1939-03-25-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 10 LAUANTAINA, MAALISKUUN 25 PÄIVÄNÄ 1939
fCUva suuresta Austinin lentokonetehtaasta ^j^ongbridgessä kuningasparin vierailun aikana.
Kirj. Kaapro Karisto
» (Jatkoa) ^
"Oi, tämä ei saa olla totta. Tämä
on vain pahaa unta!''' huudahteli hän
puoliääneen ja viipyi haudalla iltapi-meään
saakka.
Oli kaunis kesäkuinen päivä. Pitkästä
aikaa tunsi Irma itsensä onnelliseksi,
sillä hänen rinnallaan lepäsi
lapsi, hänen ja Rolfin lapsi. Nyt hän
tunsi uudestaan halua elää, sillä hänellä
oli päämäärä, jonka eteen hän
tulisi ponnistelemaan, saadakseen elatusta
lapselleen, jota hän rakasti, lapselleen,
jonka maailmaan tulon kautta
hän tiesi saavansa ihmisten pilkan
ja halveksimisen osakseen, mutta
hän päätti sen kestää, tuntiessaan äidin
onnen rinnassaan.
Salli oli yhä edelleen johtaja Par-rasmaalla
palveluksessa. Usein hän
kertoi esimiehensä juopottelusta ja
heidän riitaisesta perhe-elämästään.
Tekisi niin mieli muuttaakin toiseen
paikkaan, hän ajatteli, multa hän oli
hivannut pitää huolta Irmasta ja hänen
lapsestaan siksi kunnes Irma voi
mennä työhön ja siksi hän ei winut
jättää nykyistä paikkaansa, sillä uuden
paikan odotuksessa tulisi rahan-n)
enoja ja siihen ei hänellä ollut varaa,
eikä hän yrityksistään huolimatta
saanut uutta työpaikkaa johon
olisi voinut mennä suoraan johtaja
Parrasmaalta. \
Saavuttiin syyskuun alkupäiviin.
Sällillä oli ta\*allista kiireellisempi työ-päi\*
ä. Kaikki paikkakunnan herrat
oliN^at menossa metsästämään ja heille
piti leipoa ja paistaa evästä. Suuria
pulloja väkijuomia ahdettiin jo melkein
täysinäisiin kapsäkkeihin. Kaikesta
tästä/päätteli Salli, että siellä
tulee olemaan muutakin kuin jiietsäs-
(äminen kj^ymyksessä, >
''Salli tuo kapsäkkini tänne» lähdemme
heti", hw"5i johtaja Parras-maa
Sällille ja Si^lli lähti kantaa retuuttamaan
kahta raskasta kapsäkkiä
eteiseen. <
Rouva Parrasmaa tuli. myöskin
eteiseen hj^xnn kiukkuisena. Kaikesta
päättäen heillä näytti olevan taaskin
perhekohtaus.
*'Sano nyt suoraan, miksi minä en
voisi myös lahteä mukaasi itseäni x^ä-
Ijän tuulettamaan. Antaisit kerran-
Jun « n käupunfcilaishempukkasi olla
pois'', puhbi rou\'a Parrasmaa miehelleen
äkäisenä.
"No, no pulmuseni, älähän nyt
suutu. Eihän sinne naisia. Sinne tulee
näi^ääs kaikki vain miehiä, meitä
tämän seutukunnan herroja", koetti
johtaja Parrasmaa selvittää.
'^Niinkuin en minä muka sitä tietäisi.
Sinä petät minua. Toivoisin
näkeväni sen päivän, että lähdet viimeisen
kerran \tästä talosta. Jos et
totisesti tulisi enää minun silmieni
eteen, niin antaisin viitosen ensimmäiselle
kerjäläiselle, joka ovelleni tulisi,
siitä hyvästä kun olen päässyt
sinusta", ärjyi rouva säkenöixin silmin.
Ihankohan rouva Parrasmaa antaisi
^ viitosen kerjäläiselle, ajatteli
Salli laskiessaan kantamuksensa eteisen
lattialle ja alkaessaan auttamaan
päällystakkia esimiehelleen. Mimin
eroajallani ei ole kyllä yhdellekään
px^telijälle mitään annettu.
Pari päivää edellisestä oli kulunut.
Aamiaisen aikana puhelin soi kiivaasti.
Rouva Parrasmaa meni vastaamaan
itse tällä kerralla. Salli kuuli
keittiöön kolahduksen ja rou\^n voihkaisun.
Kiireesti hän juoksi katsomaan,
mikä rouvalle tuli.
Rou\*a Parrasmaa seisoi kalpeana
puhelimen edessii. Puhelintorvi hänen
kädestään oli pudonnut pöydälle.
Vain \^ivoin hän sai änkytetyksi Sällille,
että hänen miehensä oli kuollut
x-ahingonlaukauksesta.
Iltapimiillä tuotiin johtaja Par-rasmaan
kylmennyt ruumis kotiin.
Tämän nähtyään tuli roux-a aivan
suunniltaan.
"Toiwn että lähtisit viimeisen kerran
tästä talosta*', n^w>stuivat sanansa
hänen mieleensä. "Oi, miksi lausuin
noin ajattelemattomat sanat'", hoki
hän ja väänteli käsiään epätoiwise-na.
"Oi, miksi en lausunut edes yhtä
hellää sanaa hänelle lähtijäisiksi.
Kuinka mielelläni ottaisin takaisin
nuo kovat sanani, mutta en voi enää.
Miksi en muistanut sitä, että täällä
maailmassa \x)i olla joka hetki viimeinen.
Hyvä jumalani, sinä tiedät
etten tarkoittanut sitä mitä lausuin.
Oi, enhän!"
Säilin esityksestä käskettiin tohtori
käymään talossa. Rouva Parras-maalle
määrättiin rauhoittavia lääkkeitä,
illalla, ennen nukkumaan menoa
piti Ottaa yksi pulveri ja j<^ imi
ei tule, niin sitten töinen.
Salli valvoi myöhään, kunnes rouvan
sänkykamarissa oli aivan hiljaista.
Luullen rouvan nukkuneen, meni
-«^änkin levolle.
Aamulla tohtori tuli uudestaan katsomaan
rouvaa^ Käjrtyään kiireesti
makuuhuoneessa, riensi hän puhelimeen
ja soitti poliisilaitokselle. Sen
jälkeen hän tuli keittiöön kysymään
Sälliltä, mitä Spili tiesi viime yön tapahtumasta.
"Mitä, onko rouva Parrasmaallekin
jotain tapahtunut?" hätääntyi Salli
kysymään. •
"Kielsin häntä nimenomaan ottamasta
määräämiäni pjyJvereita liahta
enempää ja nyt näyttää siltä, että
hän on ne ottanut kaikki yhdellä
kertaa, erehdyksessäkö vai kuinka,
sitä en nyt vielä tiedä. Nyt ei rouva
Parrasmaa enään koskaan herää unestaan",
oli tohtorin vastaus.
"Kuollut hänkin".
"Niin".
Illalla Salli otti Parrasmaan lapsen
iiiukaansa ja meni käymään kotonaan.
Hän pyysi Irmaa kanssaan
yöksi heille, sillä hänestä tuntui ikävältä
olla talossa, jossa oli kaksi ruumista.
Irma lähtikin Sallin kanssa
ja oli mielissään kun voi palkita edes
tällä tavoin hyväntekijälleen.
Johtaja Parrasmaan kuolinpesän
loppuselvityksessä. huomattiin, että
hän oli vararikon partaalla. Salli joutui
pois työpaikastaan, eikä uudesta
työpaikasta ollut tietoakaan suurista
yrityksistä huolimatta, Irma oli alakuloinen,
sillä hän luuli olevansa liikaa
ja koetti esittää pois lähtöään,
"Mihinkä sinä menisit", vastasi
Sallin äiti hänelle. "Syödään kaikki
yhdessä mitä meillä on ja jos ei apua
tule, niin nähdään myös nälkää yhdessä."
Mutta Irmalla oli omat suunnitelmansa,
sillä koska Salli ei ponnistuksistaan
huolimatta saanut itselleen
minkäänlaista työtä, niin päätti hän,
S.allin ja hänen äitinsä poistuessa het-kiseksinlos,
karata. Karata köyhäin-kotiin,
sillä hän ei \x)inut nähdä kuinka
heidän pienet ruokavaransa pie-nem^
rät päirä päix^ältä.
Kesällä ja nyt syksyllä oli hänkm,
Irma, yrittänjl saada itselleen jotakin
työtä, mutta turhaan. Ne, joilta
hän vain kysyi työtä, kohauttivat olkapäitään
tai rypistelivät kulmakarvojaan
vastaukseksi ja niistä hän sai
kyllin sel\^ti lukea, että hänen kaltaistaan
ihmistä ei enään tarvittu missään,
sillä vaikka talonpojilla olikin
vuoden kiireellisin aika/niin työvoimaa
oli riittävästi, ilman häntäkin.
Ja niin ollen ei hänellä ollut muuta
turvaa kuin köyhäinkoti.
Elämä köyhäinkodissa oli ikävää.
" Salli kävi häntä usein katsomassa ja
pyytämässä takaisin kotiinsa, mutta
Irma oli päättänyt olla enää' heitä
rasittamatta.
Jonkun viikon kuluttua saapu: kunnan
esimies ja ilmoitti^ Irmalle, että
s^-yskäräjät alkavat ja että hänen
täytyy saada lapselleen elatus sen
isältä. Kunta ei halua ruveta sitä
elättämään. Irma ei ollut koskaan
ollut lakituvassa ja hänestä t untui
vastenmieliseltä mennä sinne nyt,
mutta ollen työtön ja rahaton oli hän
täydellisesti toisten armolla.
Rolf oli kyllä luvannut järfestää
jättämänsä henkivakuutuksen hänelle,
mutta ei rouva Björkman, Rolfin
äiti,, ollut sitä hänelle antanut. Käski
vain Irman olemaan hiljaa ja olla
mainitsematta kenellekään että Rolf
oli lapsen isä, ettei vain hänen sukunsa
saisi sellaista häpeää.
Valkeni myöhäissyks3m päivä, kylmä
ja kostea tuuli puhalteli pohjoisesta.
Tämän tästä satoi vettä. Irmaa
puistatti katsoessaan ulos kÖ3diäinta-lon
ikkunasta. Kasvoiltaan hän oli
vallan kalpea, peloitti niin kovm lähteä
oikeustalolle, vaMakin Salli ja
kaikki hänen ^tove^sa olivat v&an
varmoja hänen voitostaanj~ sillä olihan
häriett nähty julkisesti seurustelleen
Rolfin kanssa. Ja sitäpaitsi hänellä
oli Rolfin lähettämät kirjeet,
joissa Rolf oli häntä kutsunut vaimokseen.
Myöskin hän päätti viedä
oikeuteen nähtäväksi sairaalassa Rolfin
hänelle antaman kellon^ Todistajiksi
hän oli haastanut Sallin ja koimme
muuta kylän ihmistä^^^^
• • '\ v;., (Jatkuu)
SANOO OLEVANSA 183
Ethiöpialainen Ligg Affework selittää
olevansa maailman "vanhin
mies, eläneensä 18S„sadekauden läpi.
Hän on koko ikänsä elänyt Wol-lossa^
Haich-järven, läheisyydessä,
jossa ihmiset elävät hyvin vanhoiksi.
_ oOo —^
PAHASTI EREHTYI
ealifornian Ocean Parkin eläintarhan
vahtimestari Sylvester K^.rby,
T;un näyttääkseen rohkeuttaan työnsi
käsivartensa erään suuren leijonan
kitaan: leijona puri käsivarren poikk
i . .
—— -oOo
SUOMEN OLMPIALAISIIX
on tähän mennessä ilmoittautunut 19
kansaa niistä 60:stä, jotka kutsun
ovat saaneet. Kutsun ovat hpäk-syneet
Englanti, Tanska, Norja, Italia,
Romania, Sveitsi, Jugoslana,
Belgia, Costa Rica, Ruotsi, Pales-tina.
Kreikka, Portugali, Hollanti,
Saksa, Intia ja Tshekkoslovakia, joka
nyt on paloteltu.
oOo
.\VIOEROA VAATII
kääpiö elokuvanäyttelijä Billy Curtis,
jonka pituus on 3 jalkaa 7 tuumaa
ja pino 79 paunaa, vaimostaan
Loisista^ joka ori 6 jalkaa 4 tuumaa
pitkä ja painaa 190 paunaa. Billy
väittää, että Lois meni hänen kanssaan
naimisiin vain voittaakseen ve-don,
mutta hän on mies, joka A-aatii
selvän pelin.
oOo
^--^XIINAN;:;;:-"
tilapäisessä pääkaupungissa Ciiung-kingissa
rakennetaan kaupungin la-heisyydesMi
olevaan vuoreen jätti-läistunndia,
jossa aina 300,000 iiinii-seen
asU saisi suojaa j^Aa^^ten
ihnapommituksata. Samalla
alas kaupungui vanhaa tulen arkaa
osaa. . • ""''^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 25, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-03-25 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki390325 |
Description
| Title | 1939-03-25-10 |
| OCR text | Sivu 10 LAUANTAINA, MAALISKUUN 25 PÄIVÄNÄ 1939 fCUva suuresta Austinin lentokonetehtaasta ^j^ongbridgessä kuningasparin vierailun aikana. Kirj. Kaapro Karisto » (Jatkoa) ^ "Oi, tämä ei saa olla totta. Tämä on vain pahaa unta!''' huudahteli hän puoliääneen ja viipyi haudalla iltapi-meään saakka. Oli kaunis kesäkuinen päivä. Pitkästä aikaa tunsi Irma itsensä onnelliseksi, sillä hänen rinnallaan lepäsi lapsi, hänen ja Rolfin lapsi. Nyt hän tunsi uudestaan halua elää, sillä hänellä oli päämäärä, jonka eteen hän tulisi ponnistelemaan, saadakseen elatusta lapselleen, jota hän rakasti, lapselleen, jonka maailmaan tulon kautta hän tiesi saavansa ihmisten pilkan ja halveksimisen osakseen, mutta hän päätti sen kestää, tuntiessaan äidin onnen rinnassaan. Salli oli yhä edelleen johtaja Par-rasmaalla palveluksessa. Usein hän kertoi esimiehensä juopottelusta ja heidän riitaisesta perhe-elämästään. Tekisi niin mieli muuttaakin toiseen paikkaan, hän ajatteli, multa hän oli hivannut pitää huolta Irmasta ja hänen lapsestaan siksi kunnes Irma voi mennä työhön ja siksi hän ei winut jättää nykyistä paikkaansa, sillä uuden paikan odotuksessa tulisi rahan-n) enoja ja siihen ei hänellä ollut varaa, eikä hän yrityksistään huolimatta saanut uutta työpaikkaa johon olisi voinut mennä suoraan johtaja Parrasmaalta. \ Saavuttiin syyskuun alkupäiviin. Sällillä oli ta\*allista kiireellisempi työ-päi\* ä. Kaikki paikkakunnan herrat oliN^at menossa metsästämään ja heille piti leipoa ja paistaa evästä. Suuria pulloja väkijuomia ahdettiin jo melkein täysinäisiin kapsäkkeihin. Kaikesta tästä/päätteli Salli, että siellä tulee olemaan muutakin kuin jiietsäs- (äminen kj^ymyksessä, > ''Salli tuo kapsäkkini tänne» lähdemme heti", hw"5i johtaja Parras-maa Sällille ja Si^lli lähti kantaa retuuttamaan kahta raskasta kapsäkkiä eteiseen. < Rouva Parrasmaa tuli. myöskin eteiseen hj^xnn kiukkuisena. Kaikesta päättäen heillä näytti olevan taaskin perhekohtaus. *'Sano nyt suoraan, miksi minä en voisi myös lahteä mukaasi itseäni x^ä- Ijän tuulettamaan. Antaisit kerran- Jun « n käupunfcilaishempukkasi olla pois'', puhbi rou\'a Parrasmaa miehelleen äkäisenä. "No, no pulmuseni, älähän nyt suutu. Eihän sinne naisia. Sinne tulee näi^ääs kaikki vain miehiä, meitä tämän seutukunnan herroja", koetti johtaja Parrasmaa selvittää. '^Niinkuin en minä muka sitä tietäisi. Sinä petät minua. Toivoisin näkeväni sen päivän, että lähdet viimeisen kerran \tästä talosta. Jos et totisesti tulisi enää minun silmieni eteen, niin antaisin viitosen ensimmäiselle kerjäläiselle, joka ovelleni tulisi, siitä hyvästä kun olen päässyt sinusta", ärjyi rouva säkenöixin silmin. Ihankohan rouva Parrasmaa antaisi ^ viitosen kerjäläiselle, ajatteli Salli laskiessaan kantamuksensa eteisen lattialle ja alkaessaan auttamaan päällystakkia esimiehelleen. Mimin eroajallani ei ole kyllä yhdellekään px^telijälle mitään annettu. Pari päivää edellisestä oli kulunut. Aamiaisen aikana puhelin soi kiivaasti. Rouva Parrasmaa meni vastaamaan itse tällä kerralla. Salli kuuli keittiöön kolahduksen ja rou\^n voihkaisun. Kiireesti hän juoksi katsomaan, mikä rouvalle tuli. Rou\*a Parrasmaa seisoi kalpeana puhelimen edessii. Puhelintorvi hänen kädestään oli pudonnut pöydälle. Vain \^ivoin hän sai änkytetyksi Sällille, että hänen miehensä oli kuollut x-ahingonlaukauksesta. Iltapimiillä tuotiin johtaja Par-rasmaan kylmennyt ruumis kotiin. Tämän nähtyään tuli roux-a aivan suunniltaan. "Toiwn että lähtisit viimeisen kerran tästä talosta*', n^w>stuivat sanansa hänen mieleensä. "Oi, miksi lausuin noin ajattelemattomat sanat'", hoki hän ja väänteli käsiään epätoiwise-na. "Oi, miksi en lausunut edes yhtä hellää sanaa hänelle lähtijäisiksi. Kuinka mielelläni ottaisin takaisin nuo kovat sanani, mutta en voi enää. Miksi en muistanut sitä, että täällä maailmassa \x)i olla joka hetki viimeinen. Hyvä jumalani, sinä tiedät etten tarkoittanut sitä mitä lausuin. Oi, enhän!" Säilin esityksestä käskettiin tohtori käymään talossa. Rouva Parras-maalle määrättiin rauhoittavia lääkkeitä, illalla, ennen nukkumaan menoa piti Ottaa yksi pulveri ja j<^ imi ei tule, niin sitten töinen. Salli valvoi myöhään, kunnes rouvan sänkykamarissa oli aivan hiljaista. Luullen rouvan nukkuneen, meni -«^änkin levolle. Aamulla tohtori tuli uudestaan katsomaan rouvaa^ Käjrtyään kiireesti makuuhuoneessa, riensi hän puhelimeen ja soitti poliisilaitokselle. Sen jälkeen hän tuli keittiöön kysymään Sälliltä, mitä Spili tiesi viime yön tapahtumasta. "Mitä, onko rouva Parrasmaallekin jotain tapahtunut?" hätääntyi Salli kysymään. • "Kielsin häntä nimenomaan ottamasta määräämiäni pjyJvereita liahta enempää ja nyt näyttää siltä, että hän on ne ottanut kaikki yhdellä kertaa, erehdyksessäkö vai kuinka, sitä en nyt vielä tiedä. Nyt ei rouva Parrasmaa enään koskaan herää unestaan", oli tohtorin vastaus. "Kuollut hänkin". "Niin". Illalla Salli otti Parrasmaan lapsen iiiukaansa ja meni käymään kotonaan. Hän pyysi Irmaa kanssaan yöksi heille, sillä hänestä tuntui ikävältä olla talossa, jossa oli kaksi ruumista. Irma lähtikin Sallin kanssa ja oli mielissään kun voi palkita edes tällä tavoin hyväntekijälleen. Johtaja Parrasmaan kuolinpesän loppuselvityksessä. huomattiin, että hän oli vararikon partaalla. Salli joutui pois työpaikastaan, eikä uudesta työpaikasta ollut tietoakaan suurista yrityksistä huolimatta, Irma oli alakuloinen, sillä hän luuli olevansa liikaa ja koetti esittää pois lähtöään, "Mihinkä sinä menisit", vastasi Sallin äiti hänelle. "Syödään kaikki yhdessä mitä meillä on ja jos ei apua tule, niin nähdään myös nälkää yhdessä." Mutta Irmalla oli omat suunnitelmansa, sillä koska Salli ei ponnistuksistaan huolimatta saanut itselleen minkäänlaista työtä, niin päätti hän, S.allin ja hänen äitinsä poistuessa het-kiseksinlos, karata. Karata köyhäin-kotiin, sillä hän ei \x)inut nähdä kuinka heidän pienet ruokavaransa pie-nem^ rät päirä päix^ältä. Kesällä ja nyt syksyllä oli hänkm, Irma, yrittänjl saada itselleen jotakin työtä, mutta turhaan. Ne, joilta hän vain kysyi työtä, kohauttivat olkapäitään tai rypistelivät kulmakarvojaan vastaukseksi ja niistä hän sai kyllin sel\^ti lukea, että hänen kaltaistaan ihmistä ei enään tarvittu missään, sillä vaikka talonpojilla olikin vuoden kiireellisin aika/niin työvoimaa oli riittävästi, ilman häntäkin. Ja niin ollen ei hänellä ollut muuta turvaa kuin köyhäinkoti. Elämä köyhäinkodissa oli ikävää. " Salli kävi häntä usein katsomassa ja pyytämässä takaisin kotiinsa, mutta Irma oli päättänyt olla enää' heitä rasittamatta. Jonkun viikon kuluttua saapu: kunnan esimies ja ilmoitti^ Irmalle, että s^-yskäräjät alkavat ja että hänen täytyy saada lapselleen elatus sen isältä. Kunta ei halua ruveta sitä elättämään. Irma ei ollut koskaan ollut lakituvassa ja hänestä t untui vastenmieliseltä mennä sinne nyt, mutta ollen työtön ja rahaton oli hän täydellisesti toisten armolla. Rolf oli kyllä luvannut järfestää jättämänsä henkivakuutuksen hänelle, mutta ei rouva Björkman, Rolfin äiti,, ollut sitä hänelle antanut. Käski vain Irman olemaan hiljaa ja olla mainitsematta kenellekään että Rolf oli lapsen isä, ettei vain hänen sukunsa saisi sellaista häpeää. Valkeni myöhäissyks3m päivä, kylmä ja kostea tuuli puhalteli pohjoisesta. Tämän tästä satoi vettä. Irmaa puistatti katsoessaan ulos kÖ3diäinta-lon ikkunasta. Kasvoiltaan hän oli vallan kalpea, peloitti niin kovm lähteä oikeustalolle, vaMakin Salli ja kaikki hänen ^tove^sa olivat v&an varmoja hänen voitostaanj~ sillä olihan häriett nähty julkisesti seurustelleen Rolfin kanssa. Ja sitäpaitsi hänellä oli Rolfin lähettämät kirjeet, joissa Rolf oli häntä kutsunut vaimokseen. Myöskin hän päätti viedä oikeuteen nähtäväksi sairaalassa Rolfin hänelle antaman kellon^ Todistajiksi hän oli haastanut Sallin ja koimme muuta kylän ihmistä^^^^ • • '\ v;., (Jatkuu) SANOO OLEVANSA 183 Ethiöpialainen Ligg Affework selittää olevansa maailman "vanhin mies, eläneensä 18S„sadekauden läpi. Hän on koko ikänsä elänyt Wol-lossa^ Haich-järven, läheisyydessä, jossa ihmiset elävät hyvin vanhoiksi. _ oOo —^ PAHASTI EREHTYI ealifornian Ocean Parkin eläintarhan vahtimestari Sylvester K^.rby, T;un näyttääkseen rohkeuttaan työnsi käsivartensa erään suuren leijonan kitaan: leijona puri käsivarren poikk i . . —— -oOo SUOMEN OLMPIALAISIIX on tähän mennessä ilmoittautunut 19 kansaa niistä 60:stä, jotka kutsun ovat saaneet. Kutsun ovat hpäk-syneet Englanti, Tanska, Norja, Italia, Romania, Sveitsi, Jugoslana, Belgia, Costa Rica, Ruotsi, Pales-tina. Kreikka, Portugali, Hollanti, Saksa, Intia ja Tshekkoslovakia, joka nyt on paloteltu. oOo .\VIOEROA VAATII kääpiö elokuvanäyttelijä Billy Curtis, jonka pituus on 3 jalkaa 7 tuumaa ja pino 79 paunaa, vaimostaan Loisista^ joka ori 6 jalkaa 4 tuumaa pitkä ja painaa 190 paunaa. Billy väittää, että Lois meni hänen kanssaan naimisiin vain voittaakseen ve-don, mutta hän on mies, joka A-aatii selvän pelin. oOo ^--^XIINAN;:;;:-" tilapäisessä pääkaupungissa Ciiung-kingissa rakennetaan kaupungin la-heisyydesMi olevaan vuoreen jätti-läistunndia, jossa aina 300,000 iiinii-seen asU saisi suojaa j^Aa^^ten ihnapommituksata. Samalla alas kaupungui vanhaa tulen arkaa osaa. . • ""''^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-03-25-10
