Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 14, 1936

              TiUtävaks' kun tuHmmCy
pian vuosi ummelleen^
Luonani sun käynneistäsi
kiitokset siis vaan!
Ei koskaan turhaa parjausta
ole ollut puheesi.
Opetusta, ohjaamista,
on ollut kulkusi.
Edelleenkin muista käydä
Liekki luonani.
Ystävätä sellaista,
aina kaipailen.
Edelleenkin sulle Liekki
toivon onnea!
Myöskin niille,
jotka sua tahtoo avustaa!
Kirj. Paul Teiupfe
Jo toisen kerran samana iltana Mr. menne hakemaan jotain", lopetti mies
Enders oli vähällä pyörtyä. Hän kiireisesti,
ei tahtonut voida välttää oksennus­ta.
Hänen kauppa-apulaisensa ma­kaamassa
keskellä kaupan lattiaa
omassa veressään — juuri niinkuin
se toinen, jonka hän näki vajaan
viisitoista minuuttia sitten. Mr. En­ders
tunsi ihonsa jäähtyvän; hän vä­risi.
Varovaisesti hän kiersi ruumiin
ja hiipi kohti takahuonetta, peläten.
Se oli tyhjä. Nopein värisevin sor­min
hän aukaisi revolverinsa j otti
"Mitä?" jatkoi syyttäj.
'•Menin hakemaan mustekynääni.
Minun täytyi kirjoittaa joitain mak-suosoituksia
ja olin jättänyt kynäni
kotiin. Asun kauppani lähellä."
"Pidättekö aina revolveria kaupas­sanne?"
"Pidän."
"Kannatteko sitä koskaan muka­nanne?"
kysyi tarkastaja.
Enders epäröi hieman,- katsahtaen
naisen tilalle. Sitten hän asetti re­volverin
hyllylle missä hän sitä ta­vallisesti
piti. Hän aikoi riisua tak­kinsa
ja hattunsa, pysähtyi, sitten jät­tikin
ne ylleen ja kääntyi puhelimeen.
Vnden minuutin kuluttua poliisit
saapuivat.
• — "Kävin -— olin ulkona — ja — ja
ALLA luettelemme joukon vanho- juuri tulin takaisin — en ollut monta-panoksen
ulos ja laittoi täysi- yhdestä toiseen. "Olen kantanut sitä
siiemalaisfa
ja suomalaisia ennustuksia, jotka pe­rustuvat
esi-isiemme erinäisiin mer­kintöihin
ilmojen ja muiden suhteen.
Monet väittävät, että ne pitävät tar-kasti
paikkansa. -
Mitkään myrskyt eivät ole niin
vaarallisia koko vuonna kuin ne, jot­ka
sattuvat neljäntoista päivän ai­kana
kummankin puolen Mikkelin ja
samoin kahden puolen pääsiäistä.
Lokakuinen lumi ja pakkanen tie­tää
lauhaa tammikuuta.
Tilhien ilmestyminen tietää lunta
ja pakkasta.
Missäpäin tähdet näkyvät tavallis­ta
kirkkaampina ja suurempina, siel­tä
päin tulevat myrskyt.
Kun siat ja lampaat haluavat olla
myöhään ulkona iltaisin, tietää se
sadettatai lunta.
Yksin lentelevä harakka tietää
huonoa ilmaa.
Jos puut kukkivat toisen kerran,
on odotettavissa lauha talvi.
Jos lokakuu on lämmin, ^ n hel­mikuu
kylmä.
Neljänä päivänä kahden puolen
Pirkonpäivää on tavallisesti kaunis
ilma.
Kun vanhalle Mikkelille lehti läh-usein
näkyään ,kun kävelen kaduilla.
Minua on peloteltu."
"Kuka?"
"Muuan järjestö, mikä haluaa ve­roja
'puolustuksesta'. Ennen mak­soin
mutta nyt ei kannata. Liikkee­ni
on huonossa tilassa. Taloni on
kiinnityksessä ja paljon laskuja mak­settavana,
joihin ei ollut rahaa. He
sanoivat, että minun on maksettava,
tai
"Miksi ette ilmoittanut poliisille?"
"Pelkäsin. Ajattelin, että keksin
kaan minuuttia — mahdollisesti viisi­toista
— ja kun palasin niin löysin
hänet", änkytti Enders heti kun ovi
aukesi. Hän hieroi käsiään^pätoi- jonkun keinon minkä avulla voin asiat
voisesti, kuten yrittäisi pestä ne puh- selvittää."
taaksi koko jutusta. "Oliko teillä pyssy mukananne kun
Työ edisty nopeasti. Se oli joka- kävitte ulkona tänäiltana?" kysyi
päiväinen miehille. Kuolemansyyn- tarkastaja.
tutkinto. Raporttikaavakkeiden täyt- Enders teeskenteli muistamatto-täminen.
Ruumiin pois kuljettami- muutta, mutta näki kasvoista, että nä-nen.
Enders alkoi riisua takkiaan.
"Pitäkää vain vaatteet päällänne",
sanoi tarkastaja lyhyesti. "Joudutte
tulemaan kanssamme."
"Mutta minun kauppani? Minun
kello ole
kastaja sytytti sikaarin. Murphy pa­lasi
aseen kanssa. Syyttäjä asetti
sen pöydälle Endersin eteen. "Tun­nettako
sen?" hän kysyi.
Enders katsoi pitkään ja tyhmän
näköisesti pöydällä bleväa revolve­ria.
"Tuo ei ole minun pyssyni",
hän vastasi lopulta.
Syyttäjä ja tarkastaja olivat ih­meissään.
Mies ilmeisesti puhui tot­ta.
Hän ei ollut mikään vakiintu­nut
rikoksellinen. "Valehteleminen
ei teitä auta", yritti kuitenkin syyt-taja.
"Mutta en valehtele. Hakekaa se
poliisi, joka löysi revolverini, Hän
voi todistaa, että tämä ei ole minun.
Minun omassani oli helminen käden­sija.
Tässä on musta."
Syyttäjä pureskeli huultaan syvästi
miettien. "Murphy", hän sanoi.
Mutta Murphy oli vaipunut puolinu
kuksiinsa. "Murphy", hän ärähti,
"herää siitä sinä tomppeli. Mene ja
käske kersantin tuoda Smithson tän-mä
ymmärsivät. "Ei," hän sanoi,
ii.-se oli hyllyllä, mistä poliisi sen löy-si.
Teidät pidä-
Mähdollisesti
täytyy sulkea se.
vasta kun yhdeksän."
"Sulkekaa se sitten,
detään. Todistaja,
syyllinen. Tulkaa!"
V He siirtyivät ovea kohti. Poliisi­konstaapeli
tuli takahuoneesta, kä­dessään
Endersin revolveri. "Tässä
on ase. Löysin sen hyllyltä, tuolta."
"Ota se mukaan. Ole varovainen
jos sattuisi olla sormenjälkiä."
Yleinen syyttäjä oli saapunut ase­malle
toisen kutsun johdosta ja oli
vielä siellä kun ryhmä saapui. Hän
näjrtti olevansa ihmeissään kun tar-tee
puusta niin vanhalle Jyrille kesä kastaja antoi raporttinsa
tulee.
Kalikstuksen yötä sanottiin talvi­yöksi.
Jos se oli kaunis, tuli kaunis
talvi.
Ennen vanhaan pidettiin Luuk-kaanpäivää
vedenpaisumuksen alka­mispäivänä.
Kasperinpäivältä siika kutee.
Simon- ja Martinpäivien välistä ai­kaa
sanottiin "jakoajaksi."
Jos jakoalka on päivänpaisteista,
niin juhannuksena on pouta ja tulee kastaja
hyvä heinävuosi.
Jakoaikana on paras tappaa tora­kat,
luteet y.m! syöpäläiset, sillä sil­loin
ne häviävät varmimmin.
Jakoaikana näkyvät kummitukset
parhaiten ja vainajien henget liikku­vat.
Jakoaikana ei sovi pestä pyykkiä
"Prikulleen samanlainen kuin en-simäinen
juttukin", hän sanoi. "Pi­dätimme
kauppias Smithsonin. Sanoi
olleensa ulkona noin viidentoista mi­nuutin
ajan. Kun tuli takaisin löysi
apulaisensa kuolleena. Hänen kaup­pansa
on vain viiden kädunvä-lin
päässä Endersiltä. Hm-m-, jo­tain
on vinossa."
"Mahdollisesti sama ihminen syy­pää
molempiin tekoihin?" sanoi tar-
Juuri silloin aukesi ovi ja erittäin
tylsän näköinen poliisikonstaapeli
tuli sisään. Hän kuiskasi syyttäjälle.
"Asiantuntija sanoo Endersin apu­laisen
kuolleen Endersin pyssyn luo­dista."
Syyttäjä säpsähti ja kään­tyi
Endersia kohti.
"iSIiksi tapoitte apulaisenne?" hän
melkein kiljaisi.
' "En tappanut häntä," pääsi En­dersiltä
valittavasti.
Syyttäjä katsoi ankaran näköisenä.
"Hänet on ammuttu teidän pyssyl­länne!"
Enders hypähti ylös tuoliltaan kil­juen:
"Mahdotonta! Ettekö kuule,
se on mahdotonta. Se ei voi olla
nnn! '
Kaksi salapoliisia painoi hänet ta­kaisin
tuolille.
" E n valehtele", väitti Enders ru-koilevasti.
"Häntä ei ole voitu am­pua
minun pyssylläni. Sanon teille,
että se on mahdotonta!"
"Miksi?" •
"Minulla oli revolverini mukanani.
Valehtelin äsken. Luulin, että ajat­telisitte
minut syylliseksi jos sanoi­sin,
että minulla oli ase mukanani.
Se oli minulla. Laitoin sen takaisin
ne.
Murphy meni.
"Olette varmaan mielissänne tava­tessanne
Smithsonin", hän sanoi En-dersille.
"Hän on samanlaisessa ase­massa
kuin tekin. Hänellä on kaup­pa
lähellä teidän kauppaanne. Hä­nen
apulaisensa tapettiin tänä iltana.
Hänen selityksensä on ihan saman­lainen
kuin teidänkin, mutta hän ei
valehdellut pyssynsä suhteen. Hän
tunnusti ottaneensa pyssyn mukaansa
ulos lähtiessään. Tässä on jotain ih­meellistä.
Smithsonilla oli myöskin
rahavaikeuksia. Ei myöskään voi­nut
maksaa 'puolustuksestaan' —"
"iSIahdollisesti se oli se järjestö",
sanoi Enders toivorikkaasti.
"Mahdollisesti", sanoi syyttäjä
merkitseniättömästi.
Smithson tuotiin sisään. Hänet is-
Mitähän ajattelet?
mat tapahtuivat aivan samaan aikaan.
Otappas Endersiltä lisätietoja." ~ ^
"Enders tiiotiin putkasta. Hänelle
varattiin tuoli. Tarkastaja ja syyt­täjä
ja kaksi salapoliisia seisoivat
hänen vieressään. Enders ilmeisesti
eikä* I m i m S S , p e l k ä s i }^ ^^"^^
lampaita.
Jakoaika oli yleinen taikojenteko-äika.
"Mahdollisesti", myönsi sj^yttä- hyllylle kun kutsuin poliisit. Luulin^
jä, "mutta raporttien mukaan molem- että jos he tarkastavat minut ja löy­tävät
pyssyn niin he syyttäisivät mi-nua.
"Murphy", sanoi syyttäjä poliisille,
joka oli juuri tullut sisälle, "tuo se
ase tänne." Hän kääntyi takaisin
Endersiin päin. "Sinun revolveris­tasi
ammuttu luoti tappoi apulaisesi.
Pyssyjen tuntijamme on tutkinut
asian ja hiin hän sanoo."
Enders öli vähällä mennä sekaisin
-oöo-
PORT ARTHURIN ja Fort WU-liamin
kaksoissatamat, jotka yhteen­sä
ovat kolmanneksi suurimmat vienr
tisatamat Canadassa, sijaitsevat 2,000
maiUn päässä merestä.
lään mulkoili yhdestä toiseen.
"Kertokaa juttunne uudelleen",
sanoi syyttäjä.
Enders kasteli kielellään huuliaan.
"Nähkääs, jätin puotini noin vart- ja kyyneleet näkyivät poskipäissä,
tia vaille yhdeksän. Olin ulkona noin "Mutta minulla oli pyssy mukana­ni",
hän väitti nyyhk3rttäen "ja apu­laiseni
oli kuollut kun palasin. Kuin­ka
se on mahdollista?"
Sy3^täjä kohautti olkapäitään. Tar-viisitoista
minuuttia,
na —
Minä mi-
^'Mitä varten?" ärähti syyttäjä.
"Minä — minä — minun täytyi
KREIVI COVADONGA, Es-panjan
ehtinen kruununprinssi,
voi ehkä ajatella fasistien voitos­ta
olevan itselleen hyötyä. Jlän
on parhaillaan New Yorkissa,
jnissä hän on toipumassa usean
viikon sairaudesta.