Vapaus, August 15, 1963

              Sivu 2 Torstaina, elok. 15 p. - - Thursday, Aug. 15,. 1963
VAPAUS INDEPENDENT LABOR ORGAN
OF F^INNISH CANADIANS
, (LIBERTY) Establisbed NoT. 6. 1917
Edltor:.W. Eklund Manager: E. Suksi
Telephone: Office 674-4264 — Editorial 674^4265
Published:thrice ^'eekly: Tuesda^^ and Saturdays by Vapaus
PtibllShiog CO: Ltd., 100-102 Elm St. West, Sudbury; Ontario, Canada;
l i d i / Mailing oddress: Box 69
.;. Advertising rates upDn;,application, translations free of charge. ;,:
Authbrized as second class mail-by the Pos^ Office.Departmenti Ottswa,
and for payment of postage in ca^ *
CANADIAN U N G U A G E P K E SS
Canadassa: 1 vk. $9.00, 6 kk. $4.75 . U3A:ssa 1 vk. »0.00 6 kk. $5.25
^-• 3 kk. 2.75 Suomessa: 1 vk. 10.50 6 kk. 5.75
SYNTYAAÄ-
PÄIVIÄ
Diminen no» 100,897 ;lt^oo;,;.
Väännä tei, Port ArthUr,. OntL
täyttää perjantaina elokuun löpna
M-vuotta.
AKalpai^ Hänninen; Long Lake; Ont
fäj^tää perjantaina elpliuun liS/pnä
79 vuotta. ^
' Iffstfi WoFthihgtbn, Ont.
tä^ttää^ sunnuntaina elolcuun IB pnä
Tfrvuöttaf.
VhcTymme sukulaisten j a tulta-vain
onherttoivotuksiin.'
Kansanfesttvaalit
.0., ^- hyvistä vaiko pahasta?
Viime viikolla, vi kolmas
vuo^iiinen' Mairiposan kansanfestivaali (Third Annual Mari-pq?
jji Folk Festival) päivälehtren huutavien, mellastuksista
ja hbliganismista kertovien otsikoiden säestyksellä. Emme
kiellä, etteikö festivaalivieraiden joukossa olisi ollut ainek­sia
jotka tulivat festivaaliin, ei nauttiakseen/Ohjelmaan kuu­luvan
kansanmusiikin rikkaudesta, vaan pikemminkin saa-dakseen
rriellastaa ja oikefn joukolla. Kuitenkin olemme sitä
mieliä että lehdistön antama kuva tapauksista joihin syyllis­tyi,
varmasti vain pieni prosentti 20,000:sta festivaaliin osal^
listuneesta, muodosti sanomalehtien sensaatiotarkoituksiin.
vääristetyn kuvan mikä ei ollut suhteessa totuuden kanssa.
Saa vaikutelman, että sanomalehdistö olisi katkerasti petty­nyt
jos festivaaleilla ei olisi ilmenny t lainkaan mellakointia,
teini-ikäisten juopottelua jne. millä ne voivat "värittää" si­vujaan;
Epäilemme todellakin suuresti että välikohtauksista
vapaa, menestyksellinsn festivaali olisi saanut vastaavan,
huomiotaherättävän käsittelyn lehdistössä. Kun mitään ei
"tapahdu", se, ei ole aineistoa päivälehdillemme. Kuitenkin,
jos katsomme tämänpäivän yhteiskunnassamme ilmeneviä
tosiasioita suoraan silmiin, havaitsemme; että nuorisossam-rrieilmenevä
vastuuntunnon puute ei ole mikään uusi, juuri
Mariposan festivaaleilla julkisuuteen tullut ilmiö. Tosiasias-
•sa, jos festrväali johon otti osaa kymmeniätuhansia nuoria
V ihrtiisiä, olisi sujunut täydelleen ilman välikohtauksia, mel­lakointia,
juopottelua jne., silloin se olisi varmaankin ollut
uutta..- -v ;•' :
Joiltakin tahoilta tulee nyt esityksiä vuotuisen festivaa­lin
lopettamisesta. Mielestämme tämä olisi väärin. Festivaa-lihvJfeton
tulisi jatkua, sillä se edustaa, lainataksemme toron-tolaisen
näyttelijän Paul Kligmanin sanoja, "uutta kehity.s-tä-
yhteiskunnassamme". Eräs kyynillinsn Globe & Mailin
reportteri ei voinut vastustaa kiusausta, vaan takertui Mr.
Kligmanin huomautukseen ja vääristellen asetti sen mella-kömnin
yhteyteen. Tämän reportterin täytyy olla hyvin
Ulisi'työssään, muussa tapauksessa hän olisi tiennyt että yh-
•te^HpiMian vastaiset ilmiöt Orilliässa viime viikonlopulla
ovat kaikkea muuta vaan ei uutta kehitystä ja ne ovat olleet
häiritsevän^leisiä yhteiskunnassamme jo jonkun aikaa,
• GSJ ja SGAUL tietävät omasta käytännöllisestä koke­muksestaan
että festivaalit, joihin nuoriso saapuu eri puolil­ta-
maata laulamaan, urheilemaan, näyttelemään tai vain
keskustelemaan, ovat eräs parhaita niiden huonojen vaiku­tusten
vastustajia jotka nuorisoamme tänään kohtaavat.
Nypjet ihmiset jotka ahkerasti harjoittelevat, kilpailevat,
• näyttelevät tai työskentelevät-jollakin muulla luovalla ta-valla;
eivät todennäköisesti tunne mielenkiintoa huligaanien
edesottamuksiin. Tämän tosiasian vahvistavat useimmat so­siologeistamme.
Emme tietenkään pyri väittämään että kaik­ki
»naaamme nuorisoa koskevat pulrhat voitaisiin ratkaista
Syksmlcertaisesti järjestämällä tietyn määrän festivaaleja.
- Päästäksemme Canadan nuorison probleemien alkuun ja juu-reen'"
tänään, nieidän täytyy tunkeutua kaikkien muidenkin
yhteiskunnallisten pulmiemme juureen. Paljon kuitenkin
voidoan tehdä nuorisossamme ilmenevien yhteiskunnallisesti
vaarallisten taipumusten kurissapitämiseksi. Festivaalit, sel-laisol)
kuin Mariposan festivaali, ovat askel oikeaan suun­taan.
Jopa päivälehtemmekin artikkeleissaan (mutta eivät
ofeikoissaan) kertoivat kuinka tuhannet ja taas tuhannet nuo­rat
kuuntelivat herpautumattomalla mielenkiinnolla vierai­levien
taiteilijoiden esittämiä kansanlauluja ja myöskin ,^o-rottivat
omat äänensä lauluun. - '
.Mariposan festivaali, yhtä hyvin kuin kaikki muutkin
fcistiyaalrt Canadassa vuoden aikana, ovat erittäin tärkeitä
n^uussakin mielessä. Tämän lehden palstoilla on usein vii­tattu"
Canadan kulttuurielämän kehittämisen tärkeyteen.-
Vaikkakin tämä ön tapahtunut pääasiassa CSJrn ja SCAUL:n
järjestämien vuotuisten festivaalien yhteydessä, näiden ar­tikkelien
yleiset yhteenvedot siitä hyödystä minkä yksilö ja
yhteiskunta saa tällaisista festivaaleista jotka on tarkoitet­tu
Canadan kulttuurin kehittämiseksi ovat oikeita kaikissa ta­pauksissa.
Kuitenkin vakaumuksemme on, ettei tällaisten
festivaalien tulisi koskaan olla yksityisissä käsissä, siis jär­jestää
niitä pääasiassa yksilöllisen voiton saavuttamiseksi.
Siellä ei jää taiteelle paljon tilaa, missä voiton saavuttami­nen
"ön pääasia. Edelleen uskomme, että paikallisten, maa­kunnallisten
ja-jopa koko maan hallintoelinten tulisi avus­taa
tällaisia festivaaleja, erikoisestikin varaamalla paikkoja
—nijtä varten ja"rauuten helpottaa niiden järj€!stelyä. Tämä
apu puujttui Orillian festivaaleista. —
V Mutta entä se mellakointi? Eikö useampien tämänkal­taisten
festivaalien järjestäminen varaa useampia tilaisuuk­sia
huliganismille? Olemme jo väittäneet, etteivät festivaa­lit-
sellaisenaan, ole syynä huliganismiin. Mainitsimme myös,
että Orilliässa tapahtuneet välikohtaukset olivat sosiaalisten
sairauksiemme ilmaisuja ja että festivaalit jotka vetävät
puöieensa,,kymmeniätuhansia ihmisiä, eivät aina heijasta par­haita
seuraelämän tapoja. Mutta ne jotka syyllistyvät näi­hin
järjestyshäiriöihin ovat aina erittäin pienenä ja helposti
kontrolloitavana vähemm.istönä. '
-Päästäksemme asian ytimeen sanomme, että Mariposan
festivaali kuten myöskin Stratfordin festivaali, The Shel-buirne
Old Time Fiddlers Contest, TheFergus Highland Games
sekä meidän festivaalimme, kaikki sellaiset festivaalit ovat
erittäin tärkeitä canadalaisen tietoisuuden kehittämiselle.
Niiden tuomitseminen huliganismin orgioina pienen ryhmän
edesottamusten vuoksi on väärin ja jättää täydelleen huo^
miotta tällaisten yritysten positiivisen puolen. Liukaskieli-sistä,.
mutta kyynillisistä ja, lyhytnäköisistä reporttereista
huolimatta n? edustavat uutta-ja tervetullutta'kehitystä ca-nadalais^
ssa yhteiskunnassa.
Kl:n j8 Siionien
kaufipaneiivoM
ebktton löptftla
Ilelsinlu. >- Tasavallan presi­dentti
on viime viikolla tapahtu­neessa
esittelyssä asettanut valtuus­kunnan
Suqmen ja SNTL:n välisiä
neuvotteluja varten tavaranvaihdos-ta
vuodeksi 1964 sekä uudesta pit­käaikaisesta
kauppasopimuksesta
vuosiksi 1966—1970 ja määrännyt
valtuuskunnan puheenjohtajaksi
kauppa- ja teollisuusministeri T. A.
Wiherheimon,- varapuheenjohtajak­si
ministen Olavi J . Mattilan, pan­kinjohtaja
Reino Rossin ja ylijohta­ja
Kalervo Hentilän sekä jäseniksi
seuraavat henkilöt: pääsihteeri Toi­vo
Karvonen; toimitusjohtaja Lauri
Kirves, agronomi Olavi Sipilä, kaup­paneuvos
Hugo Timonen, lakitie­teen
lisensiaatti Bror Wahlroos, pu­heenjohtaja
Allan Vainio, vuorineu­vos
Björn Westerlund ja vuorineu­vos
Eero Viima.
Ulkoministeriö nimeää erikseen
neuvotteluihin eri alojen asiantun­tijat.
Neuvottelut on tarkoitus aloittaa
Helsingissä kuluvan elokuun lopul­la.
<
Kahdeksantoista vuotta on kulu-nut
siitä, kun Neuvostoliitto voitti
sodan ja saksalainen natsismi orga­nisoituna
järjestelmänä hävitettiin.
Ruoho on kahdeksantoista vuoden
ajan viheröinyt Saksan ja rnuiden
^ Euroopan maiden maaperällä olevil­la
joukkohaudoilla, mutta natsiken-raalit
eivät kainostele, teköjläih-^is-'
tuessaan hallituksessa i ja korkeissa
viroissa nykyisessä Länsi-Saksassa,;
Suomestakin löytyy piirejä, -joyMi^
eivät kainostele pysytyttäa natsi-^
laista epäjumalankuvaa poltetulle
ihaalle. Muinoista "kohtalonyhteyt­tä"
Länsi-Saksan kanssa yritetään
elvyttää luottaen siihen, että nuo
ret sukupolvet eivät tiedä mitä ta­pahtui.
Vielä löytyy kuitenkin niitä,
jotka tietävät ja kertovat.
Toveri Valeri Heifits asuu Alup-kassa
Krimillä. Vaimoaan, joka on
lääkäri, hän saa kiittää siitä, että
vielä elää ja kykenee liikkumaan.
Vasta jonkin ajan kuluttua sodan
jälkeen paljastui kaikki se tuho,
mitä kidutukset Hitlerin kuoleman­leireillä
ja Gestapon vankiloissa oli­vat
häneen jättäneet. Kuusi vuotta
hän oli liikuntakyvyttömänä vuor
teessä ja puolitoista vuotta sen
jälkeen täysin kuuro.
En kestänyt yhdellä kertaa kuul­la
Heifitsin koko elämäntarinaa, jo­ka
,jo kuultunakin on mieltä jär­kyttävä.
Saksassa viettämänsä vuo­sien
jälkeen häntä ei mikään enää
ole pystynyt hämmästyttämään
Keskustelimme monena päivänä
ajasta, joka on kaukana takanapäin,
mutta liittyy pelottavan läheisesti
tähän päivään niin kauan kuin nat­siupseerit
ovat johtavilla paikoilla
Länsi-Saksassa.
MIINANPOLKI JAKSI
Jouduttuaan Reinin sillalla SS-miehen
käsiin Valeri joutui sadan
muun^' {miehen kanssa saksalaisten
valtaamalle alueelle miinanpolkijak-si.
Väjaah kuukauden kuluttua sa
dasta: miehestä oli vain kymmenen
jäljellä. Kun saksalaiset olivat va-kuut^
eet, että miinakenttä oli tul­lut
puhdistetuksi, lähetettiin eloon
j ääneet va'hgit.!Auschwilzin keskitys­leirille'
kaivamaan ylös maahan
haudattujen, kaasukammioissa mur-^
hattujen ^ ruumiita. Tuhannet ruu­miit
oUvat alkaneet maassa kaa­suuntua
ja levittää pahaa hajua ja
myrkyllistä ilmaa ympärilleen, ja
siitä joutuivat käi'simään natsit it­sekin.
Maa rupesi käymään ja käy­minen
pani sen kuplimaan.
Ruumiiden kaivamista ja niiden
polttamista nuotioissa ja polttouu­neissa
joutuivat Valerin ohella te­kemään
-kaikki pakoa yrittäneet.
Heidän selässään oli keltainen
merkki, mikä oikeutti kenet tahan­sa
ampumaan tai muulla , tavalla
tuhoamaan heidät. Mutta Valerin
synkkä taival natsilalsessa yhteis-kunnassa-
ei päättynyt Auschwitziin.
vaan hänen tiensä johti vielä 6u-chenwaldiin,
jossa ihmisillä Suori­tettiin
tieteellisiä kokeita.
PYtiKK|METSASTA
KAUHULEIRIKSI!
MATKAKERTOMUS
Euroopassa vierailustani kesä- ja
heinäkuussa olisi mahdollista kir­joittaa
paljonkin, sillä yli kuukau­den
kiertomatkalla tuli nähtyä yhtä
ja toista sosialistisessa Puolassa,
kommunismia rakentavassa Neuvos­toliitossa
ja myös muissa maissa,
kuten Tanskassa, Suomessa, M> Rans­kassa
ja Irlannissa.
Samassa joukkueessa menomat­kaa
yhdessä kulkeva Helen Tarvai
nen kirjoitti jo vierailustamme Puo­lassa,
joten yhdyn hänen selostuk­seensa.
Erikseen sopii kertoa joskus
moninaisista muutoksista Neuvosto­liitossa,
varsinkin tehdä vertailuja
yhdeksän vuotta sitten näkemäni
suhteen.
Suomen puolelle Helsinkiin saa­vuttua
ensimmäinen joukkotapaami-nen
oli.vieraillessa Vasikkasaaressa
viimeisenä heinäkuun sunnuntaina,
joten kerron siitä ja sivuutan yksi­tyisluontoiset
vierailut. Vasikkasaa­ressa
on huomattava määrä kesäisiä
asukkaita ja heidän- joukossaan oli
useita sukulaisiani. Mutta mainittu­na
päivänä oli Vasikkasäaren asuk­kaiden
ja kaupunkilaisten järjestön
yhteinen "olympialaisjuhla", jonka*
ohjelmassa oli kilpailua kalastukses­sa,
kolmiottelu urheilussa, köyden-veto
saarelaisten ja kaupunkilaisten
välillä, nuolenheittoa, ampumista
•Jne:- .-,: • •
Puhuja (nimestä en ole enää var­ma)
käsitteli kokoomuksen Varik­sen
esityksiä, joissa ilmaistiin en­tistään
korkean verotuksen lisää­mistä
ja taistelu palkkojen nousua
vastaan, minkä vuoksi työväestöin
vastustava arvostelu nousi jo etu­käteen
ja puhuja kehoitti painosta­maan
ettei esityksiä tehtäisi edus­kunnalle.
Minulla oli kunnia tuoda
canadalaiset ja muut ulkomaalaiset
terveiset, joissa kerroin huomioista­ni
Mustarimeren rannalla ja- uadel-r
leen rakeriiietussa Stevastopolissa,
Ukrainassa ja varsinkin sen liudeK
leenrakennetussa pääkaupungissa
Kievissä, sekä Moskovassa ja Lenin­gradissa.
Kun Moskovassa oli juuri käynnis­sä
ydinasekieltosopimusneuvottelut,
niin tulkitsin sen suurena toiveena
kansoille ensiaskeleena^ pysyvää rau­haa
kohti, jolle voidaan rakentaa
neuvottelujen jatkamisella pitäen
perustana rauhanomaisen rinnak­kaiselon
lujittamista, jossa Suomen
ja Neuvostoliiton keskinäiset/suh­teet
esimerkillisesti viitoittaa tie­tä.
Lausuin toivomuksen, että sen
opetukset auttaisivat Kiihan konv
munisteja huomaamaan virheensä
asettaessaan pääkysymyksen aliar­vioinnin
ja dogmaattisen teorisoi-misenetutilalle,
että tulisivat huo­maamaan
rauhan puolesta tai&telun
keskeisenä maailmassa.
Toivotin, että ydinasekieltosopi-mus
tulee olemaan portaana taiste­lussa
täydellisen aseistariisumisen
saavuttamiselle, sosialistisen leirin,
ja länsimaiden työtätekeväin rau­haa
rakastavain kansan^ukkojen ja'
siirtomaiden vapausliikkeiden yhtei­sessä
painostuksessa .suurvaltojen
pakoittamiseksi hyökkäämättömyys"
sopimuksen solmiamisen ja sotilas­menojen
supistamisen kautta ylei­seen
ja täydelliseen aseistariisun­taan.,
•
Juhlaväki ilmaisi yksimielisen
hyväksymisen, joka tulkittiin jatku­vassa
keskustelussa tehden aina sel­vemmäksi
rauhan puoleäta taiste
lun. Se muodosti pohjaksi Suomes­ta
tervehdyksillemme Canadaan ja
Canadan suomalaisten suurjuhlille
Torontoon. — ATH.
Paikalla kasvoi ennen kaunista
pyökkimetsää. Ihmiset viettivät siel­lä
vapaahetkiään. Saksan suurin ru­noilija
J : W. v. Goethe kulki aika­naan'
pyökkien lomassa luodessaan
parhaimpia teoksiaan. Mutta vuonna
1937 pyökit kaadettiin. Paikalle lä­hetettiin
aluksi saksalaisia kommu­nistia^
joiden tehtäväksi, tuli raken­taa
itselleen ja - sadoille tuhansille
muille ihmisille paikka, missä hei
däthivutettiin hengiltä.
, Leirialue oli vankien kaupunki,
jossa oli 60 parakkia. Sitä ympäröi
J korkeajännitteellä sähköistetty piik
kilanka-aita. Sodan puhjettua tätä
alunperin ^kommunistien vankilei­riksi
tarkoitettua leiriä käytettiin
monien muidenkin ihmisten mm.
alaikäisten lasten tuhoamiseen. Va
lerin tullessa leirille sen elämä oli
jo saanut omat muotonsa,tja kuole­ma
vieraili siellä vuorokauden^ jo-
^'aisena-q^i^tina. .'J-^
' vVangU ,oii'ji0tfiivrVhimiini jotkä
erotti .tointaan, vaatteissa oleva vä-fiiiäuha:
punainen värinauha oli so
dan vastustaja, musta kriminaali­vanki
jne. Tuhoa punaisia niin pal­jon
kuin ennätät, pääset itse pois
sanottiin mustille, mutta he eivät
päässeet.
^•Ravintoa annettiin vangeille tie
teellisesti: viidentuhannen kalorian
tarve kuitattiin seitsemälläsadalla.
Työtä teetettiin järjestelmällisesti
mm. maanalaisissa kaivoksissa ja
kun työ oli valmis, tekijät ammut
tiin. 8-vuotiailla teetettiin kuuden­toista
tunnin työpäiviä ja tutkittiin,
miten kauan he sitä kestävät.
Leirillä järjestettiin myös juok­sukilpailuja
vankien kunnon kohen­tamiseksi,
neaaliin ensimmäisenä
ehtinyt ammuttiin siihen paikkaan.
Vankeja kutsuttiin päivittäin riviin
laskettavaksi: yksi, kaksi, kolme —
kolmas, ammuttiin, ja taas alusta.
Sodan riehuessa riehuivat myös
tauditT~Laväntautia vastaan tarvit­tiin
suuret määrät seerumia. Tauti
istutettiin l£g)siin ja kun se oli heis­sä
'itänyt, veri laskettiin kuiviin.
Lapset kuolivat, mutta heidän, see­rumiksi
muutettu verensä "pelasti-arjalaisen
rodun lavantaudilta. Yli­opistoissa
tarvittiin ihmisruumiita
opetustarkoituksissa leikattavaksi ja
leirin nuorimpia ja vanhimpia kui­vatettiin
elävältä havaintovälineik­si.
Vankien puhtaudesta huolehdit­tiin,
heille annettiin saippuanpala
pesua varten ja pestessään, he kuo^
livat. Saippuassa oli kaasua. Van­kien
terveydentilaa tutkittiin klini­kassa,
mutta tutkimuksen jälkeen
heidät sai haudata.
NAISPUOLINEN SADISTI
Buchenvvaldissa Valeri näki nai­sen
nimeltään Ilse Kock. Tämä en­tinen
«poliisin tytär, nuoruutensa ka-tunaisena
viettänyt hirviö kidutti
huvikseen: hän nautti hyppiessään
vangin päällä kunue^ tästä tuli vai­naja
ja nauroi W^essaan omakäti­sesti
ihmisen hirteen. Ilse veti itse
vangeilta kultahampaat suusta vaih­taakseen
ne morfiiniin, myi vangin
nahasta tehtyjä käsilaukkuja ja osti
rahoilla morfiinia SS-mieheileen.
Morfiinnihumalassa rypevä mies
sopi Ilselle, joka valitsi parhaiten
säilyneitä miesvankeja itselleen —
aamulla heidät surmattiin. Kaikkea
kokeneet vangit tunsivat kauhua hä­net
nähdessään.
MAANALAISTA TOIMINTAA
Mutta Buchenwaldi&sa: elettiin
kahta elämää. Se mitä tapahtui nat­seilta
salassa, esti vankeja heittäy­tymästä
korkeajänniteaitaan lopet­taakseen
kärsimyKsensä. Näissäkin
oloissa toimii kommunistinen puo-luejärjesiö.
joka organisoi myös
aseellisen .kapinan. Se pelasti Bu-ehenwaldista
pienen joukon ihmi­siä
eläväksi todistuskappaleiksi jäl­kimaailmalle.
Valerin silmiin syttyi
eloisa välke hänen ryhtyessään ker­tomaan
tästä .vaiheesta.
— Sodan alkuun mennessä olivat
saksalaiset -kommunistit jo perus­taneet
Buchenwaldissa puoluejär-jestön.
Kun ensimmäinen ryhmä
aeuvostoliittolaisia. sotavankeja tuo­tiin
leirille vuonna 1941, perustivat
he oman järjestönsä. Myös muiden
kansallisuuksien edustajilla oli omat
vastarintajärjestönsä. Olosuhteiden
pakosta kaikki toimivat aiUKSi ää­rimmäisen
salaisesti, kukin omalla
tahollaan. Kielivaikeudet osaltaan
estivät yhteyksien ottamisen, mutta
niin pian kuin muita kansallisuuk­sia
edustavat vangit oppivat saksaa,
kävivät myös tunnustelut heipomr
maksi. Vuoteen 1942 mennessä työs­sä
oli onnistuttu siinä määrin, että
erillisistä ryhmistä oli saatu muo-
..ostetuksi yhtenäisiä vastarintaryh­miä,
mutta vasta vuonna 1943 sai­vat
neuvostoliittolaiset yhteyden
saksalaisiin kommunisteihin.:: Neu­vostoliittolaiset
opiskelivat saksaa
näiden yhteyksien ga v järjestetyn,
koko leiriä käsittävän vastarinnan
organisoimiseksi.
YHTENÄINEN
VASTAHINTALlIKf:
Ponnistukset johtivat vähitellen
tuloksiin. Neuvostoliittolaisten vän­kien
keskuudesta löytyivät rohkeim­mat
ja kokeneimmat puoluetyönte-kijät
ja saksalaisten joukosta löy­tyivät
ne, jotka parhaiten, tunsivat
maan olosuhteet ja natsien menet­telytavat.
Yhteydet solmittiin ja
kommunistien johdolla saatiin muo­dostetuksi
hyvin organisoitu, kurin­alainen
ja niissä olosuhteissa par­haalla
mahdollisella tavalla toimiva
vastarintaliike. . - "r
Joka päivä kuoli kalcsi kolmesataa
vankia nälkään ja joka päivä hei­tä
murhattiin muulla tavoin. Kuole­ma
vaati päivittäiset uhrinsa myös
vastarintaliikkeen riveistä. Mutta
uusia vankeja tuotiin leirille tihe­ään
ja heistä saatiin uusia jäseniä.
Kielivaikeudet haittasivat yhä, mut:
ta yhteyshenki säilyi ja vastarinta­liikkeessä
mukana olevat tukivat toi
siaan henkisesti.Lamaannusta ei
päässyt syntymään. Ulkomaailmaan
ei ollut mitään yhteyksiä. Kaikki,
mikä piti mielet taistelutahtoisina,
cli löydettävä omasta keskuudesta.
OMA LEHTI JA RADIO
Niin pian kuin puoluetoiminta
pääsi vauhtiin, ryhdyttiin julkaise­maan
vankilalehteä. Tehtävä tuotti
miltei ylivoimaisia vaikeuksia jo
yksin 'paperin puuttumisen vuoksi,
mutta siltä huolimatta lehti ilmes
tyi. Sen levittäminen tuotti uusia
vaikeuksia, sillä oli tarkoin tutkit­tava
kenelle sen antoi, jotta lehden
tekijät eivät olisi paljastuneet. Kir­joitettu
sana teki tehtävänsä: - r - le-viti
rohkeutta vankien keskuuteen.
Vankileirin aitojen takaa ei saatu
mitään tietoja. Oli saatava radio,
joka välittäisi tietoja tärkeimmistä
tapahtumista ja uutisia rintamaa
la. Sen hankkiminen oli uskomatto­mien
ponnistusten takana, mutta
se oli saatava. Sotatoimien sitoessa
saksalaisia rintamille tamtsivat nat­sit
ammattitaitoista työvoimaa yhä
enemmän. Kun sitä ei ollut- irroi-tettavissa
armeijasta, vietiin ammat­titaitoisia,
vankeja mm; radiokorjaa-moihin.
Näihin töihin joutuneet
vangit kuljettivat radion osan ker­rallaan
leirille. Osat koottiin radi­oksi
likaämpärin kaksinkertaisen
pohjan väliin. Nyt voitiin leirileh-teenkin
saada uutisia rintamalta ja
täten kohottaa vankien mielialaa ja
taistelutahtoa.
ASEELLISTA KAPINAA
VALMISTELTUJA , .
Stalingradin taistelujen aikana oli
saksalaiset poikaisia myöten komen­nettu
rintamille ja Buchenwaldin
lähistöllä .sijainneessa asetehtaassa
oli työvoimapula. Vankeja vietiin
-näihinkin töihin. Siitä sai ajatus
aseellisesta kapinasta. Leivät kover­rettiin
ontoiksi ja niiden sisällä
kuljetettiin aseiden osia. Kenkien
puiset pohjat porattiin niin ikään
ontoiksi osien kuljettamista varten.
Tällä tavalla saatiin pistooleja, mut­ta
miten saataisiin kiväärejä. Lop­puun
.näännytetyt vangit uhrasivat
ruumiinosiaan, kuka varpaansa, ku­ka
sormensa jne. Loukkaantuneet
toverit vietiin tehtaalta leirille ja
heidän allaan paareilla kiväärien
osia, kraanaatteja jne. Aseet koot-'
tiin maanalaisissa likaviemäreissä,
joissa ntf^}tt^^%|inuntakykyfe myös
kokeilUihVve^Qi 1045. akussa < oli
koossa kahdek^äsata^^ kranaattia,
sata pistoolia ibX^iSta sataa kivääriä
patruunoineeii^l;; ^
. Samaan qjkara Oli tehtävä myös
propagandatyöt^MUtta miten pääs­täisiin
yhteyteen^ tl^Me^sä paikoissa
oleviin vankeihin? Niinpä mm., Va­lerin
terve jalka kipsattiin ja hän
pääsi pesu^vajle töihin. Täältä kä­sin
hän organisoi propaganda-. ja
viihdytystyjptä leirillä Px-opagandis-teja
suojeltiin V paljastumiselta mm.
siten, että valot sammuivat äkkiä
parakeissa, ijoku puhui pimeässä,
mutta! kuka», sitä ei; saatu i|tietää.
RATKAISUN' t e i r k l l C A ^ i L l i A <
Vuoden 1945 alkupuolella oli Bu­chenvvaldissa
elossa vielä toistasataa­tuhatta
vankia„ mutta saäianvuQijBn
huhtikuussa heitä oli enää vähän y l i -
kaksikymmentätuhatta. Alkoi; näyt­tää,
varmalta,että Neuvostoliitto
voittaa sodan. Natseille tuli kiire
tuhota kaikki vangit. Buchenwaldin
vangit saivat huhtikuun II. päivän
aamuna tietää, etä sinä päivänä
heidät kaikki tuhottaisiin. Silloin
päätettiin kapina aloittaa.
Puolen tunnin ajalla olivat vangit
katkaisseet korkeajänniteaidat ja
kaksi tuntia myöhemmin oli leiri
vankien hallussa. Aseellinen kapina
oli natseille täydellinen yllätys.
Kaikista vartiointi- ja näännytystoi-menpiteistä
huolimatoa oli päässyt
tapahtumaan jotakin tavatonta, jo-.
hon natsit eivät olleet osanneet va­rautua.
Buchenwaldin vangit osoit'
tivat. etteivät natsit olleet onnistu­neet
tekemään heistä eläimiä. Ka­pina'
pelasti muutamia tuhansia •
vankeja kertomaan jälkipolville to­tuuden
natsismista. .
Sodan päätyttyä Valeri palasi ar­meijaan
kielenkääntäjäksi ja vuon- '
na 1949 siviiliin. Joka vappu hän
tapaa vielä elossa olevat Bucheh-vvaldin
vangit- muistomerkillä, joka
on pystytetty tuolle paikalle. Häneh
terveytensä on murtunut, mutta tie- •
toisuus siitä, että' hän yhä on tar­peellinen,
pitää hänet virkeänä.
Elämäntehtäväkseen hän on ottanut
paljastaa jälkipolville natsien tihu­työt.
Hän: on pitänyt puolitoistatu­hatta
esitelmää ja kirjoittanut ar­tikkeleita"
lehtiin. Lisäksi hän oh
kirjoittanutinäytelmän ja"*valmiste­lee
parhaillaan kirjaansa, joka tulee
dokumentti . Buehenwaldista ja
muista saksaliaisista keskitysleireis­tä.
— Jenny Pajunen.
SITÄ mmmmmmmm
JA
NEUVO
TÄTÄ
Vanha kana: — Saanko antaa si­nulle
yhden hyvän neuvon.
Nuori kana: — r Millainen se on?
Vanha kana: - r - Muna päivässä
pitää kirveen poissa:
TIESI TARKKAAN
Rouva Anoppi oli pitkällä vierai­lulla
tyttären&ä luona. Eräänä päi'
vänä hän ky4yii'vävyltään: —^ Mi-iiin
aikaan junani lähtee huomen-na?
.• . * ••-••^
— Kuudentoista tunnin, seitse­mäntoista
minuutin ja kymmeneh
sekunnin kuluttua tästä hetkestä
lähtien, rakas mamma!
Jumala ja aufomatisoinii
MINKÄ IKHlSENiii ON LUFA ÄÄNESTÄÄ?
ÄANESTYSIKARAJA ERI MÄISSÄ
Englanninkielinen sana "oral",
joka samalla on englanninkielessä
miespuolisen henkilön etunimi, tar­koittaa
- kirjaimellisesti "suusanalli­nen"
tai "suulas" — t o i s i n sanoen
paljopuheinen.
Nimi on erittäin sopiva eräälle
evankelistalle, joka on viimeaikoina
järjestänyt • uskonparannusristiret-ken
Torontossa.
Oral Roberts on helluntailainen
saarnamies Yhdysvalloista ja varus­tettuna
ilmeisellä kyvyllä saada ih­miset
uskomaan, jotta hänellä on
voima aikaansaada ihmeitä ihmis­ten
parantamiseksi vain laskemalla
oikean kätensä heidän päälleen.
Hän on samalla erittäin hyvin l i i -
l^emiesmäisesti ^ toimivan järjestön
jöhtajaj Tämä järjestö ^ n hänen
':'ristiretkiei!isä" toimeksipanija. To­dellisuudessa
Oral Robertsin sana-välmeus
ja 'ihmeet" — 'parannus-ihmeet"
—^tovat ainoat näille risti-retkille
leimaa-antavat ilmiöt.
Tämän järjestön (Oral Roberts
Crusade, Inc.) päämaja -sijaitsee
monikerroksisessa rakennuksessa
Kansas Cityssä. Ollen vähän epä­varma
ihläeisiin luottamisessa mai­nittu
Oral Robertsin johtama lail­listettu
yhtiö on rakennuttanut it­selleen
fantastisen järjestön pääma­jan
modernien seinien sisälle.
Tästä voimme kertoa esimerkki­nä
sen kuinka tässä rakennuksessa
vastataan niihin tuhansiin kirjei­siin,
mitkä saapuvat Oral Robertsil-le
joka päivä ja joissa pyydetään
häneltä neuvoja (samalla kun luon­nollisesti
lähetetään Oral Robertsil-le
tuntuvia rahalahjoituksia).
Ilmeisestikin.tämän järjestön toi­mistossa
on jo luetteloitu kaikki
mahdolliset kysymykset ja niihin
sopivat vastaukset sekä järjestetty
siten, että ne ovat valmiina vastauk­sien
antamista varten "elektrooniai-vokoneessa".
Vastauksen antaminen
tapahtuu tässä nykyaikaisessa toi^
mistossa seuraavalla tavalla. Esi­merkiksi,
jos joku Oral Robertsin
seuraaja kirjoittaa pyytäen häneltä
neuvoa jonkun perhekysymyksen
ratkaisemiseksi, niin häneltä saapu­nut
kirje menee ensin toimistotyö­läisille,
jotka on varustettu luette­loiduilla
näitä kysymyksiä koskevil­la
vastauksilla. Joku näistä työläi­sistä
ottaa kirjeen vastaan ja päät­tää
minkälainen vastaus on annet­tava
kyseessä olevaan kirjeeseen ja
myöskin, luonnollisesti, siitä mikä
vastaus olisi sopiva sellaiseen kyse­lyyn.
" '
. Mutta tässä vaiheessa herää kysy­mys-
siitä josko tämä henkilö vai^
vautuu V itse kirjoittamaan henkilö­kohtaista
vastausta tietoa haluaval­le.
Ei. Hän yksinkertaisesti hank-
Kii luettelosta "sopivan" vastauk­sen
(ne on jo kaikki valmiiksi luet­teloitu
ja numeroitu) ja lähettää
määräyksensä kirjeen lähettämises­tä
toisille työläisille, jotka suoritta­vat
todellisen Oral Robertsin puo­lesta
kirjoitetun kirjoituksen kir­joittamisen.
Viimeksimainittu henki­lö,
joka tässä tapauksessa on ehkä
nuori nainen, ottaa vastaan vastaus-kirjoitusmääräyksen,
käyttää hyväk­seen
jokseenkin samallaista kojetta
kuin on pufiolinnumerajen valitse-mislaite.
Tällä laitteella hän valit­see
numerot, mitkä on merkitty vas-tauskirjemääräykseen.
Täten lähtee
määräys elektrooniselle koneelle,
mikä kirjoittaa vastauksen täysin
tästä lähtien automaattisesti.
Nyt on olemassa koneella kirjoi­tettu
kirje. Ja kenen allekirjoitus
siihen liitetään? Luonnollisestikin
Oral Robertsin. Mutta sekin tapah­tuu'
koneellisesti — automaattisesti
— ja samanaikaisesti kirje taivute­taan
kuoreen, johon liimataan posti­merkki
ja joka suljetaan sekä toi­mitetaan
samoin automaattisesti
valmiina olevaan.postisäkkiin. Siinä
hommassa tarvittaisiin todellisuu­dessa
ihmeitä jos voitaisiin tämä
toimittaa nopeammassa ajassa.
Oral Robertsin järjestöllä on
kaikki inhimilliset ongelmat j a nii­hin
hänen mielestään sopivat vas­taukset
niin . tarkasti luetteloituna
sekä ladattuna tähän elektroonijär-kikoneeseen,
että pakoittuupa mie­leen
takaisin kertomus eräästä mie­hestä,
joka halusi liittyä erään rik­kaiden
kerhon jäseneksi.
Kysymyksessäoleva mies oli saa­punut
kerhon talolle yhdessä häntä
jäseneksi suosittelevan henkilön
kanssa. Kun he saapuivat perille
jo ennestään kerhon jäsenenä oleva
mies oli^ kehoittanut kerhon jäse­nyyttä
anovaa henkilöä istuutumaan
hetkiseksi kerhon seurustelusaliin
yhdessä siellä olevien iäkkäiden
miesten kanssa. Hän itse lähti i l ­meisestikin
herrojen puheille. Noin
minuutin kuluttua yksi kerhon van­hemmista
jäsenistä nousi seisaal­leen
ja lausui hyvin yksinkertaisesti
'437", mihin toiset: topatuissa tuo­leissaan
laiskottelevat kerhon jäse­net
vastasivat raikuvin nauruin. Tä­tä
seurasi erään toisen jäsenen ja­loilleen
nouseminen ja sanat:
"1,034." Ja edelleen lisää naurun-rähäkkää.
Vielä kolmaskin jäsen
nosti takamuksensa pehmeältä is­tuimeltaan
ja sanoi: '48." .'
Tätä seurasi vieläkin kovempi
naurun puuska, mikä seikka ihme­tytti
suuresti kerhon jäseneksi aiko­vaa
miestä. Kun hänen kaverinsa
saapui takaisin hän kysyi tältä, että
mistä johtui seUainen jotta kerhon
jäsenet nauroivat vain siitä^ syystä;
että olivat^ saaneet kuulla jonkun
numeron ^lausuttavan. *'Niin",' se­losti
ystävä; "asia on siten, että tä­mä
on eritt|rh;i vanha kerho ja kaik­ki
sen jäsenet^at kuulleet jo mo­neen
kertaan kaikki vanhat kaskut,
vieläpä sellaisetkin, jotka mahdolli­sesti
voitaisiin .kertoa uusimiseen.
Siksi he ovat vain yksinkertaisesti
antaneet niille numerot jotta ei tar­vitsisi
kertoa niitä täydellisesti uu­delleen.
Täten heidän ei tarvitse
muuta kuin vain lausua-numero-^
sen kaskun numero, minkä he sillä
hetkellä haluaisivat kertoa.-
Kerhon jäsenyyttä anovan mie­hen
tuttava jätti hänet uudelleen
mennäkseen takaisin kerhon virkai­lijain
puheille jättäen ystävänsä is­tumaan
edelleen-vanhojen kerhon
jäsenten kansoittamaan istuntosa­l
i i n .
Tällöin uuden; tulokkaan mieleen
juolahti, että mahdollisesti hän voi­si
päästä "seuraan sisälle" jos hän­kin
lausahtaisi joitakin numeroita.
Niinpä hän nousi, istuimeltaan ja
sanoi kovalla äänellä: ^'893", odot­taen
sen johtavan ^^amallaiseen nau­ruun
kuin aikaisempien numeroiden
lausujien ' tilastotiedot" olivat joh­dattaneet.
Mutta ei yksikään ker­hon
vaiihoistrf ja^enistS ollut huvitet
tu. Hän yritti vielä paria muuta
numeroa, mutta nekään eivät ai­kaansaaneet
hänen toivomaansa tu­losta.
Äänettömyys vallijtsi ja jokai­sen
kasvoilla Oli vain kyllästyneisyy­den
ilme. . •
Kun kerhon-'Ylhäiseen jäsenyy­teen
pyrkivän miehen ystävä tuli ta­kaisin,
niin hän kertoi tälle miten
oli tapahtunut.
' Ohph';^ v,s^noi,.jtämä, "asia on si­ten,
että jÄtknt" Ihmiset voivat ker­toa
kaskun ja toiset eivät voi.
, —Usta).