1936-04-11-01 |
Previous | 1 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
nnnnnnnnnrinnnnnnn^ o
Massa numerossa:
suomalaisten kaunokirjallinen viikkolehti
jätmUyskertomus
rtino
Mäsitteet
N:o 15
kertomus
V ^ Q O Q O O O Q Q Q O P o o_oA0APAQJWLOJL9j/
c
o
0
'O
. e
1
• o s
o
e
:o
o
o
o
..o
LAUANTAINA HUHTIKUUN 11 PÄIVÄNÄ 1936
^iiiiiiiinitiiiHnitiiiiiuuaiiinnuiiiiuiiiiuiiiiinuniutiiniiuiiiiitiniiiunnunuittiunib
a-s
^HliuuMniiniutHiiuiiuinuinunianinuiiiiiiittiiniiniitiiiiiiiiiiiiiuiiniiimiiiinniii^
[UHTIKUUN aurinko sulatti viimeisiä
lumikinoksia. Ilmassa oli
lämmintä kevään tuntua. Metsästä
kuului moniäänistä lintujen viserrys^
tä. — Luonto oli heräämässä pitkästä
tullakseen myöhemmin uudelleen,
kun liikkeenhoitaja on ehtinyt sinne
myös tulla .; .Kuinka sitten tyttö oli
kehoittanut häntä jäämään sinne vartomaan,
sanoen: ''On lurha lähteä
Järvet loivat yltään minnekään, sillä liikkeenhoitaja voi
hän ei silloin vielä oikein ymmärtänyt
. ..
muistanut juuri mitään siitä, mitä
siellä oli näytetty, niin kiinnostunut
hän oli ollut vankiinsa, — kiiten tyttö
itseään nimitti.
talviunestaan.
jääpeitteitä. Joissa ja puroissa virtasi
vesi jo vapaana talvellisista jaäkah-leistaan,
jotka olivat estänneet niiden
vesien vapaasti virtaamasta, muodostaen
koko talven ajan esteitä. Missä
oli kivi tai joen yli kaatunut puu, siihen
oli heti alkanut kokoontua jäätä, koskaan ahdistaneet?''
tulla millä hetkellä hyvänsä", jatkaen
samalla: "minullekaan ei ole
seura vahingoksi, sillä joudun olemaan
niin paljon yksin täällä. Kertokaa
minulle metsästä jotain. Vaikka
susista ja karhuista . . . Onko ne teitä
Niin oli veden taas täyt5ai3rt ottaa itselleen
toisen kulkureitin. Mutta nyt
olivat kaikki sellaiset esteiethävinneet
pois. Tästä näytti vesikin olevan kuin
iloissaan, koska se niin kiirehtien virtasi
eteenpäin...
Kaikki tämä muutos luonnossa jäi
tällä kertaa huomaamatta turkispyy-täjä
Eino Johnsonilta, joka istui metsästysmajansa
edustalla ja laitteli
kuivamaan piisamin*) nahkoja.
Tänä aamuna oM onni suosinut E i noa
hyvin. Hän oli saanut piisamia
hyvin runsaasti. Jokivarressa, missä
hänen majansa sijaitsi, oli nyt hyvin
runsaasti piisamia. Sen voi hayaita
siitä määrästä minkä Eino oli heti
ensimmäisellä pyydysten kokemis-matkalla
saanut, vaikka ei vielä voinut
kulkea jokea kuin järvelle saakka,
jonne oli matkaa vajaa kolme
mailia. Tästä piisamien runsaudesta
oli Einokin hyvillään. Hän toivoi nyt
onnistuvansa erikoisen hyvin kevät-
Pyydystyksessä. ^
Tällä kertaa Eino työskenteli aivan
koneellisesti, huomaamatta mitään
siitä, mitä ympärillä tapahtui.
Hänen ajatuksensa harhailivat kau-
JHingissa, mistä hän oli neljä päivää
sitten tullut niajalleen piisamia pyydystämään.
" '
Viimeinen kaupunkimatka olikin
ollut poikkeus ennen tehdyistä matkoista.
Hän oli ollut kaupungissa kokonaisen
kuukauden, jota vastoin ennen
ei ollut viihtynyt siellä kuin jonkun
päivän. Hän ei vieläkään saanut
ajatuksiaan sieltä pois. Ne pysyivät
ja kiertelivät aina vaan sen turkis-komppanian
konttorissa, jonne hän
oli aina myynyt saamansa turkiseläinten
nahat. Ei Eino muisleUut
turkisostajaa hyvällä. Ei smne päin-
Tällä kertaa ei hän oikeastaan
Tähän saakka kun Eino pääsi ajatuksissaan,
nauratti häntä vieläkin,
kuinka ujosti hän oli keskustellut ensin
Ellin — Elli Smith oli tytön nimi
— kanssa.
Ei
mitä
ollut tahtonut löytyä sanoja,
voinut lausua tytölle. Hiljalleen
oli siinä kuitenkin Einon puhe- jotain hakemaan toisesta huoneesta,
lahjat palanneet ja aivan huomaamat- Eino oli heti aikonut käyttää tätä ti-taan
hän olikin alkanut kertomaan
metsässä olostaan ja eri seikkailuistaan
tytölle niin vilkkaasti, ettei tytön
tarvinnut enää muuta kuin kuunnella.
Einon ajatukset siirtyivät edelleen
seuraaviin päiviin. Hän oli mennyt
uudelleen samaan konttoriin. Hän Näytännön loputtua oli E k o vienyt
oli tälläkertaa tavannut liikkeenhoi- tytön hänen kotiinsa. He olivat het-tajankin,
jolle hänen oli asiaa. Sitten, ken jutelleet kaikkea turhan päiväis-kun
hän oli saanut asiansa toimite- tä Ellin kodin rappusilla. Eino oli
tuksi — kuinka hän oH toivonutkaan ollut juuri lähtemäisillään kun tyttö
öK äkkiä hypännyt häneen kiinni kirkaisten.
Eino ihan säikähti, että mikä
nyt tuli hänen kauniille vangilleen.
"Mikä sinun tuli? Mitä sinä pelkäät?"
oli Einp kysellyt.
"Minä näin rotan! Iso rotta juoksi
tuolla. Etkö sinä nähnyt sitä?"
"En minä mitään nähnyt. —- Sattuu
niin siellä juoksi kissa vain."
"Ei se ollut kissa, se oli iso rotta.
— Minä näin sen", intti tyttö vastaan.
Eino muisteli, kuinka hän tunsi su-että
saisi edes hetkeksi jäädä kahden
Ellin kanssa. Miten häntä silloin
harmitti, kun ei näyttänyt tulevan
lainkaan tilaisuutta väihtää jonkun
sanan Ellin kanssa. Eino huomasi,
että sama halu oli tytöllä, että
hän myös toivoi saavansa Einolle jo-^
tain puhua
Eino oli juuri lähtemäisillään, kun
liikkeenhoitaja oli käskenyt vielä vähän
varttoa ja oli samalla poistunut
laisuutta puhuakseen, mutta tyttö loista tunnetta, jonka sai aikaan ty-kääa
n:
Eino oli tehnyt «en huomion, että
E l l i mielenkiinnolla seurasi hänen
kertomuksiaan metsästäjän elämästä.
Kumpikaan ei ollut,huomannut ajan
nopeaa kulkua, ennenkuin kaupungin
iso kello löi viisi. Silloin Elli oli kuin
unesta herännyt ja alkanut kokoamaan
papereita, laittaen ne laatikkoon
ja lukiten laatikon. /
Silloin oli Einokin kuin hämillään
virkkonut: "Ei liikkeenhoitajaa tullutkaan,
vaikka te arvelitte hänen tulevan
hyvinkin pian? Olen ollut täällä
jo monta tuntia, .eikä häntä vaan
ole kuulunut. .
Silloin oli Elli alkanut nauramaan
jä sanonut: "Kyllä minä hyvm tiesin
ettei häntä tänään tänne tule. Hän
tulee vasta illalla junassa liikeasioiltaan.
En sitä halunnut heti sanoa.
N^^n liikealalla täytyy kundeille monasti
puhua toisin kuin asiat ovat."
Nyt oli Eino muka närkästynyt ja
sanoi t3rtölle: "Te minua siis tahallisesti
petitte. Tiedättekö sitä lakia,
että kun rehellistä ihmistä pettää,
niin siitä seuraa rangaistus? Minä
olen itse tuomari, sillä vääryyden tekijät
metsässä rangaistaan heti. Nyt
saatte kokea mitä seuraa kun rikotte.
ehti ennen häntä.
"Lähdettekö heti kaupungista taas
metsään? —• Miten on sen minun tuomioni
laita?" oli tyttö kysynyt.
Silloin Eino oli sanonut: "Tuomionne
on valmis. Se kuuluu seuraavasti:
Teidän on tänä iltana tultava
kanssani ulos kävelemään, tai
jonnekin teatteriin. Tämän rangaistuksen
määrää laki. — Onko vastaan
sanomista? Jos haluatte vedota tuomiosta,
on se tehtävä minuutin sisällä
tästä hetkestä alkaen."
"Kyllä minä alistun tuomioni kärsimään.
Saatte hakea minut kotoani
kello kahdeksan tänä iltana",'oli t5^tö
vastannut, jatkaen "en halua tälläkertaa
puhua enempää näin "julman"
tuomarin kanssa."
Eino oli lähtenyt varmaan tyytyväi-simpänä
asiakkaana, mitä koskaan
ennen on lähtenyt siitä konttorista.
Tuli lopulta se odotettu aika, jolloin
oli määrä noutaa Ellin hänen
kotoaan. — Niin he olivat menneet
teatteriin, mutta ei EincfTij^ enää
S
Ester
ostajaa muistellutkaan, vaan sitä
faunista tyttöä, joka työskenteli korpUakia. Harkitsen tuomiotanne ja
konttorissa. Siinä syy, miksi Einon langetan sen myöhemmin."
ajatukset olivat yhä vaan kaupungissa.
, ...:: _
Tämä kaunis ja iloisen luontoinen
^tto oli saanut Einossa aikaan muutoksen,
jota harvoin huomaa metsiä
samoilevan miehen luonnossa.
_ Emo muisteli kuinka hän meni
^^ttoriin, missä tyttö oli yksin. -
^'ten hän oU aikonut i k t e ä pois,
*) Piisami = vesirotta. "
Veitikka- silniissä katsoi tyttö Einoon:
"Toivon, ettei tuomion kuuleminen
mene kovin pitkälle. Se olisi
paljon helpompi minulle, sillä tuomion
pelko on paljon raskaampi kestää
kum se, että ihminen jo tietää
rangaistuksensa suuruuden."
Emo oU sanonut hyvästi ja lähtenyt.
Mutta ovessa oli hän tahtomattaan
katsahtanut tyttöä ja silloin hän
oU tytön silmistä nähnyt jotain, jota työntäin eestäs häivän...
Terve Liekki pieni,
valopilkku elon hämärän. —
Luo'os loistehesi toivehikas
syksyyn synkimpähän.
Elvytfäös kipinästä
tuliroiho suuri!
Murra kahle orjuuden
ja vankilankin muurL
Terve Liekki, ystävämme^
päivän harmaan — keskiycai; '
Ollos. kumppanimme, touhun, työn.
Johda rintaan aatos kaunis elon»
poistoin sieltä tuskan, surun fielon.
Terve Liekki,
säde, aamupäivän!
Loista kirkkahasti, •
tön läheisyys. Hän oli kietonut kätensä
tytön ympärille, katsonut silmiin
tyttöä — ja kuinka hän aivan
vastustamattomalla halulla oli suudellut
tyttöä. — Sitä ei ollut tyttökään
vastustanut — ja niin hän oli
yhä uudelleen ja uudelleen suudellut
Elliä.
Einoa vieläkin huvitti, kuinka häh
oli sillä hetkellä toivonut, että olisi aina
isoja rottia heidän ympärillään,
ettei Elli uskaltaisi päästää hänestä
irti.
Sillä kertaa oli Eino kuin unessa
ollen mennyt omalle asunnolleen.
Aina oli tuntunut vain siltä, että Elli
on häneen kiinni puristautuneena.
Vuoteellakaan ei tahtonut tulla uni
silmiin. Oli niin kumma tunne. Eino
tunsi tällä kertaa itsensä niin eriskummalliseksi.
— Hänessä oli syttynyt
— rakkaus...
V Aikaoli.Einolta kulunut hyvin kaupungissa.
Monet kerrat olivat he
olleet Ellin kanssa kahden, missä milloinkin.
Ellikin oli rakastunut Einoon
sen hän oli huomannut monet kerrat^
vaikka ei Elli ollut sitä suoraan tunnustanut.
Sinä iltana, kun Eino lähti
pois kaupungista, oli tyttö sanonut:
"Toivon, että minäkin pääsisin joskus
sinne metsään, missä sinä olet niin
kauan viihtynyt. Sattuu minäkin
viihtyisin hyvin silloin — kun siellä
olisit sinäkin."
Eino huomasi junan lähtiessä liikkeelle,
kuinka kyynel vierähti Ellin
poskille... Hän kuiskasi: "Palaa
takasin terveenä — rakas."
Äkkiä katkasi Einon ajatukset
metsästä kuuluva oksien katkeilu,
kiinnittäen hänen huomionsa metsään.
Ensimäinen ajatus oli — karhu.
V: •: .
Eino juoksi majaansa, otti metsäs-tyskiyäärmsä
ja hiipi metsään ääntä
kohden. — Metsästäjän vaistot heräsivät,
keskeyttäen muut ajatuk*
set • • •
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 11, 1936 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1936-04-11 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki360411 |
Description
| Title | 1936-04-11-01 |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| OCR text | nnnnnnnnnrinnnnnnn^ o Massa numerossa: suomalaisten kaunokirjallinen viikkolehti jätmUyskertomus rtino Mäsitteet N:o 15 kertomus V ^ Q O Q O O O Q Q Q O P o o_oA0APAQJWLOJL9j/ c o 0 'O . e 1 • o s o e :o o o o ..o LAUANTAINA HUHTIKUUN 11 PÄIVÄNÄ 1936 ^iiiiiiiinitiiiHnitiiiiiuuaiiinnuiiiiuiiiiuiiiiinuniutiiniiuiiiiitiniiiunnunuittiunib a-s ^HliuuMniiniutHiiuiiuinuinunianinuiiiiiiittiiniiniitiiiiiiiiiiiiiuiiniiimiiiinniii^ [UHTIKUUN aurinko sulatti viimeisiä lumikinoksia. Ilmassa oli lämmintä kevään tuntua. Metsästä kuului moniäänistä lintujen viserrys^ tä. — Luonto oli heräämässä pitkästä tullakseen myöhemmin uudelleen, kun liikkeenhoitaja on ehtinyt sinne myös tulla .; .Kuinka sitten tyttö oli kehoittanut häntä jäämään sinne vartomaan, sanoen: ''On lurha lähteä Järvet loivat yltään minnekään, sillä liikkeenhoitaja voi hän ei silloin vielä oikein ymmärtänyt . .. muistanut juuri mitään siitä, mitä siellä oli näytetty, niin kiinnostunut hän oli ollut vankiinsa, — kiiten tyttö itseään nimitti. talviunestaan. jääpeitteitä. Joissa ja puroissa virtasi vesi jo vapaana talvellisista jaäkah-leistaan, jotka olivat estänneet niiden vesien vapaasti virtaamasta, muodostaen koko talven ajan esteitä. Missä oli kivi tai joen yli kaatunut puu, siihen oli heti alkanut kokoontua jäätä, koskaan ahdistaneet?'' tulla millä hetkellä hyvänsä", jatkaen samalla: "minullekaan ei ole seura vahingoksi, sillä joudun olemaan niin paljon yksin täällä. Kertokaa minulle metsästä jotain. Vaikka susista ja karhuista . . . Onko ne teitä Niin oli veden taas täyt5ai3rt ottaa itselleen toisen kulkureitin. Mutta nyt olivat kaikki sellaiset esteiethävinneet pois. Tästä näytti vesikin olevan kuin iloissaan, koska se niin kiirehtien virtasi eteenpäin... Kaikki tämä muutos luonnossa jäi tällä kertaa huomaamatta turkispyy-täjä Eino Johnsonilta, joka istui metsästysmajansa edustalla ja laitteli kuivamaan piisamin*) nahkoja. Tänä aamuna oM onni suosinut E i noa hyvin. Hän oli saanut piisamia hyvin runsaasti. Jokivarressa, missä hänen majansa sijaitsi, oli nyt hyvin runsaasti piisamia. Sen voi hayaita siitä määrästä minkä Eino oli heti ensimmäisellä pyydysten kokemis-matkalla saanut, vaikka ei vielä voinut kulkea jokea kuin järvelle saakka, jonne oli matkaa vajaa kolme mailia. Tästä piisamien runsaudesta oli Einokin hyvillään. Hän toivoi nyt onnistuvansa erikoisen hyvin kevät- Pyydystyksessä. ^ Tällä kertaa Eino työskenteli aivan koneellisesti, huomaamatta mitään siitä, mitä ympärillä tapahtui. Hänen ajatuksensa harhailivat kau- JHingissa, mistä hän oli neljä päivää sitten tullut niajalleen piisamia pyydystämään. " ' Viimeinen kaupunkimatka olikin ollut poikkeus ennen tehdyistä matkoista. Hän oli ollut kaupungissa kokonaisen kuukauden, jota vastoin ennen ei ollut viihtynyt siellä kuin jonkun päivän. Hän ei vieläkään saanut ajatuksiaan sieltä pois. Ne pysyivät ja kiertelivät aina vaan sen turkis-komppanian konttorissa, jonne hän oli aina myynyt saamansa turkiseläinten nahat. Ei Eino muisleUut turkisostajaa hyvällä. Ei smne päin- Tällä kertaa ei hän oikeastaan Tähän saakka kun Eino pääsi ajatuksissaan, nauratti häntä vieläkin, kuinka ujosti hän oli keskustellut ensin Ellin — Elli Smith oli tytön nimi — kanssa. Ei mitä ollut tahtonut löytyä sanoja, voinut lausua tytölle. Hiljalleen oli siinä kuitenkin Einon puhe- jotain hakemaan toisesta huoneesta, lahjat palanneet ja aivan huomaamat- Eino oli heti aikonut käyttää tätä ti-taan hän olikin alkanut kertomaan metsässä olostaan ja eri seikkailuistaan tytölle niin vilkkaasti, ettei tytön tarvinnut enää muuta kuin kuunnella. Einon ajatukset siirtyivät edelleen seuraaviin päiviin. Hän oli mennyt uudelleen samaan konttoriin. Hän Näytännön loputtua oli E k o vienyt oli tälläkertaa tavannut liikkeenhoi- tytön hänen kotiinsa. He olivat het-tajankin, jolle hänen oli asiaa. Sitten, ken jutelleet kaikkea turhan päiväis-kun hän oli saanut asiansa toimite- tä Ellin kodin rappusilla. Eino oli tuksi — kuinka hän oH toivonutkaan ollut juuri lähtemäisillään kun tyttö öK äkkiä hypännyt häneen kiinni kirkaisten. Eino ihan säikähti, että mikä nyt tuli hänen kauniille vangilleen. "Mikä sinun tuli? Mitä sinä pelkäät?" oli Einp kysellyt. "Minä näin rotan! Iso rotta juoksi tuolla. Etkö sinä nähnyt sitä?" "En minä mitään nähnyt. —- Sattuu niin siellä juoksi kissa vain." "Ei se ollut kissa, se oli iso rotta. — Minä näin sen", intti tyttö vastaan. Eino muisteli, kuinka hän tunsi su-että saisi edes hetkeksi jäädä kahden Ellin kanssa. Miten häntä silloin harmitti, kun ei näyttänyt tulevan lainkaan tilaisuutta väihtää jonkun sanan Ellin kanssa. Eino huomasi, että sama halu oli tytöllä, että hän myös toivoi saavansa Einolle jo-^ tain puhua Eino oli juuri lähtemäisillään, kun liikkeenhoitaja oli käskenyt vielä vähän varttoa ja oli samalla poistunut laisuutta puhuakseen, mutta tyttö loista tunnetta, jonka sai aikaan ty-kääa n: Eino oli tehnyt «en huomion, että E l l i mielenkiinnolla seurasi hänen kertomuksiaan metsästäjän elämästä. Kumpikaan ei ollut,huomannut ajan nopeaa kulkua, ennenkuin kaupungin iso kello löi viisi. Silloin Elli oli kuin unesta herännyt ja alkanut kokoamaan papereita, laittaen ne laatikkoon ja lukiten laatikon. / Silloin oli Einokin kuin hämillään virkkonut: "Ei liikkeenhoitajaa tullutkaan, vaikka te arvelitte hänen tulevan hyvinkin pian? Olen ollut täällä jo monta tuntia, .eikä häntä vaan ole kuulunut. . Silloin oli Elli alkanut nauramaan jä sanonut: "Kyllä minä hyvm tiesin ettei häntä tänään tänne tule. Hän tulee vasta illalla junassa liikeasioiltaan. En sitä halunnut heti sanoa. N^^n liikealalla täytyy kundeille monasti puhua toisin kuin asiat ovat." Nyt oli Eino muka närkästynyt ja sanoi t3rtölle: "Te minua siis tahallisesti petitte. Tiedättekö sitä lakia, että kun rehellistä ihmistä pettää, niin siitä seuraa rangaistus? Minä olen itse tuomari, sillä vääryyden tekijät metsässä rangaistaan heti. Nyt saatte kokea mitä seuraa kun rikotte. ehti ennen häntä. "Lähdettekö heti kaupungista taas metsään? —• Miten on sen minun tuomioni laita?" oli tyttö kysynyt. Silloin Eino oli sanonut: "Tuomionne on valmis. Se kuuluu seuraavasti: Teidän on tänä iltana tultava kanssani ulos kävelemään, tai jonnekin teatteriin. Tämän rangaistuksen määrää laki. — Onko vastaan sanomista? Jos haluatte vedota tuomiosta, on se tehtävä minuutin sisällä tästä hetkestä alkaen." "Kyllä minä alistun tuomioni kärsimään. Saatte hakea minut kotoani kello kahdeksan tänä iltana",'oli t5^tö vastannut, jatkaen "en halua tälläkertaa puhua enempää näin "julman" tuomarin kanssa." Eino oli lähtenyt varmaan tyytyväi-simpänä asiakkaana, mitä koskaan ennen on lähtenyt siitä konttorista. Tuli lopulta se odotettu aika, jolloin oli määrä noutaa Ellin hänen kotoaan. — Niin he olivat menneet teatteriin, mutta ei EincfTij^ enää S Ester ostajaa muistellutkaan, vaan sitä faunista tyttöä, joka työskenteli korpUakia. Harkitsen tuomiotanne ja konttorissa. Siinä syy, miksi Einon langetan sen myöhemmin." ajatukset olivat yhä vaan kaupungissa. , ...:: _ Tämä kaunis ja iloisen luontoinen ^tto oli saanut Einossa aikaan muutoksen, jota harvoin huomaa metsiä samoilevan miehen luonnossa. _ Emo muisteli kuinka hän meni ^^ttoriin, missä tyttö oli yksin. - ^'ten hän oU aikonut i k t e ä pois, *) Piisami = vesirotta. " Veitikka- silniissä katsoi tyttö Einoon: "Toivon, ettei tuomion kuuleminen mene kovin pitkälle. Se olisi paljon helpompi minulle, sillä tuomion pelko on paljon raskaampi kestää kum se, että ihminen jo tietää rangaistuksensa suuruuden." Emo oU sanonut hyvästi ja lähtenyt. Mutta ovessa oli hän tahtomattaan katsahtanut tyttöä ja silloin hän oU tytön silmistä nähnyt jotain, jota työntäin eestäs häivän... Terve Liekki pieni, valopilkku elon hämärän. — Luo'os loistehesi toivehikas syksyyn synkimpähän. Elvytfäös kipinästä tuliroiho suuri! Murra kahle orjuuden ja vankilankin muurL Terve Liekki, ystävämme^ päivän harmaan — keskiycai; ' Ollos. kumppanimme, touhun, työn. Johda rintaan aatos kaunis elon» poistoin sieltä tuskan, surun fielon. Terve Liekki, säde, aamupäivän! Loista kirkkahasti, • tön läheisyys. Hän oli kietonut kätensä tytön ympärille, katsonut silmiin tyttöä — ja kuinka hän aivan vastustamattomalla halulla oli suudellut tyttöä. — Sitä ei ollut tyttökään vastustanut — ja niin hän oli yhä uudelleen ja uudelleen suudellut Elliä. Einoa vieläkin huvitti, kuinka häh oli sillä hetkellä toivonut, että olisi aina isoja rottia heidän ympärillään, ettei Elli uskaltaisi päästää hänestä irti. Sillä kertaa oli Eino kuin unessa ollen mennyt omalle asunnolleen. Aina oli tuntunut vain siltä, että Elli on häneen kiinni puristautuneena. Vuoteellakaan ei tahtonut tulla uni silmiin. Oli niin kumma tunne. Eino tunsi tällä kertaa itsensä niin eriskummalliseksi. — Hänessä oli syttynyt — rakkaus... V Aikaoli.Einolta kulunut hyvin kaupungissa. Monet kerrat olivat he olleet Ellin kanssa kahden, missä milloinkin. Ellikin oli rakastunut Einoon sen hän oli huomannut monet kerrat^ vaikka ei Elli ollut sitä suoraan tunnustanut. Sinä iltana, kun Eino lähti pois kaupungista, oli tyttö sanonut: "Toivon, että minäkin pääsisin joskus sinne metsään, missä sinä olet niin kauan viihtynyt. Sattuu minäkin viihtyisin hyvin silloin — kun siellä olisit sinäkin." Eino huomasi junan lähtiessä liikkeelle, kuinka kyynel vierähti Ellin poskille... Hän kuiskasi: "Palaa takasin terveenä — rakas." Äkkiä katkasi Einon ajatukset metsästä kuuluva oksien katkeilu, kiinnittäen hänen huomionsa metsään. Ensimäinen ajatus oli — karhu. V: •: . Eino juoksi majaansa, otti metsäs-tyskiyäärmsä ja hiipi metsään ääntä kohden. — Metsästäjän vaistot heräsivät, keskeyttäen muut ajatuk* set • • • |
Tags
Comments
Post a Comment for 1936-04-11-01
