Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 25, 1955

              SIRKKA oli köyhän torpan tyttö,
kolme vuotta - velj^an Waiiamia
nuorempi. Sirkan kotitorppa sijaitsi
kaaniin koi\'umetsän laidassa, jär\'en
rannalla- Siitä torppa olikin saanut
nimensä Koivujärvi.
Siihen olivat äiti ja isä ennen kotinsa
perustaneet. Kumpaisellakaan ei ollut
suuria varoja., sillä lie olivat talollisten
palvelijoita. . Kovalla innostuksella. he
kuitenkin ryhtyivät pyrkimään eteen­päin.
Elämää vaikeutti vielä se, että
taloon, jonka maalla torppa sijaitsi, pi­ti
parhaan 4 c e ^ aikana tehdä smonta
viikkoa verotyötä. Samoin myöskin
talvella. Kun molemmat kuitenkin oli­vat
aina mukana, niin päästiinhän sitä
kuitenkin eteenpäin.. -Saatiin sitten
lehmäkin ja vähän muuta pientä kar­jaa.
Koivujärven emäntä, Katri, oli pie­ni
ja heikkorakenteinen ihminen, mut­ta
kova hän oli yrittämään. Jo usean
vuoden torpassa asuttuaan syntyi heille
poika, jolle auettiin nimeksi ,William.
Xvt ei äiti enää voimit mennä talollis­ten
töihin, mutta sitä ahkerammin hän
uurasti kotona ja olihan se hauskaakin,
•kun oli oma pieni poika rattona ja ke­nen
ii3rväksi ahersi. Ahkeraan äiti aina
kävikin poikaansa katsomassa työnsä
välissä. Isä kävi vieraiden työssä, jois­sa
niissäkään eivät ansiot olleet suuret
ja työtäkään ei ollut aina.
M itta nopeasti laajenivat torpan pel­lot,
vaikka olikin 3?:ovan työn takana.
Ensin piti hakata koivikko pois ja sit­ten
kuokalla kääntää maa. Kyllä se
tapahtuu, kun on nuori ja terve, tapasi
Korv-jjärven isäntä sanoa. Kun sitten
oli kolme vuotta kulunut Williaminsyn-t>
Tnä5tä, odotettiin torppaan taas väen
On
Eräänä kauniina kesäiltana, kun isä
tuli ^-Qtiin oli Katri hyyin kipeä ja isän.
oli lähdettävä heti hakemaan Männis­tön
Eveliinaa, paikkakunnan kätilöä,
joka kylläkään ei ollut sitä varten kou­lua
Käynyt. Monta lasta hän oli kui-tenkh
maailmaan auttanut ja eihän
koko pitäjässä silloin vielä ollut kou-luultItua
kätilöä.
Kstri lämmitti pienen saunan, sillä
sehän siihen aikaan oli Suomessa paik­ka,
jossa lapset synnytettiin. Monta
keri £ a hänen täytyi poltteiden takia
työnj-ä keskeyttää. Vasta seuraavana
aarnina syntyi pieni ja heikko tyttö.
Älli vii silloin niin heikko, että menetti
tajun-.ansa*. " . ..
Eveliinalla. oli nyt kiire saada lapsi
Mtä>.asteeseen, sillä hän oli ankarasti
uskovainen ihminen. Hän sanoi, että
jos ]ap5i kuolee ennen kastamista, niin
häne":':ä ei ole taivaaseen pääsemisen
niahcollisuutta. . Hän ^kysyikin isältä,
että mikä pannaan, tuolle sirkalle ni­meke:.
Hän nimitti lasta sirkaksi pie­nuuden
takia. Isä sanoi, että voipihan
tytön nimittää vaikka, Sirkaksi, sitten­hän
vn nimensä kaltainen. NiiiT E\'€-
liina :oimitti hätäkasteen ja nimitti lap­sen
Sirkaksi.
^ Isä oli kuitenkin enemmän huolis­saan
äidistä. Hän ajatteli, että jos
Katrin ei olisi tarvinnut tehdä niin pal­jon
i-rovaa työtä, voisi kaikki olla pa­remmin.
Hän hieroi ja lääkitsi vai­moaan,
mutta mikään ei auttanut. Täy­sin
Tajuihinsa tulematta hän siirtyi
ikui>fen lepoon jo samana päivänä.
oli ankara' isku isälle, joka jäi
yksir. kahden pienen lapsen kanssa.
Aluksi hän ei tahtonut osata järjestää
mitään asioita, niin murtunut hän oli.
Eveliina oli kuitenkin touhukas ihmi­nen
Iz sanoi kyllä järjestävänsä kaiken,
kuniiiH Simo vain järjestäisi arkun.
Hän antoi Simolle muitakin ohjeita
haut£;aisten ja muiden järjestelyjen
suhteen.
Pa:;on tuli hautajaisiin naapureita ja
tuttavia. * Jokainen heistä surkutteli
lapsia, jotka olivat jääneet ilman äitiä,
mutu kukaan ei halunnut ottaa heitä
hoitc:nsa, sillä kaikilla oli kylliksi työ-nea
Kirj. MANDI-MUORI
tä omissaan. Simo pyysikin nyt Eve­liinaa
jäämään edes vähäksi aikaa hoi-tamaan
lapsia ja taloutta ja surullista
elämää. Simosta tuntui elämä liian
raskaalta vaimonsa kuoleman jälkjeen
ja vaikka hän koetti kuinka kaikkea
järjestellä, ei mistään .tahtonut tulla
mitään.
Niinpä sitten kerran sanoikin Eve­liinalle,
että olen tässä ajatellut antaa
pienenunän jollekin kasvattitytöksi.
Ikävältä se tuntuu niinkin ajatella, mut­ta
kun olen kysellyt nuorempaa hoita­jaa,
niin ei sitä ole saatavissa. Ku­kaan
ei ryhdy vähällä siihen ja varoja
ei ole paljon maksaa. Eveliina oli vä-symji;
ja vanha, erkä siis voinut ottaa
paikkaa.
Kerran sitten Eveliina meni taloon
missä Simo kävi työssä ja. kysyi eikö lonjussit maksoivat vähän. Hän sai
emäntä ottaisi lapsia päiväksi hoitoonsa,
Simo itse pitäisi niistä huolen yön
aikana, veisi illalla kotiin ja toisi aamul­la
tulessaan. Kun emäntä ei ollut suos­tuvainen
sanoi Eveliina viimein, että
ette te osaa yhtään ajatella köyhän ase­maa
ja kuinka Simo voi teillä työssä
käydä, jos hänfen pitää itsensä lapset
hoitaa. -Niinpä emäntä sitten suostui
ottamaan lapset päiviksi luokseen ja
Eveliina pääsi vapaaksi.
Niin meni kesäaika, mutta kun tuTi
syksyi ja kylmät, ei sellainen menettely
enää käynyt laatuun. Siihen aikaan,
oli Suomessa Sellainen tapa, että kurita
myi- köyhien lapsia ja vanhuksia halua­ville
ja niin Simokin, päätti antaa lap­sensa
kunnan mjrytäviksi, sillä eihän
siinä mikään muukaan auttanut. Hän
meni kunnanesimiehen puheille. Hän
lupasi itsekin maksaa osan, jos vain
kunta ottaa lapset vastaan. Ikävältä
se tuntui isästä, joka ei olisi mitenkään
lapsistaan luopunut. Hän lohduttautui
kuitenkin sillä, että kun tulevat vähän
isommiksi niin sitten ottaa luokseen.
kotiin. Nyt kotimatkalla 1^ ottc
Sirkkaa kädestä ja sanoi, että sinusta
Sirkka on kasvanut kaunis neitonen ja
nyt sinä haluat lähteä ulkomaille . . .
K^^Uä Suomikin lapsensa elättää/ jää
\'äih Suomeen.: iSirkka veti käteiisä pois
ja sanoi: ^Bihän tuo ole ainaksian mi­nua
kunnolla elättänyt» kunnan elät­tinä
olen saanut olla, kuten sinäkin
minulle aina sanoit, kun olin teillä
luUui vuotta huutolaisena.^^
*'Älä muistele lapsuuden aikaisia na­hinoitamme.
Tunnustan tyhmyyteni ja
pyydän ^nua unhoittamaan ja anta­maan
anteeksi ne'*, pyyteli Yrjö.
Sirkka vastasi, että hän voi kyllä
antaa anteeksi, mutta "unhoittaminen
oh toinen asia, sillä niin pahaa se teki
minulle äidittömälle orvolle . > . Hy­västi
vain —- ja niin Sirkka pujahti
sisälle.
Paljon oli nuorta N^äkeä asemalla
Sirkkaa saattamassa ja onnea toivot­tamassa.
Oli sinne saapunut Yrjökin
ja Sirkkaa hyvästellessään hän sanoi:
"Ellet tykkää siellä olostasi niin kir­joita
minulle, olen valmis lähettämään
paluulipun sinulle,"
Sirkka kiitti tarjouksesta, mutta sa­noi
samalla, ettei hän suinkaan halua
Koitti sitten aika, että Sirkkakin sai palata takaisin. Matka kuluikin sit-hön,
ei kunta paljon snaksanut^ mutta
Simon lapsista oli maksettava enem­män,
sillä lapset olivat \ielä siinä iässä,
että heistä oli vain paljon työtä ja vas­tusta.
Siino olisi tyynnyt, että hänen
lapsensa olisivat päässeet samaan ta­loon,
mutta niin ei käynyt. Joka sun­nuntai
hän kuitenkin kävi heitä katso­massa
. . . Niin kului useampi vuosi
ja William kelpasi jö paimeneksi ja
kunta ei hänestä enää mitään maksa­nut
Sirkkakm oli jo lapsenlikkana.
Simon toivomus saada vielä elää las­tensa
kanssa ei toteutunut. Terveys
loppui ja torppakin oli myytävä lää­kärin
maksujen suorittamiseksi. Mut­ta
lapset kasvoivat kuitenkin aikuisiksi.
Mieheksi vartuttuaan William päätti
lähteä työhön isoille yhtiöille, sillä ta-kuitenkin
sen verran rahaa kolle, että
sai matkalipun .Amerikkaan. Hän lu­pasi
hommata -sinne sisarensakin- heti
kun saa niin paljon rahaa hankituksi.
ryhtyä ajattelemaan Amerikkaan läh­töä.
Veli oli kirjoittanut, että koska
isä on päättänyt köyhän ja kurjan elä­mänsä,
niin eihän siellä ole enää ke­tään
jonka vuoksi sinun kannattaa siel­lä
olla. Lähde siis tänne onneasi etsi­mään.
Vastaa jos hciluat tulla, kehoitti
veli kirjeessään. Kun Sirkka vastasi
ole\'ansa valmis lähtemään ei kestänyt
kauan kun hän sai veljeltään piletin.
• Viimeistä iltaa Suomessa kotipaik­kakunnalla
ollessaan kävi Sirkka naa­purikylän
tansseissa ja kertoi siellä tut­tavilleen
lähtevänsä .Amerikkaan. Eräs
poika pyysi silloin päästä saattamaan
Sirkan-kotiin. Silkka suostui, vaikka
olikin hyvin vähän poikien kanssa seu­rustellut.
Tämä oli erään rikkaan ta­lon
poika, talon missä Sirkka oli en­nen
ollut huutolaisena. Sirkka olikin
utelias kuulemaan mitä pojalla oli hä-iCoitti
sitten päivä jolloin taas köy- nelle sanomista, onko poika tullut tun-hiä
myytiin vuodeksi. Kunta luovutti
lapset ja vanhukset niille, jotka hal-
"vemmalla ottivat heidät hoitoonsa.. Sel­laisista,
jotka vähänkin pystyivät työ-nonvaivoihin
ilkeytensä johdosta, sillä
tosi ilkeä oli Yrjö ollut hänelle huuto-laisaikana.
Yrjö oli juuri päässyt yliopistosta
Kesäkuun 22 pnä alkoi Helsingin Messuhallissa maailman rau­hankokous,
jokon osallistuu melkein kaikkien maailman maiden
kansat valtuuskuntiensa kautta. Ylimmäisessä kuvassa näemme
Messuhallin- ja alimmaisessa Helsingin asemarakennuksen ja- C\san
rautatientorista etualalla. Asemarakennuksen takaa näkyy posti- ja
tullihallitukseh talo ja vasemmalla suuri HOK:n talo, jossa on mm.
Helsingin suurin ravintola.
ten hauskasti, sillä paljon toisiakin nuo­ria
oli matkalla lännen kultalaan.
Kun sitten alkoi häämöttää New
Yorkin korkeat pilvenpiirtäjät, tuntui
kaikki vähän ihmeelliseltä. Sirkkaa oU
(
vdi vastassa ja vei hänet heti toisten
mukana siirtolaiskotiin. Pian hän myös­kin
hankki Sirkalle paikan suomalai­seen
ruokataloon. Paljon siinä talossa
asui ja kävi syömässä moniin kansalli­suuksiin
kuu^via miehiä, myöskin suo­malaisia.
Sirkka tykkäsi työpaikas­taan,
jonka huono puoli ainoastaan sii­nä,
ettei oppinut kylliksi englanninkiel­tä,
johon hänellä oli hyvä halu.
Erään kerran havaitsi hän lehdessä'
jonkin miljoneerin haluavan suomalais­ta
tyttöä ja silloin hän lupasi mennä!
sitä paikkaa katsomaan. Paikan pitä­jät
ja miehet eivät halunneet hänen läh­tevän,
koska hän oli siisti ja teki hyvin
työnsä. Hänelle nostettiin palkkaakin
ja jotkut miehet kiusottelivat, että et
suinkaan sinä nyt halua jättää tuota
suomalaisa poikaa, joka on sinua mo­nena
iltana kuviin^vienyt "iliman pil­kalla
vuon". Poika nimittäin oli aina
tavannut sanoa, että 'iähe nyt tyttö
minun kanssani kuviin iliman pilkalla
vuon". Sirkka kuitenkin meni katso­maan
paikkaa ja hän saikin sen. Lu-vattiinpa
vielä hyvänlainen palkkakin,
mutta pääasiassa pitr-^irkka silmällä
englanninkielen oppimista.
Miljoneerilla oli ollut ennenkin suo­malainen
tyttö ja ehkä siksi tykkäsi
jiytkin suomalaisesta. Talossa oli keit­täjä
Irlantilainen keittäjä Beda ja suo­malainen
autokuski Bill. Oli myöskin
puutarhuri, joka piti huolen pihamaas­ta
ja puutarhasta. Itse herra oli leski,
aika vanha jo, mutta nuorekas luon­teeltaan.
Usein hän vietti. Billillä it­sensä
klubeihin ^ a kokouksiin.
Sirkka-tykkäsi paikastaan, sillä hä­nellä
oli nyt paljon vähemmän työtä
kuin entisessä paikassaan ja palkka oli
parempi. Englannin oppuninen tuntui
kuitenkin olevan kovan työn takana ja
usein piti Billin olla välittäjänä. Sat­tuipa
joskus kommelluksiakin.
Erään kerran meni miljoneeri silit­tämään
Sirkan kullan keltaista tukkaa,
jota hän kovasti ihaili ja sapoi "nice,
nice". Sirkka sai siitä väärän käsityk­sen
ja sanoi kiukkuisesti, että häpeä
vanha mies, kun olet tuollaisia sanoja
opetellut. Selvisihän sekin asia, kun
miljoneeri Billiltä kyseli miksi Sirkka
suuttui kun hän hänen kauniita hiuk­siaan
ihaili. Bill tiedusteli silloin Sir­kalta
miksi hän hiustensa ihailemsesta
suuttui ja kysyi vielä, että taitaisit
suuttua minullekin,-sillä kauniit ne on
minunkin mielestäni. Sirkka silloin se-
Lauantaina, kesäkuun 25 päiväni 1955 Sivu 3