Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 14, 1945

              j^etsän varjoista kuin vaEkopa-j^
uiset naiset. En <il\ut te^i#iT .
nvt tuollaisia koivuja, mutta muis­tiini
luli niistä monta kaunista runoa,
ioita koulupäivinä ja myölhemmiii-lin
elin lukenut. Ja^uo koivut, U K J ,
flier^ä. ja nuo lukemattomat järvet-jnuisiuitivat
minulle Su<wnea, sellai-jena
kuin olen sen kuvitellut. Myö-heniTiin
Suomessa kasvaneet myönsi-ui
niaisemissa olevankin paljon yh-taläifvyttä.
Aamulla seitsemän ajoissa olimnie
POT: \ViIIiamin asemaMa. Laskeu-
.4ui2.:!Dpea5ti alas, sillä Kain<o oli lu^
\-aimr.'. tavata minua tääälä; Siitä oli
jo useampi vuosi kulunut kun Sointu­jassa
jiialempien koti oli. Ja nyt rien­simme
toisiamme vastaan, ja Jackie'
katseli huf\'itettuna meidän jälleen-tapaar^
iisen iloa. Vasta hetken kiilut- •
tua tirnsin Superior-järven jäisen tuu­len,
tvka niin armottomasti puihalsi.
Ei se ollut kesäkuun tuulta! Parem-miakin
meidän rannikon talvista me­rituulta
se muistutti. Kaino vakuut­ti,
että myöheniimin on lämmintä ja "
aieman ympärilläkin kasvaa sitten
kaikenlaisia kukkia. Olin kai epäile- •
vän näköinen, koska hän uudelleen
vakuutti asian niin olevan.
Vaunun ikkunasta sitten tarkaste­lin
tucia kuuluisaa järveä, ja oli kuin-olisui
Tierelle katsellut.
Jcikun aikaa sen jälkeen-kun Port
.%thur oli jätetty, tuli vaunuuni eräs
nainen hyvin etsivän näiköisenä. Ja
juuri minua hän etsikin! Hän oli
Port Arthurista matkalla edustajako­koukseen
ja sanoi siellä toisessa vau­nussa
olevan -vielä pari muu talkin
edustajaa, joten ehdotti että mentäi­siin
sinne. Xiin sitten Tyyne, Bill,
George ja minä aloimme tehdä tutta-
\Tiutia, ensin harkitulla '•higfh-low"-
pelillä ja sitten mitä mielenlkiintoi-sinmaila
keskustelulla! Ja myöhään
aman päivän iltana, kun vihdoinkin
juna pysähtyi Sudburyn asemalle,
ölim,a:ejo kuin monivuotiset tuttavat;
Olin tästäkin hetkestä kuvitellut
^^-eiia, n i m i t t ä i n sellaista, että yk-jcuiuisin
vieraan kaupungin ase­malle
yöllä enkä tietäisi mihin kään­tyä.
Kaikkea vielä! Minulla oli
^oln-.e matkatoveria ja Suksi oli mei-
^•a.Maanottamassa, ja pian kiidim­me
autossa yön läpi kohti kortteeri-
Paikkaamme. Tyyne ja minut vie-
Wkerby\Ti eli Trout Lakelle "
ja Jakin kotia. Joskus var-
J^^kin opin huolehtimaan vasta sit-kun
huolehdittava asia oh selväs-
^' edessäni. Tai ehkä se on parempi
Jillä sitten osaa an'taa oikean
"^}-vrnikä\Tnisille", kun odottaa
-ästoinkäymisiä.
/^•'^navana päivänä kun menimme
lipäiväisen istunnon jälkeen, ja edus-
; täjät lähtivät kotimatkoilleen. Siinä
toveripiiris^ pH hänkin, jonka Lie­kin
kautta tunnemme nimellä HarsO;-
,;;ka.- ,.
Kuudessa päivässä oli Suomalainen,
haali, jossa kokous pidettiin, käynyt
hyvin tutuiksi. Samoin Kuluttajat
ruokala Vapauden talossa, jossa kä­vimme
syömässä ja jossa \thdysvalta-läiset
toverit tunsivat niin suurta"
tyydytystä runsaista liha-anrioksista!
Oltiin myös ehditty tutustua Työn
Puistoon ja ympäristön kaivosaluei­siin,
molemmat erikoisen, mielenkiin-toisia
nähdä. Puisto on — ainakin
sitten kun ilmat lämpiävät — mitä
ihanin paikka viettää kesäpäiviä ja
kesäjuhlia, ja tietysti on se järven
rannalla. Kaivosten ympäristöt ovat
jyrkässä vastakohdassa — mustunei­ta
kallioita, joista sulimon myrkylli­nen
savu on syönyt kaiken kasvilli­suuden.
Ei voinut olla ajattelematta,
miten tuollainen ilma oli vuosi vuo­delta
ihmisiin vaikuttanut . . .
Tutuksi myös ehti Sofian ja Jakin
koti ja ystävällisyys. Ja se sauna, jo­ta
niin usein lämmitettiin. Ja heidän
koiransa, jotka aivan selvällä suomen­kielellä
sanoi "anna", kun makupalaa
pyysi!
Tyynen kanssa lähdimme sitten aa­mujunassa
kotia päin. "Kyllä sinun
matkasi varmaan on rauhallista lop­puun
asti, kun näin 'Tyynen' kanssa"
aloitat molemmin päin", nauroi hän,
ja minä yhdyin nauruun, koska mi­nulla
ei enää ollut vähäisiäkään mat-kahuoliä.
Tunsin itseni jo hyvin tot­tuneeksi
junassa matkustajaksi.
iMatkustajia oli niin paljon, että
aivan onnen varassa oli josko löysi is-turnien.
Mutta meitä onnisti, ja is­tuminen
taas alkoi. Ja samoin maise­mien
tar^kastaminen. Ei vielä paluu­matkallakaan
tullut aukaistuksi kir­jaa
tai aloitetuksi käsityötä, jotka
mukana olivat olleet kotiasemalta
saakka.
Puolen yön lähettv^villä Tyyne jäi
Port Arthurin asemalle. iMyöhem-min,
kun tiesin hänen jo ehtineen
unien maille omalla pehmoisella, tila­valla
vuoteelfean, ojentelin pakoitusta
kärsiviä jäseniäni istuimellani ja mel­kein
itkin kateudesta.
Kaksi yötä vain vietin junassa yh­teen
mittaan, sillä jäin pois Salmon
Virgo-satama, tiistaina kesäkuun
9:ntenä. •— Kuljimme koko yön pit­kin
jäänreunaa, joka Moffenin poh­joispuolella
kääntyi etelään, ja levey­dellä
80' 30' taas länteen. Sillarta
oli vahti yöllä nähnyt neljä karhua
jäällä. Jokseenkin suoraan Norjan
saarten pohjoispuolella erkanimme
jäänreunasta ja suuntasimme kul­kumme
näitä saaria kohti. Viivyim­me-
pari tuntia- niiden välisessä sal­messa,
kökosimme munia ja untuvia
ja jatkoimme sitten matkaamme tän-
.ne Virgo-satamaan, jonne saavuim­me
klo 7 aikaan. "Farm" ei ollut
siellä, mutta majassa — Piken ma­jassa
— oli sana kapteeni Hagerupilta_
ja seuraava Ilmapurjehdus-yhdistyk-sen
Oslosta kesäkuun 6i päivänä lähet­tämä
sähkösanoma: ~
"Päätetty eilen toimittaa turva-asemia
napalentäjille seuraaviin paik­koihin:
Huippuvuorille, Itä-Grönlan­tiin.
Länsi-Grönlantiin, Kap Colum-biaan.
Huippuvuorilla katsotaan mo­lempain
laivain ja kahden lentoko­neen
riittävän, mutta norjalaisia
pyyntialuksia on kehoitettava etsis­kelemään
myöskin Huippuvuorten
itäpuolelta. Itä-Grönlannissa toden-n^
öisesti ranskalainen tutkija Char-cot
ja ratsumestari Isachsen. Koillis-
Grönlannissa ja Kap Columbiassa
pyydetään Ne\v Yorkin komiteaa
suorittamaan työt."
Tiedonannossa "Farrnin" kaptee­nilta
Hagerupilta luutnantti Horge-nille
ilmoitettiin, että komentavalta
amiraalilta oli saapunut, määräys lah­teä
Advent Bayhin ottamaan hiiliä
ja kohtaamaan ne molemmat lento­koneet,
jotka olivat matkalla Horte-nista
pohjoiseen erään hiililaivan mu­kana.
"Farm" oli lähtenyt etelää
kohti eilen ja, ellei se olisi palannut
Virgo-satamaan ennen tiistai ta" kesä--
kuun ^ 16 • tta klo 8 aamulla, tÄlisi
"Hobbyn" palata Kings Bayhin. Sil­lä
välin olisi "Hobbyn" tehtävä uusi
etsiskelymatka pohjoiseen ja itään.
V Kun oli mahdollista, että ''"Farm"
saattaisi saapua tänne ennenkuin
"Hobby" palaisi toiselta tarkastus­matkaltaan,
päätimme me sanoma-lehtimiehet'nousta
maihin Tanskan
saarelle ja odottaa Piken majassa 4
—S päivää, kunnes joko "Hobby" tai
"Farm" palaisi.
Tanskansaari, keskiviikkona kesä­kuun
10:nterfä, — Asumme nyt tääl­lä.
"Hobby" lähti po/hjanpuoleen
klo 4 aikaan iltapäivällä, ja me olem­me
sijoittuneet niin mukavasti, kuin
laatuun on käynyt, tähän pieneen ma­ljaan.
Niinä muutamina päivinä, jot­ka
olimme "Hobbyn" matkassa, on
tänne tullut täysi kesä. Lunta on jäl­jellä
vain tunturien rinteillä ja isom­pia
nietoksia siellä täällä laaksojen
pohjalla. Mutta muutoin-on maa
paljaana —' "maa" ei tosin ole täs­mällinen-
sana, sillä koko Tanskan
Armin asemalla. Seuraavaksi päi­väksi
oli siellä, Glen Edenin haalilla,
kokous, jossa minun tuli antaa edus­tajakokouksesta
raportti. Olin niin
väsynyt ja junan nokea simat täynnä,
että en tuntenut asemalla vanhaa tut-taA'aa,
joka oli minua vastassa! Seu­raavana
päivänä vasta myös huoma­sin,
miten ihanaa oli seutu täällä
Shush\vap järven vuorilla. "Mikä
ero!" ajattelin, kun muistissani kul­jin
taas muiden maakuntien lävitse.
Rannikkolainen kyllä oudoksuu vuo­ria
täällä, sillä ne ovat niin lähellä ja
ympäröivät koko maailman, sille tun­tuu.
Mutta siihen pian tottuu ja jää
vain ihailemaan näköalaa alas laak-
Kauan odotettu ja
paljon kysytty romaani
on nyt valmis.
V.--^ taloUe, kuljin Päiviön
a katsellen kaikki ne koneet,
W^ tarvitaan T \T
y^^^^^. Päiviö selitti mitä
j ' ^ " ^ ^ekee. Seisoessani siinä
^.•l--tajan vieressä, katsellen eri työ-i
j " "'^ koneiden ääressä, aloin "tun-
. -^^-^rla kiitollisuutta heitä koh-
•' "ta ovat noin mutkittaita ja ai-
^^ativia teitä vieneet minunkin r^-^ tuotteita lehtiemme .palstoille,
tähän asti paljonkaan ajatti-
-^nen^me tekniUisestä puolesta.
•<>ttunut näkemään lehtemme
^^"t^a nyt, tätäkin tässä
---vessani, muistelen kaikkia nä-siellä
painossa ja toivon, ettei
. - . ^ a s i t t e ly siellä tuota kenelle-
-'J^arasitusta!
^ ^ ' ^ ^ ^ päivää, jotka viivyin Sud-
^- - • olu-at sisältör5kkaita pärviä.
,^;;:;^^uutta ja ystäväJ^svTttä o-joka
puolelta, niin kokouk-
. s e n ulkopuolellakin. Tun-
•^'^ l^un toveripiiri hajosi ne-
164 SIVUA — HINTA $L00
Kirjoittanut
ANNIE RUISSALO
T I L A T K A A O S O I T T E E L L A:
Vapaus Publislui^ Co. Limited
B O X 69, S U D B U E Y , O N T A B I O.
soon ja järvelle, ja rehoittavaa kasvil­lisuutta.
Kävimme Erakon kotona
lähtöiltanani. ^ Minulle jäi mitä rau­hallisin
kuva sieltä ja luulen että
täst'edes kun näen keltaisia ruusuja,
rnuistan tuon vierailun. Erakon ko­din
edessä kasvoi kaksi mitä kaunein­ta
keltakukkaista ruusupuuta.
Niin jäivät taas tämänkin paikka­kunnan
ystävälliset toverit jälkeen,
mutta muisto heistä tulee minulla ai­na
säilymään.
Olin niin virkistynyt ja hyvin le­vännyt,
että nautin viimeisen palan
matkasta sanomattomasti. Pimein
tullen voin nukahtaakin siinä istual-lani
ilman suurempia kiusa uksia. Ja
aamulla varhain kun taas näin ulos,
huomasin sateen! Kyllä se oli tut­tua!
Lumihiutaleita oli putoillut
Sudburyssa kylläkin, mutta vesisa­detta
piti tulla katsomaan takaisin
British Columbiaan!
Ei sitten enää monta tuntia, kun
olimme alhaalla rannassa ja pian sen
jälkeen CPR:n asemalla. Ja aivan
uskomattomalle tuntui, että tässä taas
olin, aivan sam.anlaisena kuin kaksi
viikkoa sitten kun lähdin! En silti
samanlaisena. Olin rikastunut niin
paljon —niin sanomattaman paljon.
Vancouverissa, kuten jo Salmon
Armissa, olivat ruusut täydessä ku­koistuksessa.
Lähes joka pihassa, jot­ka
sivuutin asemalta kotiani tullessa,
oli ruusuja. Ne kiipeilivät seiniä,
kulkivat pitkin aitoja, täyttivät köy-himmänkin
kodin pihan loistolla. Ja
kuitenkin, ei meidänkään kesä täällä
tänä vuonna ole erikoisen lämmin.
Sarjon vieläkin — "'mikä ero!"
• Täällä B. C:ssä olen kulkenut "jat­komatkoja"
eri paikkaikunnille, joissa
on SJ:n osasto, ja olen yhä uutta to-verillisuutta
ja ystävällisyyttä saanut
osakseni. Asia,, jolla kuljin, oli ar­vossa
pidetty. Olen vain pahoillani
siitä että "puhuja"-lahjani ovat niin
heikot.
DELLA.