1950-01-14-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
{»(fsv n pi n
Tätm pieni koira pelasti TiVsonbur-gissa
Ont. isäntänsä, AI Schirissin ja tä-
0mn vaimon kengen. Kun tulipalo syttyi
Schirissicn kodissa, kiskoi koira peit-teet
isänYdväkensä päältä, herättäen ja
pelastaen sen varmasta kuolemasta.
"Esko, mitä sinä taas hulluttelet, en
ole nähnyt ketään tuttuja."
"Et nähnyt, mutta nainen aiäki sinut
ja pakeni."
"äemmetin Esko, älä leiki piilosilla!
Kuka oli se nainen?"
"Sama vaalea salon imisu, jonka kuvaa
ja hiussuortuvaa kannoit useammat
vuodet lompakossasi — nykyääö cana-daJainen
daami."
Esko katseli hymyillen toverinsa hämmästyneitä
kasvoja.
'•:Mi—mitä, tarkoitko Tellervoa?" sai
•Kyöst isanotuksi. "Hänhän on Cana-dassa
ja naiimisissa."
"Tarkoitat, että hän oli naimisissa,
nykyään hän on leski", oikaisi Esko.
"Mitä sinä tiedät Tellervosta?" kysyi
Kyösti terävästi.
"ITitä ja toista, mitä sinä et tiedä",
aiauroi Esko ja lisäsi vakavam^Sana:
"Takalan .Liisa kertoi — rauhoitu, olemme
Liisan kanssa vain hyvät tutut —•
niin, viime käynnilläni Takalassa iLiisa
kertoi siskonsa tulevan vierailulle juu-fi
näihin aikoihin."
"Mutta ethän sinä tunne Tellervoa",
epäili Kyösti.
"Persoonakohtaisesti en", myönsi Es-
SvO, "mutta olen nähnyt hänestä kuvia,
ivieläpä hiljattain otettuja."
Kyösti pudisti epäilevästi päätään.
"Minä en usko, että Tellervo olisi ol-
Sut täällä, vaistoni olisi sen minulle sa-monut."
"Viisi minä vaistoistasi", nauori Es-ko.
"Lyön vetoa viimeisen paitani, et-
^ei nainen turhan päiten jättänyt kahviaan
juomatta jä poistunut ravintolas-
£La herättämättä niin vähän huomiota
Utu in mahdollista. Ellet usko, niin jätämme
aamukah^dmme juomatta ja etsimme
hänet käsiimme, sillä varmasti
liäu on junassa."
"Olkoon menneeksi", myöntyi Kyösti.
*'Saanhan kerrankin nauraa kustannulv-sellasi
ja mikä tietää, voihan tuo tunte-
OTiaton osoittajutua mfelenldintoiseksi-liin
löydöksi."
"Ole huoletta, löytö on sinulle sekä
aiielenkiintoinen että tuttu", vakuutti
Eska.
ICun toverukset astuivat verlikaan
eteenpäin a^aunuissa, kuiskasi Esko kolmannessa
vaimuosastossa:
"\liii-föineii penkki vasemmalla. Pidetään
kiirettä, häntä, vastapäätä oleva
penkki -on ainakin vielä vapaa."
Sa^avistioaais Tellervon pealiin-kohoile,
pysähtyi Esko ja kysyi: - .
"•SallliSco-. neti .a^a^lapäisen pdiikiB"-
Ihmisillä on taas ollut joulu ja tulihan
se minullekin tähän sairaskammioa-ni,
josta en ole 10 vuoteen ollut joulua
poissa. 10 vuotta sitten minut kannettiin
Ylöselle joulun viettoon. Hekin
olivat silloin terveitä, mutta nyt he
nukkuvat nurmen alla, kun taas minä
elän yhä sairasta elämääni voimatta
^des itse kääntää itseäni. Reumatismi
m ottanut ruumiini uhrikseen. Henkeäni
se säästää ties kuinka kauan vieläkin,
vaikka olen jo kohta 60-vuotias
•
ja puolet elämästäni olen sairastanut.
Mutta se on auttamaton kohtaloni ja
alan siihen jo tottua. Tyttäreni hoitaa
minut hyvin, vaikka hänellä on jo omaakin
perhettä ja lapset tuovat äänekkään
riemunsa ynipärilleni, joten on hauskempi
kun saan olla kotona.
Mutta joulustahan minun piti kirjoittaa,
sillä silloin saa tuntea iloa, jota ystävät
ja toverit osoittavat. Siksi lau-sunkin
täten mitä sydämellisimmät kiitokset
siitä huomaavaisuudesta, jota
sain osakseni. Erikoisesti kiitän Wa-
^ersin Womens Instituuttia lahjasta sekä
Beaver Laken Naistenkerhoa minulle
lähettämästänne joulupaketista. On
hauskaa, että te, toverit, töittenne ja
kiirattenne keskellä muistatte meitä,
joilla on aikaa, mutta jotka emme oi
muuta tehdä kuin ajatella. Lukemalla-kirjoja,
joita minulle ystävät kuljettavat,
saan aina kirkkaat päivät kulumaan,
mutta synkät, sateiset päivät
ovat minullekin synkempiä ja silloin
tautikin on aina pahempi. Silloin on
hauskaa muistella ystäviä, jotka kortein
ja paketein ovat minua muistaneet. Siis
kiitos vielä kerran teille kaikille aina
Torontoon ja Timminsiin saakka.
Mrs. ELSA NIEMI
R. R. 1, Copper Cliff, Ont.
mml
Ajattelin rohkaista luontoni ja kirjoittaa
pienen pätkän Liekkiin. En ok
koskaan ail^aisemmin kirjoittanut, mutta
sanotaanhan sanassakin, että arka
mies ei saa komeata alckaa.
Toivotan ensiksikin kaikille Liekin
lukijoille onnellista uutta vuotta. Vaikka
eihän se meille kaikille yhtä onnellinen
ole, toisille se tuo onnea ja toisille
onnettomuutta. Niin kävi itsellenikin
vahinko. Toista viikkoa sitten kaaduin
liukkaan kelin takia ja polvestani repesi
joku jänne, joten pitää olla jalka kolme
viikkoa kipsissä. Täällä n3rt sitten makaan
kotona toivoen, että se paranee.
Ni!n se kävi ikävästi, että piti ottaa iiu-si
vuosi vastaan petillä, mutta en sitä
sure. kunhan jalka vain paran-ee.
Ohn sydämestäni kiitollinen niille
hyville ystäville ja tuttaville, jotka ovat
käyneet minua katsomassa ja auttaneet
minun ja toverini käytettäväksi?"
Sanomalehden tarkasteluun kiinteästi
syventynyt Tellervo nosti katseena
ja jähmettyi. Lähellä, niin arvelutta-van
'lähellä sininen silmäpari. vangitsi
hänen katseensa, saraa silmäpari, Jota
hän äskön rmn kiireesti palceni.
"TellervoI "-Kyöstin äänessä ©li sekaisin
kysymystä ja ihmettelyä. •
"Kyöstil ,^'Mikä ibmeellinen .-sattm-mal"
Tellm"© ojensi kätensä melkeia.-
luonnottomasti usurahtaen.
"Chummy" oli Liljan ja Edin paimen*
koira. Chummy oli kaikkien ystävä ja
joka päivä se kulki eri paikoissa tutta»
viaan katsomassa, ja jos sisäHe päästet*
tiin, se/oli tyytyväinen, muta jos ei
päästetty, niin se rupesi maata ulko-oven
eteen ja makasi niin kauan kuin
sille annettiin pakettr suuhun. Ihmiset
kaikki odottivat sen tuloa ja varasivat
aina luun paperipakettiin ja sen kanssa
se aina meni kotiinsa. Silloin Liljan tai
Edin piti aukaista paketti ja antaa sille
sen sisustan.
Joskus suomalaisen ruokalan 'Oman'
miehet tekivät kepposia koiralle. Ker-rankm
käärivät suuren suolaisen lohen
nahkan paperiin ja niin Chummy meni
kotiin mielissään, mutta kun kotiin
päästyään näki mitä siellä oli, niin se
katsoi karskisti, eikä mennyt pitkään
aikaan ruokalaan.
Kerran laitoin sille härmnin luun jonka
mukana olin keittänyt hapankaalia,
eikä tullut mieleenikään, että koira ei
pidä hapankaalin mausta ja hajusta.
Chummy meni kotiin niin mielissään
häntäänsä heilöttaea aiinkuia monasti
^nnenkin. En nähnyt enkä kuullut koirasta
mitää pitkään aötaan, säästin
kaikki luut mitä sattui lihan mukana tulemaan
ja ihmettelin kun ei kuulu hakijaa,
mutta sitten eiääft kerran näin kun-se
meni katua pitkin. Menin ulos ja
huusin sille, mutta se kiersi kaukaa.
Pidin pahana kun se ylenkatsoi tarjoukseni,
mutta sillä välin olin kuullut ruokalan
miesten tempun, ja päätin sitten,
että siinä se oli minunkin vilcani. Ajattelin,
millä saada takaisin Chummyn
luottamus. Otin sian kylkiluun ja menin
ikkunalle ja houliuttelin aikani ja
niin meistä jälleen tuli ystävykset ja
paketti kelpasi jo oveltakin.
'Chummy eli koko vanhaksi, ja kaikki
kaipasivat sitä, kun se niin pitkät matkat
kierteli eri suunnilla hakemassa antimia.
Lilja sanoi aina katsoneensa sa-nimalehden
nurkkaan nimilappuja paketeissa
ja ihmetteli, kuinka koiralla oli
niin laajalti ystäviä, niin suomalaisissa
kuin toiskielisissäkin.
kaikella tavalla kun olen täällä yksin,
että en Hcävään kuole. Kyllä apu onkin
tarpeen silloin kuin sitä ihminen tosissaan
tarvitsee.
Kyllä tämä talvi on ollut erikoinen.
Yhtämittaista sadetta ja taas kylmää
päälle. Nytkin on koko kylmä, joten
aina on kompuroitava lämmitystä katsomaan.-
Jos kirjoitukseni läpäisee Liekissä,
niin voin joskus toistenkin j^ittäa.
Hauskaa talven. jatkoa kaikille!
ADELE.
Saksalainen lääkäri Wilhelm Witzel
. väittää voivansa sanoa sjTitypättömän
lapsen sukupuolea, tutkimalla raskaana-olevan
äidin silmiä. Hän on tutkinut
33 raskaana olevaa • naista Yhdysvaltain
armeijan sairaalassa Franlifurtissa
ja ennustanut lieidän piakkoin synnyt-tämiensä
lasten sukupiirien. .
Franfurtin - yliopiston lääketieteellisen
jaostoa johtaja' tri Hans -Naujo!^ on
epäileväinen • tri' "IfitMlin menetelmin,
suhteen, mutta sanoo samalla .'olevansa
•hyvin ; kiinacstimut -kysymyksestä. Tri
Wit28lin enmisiiisten • psH&snsapitäväi--
syys todetaan parin kunkaSden-perästä. •
Viisi sukupolvea on edustetttma tässä
perheessä. Seisomassa on 87-vtiotias
Herb. Leavitt Mountain Viemisiä, hänen
tyttärensä, 64-'ifuotias mrs. Vincetit
Hicks Greenbushista. Istumassa oikealla
mrs. Hicksin poika Percy Hicks
Pictonista ja tämän poika, 22-vuotias
Carl Hicks, sekä keskellä viimeksimainitun
4-mtotias poika Wayne.
y\i
. Evelyn€he.esman, -brittiläiBen hyön.
teistutkijatar, joka on jo 65 vuoden
ikäinen,, lähti Sydneystä, .Äestraaliasta
viime syksynä' pitkälle-tutkimusmatkalle
Uuden Caledonian sisäotssisi." Häaon
niin hento- Ja;-pieni: nainen,.ettei'talliisi
halien - voivan., itse tehdä- edes-'^t®ksi-aan
kaupungissa, mitä sitten-lähteä keräilemään"
hyönteisiä' •aarniometsistä,
vain muutamia alkuasukaspoikia turvanaan.
•
Hän on. vain viisi jalkaa kolme tuumaa;
pitkä, heikko,'kalpeäkasvoinen ja
harmaahiuksinen nainen. Tehtyään
ensimmäisen. tutkimusmatkansa UusiQle
Hebrideille v. 1924, on häh sen jälkeen
kerännyt yli 50,000 hyönteistä pitkien
ja vaivaloisten imatkojen* iäkäa Ts^hen
meren seuduilla.
Hän kulkee matkoillaan muutamien
alkuasukaspoikieii opastamana,, ilman
mitään aseistusta ja hän on viettänyt
kuusi vuotta tutkimusmatkoihinsa Uudessa
Guineassa. Miss Cheesmah ei
puhu alkuasukasten murteita, mutta
hän oppii sanan pari aina silloin tällöin.
Uransa.alkuaikohia hän keräsi hyönteisiä
Britannian museolle sen takia,
kun museossa tuskin oli ainoatakaan
Tyynen meren alueen hyönteistä koko-elmissaa,
n. Tuotuaan hyönteisiä Uusilta
Hebrideiltä, olivat Lontoon tiedemiehet
ihmeissään. Uudesta Guineasta hän
löysi sellaisia hyönteisiä, että niiden
tutkimuksen avulla on voitu päättää
Austraalian ja Uuden €uinean olleen
maayhteydessä Aasiaan Spice-saarten ja
Filippiinien kautta.
28 laipsefii äiti liialMaa-.
lisää lapsia
Pohjois-irlannissa, Lisnafekeassa on
•Mabel. Miirphy-nimineia ^ äiti, - jolle 32
avioliitossa- olonsa' vuoden aikana on
siunautunut 28 lasta ja jöks haluaa lisää
lapsia.
"Jos minä saisin jostain ottolapsia,
olisin heti valmis ottamaan vaikka useita",
sanoi mrs. Murphy. Hän on 51
vuoden ikäinen ja hänen nuorin vesansa
on 6-vuotias.
Murphyjen koti on - erittäin köyhä.
Siinä -ei- ole 'sähkövaloa .ja vesi - on .kanneltava
100 jaardin päässä olevasta kaivosta.
'Heidän asunnossaan on kolme
huonetta. ,Lapsista on -|.2 elcrssa.,'|a heistä-
on • 7 kotona. • 28-vuotias' tjrtär on
naimisissa:-Ja-hänellä-OH-^ö-lasta;- 1' (
S B / U 6, LA:IJ.%NT.4INA, •TAmii&m*-14- mwmK,.mo
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 14, 1950 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1950-01-14 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki500114 |
Description
| Title | 1950-01-14-06 |
| OCR text | {»(fsv n pi n Tätm pieni koira pelasti TiVsonbur-gissa Ont. isäntänsä, AI Schirissin ja tä- 0mn vaimon kengen. Kun tulipalo syttyi Schirissicn kodissa, kiskoi koira peit-teet isänYdväkensä päältä, herättäen ja pelastaen sen varmasta kuolemasta. "Esko, mitä sinä taas hulluttelet, en ole nähnyt ketään tuttuja." "Et nähnyt, mutta nainen aiäki sinut ja pakeni." "äemmetin Esko, älä leiki piilosilla! Kuka oli se nainen?" "Sama vaalea salon imisu, jonka kuvaa ja hiussuortuvaa kannoit useammat vuodet lompakossasi — nykyääö cana-daJainen daami." Esko katseli hymyillen toverinsa hämmästyneitä kasvoja. '•:Mi—mitä, tarkoitko Tellervoa?" sai •Kyöst isanotuksi. "Hänhän on Cana-dassa ja naiimisissa." "Tarkoitat, että hän oli naimisissa, nykyään hän on leski", oikaisi Esko. "Mitä sinä tiedät Tellervosta?" kysyi Kyösti terävästi. "ITitä ja toista, mitä sinä et tiedä", aiauroi Esko ja lisäsi vakavam^Sana: "Takalan .Liisa kertoi — rauhoitu, olemme Liisan kanssa vain hyvät tutut —• niin, viime käynnilläni Takalassa iLiisa kertoi siskonsa tulevan vierailulle juu-fi näihin aikoihin." "Mutta ethän sinä tunne Tellervoa", epäili Kyösti. "Persoonakohtaisesti en", myönsi Es- SvO, "mutta olen nähnyt hänestä kuvia, ivieläpä hiljattain otettuja." Kyösti pudisti epäilevästi päätään. "Minä en usko, että Tellervo olisi ol- Sut täällä, vaistoni olisi sen minulle sa-monut." "Viisi minä vaistoistasi", nauori Es-ko. "Lyön vetoa viimeisen paitani, et- ^ei nainen turhan päiten jättänyt kahviaan juomatta jä poistunut ravintolas- £La herättämättä niin vähän huomiota Utu in mahdollista. Ellet usko, niin jätämme aamukah^dmme juomatta ja etsimme hänet käsiimme, sillä varmasti liäu on junassa." "Olkoon menneeksi", myöntyi Kyösti. *'Saanhan kerrankin nauraa kustannulv-sellasi ja mikä tietää, voihan tuo tunte- OTiaton osoittajutua mfelenldintoiseksi-liin löydöksi." "Ole huoletta, löytö on sinulle sekä aiielenkiintoinen että tuttu", vakuutti Eska. ICun toverukset astuivat verlikaan eteenpäin a^aunuissa, kuiskasi Esko kolmannessa vaimuosastossa: "\liii-föineii penkki vasemmalla. Pidetään kiirettä, häntä, vastapäätä oleva penkki -on ainakin vielä vapaa." Sa^avistioaais Tellervon pealiin-kohoile, pysähtyi Esko ja kysyi: - . "•SallliSco-. neti .a^a^lapäisen pdiikiB"- Ihmisillä on taas ollut joulu ja tulihan se minullekin tähän sairaskammioa-ni, josta en ole 10 vuoteen ollut joulua poissa. 10 vuotta sitten minut kannettiin Ylöselle joulun viettoon. Hekin olivat silloin terveitä, mutta nyt he nukkuvat nurmen alla, kun taas minä elän yhä sairasta elämääni voimatta ^des itse kääntää itseäni. Reumatismi m ottanut ruumiini uhrikseen. Henkeäni se säästää ties kuinka kauan vieläkin, vaikka olen jo kohta 60-vuotias • ja puolet elämästäni olen sairastanut. Mutta se on auttamaton kohtaloni ja alan siihen jo tottua. Tyttäreni hoitaa minut hyvin, vaikka hänellä on jo omaakin perhettä ja lapset tuovat äänekkään riemunsa ynipärilleni, joten on hauskempi kun saan olla kotona. Mutta joulustahan minun piti kirjoittaa, sillä silloin saa tuntea iloa, jota ystävät ja toverit osoittavat. Siksi lau-sunkin täten mitä sydämellisimmät kiitokset siitä huomaavaisuudesta, jota sain osakseni. Erikoisesti kiitän Wa- ^ersin Womens Instituuttia lahjasta sekä Beaver Laken Naistenkerhoa minulle lähettämästänne joulupaketista. On hauskaa, että te, toverit, töittenne ja kiirattenne keskellä muistatte meitä, joilla on aikaa, mutta jotka emme oi muuta tehdä kuin ajatella. Lukemalla-kirjoja, joita minulle ystävät kuljettavat, saan aina kirkkaat päivät kulumaan, mutta synkät, sateiset päivät ovat minullekin synkempiä ja silloin tautikin on aina pahempi. Silloin on hauskaa muistella ystäviä, jotka kortein ja paketein ovat minua muistaneet. Siis kiitos vielä kerran teille kaikille aina Torontoon ja Timminsiin saakka. Mrs. ELSA NIEMI R. R. 1, Copper Cliff, Ont. mml Ajattelin rohkaista luontoni ja kirjoittaa pienen pätkän Liekkiin. En ok koskaan ail^aisemmin kirjoittanut, mutta sanotaanhan sanassakin, että arka mies ei saa komeata alckaa. Toivotan ensiksikin kaikille Liekin lukijoille onnellista uutta vuotta. Vaikka eihän se meille kaikille yhtä onnellinen ole, toisille se tuo onnea ja toisille onnettomuutta. Niin kävi itsellenikin vahinko. Toista viikkoa sitten kaaduin liukkaan kelin takia ja polvestani repesi joku jänne, joten pitää olla jalka kolme viikkoa kipsissä. Täällä n3rt sitten makaan kotona toivoen, että se paranee. Ni!n se kävi ikävästi, että piti ottaa iiu-si vuosi vastaan petillä, mutta en sitä sure. kunhan jalka vain paran-ee. Ohn sydämestäni kiitollinen niille hyville ystäville ja tuttaville, jotka ovat käyneet minua katsomassa ja auttaneet minun ja toverini käytettäväksi?" Sanomalehden tarkasteluun kiinteästi syventynyt Tellervo nosti katseena ja jähmettyi. Lähellä, niin arvelutta-van 'lähellä sininen silmäpari. vangitsi hänen katseensa, saraa silmäpari, Jota hän äskön rmn kiireesti palceni. "TellervoI "-Kyöstin äänessä ©li sekaisin kysymystä ja ihmettelyä. • "Kyöstil ,^'Mikä ibmeellinen .-sattm-mal" Tellm"© ojensi kätensä melkeia.- luonnottomasti usurahtaen. "Chummy" oli Liljan ja Edin paimen* koira. Chummy oli kaikkien ystävä ja joka päivä se kulki eri paikoissa tutta» viaan katsomassa, ja jos sisäHe päästet* tiin, se/oli tyytyväinen, muta jos ei päästetty, niin se rupesi maata ulko-oven eteen ja makasi niin kauan kuin sille annettiin pakettr suuhun. Ihmiset kaikki odottivat sen tuloa ja varasivat aina luun paperipakettiin ja sen kanssa se aina meni kotiinsa. Silloin Liljan tai Edin piti aukaista paketti ja antaa sille sen sisustan. Joskus suomalaisen ruokalan 'Oman' miehet tekivät kepposia koiralle. Ker-rankm käärivät suuren suolaisen lohen nahkan paperiin ja niin Chummy meni kotiin mielissään, mutta kun kotiin päästyään näki mitä siellä oli, niin se katsoi karskisti, eikä mennyt pitkään aikaan ruokalaan. Kerran laitoin sille härmnin luun jonka mukana olin keittänyt hapankaalia, eikä tullut mieleenikään, että koira ei pidä hapankaalin mausta ja hajusta. Chummy meni kotiin niin mielissään häntäänsä heilöttaea aiinkuia monasti ^nnenkin. En nähnyt enkä kuullut koirasta mitää pitkään aötaan, säästin kaikki luut mitä sattui lihan mukana tulemaan ja ihmettelin kun ei kuulu hakijaa, mutta sitten eiääft kerran näin kun-se meni katua pitkin. Menin ulos ja huusin sille, mutta se kiersi kaukaa. Pidin pahana kun se ylenkatsoi tarjoukseni, mutta sillä välin olin kuullut ruokalan miesten tempun, ja päätin sitten, että siinä se oli minunkin vilcani. Ajattelin, millä saada takaisin Chummyn luottamus. Otin sian kylkiluun ja menin ikkunalle ja houliuttelin aikani ja niin meistä jälleen tuli ystävykset ja paketti kelpasi jo oveltakin. 'Chummy eli koko vanhaksi, ja kaikki kaipasivat sitä, kun se niin pitkät matkat kierteli eri suunnilla hakemassa antimia. Lilja sanoi aina katsoneensa sa-nimalehden nurkkaan nimilappuja paketeissa ja ihmetteli, kuinka koiralla oli niin laajalti ystäviä, niin suomalaisissa kuin toiskielisissäkin. kaikella tavalla kun olen täällä yksin, että en Hcävään kuole. Kyllä apu onkin tarpeen silloin kuin sitä ihminen tosissaan tarvitsee. Kyllä tämä talvi on ollut erikoinen. Yhtämittaista sadetta ja taas kylmää päälle. Nytkin on koko kylmä, joten aina on kompuroitava lämmitystä katsomaan.- Jos kirjoitukseni läpäisee Liekissä, niin voin joskus toistenkin j^ittäa. Hauskaa talven. jatkoa kaikille! ADELE. Saksalainen lääkäri Wilhelm Witzel . väittää voivansa sanoa sjTitypättömän lapsen sukupuolea, tutkimalla raskaana-olevan äidin silmiä. Hän on tutkinut 33 raskaana olevaa • naista Yhdysvaltain armeijan sairaalassa Franlifurtissa ja ennustanut lieidän piakkoin synnyt-tämiensä lasten sukupiirien. . Franfurtin - yliopiston lääketieteellisen jaostoa johtaja' tri Hans -Naujo!^ on epäileväinen • tri' "IfitMlin menetelmin, suhteen, mutta sanoo samalla .'olevansa •hyvin ; kiinacstimut -kysymyksestä. Tri Wit28lin enmisiiisten • psH&snsapitäväi-- syys todetaan parin kunkaSden-perästä. • Viisi sukupolvea on edustetttma tässä perheessä. Seisomassa on 87-vtiotias Herb. Leavitt Mountain Viemisiä, hänen tyttärensä, 64-'ifuotias mrs. Vincetit Hicks Greenbushista. Istumassa oikealla mrs. Hicksin poika Percy Hicks Pictonista ja tämän poika, 22-vuotias Carl Hicks, sekä keskellä viimeksimainitun 4-mtotias poika Wayne. y\i . Evelyn€he.esman, -brittiläiBen hyön. teistutkijatar, joka on jo 65 vuoden ikäinen,, lähti Sydneystä, .Äestraaliasta viime syksynä' pitkälle-tutkimusmatkalle Uuden Caledonian sisäotssisi." Häaon niin hento- Ja;-pieni: nainen,.ettei'talliisi halien - voivan., itse tehdä- edes-'^t®ksi-aan kaupungissa, mitä sitten-lähteä keräilemään" hyönteisiä' •aarniometsistä, vain muutamia alkuasukaspoikia turvanaan. • Hän on. vain viisi jalkaa kolme tuumaa; pitkä, heikko,'kalpeäkasvoinen ja harmaahiuksinen nainen. Tehtyään ensimmäisen. tutkimusmatkansa UusiQle Hebrideille v. 1924, on häh sen jälkeen kerännyt yli 50,000 hyönteistä pitkien ja vaivaloisten imatkojen* iäkäa Ts^hen meren seuduilla. Hän kulkee matkoillaan muutamien alkuasukaspoikieii opastamana,, ilman mitään aseistusta ja hän on viettänyt kuusi vuotta tutkimusmatkoihinsa Uudessa Guineassa. Miss Cheesmah ei puhu alkuasukasten murteita, mutta hän oppii sanan pari aina silloin tällöin. Uransa.alkuaikohia hän keräsi hyönteisiä Britannian museolle sen takia, kun museossa tuskin oli ainoatakaan Tyynen meren alueen hyönteistä koko-elmissaa, n. Tuotuaan hyönteisiä Uusilta Hebrideiltä, olivat Lontoon tiedemiehet ihmeissään. Uudesta Guineasta hän löysi sellaisia hyönteisiä, että niiden tutkimuksen avulla on voitu päättää Austraalian ja Uuden €uinean olleen maayhteydessä Aasiaan Spice-saarten ja Filippiinien kautta. 28 laipsefii äiti liialMaa-. lisää lapsia Pohjois-irlannissa, Lisnafekeassa on •Mabel. Miirphy-nimineia ^ äiti, - jolle 32 avioliitossa- olonsa' vuoden aikana on siunautunut 28 lasta ja jöks haluaa lisää lapsia. "Jos minä saisin jostain ottolapsia, olisin heti valmis ottamaan vaikka useita", sanoi mrs. Murphy. Hän on 51 vuoden ikäinen ja hänen nuorin vesansa on 6-vuotias. Murphyjen koti on - erittäin köyhä. Siinä -ei- ole 'sähkövaloa .ja vesi - on .kanneltava 100 jaardin päässä olevasta kaivosta. 'Heidän asunnossaan on kolme huonetta. ,Lapsista on -|.2 elcrssa.,'|a heistä- on • 7 kotona. • 28-vuotias' tjrtär on naimisissa:-Ja-hänellä-OH-^ö-lasta;- 1' ( S B / U 6, LA:IJ.%NT.4INA, •TAmii&m*-14- mwmK,.mo |
Tags
Comments
Post a Comment for 1950-01-14-06
