Vapaus, March 14, 1925

              No. 32 Lauantaina, maaKak. Match Uih
\\mmIT\AJ AN OSASTO
Viimeisessä kokouksessaan päätti Vapauden johtokunta yaa-tia
että kaikkien asiamiesten on nyt hommattava, niissä osas­toissa
jotka ,ovat yhtyneet Canadan Säomalaiseen Järjestöön,
laillistetta, nodet sellaiset takaukset, jotka ovat tämän lailliste­tun
järjestön osaston virkidlijein aDdcxrjottasaat. Ottakaa siis
huomioonne tämä ja jos ei jossakin osastossa ole t^uspapereita
niin Umottakaa siitä Vi^oden Ironttorun ja sieltä lähetetään
niin monta takauspaperia knia. itsdcussalon osastossa tarvitaan.
Toimikaa nopeasti Osastojea ^virfaiBjain on myöskin otettava
tämä'huomioon.'
VAPAUDEN KONTTORI,
TiljBTttetta. mutta ei tiedi MOi
pä^tiä, sOlä tnleyaisaiu sen niyt-
Eurssi
LKHETreKULUTr
40c lactylcBifltä alle ^30;00,
60c liäietykflistä '?30-i'$59.99
asti, 7^ lähetyksisät ?60.00
^^SS.-M ja fliOO kaikUta
$1«0.«0 -taikka «tä aaurem-milta
Ighetj/ksUtä. , Sähkösano-malähetyfcflllle
on -kulut $3.50.
Torontossa -ottaa rahaväli-tykaa
vastaan :S. G. NEIL,
967 Broadvievir Ave.
Sodburyssa ja ympäristöllä
asuvat Toivat 'käydä "Vapauden
konttorissa 'tiedustamassa eri­koiskurssia.
l^aivapiletleji myjMiaB.
I^etf urtäkMi pilettiasioita.
Box 69. —--—- Sudbnty, Ont
kille isisäänpää^y .vspiaa. Klo 7 i l ­lalla
aletaan.
Haomioon' otettavaa. Toveri A.
Hautamäki tulee Iluennoimaan ta­lollamme
maänätitainä ja tiistaina
4iL lB.iäT7ipäi\iäi^
päivänä aletaan klo 7 -illalia; ' Saa­pukaa
spnriliikuisasti näihin • tilai-
«miMin, fsillä ' he; 'ovat 'harvinaisia.
Mnrtonelte, muifhenäjrtelmä nel­jässä
näytöksessä ; esitetään osas­tomme
nayttämiöllä sunnuntaina tk.
29 pärvänä. Siitä lähemniintuoh-
»empana. —- -IFuharii
.-'—•. o '
BEÄVER L A k E ; ONT.
•että -se meidät puoleensa vetää.
Siis yksi kerta tämän osaston ole­massaolon
ajalla, avautuu meille - se
•harvinainen tilaisuus, että saamme
kuulla Järjestön kiertävää puhujaa,
joka selvittelee meille yhteiskunnal­lisia
kysymyksiä kommunistisella
silmällä katsottuna.
Agitatsionikomitea onkin järjes­tänyt
sen illan ohjelmaillaksi ja
päätti »vielä, että lopuksi pahnaan
tallukastakin lattiaan jos suinkin
jää aikaa, vaikka tanssin päälle ei
ole laskettu niin suurta arvoa, vaik­kei
siihen aikaa jälsikään, sillä suu-j-
empi arvo on siksi iltaa annettu
puheelle ja ; ohjelmalle.
Toivomukseni olisi, että viimeis­tä
niiestä ja ntdstä myöten saavut­taisiin
silloin haalille, ettei Hillin
tarvitse puhua tyhjille seinille. Oh­jelmaan
tulee m.m. hauskoja laulu­ja,
veikeitä kupletteja, mieltäkiih-nittäviä
runoja jne. Silloin taas
tavataan.
Kummia kuuluu. Kuulee usein
Keiki-Qntarion. V.' ja urheiluseu
räin Yhteistyöjaigestön hiihtomesta­ruuskilpailut
pidettiin yiime ;:aun-nuntaina
Beäver Lakella.
Qsanettcyia oli miesten li) i km.
hiihdossa 13 mies^,' joista iSudhu-ryn
Kisaa .edusti 5, Espanolan o-sastoa
2 ja BeaVer Laken :Jehua \6.
Nuorten alle 18 vuotiagten 5 kig.
hiihdossa ; tel ollut kelaan xouita
koin Jehun 3Hi3dä
Naisten luihtoa edusti iSspano-i
lasta ja neljä BeaverLakfilta. f a a ­silla
oli hShtomatka- kaioi maSBa.!
Miesten 10 km. matkan mesta»:
riksi tuli Paul Johnson Sudhuryn
sanottavan, että mitähän sekin tyh­jiä
tohisee, mokomakin — ^uuleeko-han
sekin jokin olevansa... Toisi­naan
on perääkin tällaisissa arvos-
, oluissa, mutta toisenlaista kuulostaa
olevan se tohina, joka nyt käy ym­päri
Brucen. Tohin^ on lähtenyt
liikkeelle • osaston tekemästä pää­töksestä,
että muka haalia suuren­netaan,
oikein näyttämökin pitäisi
tulla, jotta -vieraan paikkakuntalai­setkin
pääsisivät näyttämään meille
taidetta. Ainakin soolaiset kuu-leihma
ovat valmiit tulemaan lise-
[aminan kerfan, päättelivät jotknt
ivannuudella, ja siihen uskoon mi­näkin
ole ntvllut.
Osasto ^onkin valinnut monimie-hisen
komitean,, joka panee aäan
alulle, ja kovassa käynnissä se on­kin,
kuii toisen talon, kalja, se to­hisee
ja näyttää olevan täyttä! tot-
. Siis haali pystyyn .-ja uhratikaam-me;
itsemme ' a^tteemÄe paiw|^^
seehi 'niin kauan kun^^ tuo henM
riepu sen sallii, ei enään- tuone­lassa
"runnata". Jääköön meiltä
sitten taas kaikki nousevalle pol­velle,
kyllä he lopusta huolen pitä­vät,
kun me vaan muistamme hei­tä
siihen opastaa, tarkoitan, tämän
tulevan uuden -haalin sisällä.-opas­taa
heitä kommunismin tielle. —
Torvi. ,•
tSi, ensi kesin JtyTinvöinnin.
DuBblun ja m.<«earm ' h e i ­dän
pojat" kuuluvat "treenaavan"
innokkaasti. Kuuluisan p^fgiji^n
Aug.. Joldsen johtamana fiellä po-i ai ja luulivat sen olevan vain pi-jat
kuuluvat haalin» kcdkevsn jo> laa.
mti opiskdeBuum. Hän oli xtse>
I ^ e n ja erhdnanuaaBinen oppilas,
jonka vnoksi ope^ansa sanoi
hSntfi tyfamSksL^ HSnen ensimäinen
overtnurinsa oli niin knmmalKnen,
että kuulijat tnUyat Icärsimättömäk-ka
sunnuntai antamassa toisilleen
vapaata hierontaa. Pojista voi toi­voa
vielä hakamiehiä jos vaan in­nostusta
riittää, sillä harjottelevat
pojat ovat vielä nuoria, jos he vaan
muistavat urheilijan tunnussapan:
terve sielu terveessä ja voimak-.
kaassaa ruumiissa.,— Punikki
»KIRJEENVAIHTOA
P. J . K. Sioux Lookout, Ont.
Juttu on liian paikallista laatua.
Voitte sovitella sen siellä omilla
nurkillanne pidjo paremmin, kuin
lehdessä jauhamalla. —- Toim.
EskiiQoiden elämästä
VERMIUON RIVER, ONT.
C. Kp. osaston.työkokouksessa tk.
8 pnä päätettiin 'm.m. seuraa-vaa:
Luettiin puolueemme keskusvi­rastolta
tullut kirje, koskien Bea-ver
Laken entisen osaston oikeuk-
Kisasta, aika 47.'27 minuuttia, toi-jäiensa takaisin saantia.. Hjrväksyt-sena
Lauri Laine Beaver Laken ^ j t i i n keskusviraston menettely.
husta 49.46 -mämiuttiBT-ja kolman­neksi
A. Reinikainen Beaver Laken
Jehusta 54,22 min.
SeurainväHsen kunniakirjan voit­ti
B. L. Jehu, aika 2 tuntia 37 m.
32 sek.. Kisan ^ k a 2 tuntia 50
in. 58 seknnttia.
Nuoret alle 18 -vuotta hiihtivät
5 km. pikemndn kuin miehet. En-
'mäiseksi tuli Lauri Kolari, aika
2 minuuttia, 2) W. Salnunen 22.35
inuuttia, 3) O. Tapperi 23.50 mi-uuttia.
Naisten 2 mailin mestariksi tuli
ilda Levola, Beaver Laken'Jehusta,
ika 18.38 min., 2) Mrs. Myllynen
L., aika 21.44 minuuttia, 33 Mrs,
akkinen Espanola, aika .23.10 mi-unttia.
Palkintoina jaettiin kirjallisnutta.
Dialla oli jehuilla iltama, "jossa
'eisöä oli haaK tupaten täynnä.
BRUCE MINES, ONT. •
Ottalcaäpas hrucfelaiset hnondoon;;^
e t.k. 21 päivä. Silloin saäpna
ärjestön Idertävä luennoitdjä mel­an
kyläämme. Toveri HOI on eh-ottomasti
hyvä pnhnja, oleif «älut
olemassa häntä, jot^n voin näin
.käteen jo teHle hnomanttaaf et^
silloin kannattaa taHa jo&isen
le, kuulemaan mitä toireri Hil^.
on, sanottavaa. Aineesta en tie^
IFoseri Henry Kinnunen erotet­tiin
«sastostamme, päätösten, puolu­eemme
sääntöjen ja. periaatteitten
tool^EaanuBesta, sekä osastotoimin-
SiäiritMmisestä. . Jos ei Kin-mtnen
tyydy 'Ossistomme tekemään
{eätScoeen, ^ Mnellä oikeus ve­dota
piiritoinuknntaan.
Toveri Hautamäen hientotSai-snnden
järjesti iokois t.k. 19 päi­vän
illaksi oaaston läloUe kello 7
— Siis oyt on -jolcaisellä tilai­suus
saapua Imulemaan luennoitsi­jaa.
Jokainen matlatan, nuori ja
vanha. Takaan että TcyHä kuulee,
vaikka; olisi hnonompildn knulo.
Päätettiin -riettää yhteiset vap­pujuhlat
White FUihin osaston Jcans-sa,
jos nim. White Pishin osasto
siihen suostuu. -~ Baportteriu
/ o.::,.; ']:•:./•
BIRSAY, SASK.
. l a i l t i - v i «le näkynrt koko. pit>
kän talven aikana'minkäänlaisia sa-nomalehtikirjotuksia.
Sikd on ol-
Intldn jo useampi siinä uskossa, et­tä
muste on jäätynyt jokaisen kämr
pässä, sillä kylinä talvi on koetel­lut
asuinhnoneitten kuntoisuutta.
Uyt on kuitenkin" luultavasti kyl­min
talvi' sivnutettu,, sillä ilmat o-vat
olleet koko sieviä näinä ukoir
na i a näyttSaetta yhä kaunistuvat.
; Paraiuirit njicyään taas ajattele-
mistä hän tidee pahmnafiii^ n>Bt> TOt 1 ^ kecS» «annauksesta. Joko
teidän että aine «n sellmnen, ennurta» hyv2a ; » loka t«as huono»
Amerikalainen löytöretkeilijä,
kapteeni Donald B. MacMillan, joka
on äskettäin palannut -viisitoista
kuukautta kestäneeltä matkalta es­kimoiden
parissa pohjoisilla napa-mailla,
on antanut haastatteluissa
seuraavanlaisia tietoja amerikalu-sille
lehdille.
Uusi jääkausi voi olla uhkaamas­sa
maailmaa. Ainakin ovat jääken­tät
siirtymässä etelään käsin ja
pohjoisen Grönlannin rannilcko on
kieltämättä vajoamassa. Jäävuori-vaara
Pohjois-Atlannilla todennä­köisesti
tulee olemaan suurempi en­si
vuonna kuin koskaan ennen, jos
eskimoiden ilmoittamat jättiläisko-koiset
jääkentät jatkavat liikehti­mistään
eteläänpäin, ensi kerran
historiallisena aikana. Ohjattavalla
ilmalaivalla voitaisiin purjehtia poh­joisnavan
ylitse ja. valokuvata cruu-ria
osia Jäämerestä ja Lahradorin
niemimaan salaperäisestä kesldosas-ta
kahden -viikon aikana, ; kaiken
aikaa pysyen yhteydessä sivistyneen
maailman kanssa radi6n avulla;
Eskimot, kertovat sanomalehdet
MacMillanin lausuneen, ' -vaihtavat
vaimoja, päiviksi, kuukausiksi ja
vuosiksi ja ilbeisesti kaildcieh asl
anosallisten keskinäiseksi tyydytyk­seksi.
• EsMmotytöt ovat tottuneet
polttelemaan. savuHceita ja pelaa­maan
korteilla. Sivistyt maailnta
on "lamauttava", venattuna elä­mään
eskimoiden keskuudessa. J ^ d -
Inillsuonia, kaksikymmentä-viien jal­kaa
, paksuja, löydetSah EIlesmerBn
maassa, BafHn-lahden taluna, sSno*.
astaan . murtamien satojen 4nailieh
päässä . pohjoisnsvalta. ;Bnianal8n
on -täytynyt olla siellä joskus aSvan
erilaisen, koska kivettymät > O9oitta<
Vat seudulla olleen puolltroopillisen
kasvikunnan aikalransia talcapoän.
Mahdollisesti maan akselin kulma
on muuttunut vuoäsatojen aikana
ja mahdollisesti voi se muuttoa me-lä
'tnleväisutxdessakin. Grönlanntn
suunnattoman • jää^itteen alla ei
'liene -niikääh inannermääsaari, vaan
kokonainen saaristo. Eadio -on suu­rena
siunauksena Tmpamaille.' Mac-
Millanin retkikunta Khetta io.OOO
sanaa, ollessaan tarttuneena jäihin
332 päivää Refuge Harborinsa
Grönlannin rannikolla, ja vastaanot­ti'
enemmän kuin 100,000 sahoma-lehtiuntista.
Yhteydessä voitiin ol­la
hyvinkin kaukmsten , - asemien
kanssa. Hawaijin saarilta ja 'Ja­panista
asti saatiin sanomia. Re­vontulet
eivät häirinneet radiolähe­tystä.
Eskimot pitävät radiota n<n-tuutena,
ja satojen mailien päästä
heitS koiravaljakkoineen saapui ih­mettä
' katselemaan ja knoBbsle-maan.
Jäisellä pohjolalla sanoi haasta­teltu
olevan kummallisen vetovoi­man
hänen retkikuntansa miehis­töön,
jonka jokaineh jäsen -— kok­kia
lukuunottamatta — tahtoisi pa­lata
takaisin.
Hän oli kahddakymmenen ikäi­nen,
ennenkuin päätti antautua mu­siikin
alalle, mutta, siitä ajasta al­kaen
hän edistyi nopeasti, ja vuot­ta
nö^öhemmin Tslmisti ensimäisen
operettihsa. V. 1842 hän saapui
Pariisiin, mutta hänen toiveensa
Pariisiin nähden eivät toteutuneet.
Hän. sanoo eräässä taona aikana
kirjoittamassaan kirjeessä: "En o-lisi
katunut tänne tuloani, mutta
suren sitä vaimoni tähden, sillä o-lemme
kärsineet suurta köyhyyttä,
olemmepa kärsineet nälkää ja -vi­luakin,
mutta minä olen opiskellut
ja tehnyt kovasti työtä."
Hän tarjputui kuorolaulajaksi e-rääseen
pieneen teatteriin, mutta
johtajan mielestä hän ei osannut
laulaa, ja tämä käski hänen pois­tua.
Senjälkeen Wagner kirjoitti
lauluja, mutta niissäkään ei hän
onnistunut Hänen kirjoittamansa
laulut olivat liian hyviä tavallisille
markkinoille. Sitten, hän kirjoitti
novellin ja artkkeleita "Gazette
Musicale" nimiselle lehdelle, mutta
mitään onnistumista ei tullut hä­nen
osakseen, ennenkuin Dresdenis-sä,
kun hänen oopperansa "Rienze
esitettiin ja pian senjälkeen hänet
valittiin teatterin musiikinjohta-jaksi.
• / '
"Tannhäuser" valmistui kolme
vuotta myöhemmin, Riutta se ei tul­lut
ehdottomasti suosituksi Sen
säveltäjää sanottiin miehekd, joka
an nero, mutta säveltää kovan kum­mallisesti,
jä huomattiin että tuossa
kappaleessa ei ollut minkäänlaista
sä-veltä,' el muotoa, ja musiikki her­mostutti
niitä/ jotka eivät sitä ym­märtäneet
Hänen igiyllnsä oli hä­nen
oma luomansa.. Sekä runoili­jana
että säveltäjävfi osoittavat hä­nen
suuret musikaanset draamansa
hänen olleen verraton. Hän «m
cuden ajanjakson^ ^oja taiiteen h^is-foriassa.
Wagner cE monipuolinen mies,
ja kaiken muuJBohellB han «dtfi tpi-meliaasti
<ma poBlSMaan.: l)reB-denissä
tähän tdkasn valBniiut -po­liittinen
.tyytymättömyys vaikutti
kaikkiin Wagner oli, ilmituonut ra-dikaalisei^
miel^lteeifBä liian ^o-mielisesti
ja hän oli pakoitettu läh-teiniän
knreestä ^ V^eimariin,. -mutta
Mntä vastaan vanh(^iin ^angitse-miskädcy,,
jossa sanoi|iin "hänen o-levan
poliittisesta Taaraltinen ;'hem^
kno, Thutta sHtä liin %&i rajoissa
Jcuulla ja ^hiä pakeiieroBBn Pgriiain.
Siellä hän tunsi olevansa vapaa,
mutta mellä ei olhit; työtä saata-vKtm
ja hän nnnrtti 'Zyrichiin, jossa
ryhtyi kirjallisiin toimiin. Alutta
häneii kirjoituksensa ja 'tehtolehti-sensä
sic^hsivit nun -vallaiikumouk-senisia
ajatnkena. tnusiilä^ih nähden,
«tta hänen aikalaisensa ölivat hä­nelle
varsin -vihamieTiBiä ja hän saii
itselleen paljon TThoTOBii,
Tästä» oli seurauksena se hyvä
asia, että hänen julkaisujaan alet-läin
ostamaan,' -niille, tuli suuri ky­syntä,
ja hänen taloudellinen ase-aansa
suuresfa parantui.
V. 1855 kntsuttätn Wagner Lon-
.tooseen johtamaan , Filharmonic
orkesteria. Silten takaisin Parii­siin
ja Wiehiin, joissa Xiszt ja i^u-ri
joukko nraiUi ystäriä tervehtivät
läntä, mutta hänen smnia ooppe­roitaan
ei esitetty kokonaisuudes­saan,
kuten hän toivoi^ ennenkuin
ne oli esitetty Bayrenthlssa, jossa
orkesteri oli näkymättSmäilä ylei­sölle,
ja näyttämöasetos «li täydel-istä
jokaista pienintäkin -yTcsityjs-cohtaa
myöten.
Kun Peföjäisen iH>iisat
paloivat
Siinä vähän jälkeen puolen yön
se oli,tietysti saanut alkunsa. Sä­kenet
olivat nähtävästi nousseet
matalaan lakeen. kuten tavallista,
ja/kuivuneet sammalet jotka laen
raoista pistivät esille, olivat alka­neet
kytemään; ollen laki jonkun
ajan kuluttua siltä kohdalta aivan
ilmitulossa.' — Tukkimiehet hera-sivät
vasta sitten, kun kämppä oli
jo savua täynnä ja hengittäminen
alkoi käydä vaikeaksi.
Eräs tukkimies, nimeltään Petä'
jäinen, hyökkäsi savua täynnä ole­van
kämpän' perimmäisestä nurkas
ta kaöckein kiireimmin tulisijan luo
Heti herätessään muisti hän. että
oli illalla ripustanut märät housun
sa kuivamaan lähelle tulisijaa j;
niiden pelastaminen* oli nyt hänelle
kaikkein tärkeintä. Mutta vaikka
hän kuinka haparoi sillä kohdalla
savussa, mihin muisteli illalla hou
sunsa ripustaneensa, ei nyt kuiten
kaan mitään hänen käsiinsä enää
sattunut Viimein kuului savun se
asta: "No voi nyt p—lei Minun
Musiikin historia on hyväksynyt
BskiiJioiden MacMillan sanoo o l e - 1 ^ ^ ^ » „ ^mielipiteen .^ooppera^
van hyvin taikauskoisia. He. usko»
vat < kahden maailman olemassao­l
o o n— ylemmän ja alemman
Ylempää pitävät he helvettinä ja
alempaa taivaana, koska ylempänä
uskotaan olevan kylinä ja alempana
maan sisässä lämpösen, ja pj^cka-sen
piinaamat eskimot pitävät läm-pöä
kaikkein korkeimpana - ajatel­tavissa
olevana hjrvänä. Kuolemaa
he kammovat, ja jos.joku perheen
jäsen sairastuu, -viedään hänet ulos
asunnosta kuolemaan yksikseen.
Vaimoja vaihdettaessa seuraavat
Ihpset aina äidin mukana. Murhat
ja muut väkivaltaisuudet ovat hy­vin
harvinaisia. Mitään omaisuut­ta
koskevia 'lakeja ei ole,, sillä mie­hellä
ei (de muuta omaisuutta koin
metsästysväUneensä, eikä naisella
muuta kuin talonsta^ransa. . Eski­moiden,
asunnotkin, igloot, ovat yh­t
ä ^ siinä merkityksessä, että kun
joko niistä jää tyhjäksi, saa sen
ottaa haltonnsa kuka ensiksi ehtii
WAGN1
Alkajaan , tahtoi v Wagner - tulla
mnoilijakBi, mutta yhden Beethove»
nin simfonian kualeminen sai bär
net innostumaan musiö^din siibes
in«rgän« etti bSa hslnsi ntveta
* että musiikki ei ole oleya lopulli­nen
tarkoitusperä, -vaan että näy-telinän
sisältö on tärkeintä. . Tuo
seikka oli jätetty huomioonottamat­ta
totunnaisten muotojen- -tähden,
jotka oopperoissa vallitsivat
Wagner aiheutti suuren kään­teen
musiikin alalla. Hänen täytyi
taistella kovasti ja katutn, ennen­kuin
hän sai tunnustusta, mntta
hän voitti pelkällä kyvyllään ja
päättäväisyydellään. Hänen tek­nilliset
kykjmsä dramaattisena sä­veltäjänä
olivat ihmeelliset. Hän
ei hyväksjmjrt tavallista Bachin tai
Beethovenin ^ klassillista' muotoa,
vaan hänen tuotteensa: dvat niin
o^iintakeisia, ja niin täynnä runol­lista
ja musikaalista taitoa, että ne
saavat meidät ihmettelemään, ndten
yksi ja sama henkilö on voinut
ne luoda;
V. 1877 hän lausui : ajatoksiensa
seuraavilla sanoilla: f Jos saisin
asettaa näyttämölle Ifeistersingers
(Mestarilaulajat) operetin v ietevien
nuorien näyttelijöiden avnlla, pyy­täisin
heiti ensin lukemaan j a näyt­telemään
sen ja vasta ritten alk^-
dn tavallisouden mukaan opettaa
niosiikkiitaoUa. Olen /jranna, etti
titenr 4>piäsfamne ^dyt^vSstf sen
ainoat housuni ovat palaneet!"
Niin, palaneet olivat Petäjäisen
housut ja parin neliömetrin ver­ran
oli kämpän laestakin jo karre
le ehtinyt. Mutta mitään pahem'
paa vaaraa ei nyt enää ollut, silli.
pian saatiin tuli lopullisesti samma
maan.
Matta sakean savuun herääminen
oli kaikilta uneri karkottanut. Lop­puyö
kului tupakoidessa. ja tukki
laisten kaHcin puolin kurjista asun
to-oloista tarinoidessa.
l^Ii lopulta työhön lähdön aika,
ja työhön ne toiset kaverit lähtivät-kin,
mutta Petäjäiseltä olivat työ­hön
lähtemisen mahdollisuudet täll ä
kertaa loppuneet sillä ainoat pääl-lyshousut,
jotka mukana olivat, le­päsivät
tuhkana kämpän lattialla
Ei sattunut toisillakaan kaverei:
la olemaan ainoallakaan mukana
liikoia housuja, ja niin oli Petäjäi
sen patävä kämj>pilän.
"No mikäpä tässä nyt sitten"
muukaan keinolui, kun lämmitellen
tUon tulen vietellä ainakin niin
kauan kuin puita riittää, tuuma
Petäjäinen itsekseen, toisten läh-cdettyä.
Petäjäinen, joka oli jo ikämies
oli ollut päivätöissä, hommaillut
polttopuita kämpälle ja tehnyt mi
iloin mitäkin. Mutta nyt hän e _
päässyt lähtemään mihinkään, kos­ka
ainoat housut oliyat palaneet-
Petäjäinen istui vakayana tulen
lähellä ja imeskeli vanhaa piippu
aan. Välillä hän vilkasi hiukan
Ihuolelituneena puukasaan. Se o!
jlo nielkoisen pieni ja ulkona oli
kova pakkanen!
"Missähän se tulipiippu tänä äa
•muna viipyy, kun ei ole vielä tän
•ne nähjustelliit—mietiskeli Pe­täjäinen,
laittaessaan pari uutta
halkoa tuleen.
Sellainen ajatus tuli hänen mie
leensä siksi että hän oli tottunut
näkemään pomon heidän kämpällään
liarva se aamu, työhön lähdön'ai­kana.
Pomo, joka oli jo -yaniia
mies, mutta tehtävissään hirveän
uuttera,, oli taas ottanut asiakseen
käydä kämpällä oikeastaan Petä­jäisen
tähden, joka oli päiväläinen,
ja jonka pomo uskoi aamusta nipjs-televän
yhtiön aikaa, i — -viivytte­lemättä
turhan tähden liian kauan
kämpällä, i — Petäjäinen el aavis­tanutkaan,
'että pomo, joka kort-teerasl
puolen, kilometrin päässä
toisella kämpällä, oli viimeisen yön
aikana erään; toisen pomomichen
kanssa vähän hiprakoinut, josta dli
jolitunut hänen tämänkertainen
myöhästymisensä. Pomo oli aa­mulla
ylösnoustuaan ollut liiin kuni
mallisen näköinen siellä toisella
kämpällä, —• ei tuntenut enää kun­nollisesti
itseään ja aprikoipa het­ken
alkaa ennenkuin uskoi, että
hänen päänsä on sittenkin se en­tinen
pomon pää. — Vaan annas
ollal Kun hän muisti Petöjäisen,
niin kohta alkoi kaikki taas käydä
siinä vanhassa tahdissa. Ei -viipy­nytkään
kauan, ennenkuin oli Pe­täjäisen
kämpällä. Astuessaan si­sään
ja nähtyään Petäjäisen istu­van
alushoususillaan kaikessa rau­hassa
tulisijan vierellä piippnaan
imeskeflen, päätti hän alkaa pikein
hyvällä kurssilla:
"No mitä/hemmettiä sinä Petä­jäinen
nyt oikein tuumaat, kun
istut vielä alushoususillasl ja pari
tuntia sitten olisi jo pitänyt olla
hoiikia kolittelemassa?"
"Onpa siellä ulkona poutainen i l ­ma
ja antaapa honkain vielä vä­hän
kuivaa—", vastasi Petäjäinen
harvakseen. V ; > '
^'Pouta siellä on, että tahtoo
nokan jäähän vetäS ja kohta se
on täällä kämpässäkin eri pouta,
ellet vain joudu siitä paita hom­maamaan,
senkin laiskiahten—",
jatkoi pomo.
''Hommaa sinä 'minalle ensin
hoosut", tokasi Petäjälneo.
pan yläosa ftslanot karrelle, w js
hän jatkoi: "Onko tiiliä oliot to-
Upalo?"
**So kyUi tirai kimppi yritti
viime yöni palaa rapsutella, nntta
satuimme heriimiän,/kDb savu al­koi
vähin hengity^ti haittaamaan
—" myönteli Petäjäinen.,
"Ja siinäkö paloivat sinun hou­susi?"
''Siini paloivat housuni, ja ai­noat
housuni."
"Ja te lurjukset nukutte niin
raskaasti, että kämppä saa syttyä
palamaan—" irjäsi pdmo.
Petäjäisen sisaa alkoivat pomon
sanat kovin ilkeästi kutkutella. Häri
nousi hitaasti ylös, otti piipon
suustaan ja pomoon päin kääntyen,
silmänsä pahasti loistaen «dkoi:
"Mitä sinä äijä oikein — että­kö
me olemme — ——"
Pomo huomasi : Petäjäisen nyt
olevan myrtyneellä päällä ja hän
muisti kuulleensa tarinoita siitä,
miten PdtäjäiseUä vielä nyt ikä-mlehenäkin
ovat tavallista vahvem­mat
käsivoimat Hän muisti lisäk­si,
että he ovat nyt kahden kes­ken
kämpässä. Siksipä hän kii­rehti
äsken lausumaansa seuraaval­la
lieventämään:
"Niin tuota, mipä vain sitä, et­tä
— kas kun ei kukaan teistä—-
tuota, sattunut olemaan valveilla
"Valveilla! Pitäisikö tässä päi-vän
raatamisen jälkeen istua jörröt-tää
yökaudet valveilla ja kyttäillä
tulta —" vastasi Petäjäinen, kat­seessa
vieläkin pahaa ennustava i l ­me.
.'•
Pomoa ahdistivat edelleen pelon
sekaiset tunteet ja nähtyään että
Petäjäisen oikean käden nyrkki yhä
oli tiukasti pursitett^na, jatkoi hän
lepytellen: ^
"No älähän nyt Petäjäinen
en minä ole tässä nyt sttenkään
tuota — mitään pahaa tarkoitta
nut Mutta ,kun sitä Ihminen —
sitä kun sattuu olemaan niinkuin
sitä tuota, runkataan sanoa — her<
moBtunut Onhan se kyllä niinkin
että/ — siellä kaupungissakin kua-luu
niitä suuria talojakin toisinaan
aivan perustuksiaan myötonkin pa­lavan
— V
Petäjäinen oli saanut mielensä
tasapainoa takaisin ja hän istui
taaskin tulisijan vierellä, sytytti
sammuneen piippunsa ja alkoi rau
hallisemmiii: ^
"Sattuuhan niitä vahinkoja mii
loin minkälaisia, ja miUoin missä­kin.
Mutta näissä tällaisissa käm­pissä,
joissa on paljon tukkilaisia,
pitäisi olla vakinainen yövahtl, et­tä
/J^askaati työpävän jälkeen saisi­vat
työmiehet edes tulen vpbralta
rauhassa nukkua."
"Se on Petäjäinen totta, että
yövahti se pitäisi tuota — tällai­silla
kämpillä olla. Mutta ne isom
mat herrat —^ nphän no kitsastele­vat,
eivätkä tahtoisi miUään niitä
vahteja'palkata."
"Ja siipi tapauksessa lyötniehelti
palavat alnoa^t ryysytkin päältä —
vieläpä on vaarassa palaa itsekin,"
jatkoi Petäjäinen.
"Vaara siinä on vain on ole­massa—",
myönteli pomo, Jatkaen:
"niin, siinä on vaara olemassa.
Mutta pinoat housutko sitiulta to­della
paloivat?"
"Yksistä ei pala muuta kuin ai­noat"
vastasi Petäjäinen.
"Yhdetkö päällyhousut sinulla
olivat kun tänne kämpälle tulit-kin?"
jatkoi pomo.
"Yhdet ne vain olivat ja . har-valla
tukkildlsella ne tänä talve­na
kahdet päällyhousut lienevät"
"Vai niin, vai niin! No, ehkä­pä
me sinullekin vielä tuota, nii­den
palaneiden housujen tilalle jon-kunlaiset
housut löydämme —
ohdutteli pomo ja jatkoi: "Läh­denkin
tästä katsomaan että olisi-co
minun vaatteissani joutilaita —
housuja—".
Pomo lähti menemään ja Petä-äliien
nosteli viimeisiä halkoja tu
Isijaan — istui entiselle paikal-een
ja piippuaan imeskellen mietti
miksi työtä raatavan ihmisen täytyy
cärsiä yksin housujenkin puutetta
K. V.
NYT VASPiUT JA HQjdV
MAYTOILLE /
Pariisi — Ppziixttar oa ottaimt'
vaarin enrimitil^ «orinkoiiisfai ]»-;:
vitpiivUti. kijpitien tIUisootts.'
niytelUksee» kaanilta, fcyrinhoidet^
tuja varpaitaan yleisölle, ihan pai.
jaaltaan, ilman edes lipiniky^n
silkldsnkkien verhoa. Avojalka^nao-ti
on saapunut. »
Pariisin suutarit, tyhjennettyiin
kaiken kekseliiisyytensi kalUitten
korukenkien aikaansaamiseksi, ovat
nyt kehittineet jalkineen, joka on
hiukan enemmin kpin sandaali, mat-r
ta paljoa vähemmin kuin kenkä.,
Siihen kuuluu tavattoman korkea
kanta, erinomaisen ohut antura, ei­kä
sitte muuta kuin kullanvärinen
hihna nilkan ympirilli. Jalka on
ihan vapaana ja irtonaisena. .Vaik­ka
useimmat naiset vielä pitävit
sakkia, odottavat he hartaasti talr.
ven viimeisten kuraisten päivien«
mentyä saavansa heittää silkkisakat
pois ja näyttää < ihanat vairpaansa
sUtään.
Kahtena viime kesänä on naisten
tapana ollut kävellä avojaloin kyl­py-
y. m. kesänviettopaikoissa, var^
sinkin niiden, joiUa on ollufslevät
jalat Mutta ^tänä kevääni näkyy
paljasjalkaisuus vellottavan itse
pääkaupungin. Kärettömät kengät
ja verhottomat nilkat arvatenkin tu­levat
olemaan naismuotlen huomat-tavimpana
piirteenä kilparadoilla,
tanssiaisissa ja kaduillakin., v
JUMALAA Ei SAA SANOA
"LURjUK3EKSr'
Bern, Sveitsi. — Kans8Ui8neuvos>
ton jäsen Oanova tuomittiin juma»
lanpilkasta, kun hän Volksvacht ni-misessi
sosialistisessa lehdessäin oU
kuvaillut jumalan lurjukseksi, mak-samaan
sakkoa 200 frangia tahi
vastaavaan vankpusrangaiBtukseen.
Canova puolestaan väitti, että kos­ka
el ole jumalaa, ei tassi ole ri­kostakaan.
Hän on ilmottanut va­littavansa
tuomiosta. Tiedonannos,
sa ei mainita, kuka esiintyi junut»;
lan puolelta asianajajana. Oikeus-huoneessa
Canovan ystivit panivat
toimeen mielenosotuksen, koristaen /
hänet yltä päältä kukilla. ' '
SILLÄ TAVALLA PITÄISI OPP|A
KIROOMAAN
Pariisi, — Täällä on kuollut ete-v
i sanomalehtimies Andre Tunes^,
erään buddhalaisen papin "kuolet
mankirouksen" viimeiseni uhrina.
Edelliset olivat olleet kuuluisa eng­lantilainen
lehtimies loordi North-cliffe
ja Indo-Klinan : 'knvemSöri:
Maurice Long. Tunesqun sMotaan.
kuolinvuoteellaan lausuneen;
"Olen mennyt mies. Itämailla öir
pyhiä paikkoja, joita ei saisi louka^
ta. Kun loordi Northcliffe, Long
ja minä, kaikista papin estimisyri-tyksisti
/ huolimatta, tunkeuduimme
hänen kiellettyyn temppeliinsä, k i ­rosi
hän meidät ja-ennusti, etti me
kaikki kolme tulemme kuolemaan
viiden vuoden kuluessa, Long on
murhattu. Northcliffe kuoli tau­tiin.
Nyt. on minun vuoroni Vas­ta
neljäs vuosi on meiiossa."
INSULIINI SYÖVXN PARAN-NUSKEINOKSI
"Housut!" virkkoi pomo ihrnds-säin.
Mutta samassa hän hnoma-erittimiin
hyvin lyhyessä t^ufo.** si, että tnlisiian ynpärflli oli kim-
Ami^i itsensä kesken
aaihutoultujen
jParin mailin päässä Creemores-ta,
Ont, asuva 48 vuotias farmari
Wm. S. Coie nousi aamusella kello
:n ajoissa ylös, teki tulet huonei
min ja lähti sitte aamuaskareille
navettaan. Mutta mennessään hän
nähtävästi oli siepannut keittiössä
olevasta telineestä käteensä luodik-tonsa,
koska hänen 14 vuotias poi­kansa
tuntia myöhemmin löysi hä­net
navetasta, luodikko -vieressään
ja pää läpiammnttona. Mitään syy­tä
tuohon tekoon ei tiedetä. Edel­lisenä
iltana hän oli käynyt kylän
kaupassa tekemässä kaikenlaisia
pienii ostoksia ja palannut SHs-sella
11 .-n tienoissa kotiinsa. Hä­neltä
jäi vahno ja kahdeksan lasta,
joista edellimainitta 14 yap^-poi­ka
oli vanhin.
Sokeritautia vastaan keksitty "in­suliinin"
nimellä tunnettu erikois-lääke
on otettu kokeiltavaksi toi­seenkin
tarkotukseeh. Wienin ko- •
keellisella patoloogisella laitoksella
työskentelevä" professori Friedrich
Silberstein on sikäläiselle Lääkäri- ^
yhdistykselle selostanut kokeitaan,
joissa hänen on onnistunut insulii- '
nin avulla estää syövän uusHntumas-^
ta koe-eliiminä käytetyissä hiirissä.
Lukemattomilla hiiriin tekemillään r
kpkeilla hän oli todennuty että kiin,
syöpäajosten leikattua, niihin niis­kutettiin
korkein määrä insuliinia
minkä ne voivat kestää, niin «Oasä
tapauksessa sadasta tauti ei uusiin- ^
tunut, vaikka se muuten siinnölli- v
sesti uusii.
Edelleen seliti prof. Silberstein,
etti hiirissä, joiden syöpäkasvan- ^
naiset jätettiin leikkaamatta, niiden
kasvu hidastui tahi tyyten lakkasi, ]
jos niitä jatkuvasti hoidettiin suu­rimmilla
siedettivillä insulilniannok-silla.
Prof. Silberstein kehotti wkato-;
veroltaan' kä)rttämään mahdoIllAni "
man suuria insuliiniannoksia henki­löihin,
milloin syöpä-ajettuma' oli
liian laaja leikattavaksi.
zTämä prof. Silbersteinin selostus
on täällä herättänyt suurenmoista
huomiota.
TARPEEkSI HAJAMIELINEN
Kuuluisalle Pasteurille taijottUtt
kerran päivällisillä jäUruoakei yU-nirypäleiti.
Konnia-arvoisa oppinut
pyysi lasillisen kiehuvaa; vetti ja
huuhteli siini viinirypileet samal­la
seUttäen lisniolijoille, miten vaa-raUista
on syödä viinfr7paI^iti
hnu|itelenuitta, niissä runsaasti ISy*
tyrien basillien takia.: Lopetettuaan
puheensa Jaoda kuIanttMiiti'ereh-,
dyksessi' yhdellä ^emaakseBa ye-'
äen, jiMtsa vastikiin.oli.hanbdellat
viinirypileBippna.