Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 14, 1957

              Paljon, hyvin paljon Sputnikin ja
Mutmikin taivaalle ilmestymineii herätr
ii toivoa ja innostusta ihmisissä, jotka
likaisena jouluna ovat toivoneet, että
rauha tulisi maan päälle. Taas ne,
jotka elävät ja mässäävät toisten työn
tuloksilla, näkevät sputnikeissa lop­punsa
lähestymisen.
Xeuvotteluja pidetään ja suunnitel­mia
tehdään, että miten voitaisiin häyit-tää
XeuvostoUitto, j<M onkyeniQrt v^^^
mistamaan nuo ihmeelliset laitteet luo­makunnan
tukkimista varten v- i ^ ^^
myöskin ihmeelliset laitteet tuon työn
puolustamista, varten. Ei sinne-voi ai­nakaan
nvt mennäy kun ei itsälä ole
sellaisia p i ^ ä jtntä t ^ ^ i i i u
nä on pulma . . . S5o,v^ut|a:#ukojJ^
sitten! Ei, ei — siitä^ei ole^^uä^^^^^
tinen kokemus on osoittanut, että Jee­sus
on rauhan ja tasa-arVoisuudien kan­nattaja,
siis bolshevikien puolella.
Weil, heuvottelu pyöreän pöydän
ääressä ori ainoa kcsiho: Siihen tulok­seen
on tullut suurin osa tnaailmän^^^^i^^
misistä. Se on ainoa tie, jotta rauha
saataisiin syntymään ja vallitsemaan ih­misten
ja kansakuntien keskuudessa.
Näissä merkeissä voimme toivottaa
rauhan joulua kaikilla!
ASÄRIÄS.
Kirj. HLXDA RIVER
—Suudelma on hieno keksintö, sillä
se tekee puhumisen mahdottomaksi sil­loin;
kun sanat ovat tarpeettomia.
^ Älykäs tyttö ei'juök^rinithäi pe­rässä
enempää kuin hiirerilöukku juok­see
hiiren perässä. " -
I •
Ainoastaan täten toivotan
Iloista Joulua ja
Toivorikasta Uutta Vuotta
kaikille tuttaviUenl!
Olga Koskela
Box 296 Samia, Ontario
Hauskaa Joulua ja
Onnellista Uutta Vuotta
asiakkailleen toivottaa ~
ainut lupakirjalla toiniiva
405 Michigan Ave., Point Edward
Sarnia Ontario
Hauskaa Joulua ja
onnea vuodelle 1953
. toivotamme
kaikille tuttavillemme! ^
Jenny ja Walter
Suonpää
214 Crescent Circle sarnia, Ont.
'«uomioikaa tämä joulukorttinamme)
'UTilO mökkitönö seisoi villiinty­neen
puutarhan nurkkauksessa, jo­ka
ehkä aikoinaan oli ollut sihniä hive­levä
loistavan värisine kukkineen ja hy-vin
hoidettuine nurnuköineen. Nyt tuo
mökki oli ollut autiona lähes vuoden,
sillä viimeinen sen asukas, vanha ukko'
löydettiin eräänä aamuna pihalta kuol­leena.
Naapurit katselivat tuota mökkiä
hiukan kanunoksuen, kun virkavalta löi
^siihen laudat ikkunoihin ja suuret kirjain
met oveen, ettei sinne saa k^aati men­nä.
Ja kukapa tuonne olisi halunnut
kurkistaakaan, sUlä ukko Sam, niinkuin
häntä kutsuttiin, oli hiukan "löylyn lyö-mä",
ja useat naapurit aivan pelkäsivät
häntä, vaikkei ^hän koskaan tehnyt ke­nellekään
mitään pahaa. Joka. aamu
Sam lähti aikaisin suuri säkki kädessään
ja illalla myöhään; tuli takaisin sama
tyhjä säkki kädessään:^ Joskus oli säk­ki
selässä tupaten täiyrittä ja siUbin
ny/öskin seuraavana aamuna hän lähti
saman täysinäisen säkin kanssa.
Ihmiset katselivat oudoksuen tuota
vanhaa ukkoa, joka oli saihmaltunut ja
harmaa kuin vanhakanto ja näytti sil­tä,
kuin hän ei koskaan olisi edes kasvo­jansa
pessyt, rievut roikkuivat hänen
päällään repaleisina.
Kuitenkin jotkut-vielä muistavat tuon
miehen olleen joskus komean ja työte­liään
miehien. He muistivat kuinka
tuosäa pienessä mökissä aherteli kaunis
nainen kolmen lapsensa kanssa. Mökin
ympäristö oli siisti ja kaunis monine
kukkineen ja I^/vin hoidettune kasvi-maineen.
Sam kävi silloin töissä kaupungin
konepajassa, jonne oli lähes kymmenen
mailin matka. Bussikulku oli hyvä, sil­lä
bussi pysähtyi aivan mökin kohdal­la.
Autoa ei Sam omistanut, sillä omai­suutta
ei riittänyt silloin sellaisiin veh­keisiin.
Hyväpä että tuli toimeen muu­tenkin
kolmen lapsensa kanssa, sillä ei­vät
ne palkkarahat olleet silloin kovin­kaan
suuria.
Marraskuun aamu valkeni harmaana.
Yöllä oli ollut hiukan pakkasta ja nyt
auringon noustessa peitti harmaa usva
koko tienoon.
Pikku mökissä ei oltu paljon nukuttu,
sillä lapset olivat tulleet sairaiksi ja it­kivät
koko yön. Sam lähti tavallista
aikaisemmin työhön, sillä hän ei enään
jaksanut kuunnella lasten parkumista.
Hän ei uskonut heidän olevan sairaita,
vaan ildukuissaan parkuvan.
Vaimo hoiteli kolmea pienokaistaan,
jotka olivat saaneet punaisia täpliä koko
ihonsa täyteen, ja koko pikku kehot oli­vat
tulisina kuumeesta. Vaimo juoksi
naapuriin, jossa oli puhelin, kutsumaan
lääkäriä, sillä hän ymmärsi lastensa
olevan vakavasti sairaina. Lääkäri saa­puikin
pian ja totesi lapsissa olevan tu­lirokon
ja mökki pantiin ''karanteeniin".
Illalla kun Sam palasi töistä näki hän
suuret punaiset kirjaimet ovella — ei
saa mennä sisälle. Hän puhutteli vai­moansa
ovella ja lähti takaisin kaupun­kiin,
sanoen olevansa siellä kunnes lap­set
paranevat.
Lääkäri tuli takaisin seuraavana päi-
Vapauden ja Liekin asiamies'
i>amiasta, Ontario, toivottaa
Hauskaa Joulua ja
^eUista Uutta Vuotta
kaikille suomalaisille!
Otto Halminen
HYVÄÄ JOULUA
JA UUTTA VUOTTA
taasen saamme toivottaa!
Rauhan työhön, toivokaamme
uiusi vuosi innostaa.
Lyyli ja Jussi Pärssinen
Port Credit Ontario
vänä, mutta lapset olivat tulleet huo­nommiksi,
niin että heidät täytyi vied^
sairaalaan, jossa sitten kaiisf vanhinta
kuoli muutaman tunnin si^lä. »Nuo­rempi
«Erkki, joka oli vasta kaksivuotias
alkoi parantua, ja viikon päästä sai äi­ti
viedä hänet takaisin kotiin.'
Vaimo oli niin murtunut ja suruis­saan,
ettei oikein tietänyt kuinka jaksaa
jatkaa elämäänsä eteenpäin. Ei edes
Sam osannut häntä lohduttaa, slUä ai­van
näytU siltä, kuin kaikki qiisi öllut
Samilta yhdenteke\^. ., . \
Muutama viikko hautajaisten jälkeen
Sam tuli kotia hyvin myöhään ja aivan
tukkihumalassa. Hän oli niiri ilkeällä
päällä, että rikkoi kaiken rnikä käsiin
sattui. Kun vaimo alkoi iieltää, niin
hän oli vähällä lyödä vaimoansa. ,,
Tuo alkoi jatkumaan päiyäsa päi-
, vään ja viikosta viikkoon. Sattui ;JÖST
kus kulumaan useita paiViä^ett» Säm
tullut kotiin ollenkaan, i^äti oh ^ t k in
kaupungissa. : • , ; •
iSitten tapahtui niin: odottamatonta,
ettei vaimolla ollut aavistustakaan;-E^
räänä iltana Sam tuli kotia tavallista
aikaisemmin, mutta ei öllut yhtään hu­malassa,
eikä aluksi puhunut mitääuj
Mutta sitten myöhemmällä illaUä, kuiii
oli jo levolle menon aika, hän sanoi äk^
kiär
— Minä haluan avioeron, sillä rakas­tan
toista naista.
Vaimo katsoi mieheensä kuin ei ym­märtäisi
ollenkaan, eikä virkannut mi-
.•••• • • • , .
taan. r
— Etkö kuullut mitä minä sanoin?
— Kuulin, kuulinhan minä . . . mut­ta
miksi?
— Sanoinhan jo, että rakastantoista
naista.
-—Mutta . . . . mutta, entäs poikam­me.
... poikasi ?
— Sinä voit pitää siitä huolen, sillä
minä en tahdo kakaroita tielleni.
— No niin . . . niinkuin tahdot . . .
Kyllähän minä pojan kanssa toimeen tu­len.
— Lähetän pojalle avustusta . . .
— Ei sinun tarvitse, ei, ei.
Vaimo ei enää sanonut sanaakaan,
vaan lähti toiseen huoneeseen, jossa pik­ku
Erkki nukkui. Siellä hän vasta puh­kesi
kyyneliin ja sanoi itsekseen:
— Olen sen tiennyt jo kaua naikaa,
että näin se käy. Nyt, lapseni, lähdem­me
täältä pois, pois ainiaaksi.
Aamusella aikaiseen Sam oli jo me­nossa
matkalaukkunsa kanssa ja sanoi':
— 'No hyvästi nyt sitten ,toivottavasti
täällä tulet voimaan hyvin.
— Tulen, tulen! -Hyvästi vain! Suo­koon
sinulle kohtalo hänen kanssaan on­nea,
jota et saanut tuntea minun kans­sani.
Vaimo katsoo katjan aikaa miehensä
jälkeen ikkunasta, joka häipyi aamusu­muun.
Mutta hän terästi itseänsä,
vaikka kyyneleet väkiselläkin tuppautui
PARHAAT JOULUONNTTTELUMME
TUTUILLE JA TUNTEMATTOMILLE
Hulda ja Valfe River
125-15th Ave., Seattle 22, Wash., USA
HAUSKAA JOULUA
Ja
Onnellista Uutta Vuotta
toivotan kaikille ystävilleni
Yhdysvalloissa Ja Canadassa!
Lenne F. Naapi
Box 251 Reedsport, Ore., USA
tulenaan silmiin. Hän alkoi hiljalleen
• , pakata matkatavaroita matkalaukkui­hin
. Menen itärannikolle, ätdtn luo,
enkä jätä ^hellekään tänne osoitetta­ni
I N o nythän ovatkin kaikki paka­tut
mitä matkalla tarvitsen, siliä saan­han
sieltä lisää. Näin puheli vaiÄio' it­selleen.
Han meni naapuriin ja tilasi puheli­mella
vuokra-auton. Naapuri kyseli rih<4
metelien:
— Mihin sinä nyt lähdet, näin talvea
vastaan? . • ^
— Lähden vain vähäksi aikaa etelään
lapseni kanssa, että hän siellä vahvistui­si,
kun mieheni niin tahtoo, valehteli
x^aimo naapurilleen, eikä antanut min­käänlaista
tietoa asian'bikeasfä laidiastaV
Vuokra-^uto tulikin' pian ja vaimo,
lapsensa kanssa asettui siihen. > Hän
katsoi auton ikkunasta häipivyää mök­kiä,
joka joskus oli hänen kotinsa.
Mökki oli autiona jonkun ajan, jota
naapurit ihmettelivät, mutta erääni» päi­vänä
he huomasivat Samin tulleen ta­kaisin.
Kuinka mies oli muuttunut­kaan,
mutta naapurit eivät mitään ky-selleiet,
sillä he olivat aavistaneet asian
oikean laidan jo pitemmän ajan. fiikä
Sam tahtonut puhua enäan mistään asi­asta,
<vaan ikäänkuin pelkäsi naapurei­ta
ja oli vain yksikseen.
Sam islui yksin mökissään katsellen
valokuvaa, joka oli otettu hänen ensim­mäisestä
vaimostaan ja pikku Erkistä.
Kuinka usem Sam ajattelikaäti heitä ja
olisi tahtonut entisen vaimonsa takaisin,
mutta ei ollut rohkeutta ruveta häntä et­simään,
sillä hänellä ei ollut aavistusta­kaan
vaimonsa olinpaikasta. Kun Sam
Rauhan-ja hyväntahdon merkeissä
lähetän
JoulU'- ja uuden vuoden
kalkUle tuttavUleni!
Helga Piesanen
Box 89 Chaput Hughes. Ont.
PARHAAT
VUODENVAIHTEEN
TERVEHDYKSET
kaikille ystävillemme!
Aino ja Vilho
Jokimies
Montreal Quebec
H A U S K A A
J O U L U A
ja Onnellista
Uutta Vuotta
kalkille sukulalsIUe ja
tuttaville toivottavat _
Mr. ja mrs. J. Turunen
Wott(o Turunen
Walier Turunen
Box 152 ' Shaunavon, Sask,
(Joulukortin asemasta) ;
Rauhallista Joulua ja
Onnea Uudelle Vuodelle'
kaikille tvfttavUleen
toivottavat
AiU ja E. Eneberg^
R. B. 1 V Grimsby; Ont;
Lauantaina, joulukuun 14 päivänä, 1957