1944-11-25-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAUANTAINA, MARRASKUUN 25 PÄIVÄNÄ
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited. 100-102
Elm Street West, Sudbury, Oritario.
Reglstered at^the Post Office Dept,
Ottawa, as secbnd class matter:
Tilaushinnat:
1 vk ........$2.00
6 kk. . . . . . . . . 1.10
3 kk. ^0
Yhdysvaltoihin:
. Ivk. .....$2.50
6 kk. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1:40
Suomeen ja muualle ulkomaille:
• ,1 vk. . . . . . . . . . . . . . . . .;$3.G0
6 kk. .....................1.65
Liekki ilmestyy Jokaisen viikon lau-antaina
12-sivuisena, sisältäen parasta
feaimokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
Asiamiehille myönnetääri- 20 prosentin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tänään.
ILMOITUSHINNAT: .Yleinen ilmoitushinta
40 senttiä palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä
50 senttiä- jokaiselta muistovärsyltä tai
kiitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä.maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on ostettava itustantajan nimeen:
Vapaus Publishing Company
Liniited.
• Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing
Company Limited, 100-102 Elm
Street West, Sudbury. Ontario
Toimittaja A. Päiviö.
. Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
Me
Meillä vanhoilla ihmisillä on taipumus
koota kaikkea vanhaa tavaraa,
jolla ei ole mitään käyttöarvoa. M i nulla
on erittäin siihen taipumus, ja
kun 42 vuotta asuu samassa talossa.
kirij jä ne friijaripöjat tulivat ainanii
hin kokkiin. Pojis^ oli hv^^ä apukin
ne loukuttivat aina paljon; :paniva;
kokonaisen pionkin loukunväliin kcN
|ralla. ja kyllä siinä päistäreet lenteli
i a hyvää tuli, kun oli miehen voima
loukunvarressa.
Tavallisesti kökänpitäjä traht8era>
Sumuiset, pimeät ja kosteat illat si kökHäväkeä limonaatilla ja ]iis„l]a.
ovat taasen palanneet. Kadut oyat ^i^ppii^si sitten ama noustiin riihen
varjoisat ja hämärät. Siellä vaeltaa luukusta luuvaan ja ruvettiin mene-ihmisiä,
nuoria ja vanhoja, ikävöiviä
ja odottavia. Siellä on jännit-niinsitä
kerääntyy jos jotakin. .UsCin • tävää, siellä eletään ihmeellisiä kat-
P.O. Box 69 Sudbury, -Ont:
Toimituksen kuimasta
Meillä siidburylais^illa ja lähiympä-rtstöläisillä
on nyt käsillä se merkkitapaus,
josta äskettäin mainitsimme,
nim. SJ. Sudburyn osaston uuden haalin
avajaiset. Juuri tänä keskiviikkoiltana
vietämme sitä juhlaa asianmu- pässäkian; niin > p a ' o l i ^ tän^^n.
karsm, vaihtelevin,ajoskin huomatta- :js,'appeja minulla on mvöskin, van-van
musikaalisin ohjelmin, ja jatkamme
juhlimista vielä määrätyin ohjelmin
kolmena muuna iltana. Se on jotakin.
Tämä on erikoinen merkkitapaus
näiden haäliemmc historiankin vuoksi,
sillä tämä on jo kolmas SJ. osas-katselen
niitä ja ajattelen kantaa mereen,
mutta silloin tekee ihan kipeää .
ja taas annan olla — ne kun ovat tulleet
hankituksi silloin, kun elämä on
ollut tiukkaa, lapset pieniä, perhe
suuri. Jokaisen.esineen hankkimiseen
on saanut säästää ja ahertaa, siksi kai
ne ovat niin rakkaiksi tulleet.
Tyttäreni, täällä käydessään teki
suursiivousta ja sanoi minulle: "'Mitä
sinä äiti teet kaikella vanhalla, joka
on vain tiellä? Minä kotonani hävitän
kaiken kelpaamattoman." Ja niin
hän keräsi suuren laatikon m'ereen
vietäväksi. -
Kyllä ymmärsin että siinä oli jär- neen. Siellä saattoi olla vapaa
keä. mutta sittenkin hiivin sinne.laa- ties vähän liikaakin. Siellä voi lau-tikoUe
ja löysin sieltä jotakin, jonka laa, nauraa ja vaikka itkeä. En osaa
pelastin vielä häviöstä, jotakin, jota sitäkään jälestäpäin katua. Päinvas-tietysti
en ole tarvinnut. '
Mutta sainpa kerran loistaa silla tal-teenpanollani.
Tyttäreni tarvitsi oikein
pitkää vetokiinnit3^snauhaa ;ja
haikaili, että mistähän sen nyt:saisi.
Silloin sanoin: *'Kyllähäri tästä "pulasta
päästään. Minulla on niitä
tuolla ihan laatikollinen, olen ne ratkonut
>'^hhoista vaatteista; katsohan
sieltä." Ja löysihän hän sieltä tarvitsemansa.
Xvt kun ei niitä'ole-kau-kelmia
elämän kaikkikäsittävästä romaanista.
Siellä ollaan onnellisiä, tai
ollaan pettyneitä ja onnettomia. Sehän
kuuluu 'elämän romaaniin, - eihän'
«e muuten täydellistä olisikaan..
Syksy tuo mieleeni muistoja vanhasta
kotimaastani. Muistan, kuinka
hauskaa siellä oli pimeinä syysiltoina,
kun meri lainehti syvänä ja
mustana jalkojemme juuressa ja majakan
valo kiersi huikaisevana ympäri,
valaisten säännöllisiti väliajoin rannalla
ilakoivia. Se oli jotain suurenmoista.
Siellä uskalsi itsekin olla sitä
mitä todella o}i valo- ja varjopuoli-ken-hoista
vaatteita otettuja, sellainen varasto,
että sieltä varmaan löytyy jokaiseen
tilapäiseen tarpeeseen sopiva
'ja usein sitä joudutaan penkomaankin,
i -
Meillä ihmisillä on mvös vleensä
, ^ ^kaksikin, ja läjän kirjoja, joista, kun
fon haah Sudburyssa. Ensimmäinen, poislähtijä panee toimeenhuuto-vom
32 vuotta Sitten rakennettu Li- cir..,. _
berty-haali, meni osaston käsistä Canadan
kurjimpana pula-aikana, jolloin
asiaa vielä pahensi silloin tapah-ttmtit
hajaannus. Ei kyetty maksamaan
haalin vdkoja ja niin se meni.
Osaston toiminta ci kuitenkaan lakannut,
vaan sitä jatkettiin vaikeissakin
olaissa, m.m. osaston ostamassa 'Tyihi
tPftistossa. Noin kuusi vuotta sitten
rakemicltiin ioinen ^hadli, Finnish-'
Mali, joka sitten pian,ikunSJ.läitto-
*nrana lakkautettiin, jöittuihaUitukseh
kaiUrdilim. Viime helmikuussa, jolloin
haali olisi 'kohta saatu osaston
'^käyttöön, se rräänä yönä syttyi tun-kaupan,
niin sinne mennään — ja
huudetaan. Vaikka tavarat usein
toin. Kaipaan vieläkin seuraa, missä
jokainen voi ujostelematta innostua,
-missä mielipiteet sanotaan suoraan
toisille toverillisessa, mielessä. Sellaisessa
seurassa leikki ymmärretään,
siellä ei ole ahdistavaa arvokkuutta,
joka minusta täällä pilaa ihmisten yhteiset
tilaisuudet.
Seillainen on kevyttä jonkun mielestä.
;Ehkä se on, kevyttä. Mutta
eikö ihminen voi joskus ottaa elämää
kevyesti. Ihminen, joka on raju ilossaan,
tajuaa-.myöskin elämän vakavuuden
syvemmin, ja luonnon kauneudet
hänelle myöskin ihmeellisim-pinä
näyttäytyvät.
Vielä vuosien. perästä kaipaan noita
kauan sitten-elettyjä syysiltoja ja
niitä ihmisiä, Joiden kanssa silloin
yhdessä olin. Meitä oli useita levottomia
ihmisiä. Missä he kaikki lienevätkin,
vaan luulen että vuodet ja
olosuhteet ovat pakoittaneet muitakin
•nousevat suuriin hintoihin, niin innos- kuin minut hiljaisuuteen ja — arvok-
•tutaan, kilpaillaan ja luullaan saata- kuuteen. Vaan uskon, että me;jokai-
*van halvalla — vanhaa tavaraa, joka -nen/kaipauksella muistamme aina.; jos-
•ei ole uuden veroista. Pari kertaa
olen ollut -huutokaupassa. ¥hden
kerran huusin laatikollisen vanho^ja
Hasipurkkeja, joita en ole voinut käyt-
'tää,r>kun en ole saanut niihin sopivia
.^iansia. Toisen kerran huusin halkinaisen
4cennafcannun, taisi niitä olla ikysyrikin,
kaksikin, ja läjän kinjoja, joista kun
•lähemmin -tarkastelin, paras oli ^räs
'-meidän lainakirjastomme kirja.
En ole^nää mennyt huutokauppoi-kus
tuota aikaa. Silloin syntyi parempia
tarinoita kuin sen jälkeen, ja
määri piirileikkiä laulun tahdilla.
Hauskaahan se oli j a niin uutta mi-nnlle,
joka vasta aloin opetella nuor-ten;
tavoiIle. Xiitä laulujakin piisasi
loppumattomiin; vaikka olisi aamuun
asti menty; niin laulut oli aina eri
^ sorttisia.. '
Joka isyksy, kun piikain ja renkien-
vuosi oli lopussa j a ruvettiin uudestaan
vuosiorjiksi, pidettiin "pää-viikko",
joka vietettiin vapaasti. U-sein-
muutettiin taloa, nuitta usein pysyttiin
entisessä paikassa. Pääviikolla
ne pellavat vasta huutia saivatkin.
Kökkiä pidettiin päivällä ja paljon
valmista saatiin.
Muistan yhden syksyn: silloin oli
juuri sen pääviikon pito. Yksi torpan
tytär, Maiju, joka ei koskaan ollut
piikana, vaikkei meitä piikoja ylenkatsonut,
piti myös kökän pellavilleen
iltapuhteella. Silloin olikin niin hyvä
pellavavuosi, ettei vanhimmatkaan
muistaneet semmoista nähneensä.
Kuitu oli pitkän sitkeää ja hienoa
kuin silkki. Maijun pellavat olivat
ejitoten parhaimpia.
Maiju kun haastoi meitä piikoja
kökkääri, niin Hän kielsi, ettei siitä saa
kenellekään pvJiua, ettei tule muita
kuin käskettyjä. Kielsi flikkoja,
joilla friijari oli, ettei sanoa heille-kään,
sillä riihi on pieni, pojat ovat
siellä vain tiellä ja häiritsevät työntekoa.
TiUvattiin pitää Maijun kökkä
safassa. '
Mentiin sitten määräiltana pimeän
tultua paikalle. Oli määrä viedä mukana
työkaluja ja joillakin oli häky-lä
ja harja,'ja kantoipa jotkut lihtaa-kin
selässään.
Maijun veli Kustu oli sellainen pojan
viikari ja huomasihan hän. että
heille tuli flikkoja ja menivät riiheen.
Maiju sanoi Kustulle, että 'muistakin
olla sanomatta kenellekään, että
riihessä on kökkä, saat potun limo-naatia
ja «korpun, JOS et sano kelle-
'Kustu lupasi olla sanomatta.
Tvö alettiin. Pantiin kolme lonkia,
«en tiedä, eikä kukaan vastaa jos
ULLA.
tcmattomalla tavalla tuleen ja palot rxi • * i • • .
. p . .-; . , to. Olen järjestänyt;leivän TMiston
poroksi. Se oh omitmncn isku ' ioka i - i .
^. ^ ^ .. siksi päiväksi, kun muuten en-ole ol-tictystt
tuntut hyvm pahalta, riutta i . . ^ • * ^
^ * lUt varma'etta vom vastustaa kiusaus-rcärattiin
samalla se kannusti ihmisiämme im-siin
ponni^uksUn ja siitä on seurauksena
nyt tämä toiminnalle avautuva
uusi, aika tilava ja kaunis haali, luullaksemme
parhaimpia haaleja. mitä
• sumndlaisilla 'Catiadassa on. THyvän
vaikutuksen se sisäönastujaan tekrt.
Monesta syystä on tämän haalin
ympärille keräytyneiden ihmisten
mieliala nyt toisenlainen kuin se oli
'muutamia vuosia sitten, ja toisenlai-hcn
kuin se oli edellisen haalin raken-
• nusaikoinakin. Valoisampi, vapautuneempi
ja ibivokkäampi se on. Tunnetaan,
että tämä haali tulee säilymään
käsissä ja että siellä tullaan jatkamaan
virkeää valistustyötä suurin
joukoin. ,
Mainitsimme, että uusi haalimrfie
on aika tilava, mutta luultavasti sc jo
-ta imennä vetämään vanhaa romua,
jota on liikaa ennestäänkin.
Näin pyhäinpäivän aikana ja pitkästi
molemmin poolin kangertaa kamalasti
muistot siitä vanhasta nuo-Öh
hoi, kunpa olisi sisua niitä hä- ruudesta siellä vanhassa kotimaassa.
vittäa, mutta taitaa jäädä perillisten
'tehtäväksi.
ISOÄITL
En oikem tiedä itsekään miksi tuo aika
ori n i in kangertamaan jäänyt. Arvelen
vaan, jotta siihen on osuutensa
silläkin, että silloin aloin kurkistella
nuorison kisailuja."Ensimmäiset nuorten
seurassa oli ne kökät, joita piiat
pitivät pellaville. Ölin yksi nuori pii-
— ._ _ ; ^ j^inijjji-in ruvettiin haastamaan
näissä juhlatilaisuuksissa ja hyvin u- niihin kiikkiin. Xiinpä usein ilta-sqnr;
d^lleenkin näyttäytyy liian pic- puhteilla olikin kökkä jossain riihes-neksL
Toivomme ~~ kaikesta sen sä, jossa piika oli pellavansa kuivan-
MAAILMASSA lasketaan-olevan
noin 270,000,000 englanninkieltä puhuvaa
ihmistä.
tuottamasta hankaluudesta huolimatta
— että min kövisi. Toivomme, että
tämä uusi haalimme on lämmin ja
viihtyisä keskus kaikille sekä huvi-
Cttä valistushaluisille ihmisille viikosta
%<iikkoon, vuodesta vuoteen. — AP.
-JOS joku onnistui, silloin olimme kaik- kua ensin virkaan ja vuoroin louku-ki^
onnellisia ja iloisia. tettiiri. Kuten sanottu, pellava oli
Ketä lienee joukostamme vielä siel- -feyvää, ei yhtään kiiitua katkennut.
'Marju antoi silloin täHöin kupin limo-naatia
ja yhden kerran nisun kanssa.
Rfaii oli lämmin, ^ikä sopinut oveakaan
auki pitää, ettei oliäi näkynyt
valo. Ktistu-poika oli tullut riiheen
osaansa odottamaan. Maiju piti sanansa
ja Kiistu. lähti- pottunsa kanssa,
sanoi -menevänsä maata. Mutta
kahta kuri Kustii oli ruvennut korpun
kanssa limonaatia säa^pämään, olikin
poikalauma posa3itanut tupaan ja ruvennut
utelemaan ^ u s t u l t a . e t t ä mistä
hän limonaatia on saanut. Kustu
oli väin särpänyt eikä ollut aikonut
puhua mitään. Mutta pojat olivat
arvanneet että Kustu on ostettu ja
tarjorineet hänelle jokainen kymmenen
penniä, jos hän sanoo missii t^i-kat
ovat. Ja niin Kustu oli ?i:fn(>niit,
että flikat loukuttaa riihessä. Kiihi
oli kaukana muusta kartanosta, ra-pakoisen
kujan takana.
Me flikat olimme saaneet jo pali'>"
valmista aikaan, ja Maijulla oli
ennen loukutettuja pellavia iso ka.-a.
että niitä sai heti lihdata ja sen p i -
räiin ^häkylöidä ja sitten harjata.
Kahdenlaisia tappuroita oli jo iso ka-nut.
Kyllä siellä pellavat näkivät huutia..
Siellä loukutettiin, lihdattiin, hä-kylöitiin
ja harjattiin, miitla ei silti
kehrätty. Niillä raavahemmilla f li- ^.^ ^
koilla oli monella vakituinen friijari- sa nurkassa, svdänsormahittiakin vai-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 25, 1944 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1944-11-25 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki441125 |
Description
| Title | 1944-11-25-02 |
| OCR text |
Sivu 2 LAUANTAINA, MARRASKUUN 25 PÄIVÄNÄ
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited. 100-102
Elm Street West, Sudbury, Oritario.
Reglstered at^the Post Office Dept,
Ottawa, as secbnd class matter:
Tilaushinnat:
1 vk ........$2.00
6 kk. . . . . . . . . 1.10
3 kk. ^0
Yhdysvaltoihin:
. Ivk. .....$2.50
6 kk. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1:40
Suomeen ja muualle ulkomaille:
• ,1 vk. . . . . . . . . . . . . . . . .;$3.G0
6 kk. .....................1.65
Liekki ilmestyy Jokaisen viikon lau-antaina
12-sivuisena, sisältäen parasta
feaimokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
Asiamiehille myönnetääri- 20 prosentin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tänään.
ILMOITUSHINNAT: .Yleinen ilmoitushinta
40 senttiä palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä
50 senttiä- jokaiselta muistovärsyltä tai
kiitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä.maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on ostettava itustantajan nimeen:
Vapaus Publishing Company
Liniited.
• Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing
Company Limited, 100-102 Elm
Street West, Sudbury. Ontario
Toimittaja A. Päiviö.
. Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
Me
Meillä vanhoilla ihmisillä on taipumus
koota kaikkea vanhaa tavaraa,
jolla ei ole mitään käyttöarvoa. M i nulla
on erittäin siihen taipumus, ja
kun 42 vuotta asuu samassa talossa.
kirij jä ne friijaripöjat tulivat ainanii
hin kokkiin. Pojis^ oli hv^^ä apukin
ne loukuttivat aina paljon; :paniva;
kokonaisen pionkin loukunväliin kcN
|ralla. ja kyllä siinä päistäreet lenteli
i a hyvää tuli, kun oli miehen voima
loukunvarressa.
Tavallisesti kökänpitäjä traht8era>
Sumuiset, pimeät ja kosteat illat si kökHäväkeä limonaatilla ja ]iis„l]a.
ovat taasen palanneet. Kadut oyat ^i^ppii^si sitten ama noustiin riihen
varjoisat ja hämärät. Siellä vaeltaa luukusta luuvaan ja ruvettiin mene-ihmisiä,
nuoria ja vanhoja, ikävöiviä
ja odottavia. Siellä on jännit-niinsitä
kerääntyy jos jotakin. .UsCin • tävää, siellä eletään ihmeellisiä kat-
P.O. Box 69 Sudbury, -Ont:
Toimituksen kuimasta
Meillä siidburylais^illa ja lähiympä-rtstöläisillä
on nyt käsillä se merkkitapaus,
josta äskettäin mainitsimme,
nim. SJ. Sudburyn osaston uuden haalin
avajaiset. Juuri tänä keskiviikkoiltana
vietämme sitä juhlaa asianmu- pässäkian; niin > p a ' o l i ^ tän^^n.
karsm, vaihtelevin,ajoskin huomatta- :js,'appeja minulla on mvöskin, van-van
musikaalisin ohjelmin, ja jatkamme
juhlimista vielä määrätyin ohjelmin
kolmena muuna iltana. Se on jotakin.
Tämä on erikoinen merkkitapaus
näiden haäliemmc historiankin vuoksi,
sillä tämä on jo kolmas SJ. osas-katselen
niitä ja ajattelen kantaa mereen,
mutta silloin tekee ihan kipeää .
ja taas annan olla — ne kun ovat tulleet
hankituksi silloin, kun elämä on
ollut tiukkaa, lapset pieniä, perhe
suuri. Jokaisen.esineen hankkimiseen
on saanut säästää ja ahertaa, siksi kai
ne ovat niin rakkaiksi tulleet.
Tyttäreni, täällä käydessään teki
suursiivousta ja sanoi minulle: "'Mitä
sinä äiti teet kaikella vanhalla, joka
on vain tiellä? Minä kotonani hävitän
kaiken kelpaamattoman." Ja niin
hän keräsi suuren laatikon m'ereen
vietäväksi. -
Kyllä ymmärsin että siinä oli jär- neen. Siellä saattoi olla vapaa
keä. mutta sittenkin hiivin sinne.laa- ties vähän liikaakin. Siellä voi lau-tikoUe
ja löysin sieltä jotakin, jonka laa, nauraa ja vaikka itkeä. En osaa
pelastin vielä häviöstä, jotakin, jota sitäkään jälestäpäin katua. Päinvas-tietysti
en ole tarvinnut. '
Mutta sainpa kerran loistaa silla tal-teenpanollani.
Tyttäreni tarvitsi oikein
pitkää vetokiinnit3^snauhaa ;ja
haikaili, että mistähän sen nyt:saisi.
Silloin sanoin: *'Kyllähäri tästä "pulasta
päästään. Minulla on niitä
tuolla ihan laatikollinen, olen ne ratkonut
>'^hhoista vaatteista; katsohan
sieltä." Ja löysihän hän sieltä tarvitsemansa.
Xvt kun ei niitä'ole-kau-kelmia
elämän kaikkikäsittävästä romaanista.
Siellä ollaan onnellisiä, tai
ollaan pettyneitä ja onnettomia. Sehän
kuuluu 'elämän romaaniin, - eihän'
«e muuten täydellistä olisikaan..
Syksy tuo mieleeni muistoja vanhasta
kotimaastani. Muistan, kuinka
hauskaa siellä oli pimeinä syysiltoina,
kun meri lainehti syvänä ja
mustana jalkojemme juuressa ja majakan
valo kiersi huikaisevana ympäri,
valaisten säännöllisiti väliajoin rannalla
ilakoivia. Se oli jotain suurenmoista.
Siellä uskalsi itsekin olla sitä
mitä todella o}i valo- ja varjopuoli-ken-hoista
vaatteita otettuja, sellainen varasto,
että sieltä varmaan löytyy jokaiseen
tilapäiseen tarpeeseen sopiva
'ja usein sitä joudutaan penkomaankin,
i -
Meillä ihmisillä on mvös vleensä
, ^ ^kaksikin, ja läjän kirjoja, joista, kun
fon haah Sudburyssa. Ensimmäinen, poislähtijä panee toimeenhuuto-vom
32 vuotta Sitten rakennettu Li- cir..,. _
berty-haali, meni osaston käsistä Canadan
kurjimpana pula-aikana, jolloin
asiaa vielä pahensi silloin tapah-ttmtit
hajaannus. Ei kyetty maksamaan
haalin vdkoja ja niin se meni.
Osaston toiminta ci kuitenkaan lakannut,
vaan sitä jatkettiin vaikeissakin
olaissa, m.m. osaston ostamassa 'Tyihi
tPftistossa. Noin kuusi vuotta sitten
rakemicltiin ioinen ^hadli, Finnish-'
Mali, joka sitten pian,ikunSJ.läitto-
*nrana lakkautettiin, jöittuihaUitukseh
kaiUrdilim. Viime helmikuussa, jolloin
haali olisi 'kohta saatu osaston
'^käyttöön, se rräänä yönä syttyi tun-kaupan,
niin sinne mennään — ja
huudetaan. Vaikka tavarat usein
toin. Kaipaan vieläkin seuraa, missä
jokainen voi ujostelematta innostua,
-missä mielipiteet sanotaan suoraan
toisille toverillisessa, mielessä. Sellaisessa
seurassa leikki ymmärretään,
siellä ei ole ahdistavaa arvokkuutta,
joka minusta täällä pilaa ihmisten yhteiset
tilaisuudet.
Seillainen on kevyttä jonkun mielestä.
;Ehkä se on, kevyttä. Mutta
eikö ihminen voi joskus ottaa elämää
kevyesti. Ihminen, joka on raju ilossaan,
tajuaa-.myöskin elämän vakavuuden
syvemmin, ja luonnon kauneudet
hänelle myöskin ihmeellisim-pinä
näyttäytyvät.
Vielä vuosien. perästä kaipaan noita
kauan sitten-elettyjä syysiltoja ja
niitä ihmisiä, Joiden kanssa silloin
yhdessä olin. Meitä oli useita levottomia
ihmisiä. Missä he kaikki lienevätkin,
vaan luulen että vuodet ja
olosuhteet ovat pakoittaneet muitakin
•nousevat suuriin hintoihin, niin innos- kuin minut hiljaisuuteen ja — arvok-
•tutaan, kilpaillaan ja luullaan saata- kuuteen. Vaan uskon, että me;jokai-
*van halvalla — vanhaa tavaraa, joka -nen/kaipauksella muistamme aina.; jos-
•ei ole uuden veroista. Pari kertaa
olen ollut -huutokaupassa. ¥hden
kerran huusin laatikollisen vanho^ja
Hasipurkkeja, joita en ole voinut käyt-
'tää,r>kun en ole saanut niihin sopivia
.^iansia. Toisen kerran huusin halkinaisen
4cennafcannun, taisi niitä olla ikysyrikin,
kaksikin, ja läjän kinjoja, joista kun
•lähemmin -tarkastelin, paras oli ^räs
'-meidän lainakirjastomme kirja.
En ole^nää mennyt huutokauppoi-kus
tuota aikaa. Silloin syntyi parempia
tarinoita kuin sen jälkeen, ja
määri piirileikkiä laulun tahdilla.
Hauskaahan se oli j a niin uutta mi-nnlle,
joka vasta aloin opetella nuor-ten;
tavoiIle. Xiitä laulujakin piisasi
loppumattomiin; vaikka olisi aamuun
asti menty; niin laulut oli aina eri
^ sorttisia.. '
Joka isyksy, kun piikain ja renkien-
vuosi oli lopussa j a ruvettiin uudestaan
vuosiorjiksi, pidettiin "pää-viikko",
joka vietettiin vapaasti. U-sein-
muutettiin taloa, nuitta usein pysyttiin
entisessä paikassa. Pääviikolla
ne pellavat vasta huutia saivatkin.
Kökkiä pidettiin päivällä ja paljon
valmista saatiin.
Muistan yhden syksyn: silloin oli
juuri sen pääviikon pito. Yksi torpan
tytär, Maiju, joka ei koskaan ollut
piikana, vaikkei meitä piikoja ylenkatsonut,
piti myös kökän pellavilleen
iltapuhteella. Silloin olikin niin hyvä
pellavavuosi, ettei vanhimmatkaan
muistaneet semmoista nähneensä.
Kuitu oli pitkän sitkeää ja hienoa
kuin silkki. Maijun pellavat olivat
ejitoten parhaimpia.
Maiju kun haastoi meitä piikoja
kökkääri, niin Hän kielsi, ettei siitä saa
kenellekään pvJiua, ettei tule muita
kuin käskettyjä. Kielsi flikkoja,
joilla friijari oli, ettei sanoa heille-kään,
sillä riihi on pieni, pojat ovat
siellä vain tiellä ja häiritsevät työntekoa.
TiUvattiin pitää Maijun kökkä
safassa. '
Mentiin sitten määräiltana pimeän
tultua paikalle. Oli määrä viedä mukana
työkaluja ja joillakin oli häky-lä
ja harja,'ja kantoipa jotkut lihtaa-kin
selässään.
Maijun veli Kustu oli sellainen pojan
viikari ja huomasihan hän. että
heille tuli flikkoja ja menivät riiheen.
Maiju sanoi Kustulle, että 'muistakin
olla sanomatta kenellekään, että
riihessä on kökkä, saat potun limo-naatia
ja «korpun, JOS et sano kelle-
'Kustu lupasi olla sanomatta.
Tvö alettiin. Pantiin kolme lonkia,
«en tiedä, eikä kukaan vastaa jos
ULLA.
tcmattomalla tavalla tuleen ja palot rxi • * i • • .
. p . .-; . , to. Olen järjestänyt;leivän TMiston
poroksi. Se oh omitmncn isku ' ioka i - i .
^. ^ ^ .. siksi päiväksi, kun muuten en-ole ol-tictystt
tuntut hyvm pahalta, riutta i . . ^ • * ^
^ * lUt varma'etta vom vastustaa kiusaus-rcärattiin
samalla se kannusti ihmisiämme im-siin
ponni^uksUn ja siitä on seurauksena
nyt tämä toiminnalle avautuva
uusi, aika tilava ja kaunis haali, luullaksemme
parhaimpia haaleja. mitä
• sumndlaisilla 'Catiadassa on. THyvän
vaikutuksen se sisäönastujaan tekrt.
Monesta syystä on tämän haalin
ympärille keräytyneiden ihmisten
mieliala nyt toisenlainen kuin se oli
'muutamia vuosia sitten, ja toisenlai-hcn
kuin se oli edellisen haalin raken-
• nusaikoinakin. Valoisampi, vapautuneempi
ja ibivokkäampi se on. Tunnetaan,
että tämä haali tulee säilymään
käsissä ja että siellä tullaan jatkamaan
virkeää valistustyötä suurin
joukoin. ,
Mainitsimme, että uusi haalimrfie
on aika tilava, mutta luultavasti sc jo
-ta imennä vetämään vanhaa romua,
jota on liikaa ennestäänkin.
Näin pyhäinpäivän aikana ja pitkästi
molemmin poolin kangertaa kamalasti
muistot siitä vanhasta nuo-Öh
hoi, kunpa olisi sisua niitä hä- ruudesta siellä vanhassa kotimaassa.
vittäa, mutta taitaa jäädä perillisten
'tehtäväksi.
ISOÄITL
En oikem tiedä itsekään miksi tuo aika
ori n i in kangertamaan jäänyt. Arvelen
vaan, jotta siihen on osuutensa
silläkin, että silloin aloin kurkistella
nuorison kisailuja."Ensimmäiset nuorten
seurassa oli ne kökät, joita piiat
pitivät pellaville. Ölin yksi nuori pii-
— ._ _ ; ^ j^inijjji-in ruvettiin haastamaan
näissä juhlatilaisuuksissa ja hyvin u- niihin kiikkiin. Xiinpä usein ilta-sqnr;
d^lleenkin näyttäytyy liian pic- puhteilla olikin kökkä jossain riihes-neksL
Toivomme ~~ kaikesta sen sä, jossa piika oli pellavansa kuivan-
MAAILMASSA lasketaan-olevan
noin 270,000,000 englanninkieltä puhuvaa
ihmistä.
tuottamasta hankaluudesta huolimatta
— että min kövisi. Toivomme, että
tämä uusi haalimme on lämmin ja
viihtyisä keskus kaikille sekä huvi-
Cttä valistushaluisille ihmisille viikosta
% |
Tags
Comments
Post a Comment for 1944-11-25-02
