1942-11-14-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 10 L A U A N T A I N A , M A R R A S K U U N 14 PXIVÄNÄ^ mz
' vie, näin taivaan ja maan väliin, tahtoo
sanoa "varttia vaille".
"Sinun on hyvä, sillä olethan jo
"täys kapteeni"'ja para5t'aikaa purjehdit
omalla prikilläsi — päin krapulaa!
Ha ha haa! Minä olen vasta
toinen perämies samalla aluksella
— — . :'
"Kuule, uskotko sinä kaitselmuk-sieen?
Minä olen siihen ainakin uskonut,
joskus. Tai oliko se nyt muija
joka usko, kun oli v^aakirkolli-nen.
Se nyt on yks sama. Ja sen
nojalla me mentiin aikoinaan naimi-'
siin, rakkaudesta kai, mistäs muusta.-
No, ja mulla oli eri vaatteet py-
Mnä ja eri vaatteet arkina ja "vähän
käytetty" rusetti perhejuhlatilai-suuksia
varten, ristiäisiä y.m, ja silloin
kun marssittiin koko familje
kuuntelemaan löyhkäpäistä "veljeä"
seuratalolle. Minä uhrasin kjrmme-nen
penniä sisälähetyksen hyväksi ja
muijalla oli varaa ostaa tekokukkia
piirongin päälle . . .
"No, ja, — oli kerran, niin alkavat
kaikki kauniit kertomukset. —
Sitten lankesi maahan n Jk. huono aikaa
Katsos, 'huono aika" voi kyllä
olla sangen sopiva jollekin kauppaneuvokselle
tai,." Kansalliselle pankit^'
1g**;~jÖire ^se merkitsee 17 pros. puhdasta
12 pros. asemasta, mutta
hampparille se ei ole muodinmukaista.
"Nyt minä lyön yhteen kahta
kymmenp>ennistä, nähdäkseni turhaan
siinä olevaksi 30 p:iä. — Sepä
se! Mutta kun kaitselmus lyö yhteen
kaksi köyhää ihmislasta, eri sukupuolta,
niin kirpoo siitä lisä-arvoa
kuin kansallisen osakkeista. Sii
tä sjTityy vaan vähän toisensorttis-ta
"puhdasta" siitä!
"Mutta se voi piruuttaa sielua toisinaan,
näin varttia vaille pätkässä.
J a vielä enemmän, kun ei ole selvillä,
mitkä sormet tätä pirunpdiä kuolevaisten
kanssa oikem pelaavat.^
"Herää ja katso, sinä kuorsaava
sika, näätkö tuota nostokraanaa
tuossa? Se törröttää kuin jonkin
jättiläisen nyrkkipäinen käsivarsi
taivasta kohti. No, se on turhaa,
sinne se ei ylety kuitenkaan. Vaikka
se olisi tuhannen kertaa suurempi ja
vaikka se tahtoisi kaatua tämän kaupungin
palatsien y l i , ei se voisi sitäkään.
No, ja s^in olisi turhaa, sillä
eipä sen olemukseen ole kirjotet-tu
muuta kuin rivoja lauluja . . .
"Minulla ja nostokiaanalla ei totta
vie paljon muuta eroa olekaan
kuin se, että minä osaan kymmenen
kertaa enemmän rivoja lauluja
sa on rikottu kaikkiavaltiaan luonnon
jumalallista järjestystä vastaan,
vaikuttaa — kansan elämän viisauden
mukaan — levottomuuden henki.
Siellä "kummittelee". Sataman, joka
öin ja päivin kerää itseensä niinkuin
polttopisteeseen kaikki ne rikokset
ja paheet, jotka luonnoton yhteiskunnallinen
tilanne synnyttää,
täytyy — jos niin tapahtuu muualla
— tuntea myöskin yllään kirouksena
tuon levottomuuden hengen.
— ATcsinäinen, kapea varjo l i i -
NELJÄ kauppalaivaa päivässä* al-kaa>
Yhd3fSvalloissa valmistua ensi
vuoden alusta lähtien, on meriliiken-nekomissionin
puheenjohtaja ilmoittanut.
Nykyään niitä valmistuu
kolme päivässä.
SYNTYVÄISYYS New Yorkin
kaupungissa lisääntyy jatkuvasti.
Lokakuun viimeisellä \iikolla se oli
3,031, korkein tähän asti. Kuoleman
tapauksia oli samalla ajalla 1,408.
Kuolevaisuus on vähentynyt.
OUakko vai eikö dia —
Sikäli kun yö kallistuu aamupuoleensa,
\"aimentuu vähäisinkin elämä
satamassa, — oliisin pylvästä
vastaan nojautuva hahmo on vetäytynyt
luultavasti johonkin suojaN^am-paan
paikkaan kotiutuaksensa. Le-vottomimmatkin
jätkät ovat väsyneinä
huhtomiseensa kallistaneet kaikk
i yhteiskunnalliset epäkohdat ja
tasap>ainonsa kadottafieen sielun
myrskyisvydet tasoittavan unen helmoihin.
Aamuyön hiljaisuuden aiheuttamaa
puutumusta \x)ittamalta nojailee
laivavahti vasten reelinkiä. Pakollisesta
x^al^jasta tuntuu kaikki
niin yhdentekevältä. Koko ympäristö,
koko kiihkoinen satama-alue
näyttää väsähtäneen saman mielialan
painostamana.
Mutta jotakin tä>tyy olla sittenkin
joka rikkoo muuten niin ehea-vaikutteisen
ku\-an kuolleesta, öisestä
satama-alueesta. — Paikoilla, jois-kuskelee
näköjään mitä huoletto-mimpana
pitkin puolisnmpyrän lailla
kaartuvaa möljää. Se on tänä
yönä liikkeellä oleva ievoton henki".
Kummitus, — kai vaarattominta lajia
maailmassa. Lähemmä jouduttua
osottautuu varjo olevan lihaa ja verta.
Mies kuluneessa hienostopuvus-sa,
jonka sopeutumista vastaan voisi
tehdä yksiä ja toisia huomautuksia.
Kädessä ohkainen nK>kokeK>i, joka
liikahtelee yhtä verkkaiseen ja väsyneeseen
tapaan kuin itse omistajan-sakin.
Väliin lakkaavat askeleet kokonaan,
mies nojaa tottuneesti ruo-
. kjQonsa» -Vilkuilee ymfpäidlleen, aivan-kuin
jos }rrittäisi varastaa pysähtymisensä
kautta jonkun he^en pakollisesta
kävelystään. Etäänpaä kuuluva
ajoneuvojen jyrinä tai jokin rasahdus
— ja samassa säpsähtää mies,
koko olento saa eloa ja kepin tasaisesti
heilahdellessa hän jatkaa kes-kejTttämäänsä
'kä3nitiä. Harhaileva
katse ottaa jonkunlaisen huolettoman
ihneen, tai pn kiihtyvinään
luonnon ihailijan lailla tienoon tarkastelemiseen.
— V^alhetta — valhetta — teeskentelyä.
Harhailija on entinen lukumies.
Hurjailevan ravintola-elämän, naisten
ja uhkaperien deekikielle työntä-mä
ylioppilas, "maisteri". Kaikkien
maalta tulleiden keltanokkien "setämies".
Aikoinaan p>aljon toivottu es-tetiikko.
Sittemmin ehtymättömien
kaskujen ja elämänkokemusten juttelija.
Pöytäseurojen yhteinen kes-tiystävä,
'joka istunnon päätyttyä
löysi kyljenpainimensa loppuyöksi
milloin m i l l i n nuoren nulikan sohvalta.
— ,\ina huonommin, aina huonommin.
N>-t kadulla. Turiiaan koetettuhan
pyydystää kiinni jotakin tuttavaa.
Kaikilla oli kiire ja asioita.
Vähän väliä hän vilkaisee tornin
kelloa, jonka valaistu, keltainen tau-^
lu ilmeettömänä kuuna hohtaa läpi
usvien. Puoli neljän tieno. On vielä
matkaa aamuun. — Jokaista her-mosoluaan
myöten tyyten vä^mee-nä
hän jatkaa päämäärätöntä astun*
taansa eestakaisin hiljaisella laiturilla.
Kostea ilma synnyttää vilunväreitä,
jotka kulkevat ihoa myöten
kiireestä kantapäähän. Luomet
tuntuvat unen tarpeesta t a l a i l t a.
Väkistenkin painuvat kiinni ^
Tekisi mieli hiipiä tuonne katoksen
suojiin hetkiseksi uinahtamaan.
— E i , ei. Täytyy kestää. Pianhan
on aamu. Uinahtamaan, tuonne,
mutta sehän olisi skandaali! — Olen
toki vielä herrasmies. Huomenna jo
voin ehkä taas tavata tuttavia . . .
— Ehkä sittenkin hiivin tuonne.
Paalien väliin. Miten hyvälle n3rt u-ni
tuntuisikaan! Huomaamatta.
Tunniksi täi pariksi vain. Sitten olen
virkeämpi.
Puoliksi varpaisin, ruumistansa
notkutellen, luiskahtaa hän reitiltään
paalien väliin. Säikähtää samassa
jotakin unissaan käänähtävää jätkää.
Pää jysk3rttä\änä ja harmailla
kasvoillaan veren polte, syöksähtää
SISAKU^MITTOMIA "taiereita"
on jo autoissa käytännössä Washing-tönissa
jä Tulsassa YMysvalloissa
kokeilutarkoituksessa ja tuloksen sanotaan
olevan tyydyttävän. Nämä^
taiereit tä3rtetään ilmalla samalla tavalla
kuin tavalliset sisäkumit.
L E O N I D I T on nimeltä meteoriparvi,
jonka säteilypiste on Leijonan
tähtikuviossa. Leonidit kohtaavat
maan nykyään 15 p. marraskuuta.
Niiden n<^us maahan nähden on
noin 70 km. sekunnissa. Ensimmäinen
varma tieto Leonidien ilmestymisestä
on v:lta 902. Viimeinen loistavin
Leonidien tähtisade oli 1866,
Planeettihäiriöt ovat aiheuttaneet
sen, että otaksutaan, ettei Leonidien
pääosa enää tuskin milloinkaan kohtaa
maata.
takaisin. Vilkaisee ympärilleen ja
jatkaa uupunutta astuntaansa.
— Mutta hetket matavat niin
verkkaan, verkkaan . . .
Jatkuu.
LINTU-VUORET o%-at ei: ikin
Pohjois-Jäämeressä ja .Atlantin -ae-ren
pohjoisosissa tävatta\ia korkeita
ja jyrkkiä rantakallioita, joilla Iin,
nut, erittäinkin kiislat, ruokit, lun-nit,
lokit ja merimetsot pesivät suun-nattomina
joukkoina. Etelä-Jainie.
ren vähäisemtaille lintuvuorille :vat
ominaisia pingviinit ja eräät myrskylinnut.
Kuuluisimpia Norjan
rannikon lintuvuorista on Nord-Fu»,
lo, jyrkkä j a korkea kalliosaari Lyn-g
e n ^ r d i n pohjoispuolella. Maapallon
suurimniat lintuvuoret ovat Fär-saarilla,
Skotlannin pohjoisrannzkol-la^
Islannissa ja Grönlannissa -:eki
Huippuvuorilla.
KENGÄNNAULAN eli ke uien
pohjauksen rautanauloilla kek^i a-merikalainen
Barnett v. 1810.
KAIVOKSISSA käytettävän var-muuslampun
keksi englantilaine: le-misti
Davy v. 1915.
POLKUPYÖRÄN edehäiä: -orr-juoksupyörä,
jonka keksi raiitsal.
metsänhoitaja Druis v. 1817.
K Y M M E N Y S\^A\'.\X -jiii
strassburgilainen mekanikko Quiii-tenz
V. 1822.
K A H V I N toivat Eurooppaa.! aasiasta
venetsialaiset kauppiaat v.
1624. Sen käyttöä vastustettii.1 ensin
sangen ankarasti.
L I E K K I O N SOPIVA LAHJA
J O L L E K I N JON.\KIN
MERKIPÄIVÄNÄÄN.
g i H H i M i m i m i H i i u i i i n i i n i i i i i i H i i i n i i i i n i i i i i i t i H i n i i n i i i i i i i i u m n i H U H U n n H U H i i i i i t i i K u i H K H i H H H H n i H ••Mumi-i
KIITOS
Täten haluan julkituoda sydämellisen kiitokseni Geraldtonin ia
Jonesvillen tovereille ja ystäville, jotka niin suxuilukuisina saa%-iut':-
loukseni täyttäissäni 60 vuotta.
Kiitos arvkokaista lahjoista, joita mukananne toitte, sekä herkuUisesrs
kahvipöydästä.
Kiitos homman alkuunpanijoille sekä illan emännille.
Kiitos myöskin niille, jotka eivät voineet tilaisuuteen saapua.
Toveruus ja ystävyys säilyköön välillämme edelleenkin.
Teitä kaikkia sydämellisesti kiittäen,
HILDA^ NURMI
1 PÄIVÄ MARRASKUUNTA 1942
GERALDTON. 0_NTARIO '
-.tfnnnDmimiimuaiuinnurnaunuiiinmutnuunmjmiiiiiim :i.iif.,niil
Me aUamaimhd toverit ja ystävät, jctka
vierailimme
j enni ]d d isen
luona heidän muutettuaan pmkkakunnal-lemme,
toivotamme onnea uudessa kodissa
Eino, Hilda ja W. Suonperä
Lillian, Vera ja H. Lindroth
Mr. ja Mrs. A. Penna
Jennie ja Mavis Luoma
Ebia. Margaret ja A, Mattila
Eric. Elna ja Eino Antilla
Ctorinne, Norma ja Hans Sjövik
Elsa ja Antti Karjala
Myllylät
Carl, Jimmy ja Anna Whitebead
Aino Maunus
Albert ja Hilma Salo
Allan, Lyyli ja Toivo Kois
Inga Salo
Arnold, Panny ja John Lind
K I I T O S
Jotto^^SSin^^"^ sydämelliset kiitokset niille tovereille ja ystä^-lL mSSt^iSSS^h^r^^t.^.*'"^^ syyskuun 4 p. 1942, palidcakunna: S ka^SSvriS^f- arvokkaista lahjoista, kultasta. herkuHise
o L S S ^ i S ja hauskasta tilaisuudesta. Kiitos myös niille, Jot.
osallistuivat lahjoihin mutta eivät voineet tilaisuuteen saapua.
Kauan säilyy tilaisuus muistossamme!
MR. JA MRS. O. HALINEN
2332 JTLTLAND STREET STEW WESTMINSTER, B, <
5Mä
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 14, 1942 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1942-11-14 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki421114 |
Description
| Title | 1942-11-14-10 |
| OCR text | Sivu 10 L A U A N T A I N A , M A R R A S K U U N 14 PXIVÄNÄ^ mz ' vie, näin taivaan ja maan väliin, tahtoo sanoa "varttia vaille". "Sinun on hyvä, sillä olethan jo "täys kapteeni"'ja para5t'aikaa purjehdit omalla prikilläsi — päin krapulaa! Ha ha haa! Minä olen vasta toinen perämies samalla aluksella — — . :' "Kuule, uskotko sinä kaitselmuk-sieen? Minä olen siihen ainakin uskonut, joskus. Tai oliko se nyt muija joka usko, kun oli v^aakirkolli-nen. Se nyt on yks sama. Ja sen nojalla me mentiin aikoinaan naimi-' siin, rakkaudesta kai, mistäs muusta.- No, ja mulla oli eri vaatteet py- Mnä ja eri vaatteet arkina ja "vähän käytetty" rusetti perhejuhlatilai-suuksia varten, ristiäisiä y.m, ja silloin kun marssittiin koko familje kuuntelemaan löyhkäpäistä "veljeä" seuratalolle. Minä uhrasin kjrmme-nen penniä sisälähetyksen hyväksi ja muijalla oli varaa ostaa tekokukkia piirongin päälle . . . "No, ja, — oli kerran, niin alkavat kaikki kauniit kertomukset. — Sitten lankesi maahan n Jk. huono aikaa Katsos, 'huono aika" voi kyllä olla sangen sopiva jollekin kauppaneuvokselle tai,." Kansalliselle pankit^' 1g**;~jÖire ^se merkitsee 17 pros. puhdasta 12 pros. asemasta, mutta hampparille se ei ole muodinmukaista. "Nyt minä lyön yhteen kahta kymmenp>ennistä, nähdäkseni turhaan siinä olevaksi 30 p:iä. — Sepä se! Mutta kun kaitselmus lyö yhteen kaksi köyhää ihmislasta, eri sukupuolta, niin kirpoo siitä lisä-arvoa kuin kansallisen osakkeista. Sii tä sjTityy vaan vähän toisensorttis-ta "puhdasta" siitä! "Mutta se voi piruuttaa sielua toisinaan, näin varttia vaille pätkässä. J a vielä enemmän, kun ei ole selvillä, mitkä sormet tätä pirunpdiä kuolevaisten kanssa oikem pelaavat.^ "Herää ja katso, sinä kuorsaava sika, näätkö tuota nostokraanaa tuossa? Se törröttää kuin jonkin jättiläisen nyrkkipäinen käsivarsi taivasta kohti. No, se on turhaa, sinne se ei ylety kuitenkaan. Vaikka se olisi tuhannen kertaa suurempi ja vaikka se tahtoisi kaatua tämän kaupungin palatsien y l i , ei se voisi sitäkään. No, ja s^in olisi turhaa, sillä eipä sen olemukseen ole kirjotet-tu muuta kuin rivoja lauluja . . . "Minulla ja nostokiaanalla ei totta vie paljon muuta eroa olekaan kuin se, että minä osaan kymmenen kertaa enemmän rivoja lauluja sa on rikottu kaikkiavaltiaan luonnon jumalallista järjestystä vastaan, vaikuttaa — kansan elämän viisauden mukaan — levottomuuden henki. Siellä "kummittelee". Sataman, joka öin ja päivin kerää itseensä niinkuin polttopisteeseen kaikki ne rikokset ja paheet, jotka luonnoton yhteiskunnallinen tilanne synnyttää, täytyy — jos niin tapahtuu muualla — tuntea myöskin yllään kirouksena tuon levottomuuden hengen. — ATcsinäinen, kapea varjo l i i - NELJÄ kauppalaivaa päivässä* al-kaa> Yhd3fSvalloissa valmistua ensi vuoden alusta lähtien, on meriliiken-nekomissionin puheenjohtaja ilmoittanut. Nykyään niitä valmistuu kolme päivässä. SYNTYVÄISYYS New Yorkin kaupungissa lisääntyy jatkuvasti. Lokakuun viimeisellä \iikolla se oli 3,031, korkein tähän asti. Kuoleman tapauksia oli samalla ajalla 1,408. Kuolevaisuus on vähentynyt. OUakko vai eikö dia — Sikäli kun yö kallistuu aamupuoleensa, \"aimentuu vähäisinkin elämä satamassa, — oliisin pylvästä vastaan nojautuva hahmo on vetäytynyt luultavasti johonkin suojaN^am-paan paikkaan kotiutuaksensa. Le-vottomimmatkin jätkät ovat väsyneinä huhtomiseensa kallistaneet kaikk i yhteiskunnalliset epäkohdat ja tasap>ainonsa kadottafieen sielun myrskyisvydet tasoittavan unen helmoihin. Aamuyön hiljaisuuden aiheuttamaa puutumusta \x)ittamalta nojailee laivavahti vasten reelinkiä. Pakollisesta x^al^jasta tuntuu kaikki niin yhdentekevältä. Koko ympäristö, koko kiihkoinen satama-alue näyttää väsähtäneen saman mielialan painostamana. Mutta jotakin tä>tyy olla sittenkin joka rikkoo muuten niin ehea-vaikutteisen ku\-an kuolleesta, öisestä satama-alueesta. — Paikoilla, jois-kuskelee näköjään mitä huoletto-mimpana pitkin puolisnmpyrän lailla kaartuvaa möljää. Se on tänä yönä liikkeellä oleva ievoton henki". Kummitus, — kai vaarattominta lajia maailmassa. Lähemmä jouduttua osottautuu varjo olevan lihaa ja verta. Mies kuluneessa hienostopuvus-sa, jonka sopeutumista vastaan voisi tehdä yksiä ja toisia huomautuksia. Kädessä ohkainen nK>kokeK>i, joka liikahtelee yhtä verkkaiseen ja väsyneeseen tapaan kuin itse omistajan-sakin. Väliin lakkaavat askeleet kokonaan, mies nojaa tottuneesti ruo- . kjQonsa» -Vilkuilee ymfpäidlleen, aivan-kuin jos }rrittäisi varastaa pysähtymisensä kautta jonkun he^en pakollisesta kävelystään. Etäänpaä kuuluva ajoneuvojen jyrinä tai jokin rasahdus — ja samassa säpsähtää mies, koko olento saa eloa ja kepin tasaisesti heilahdellessa hän jatkaa kes-kejTttämäänsä 'kä3nitiä. Harhaileva katse ottaa jonkunlaisen huolettoman ihneen, tai pn kiihtyvinään luonnon ihailijan lailla tienoon tarkastelemiseen. — V^alhetta — valhetta — teeskentelyä. Harhailija on entinen lukumies. Hurjailevan ravintola-elämän, naisten ja uhkaperien deekikielle työntä-mä ylioppilas, "maisteri". Kaikkien maalta tulleiden keltanokkien "setämies". Aikoinaan p>aljon toivottu es-tetiikko. Sittemmin ehtymättömien kaskujen ja elämänkokemusten juttelija. Pöytäseurojen yhteinen kes-tiystävä, 'joka istunnon päätyttyä löysi kyljenpainimensa loppuyöksi milloin m i l l i n nuoren nulikan sohvalta. — ,\ina huonommin, aina huonommin. N>-t kadulla. Turiiaan koetettuhan pyydystää kiinni jotakin tuttavaa. Kaikilla oli kiire ja asioita. Vähän väliä hän vilkaisee tornin kelloa, jonka valaistu, keltainen tau-^ lu ilmeettömänä kuuna hohtaa läpi usvien. Puoli neljän tieno. On vielä matkaa aamuun. — Jokaista her-mosoluaan myöten tyyten vä^mee-nä hän jatkaa päämäärätöntä astun* taansa eestakaisin hiljaisella laiturilla. Kostea ilma synnyttää vilunväreitä, jotka kulkevat ihoa myöten kiireestä kantapäähän. Luomet tuntuvat unen tarpeesta t a l a i l t a. Väkistenkin painuvat kiinni ^ Tekisi mieli hiipiä tuonne katoksen suojiin hetkiseksi uinahtamaan. — E i , ei. Täytyy kestää. Pianhan on aamu. Uinahtamaan, tuonne, mutta sehän olisi skandaali! — Olen toki vielä herrasmies. Huomenna jo voin ehkä taas tavata tuttavia . . . — Ehkä sittenkin hiivin tuonne. Paalien väliin. Miten hyvälle n3rt u-ni tuntuisikaan! Huomaamatta. Tunniksi täi pariksi vain. Sitten olen virkeämpi. Puoliksi varpaisin, ruumistansa notkutellen, luiskahtaa hän reitiltään paalien väliin. Säikähtää samassa jotakin unissaan käänähtävää jätkää. Pää jysk3rttä\änä ja harmailla kasvoillaan veren polte, syöksähtää SISAKU^MITTOMIA "taiereita" on jo autoissa käytännössä Washing-tönissa jä Tulsassa YMysvalloissa kokeilutarkoituksessa ja tuloksen sanotaan olevan tyydyttävän. Nämä^ taiereit tä3rtetään ilmalla samalla tavalla kuin tavalliset sisäkumit. L E O N I D I T on nimeltä meteoriparvi, jonka säteilypiste on Leijonan tähtikuviossa. Leonidit kohtaavat maan nykyään 15 p. marraskuuta. Niiden n<^us maahan nähden on noin 70 km. sekunnissa. Ensimmäinen varma tieto Leonidien ilmestymisestä on v:lta 902. Viimeinen loistavin Leonidien tähtisade oli 1866, Planeettihäiriöt ovat aiheuttaneet sen, että otaksutaan, ettei Leonidien pääosa enää tuskin milloinkaan kohtaa maata. takaisin. Vilkaisee ympärilleen ja jatkaa uupunutta astuntaansa. — Mutta hetket matavat niin verkkaan, verkkaan . . . Jatkuu. LINTU-VUORET o%-at ei: ikin Pohjois-Jäämeressä ja .Atlantin -ae-ren pohjoisosissa tävatta\ia korkeita ja jyrkkiä rantakallioita, joilla Iin, nut, erittäinkin kiislat, ruokit, lun-nit, lokit ja merimetsot pesivät suun-nattomina joukkoina. Etelä-Jainie. ren vähäisemtaille lintuvuorille :vat ominaisia pingviinit ja eräät myrskylinnut. Kuuluisimpia Norjan rannikon lintuvuorista on Nord-Fu», lo, jyrkkä j a korkea kalliosaari Lyn-g e n ^ r d i n pohjoispuolella. Maapallon suurimniat lintuvuoret ovat Fär-saarilla, Skotlannin pohjoisrannzkol-la^ Islannissa ja Grönlannissa -:eki Huippuvuorilla. KENGÄNNAULAN eli ke uien pohjauksen rautanauloilla kek^i a-merikalainen Barnett v. 1810. KAIVOKSISSA käytettävän var-muuslampun keksi englantilaine: le-misti Davy v. 1915. POLKUPYÖRÄN edehäiä: -orr-juoksupyörä, jonka keksi raiitsal. metsänhoitaja Druis v. 1817. K Y M M E N Y S\^A\'.\X -jiii strassburgilainen mekanikko Quiii-tenz V. 1822. K A H V I N toivat Eurooppaa.! aasiasta venetsialaiset kauppiaat v. 1624. Sen käyttöä vastustettii.1 ensin sangen ankarasti. L I E K K I O N SOPIVA LAHJA J O L L E K I N JON.\KIN MERKIPÄIVÄNÄÄN. g i H H i M i m i m i H i i u i i i n i i n i i i i i i H i i i n i i i i n i i i i i i t i H i n i i n i i i i i i i i u m n i H U H U n n H U H i i i i i t i i K u i H K H i H H H H n i H ••Mumi-i KIITOS Täten haluan julkituoda sydämellisen kiitokseni Geraldtonin ia Jonesvillen tovereille ja ystäville, jotka niin suxuilukuisina saa%-iut':- loukseni täyttäissäni 60 vuotta. Kiitos arvkokaista lahjoista, joita mukananne toitte, sekä herkuUisesrs kahvipöydästä. Kiitos homman alkuunpanijoille sekä illan emännille. Kiitos myöskin niille, jotka eivät voineet tilaisuuteen saapua. Toveruus ja ystävyys säilyköön välillämme edelleenkin. Teitä kaikkia sydämellisesti kiittäen, HILDA^ NURMI 1 PÄIVÄ MARRASKUUNTA 1942 GERALDTON. 0_NTARIO ' -.tfnnnDmimiimuaiuinnurnaunuiiinmutnuunmjmiiiiiim :i.iif.,niil Me aUamaimhd toverit ja ystävät, jctka vierailimme j enni ]d d isen luona heidän muutettuaan pmkkakunnal-lemme, toivotamme onnea uudessa kodissa Eino, Hilda ja W. Suonperä Lillian, Vera ja H. Lindroth Mr. ja Mrs. A. Penna Jennie ja Mavis Luoma Ebia. Margaret ja A, Mattila Eric. Elna ja Eino Antilla Ctorinne, Norma ja Hans Sjövik Elsa ja Antti Karjala Myllylät Carl, Jimmy ja Anna Whitebead Aino Maunus Albert ja Hilma Salo Allan, Lyyli ja Toivo Kois Inga Salo Arnold, Panny ja John Lind K I I T O S Jotto^^SSin^^"^ sydämelliset kiitokset niille tovereille ja ystä^-lL mSSt^iSSS^h^r^^t.^.*'"^^ syyskuun 4 p. 1942, palidcakunna: S ka^SSvriS^f- arvokkaista lahjoista, kultasta. herkuHise o L S S ^ i S ja hauskasta tilaisuudesta. Kiitos myös niille, Jot. osallistuivat lahjoihin mutta eivät voineet tilaisuuteen saapua. Kauan säilyy tilaisuus muistossamme! MR. JA MRS. O. HALINEN 2332 JTLTLAND STREET STEW WESTMINSTER, B, < 5Mä |
Tags
Comments
Post a Comment for 1942-11-14-10
