1956-02-25-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Väinö \1imaki oli saanut tästä häätö-asiasta
tietää vasta samana päivänä
kun Juttua oikeuden edessä käsiteltiin
j a silloin oli juuri samoilla tunneilla
saatettu mummo hautaan . . . Olivatpa
ne nyt saaneet asian salassa pysymään
j a 'muuUoiTi pienimmästäkin asiasta
juoruttiin liian kanssa.
Ilmari Ylimäki oli antanut koko jutun
tuomari Mannilan hoitoon, joten
hänenkään ei tarvinnut itse olla käräjillä,
vaan voi hyvällä mielellä saattaa
äitinsä hautaan i . . Niin h>'vällä mie-
•lellä,Vttä. hänen täytjd jo hautajaispäivän
iltana ottaa hyvä humala omantuntonsa
viihdyttämiseksi.
Seuraavana aamuna otti Väinö isänsä
lujille. Hän kyseli ensin 'maltillisella
äänellä:
— Millä oikeudella isä on alkanut
'Koivulan perhettä pois häätää kotoaan?
TERVEHDYS
Kalevala-päivän' johdosta!
CPR:n kellojen tarkastajat
^ Valtuutettu välittäjä.
-.. kuulusille. ZENITH-kelioille
Dial 2-4664
.305-Simpson st.
Port William, Ontario
Isä vastasi, ettei sillä perheellä ole
minkäänlaista otkeutta asua siinä enää,
koska hän itse tarvitsee tuon torpan.
Kun poika vetosi siihen, ettei tuolla
paikalla olisi min^käänlaista torppaa, ellei
Koivulaiset olisi siellä töitä tehneet
ja hän kiivastuksissaan sanoi isäänsä
roistoksi, jolla ei ole sydäntä ensinkään.
Silloin kohmeloa poteva isä iski nyrkin
pöytään ärjäisten:
— Ellet justiinsa tuki suutasi, niin
saat mennä Koivulan perheen perässä
niin pitkälle kuin pippuri kasvaa . . .
Poika ei kahta käskyä odottanut. Hän
lähti kotoa jo samana iltana äidin i t kusta
ja rukouksista huolimatta. Taakseen
katsomatta hän jätti rakkaat kotoiset,
tanhut, joissa oli niin usein leikitty
ja laulettu, mutta eikä näillä tan-huvilla
enää leikkitoveriaikaan ollut.
Hänet oli tämä koti luotaan karkoitta-nut.
Menenpä peräsjäj kuten käsky
kuului. Hän kävi heittämässä Hiljalle
jäähyväiset ja siellä hän sai kuulla^ että
tuo käräjäjuttu oli "lykätty syyskärär
jiin. Siihen mennessä lupasi Väinö
hankkia rahat, joilla ostaa Aution it-
ONNITTELUMME
Kalevalari vuosipäivän johdosta
"Parempi ruoka,
parempi keittomenetelmä"
241 Simpson Street
FORT WILLIAM. ONTARIO
KALEVALA-PÄIVÄN TERVEHDYS!
867 Minnesota Street Puhelin 2-4532 Fort William, Ontario
TERVEHDYS KALEVALAN VUOSIPÄIVÄNÄ!
635 Simpson Street
172 S. Algoma Street
Laatu palvelusta päivän alhaisemmilla, hijttioilla
DIAL 5-5012
Port WUliam. Ontario
Port Arthur, Ontario
Kalevala-päivän tervehdysf !
© MRS. T. M. BURSTROM
® 127 S. CUMBERLAND ST.
® PORT ARTHUR, ONTARIO
Onnittelumme Suomen kansan kuolemattoman kansalliseepoksen
KALEVALAN
merkkipäivän johdosta!
Rainy Valley Co-Operative Trading Co. Ltd.
JOHTOKUNTA
FINLAND ONTARIO
TERVEHDYKSEMME
kansalliseepoksemme KALEVALAN merkkipäivän
iohdosta!
CSJm Osasto, ja Jäsenistö
Irtkeri ja Taisto Elimen — Ida ja Henry Mäki
Hilja ja John Koski — Rachel Mäki
ONTARIO
selleen ja luca-uttaa sitten sen oikealle
omistajalle . . .
Nuorilla ihmisillä on usein hyvin paljon
hyxää, uskoa ja luottamusta omiin
saavutuksiinsa. Poika ei tiennyt vielä
sitäkään, -millä keinolla aikoi r«hat
hankkia, mutta tytölle luvatessaan sen_
tehdä ei hän ensinkään epäill>'t, etteikö
hän tuota lupausta voisi tä>ltää. Kuljettuaan
^kaupungissa useassakin paikassa
työtä kysymässä ja kun sitä ei
onnistunut saamaan — hän tuli aja-
• telleeksi, ettei hän suinkaan noilla tie-nisteillä
mitä etsi, tulisi moniin «vuosiin
saamaan kokoon sellaista summaa,
jolla isä mökin hänelle luovuttaisi. Kävellessään
hän osui laivarantaan, jonne
juuri oli saapunut Pietarista mahtavan
näköinen rahtilaiva . . . Ahaa! ajatteli
\'äinö, nytpä tiedänkin minne: menen.
Pietarissa kuuluu olevan hyviä ansiomahdollisuuksia
suomalaisilla miehillä.
Käydessään kyselemässä olisiko
mahdollista päästä laivaan töihin, sattui
,kuin sattuikin olemaan suomalainen
merimies, joka vei pojan kapteenin puheille
ja pian oli Väinö pestattuna laivan
kokkipojaiksi. Mutta vasta merellä,
kaukana rannasta hän sai tietää, ettei
laiva mennytkään Pietariin, vaan matka
kulki »kaukaisiin (maihin, joista poika-parka
ei ollut osannut uneksiakaan. Itku
pyrki silloin voittamaan pojan mie-len.
Ikävä kotia, vanhempia ja Hiljaa,
puristi sydäntä kovasti, mutta merimiesten
letkaukset kakaroista, jotka
saisivat pysyä äidin rinnoilla, saivat
pojan luonnon kovettumaan siinä määrin
ettei koskaan heille kyyneliään näyttänyt.
Sen pahemmin ne sitten salaa
vuotivatkin. -
Kalevalan paivana
Me muistamme tietä nyt-sankarit
esi-isäimme Kalevalan.
On laulume tallessa meillä vyt,
ne muiston luo rakkahan.
Ajan kaukaisen takaa ne loihtivat
esiin^vieille entisen elon.
loihtivat esille päivänne nousun
ja öittenne synkeän pelon.
Surun ja alituisen pelon aikoja oli
vietetty Autionsa jo pari vuotta. Oli
koneellisesti, vanhasta tottumuksesta
tehty vuotuiset työt, kynnetty, kylvetty
ja sato. korjattu, oltu savotassa ja
^taiksvärkkiviikotkfn säännöllisesti talossa
suoritettu. Joinakin kertoina oli
Jalmari ollut talossa töissä,'eikä hänen
töitään nureksittu sen paremmin kuin
kiitettykään. Rengit hänelle tehtävät
neu^ivat ja syömään hän meni muiden
mukana. Talon haltrjaväki ei ollut häntä
näkevinäänkään. Mutta kiireisen
heinäajan pariviikkoisen määrän, oli
Erkki itse tunnontarkasti työssä.
Nyt vasta tuli hän ajatelleeksi sitäkin
seikkaa, että oli tämäkin kummaa,
kokonaista 23 vuotta' hän oli saanut itse
pitää huolen ja muistissaan nämä
suusanallisesti määrätyt työajat. iEihän
tämä tällainen mitenkään ajanmittaan
käy. Kuinka lapset olisivat voineet nou-
TERVEHD YKSEMME!
DRESSWELL
11611. S. Syndicate Ave. Dial 4-6453
107 Simpson Street Dial 3-8922
FORT WILUi^, ONTARIO
e Puhdistusta ® Värjäystä . o Räätäljl
© Säilytystä t® Säilytysliolvit
PUKUJA MITTOJEN MUKAAN
ONNITTELUMME
Kalevala-päivän johdosta!
SEYEN-yP
BOTTLiNG CO.
131 Axchibald Street NortlV
JPUHELEN 2-2512
PORT •«VlHiLIAM,TONTA«IO "
On vieläkin edessä kansalla n vt
elontaisto ja raskas työ.'
Sota tahtoisi päivämme tummentaa
että musta se oisi kuin yö.
' ; •. • /. N. •
dattaa tätä järjestystr kummaltakaan
puolelta? 'Ehkä Ilmari olikin oikeassa
kun halusi ottaa pois näin typerältä
mieheltä maat ja mannut. Oikein tekisi
mieli mennä sanomaan:
— Ota omasi, minä «muutan ix)is!
'Mutta sekä isäntä että emäntä pysyivät
häiden viikkojen ajan näkymättömissä^
ja se. sai Erkin päättelemään, että
paha omatunto se tuollaista teettää ja
niin hänkin paadutti sydämensä kirimään
niin kauan kuin lakipykälät sen
sallivat. Ainahan he oliyat sen saaneet
lykätyksi, ensin keväästä syksyyn, syksystä
'kievääseen ja jälleen syksyyn.
Kyllä asianajajalla aina temppuja oli
'joiden nojalla pääsi vetoamaan. AMimek-si
valtiksi oli lönyt suutari Hakkaraisen,
vanhemman, etsimisen. Oli muka
'kuullut huhua, että vanha isäntävaina-j
a o l i suutarille^ joka isännän sairauden
aikana oli talossa töissä, sanonut:
— Erkille olen luvannut Aution maat
viljelyksineen ikuisiksi ajoiksi. IMdä
huoli siitä ettei minun lupaustani s;u
riikkoa, jos joku yrittää sitä tehdä.
Mutta tämä nyt oli sitä kuppari-iMiinan
puhetta. Kaiken perässä sitä
aletaankin riehua ja'etsiä miestä, joka
on paikkakunnalta hävinnyt tielle tietymättömille.
Lieneekö koko Suomen
maassakaain. Ainakin jotkut tiesivät
kertoa hänen sanoneen menevänsä Pietariin
ja vaikkapa Moskovaan asti. Se
kun oli jo nuorena kierrellyt monetkin
maat. Pietarissa oli sanonut tehneensä
itse keisarinhovin herroille ratsastus-saappaita.
Eikö liene jollekin kehunut
itsensä keisarin kävelevän Hakkaraisen
tekemissä kengissä. Se kun aina ylisti
sitä Venäjänmaan oloa Ja elämää. Jopa
ikäänkuin kunniakseen aina kehui olevan
koko Hakkaraisen suvun venäläisen
papin jälkeläisiä. On siinäkin miehellä
maineen jano, kun ~ tuppautuu syyttä
suotta mokomaan sukuun. Ja tällaista
miestä sitä nyt oli puoli vuotta etsitty
lehtienkin välityksellä, mutta ei vam
ole miestä löytynyt. Kuka sen tietää,
vaikka lienee kuolla kupsahtanut jonnekin
pitkien teitten varsille. Hän kun
oli niin kovasti viinaan meneväkin, niinkuin
useimmat kisällit tapaavat olla . . •
Toivon kipinää, että jospa tässä lopultakin
päästäaif voitolle, ne nämä
vuodet olivat ylläpitäneet, niin kauan
kuin asia ei ollut päättänyt, ja lopullinen
ratkaisu siirtyi. Mutta kun tämä tämmöinen
venyminen vei paljon varoja,
niin ei tämäkään vedellyt. Nyt oli Erkki
aikonut tehdä lopun, tästä A-enyvästa
riitelemisestä, -menköön syteen ta.kka
saveen, niin kerran se on kestettävä. ••
Jatkuu.
Tervehdys Kalevalan
merkkipäivän johdosta!
CSCobaltin
Osasto
OOBALT ONTABIO
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 25, 1956 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1956-02-25 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki560225 |
Description
| Title | 1956-02-25-06 |
| OCR text | Väinö \1imaki oli saanut tästä häätö-asiasta tietää vasta samana päivänä kun Juttua oikeuden edessä käsiteltiin j a silloin oli juuri samoilla tunneilla saatettu mummo hautaan . . . Olivatpa ne nyt saaneet asian salassa pysymään j a 'muuUoiTi pienimmästäkin asiasta juoruttiin liian kanssa. Ilmari Ylimäki oli antanut koko jutun tuomari Mannilan hoitoon, joten hänenkään ei tarvinnut itse olla käräjillä, vaan voi hyvällä mielellä saattaa äitinsä hautaan i . . Niin h>'vällä mie- •lellä,Vttä. hänen täytjd jo hautajaispäivän iltana ottaa hyvä humala omantuntonsa viihdyttämiseksi. Seuraavana aamuna otti Väinö isänsä lujille. Hän kyseli ensin 'maltillisella äänellä: — Millä oikeudella isä on alkanut 'Koivulan perhettä pois häätää kotoaan? TERVEHDYS Kalevala-päivän' johdosta! CPR:n kellojen tarkastajat ^ Valtuutettu välittäjä. -.. kuulusille. ZENITH-kelioille Dial 2-4664 .305-Simpson st. Port William, Ontario Isä vastasi, ettei sillä perheellä ole minkäänlaista otkeutta asua siinä enää, koska hän itse tarvitsee tuon torpan. Kun poika vetosi siihen, ettei tuolla paikalla olisi min^käänlaista torppaa, ellei Koivulaiset olisi siellä töitä tehneet ja hän kiivastuksissaan sanoi isäänsä roistoksi, jolla ei ole sydäntä ensinkään. Silloin kohmeloa poteva isä iski nyrkin pöytään ärjäisten: — Ellet justiinsa tuki suutasi, niin saat mennä Koivulan perheen perässä niin pitkälle kuin pippuri kasvaa . . . Poika ei kahta käskyä odottanut. Hän lähti kotoa jo samana iltana äidin i t kusta ja rukouksista huolimatta. Taakseen katsomatta hän jätti rakkaat kotoiset, tanhut, joissa oli niin usein leikitty ja laulettu, mutta eikä näillä tan-huvilla enää leikkitoveriaikaan ollut. Hänet oli tämä koti luotaan karkoitta-nut. Menenpä peräsjäj kuten käsky kuului. Hän kävi heittämässä Hiljalle jäähyväiset ja siellä hän sai kuulla^ että tuo käräjäjuttu oli "lykätty syyskärär jiin. Siihen mennessä lupasi Väinö hankkia rahat, joilla ostaa Aution it- ONNITTELUMME Kalevalari vuosipäivän johdosta "Parempi ruoka, parempi keittomenetelmä" 241 Simpson Street FORT WILLIAM. ONTARIO KALEVALA-PÄIVÄN TERVEHDYS! 867 Minnesota Street Puhelin 2-4532 Fort William, Ontario TERVEHDYS KALEVALAN VUOSIPÄIVÄNÄ! 635 Simpson Street 172 S. Algoma Street Laatu palvelusta päivän alhaisemmilla, hijttioilla DIAL 5-5012 Port WUliam. Ontario Port Arthur, Ontario Kalevala-päivän tervehdysf ! © MRS. T. M. BURSTROM ® 127 S. CUMBERLAND ST. ® PORT ARTHUR, ONTARIO Onnittelumme Suomen kansan kuolemattoman kansalliseepoksen KALEVALAN merkkipäivän johdosta! Rainy Valley Co-Operative Trading Co. Ltd. JOHTOKUNTA FINLAND ONTARIO TERVEHDYKSEMME kansalliseepoksemme KALEVALAN merkkipäivän iohdosta! CSJm Osasto, ja Jäsenistö Irtkeri ja Taisto Elimen — Ida ja Henry Mäki Hilja ja John Koski — Rachel Mäki ONTARIO selleen ja luca-uttaa sitten sen oikealle omistajalle . . . Nuorilla ihmisillä on usein hyvin paljon hyxää, uskoa ja luottamusta omiin saavutuksiinsa. Poika ei tiennyt vielä sitäkään, -millä keinolla aikoi r«hat hankkia, mutta tytölle luvatessaan sen_ tehdä ei hän ensinkään epäill>'t, etteikö hän tuota lupausta voisi tä>ltää. Kuljettuaan ^kaupungissa useassakin paikassa työtä kysymässä ja kun sitä ei onnistunut saamaan — hän tuli aja- • telleeksi, ettei hän suinkaan noilla tie-nisteillä mitä etsi, tulisi moniin «vuosiin saamaan kokoon sellaista summaa, jolla isä mökin hänelle luovuttaisi. Kävellessään hän osui laivarantaan, jonne juuri oli saapunut Pietarista mahtavan näköinen rahtilaiva . . . Ahaa! ajatteli \'äinö, nytpä tiedänkin minne: menen. Pietarissa kuuluu olevan hyviä ansiomahdollisuuksia suomalaisilla miehillä. Käydessään kyselemässä olisiko mahdollista päästä laivaan töihin, sattui ,kuin sattuikin olemaan suomalainen merimies, joka vei pojan kapteenin puheille ja pian oli Väinö pestattuna laivan kokkipojaiksi. Mutta vasta merellä, kaukana rannasta hän sai tietää, ettei laiva mennytkään Pietariin, vaan matka kulki »kaukaisiin (maihin, joista poika-parka ei ollut osannut uneksiakaan. Itku pyrki silloin voittamaan pojan mie-len. Ikävä kotia, vanhempia ja Hiljaa, puristi sydäntä kovasti, mutta merimiesten letkaukset kakaroista, jotka saisivat pysyä äidin rinnoilla, saivat pojan luonnon kovettumaan siinä määrin ettei koskaan heille kyyneliään näyttänyt. Sen pahemmin ne sitten salaa vuotivatkin. - Kalevalan paivana Me muistamme tietä nyt-sankarit esi-isäimme Kalevalan. On laulume tallessa meillä vyt, ne muiston luo rakkahan. Ajan kaukaisen takaa ne loihtivat esiin^vieille entisen elon. loihtivat esille päivänne nousun ja öittenne synkeän pelon. Surun ja alituisen pelon aikoja oli vietetty Autionsa jo pari vuotta. Oli koneellisesti, vanhasta tottumuksesta tehty vuotuiset työt, kynnetty, kylvetty ja sato. korjattu, oltu savotassa ja ^taiksvärkkiviikotkfn säännöllisesti talossa suoritettu. Joinakin kertoina oli Jalmari ollut talossa töissä,'eikä hänen töitään nureksittu sen paremmin kuin kiitettykään. Rengit hänelle tehtävät neu^ivat ja syömään hän meni muiden mukana. Talon haltrjaväki ei ollut häntä näkevinäänkään. Mutta kiireisen heinäajan pariviikkoisen määrän, oli Erkki itse tunnontarkasti työssä. Nyt vasta tuli hän ajatelleeksi sitäkin seikkaa, että oli tämäkin kummaa, kokonaista 23 vuotta' hän oli saanut itse pitää huolen ja muistissaan nämä suusanallisesti määrätyt työajat. iEihän tämä tällainen mitenkään ajanmittaan käy. Kuinka lapset olisivat voineet nou- TERVEHD YKSEMME! DRESSWELL 11611. S. Syndicate Ave. Dial 4-6453 107 Simpson Street Dial 3-8922 FORT WILUi^, ONTARIO e Puhdistusta ® Värjäystä . o Räätäljl © Säilytystä t® Säilytysliolvit PUKUJA MITTOJEN MUKAAN ONNITTELUMME Kalevala-päivän johdosta! SEYEN-yP BOTTLiNG CO. 131 Axchibald Street NortlV JPUHELEN 2-2512 PORT •«VlHiLIAM,TONTA«IO " On vieläkin edessä kansalla n vt elontaisto ja raskas työ.' Sota tahtoisi päivämme tummentaa että musta se oisi kuin yö. ' ; •. • /. N. • dattaa tätä järjestystr kummaltakaan puolelta? 'Ehkä Ilmari olikin oikeassa kun halusi ottaa pois näin typerältä mieheltä maat ja mannut. Oikein tekisi mieli mennä sanomaan: — Ota omasi, minä «muutan ix)is! 'Mutta sekä isäntä että emäntä pysyivät häiden viikkojen ajan näkymättömissä^ ja se. sai Erkin päättelemään, että paha omatunto se tuollaista teettää ja niin hänkin paadutti sydämensä kirimään niin kauan kuin lakipykälät sen sallivat. Ainahan he oliyat sen saaneet lykätyksi, ensin keväästä syksyyn, syksystä 'kievääseen ja jälleen syksyyn. Kyllä asianajajalla aina temppuja oli 'joiden nojalla pääsi vetoamaan. AMimek-si valtiksi oli lönyt suutari Hakkaraisen, vanhemman, etsimisen. Oli muka 'kuullut huhua, että vanha isäntävaina-j a o l i suutarille^ joka isännän sairauden aikana oli talossa töissä, sanonut: — Erkille olen luvannut Aution maat viljelyksineen ikuisiksi ajoiksi. IMdä huoli siitä ettei minun lupaustani s;u riikkoa, jos joku yrittää sitä tehdä. Mutta tämä nyt oli sitä kuppari-iMiinan puhetta. Kaiken perässä sitä aletaankin riehua ja'etsiä miestä, joka on paikkakunnalta hävinnyt tielle tietymättömille. Lieneekö koko Suomen maassakaain. Ainakin jotkut tiesivät kertoa hänen sanoneen menevänsä Pietariin ja vaikkapa Moskovaan asti. Se kun oli jo nuorena kierrellyt monetkin maat. Pietarissa oli sanonut tehneensä itse keisarinhovin herroille ratsastus-saappaita. Eikö liene jollekin kehunut itsensä keisarin kävelevän Hakkaraisen tekemissä kengissä. Se kun aina ylisti sitä Venäjänmaan oloa Ja elämää. Jopa ikäänkuin kunniakseen aina kehui olevan koko Hakkaraisen suvun venäläisen papin jälkeläisiä. On siinäkin miehellä maineen jano, kun ~ tuppautuu syyttä suotta mokomaan sukuun. Ja tällaista miestä sitä nyt oli puoli vuotta etsitty lehtienkin välityksellä, mutta ei vam ole miestä löytynyt. Kuka sen tietää, vaikka lienee kuolla kupsahtanut jonnekin pitkien teitten varsille. Hän kun oli niin kovasti viinaan meneväkin, niinkuin useimmat kisällit tapaavat olla . . • Toivon kipinää, että jospa tässä lopultakin päästäaif voitolle, ne nämä vuodet olivat ylläpitäneet, niin kauan kuin asia ei ollut päättänyt, ja lopullinen ratkaisu siirtyi. Mutta kun tämä tämmöinen venyminen vei paljon varoja, niin ei tämäkään vedellyt. Nyt oli Erkki aikonut tehdä lopun, tästä A-enyvästa riitelemisestä, -menköön syteen ta.kka saveen, niin kerran se on kestettävä. •• Jatkuu. Tervehdys Kalevalan merkkipäivän johdosta! CSCobaltin Osasto OOBALT ONTABIO |
Tags
Comments
Post a Comment for 1956-02-25-06
