Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 18, 1936

              Tissa nymerossa: I
Canadan smmalaisten kattnokirjalUnen. mkkokhti
l iatkokertomus
.^-kertomus
kertomus
e
o
e
o
o
S
,0
.0
;'o
o
o
o
N:o 3 LAUANTAINA TAMMIK. 18 P:NÄ 1956
TUOREEN metsän siimeksessä,
* vuorieh: rintfeillä, palaneiden mä­kien
kupeilla, rotkoissa ja purojen
varsilla — kaikkialla ja kaikissa mah­dollisissa
paikoissa kirmaten kiitivät
metsän norjavartaloiset, nopeajalkai-set
asukkaat. — Kiitivät kuoleman
kanssa kilpaa!
Oli alkanut peurojen metsästys-aika.
•A
Komea sarvipää puhaltelee äreänä^
ilmaa sieraimistaan. Jokainen outo,
pieninkin rasahdus saattaa kokeneen
uroksen tarkkaavaiseksi ja heti se on
tietoinen rasahduksen merkityksestä.
Se loittonee:. s>Tikernpjin korpiin^^
kauemmaksi kaksijalkaisten vihollis­tensa
turmaa tuottavasta piiristä.
Maantietä pitkin huristaa automa-biUillä
iloinen seurue — pikkukaup-pias
Wänson vaimonsa, tyttärensä ja
poikansa kanssa. Auton ajotie on
päättynyt. Selkäreput, joihin on sul­lottu
teltat ja' ruokatarpeet otetaan
selkään, sekä lähdetään taivaltamaan
mutkaista polkua, kohden suunnitel­tua
päämäärää- toivorikas ilme kas­voilla.
Matka pnrasittavaj mutta in­nostus
voittaa rasitukset. Vihdoin <m
saavuttu päämäärään, pienen järven
rannalle.
• Teltta on pystytietty, käfivi pori­see
roihuavalla rakovalkealla. Mam­ma
Wanson touhuaa Irjan kanssa
ruuan valmistuksessa. Wanson tupa­koi
ja tarinoi pojalleen Ragnarille
menneiden aikojen jahtauksista. Rag­nar
on innostusta täjmnä ja tarkaste­lee
metsätyskiväariään.
" Päivällinen on valmis. Jokainen syö
erikoisella nautinnolla. Välipaloiksi
rupatellaan saaliista, joka vielä villi­nä
kiitää korven kätköissä ja pala­neilla
kankailla. •
Aika rientää nopeasti. Pappa Wan-son
tuo julki jahtaussuunnitelmansa:
Minä kierrän tuon palokqn oikg^ta
laitaa, sinne tuoreeseen kuusikkoon.
Mene sinä Ragnar vasenta pidolta ja
ole tarkkaavainen—— peura ei jää kat­selemaan.
Kerran vain vilahtaa vaa­lea
häntä ja silloin se on jo tipoties­sään.
Kyllä me toisemme kohtaam­me.
Mamma ja Irja saavat salonki-kivääreillään
ammuskella oravia ja
huuhkaimia tästä lähett3r^'iltä.
Metsästäjät kulkevat kukin omaa
suuntaansa. Irja on Valinnut itsel-
-leen järven rantaman ja itsetietoisen
varmana tähyilee metsikkö^. Ltim-berijakki
lentelee oksalta toiselle.
'Oravat vetävät kovaäänistä kelloaan.
sekä nopsana puikkelehtivat puulta
puulle. Jänis-Jussi hypähtää lymy-paikastaän
ja lyö voimakkaasti taka-tassuaan
tantereeseen. Irja qn innois­saan.
Hän kokeilee pyssyään, mutta
uudistuvista yrityksistä huolimatta
osuvat kuulat harhaan.
Peräänantamaton itsepäisyys voit­taa
varovaisuuden. Metsä on houku t-televa.
Parin tunnin ripeä kulku on
vienyt Irjan muutaman mailin etäi­syyteen
leiripaikasta. Irja on eksy­nyt!
Tämän huomattuaan valtaa hä­net
kauhuntunrie. Hän koettaa teräs­tää
muistiansa, tunteakseen seudun.
Kaikki näyttää kuitenkin samanlai­selta
ja vieraalta. Hän kiirehtii kul­kuaan,
hikikarpaloiden vieriessä pos­kille.
Väsymys ja näläntunne pakoit-taa
hänet ^istahtamaan sammaltuneel-le
kivelle. Pää painuu puun runkoa
vastaan ja hetken kuluttua on Irja
unten maailmassa.
see hiljaisuuden Prinssin vihainen
haukunta ulkona.
Ketterästi nousee Jukka ylÖs, siep­paa
kiväärinsä seinustalta ja rientää
nopeasti ulos. Prinssi ohjaa Jukan'
eksyneen luo ^.. Nuori nainen, ja
täällä , . . Metävä soikoon! ^liten tä­mä
on ymmärrettävä?
Jukka nostaa naisen olalleen ja
kantaa mökkiinsä, antaen mahdolli­sen
ensia\'un.
Yö on kulunut leiripaikalla. WanT
son ja Ragnar hörppivät kahvikup-pinsa
ja painautuvat taipaleelle.
Wansonille on seutu jossakin määrin
tuttu, sillä hän on ennenkin joskus
käynyt Korpi-Jukan mökillä. Mam­ma
^^'anson on kyvytön kaikkeen.
Tuska polttaa rintaa. Missä on Irja,
rakas lapseni?
Jukka on ollut aikaisin valveilla.
Hän laittelee aamiaista pöytään —
kahvia ja lättyjä.
Irja herää — kokoaa muistiaan.
-— Juokaa kuppi kahvia, neiti; se
virkistää.
Irja istuu pöytään itseensä ty3rty-mättömänä.
Samassa Prinssi murah­taa
vihaisesti jä loikkaa ovelle, oven
lennähtäessä selkosen selälleen.
— Mitähän siellä nyt taas on?
Prinssi haukkuu äkäisenä mokin
edustalla. Jukka käskee Prinssin olla
vaiti ja tarkastelee tuli joita.-
Huomaa miehen ja tekee sarjan kysy­myksiä:
Missä minä olen? Kuka te
Ilta on hämärtynyt. Leiripaikalla
pn ollut vilkasta liikettä. Harhaan
joutuneen etsintä on osoittautunut tu- , , r .
— Olien > turkispyydystäjä Jukka
Korpi ja kunnon koirani avulla löysin
teidät metsästä. Mutta käykää aa­miaiselle
ja keskustelkaamme syödes­sämme.
Irja siirtyy pöytään jä juo kah­vinsa
hyvällä nautinnolla, mutta lä­tyt
eivät tunnu maittavan.
— Neiti, eikö teillä ole nälkä?
— Kyllä minulla on, mutta — pyy­dän
älkää loukkaantuko — minusta
nämä lätyt ovat liian voimakkaita,
tai miten sanoisin —- liian rasvaisia.
—Suonette kai puolestanne an­teeksi,
mutta Itorvessa asujan on otet­tava
kaikki keinot käytäntöön säilyt­tääkseen
henkensä. Lätyt ovat pais­tettu
karhun rasvassa.
—^Karhun rasvassa! .
Irja alkaa voida pahoin. Nousee
ylös ja kiiruhtaa ovelle.
Jukka tukee häntä ja taluttaa ta­kaisin
pöytään, puhellen samalla:
jaisuus — ajatuksien ja ämointieh
synkkä ilta saapuu leiripaikalle.
Missähän Irja parka mahtaa pila?
Miksi ensinkään tulimme tänne kor­peen.
— Mieletön se ihmingn_4oka
eläinten jahtauksen on keksinyt. —
No, aamun sarastaessa lähdetään uu­delleen
etsimään. Ehkä ei liene pa­hempaa
tapahtunut.
Pimeys on kietonut syliinsä luon­non.
Illan viileys herättää nukkuvan
unestaan. Irja parahtaa. Kylmä kau­hu
valtaa hänet voimakkaana. Haa­voittuneen
kauriin tavoin kulkee ek-
^jmyt pimeydessä — tietämättä min­ne.
Käsiä ja kasvoja laapivat risut
ja oksat,-jalkoja pakottaa, mutta
eteenpäin on päästävä,
Turkispyyd)rstäjä Jukka Korpi lo­juu
mökkinsä lavitsalla, rauhallisesti
savuja piipustaan vedellen. Ajatus
kiitää jonnekin saaAruttamattomuuk-sien
maailmaa . . . Yht äkkiä katkai-
Jänis-Jussi hypähtää
— Haloo Korpi! kuuluuAVaixsonin
ääni. — Olipa hyvä että tapasin si­nut.
Tarvitsen kipeästi apuasi. T}^;-
täreni on joutunut harhaan ja . . .
— Pappa! huudahtaa Irja ja juok­see
ulos, hypähtäen isänsä kaulaan. '
— ;Mitä?! Irja tyttöni, miten, mi­ten
olet tänne joutunut?
— Löysin hänet mökkini lähetty­viltä
perin uupuneessa tilassa eilen il­lalla.
Siinä kaikki mitä minä tiedän,
iglutta istukaahan toki hetkinen.
— Olet tehn3rt minulle palveluk­sen,
korpi, jota on vaikea korvata.
Mutta meidän on kohta lähdettävä
paluumatkalle, sillä katsos, mamma
odottaa tietoja Irjasta. Olemme kai­kin
peuroja jahtaamassa ja näin.on­nettomasti
käviheti ensimaisenä päi­vänä.
Mutta tuossa käsi. Kun pis­täydyt
kaupungissa, niin sovitaan tä­mä
tapaus vaivoineen.
— Pyydän anteeksi, kun en heti
älynnyt kiittää teitä pelastajaani, saa
Irja vihdoin sanotuksi, ojentaen sa­malla
kätensä, silmissä välähtäen sa­malla
jotain outoa, joka olisi tarvin­nut
kahdenkeskisen rauhallisen selos­tuksen.
— No, kyllähän niistä pikkuasiois­ta
aina selviydytään^ Onnea vain mat-
Paluumatka joutui nopeaan. Jo on
siaavuttq teltalle. • jälleennäkemis-hyyäilyistä
ei tahdo tulla loppua. Vih­doin
mamma Wanson kysyy: Sinulla
Irja on kai hirveä nälkä?
Samassa Prinssi murahtaa vihaisesti
— - E i oikein pahasti, sillä join siellä
mökissä kahvia ja söin karhun ras­vassa^
paistettuja lätt3r}ä.
* Hämmästyksen huudahdus kuuluu
-kaikkien huulilta:
-r— Karhun rasvassa!