Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 25, 1936

              LAUANTAINA HEINÄKUUN 25 PiaVÄNÄ
LIEKIN JATKOKERTOMUS *.
(MxADEMOISELLE SANS-GENE)
/ "ROMAANI ^
Suomennos^
^itaitaaiiBiniffluiainoaaniffl
— Teidän majesteettinne suokoon
anteeksi, mutta minun on luettava
ruokalista semmoisenaan: Parsaa a la
Semiramis, Anannsturbaaneja a la
Nelson, Fidelio-jäätelöä...
— Lopettakaa! Lopettakaa jo!
Hiven hyvää salaattia ja lasillinen
jäätelöä riittää vallan mainiosti. Nii­den
perästä tietenkin kupillinen sii­vilöityä
kahvia. Siinä kyUin!
— Viineistä puhuen, meillä on kun­nia
tarjota . . .
Hyvä, hyvä. Tarjotkaa niin
vähän kuin mahdollista, sillä kunin­kaalla
on taipumusta ottaa lasi tai
parikin liikaa. Omasta puolestani en
tee mitään erotusta eri viinimerkkien
välillä. Luultavasti kaikki naiset
ovat siinä kohden samaa mieltä kuin
minäkin. Ja jos jälkiruuaksi saadaan
kulaus samppanjaa, olen valmis lau­sumaan
julki ty3rt)^isyyteni
Kuningattaren erikoisohjeiden mu­kaisesti
tarjoiltu päivällinen saavutti
suuren menestyksen.
- Useat korkeat henkilöt pyysivät
sylttyä lisää, ja paistikkaat paperi-tötteröissä
— Parmehtier-palleroita
a la Pap5n:us, kuten niiden nimi oli
ruokalistassa — saivat koko diplo­maattikunnan
ihastuksen valtaan.
Raffy Dada tuntui olevan ihastuk­sissaan,
ja hän ilmoitti muotokauniis-sa
maljapuheessa asettavansa Tunte­mattoman
saaren Ranskan suojelus-herruuden
alaiseksi. Tasavallan pre­sidentti
vastasi, että se oli Ranskalle
mitä suurin ilo, ja kohotti lasinsa
Raffy Dadan, hänen viehättävän
puolisonsa sekä heidän uskollisten
alamaistensa kumiiaksi. Jonka jäl­keen
Tasavallan "kaartin soittokunta
soitti molempien maiden kansallislau­lut,
ja herrat ja naiset siirtyivät sa­liin,
jossa päivälliskonsertti oli määrä
pitaa.
Ohjelma oli seuraava:
ValUtuja kohtm Polymctehta
(Herra Jacquex Fenoux, Comedie
Francaiseista).
At halien ml
(Roiiva Segond-\Veber. Comedie-
Francaiseista).
Therameneih kertomus
(Herra Sylvain, Comerie Fran­seista).
Orontein sonetti
(Herra George Berr, Comedie
Francaiseista).
Kohtaus Ihmisvihaajasta
(Neiti Gecil Sprel, Comedie Fran­caiseista).
Smtri.aaria oajkperastg^^
(Herra Note ja neiti Demougeot,
Oopperasta).
Klassillisia tansseja
(Kansallisen Musiikki- ja Tanssi-akatemian
balettikunta).
Raffy Dada, jota rupesi nukutta­maan,
mukautui alistuvaisesti koh­taloonsa,
mutta Gaby, joka tuntui
olevan virkeinunillään, oli heti valmis
vastaväitteineen.
Eil Ei! hän selitti nauraen, em- -
me toki lopeta tätä iltaa Aiin surul-lisesti.
Ohjehnanne,. pilaa kaikki.
Tahtoisin kuulla Dranemia, Boucot-ta/
lGhevalierta,..
JXuhlamenpjen ohjaaja, jonka mie-.
lestl^ {»hennus meni. jo^ yli kaikkien
rajojen; änkytti:
GLEMENT VAUTEl :^]iiiuiiiunni^ !nn!)»HIIIIIIII!U«!tot#WI!«HllllMlilli«lllrt^
— Mutta he eivät kuulu mihin­kään
valtioapua nauttivaan teatte­riin.
— Sitä pahempi valtioapua nautti­ville
teattereille!
Teidän majesteettinne, tradit-sioni...
— Minä viis välitän teidän tradit-sioneistanne!
Ja klassillisista tans-seistannej^
elä vähemmän. Mutta käs-kekääpä
Mistinguett tänne, niin saat­te
nähdä, että kaikki ovat häneen yh­tä
tyytyväisiä kuin äsken paperitöt-teröpaistikkaisiin!
Kävi kuin kävikin niin, että kun
kuningattaren haluamat taiteilijat oli
saatu kiireen vilkkaa haalituksi ko­koon
kuka mistäkin, kaikki kutsuvie­raat
olivat ihastuksissaan, aina Se­naatin
puheenjohtajaa ja akateeniik-kpja
myöten, vieläpä <Revisionikont-torin
neuvoksetkin. Pitkiin aikoihin
ei liene Elysee-palatsissa vietetty niin
iloista iltaa. Eikä valtakunnan pää-mieskään
voinut olla suoraan tun­nustamatta
tarjotessaan Gabylle la­sillisen
samppanjaa:
— Majesteetti, tämä oli suuren­moinen
ajatus . . . Ajatelkaa, että mi­näkin
tahtoisin joskus taputtaa kä­siäni
noille hauskoille varieteetaitei­lijoille,
mutta valtiomuoto ei salli mi­nun
käydä muissa kuin hirvittävän
vakavissa ja juhlallisissa teattereis­sa.
Aina vain herra Silvainia, aina
vain neiti Cecile Sorelia, ja neiti De-mougeotta,
iankaikkisesti samat ba­lettikunnan
naisten jalat! Oh! Voin
vakuuttaa, ettei minun virkani ole
kaikin ajoin suinkaan hauskaa...
Kiitos, madame, että rohkenitte edes
kerran uhmata tyrannimaista ja tap-pa\'
aa traditsionia!
Seuraavana päivänä heidän majes­teettinsa
menivät, vähäksyen Ooppe­ran
juhlanäytöstä (taaskin Simson
ja Delila, puhumattakaan Coppelias-ta),
yksinkertaisesti Sirkus Medra-noon,
jossa veljekset Fratellini*) hu­vittivat
heitätavattomasti.
Virallisten juhlamenojen ohjelmaan
Gaby ei tahtonut kuulla siitä pu­huttavankaan.
— Ei, olen lukenut Joskus lehdistä,
että viralliset metsästysretket ovat
oikeita joukkoteurastuksia. Koko
ajan on takana lakeija, joka. pistää
aina uudet panokset pyssyyn, ja-sit­ten
tapetaan laumoittain dukkapar-koja,
joita ajoväkihätistelee herras­väen
ammuttavaksi. Minkälainen
köpelys tahansa voi ottaa niitä hen-
- :2iiy^'pl£)ittaiii^
moista! Ja kuinka kaunista! En
pidä metsästyksestä. Minusta jokai­nen
metsästäjä on "Tartarin**), ja
minun täytyy aina nauraa katketak-seni
nähdessäni hänen menerän kai­kessa
sotaisessa komeudessaan ampu­maan
jäniksiä. Olkoon menneeksi
sellainen otus, joka haihattelee jpitkm
maita ja mantereita,, ainoastaan koi­ransa
seuranaan, hän ei ota. kuiten­kaan
hengiltä > ainoaakaan elävää
olentoa, paitsi jos csattuu vahingossa
*) 'RmnettniilveiUjäkcAnikko.
ampumaan oman haukkuparkansa^ressakin Akatemia... Eräänä päi-
Mutta tuollaiset vanhat köpelykset, vänä käskin tiedustella, miten pitkäl-jotka
ajavat metsästysretkelle omalla le sen sanakitjatyö oli edistynyt. Aka­temian
p3^3rväuien sihteeri vastasi:
"Se ei ehdi valmiiksi ennenkuin kuu-denkynimenenseitsemän
vuoden pe­rästä!"
Aika tuntui minusta hieman
liian pitkältä.. ^ Silloin sanoin muitta
mutkitta, että jollei sanakirja ole
valmiina A:sta ä:hön asti kolmen
kuukauden kuluttua, annatan jokai­selle
akateemikolle neljäkymmentä
kepiniskua jalkapohjiin. Uskokaa
tai. olkaa .uskomatta, mutta kolmen
kuukauden kuluttua kaikki oli kuin
olikin valmiina.
Äaffy Dada el nauttinut suuresti­kaan
'Senluontoisista huvituksista.
Imellä; 4oli< Parisissa oloajan ohjel­massa
ainoastaan yksi todella mieltä-kiinnittävä'
vetovoima, mutta sitä ei
ollut juhlamenojen ohjaajan laati­massa
luettelossa, eivätkä sanpma-lehdetkään
olleet puhuneet siitä ha-
Isustua sanaa.
Kuningas ei ajatellut niinkään pal­jon
Tuntemattoman saaren ja Rans­kan
välisen liiton vahvistamista kuin
avioliittoaan.. .Eikö Gaby ollut sa­nonut
hänelle: "Saatte käyttää avio­miehen
oikeuksianne sitten, kun olem­me
Parisissa?"
Määräaika oli kulunut umpeen jo
useita päiviä sitten, mutta tuo oiku­kas
pikku mafesteetti keksi mitä ih­meellisimpiä
verukkeita, tor jtiakseen
hänet luotansa.
— H3rvä ystävä, juhlamenojen oh­jaaja
on todellakin sietämättömän
epähieno . .Hän majoittaa meidät eri
huoneisiin, joita erottamassa onsale-ja,
odotushuoneita ja käytäviä, jotka
ovat aina tupaten täjrrinä valtiomie-hiä,
sanomalehtien uutistenhänkki-joita
ja palvelusväkeä. Te ette voi
päästä minun huoneeseeni, enkä mi­nä
teidän luoksenne, tapahtuman tu­lematta
heti paikalla tunnetuksi ja
pohdinnan alaiseksi; se joutuisi oitis
sanomalehtimiesten m u i s t ikirjaan,
vielä valokuvaajien kodakkeihinkin.
Ja Seuraavana aamuna kaikki sano­malehdet
kuuluttaisivat julki ensi-mäiseUär
sivulla, pienimpiä yksityis­kohtia
myöt^, kuvitettuna sekä va­rustettuna
otsakkeella: KUNINGAS
OLLUT YÖTÄ KUNINGATTA-REN
LUONA.
— Mitä siitä, kun kerran olemme
naimisissa?
-r;Anteefesiy-on -t-eki-ujouteni mi-
**) Alphmise ©aadetiri^^^^
risuisen ja' kerskailevan, mutta
pittömän eteläranskalaisen;^ perikuva;
Suom.
autollaan, astuvat pari kolme askelta,
asettavat takalistonsa _ telttatuolille
ja alkavat sitten surmata käil^ea,
mitä eteen sattuu, huolimatta edes
tähdätäkään, sillä se on tarpeetonta
— siellaiset vanhat rahjukset inhoit-tavat
minua. Niin, sanokaa suo­raan,
onko se mielestänne oikeaa hu­vittelemista?
Hänen majesteetilleen huomautet­tiin
kunnioittavasti, että metsästys on
ylhäisön huvituksista kaikkein tra-ditsionaalisin,
joten Marianne*) ar­veli
velvollisuutensa vaativan tar­jota
kuninkaallisille vieraille tilai­suuden
muutamien satojen tasavalta­laisten
fasaanien joiikkot^urastuk-seen.
Mutta Gaby ei ottanut kuuleviin
korviinsakaan.
— Ei! En lähde mukaan, eikä
Raffy Dadakaan. Voimme .saada
paljoa hauskempaa, jos pysymme
poissa Rambouilletista.
— Suvaitkoon hänen majesteet­tinsa
lausua jiilki toivomuksensa, niin
koetamme täyttää sen.
— Aion pyytää jotakin, aivan ta­vatonta.
. — Kuuntelen, valmiina tottele­maan.
— No niin, viekääpä minut Mont^
martrelle juhliin! Tai ei, antakaa
meidän, R^ffy Dadan ja minun, men­nä
sinne, kummankin omin nokkim-me!
Voi! Kuningattaret eivät saa kos­kaan
tehdä, mitä itse tahtovat, tai
ovat ainakin tuomittu epäonnistu­maan.
Esimerkiksi: Marie Antoi­nette.
Gab3m täiiityi luopua puuhevosista,
jotka muuten ovatkin vasikoita tai si­koja,
ja jotka kiertävät rataansa
Rochechouart-bulevardilla, koko sen
kaupunginosan asukkaiden katkerasti
vihaamien posetiivien soidessa.
Pikku kuningatarparka ei päässyt
Montmartrelle juhliin, vaan hänen
täytyi mennä kuninkaallisen puoli­sonsa
kanssa — Ranskan Akatemiaan
ja kuunnella siellä alusta loppuun hy­vin
pitkä esitelmä, jonka vanha, pa-
. pukaijaksi puettu herra lukea honotti
hiljaisella^ epäselvällä äänellä.
"Ajatella, että niin monet ihmiset
pyrkivät Akatemiaan!" hänen majes-iteettinsa
ihmetteli itsekseen. "Mk
nuun nähden asia on aivan päifii>^äs™röä}^. : rfcffil^telen^iteeem jös^
halua mitään niin hartaasti kuin pääs- meni yöksi, kuningatar Victorian luo,
hänen edellään marssi kokonainen
krenatöörikpmppania huilunsoittaji-neen,
rummunlyöjineen, lippuineen ja
kaikkineen pitkin .Windsorin palatsin
käytäviä. ^Yhdellä palatsiherralla oli
prinssin tohvdit, toisella kädessä
soihtu — tai kynttaäjalka, jos niin
haluatte — kolmannella taas pesu­astia
. . . Se m^toi tuntua prinssi-puolisosta
kaikkea muuta kuin ylös-rakentavalta,
siitä puhumattakaan,
— set teidän täytynee myöntää —
kuinka kiusaUista se "oli kuningatta­resta.
— TääUä teidän ei toki tarvitse pe­lätä
mokomaa näyttämöUeasetusta.
tä pois täältä!"
; Juhlaesitehnän päätyttyä kaikki
Kuolemattomat ryhtyivät Korkeiden
vieraittensa kunniaksi sanakirjatyön
kimppuun.
— Niin, tuon ymmärrän kyllä . . .
He tekevät työtä ainoastaan sUlom,
kun onmuita ihmisiänakemässä. On­ko
sitten ihme, ettei koko kuuluisasta
sanakirjasta tulev sen;.\'almiimpaa!
Jakun muuan seurueeseen kuuluva
nienkflö .näytti yrittävän ruveta se-
^^UttdemäänRJotakin,: kuningatar lau-^
-sui niin ääneen^ että kaikki kuulivat:
— MöUä on; Tuntemattomassa saa-
^ ^)Ranskan.tasavailan valtiollinen
pibnimi.^Suom.