Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 25, 1949

              miten iAen^ -tDetk^ '*Vai tmmmeDkin", anääTin, että oij kyseenalaista hänei
i^äim^ k<Ätaan.^ M i k s i sen ^te?^^ olen tiHnma^ ielponjääinisensä. ^'Haluatko siis että
koittiko tei<£t vehroUisuutenne sairaan­hoitajana
sen tekemaan?**^
*^Ei", vastasi tyttö/ "Verenanto on
kaäille iliTnisille vapaaehtoinen eikä sai­raalan
hallinto edes suosittele että hoi­tajattaret
antaisivat vertaan."
" M i k s i sitten sen teitte?'^
'^Ihmisyys velvoitti." ~
vermenr Ssmoyat minua kuulemma l i i ­kanimeltä
Musta Kalle. Sancr sitten
miniiliei mitä minun pn tehtävä että
minäkin voisin kerskua ihmisyyden työl­lä,
edes yhdellä kuten tuo yaalea tyttö,
jonfka ihmisyyden työtä en saa pois mie-
Nainen katosi. Mutta johtajan rau-
Jhmisyys tyttöä siis velvoitti, ihmi: hattomuus lisääntyi. Nyt kaikui hänen
syys! Johtaja koetti muistella oliko hän- korvissaan ennen nuorena kuulemansa
tä ihmisyys velvoittanut tekemään mi- sarnä. Lempeäkatseinen maallikkosaar-tääri.
No olihan hän lahjoitellut kir- naaja pauhasi: "Rakastakaa lähimmäis-koUe
ja hyväntekeväisyys yhdistyksille, tänne niinkuin itseänne ja jos näette
Mutta oliko tuo ihmisyyden velvoiJusta. köyhän, niin auttakaa häntä"! Ja saar-
Johtajaa nauratti. Kuinka ihmisyys na jatkui: "Jos sinulla on kaksi iho-sopisi
kylmän liikemiehen kanssa yhteen-
Hänen lahjoituksensa olivat vain mai­nostusta
hänen liikkeelleen ja hänen
poliittisille pyrkimyksilleen. Ne olivat
kylmiä laskelmia eikä sentimentaalisia
mekkoa, anna sille jolla ei yhtään ole."
hänen kuolemansa johtuu sinun itsek-käisyydestäsi?
Ön kyllä totta, että s i ­nulla
on siihen syytä, mutta täytyy
muistaa, että hän on todella sairas mies
ja sairaalle ei kosteta kärsimistä vää­ryyksistä.
Annia puistatti- Antaakö anteeksi,
vai ollako itsepäinen? Tahtori jatkoi:
"Sinä ensin teit hyvän ja kauniin
työn, miksi nyt sitten haluaisit tuhota
kaiken?"
Anni sanoi, ettei hän halua tuhota,
mutta miksi hänen pitäisi ottaa mak­su?
Eihän häii ole sellaista pyytänyt.
Miksei johtaja ymmärrä, että mitä'hän
on tehnyt, hän on tehnyt sen vain ihmi-käsitteitä.
Mutta entäs tyttö, ehkä hä- johtajan puhuvan: "Kuule neiti Lehto-neliäkin
oli omat pyrintönsä. Ehkä ^^^^.^ haluan tehdä ihmisyyden
hän toivoi harvinaisen korkeaa maksua, ^^^^ maksan smuUe paljon, pal-ehkä
mainostusta lehdissä, että kuinka -^^^ gijj^jig maksan. Minä en
hän jalomielisesti pelasti toimitufjohta- tahdo olla sinulle velkaa. Sano vain
ja Raudan elämän, joka oli mmuuttien .^j^^g^^^ tuhatta, satatiihatta, no mU-varassa
- yaikka johtaja kerran hänen Se on paljon, mutta minä mak-
Siis nuokin ovat sitten niitä ihmisyyden selle eikä erikoisesti johtajalle.^ Miksei
töitä jotka olen laimilyönyt.
Yöhoitajatar kuuli ääntä johtaja
Raudan huoneesta, avasi oven ja kuuli
johtaja voisi käsittää sitä sellaisena.
"Hän ei v o i " , sanoi tohtori- "Hän
tahtoisi hyvittää sen vääryyden jonka
hän on sinulle tehnyt pienenä tyttönä
piessäsi ja toiseksi sinä et näytä käsit­tävän
että johtaja on vain ihminen. Hän
ei yksilönä ole hyvä eikä paha. Se mitä
hän teki oli hänen mielestään oikein.
Hän on luokkansa tyypillinen jäsen, hä­net
on kasvatettu sellaiseksi. Hänet on
san, kuuletko;niäkiän." Jä^SCin M^^*^ v
hän huuteli: " T e mustat papit, älkää ^ ^ ^ ^ ^ ^ haneh kaltaistensa etuja.
pien<^^ tytjbönä; .©Uessaan vSelsi autta­masta
hänen isäänsä pääsemään vapaak- ^ _
si vankilasta/jonne hänet oli teljetty pnkaik7rinua.*-V^^^ Siksi hän ei suostunut puhumaan isäsi
mielipiteittensä vuoksi. Tai kukapa tie- seni kun lahjoitin kirkolle. No hyvä P"°^^^^- Ja vaikka hän olisi 3 en teh­on,
niin si vaikka tyttö jp oli muuttunut mieli­tein.
Mutta olettekos te teh- niin sittenkään hän ei yksUönä
piteeltään, ehkä hän jo halveksi isänäS
muistoa tai hänen edesottamisiaan työ­läisten
taisteluissa . . i "
Johtaja tekeytyi kylmän liikemies-mäiseksi
ja..kysyi tytöltä:
"No, nutä minä olen 4 « lk
Tyttö vastasi: " E n tiedä mitä jcÄitaJa
tarkoittaa."
"No tehän annoitte nuniiQe.yeit^
pelastitte lääkärin lausimnon. mukaan
clämänL- Sanokaa nyt sitt<»n oiikä on
elämäni h i h t a J » " . • -
Tyttö vastasi: " E n ota; maksua. Jos
sen tekisin, niin disin myynyt ihmisyyr
den; tehnyt'siitä kauppatavaran." %
Jdoitaja sanoi: "Minä nöa^azi paljon
—• paljon enemimän kuin nskalla.tte k u ­vitellakaan
ja teen sen siksi että sinulta
j a äidiltäsi kerran kielsin :p}r|Mi(^^^^ T e
menetitte paljon. Minä koryaab - seh*
n y t " ; • •
" E i ^itä voida k ö r v ä t ä i ^^
ottaisin maksun niin häpäisisin isäni
muistoa j a t<»stcn. jotka - kuplivat peri­aatteittensa
puolelta,
Johtaja puri huilitaan,. - Hänelle- tuli
toinen • np^ysrtys lyhyen' ajiia .sisällä.
neet ihmisyyden töitä?" Ettekö saarnan­neet
kirkossa j a rukoilleet voittoa valkoi­sille
silloin kuin sisällissota oli kuu-niinmiillaan.
Ja ettdiän te edes siunan-cäet
punaisten teloitettujen ruumiita.
Tehän nunutöiettie paaduttaneet. D-inan
teitä äikä olisin - auttanut työläis­täni
L i t o v a a r a n Jussia 1 . . :
YÖbpitajatarta|ua tilanteen jä soitti
ylilääkärin- ja k oli kuullut,
joka saimsiilj^ merkitsi että johtajan ii"
lijine dli .saanut vaarallisen käänteen.
Lääkäri saapui ja määräsi annettavaksi
RaudEdle vahvan annoksen morfiinia ja
käski että hääet asetetaan - happitelt-taan..
-Käs^i samalla, että tä3rtyy (Htää
tarkasti silmällä hätien tilaansa ja jos
•s€ vielä p^enee niin on ilmoitettava
suiaulaisille hrä^
Vihdoin johtaja -liuumäusain^ joh­dosta
laidiöittm^^ Mutta aamulla juoru
tuossa ~ pienisssäf sairaa sai
suvet Mitä vdkäa oli johtaja neiti
jLehtovaaialle?. ^ikP^ hc^la ehkä j<»-
kus<^ut luvaton suhde? Niin, oiihan
tunnettu että J<Ätaja %uten mcmet
muutkin ke^ki-^ikäiset l^rasmiehet^ tä-plisi
voinut muuttaa vallitseyiä oloja.
Sinun isäsi sortui aatteittensa marttyy­rina.
Osat vaihtuvat. . Luokkataistelu
jatkuu* yoimakkaamniat syökse\^t tiel­tään.
hdkonmiat. Johtajan edustaman
luokan yupro tulee. Luokkataistelussa
pn turha pyytää armoa. Sita ei anneta."
Anni, kuunte^li vaiett^. Hän kuuli
ensinunäisen kerran tieteellisen selostuk­sen
iuc^kaviastakobdistar Hän oli k y l ­lä
kuiiUut puhuttavan riist^^ ja riisu­tettavista,
muUa hänellä oli käsite että
Valokuvcaja an oVtä tUcusuudes-r
sa nappaanuuin kuvan $0 jalk4m
korkean savutaty^
ifekettäin kublkenr^^ieTO^^
kuvassoja» lupja^= RpbiertiL.
Ihmisyys ollut isiis kau|>patayaraa voittelivat nuoria tyttöjä» Miitta A
luokille-ihinisille j a yksi noista Qunisista
oli tnö vytle^tukkiä^^ ' jfobtäja
kysyi vielä, eikö tyttö^ suostiiisi otta­maan
korvausta. Vastaus pii Jyhyt: ei,-
ja keskustelu lof^ui.
Seuraava yö mupdostui helvet&si joh­taja
Raudalle. I h m i ^ s —: soi hänen
korvissaan j a pienen itkevän tyti» hah­mo
seisoi arkana j a avuttomiaha.pitäen
kiinni toisen, aikuisin vaalean naisen
Lehtovaara?. Ei Piisi uskonut. Yläoi-tajatär^
i ;^kuullut - ndsta huhuista ja
kaikki tuo jphtuu vain ihmisten pahuur ^ ^e^jäuämä omcusuu» nbtt^^^^^i^^
destejeikä h
ovat syvällä yhteiskunnallisessa raken­teessa.
...
Anni pi^nastui j a sanoi:
"Jos on kerran niin^ että minun pn
välttämättä sovittava jphtajan kanssa^
niin, pien ^^almis ; vielä tuohonkin uh-raiikseen.
Mutta antaa- aöte^si, sitä
minä en voi."
T<Atori jatkoi:
"Sinun on se voitava. Johtaja haluaa
sovittaa, sinä et voi v ^ h d e l l a hänelle:
Sairaat pvat: tUnneheÄäj he tietävät
koska"heille puhutaanr t o ^ * V ;
Noiii iiinniii kiiluttua johtaja r Rauta
heräsi- Tohtori S^IMH: haneUe, että .neiti
Lehtbyaaia; on inuöttanut n u ^ ja
.dollariin. Tämä onuusuuis^ J ^ l t i ^
tavaksi hänen sisarensa j ä A^äj^ensä kes­ken/
Tc^tampntissä niää^
dollaria jaettavaksi SOÖ-^SiOOp dollarin
erissä, hänen: lähimmiller tyotPyereiHeeh
ja apulaisilleen. Tttetanaeötti oli alle­kirjoitettu
huhtikuussa 1947 Ripleyn
kiinalaisella:^huviläiyalla, <.jota hah 6&
pitänyt satumaisen. pälai&nsa rannalla,
B i ^ saarella,.lähellä.Mamai^Paeck^
; Ripliey- k u d i . ^ydänhalvai^een. tou-kofc;
?7 p: »Hänet haudattiin 5>Titymär-
: seuduUeen 5an^-Eosaai|l^0Mf..
Enl^ahnin ^tntarven^iisteFJön^ tutki-vaatteista.
Ja Jussi, hänen entinen työ^ jan j a hänen välillä koski eddliseim päi-miehensä
ojensi käsiään häntä kcäideh. vänä ja mikä mahtoi olla johtajan mie-
Hän. o l i kalpea ja nälkäinen ja pyysi: lessä kun hän niin usein snainitsi t3rtöh
^'Johtaja, ota minut «täältä vankileiriltä
pois, ota hetkeksi, että saan kulkea nii­tyillä
pikku tyttöni kanssa, hän itk«,^'
Ja toisinaan hän näki kun soiiret J o ^ ^ t
ihmisiä mars^vat j a lauldvat vat»u-oh
valnus puhumaaj^ .
p ^ t U että hän puhuu yMääkärmkans- Hyvänmielen fltiÄ kirkasti johtajan^J^^^^
sa. Ahnflle eihäa hälunut^^ sc^ että Jotkut Y o i f c h i i e n ^ i ^
"Nö pyytäkää hänen tulemaan s^^^^^
sälle;"- • - -•
Tyttö tuU. Johtaja sanoi:
"Te olette siis muuttanut noielenne?"
"Olen, mutta yhdellä ehdolla."
"Mikä oh se dito?"
"Se, että tästä lähtien te ette ole nim
kova työläisillenne kuin tähän asti. Koe­tatte
rehellisesti tehdä ihmisyyden vel­voituksia."
Jphtäja synkistyi:
"Jos en ole kova työläisilleni, niui he
tulevat laiskoiksi^ eivät tee ^ t ä ja
hän el^t3^östä seHtusta uskonut ja eikä
halunnut häntä loukata, koska tyttö oli
kunnollinen ja täsmällinen hoitajatar,
v a i k k a o l i vasta niin nuori.
Ylilääkäri Elomaa kutsui Aimih p u ­heilleen
ja kysyi, mitä keskustelu j d i t a -
nim^.< Tyttö vaikeni hetkisen ja sanoi
sitten, että olisiko se tarpeellista tohto­rin
tic?lää.T<Ätori sanoi" asian niin
olevan; .Silloin Anni kertoi tarinansa
vat s d l a i ^ ^ iminia jcHussa: J^tu^ne^^ on
vihreänvärirciK:^^^^-
' Ministeriö isaööoj-e^^
sellaista kananmunaa. on -löydetty vii­den
miljoonan kananmunan, joukosta
Yorkshiren pakkaiisk€skuksiissä. — M u ­nien
vwtetään <^van honnaalisla, mutta
peiheenemännätk^oahoivat niiden väriä
vastaan. Senvuoksi vihreäkeltuaiset
munat lähetetään leij)omojen käytettä­viksi.--
,
^ Yifläil^ Etomaa kuunteli Annin joudun vararikkoon. Mutta koetan
« 3 ^ kun nirtä on paljon j a taftnan j a istui iietfcöi mietteissään^ K y - löytää keskitien. Elääkö äitisi vielä?^
syi vumem:
"Otokp t d M tarkoatus hoin iostita
isäUeoJie t d i t y ^ T O i ^ ^ . -
AittU-vastasi, e t t d r l ^
vmutta että h ^ ^ oikeutta myös-desta
. • .
va|käus r— nukä se sitten eh^ ; . . J a
tmsinaan musf atakkiyt i a y
ja sanoivat, että^taa^injpht^: ftaUta
lahjoitti lu«koIIe^^
että melta^vmv^hn
me iiedännhe että: se^^^^
nuunostnsta.: Viinti^^ Tohton-kysyi, että t i e t k ö tyuö mitä
ncD- nzunen j a k a t s d i häntä-^^s^^
Johtaja Icyisyi: '*KiAa rfhä ^flet? Mitä tuot» pa^oajatusta. ; ^ * a - häneliäv: nyt
siml minusta^ tabdot?'^ ^aaIea^ nainen^ on.^ AJuuy^ sanohut- t i e t ä ^ o ^ ; . Tcdr- -
samni ' ' M m i olenvihini^y^^v-^ Ihim^l tc»x<i^in<tt^ e t ^ se^me^
syys, ihihisyyys kertasi j<i^ koh:^ h S » ti4ee^ niin sama •
" E l l S " , vastasi Anni:
huPrena. Joskus hän o » ajatellut luc-p>
ua liikkeensä-jaosta Mutta mitä
se pödyttäsi, töinen^ ^^^M^ hänen
jä isiensä feoköäimia pääomia luod^-
/^Hyvä: Minä ka»tan hyvittää M - u i ^
nelle mitä hyvitettävissä vielä on. Ja miä liiketm^niäiKtiämiä käyttäen.
Aöm on i ^ r l ä ^ s ^ ^
Mutta hääeHä;ön^|^
n « 1^ häntä. Hä-hälä
ön ' a n i e l ä i i ^^ '<>°
nut ähtedcsi - väiUikSäisbh )*si-sihulle
mmä annan pienen lahjan. Mixäi
yhimärräh että et voi unhoittaa kovuut­tani.
Eii minäkään- sinun itkeviä kas­vojasi
tu<ma aamuna kauan sitten,, kun
seisoit äitisi viertiöä" '
- J<&ta|a^alkoi parantua ja Jätti v ^ Ifio ^^^Bai tikrta luokkaa
^<Mi sairaalan. HSbi p ^ t t i j «ftä^ iätt r^iuoaaÄi ^ H a n ^
koettaa löytää kiiätaisisn^eskitM^ 3EEto> k t o i ^ i ^^
i^mmSs5S^ta?v-**^En^«itr^, va^sta^a ^^S^^l^^^^ massafeian. Y k s i l ö t d v,ä vtv,^ ^ t t^a ^. r^T^^ -u-'•^«^^i»
siva 10