen rauhano­maisia
saavutyksia. .
- .^lun toista viikkoa sitten olin Paasi­kiven
luona sairaalassa. Hän oli vielä
silloin täysissä- ruumiin |ja sielun voi­missa.
M^ keskustelimme ensi sijassa
ulkopolitiikasta, kuten aina. Paasikivi
kertoi lukeneensa erään elämäkertateok­sen,
josta hänen mieleensä oh jäänyt
seuraava lause: "Ihmiset ovat aina ylis­täneet
enemmän niitä, jotka ovat anta­neet
heille illiisiooneja, vaikka ne olisi­vatkin
olleet kansalle kuinka turmiolli­sia
tahansa, kuin niitä, jotka ovat pelas­taneet
heidän elämänsä." Tämä on kiel­tämättä
ollut historian kulku. Suuria
päämääriä, valloituksia ja vastustajan
hävittämistä julistaneet valtiolliset joh­tajat
saavat monesti o.sakseen ihailua,'
vaikka kansat olisivat joutuneet'lähelle
- Jatkuu 3. sivulla
Josefin pojan hauta
löydetty Egyptistä
Hautakivi, jossa on kirjoitus, missä
kuvataan Jee§pksen vanhempien pakoa
lapsensa kanssa Egyptiin, on löydetty
koptilaisesta luostarista noin 300 km
Kairon eteläpuolella:
Eg3T)tin hallituksen matkailuministe-riön
edustajan kertoman mukaan kivi
löydettiin Sänkta Maria el Moharrakin
luostarista työläisten viime viikolla kor-jaillessa
vanhoja rakennuksia. Hebrcan
kielellä tehdyn kirjoituksen mukaisesti
on kivi laskettu haudalle, mihin 'Jose­fin
poika Youssa'^ on haudattu. Yous-sau
kerrotaan matkustaneen Kassiaan;
. Ylä-Egyptiin —- paikalla on myöhem­min
öllut luostari — minne pyhä perhe
pakeni, kertoakseen heille, että Herodos
etsi heitä kaikkialta Palestiinasta^ Heli
Kossiaan saapumisensa jälkeen Youssan
kerrotaan kuolleen. Josef hautasi hä­net
ja laski kiven hänen haudalleen.
Legendan mukaan luostarissa -on fcuo-hie,
missä Jeesus asui vanhempineen
kuusi kuukauttav ja 10 päivää.
I •• f . > ; ' = - ' i - . ,
h- Ir
S t f » '
'0?
m
il»:
A il
h''
i i ii. ti