1953-11-14-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
in Alpertti halu,
taen kiittää
raa
sa noin vain ja^a, "^3
paiskaaman
imattömästä ja uuuoS
öisestä. Kiitos, Vappu. '
' Alpertti haluaa aain g,
a ^^i^asiskoaan ttiujisgg
a kirjoituskapailusta y ^
ämän vuoden alussa.'
>S3.vanhusparka alkaa f
historiaan,.voimine
Vappu-Klaara ja
ne todeta, että^'fäikH(J
innitelmien -
am: omintuimoin-Tpi^
L Jnlpäiluareeniäi^^ajj^
Ue ja-siskoille^tÄml
^.täydestä sydämestä^^
«»^Klaara! . Kim:Alp«£
nmecossa -43 Dlkesew" a-,
ii^teloon senjäÖM^;^^
«»erehtyy örfssa^;:^
tijärven sorsat" ;s^,^,|
ssa olevan *%Brtiii:j|I
irjoitus", nim
n tusinan rajapjgjkkiia^
'Mauri on.tehnytit^ti^i
saa mennäl''
ALPERTTI,.;
teinen ystävämme jaah- ]
nme Vappu-Klaara saalissa
jonkunlaisen pienen
i, koskapa seneneminiP
ia varoituksia ryht}i W
elikkä paiskasi kintaan
itaan sisällä • oli haaste, |
1, mutta sitä
ihaaste iLieMn avustajfl-?:
Haaste ^it^en aikanaan- j
n kirjeenvaihdon, jonb 1
skaan ryhdy tappamaan
rain ääni kuiilui. Kuu-;j
virnisteli ja puiden ok-;;|
rät, että niin se on. \'e--
i yli ja koetin olläkuun-, j
1 aina vain ääpi kuuld .1
uului ulkoakin. No,,jo4
että sinunkm piti tulla?
eikö tässä ole kylliksi,
)eloittelee, minäpauhar
Sain siitä niin paljon, j
kysyin suomen ja eng-j
Kuka täällä on Ja mitä s f
;ta vastausta ei kuulur^j
ikaja taas kajautti hu--|
inä nousin, otinheinä-t
1 ja uhkasin, että ellet^
saat. HuuUiajaläliöt]
L puusta.
sUlä tuulella,^ttäo!i.
i ihminen, niin sd«.'l
rikä minun'tarvinnut
i. Voi sinäPiliM
sni häiritsit » h e i - -
iän päätä ulkona, f ^
L kuin koirav^
li kuuma k u i a » *
a l l a ja neyäiÄ*-1
^lysdn-mak^iJJ^-^l
iUBaapois^j§=^
i l a a : ^ s i n ä , vaio^'^»!
taautPirfcoö'^
maata/iC^V''
«ikä. n3
tusta,:Si
au4
eetan-
M. «vain j
luteilta.^ t^"^?^
I^jdsyyc
,-mutc*
Leinen näytös esitettiin jälleen Vap-
L.Klaaran huushollissa. Ullakolta
eitu saapas ja muutama paperipalaan
ratkaisivat kohtalon; arpa oli hei-
^j^. \lpertti oli vuodeksi ripustettu
luiäan. näytteille. Ehdot: olivat ko-
,1 74 kertomusta Älpertin osalle ja
ludet siitä Xappu-Klaaralle, Tosin
L nu.Klaära ikuisessa naisuudessaan
hempeydessään tietenkin salli Alper-
Jle aikaa tasan vuoden elikkä 12 kuu-autta,
mutta jo tässä numerossa, yaik-aikaa
vieläkin olisi, kilpailu on Air
ALPERTIN VIIMEINEN KILPAKIRiOITUS
en
dhtee dnteen
QUUR-HELSIXGIX rikolliset ainek-
^ set ovat varmaan hengähtäneet helpotuksesta
ja panneet kätensä kvvnär-päitä
myöten ristiin. Sillä asia oli nvt A r t i r i o^ta päättynyt. Luku 24 Qn ,.
ertm ONiiu* H ^ . kertakaikkiaan ni n, e t t ä min-i AlnArt
5vsi .^pertti on kuruhtanut. j a men- . ^, . ..., ' f Aipert-
^hiehS omien laskelmienidn, mut- viikkoa sitten karistin Heisin-toisaalta
\lpiertti on myös ajatdlut
oisiaidri a^viistajia, joista varmaan -jo>
a&inox-at puineet - B y f k Ö Alpertil^
L sälä onhan Alpertti kok^t^n^nvti^ih
lep aj^yit'-isännoijDyt'? liieMn Zpalsti^la
gm tomut jaloistani ja siirrätin itseni
Atlantin toiselle puolelle. Muuan sukulaiseni
oli järjesetänyt minulle tarvit-
^ tavat protokollat ja lentolipun. Neljä
pänrää; ^lalmih lentokentältä lähtöni
n ilmoittauduin Toronton rikos-
Tehän kuulutte kai ylitarkastaja Collinsin
ryhmään?
— Yes, mr. Jackson! Toistaiseksi
kuulun mainittuun ryhmään.
— Xo, sittenhän asia onkin kaikinpuolin
seh-ä komisario: Mikäli luotettavista
lähteistä olen saanut tietää, on
Collinsin ryhmälle annettu tänä yönä
tehtäväksi turvata Toronto National
B^kista Pohjoiselle Kaivosyhtiölle siirrettävien
palkkarahojen kuljetus. Te
olette tietysti selvjliä .ktiljetuksesta se^
PH:
vasem-itoitteAlperUn
kalissa päästää . - ^ » f s i P a i v a a j ^ ^ m^ta kainalostaan nopealla .|iildw«Uä
tutustutin itseni kaupunkiin. Kolman-ijkauksen
cta es&hula! '^eHldkä nagr|j&:4m lop-luun.
näytelty. •. ^ ~ - . - ^ -
i:lx)pnksi;Alpertti ;|jä)tuaa kiittää ka^k-
[ia lukijoitaan siitä k^rsiyälli&yydestä,
ota he ovat:osoittaneet Alperttia koh-aan
tämän vuoden, aikana.; Myöskin
jpertti sisimmässään toivoo^ että edes
Dkunen Älpertin kertomuksista olisi
ies hiukkasen tuonut lukijoille vaih-elua
tämän r„ muuten niin harmaan
aailman keskellä. • .
So long! • .
ALPERTTI.
Termsiä Albertasta
Kirjoitan taas minäkin jä kerron ke-kuulumisia
täältä etelä-Albertasta,
aikka näin myöhään. Kesä on mennyt
lehti alkaa olla puista poissa. Kesä
nikin aivan liian pian, ei ollut edes
ikaa kirjoittaa tähän meidän Liekkiim-
, sillä kesä on ollut minulle työn ja
touhun kesä. Ensin oli kasvismaan
unnostaminen ja sitten marjain Jkannu-
Tomaattejakin tuli niin paljon,
ttä oli aivan väsyä niiden laittoon.
Ien tehnyt paljon nettojakin oikein
igaspuilla, että nyt niitä fcai oh loppuiäksi.
Parhaillaan' teen virkkaamal-petin
peittoa. Yiime.talvena.tein yh-
Joten aika on siis «lennyt.
Olen tehnyt joitain- huviajelujakin
inmän poikani ja hänen perheensä
össa.: Eräänäkin päivänä ajoimme
OO mailia ja olin kovasti väsynyt pääs-i
kotiin. Oli hauska nähdä se
aha kotipaikka, josta lähdin 26 vuot-sitten.
Olen oHut kalassa myös joi-vuoristojärvistä
rautuja
ä haukia onkimassa. Se bn hu-ta
ajanviettoa ja se olisi namun hupaisin
kesänviettoni, että saisin olla vet-lähellä
ja ruokkia kaloja madoilla
Tnuilla syöteillä.
Olen aina ajatellut, että kun pääsisin
kerran siskojeni luakesää viettä-
Suomeen, niin varmasti menisin
tisen kotimökin luona, olevalle pienel-
•^nmielle onkjuMa». ahyeni^
^kivityttönä jeonei^^ r^S^m
y^haa., joka.eitasida enää koskaan
sillä olen ollut jo s i d t ä pois-a.
Mutta silti olen aina aja-
»piellä si^fcglemluona. V
^ € t ä n terve^i. Albertaii Jt^^
mukaan ''istunut" kuusi kertaa. Mutta
kerrotaanpa jiittii alusta alkaten:
KoKuanneii työpäiväni gLamiina olin
tuskm' kuhholla.ehtinyt"istuutiia työpöytäni
ääreen, kun puhelin soi. Tartuin
torveen.
— Komisario Alpertti? kuulin langan
toisesta päästä.
T — Yes, minä olen. ,
— Puhuu mr. Jackson, Jack Jackson
Hamilton Streetiltä. Kuulin eilen i l lalla,
että olemme saaneet kaupunkiim:
me suomalaisen poliisimiehen. Halusin
vain toivottaa Teidät tervetulleeksi Torontoon!
— Kiitos, mr. Jackson!
— Te ette tietenkään tunne minua,
komisario, mutta — nähkääs ^— minäkin
olen entisiä poliisimiehiä ja olisin
kovin halukas kuulemaan poliisiasioista
Suomessa. Siksi ajattelin pyytää teitä
pienelle vieraskäynnille luokseni. Asun
Hamilton Street nrossa 112. 'Ellei teillä
, . .
— Mielihyvin, mr. Jackson. Sopiiko
tänä iltana?
— Yes, komisario. Welcome!
Te, komisario, olette >l(ai jo koti-maass^
ne kuullut, etteöime me täällä
Lännellä liikaa kursaile revolvseröeikis-ai\-
oistani, koetin vääntää huulilleni
hiukan surumielisen hymyn ja sanoin
rauhallisesti;
— \VelK mr. Jackson! Ruulkaa siis:
lähtö tapahtuu Toronto Xational Bankin
edustalta yöllä kello 1,12 kolmella
autolla. Ensimmäisessä OQ kuusi konepistoolein
aseistettua poliisia, keskim-mäisessii
ovat rahat. \?artijoina neljä samoin
konepistoolein aseistettua poliisia
ja viimeisenä seuraa kuuden konepistooleilla
varustetun poliisin miehittämä
auto. Auto, jossa rahat ovat, on panssaroitu.
Autot ajavat 10 jalan etäisyydellä
toisistaan ja keskimmäinen
ajaa sammutetuin valoin. v
— Ja missä tapahtuu rahojen luovu*
:tus?. • . V'.:
-l*phjoisen. Kaiyosyhtic^n alueeUa
paikkakonttorin.^ess^ • ;
E^ajfc^e? K ä y t e t ^ ^ sateaa
kuin ennenkin? »
T—. Yes, mr. Jackson!
— \Vrell. Minä toivon, komisario,
teidän itsenne vuoksi, että fiitainanne
tiedot j>itävätp3i^J^nsa. Toivon, ^ t tä
otitl^A^aroituk^ni hupmtoon. Kdik> on
nyt 10; .«Kolmen tunnin kuluttua on
kaikki <^i ja sen jälkeen te pääsette/hyvin
ansaitulle yöpuullenne. Ja niin
..^ , ^ , V . ... kuin ymmärrätte, komisario, Hamilton
enää bmm^
;^äsu ketään m r . J ^ k Jacksonia!
Mr. Jackson nousi tuolihan, astui
lähellä olevan pikku pöydän viereen ja
tarttui siinä olevaan puhelimeen. Hänen
juuri aikoassaan nostaa torven ys-kähdin
heikosti. Mr. Jackson jmunär- .
si, laski torven kädestään ^ ja kääntyi
minuun.
—7 Hetkinen, mr. Jackson, sanoin ja
huulillani käväisi jälleen surumielinen
h\Tny.. Ennenkuin soitatte, saanen sanoa,
vielä pari sanaa. Unohdin nimittäin
äsken mainita, ettei rahojen kulje-tehne
takia istumaan rauhalli^ti. alallanne
ja vastaamaan, kysjinyksiini.
Mutta ennenkuin jatkan, sallinette minun
ottaa mahdolliset aseenne. iXiistä.
ei koituisi teille muuta kuin pelkkää
harmia. • , .
Ja vielä puhuessaan mr.. Jackson oli
noussut, astunut luokseni ja tarkastanut
minut nopeasti. Kun hän jälleen
istuutui tuolilleen, oli hänellä toisessakin
kädessään pistooli, 9 kertaa laukeava
F. X'., jonka hän oli siepannut tak':
kini sivutaskusta, •,•:!;
— Xyt voimme jatkaa keskusteluam- ^uks^sta tule mitään, ellen minä ole
me, komisario. Siis lyhyesti: kuinka pajkallä. Kuljetuksen johto on nimit-kuljetus
tapahtuu ja kuinka se on var- täin Uskottu minulle. '
am
Tietysti minun olisi pitänyt tiedustella
esimiehiltäni ja virkaveljiltäni tästä
mr. Jacksonista, mutta se jäi tekemättä.
En tiedä, ujousko vai mikä sai
minut luopumaan näistä varovaisuustoi-menpiteistä.
Ehkä oletin,-» että mr.
Jackson oli todellakin entisiä poliisimiehiä
ja siihen kai mr. Jacksonkin oli
luottanut soittaessaan niinulle. Oli miten
oli, mutta samana iltana kello 8
seisoin mr. Jacksonin oven takana Hamilton
Street n:ossa 112. Mr. Jackson
aukaisi oven, ja hetkistä myöhemmin
istuimme hänen l^teliaan asuntonsa
olohuoneessa upottavissa nojatuoleissa.
— Xo, komisario, mitä te pidätte
Torontosta? Taitaa olla hiukan toisenlaista
kuin Helsm^issä?
— Vaikeata sanoa näin kolmen päivän
oleskelun jälkeen. Poliisimiehen
näkökulmasta katsottuna lienee loppujen
loftuksi sama asia, missä jrikoUisia
ajaa takaa, Torontossa vai Helsingis^.
Uskallanpa olla eri mieltä kanssanne,
komisario. Täkäläisiä rikollisia
ei voitane verrata helsinkiläisiin am-mattMJiiBsä,\
saiä'^esim: jos te, komisario
>Aipertti, olisitte OUut
tioitu? . .
— ]Minä en käsitä, mr. Jaqkson, mitä
teitä nämä tiedot hyödyttäisivät., Ymmärrätte
itsekin, että heti, kuri poistutte
tästä huoneistosta, minä teen. samoin,
eikä vapautenne senjälkeentyJe, olemaan
kovinkaan pitkäaikainen.
Ymmärsin hyvin, että viimeiset sanani
olivat aivan tarpeettomia, sillä tietenkin
mr. Jackson oli suunnitellut kaiken
jo etukäteen ja minua varten ryhtynyt
"tietenkin asian vaatimiin' toimenpiteisiin.
Olin pannut tällä kertaa pääni
pahemmanlaiseen satimeen, ja yritin
nyt edes voittaa aikaa. .
— Me emme kumpikaan poistu tästä
huoneistosta tänä yönä, komisario. Tämän
yön te saatte suvaita minuii seuraani
täällä. Mutta sitä ennen vastaatte
siihen, mitä äsken tiedustelin! Ja
voin vakuuttaa teille ,että jos antamanne
tiedot havaitaan vääriksi, te "katoat-te".
Ymmärrätte kai, mitä tarkoitan?
Siis"vielä kerran: milloin ja miten rahojen
kuljetus tapahtuu ja mikä on var-tioimissuunnitelma?
Olin pahemmassa kuin pulassa. Olin
jo Suomessa kuullut täkäläisten alamaailman
eläjien tavoista ja metkuista
sekä näinä kolmena päivänä, jotka olin
ehtinyt olla tässä miljoonakaupungissa,
kuullut lisää. Ymmärsin, ettei mr.
Jackson siekailisi hetkeäkään, Jos ryhtyisin
vaikka edes näennäise«n vastarintaan.
; Käsitin,.että m i a i i n . o l i a^
lava misteriöe ne. ikd(>i, jolta rhin Ka-
— \Vell, komisario! ]Mr. Jackson.
\^stasi silmää räpäyttämättä. Otatte
heti puhelinyhteyden esimieheenne, i l moitatte
olevanne sairas sekä pyydätte
hänen toimittamaan jonkun toisen tilallenne!
Pistooli heilahti uhkaavasti mr. Jack-soni/
i kädessä.
X'ousin rauhallisesti ja astuin puhelimen
luo. Hetkistä myhöemmin olin
yhteytlessä päämajaan.
— Mr. Collins? Täällä komisario
Albert Hamilton. ValitetUvasti lähdöstäni
kello 1,12 Pohjoiselle Kaivosyh-^
tiöUe ei tule mitään, koska olen äkkiä
sairastunut. Voitteko toimittaa jonkun
toisen tilalleni? Weil. Koetan, tervehtyä
huomiseksi.
Puhelu oli päättynyt.
Istuuduttuani jälleen entiselle paikalleni
mr. Jackson tarttui vuorostaan puhelimeen
ja kuulin hänen keskustelemaan
pitkään ja antavan ohjeitaan. Hyökkäyksen
piti tapahtua vähän ennen
Kaivosyhtiön aluetta, jossa tie tekee äk-kimutkan.
Keskustelusta päätellen tarj
Jacksonilla tuntui olevan käytettävissään
kokonainen liiga. Huolimatta mr.
Jacksonin konnuudesta minun täytyi
ihailla hänen strategista taitavuuttaan, -
jolla häh kehitti silunnltehnanjä äntor
määräyksensä alaisilleen,
Puhelu kesti neljännestunnin.
— Kas hiin,.komisario, nyt on*sekin .
hoidettu! Toivottavasti kaikki sujuu'
^ ^ ^ ^ - ^ s e ^ B a i ^ t o ^ ^ -Ölen impi.^,}^n .tm Minun ^ ; ^ t ä ^ ^jonep^U^
asunut
?^han
^ ^ p o i i a s t i a j ^ ^ t i u o ^^
' , * :j.^>.-^..r^_ iiirr^-^vi- - K^'vain,:mr. Jackson
yiiätysl. Käaatyen sitten
- ^> >W ;--I^y?vin toimittu,
i-A^rkl ,.:Miuta sitten iaristin . a | ^ huolxm^tt^ ,ym-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 14, 1953 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1953-11-14 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki531114 |
Description
| Title | 1953-11-14-07 |
| OCR text | in Alpertti halu, taen kiittää raa sa noin vain ja^a, "^3 paiskaaman imattömästä ja uuuoS öisestä. Kiitos, Vappu. ' ' Alpertti haluaa aain g, a ^^i^asiskoaan ttiujisgg a kirjoituskapailusta y ^ ämän vuoden alussa.' >S3.vanhusparka alkaa f historiaan,.voimine Vappu-Klaara ja ne todeta, että^'fäikH(J innitelmien - am: omintuimoin-Tpi^ L Jnlpäiluareeniäi^^ajj^ Ue ja-siskoille^tÄml ^.täydestä sydämestä^^ «»^Klaara! . Kim:Alp«£ nmecossa -43 Dlkesew" a-, ii^teloon senjäÖM^;^^ «»erehtyy örfssa^;:^ tijärven sorsat" ;s^,^,| ssa olevan *%Brtiii:j|I irjoitus", nim n tusinan rajapjgjkkiia^ 'Mauri on.tehnytit^ti^i saa mennäl'' ALPERTTI,.; teinen ystävämme jaah- ] nme Vappu-Klaara saalissa jonkunlaisen pienen i, koskapa seneneminiP ia varoituksia ryht}i W elikkä paiskasi kintaan itaan sisällä • oli haaste, | 1, mutta sitä ihaaste iLieMn avustajfl-?: Haaste ^it^en aikanaan- j n kirjeenvaihdon, jonb 1 skaan ryhdy tappamaan rain ääni kuiilui. Kuu-;j virnisteli ja puiden ok-;;| rät, että niin se on. \'e-- i yli ja koetin olläkuun-, j 1 aina vain ääpi kuuld .1 uului ulkoakin. No,,jo4 että sinunkm piti tulla? eikö tässä ole kylliksi, )eloittelee, minäpauhar Sain siitä niin paljon, j kysyin suomen ja eng-j Kuka täällä on Ja mitä s f ;ta vastausta ei kuulur^j ikaja taas kajautti hu--| inä nousin, otinheinä-t 1 ja uhkasin, että ellet^ saat. HuuUiajaläliöt] L puusta. sUlä tuulella,^ttäo!i. i ihminen, niin sd«.'l rikä minun'tarvinnut i. Voi sinäPiliM sni häiritsit » h e i - - iän päätä ulkona, f ^ L kuin koirav^ li kuuma k u i a » * a l l a ja neyäiÄ*-1 ^lysdn-mak^iJJ^-^l iUBaapois^j§=^ i l a a : ^ s i n ä , vaio^'^»! taautPirfcoö'^ maata/iC^V'' «ikä. n3 tusta,:Si au4 eetan- M. «vain j luteilta.^ t^"^?^ I^jdsyyc ,-mutc* Leinen näytös esitettiin jälleen Vap- L.Klaaran huushollissa. Ullakolta eitu saapas ja muutama paperipalaan ratkaisivat kohtalon; arpa oli hei- ^j^. \lpertti oli vuodeksi ripustettu luiäan. näytteille. Ehdot: olivat ko- ,1 74 kertomusta Älpertin osalle ja ludet siitä Xappu-Klaaralle, Tosin L nu.Klaära ikuisessa naisuudessaan hempeydessään tietenkin salli Alper- Jle aikaa tasan vuoden elikkä 12 kuu-autta, mutta jo tässä numerossa, yaik-aikaa vieläkin olisi, kilpailu on Air ALPERTIN VIIMEINEN KILPAKIRiOITUS en dhtee dnteen QUUR-HELSIXGIX rikolliset ainek- ^ set ovat varmaan hengähtäneet helpotuksesta ja panneet kätensä kvvnär-päitä myöten ristiin. Sillä asia oli nvt A r t i r i o^ta päättynyt. Luku 24 Qn ,. ertm ONiiu* H ^ . kertakaikkiaan ni n, e t t ä min-i AlnArt 5vsi .^pertti on kuruhtanut. j a men- . ^, . ..., ' f Aipert- ^hiehS omien laskelmienidn, mut- viikkoa sitten karistin Heisin-toisaalta \lpiertti on myös ajatdlut oisiaidri a^viistajia, joista varmaan -jo> a&inox-at puineet - B y f k Ö Alpertil^ L sälä onhan Alpertti kok^t^n^nvti^ih lep aj^yit'-isännoijDyt'? liieMn Zpalsti^la gm tomut jaloistani ja siirrätin itseni Atlantin toiselle puolelle. Muuan sukulaiseni oli järjesetänyt minulle tarvit- ^ tavat protokollat ja lentolipun. Neljä pänrää; ^lalmih lentokentältä lähtöni n ilmoittauduin Toronton rikos- Tehän kuulutte kai ylitarkastaja Collinsin ryhmään? — Yes, mr. Jackson! Toistaiseksi kuulun mainittuun ryhmään. — Xo, sittenhän asia onkin kaikinpuolin seh-ä komisario: Mikäli luotettavista lähteistä olen saanut tietää, on Collinsin ryhmälle annettu tänä yönä tehtäväksi turvata Toronto National B^kista Pohjoiselle Kaivosyhtiölle siirrettävien palkkarahojen kuljetus. Te olette tietysti selvjliä .ktiljetuksesta se^ PH: vasem-itoitteAlperUn kalissa päästää . - ^ » f s i P a i v a a j ^ ^ m^ta kainalostaan nopealla .|iildw«Uä tutustutin itseni kaupunkiin. Kolman-ijkauksen cta es&hula! '^eHldkä nagr|j&:4m lop-luun. näytelty. •. ^ ~ - . - ^ - i:lx)pnksi;Alpertti ;|jä)tuaa kiittää ka^k- [ia lukijoitaan siitä k^rsiyälli&yydestä, ota he ovat:osoittaneet Alperttia koh-aan tämän vuoden, aikana.; Myöskin jpertti sisimmässään toivoo^ että edes Dkunen Älpertin kertomuksista olisi ies hiukkasen tuonut lukijoille vaih-elua tämän r„ muuten niin harmaan aailman keskellä. • . So long! • . ALPERTTI. Termsiä Albertasta Kirjoitan taas minäkin jä kerron ke-kuulumisia täältä etelä-Albertasta, aikka näin myöhään. Kesä on mennyt lehti alkaa olla puista poissa. Kesä nikin aivan liian pian, ei ollut edes ikaa kirjoittaa tähän meidän Liekkiim- , sillä kesä on ollut minulle työn ja touhun kesä. Ensin oli kasvismaan unnostaminen ja sitten marjain Jkannu- Tomaattejakin tuli niin paljon, ttä oli aivan väsyä niiden laittoon. Ien tehnyt paljon nettojakin oikein igaspuilla, että nyt niitä fcai oh loppuiäksi. Parhaillaan' teen virkkaamal-petin peittoa. Yiime.talvena.tein yh- Joten aika on siis «lennyt. Olen tehnyt joitain- huviajelujakin inmän poikani ja hänen perheensä össa.: Eräänäkin päivänä ajoimme OO mailia ja olin kovasti väsynyt pääs-i kotiin. Oli hauska nähdä se aha kotipaikka, josta lähdin 26 vuot-sitten. Olen oHut kalassa myös joi-vuoristojärvistä rautuja ä haukia onkimassa. Se bn hu-ta ajanviettoa ja se olisi namun hupaisin kesänviettoni, että saisin olla vet-lähellä ja ruokkia kaloja madoilla Tnuilla syöteillä. Olen aina ajatellut, että kun pääsisin kerran siskojeni luakesää viettä- Suomeen, niin varmasti menisin tisen kotimökin luona, olevalle pienel- •^nmielle onkjuMa». ahyeni^ ^kivityttönä jeonei^^ r^S^m y^haa., joka.eitasida enää koskaan sillä olen ollut jo s i d t ä pois-a. Mutta silti olen aina aja- »piellä si^fcglemluona. V ^ € t ä n terve^i. Albertaii Jt^^ mukaan ''istunut" kuusi kertaa. Mutta kerrotaanpa jiittii alusta alkaten: KoKuanneii työpäiväni gLamiina olin tuskm' kuhholla.ehtinyt"istuutiia työpöytäni ääreen, kun puhelin soi. Tartuin torveen. — Komisario Alpertti? kuulin langan toisesta päästä. T — Yes, minä olen. , — Puhuu mr. Jackson, Jack Jackson Hamilton Streetiltä. Kuulin eilen i l lalla, että olemme saaneet kaupunkiim: me suomalaisen poliisimiehen. Halusin vain toivottaa Teidät tervetulleeksi Torontoon! — Kiitos, mr. Jackson! — Te ette tietenkään tunne minua, komisario, mutta — nähkääs ^— minäkin olen entisiä poliisimiehiä ja olisin kovin halukas kuulemaan poliisiasioista Suomessa. Siksi ajattelin pyytää teitä pienelle vieraskäynnille luokseni. Asun Hamilton Street nrossa 112. 'Ellei teillä , . . — Mielihyvin, mr. Jackson. Sopiiko tänä iltana? — Yes, komisario. Welcome! Te, komisario, olette >l(ai jo koti-maass^ ne kuullut, etteöime me täällä Lännellä liikaa kursaile revolvseröeikis-ai\- oistani, koetin vääntää huulilleni hiukan surumielisen hymyn ja sanoin rauhallisesti; — \VelK mr. Jackson! Ruulkaa siis: lähtö tapahtuu Toronto Xational Bankin edustalta yöllä kello 1,12 kolmella autolla. Ensimmäisessä OQ kuusi konepistoolein aseistettua poliisia, keskim-mäisessii ovat rahat. \?artijoina neljä samoin konepistoolein aseistettua poliisia ja viimeisenä seuraa kuuden konepistooleilla varustetun poliisin miehittämä auto. Auto, jossa rahat ovat, on panssaroitu. Autot ajavat 10 jalan etäisyydellä toisistaan ja keskimmäinen ajaa sammutetuin valoin. v — Ja missä tapahtuu rahojen luovu* :tus?. • . V'.: -l*phjoisen. Kaiyosyhtic^n alueeUa paikkakonttorin.^ess^ • ; E^ajfc^e? K ä y t e t ^ ^ sateaa kuin ennenkin? » T—. Yes, mr. Jackson! — \Vrell. Minä toivon, komisario, teidän itsenne vuoksi, että fiitainanne tiedot j>itävätp3i^J^nsa. Toivon, ^ t tä otitl^A^aroituk^ni hupmtoon. Kdik> on nyt 10; .«Kolmen tunnin kuluttua on kaikki <^i ja sen jälkeen te pääsette/hyvin ansaitulle yöpuullenne. Ja niin ..^ , ^ , V . ... kuin ymmärrätte, komisario, Hamilton enää bmm^ ;^äsu ketään m r . J ^ k Jacksonia! Mr. Jackson nousi tuolihan, astui lähellä olevan pikku pöydän viereen ja tarttui siinä olevaan puhelimeen. Hänen juuri aikoassaan nostaa torven ys-kähdin heikosti. Mr. Jackson jmunär- . si, laski torven kädestään ^ ja kääntyi minuun. —7 Hetkinen, mr. Jackson, sanoin ja huulillani käväisi jälleen surumielinen h\Tny.. Ennenkuin soitatte, saanen sanoa, vielä pari sanaa. Unohdin nimittäin äsken mainita, ettei rahojen kulje-tehne takia istumaan rauhalli^ti. alallanne ja vastaamaan, kysjinyksiini. Mutta ennenkuin jatkan, sallinette minun ottaa mahdolliset aseenne. iXiistä. ei koituisi teille muuta kuin pelkkää harmia. • , . Ja vielä puhuessaan mr.. Jackson oli noussut, astunut luokseni ja tarkastanut minut nopeasti. Kun hän jälleen istuutui tuolilleen, oli hänellä toisessakin kädessään pistooli, 9 kertaa laukeava F. X'., jonka hän oli siepannut tak': kini sivutaskusta, •,•:!; — Xyt voimme jatkaa keskusteluam- ^uks^sta tule mitään, ellen minä ole me, komisario. Siis lyhyesti: kuinka pajkallä. Kuljetuksen johto on nimit-kuljetus tapahtuu ja kuinka se on var- täin Uskottu minulle. ' am Tietysti minun olisi pitänyt tiedustella esimiehiltäni ja virkaveljiltäni tästä mr. Jacksonista, mutta se jäi tekemättä. En tiedä, ujousko vai mikä sai minut luopumaan näistä varovaisuustoi-menpiteistä. Ehkä oletin,-» että mr. Jackson oli todellakin entisiä poliisimiehiä ja siihen kai mr. Jacksonkin oli luottanut soittaessaan niinulle. Oli miten oli, mutta samana iltana kello 8 seisoin mr. Jacksonin oven takana Hamilton Street n:ossa 112. Mr. Jackson aukaisi oven, ja hetkistä myöhemmin istuimme hänen l^teliaan asuntonsa olohuoneessa upottavissa nojatuoleissa. — Xo, komisario, mitä te pidätte Torontosta? Taitaa olla hiukan toisenlaista kuin Helsm^issä? — Vaikeata sanoa näin kolmen päivän oleskelun jälkeen. Poliisimiehen näkökulmasta katsottuna lienee loppujen loftuksi sama asia, missä jrikoUisia ajaa takaa, Torontossa vai Helsingis^. Uskallanpa olla eri mieltä kanssanne, komisario. Täkäläisiä rikollisia ei voitane verrata helsinkiläisiin am-mattMJiiBsä,\ saiä'^esim: jos te, komisario >Aipertti, olisitte OUut tioitu? . . — ]Minä en käsitä, mr. Jaqkson, mitä teitä nämä tiedot hyödyttäisivät., Ymmärrätte itsekin, että heti, kuri poistutte tästä huoneistosta, minä teen. samoin, eikä vapautenne senjälkeentyJe, olemaan kovinkaan pitkäaikainen. Ymmärsin hyvin, että viimeiset sanani olivat aivan tarpeettomia, sillä tietenkin mr. Jackson oli suunnitellut kaiken jo etukäteen ja minua varten ryhtynyt "tietenkin asian vaatimiin' toimenpiteisiin. Olin pannut tällä kertaa pääni pahemmanlaiseen satimeen, ja yritin nyt edes voittaa aikaa. . — Me emme kumpikaan poistu tästä huoneistosta tänä yönä, komisario. Tämän yön te saatte suvaita minuii seuraani täällä. Mutta sitä ennen vastaatte siihen, mitä äsken tiedustelin! Ja voin vakuuttaa teille ,että jos antamanne tiedot havaitaan vääriksi, te "katoat-te". Ymmärrätte kai, mitä tarkoitan? Siis"vielä kerran: milloin ja miten rahojen kuljetus tapahtuu ja mikä on var-tioimissuunnitelma? Olin pahemmassa kuin pulassa. Olin jo Suomessa kuullut täkäläisten alamaailman eläjien tavoista ja metkuista sekä näinä kolmena päivänä, jotka olin ehtinyt olla tässä miljoonakaupungissa, kuullut lisää. Ymmärsin, ettei mr. Jackson siekailisi hetkeäkään, Jos ryhtyisin vaikka edes näennäise«n vastarintaan. ; Käsitin,.että m i a i i n . o l i a^ lava misteriöe ne. ikd(>i, jolta rhin Ka- — \Vell, komisario! ]Mr. Jackson. \^stasi silmää räpäyttämättä. Otatte heti puhelinyhteyden esimieheenne, i l moitatte olevanne sairas sekä pyydätte hänen toimittamaan jonkun toisen tilallenne! Pistooli heilahti uhkaavasti mr. Jack-soni/ i kädessä. X'ousin rauhallisesti ja astuin puhelimen luo. Hetkistä myhöemmin olin yhteytlessä päämajaan. — Mr. Collins? Täällä komisario Albert Hamilton. ValitetUvasti lähdöstäni kello 1,12 Pohjoiselle Kaivosyh-^ tiöUe ei tule mitään, koska olen äkkiä sairastunut. Voitteko toimittaa jonkun toisen tilalleni? Weil. Koetan, tervehtyä huomiseksi. Puhelu oli päättynyt. Istuuduttuani jälleen entiselle paikalleni mr. Jackson tarttui vuorostaan puhelimeen ja kuulin hänen keskustelemaan pitkään ja antavan ohjeitaan. Hyökkäyksen piti tapahtua vähän ennen Kaivosyhtiön aluetta, jossa tie tekee äk-kimutkan. Keskustelusta päätellen tarj Jacksonilla tuntui olevan käytettävissään kokonainen liiga. Huolimatta mr. Jacksonin konnuudesta minun täytyi ihailla hänen strategista taitavuuttaan, - jolla häh kehitti silunnltehnanjä äntor määräyksensä alaisilleen, Puhelu kesti neljännestunnin. — Kas hiin,.komisario, nyt on*sekin . hoidettu! Toivottavasti kaikki sujuu' ^ ^ ^ ^ - ^ s e ^ B a i ^ t o ^ ^ -Ölen impi.^,}^n .tm Minun ^ ; ^ t ä ^ ^jonep^U^ asunut ?^han ^ ^ p o i i a s t i a j ^ ^ t i u o ^^ ' , * :j.^>.-^..r^_ iiirr^-^vi- - K^'vain,:mr. Jackson yiiätysl. Käaatyen sitten - ^> >W ;--I^y?vin toimittu, i-A^rkl ,.:Miuta sitten iaristin . a | ^ huolxm^tt^ ,ym- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1953-11-14-07
