1948-06-25-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Tunturien romanssi
— Turi! huudahtaa yhtmkiä Kadja
ja koko Netan naisväki'kääiftyy kuin
taikaiskusta katsomaan miesten puo-
Jdle, jossa Turi Juofea soluttautuu pa-r
laillaan penkkirivistä keskikäjrtavälle.
Isä-Uulalle on se heti ilmoitettava.
Äiti-EUikare tungeksii ovensuuta kohden,
nykii häntä peskin hihasta kunnes
saa asiansa ilmoitettua..
Ristin on haltioissaan ja hykertää
fiUjaa käsiään, uskaltamatta kääntyä
sivuilleen, mutta silmäkulmiaan liikuttamalla
hän kuitenkin näkee Turin lä-hesty\^
ovensuuta, jossa isä-Uula käy
häntä tervehtimään.
Äiti-EUikare palaa tyttäriensä luokse..
. ^
— Tule sinäkin, Anri, majapaikkaan
Katimuorin luo. Varmaankin Turi on
tullut sinut nähdäkseen, sanoo hänen
suunsa, vaikka mielessä ovat toisenlaiset
tarkoitukset. ^
Anrin olisi tehnyt mieli lähteä isännän
kanssa heti, mutta äiti-EUikaren
tahtoa noudattaen hän seuraa omaisiaan
Kati-muorin asumusta kohden, i l -
" moittaen asiasta ensin Jarkolle.
' T u r i ei saa Anna koskaan, ajattelee
Ristin vilkaisten viimeinkin Turiin, joka
seisoo isän pakinoilla kirkon ulkopuolella.
Turin hymy tapaa hänet . . .
Jospa Turi sittenkin on saanut tartuttavan
pisaran lemmenjuomasta ja tullutkin
hänen tähtensä! Hän rientää
edellä menevän Anrin luo ja kuiskuttaa
hänen Siorvaansa:
(teansa kanssa hyväksyy ohjelmiston lopullisesti.
Ajankohtainen ohjelmisto on Puolan
sodanjälkeiselle teatterille luonteenomaista.
Tämänlaatuisen ohjelmiston ke-hittämisdiisi
on kulttuuri- ja taideminis-teriö
nimennyt erikoisen elimen, joka on
muodostettu teatterialan aisiäntuntijois-ta,
kirjailijoista ja näyttelijöistä. Tämä
elin arvio esitettävät näytelmät sekä
hankkii huomattavimmat ulkomaiset
näytelmät Puolan teattereita varten.
Kuluneen vuoden aikana on tämä elin
tarkastanut 6 U puolalaista näytelmää
ja hyväksynyt niistä 142:
. Valtaosa käsikirjoituksista on tehty
vuosina 1939 ja 1946, joten miehitys-aika
on luonnollisesti painanut niihin leimansa.
Käsitellessään sotaa edeltäneen
ajan aiheita ovat kirjailijat yrittäneet
löytää niitä syitä, jotka johtivat vuoden
1939 suureen onnettomuuteen, ja
niinpä he ovat kiinnittäneet suurta huomiota
senaikaisiin yhteiskunnallisiin olosuhteisiin,
Toine^i luonteenomainen piirre
on paluu antiikin kirjailijoihin. Tä-afnä
ilmaisee halua sivuuttaa miehitys-ajan
tuska ja kärsimj-s. Tällaista men-neisy\
teen pakenemista edustaa mm.
nuoren runoilijan Theodor XJaycun
"Homeros ja orkidea'', Ann Swiratyns-
•kan "Orfeus". Ludwik Morstinin "Penelope"
ja Krystana Gogolewskan "Hercules
ja Ariadne".^
Huomatta\'a, noin sata kirjailijaa käsittävä
ryhmä on valinnut aihepiirik-seen
sodan yrittäeh käsitellä saksalaisten
suorittamia vainoja. Toinen merkittävä
aihepiiri kytkeytyy nykj^hetken
elämään: maahan paluuseen, talousjärjestelmän
muutoksiin ja jälleenrakennukseen.
Useat uudet puolalaiset kirjailijat o-soiltautuvat
huomattavan lahjakkaiksi
ja kyvykkäik?;i. Heidän tuotantonsa on
käyttökelpoista ia sillä on kehittävä vaikutus
Puolan draamakirjallisuuteen.
Heitä ei \*oida pitää vielä taiteen aatelisina
eivätkä he muutenkaan ole erikoisen
huomattavia, mutta widaan kuitenkin
olettaa ja toivoa, että heidän
saavuttaessa kjpsyjiensä tulee myös
Puolan draamakirjallisuus rikastumaan.
" Ethän \^Uiitä tuon taivaallista T i i -
\;;rista? o;\^>-v : •
En, olen sanonut, enkä ole muuttanut
mieltäni. 1 '
— Soisitko, ettei hän sinua rakastaisi?
'—: Soisin mielÄyvin niin olevan.
~ Tiedän keinon, jolla hän lakiäa sinua
rakastamasta.
— No? Aiirf pysähtyy ja katsoo
Ristinin salattuina pälyviin silmiin.
-— kun näytät hänelle, että olet nue-listynyt
isäntääsi. Näytät häneUe sormuksen
ja puvun ja kenkäsi, jotka sinulla
on ylläsi ja sanot, että olet saanut
ne isännältäsi. Silloin hän ottaa sinulta
kihlat pois, sillä Tiu-i on ylpeä,
eikä salli kflilojensa olla turhaan häpeässä,
kun hänen \^itsemansa tyttö kantaa
t9isen miehen sormusta ja antimia,
kuiskii Ristin koko matkan.
. Poronnahkan, öljylampun ja piipun-savun
täyttämässä tuvassa porisee jo
ennen heitä ylen paljon Lapin kirkkokansaa.
Suurella takalla, keittovartaan
nokassa, kiehuu Kati-muorin suuri,
musta kahvipannu, josta hän aina kirkkopyhinä
tarjoaa maksusta kahviaan.
Korppuja ja muöta pullaa ori Kati-muorilla
myös ostettavissa pieneen hintaan
ja tuohkeissaan tyttärentytär, Rav-na,
apunaan, hän tarjoaa kahviaan auliisti
iän kolhimista kupposist^,.
Anri katsahtaa ympärilleen ja nähdessään
Turin tulevan lähemmäksi Uula-
isän kanssa, riisuu hän peskinsä ja
näyttää sisarilleen pukuaan — Ristinin
toivomusten, mukaan. Siinä hän,
tuvan yhdessä nxu-kassa, pyörähtelee
omaistensa keskellä hoikkana ja sievänä,
Turin seistessä lähellä. Mutta Turin
silmistä on vaikea iukealnitäan.
Huulet vain ovat terävät ja värähtelevät.
EUikare ei voi ymmärtää, mikä
Aurissa niin Turia viehätti, että tämä
jätti hänelle kihlat, Anrille, joka ei perisi
ainoatakaan poroa, ei nai&anpät-kääkään.
Olihan Anri päältäkin sitäpaitsi
aivan vierasta rotua. Ei sellainen
pullukka, Lapin korea, kuin oli Ristin.
Liian hoikka varreltaan, niin ettei hänen
viereensä miehen olisi luullut ikävöivän.
Hengettömäksihän hänet heti uumalta
puristaisi. Ristin oli pullakka, korkea-povindn,
tanakka pohkeinen, vereväpos-kinen!
Kunhan Ristin lähti Juoksaan
ja kunhan Turi uudelleen saisi lemmenjuomaa,
muuttuisi varmasti kaikki . . .
Ristin oli antanut sitä hänelle vain kerran
ja Turi oli väkevä ja nuori vastustamaan
sen taikaa.
.A.nrin sormus kiersi kädestä käteen.
Ristin kuljetti sen salattu tarkoitus mielessään
Turin nähtäväksi, mutta Turi
ei ottanut sitä käteensä, yilkaisi vain ja
sanaakaan sanomatta käänsi katseensa
pois. 'Mutta Ristin näki; että hänen
suunsa pielissä oli halveksuntaa ja otsansa
takana • kätkettyjä synkkiä ajatuksia.
*.
-\nri oli onnellinen, kun hänen ei tarvinnut
x^aihtaa sanaakaan Turin kanssa.
Jarkko tuli yht'äkkiä sisään ja i l moitti
haluavansa lähteä takaisin majalle.
Häntä oli kohdannut suuri onni.
Äitinsä lähettämä joulupaketti oli tullut
Kairesuvahtoon ja p>ostinhoitaja oli
tuonut sen hänelle. Siksi hänellä oli
niin kiire lähteä majalle aarteineen.
Muilla kirkonkävijöillä ei näyttänyt olevan
kiirettä. He lepäilivät nurkassa
uutisia kuunnellen. Netan perhe, Turi
mukanaan, seisoi Katinmuorin asumuksen
portailla ja katseli, kun Jarkko ajoi
ajokkinsa niiden eteen. Netta itse imien
nurjin salakatsein piippuaan, miettien
tn telessään r eikö etelän mies jo ollut
ottanut Anna paremmaksi ystä-
\'äkseen kuin piiakseen. Se tulisi Torinkin
tietää, niin lakkaisi ikävöimästä
tyttöä. Mitenkä mies muutoin niin
hellästi, kuin ainakin omaansa, istutti
hänet syliinsä j a iuoldrti lianestii niin,
^ että kuka tahansa saattoi ajatella hänen
Anriin^ i n B i s ^ ^ jä-"i;^ain<§a
siellä ylidessa. Kyllä Uula tiesi, mitä
siitä ajanmittaan koituisi. Sai koitua-kin.
Mitäpä siitä. : :Anrin veressä oli
tuo suuri veto etelänväkeen. Netta toit
voikin kaikkein salaisimmassa mielessään,
että tuo etelän kirjoittelijamies ot^
taisi Amin, että voisi Tulifiäe saöoa^ iet-tei
tämän enää tarvinnut odotella häntä.,
Anri ei <)llut himen vertaan, e&ä
sukuäsm. Hänen kohtalonsa oli aina
ollut yhdentekevä Uula Netalle ja toi*
sinaan Netta tunsikin, että vasta sitten,
kun Ellikaren synti olisi iak^d poissa hänen
^silnustään, alkaisi hän oikein nie-nestyä
elärhässään.,
Netan kasvojen S3rakkyys siUsi ja
sydämestään hän lähetti sellaisia»toivo-muksiapois
katoavan Aikion jälkeen,
joka vinhaa vauhtia viilletti alas kylätietä,
niin että lumi pöllysi, aavistamatta,
miten yhdenmukainen hänen toivomuksensa
oli Anrin oman toivomuksen
kanssa.,
— Muistatko, Anri, kun ensi kertaa
olimme ajamassa, kiin sinä ajoit ja.
minä väin ihmettelin,. miten taitavasti,
käsittelet villiä ajokasta. Muistathan,
kim se suuttuneena siitä, että oli tuotu
tunturilta toisten porojen luota ja pis-teUy
valjaisiin, halusi näyttää äksyä
luontoaan ja viskata meidät hankeen,
jättääkseen meidät siihen pakkastai-vaan
alle virumaan?
Anri naurahti ja kääntyiJarkkoon
päin kirkkain silmin. Oli niin hyvä
olla, kim pääsi täten pois Turin luota.
— Muistan. Nyt isäntä itse ajaa
taitavasti.
— jär^^~3^jfetää hihnaa k ä d e s ^ n innostuneena
Anrin kehusta. Vastarinteeseen
mentiin kuitenkin vielä hiljaa,
mutta sitten maasto jälleen alkoi luistaa
syvälle kurunpohjaan, kohden Rim-,
pijärven lumipeit toista: jäätä. Jarkko
korjaa k^tapäänsä paremmin ahkion-laitaan
ja suurella karvakintaallaan lunta
vifetäen ohjaa poron villiintynjrttä
matkaa. Rannan jyrkässä pudotuksessa
mieltä melkein huumaa, ahkio on
toisinaan edellä, toisinaan kiskaisee poro
sen rajulla nykäyksellä jälleen paikoilleen
ja hurja matka jatkuu pitkin
Rimpijärven tikkatietä. Jarkon tottunut
hihnaläiske kaikuu ilmassa, jota
pakkanen puristelee.
Anri on painautunut vasten Jarkon
leveätä'syliä. Siinä on hyvä olla. Hän
kääntää peskin kaulusta ja karvamys-syä
silmille, kun ibnaviima toisinaan
sinkoaa poron potkaisemaa lunta pöl-lynä
silmille. Joulu on ollut sanom^-
toman kaunis ja onnellinen, kauniimpi
kuin yksikään joulu .^nrin elämässä, jos
ei ota. lukuun sitä lapsuusjoulua, jonka
hän vietti Kairesuvannon pappilassa säteilevien
kynttilöiden loisteessa, lahja-kääröjen
äärellä, joulupukkisatujen
hämmentäe^ mieltä: Vain Turin näkeminen
on tuottanut huolta, mutta
sitä ajatellessa hän lohduttautuu sillä,
että Tvai nyt isännän lahjoista jmimär-täisi,
ettei Anria enää tarvitsbi ajatella.
Hänen olisi tehnyt mielensä näitä
ajatellen painautua yhä lälManmäksi,
kätkeä kasvonsa isäntänsä rintaa vastaan
ja koskettaa käsin hänen kasvojaan.
— Taidat olla onnellinen, Anri? virkahtaa
Jarkko ja yrittäii kurkistaa tytön
kasvoihin, hellittäen hihnaa niin, että
poro vain hiljalleen pinkoo Rimpijärveä
pituussuuntaan.
^ .\nri ei vastaa, mutta hänen^kasvonsa
säteile\ät lyhyeen valkeuteensa kehkeytyneessä
jouluaamussa, jossa tähtien
kirkkaus väljähtyy. Hän kurkoit-taa
itsctiedottomassa onnessaan kasvojaan
ja hinen huulensa värisevät kuin
t^toisivat sanoa jotakin, joka d
tenkaän tiile kuuluviin,
^illoin Jai*ko kiertää yhfäkiii^
:? Väii1iuni^«d^ halun yllättänä,^
l tensä hänen ympärilleen, puristaa hr
t l syliinsä, painaa kasvonsa lähdlc"
i i n kasy^a^hivuu huulin hänen,
sen puremaa j a kuitenkin nm
van lämmintä poskeaan pitkin
^ tapaa alttiin suun ja unohtuu siajen.
'l : -— M^iilän kahden on liian o
nen olla. Sen täytyy tulla Hi _
näin. Minä pidän sinusta äarett
paljon; V : sen tietää tämä erämai
nuHa ei ole täällä ketään muuu
sinä.
Anrin värisevä suu kurkoituutuu
delleen miestä kohden. Hän tietaa,
ta Jumalan - ^ i t i on jo kuullut is
P3ryntönsä. Näin pian hän salli
veiden muuttua todellisuudeksi
Hän kohoutuu äkkiä polvilleen
sa, käännähtää taitavasti ja kier
sivartensa Jarkon kaulaan,
huulensa hänen huuliaan vasten.
—- Sin^ olit kaataa ahkion, tyttö! u
ruu Jarkko hurmaantuneena. M"
Anri nauraa ja hänen naurussaan so'
onnen hopeakellot.
He tulevat majalle ajosta ja yllä»^
Västä ohuesta hurmaantuneina. S'
Oli tiilvillaan joulun tunnelmaa,
joulukuusi kirjavin kynttilöin, jotka
eilen polttivat säästellen puoli-siliä
pyhiä on vielä monta.
Niin hämärtää jälleen sydäntal
lyhyt päivä.
— Anri, tule, täällä on pakette'
enemmän sinulle kuin minulle! huu
Jarkko omalta puoleltaan.
Anri kyykäbtää matalalle j
Jarkon polvien viereen ja saa heh
sa monta kauniiseen paperiin
pakettia. Hän alkaa aukoa niitä
tioituneena, levittää riemusta hu
taen kauniin pUmpulipuvun Jarkon
tavaksi, myös sievät pehmeänahkaiat
ruskeat kengät tulevat esiin
. Sitten Anrin katse hämmentyy. K
tapäärmelnen raamattu. Hän lukee
ensimmäiseltä lehdeltä:
"AnriHe, pienelle tunturit)-tölle IE
vaksi ja lohduksi elämän taipaleella.
Raamatun, sisältä on pudonnut k"
Hän aukaisee sen.
• "Olen kuullut pojaltani, että ra
tat kovasti etelän tyttöjen vaattei
Nyt on vielä talvi, mutta kesä t"
pian. Sen vuoksi olen lähettän\1 sin'
le tämän puvun, pari esiliinaa ja k
gät. Ja samaHa' lähetän pienelle A
tytölle siunaavat ja kiitolliset jouluter
veiseni, että hän hoivailisi poikaani
maila huolella kuin tähänkin asti.
Helmi Vartia."
' — Olen niin onnellinen, kuiskaa .
ri ja painautuu Jarkkoa kohden sät
vin kasvoin.
Niin minäkiri, Anri. .\iti kirjoi!
taa myös minulle hy\'m kauniisti,
kirjoittaa niinkin, etten häiritsisi siii_
siulusi rauiiaa. Anri . . • tiedä
mitä hän sillä tarkoittaa?
. — En, kuiskaa Ajiri, mutta se ci
totu. Hän tietää kyllä, miti Jart
äiti tarkoittaa.
— Hän tarkoittaa, etten pu"
sinua syliini ja suutelisi sinua ja
huisi rakkaudesta.
— Mutta se varoitus tulee liian mf
hään, sanoo Anri ja p.iinautuu luj
Jarkkoon ja suutelee ikävi>iflen
huuliaan.
Samassa he hätkähtäviit erilleen t
sistaan. Kuin ajokin jalkojm ja ah
ääntä on kuulunut aivan akkunan a!
Selvästi oli ahkion laita karahtanut t
van nurkkaukseen. He iH)nnahtav
ylös ja kiinrfrtavat ulos katsomaan,
dcllakin, siellä kaukana viillett' '
vieden ahkiota jälessäiin hurjx^t»
pomalla ja ahkiossa istui kaksi ibn
— Keitä luulet heidän ole^-an.
SIVU 4 L . \ U A N T A 1 X A , K E S Ä K U U 26 P.KIVXNÄ 1948
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 25, 1948 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1948-06-25 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki480625 |
Description
| Title | 1948-06-25-04 |
| OCR text | Tunturien romanssi — Turi! huudahtaa yhtmkiä Kadja ja koko Netan naisväki'kääiftyy kuin taikaiskusta katsomaan miesten puo- Jdle, jossa Turi Juofea soluttautuu pa-r laillaan penkkirivistä keskikäjrtavälle. Isä-Uulalle on se heti ilmoitettava. Äiti-EUikare tungeksii ovensuuta kohden, nykii häntä peskin hihasta kunnes saa asiansa ilmoitettua.. Ristin on haltioissaan ja hykertää fiUjaa käsiään, uskaltamatta kääntyä sivuilleen, mutta silmäkulmiaan liikuttamalla hän kuitenkin näkee Turin lä-hesty\^ ovensuuta, jossa isä-Uula käy häntä tervehtimään. Äiti-EUikare palaa tyttäriensä luokse.. . ^ — Tule sinäkin, Anri, majapaikkaan Katimuorin luo. Varmaankin Turi on tullut sinut nähdäkseen, sanoo hänen suunsa, vaikka mielessä ovat toisenlaiset tarkoitukset. ^ Anrin olisi tehnyt mieli lähteä isännän kanssa heti, mutta äiti-EUikaren tahtoa noudattaen hän seuraa omaisiaan Kati-muorin asumusta kohden, i l - " moittaen asiasta ensin Jarkolle. ' T u r i ei saa Anna koskaan, ajattelee Ristin vilkaisten viimeinkin Turiin, joka seisoo isän pakinoilla kirkon ulkopuolella. Turin hymy tapaa hänet . . . Jospa Turi sittenkin on saanut tartuttavan pisaran lemmenjuomasta ja tullutkin hänen tähtensä! Hän rientää edellä menevän Anrin luo ja kuiskuttaa hänen Siorvaansa: (teansa kanssa hyväksyy ohjelmiston lopullisesti. Ajankohtainen ohjelmisto on Puolan sodanjälkeiselle teatterille luonteenomaista. Tämänlaatuisen ohjelmiston ke-hittämisdiisi on kulttuuri- ja taideminis-teriö nimennyt erikoisen elimen, joka on muodostettu teatterialan aisiäntuntijois-ta, kirjailijoista ja näyttelijöistä. Tämä elin arvio esitettävät näytelmät sekä hankkii huomattavimmat ulkomaiset näytelmät Puolan teattereita varten. Kuluneen vuoden aikana on tämä elin tarkastanut 6 U puolalaista näytelmää ja hyväksynyt niistä 142: . Valtaosa käsikirjoituksista on tehty vuosina 1939 ja 1946, joten miehitys-aika on luonnollisesti painanut niihin leimansa. Käsitellessään sotaa edeltäneen ajan aiheita ovat kirjailijat yrittäneet löytää niitä syitä, jotka johtivat vuoden 1939 suureen onnettomuuteen, ja niinpä he ovat kiinnittäneet suurta huomiota senaikaisiin yhteiskunnallisiin olosuhteisiin, Toine^i luonteenomainen piirre on paluu antiikin kirjailijoihin. Tä-afnä ilmaisee halua sivuuttaa miehitys-ajan tuska ja kärsimj-s. Tällaista men-neisy\ teen pakenemista edustaa mm. nuoren runoilijan Theodor XJaycun "Homeros ja orkidea'', Ann Swiratyns- •kan "Orfeus". Ludwik Morstinin "Penelope" ja Krystana Gogolewskan "Hercules ja Ariadne".^ Huomatta\'a, noin sata kirjailijaa käsittävä ryhmä on valinnut aihepiirik-seen sodan yrittäeh käsitellä saksalaisten suorittamia vainoja. Toinen merkittävä aihepiiri kytkeytyy nykj^hetken elämään: maahan paluuseen, talousjärjestelmän muutoksiin ja jälleenrakennukseen. Useat uudet puolalaiset kirjailijat o-soiltautuvat huomattavan lahjakkaiksi ja kyvykkäik?;i. Heidän tuotantonsa on käyttökelpoista ia sillä on kehittävä vaikutus Puolan draamakirjallisuuteen. Heitä ei \*oida pitää vielä taiteen aatelisina eivätkä he muutenkaan ole erikoisen huomattavia, mutta widaan kuitenkin olettaa ja toivoa, että heidän saavuttaessa kjpsyjiensä tulee myös Puolan draamakirjallisuus rikastumaan. " Ethän \^Uiitä tuon taivaallista T i i - \;;rista? o;\^>-v : • En, olen sanonut, enkä ole muuttanut mieltäni. 1 ' — Soisitko, ettei hän sinua rakastaisi? '—: Soisin mielÄyvin niin olevan. ~ Tiedän keinon, jolla hän lakiäa sinua rakastamasta. — No? Aiirf pysähtyy ja katsoo Ristinin salattuina pälyviin silmiin. -— kun näytät hänelle, että olet nue-listynyt isäntääsi. Näytät häneUe sormuksen ja puvun ja kenkäsi, jotka sinulla on ylläsi ja sanot, että olet saanut ne isännältäsi. Silloin hän ottaa sinulta kihlat pois, sillä Tiu-i on ylpeä, eikä salli kflilojensa olla turhaan häpeässä, kun hänen \^itsemansa tyttö kantaa t9isen miehen sormusta ja antimia, kuiskii Ristin koko matkan. . Poronnahkan, öljylampun ja piipun-savun täyttämässä tuvassa porisee jo ennen heitä ylen paljon Lapin kirkkokansaa. Suurella takalla, keittovartaan nokassa, kiehuu Kati-muorin suuri, musta kahvipannu, josta hän aina kirkkopyhinä tarjoaa maksusta kahviaan. Korppuja ja muöta pullaa ori Kati-muorilla myös ostettavissa pieneen hintaan ja tuohkeissaan tyttärentytär, Rav-na, apunaan, hän tarjoaa kahviaan auliisti iän kolhimista kupposist^,. Anri katsahtaa ympärilleen ja nähdessään Turin tulevan lähemmäksi Uula- isän kanssa, riisuu hän peskinsä ja näyttää sisarilleen pukuaan — Ristinin toivomusten, mukaan. Siinä hän, tuvan yhdessä nxu-kassa, pyörähtelee omaistensa keskellä hoikkana ja sievänä, Turin seistessä lähellä. Mutta Turin silmistä on vaikea iukealnitäan. Huulet vain ovat terävät ja värähtelevät. EUikare ei voi ymmärtää, mikä Aurissa niin Turia viehätti, että tämä jätti hänelle kihlat, Anrille, joka ei perisi ainoatakaan poroa, ei nai&anpät-kääkään. Olihan Anri päältäkin sitäpaitsi aivan vierasta rotua. Ei sellainen pullukka, Lapin korea, kuin oli Ristin. Liian hoikka varreltaan, niin ettei hänen viereensä miehen olisi luullut ikävöivän. Hengettömäksihän hänet heti uumalta puristaisi. Ristin oli pullakka, korkea-povindn, tanakka pohkeinen, vereväpos-kinen! Kunhan Ristin lähti Juoksaan ja kunhan Turi uudelleen saisi lemmenjuomaa, muuttuisi varmasti kaikki . . . Ristin oli antanut sitä hänelle vain kerran ja Turi oli väkevä ja nuori vastustamaan sen taikaa. .A.nrin sormus kiersi kädestä käteen. Ristin kuljetti sen salattu tarkoitus mielessään Turin nähtäväksi, mutta Turi ei ottanut sitä käteensä, yilkaisi vain ja sanaakaan sanomatta käänsi katseensa pois. 'Mutta Ristin näki; että hänen suunsa pielissä oli halveksuntaa ja otsansa takana • kätkettyjä synkkiä ajatuksia. *. -\nri oli onnellinen, kun hänen ei tarvinnut x^aihtaa sanaakaan Turin kanssa. Jarkko tuli yht'äkkiä sisään ja i l moitti haluavansa lähteä takaisin majalle. Häntä oli kohdannut suuri onni. Äitinsä lähettämä joulupaketti oli tullut Kairesuvahtoon ja p>ostinhoitaja oli tuonut sen hänelle. Siksi hänellä oli niin kiire lähteä majalle aarteineen. Muilla kirkonkävijöillä ei näyttänyt olevan kiirettä. He lepäilivät nurkassa uutisia kuunnellen. Netan perhe, Turi mukanaan, seisoi Katinmuorin asumuksen portailla ja katseli, kun Jarkko ajoi ajokkinsa niiden eteen. Netta itse imien nurjin salakatsein piippuaan, miettien tn telessään r eikö etelän mies jo ollut ottanut Anna paremmaksi ystä- \'äkseen kuin piiakseen. Se tulisi Torinkin tietää, niin lakkaisi ikävöimästä tyttöä. Mitenkä mies muutoin niin hellästi, kuin ainakin omaansa, istutti hänet syliinsä j a iuoldrti lianestii niin, ^ että kuka tahansa saattoi ajatella hänen Anriin^ i n B i s ^ ^ jä-"i;^ain<§a siellä ylidessa. Kyllä Uula tiesi, mitä siitä ajanmittaan koituisi. Sai koitua-kin. Mitäpä siitä. : :Anrin veressä oli tuo suuri veto etelänväkeen. Netta toit voikin kaikkein salaisimmassa mielessään, että tuo etelän kirjoittelijamies ot^ taisi Amin, että voisi Tulifiäe saöoa^ iet-tei tämän enää tarvinnut odotella häntä., Anri ei <)llut himen vertaan, e&ä sukuäsm. Hänen kohtalonsa oli aina ollut yhdentekevä Uula Netalle ja toi* sinaan Netta tunsikin, että vasta sitten, kun Ellikaren synti olisi iak^d poissa hänen ^silnustään, alkaisi hän oikein nie-nestyä elärhässään., Netan kasvojen S3rakkyys siUsi ja sydämestään hän lähetti sellaisia»toivo-muksiapois katoavan Aikion jälkeen, joka vinhaa vauhtia viilletti alas kylätietä, niin että lumi pöllysi, aavistamatta, miten yhdenmukainen hänen toivomuksensa oli Anrin oman toivomuksen kanssa., — Muistatko, Anri, kun ensi kertaa olimme ajamassa, kiin sinä ajoit ja. minä väin ihmettelin,. miten taitavasti, käsittelet villiä ajokasta. Muistathan, kim se suuttuneena siitä, että oli tuotu tunturilta toisten porojen luota ja pis-teUy valjaisiin, halusi näyttää äksyä luontoaan ja viskata meidät hankeen, jättääkseen meidät siihen pakkastai-vaan alle virumaan? Anri naurahti ja kääntyiJarkkoon päin kirkkain silmin. Oli niin hyvä olla, kim pääsi täten pois Turin luota. — Muistan. Nyt isäntä itse ajaa taitavasti. — jär^^~3^jfetää hihnaa k ä d e s ^ n innostuneena Anrin kehusta. Vastarinteeseen mentiin kuitenkin vielä hiljaa, mutta sitten maasto jälleen alkoi luistaa syvälle kurunpohjaan, kohden Rim-, pijärven lumipeit toista: jäätä. Jarkko korjaa k^tapäänsä paremmin ahkion-laitaan ja suurella karvakintaallaan lunta vifetäen ohjaa poron villiintynjrttä matkaa. Rannan jyrkässä pudotuksessa mieltä melkein huumaa, ahkio on toisinaan edellä, toisinaan kiskaisee poro sen rajulla nykäyksellä jälleen paikoilleen ja hurja matka jatkuu pitkin Rimpijärven tikkatietä. Jarkon tottunut hihnaläiske kaikuu ilmassa, jota pakkanen puristelee. Anri on painautunut vasten Jarkon leveätä'syliä. Siinä on hyvä olla. Hän kääntää peskin kaulusta ja karvamys-syä silmille, kun ibnaviima toisinaan sinkoaa poron potkaisemaa lunta pöl-lynä silmille. Joulu on ollut sanom^- toman kaunis ja onnellinen, kauniimpi kuin yksikään joulu .^nrin elämässä, jos ei ota. lukuun sitä lapsuusjoulua, jonka hän vietti Kairesuvannon pappilassa säteilevien kynttilöiden loisteessa, lahja-kääröjen äärellä, joulupukkisatujen hämmentäe^ mieltä: Vain Turin näkeminen on tuottanut huolta, mutta sitä ajatellessa hän lohduttautuu sillä, että Tvai nyt isännän lahjoista jmimär-täisi, ettei Anria enää tarvitsbi ajatella. Hänen olisi tehnyt mielensä näitä ajatellen painautua yhä lälManmäksi, kätkeä kasvonsa isäntänsä rintaa vastaan ja koskettaa käsin hänen kasvojaan. — Taidat olla onnellinen, Anri? virkahtaa Jarkko ja yrittäii kurkistaa tytön kasvoihin, hellittäen hihnaa niin, että poro vain hiljalleen pinkoo Rimpijärveä pituussuuntaan. ^ .\nri ei vastaa, mutta hänen^kasvonsa säteile\ät lyhyeen valkeuteensa kehkeytyneessä jouluaamussa, jossa tähtien kirkkaus väljähtyy. Hän kurkoit-taa itsctiedottomassa onnessaan kasvojaan ja hinen huulensa värisevät kuin t^toisivat sanoa jotakin, joka d tenkaän tiile kuuluviin, ^illoin Jai*ko kiertää yhfäkiii^ :? Väii1iuni^«d^ halun yllättänä,^ l tensä hänen ympärilleen, puristaa hr t l syliinsä, painaa kasvonsa lähdlc" i i n kasy^a^hivuu huulin hänen, sen puremaa j a kuitenkin nm van lämmintä poskeaan pitkin ^ tapaa alttiin suun ja unohtuu siajen. 'l : -— M^iilän kahden on liian o nen olla. Sen täytyy tulla Hi _ näin. Minä pidän sinusta äarett paljon; V : sen tietää tämä erämai nuHa ei ole täällä ketään muuu sinä. Anrin värisevä suu kurkoituutuu delleen miestä kohden. Hän tietaa, ta Jumalan - ^ i t i on jo kuullut is P3ryntönsä. Näin pian hän salli veiden muuttua todellisuudeksi Hän kohoutuu äkkiä polvilleen sa, käännähtää taitavasti ja kier sivartensa Jarkon kaulaan, huulensa hänen huuliaan vasten. —- Sin^ olit kaataa ahkion, tyttö! u ruu Jarkko hurmaantuneena. M" Anri nauraa ja hänen naurussaan so' onnen hopeakellot. He tulevat majalle ajosta ja yllä»^ Västä ohuesta hurmaantuneina. S' Oli tiilvillaan joulun tunnelmaa, joulukuusi kirjavin kynttilöin, jotka eilen polttivat säästellen puoli-siliä pyhiä on vielä monta. Niin hämärtää jälleen sydäntal lyhyt päivä. — Anri, tule, täällä on pakette' enemmän sinulle kuin minulle! huu Jarkko omalta puoleltaan. Anri kyykäbtää matalalle j Jarkon polvien viereen ja saa heh sa monta kauniiseen paperiin pakettia. Hän alkaa aukoa niitä tioituneena, levittää riemusta hu taen kauniin pUmpulipuvun Jarkon tavaksi, myös sievät pehmeänahkaiat ruskeat kengät tulevat esiin . Sitten Anrin katse hämmentyy. K tapäärmelnen raamattu. Hän lukee ensimmäiseltä lehdeltä: "AnriHe, pienelle tunturit)-tölle IE vaksi ja lohduksi elämän taipaleella. Raamatun, sisältä on pudonnut k" Hän aukaisee sen. • "Olen kuullut pojaltani, että ra tat kovasti etelän tyttöjen vaattei Nyt on vielä talvi, mutta kesä t" pian. Sen vuoksi olen lähettän\1 sin' le tämän puvun, pari esiliinaa ja k gät. Ja samaHa' lähetän pienelle A tytölle siunaavat ja kiitolliset jouluter veiseni, että hän hoivailisi poikaani maila huolella kuin tähänkin asti. Helmi Vartia." ' — Olen niin onnellinen, kuiskaa . ri ja painautuu Jarkkoa kohden sät vin kasvoin. Niin minäkiri, Anri. .\iti kirjoi! taa myös minulle hy\'m kauniisti, kirjoittaa niinkin, etten häiritsisi siii_ siulusi rauiiaa. Anri . . • tiedä mitä hän sillä tarkoittaa? . — En, kuiskaa Ajiri, mutta se ci totu. Hän tietää kyllä, miti Jart äiti tarkoittaa. — Hän tarkoittaa, etten pu" sinua syliini ja suutelisi sinua ja huisi rakkaudesta. — Mutta se varoitus tulee liian mf hään, sanoo Anri ja p.iinautuu luj Jarkkoon ja suutelee ikävi>iflen huuliaan. Samassa he hätkähtäviit erilleen t sistaan. Kuin ajokin jalkojm ja ah ääntä on kuulunut aivan akkunan a! Selvästi oli ahkion laita karahtanut t van nurkkaukseen. He iH)nnahtav ylös ja kiinrfrtavat ulos katsomaan, dcllakin, siellä kaukana viillett' ' vieden ahkiota jälessäiin hurjx^t» pomalla ja ahkiossa istui kaksi ibn — Keitä luulet heidän ole^-an. SIVU 4 L . \ U A N T A 1 X A , K E S Ä K U U 26 P.KIVXNÄ 1948 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1948-06-25-04
