Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 25, 1944

              Useiden ttttkijain päätelmän mukaan den -tuotanto on 3,000-~4t)00 litraa vuo
voidaan kesvjen lähniärotu^^n tärkeän- dessa. Heikompikasvtii^la me^
- , J 4 ^ ^ „ /-o-»^ .tömalya tavataan pieiiemmät 11^. gees-tirodut,
joista tuÄrieituiit on Angler-ro-tu,
keskikokoinen., fcuivatekoinen. tum-manrusksea,
hyvalypfsyinen, mutta ei
varsin kestävä. Sitä on kauan käytetty
Suomessa ja siUä paljon aikoinaan se­koitettu
maatiaiskarjoja. Se on osal­taan
myös vaikuttanut Tansikan puna-
^artjan kehitykseen yhdessä Eohjois-pänä
kantaisänä pitää älkuhärkää (Bos
primigenius), jota on vielä histörialiisö-rakiii°
ai&ana tavattu Exttcopassa (vii­meinen
taosctu V; 1627 Vatrsovan tienpil^
Ia). Alkuhärkä on el-änytmyöskin Aa­siassa
ja Mriikassa. Kaikkien kesyuen
jelunärotujen kantaisä t ä ^ ä ei kiutenr •
kaan liene. iNIonst tutkijat^:
o>an euitMjppalalsasta i>aulÄkaii|asi»
polveu-.uvan sseebusta, jota pidetään y- . Slesvigin xotujen ja oman kofbisen kar-leisesti.
kesynä Aasiassa Ja Afnka^^s^
Naudan kesvitysftistoilasttä ei oUa Sidr
•viila. . Todenns^öis^stl se. "on :a'kalsein.-
jnin kesytetty kötieläimei^i Aasiassa ja
Afrikassa. Ainakin noin 5,000 vuotta e.
Ki% närttää karjanhoitx» jö-hÄTjöitetim
-e5im.- Babylonissa ja Egyptissä.: Euroo­passa
se alkoi myöhemmin; K
päättäen lienee jo ^iräihintää-n^ W^
vuotta iculunut siitä/ktm nauta tuli. ko-tieläimfksi
ihnusen taloute<&n.
. se on levinnyt meB»inpä; kaikkialle,
missä sillä vain on elatiiaaiaihdöll*suvk-sia
olenvassa. Amerilkkaam j a Austraa-liaan
se tuli vasta verMitön myöh&än.
Poihjdis-'Ameriikkaan vei Coluinfcus v.
1493 kesyä karjaa. Etelä-Ameriikkaan
tuotiin sitä vasta 1500-luyuUa ja Aust-raaliaan
(Englannista) y. 1788.
Eri lehniärotiUen leveneimiseen eri
maihin ovat nähtävästi yaikutttaneet jo
esihistoriallisina, aikqtna • tapsÄtuneet
. kansojen väelluksef, jotka uiottui"Vät^^^^^^^
na Keski- ja Pohjois-Eurooppaan^ Var-
. malta näyttää, että nykyinei; n.s. ruskea
kantamuoto on ollnteiisimmäihen, joka
erään kansanheimon miikana tuU-.lto-navaii
seuduilta Äiw>imaihin ja län­nemmäksi
aina Ranskaan j a Englannin-kanavan
rantamille. Pohjois-Afrjkas-ta
Espatujaan siirtyneet iberit tolsvat.
mukanaan "lyhytpäisjtä" kai^jaa. Joka
sittemmin, heidän asuttäutuessan Rans­kaan,
tunki täältä entisen karjan poh­joisemmaksi
Englannin, j a Ranskan vä­lisiin
saariin. Ristetyttäminen vieraal­la
rodulla näyttää kuitenkin muutta­neen
iberiläistä karjaa. Sen aiheutti
kelttiläisven kansain tulo karjoineen
• Ranskaan. Kelttiläisen roituryhmän e-
. dentyminen sittemmin .Germaaniaan ja
. aina Itä-Alpeille asti on todenmukai­sesti
tieltään syrjäyttänyt sikäläisen
^ruskean karjan nykyisille kotisijoilleen
,: keski-Alpeille. Saman keltitiläisen kar­jan
jätteinä pidetään vielä. Englannissa
tavattavat Kerry-, Devonshire- j a He-refardfotu
Siekär PctojaaimEren- rannikoil­la
punainen Itä-Friisin ja Engler-leh-märodut.
Myöhemmin on Keski-Sak-san
kelttiläinen karja saanut väistyä
pohjoisesta tulleen alankomaisen kar­jan
tiettä vuoristoseutuilhln. Nykyään
orat alankomaiset rodut yleiset kaik­kialla
Saksan tasangoilla ja jokilaak­soissa..
Sveitsiin, Bernin seuduille, luul­laan
sikäläisen suiu-iotsaisen frontosus-karjan
tulleen burgundUaisten mi&ana
Skandrnaavlasta (Gotlannista) 400-lu-
TUlla. /Pitkäsarvista, liarmaata aro­maan
karjaa tiedetään jo 600-luivulla
tuodun Unkarista Sveitsiin j a Italiaan.
Vanhojen skand. taru'jen mukaan
Ruotsissa näyttää olleen kolme eri kar-jarotua.
Pohjoisilla asukkailla sarveton,
pieni, melkein vaikea .vuoristorotu. Ete­lä-
Ruotsissa musta tai mustankirjava
sarvellinen ja Isompi vom j a viimeksi
goottilaisten- tuoma- fcellertiävä tai pu­nainen,
sarvellinen ja kookas rotii.
Suomeen j a Pohjois-Venäjälle näj-t-tää
alkuaan levinneen :pleni, usein sar­veton
primigenius-muotoinen karja.
Sittertimtn olojen kehittyeissä ovat kan­sojen
yhdjrsllike, sodat ja kaikenlaiset
taloudelliset pyrfciniykset vaikuttaneet
sekä eri rotujen Ölhipaikkain vaihtumi­seen
että rotujen kehittyniiseen. Var­sinkin
on adste.yittämlsellä .eri rotujen
kesken saatu aiikaari paljon eri tuotan-totarkoituksiin
soveltuvia,-muotoja. Sen-tähden
otvatkin enimmätnykyajan leh-märodut
johonkin määrään sekoituk­sen
tuloksia.
Tässä inainittakoon: iertrmaidenrtär-keamnät
tehmärodutja--ty^pit:-
itäeurooppalätomi. arokarja, jota on
Etelä-Venäjällä. PadöMassa. Moldovas­sa,
Unkarissa yan., karvaitaan tvaalean-nopeanhanuaa.
sarvet «uuret, koiteea-
Jan kanssa. Nykyuien.Tanskan puna-karja
Ml Euroopan pvliftönöia lypsy-
Mtuja, oUen^uotai^^
jatalolssä noin 4.5Ö0 jitraa lehmää koh­ti
vuodessa. — Jyllannissa JuutimaäUa
on kotoisena: k^hitertty Juutin-rotu,
.mustahr j a valkeankirjava, hyvä> ras-vamaitoinen
lypsykarja. — (Ban^ssa
tapaammä suuren ja yanhan. nokean
tai puhafckirjavan ^Normandian rodun,
jolla hyvän ja fasväissn Jnaidontuotan-
• non ohella ön lihbmiskyky. Bretagnen
wtu liUoteis-Raniäcassa qn oms^ ja
valkeankirjava, jaieni, hento, kaunis,
hyvämaitoinen: Sisämaassa on työ- ja
lihakarjana tunnetuin CJharolais-rotu,
joka tuottaa maitoa ainoastaan vasi­kan
tarpeiksi. .
Englannissa on kotimaisia rotoija ja­lostettu
m i t ä suurimpia ja monipuoli- •
simpia tarkoituksia, "etenkin lihoitusta
-värtöh. : LiiTDsykärjoista tunnetuin" on
•Jersey-xotu, kotoisin: . samannimiseltä
Engla,nn.in kanaalin saarelta^ hymn ras-
- vamaitoinen. parhaat" Jersey-yehmät
antavat 400 kiloa voita vuodessa, (Tä-i
ä jrotua on vietu Suöptneenkin.): «Gruem-sey-
ja Alderney-saarillä on niin ikään
karja oivallista. Enimmän levinnyt ja
kuuluisin lihakarja on Shorthom-ro-
-tu. Se on kehitetty joutulsakasvuisek-si,.
jolla on^^rinomaisen uhkeajt ruumiin-muodot,
hieno luusto ja pieni pää. Tä­mä
rotu on laajalti levinnyt eri mailiin.
Liharotuja on vielä Hereford-, I>&von-ätdre-,
Sussex- ja Ijonghorn-,yjn. rodut.
— Skotlannissa ovat merkittävimmät
sarvellinen • Ayshire-lypsyTotu, nupo-päät
Aberdeen-Angus ja Galloway sekä
sarvellinen n.s. ylänkömaan hharotu.
(Ayshire-karjaä on pidetty Suomessa­kin
v:sta 1847 asti.) — Irlannin karjas-ton
arvokkain rotij on Kerry, ainoa ko­timainen
lypsykaijä, ja tästä jalostettu
Dexter-Kerry-Kxtu. . -K/^^^ '
Norjassa on kehitetty kotimaisina
puhtaalla sutoksella useita eri tyyppe­jä,
jotka ovat yleensä pienehköjä, Nor­jan
vuorisen maaperän kasvattamaa ja
sekoituksilta hyvin säilynyttä mäatiais-karjaa,.
monessa suhteessa suomalaisten
niaatiaisrotujen kaltaisia, — Ruotsissa
on monilla vierailla roduilla sevotettu-ja
karjoja. Jämtlantin karussa luonnos­sa
on sen nupo valkea karja kehitetty
huomattavaksi lypsyroduksi.-
'Euroopan-Venä;jällä on oman moni-hiontoisen
maaperän tuottamia karja-tyyppejä
useita, kuten: pohjoisvenäläi­nen
karja, Iso-Venäjän karja, länsislaa-vilainen
pimakarja, Vähä- ja Lounais-
Venäjän arjjkarjat sekä kaukaasialainen
tyyppi. Karjoja nimitetään eri seutu­kuntien
mukaan. Arkangelissa on alan­komaisella
aikoinaan sekoitettu Hol-mogoiy-
ro:tu (jota on vähän Suomessa­kin)
hyvää lypsykarjaa.
•Suond käsittää nykyään kolme pää-asiallisinta
maatia^skarjan jalostuspii-
. riä. Itä-, Länsi- ja Pchjois-Suomen,
.Joissa samannimiset karjanijal<»twh-distykset
kehittävät kukhi^maa karja-tyypfpiään.
Itä-Suomen karjatyyppi on
karvaltaan ptmakyyttöä (osaksi puna-kirjaivaa),
nupoa tai sarvipäätä, pieni­kokoista
(korkein yksityinen lypsy yli
4,000 litraa ja rasvaa 5%). ^ Siitosalue
kästtJtää Karjalan, Savon, Keski-Suo-men
ja Kajaanin seudun. — Länsi-Suo­men
rotutyyppi on hallavan ruskeaa,
joskus kellertävää, nupoa tai sarvellis­ta
(korkein yksityinen lypsy 4,000 lit­raa,,
rasvaa 4,5^0). — Töhjois-Suomen
rotutyyppiin luetaan kaksi kantaa, vaa­leanruskea
j a valkea, pienehköjä, taval­lisimmin
nupAJa .(yksityiset lyps>Tt pa­remmissa
karjoissa yli 3,000 litraa, ras­vaa'
4~Ä%>.
.Canadan ja vleensä Pohjois-Aaneri-kan
parhaat, niin.lypsy-:kuin lihakar-jalkainen,
kaipeahkö vartalo, hyvä- ig^ö- .jätkin ^vat. kuten tiedämme, pääaslas-
>uhta. i>T>sää vahan. nOin 800 kvarttia sa englantilaisia ja skoilantilaisia m-vuodessa,
mutta rasvaista maitoa, kes-
^va ja no<peäUl3dceinen.Harmaan-
"«toea alpplkarja CBi»unvieih), JoDa^on
mmiet niiden avettsln eri paiitokimtien
ö u ^ a n missä ae on »kötiutunuffr, JijRiisää
3.000 litraa tai välhfin yli -<Udimä& kohti
^Odessa. Länal-SveiteJaSä <m kinlava
aippikaija. jonka tunnetuin arotu <m
?«n»fintalin kai^Ja; .ryhdikästä» Isoa,
gunista, kellertöfvän- tai punalsenklr-javaa
oivallista lypsykarjaa, jtika oniiy-vui
suosittua Keski-Euroi^an ylänkö-seuduissa.
^ AlankDinain^ karja
ttnarskirodut). J<*on kuuluu ioukWH)Oi-
^ ^ a n p o l k k e ^ tg/TjiqjjÄJä^-m l e v ^
Pohjanmeren j a Itäanej«n »an-ixtia,
paitsi Holstein, joka nimensä
mi&aan Uen«rHotetetnlssa kehitettyä
rotua. ^
iLopuksi voidaan mainita, että hyvältä
lyusylehmältä vaaditaan yleensä, että
se -tuottaa vuodessa vähintäänkin 7
kertaa oman painomääränsä rasvaista
maitoa, että se on rakenteeltaan hie-nikoita.
Vanihastaa» huomattavin on
no ja avoluinen, litteäUhakslnen, syvä-vai^
taloinen Ja että nalian nuorteus,
karvan laatu ja koko ulkoasu iödlstavat
elimistön aäännöllistä toiminta ja hy­vinvointia,
kuta myös. että »o ^Jllmet
(utatct. ruuanaulattlmet ja verei&Ier-to>.
Joista ^votBoabo suoranaisceti rllp-
Portitgalialainen nainen Azoreilla, kansallisessa puvussaan, tervehtii
Vancouverista kotoisin olevaa merisotilasta Victor Fergusonia.
Englannissa opetetaan
miehiä keittämään
Paikallinen kouluhallinto SälisbuT.
ryssa on aloittanut poikkeustilanteen
vaatiman keittokoulun "ainoastaan
mMhilte'''. opettaakseen iheflle kaikki,
keittötäadöh ästefeC .perunaini^-tuöri-misesta
-iMeh()oii ^- piitakkataiteeseen
saakka. Tämä johtuu siitä, kun nai­set
ovat SOtatehtaissa työssä ja nries-tenkin
on syötävä.
Joka torstai-iita kehoitetaah jokais­ta
miestä ottamaan vaimonsa kiikik-kaisen
esiliinan keittiön oven pieles­tä
naulakosta ja kohtaamaan luokka­toverinsa
paikallisen sähfcökomppa-nian
konttorissa, missä "köuluhuone"
on täydellinen ja keittiö nykyaikai­nen
huoneessa mitä ennen käytettiin
näytehuoneena. *
Enimmät ensimmäisistä kuudesta­toista
oppilaasta luokalla olivat avio-liitossa^
olevia miehiä. Koulussa on
kirurgi, tilintarkastaja, komppanian
johta!ja ja .paikallisen koulukomitean
puheenjohtaja. Tähtiöppilas ori 70-
vuotias Härbert William Allen, Sa-lisUuryn
tuomiokirkon kirkkoherra.
Halitus varaa pienen osan keitto-koulussa;
käytetystä ruuasta ja oppi­laitten
on tuotava loput omista an­noksistaan.
Ollen ruokatavaroista
puute, on koulun sääntönä, ettei mi-
,tään saa tuhlata. Hyvää tai huonoa,
.miesten on syötävä mitä ovat keittä­neet.
.
Ensimmäinen läksy omistettiin vi­hannesten
oikein keittämiselle. Sen
jälkefeii' saivat amatöönkokit laskea
Tcätensä lihakeittoon, lihan ja leivos­ten
paistamiseen ja karistamiseen.
Kaksi naista valkoisissa overaaleissa
on heillä opettajina ja ovat aina käsil-,
lä "suojelemassa heitä palohaavoilta
ja sormiensa leikkauksilta".
Toinen opettajista, Mrs. Conroy
Dixon, kirurgin vaimo, järjesti nämä
kurssit, koska "enimmät miehistä tus­kin
osaavat keittää vettä. Minä tie­dän,
että mieheni ei osaa edes kannua
aukaista".
Kursseihin sisältyy läksyt sairaan
ruuan'laitosta'juuri sitä varten, että
vaimonsa sattuisivat sairastumaan.
RIO Ti IL VT KR \\:MV\ Sr
NÄYTÄNTÖRIKKAITA
ESITYKSIÄ,
alhaisimmilla hinnoilla
Sudburyn piirissä
MaaiL-IM-i^e^.
mfmm am wvE
P^äos. SIMON SIMONf: ja
SMITH
PäiMMi,: TITBONE POWER Ja
MAVnmS 0'HARA
— TOINEN BHJVA — — TOINEN K U V A—
QTUAT A WflilAlI
Pääos.: TEX SXSnXXt' ja
BOX ELIÄOT
Hollannin rotu. Xsoja anaitamtuja. Joi- puu, .ovat hyvin kehittyneet