Vapaus, December 25, 1973

              Sivu 2 Kösikiviilkko, jouluk. 26 p. — Wed., Dee. 25. 1973
i N D E P E N D E N f LABOR O R G AN
VAPAUS O F F I N N I S H C A N A D I A N S
( L I B E R T Y ) Established Nov. 6, 1917
Edltor: W. E K L U N D Manager: V. K E N T A LA
Telephone: Office and Editorial 674-4864
Published once weekly: Wednesdays by Vapaus Publishing Co. Limited,
102 Eini St. West. Sudbury, Ontario, Canada^
Mailing address: Box 69. P3E 4N3
Advertising rales upön application, translation free of charge.
Second ciass Mail registratlon Number 1076 : .
M e m b . , o f , h e CANADIAN LANGUAGE'PRESS
TILAUSHINNAT:
Canadassai 1 vk. Sin.OO. 6 k k . $5.23 USA:n:
i _ 3 kk. S3.00 Suomeen:
1 vk. S11.00. 6 kk. S3.73
1 vk, 511.50. 6 kk. S6.23
MAOLAISET JA CHILEN JUNTTA
Uutta vuotta vastaan otettaessa
Vaikka vuodenvaihteen aika on -pinnallisesti katsoen hyvin
paljon samanlainen "kuin aina ennenkin", niin tosiasia on, että
maailma muuttui kuluneen vuoden aikana paljon paremmaksi
i^suinpaikaksi mitä se oli vielä vuoden alussa. Tosiasiassa tämä
yleismaailmallinen muutos — kansainvälisen jännityksen, lieven­tämiseksi
j a maailman rauhan vakiinnuttamiseksi — alkoi jo kol­misen
vuotta sitten, mutta tulokset siitä on nyt tuntuvammat ja
\ paremmin nähtävissä kuin esim. vuosi sitten.
Selvää tietenkin on, että jännitystilannetta ei ole, kokonaan
purettu eikä sodanvaara lopullisesti torjuttu. Joku vahinko tai
virhelaskelma voi vieläkin aiheuttaa ihmiskunnalle vaarallisia
tilanteita, kuten tapahtui esim. lokakuussa jolloin presidentti R i ­chard
Nixon komensi amerikkalaiset sotavoimat valmeustjdaan
kautta maailman. Siinä oli Ganadakin vaaratilanteessa. Mqtta
jännityksen lieventäminen on jo muodostanut, vankan perustan
uusille kansainvälisille neuvotteluille, ja_ sopimuksille mitkä vah­vistavat
edelleen rauhanvoimien asemaa ja heikentävät vastaavasti
imperialistisia sotavoimia. Juuri tässä mielessä kuluneen vuoden
aikana on saatu arvokkaita tuloksia.
• Pantakoon tässä yhteydessä mieleen^ että tämän hetken yksi
vaarallisin sotapesäke voidaan, jos on hyvää tahtoa, neuvottelu­jen
perusteella poistaa lähi-idästä. Kukaan ei tiedä, kuinka suuri
vaara olisi ihmiskuntaa kohdannut, jos kylmä sota olisi riehunut
entisellä voimallaan arabimaiden j a Israelin uuden sodan puhkea­misen
aikana lokakuussa. Mutta nyt jo on ilmeistä, että lähi-idän
kriisin ratkaisemiselle on nyt muodostunut.,erinäisistä syistä en­tistä
paremmat-mahdollisuudet. Selvää tietenkin on, että ..Israelin
sotatarvetehtailijat sekä heidän taustar j a tukivoimansa koti- ja
ulkomailla, tulevat tekemään kaikkensa oikeudenmukaisen rauhan­sopimuksen
allekirjoktamisen estämiseksi. Mutta objektiivisesti
tilanne on nyt parempi kuin milloinkaan ennen. Osapuolet ovat
luvanneet neuvotteluvalmeutta. Maailman yleinen mielipide vaatii
voimakkaasti j a aktiivisesti oikeudenmukaista ratkaisua kriisille
nimenomaan Y K : n turvallisuusneuvoston marrask. 22 pnä 1967
yksimielisesti hyväksymän päätöslauselman pohjalla, jonka mu­kaan
Israelin täytyy vetää asevoimansa pois .arabimaiden kaikilta,
alueilta; Palestiinan pakolaisten kysymys ratkaistaan inhimillisen
oikeamielisyyden pohjalla j a kaikille lähi-idän maille, niin Israe­lille
kuiri arabimaillekin, taataan kansainvälisesti alueellinen kos-
.......^jejnattomuus ja kansallinen turvallisuus.
^ Lähi-idän ongelman lisäksi on tietenkin muitakin pulmakysy-myksiä.
Kreikassa tehtiin kenraalien johdolla toinen vallankaap-
.p.'^ius muutama viikko sitten.- Chilessä suoritti maan taantumus- ;
voimat "asevoimien päällystöä rukkasena käyttäen j a ulkomaisiin
avustajiinsa nojaten verisen vallankaappauksen. Kotimaassamme
vallitsee inflaation olosuhteissa suuri työttömyys; pikkufarmarien
j a työtätekevien taloustaakka tulee jatkuvasti huonommaksi uppo-
1 ikkaitten yhtiöiden j a yksilöiden rikastuessa huimaavan nopeasti.
Osapuilleen samanlainen tilanne vallitsee kaikissa porvarilli-
: sjssa maissa, missä voimakriisi — kiitos mielettömälle lähi-idän
p o l i t i i k a l l e— pahentaa edelleen tilannetta.
Pulmakysymyksiä jää siis paljon ratkaistavaksi uuden vuoden
ajaksi. Mutta niiden ratkaisuun tulee sitä suuremmat mahdolli-
~' suudet, mitä varmemmaksi tulee kansainvälinen rauha j a siihen
• perustuva taloudellinen ja. kulttuurillinen kanssakäynti kaikkien
maiden kesken. '
Lopuksi haluamme lausua sydämelliset kiitokset lehtiemme
tukijoille, ilmoittajille, asiamiehille,ja -naisille sekä kirjeenvaihta-.
jille ja lukijoille yleensä^ siitä korvaamattomasta avusta, jota
Vapaus on kuluneen vuoden aikana saanut. Ilman tätä veljellistä
yliteistoimintaa j a tukea. Vapaus ei olisi voinut tehtäväänsä täyt­tää.
Me toivomme, että tämä kanssakäyminen yhteisen asian hy­väksi
jatkuu j a voimistuu tulevana vuonna. Tässä mielessä toivo­tamme
onnellista uutta vuotta lehtemme kaikille lukijoille j a tuki­joille
sekä hyvää tarkoittaville kanssaihmisille yleensä täällä C a -
nadassa j a maan rajojen ulkopuolellakin.
(G. Kotshin - APN)
"Suvaitkaa vastaanottaa syntymäpäivfinllhne tuhannet onnitte­lumme
ja henkilökohtaiset onnentoivotuksiäiiJliie", sanotaan sähktees-sä,
jonka joulukuun 26 pnä 80 vuotta'^^yttSvä Mao Tsfe-tung ön
saanut vastaanottaa. Kuka on ehtinyt lähfjlttäu tällaisen lämpimin
tenehdyksen jri kuukautta ennen määräpäivä^? Liihettäjä on Chi­len
vallankumouksen pyöveli, fasistijuntan johtaja, kenr. Augusto
Pinochet. Hän päätti ilmeisesti ehättää kaikkien muiden edelle ja
ilmaista ensimmäisenä Mao Tse-tungllle kaikki tunteensa.
Tämä tapaus saattaa tuntua täysin asiaankuulumattomalta.
Ensi silmäyksellä ei voi ymmärtää, mitä yhteistä voi olla Chilen
vapauden ja demokratian vereen huliuttaneella fasistilla ja henki­löllä,
jota Pekingin propagandassa kutsutaan "kaikkien vallanku-iftouksellisten
kansojen tahdon ja toiveiden ilmaisijaksi". Kuitenkin
niillä on yhteistä: suhtautuminen siihen asiaan, jota Chilen kansa
oikeutetusti puolustaa. Pinochetin sähke on omintakeinen kiitolli­suuden
ilmaus sen johdosta, että Peking on tunnustanut Chilein so­tilasjuntan
ja pettänyt Chilen patrioottien taistelun. Tässä faiste-lu.
ssa ovat antaneet sankarillisesti henkensä^Salvador Allende ja
tuhannet muut Chilen kansan parhaat edustajat.
Tärkeä merkkitapaus
Historialliseksi merkkitapaukseksi tullaan varmaan luonnehti­maan
se kun Prahassa allekirjoitettiin pari viikkoa sitten (11 p.
joulukuuta) sopimus, mikä virallista sanontaa käyttäen normalisoi'
f'.akaan liittotasavallan (Länsi-Saksan) ja Tshekkoslovakian väliset
suhteet. Sopimuksen: allekirjoittivat Länsi-Saksan kansleri Willy
Brandt ja Tshekkoslovakian pääministeri Lubomir Strougalin.
Oikeudellisesti tämä sopimus mitätöi eli korvaa vuoden 1938
häpeällisen MUnchenin sopimuksen, jossa Tshekkoslovakia joutui
luovuttamaan niin sanotun Sudeettimaan Hitlerin Saksalle. Sopi­mus
kumoaa Miinehenin sopimuksen myös moraalisesti. -
Tämä Länsi-Saksan ja Tshekkoslovakian suhteet normaalis­tava
Bopimua parafoitiin jo kesäkuussa ja se oli määrä aUekirjoit-
: taa'Syyskuussa; mutta allekirjoitustilaisuutta lykättiin lisäneuvot­telujen
vuoksi kun Bonn ryhtyi vaötustamaan Länsi-Berliinin kon-suliedustusta
koskevassa kysymyksessä. Neuvotteluissa Bonn hy''
väkyi lopulta kompromissiratkaisun. Täm^n mukaan. Länsi-Saksa
Tedustaa' ulkomailla ainoastaan Länsi-Berliinin yksityishenkilöitä.
Kysymys konsuliedustuksesta on ollut vaikein käydyissä neuvot­teluissa.
Kansleri Brandt on aiemmin korostanut, että Länsii-Saksa
pitää sopimuksen'allekirjoittamista idänpolitilkkansa"vaikeimpien
kysymysten ratkaisuna.; Tämä sellaisenaan korostaa Prahan sopi-
: ^ B r a n d t i n tässä yhteydessä tekemät myön-fit/^"
ljf™el^J'&6^W aaiainluntijain mukaan nlm.' sitä, että tie on
Kuten Tshekkoslovakialainen Rude
Pravo kirjoitu, Pinochetin sähke on
C^riiolUsuudenosoitus siitä, "veitses­tä
Chilen vallankumouksen selkään",
jonka maolaiset iskivät ilmaistessaan
myötätuntonsa Chilen taantumuksel­le
sen valmistautuessa vastavallah-kumoukselliäeen
kaappaukseen.
Jo vuoden 1973 alussa Chilen
eläessä vaikeita aikoja taantumuk­sen
taloudellisen: sobataashitoiminnan
vucksi Salvador Allende kääntyi Kii­nan,
puoleen ja pyysi siltä talou­dellista
apua. Mikä oli Pekingin vas­taus?:-
•
Helmikuun 3- päivänä Allendelle
\ lähettämässään kirjeessä Tshou E n -
[lai kieltäytyi: antamasta apua ja
[kehotti Chileä' tui-vaamaan omii»
I voimiinsa. Tämä merkitsi suoranais-
|ta tukea taantumukselle, jo{?a oli
arvioinut voivansa nälän avulla tu­kahduttaa
Chilen vallankumouksen
ja estää chileläisiä patriootteja saa­masta
kansainvälistä solidaarisuutta
ja tukea.
Kun Chilen lehdistössä julkaistiin
kuluvan vuoden heinäkuun 24 päi­vänä
Salvador Allenden ja Tshou
En-lain välinen kirjeenvaihto, taan-lumuslehdet
julkaisivat mahdollisim­man
näkjrvällä paikalla edellä mai­nitut
Tshou En-lain sanat.
Kiinan johto puhui aikoinaan kau­niita
sanoja Chilen kansan taistelun
'päättäväisestä tukemisesta" ja jopa
Kiinan ja Chilen "yhtenäisj^destä"
imperialisminvastaisessa taistelussa.
Kiinan johtajat toistelivat niitä kova­äänisesti
myös vuoden 1973 alussa;
mutta samaan aikaan antoi Tshou
En-lai em. neuvonsa Allendelle.
; Mitä vaikeammaksi Chilen vallan-j
kumouksen tilanne kävi, sitä hel-j
portimin Pekingin johtajat vetäytyi-i
vät pois solidaarisuudenosoituksista
Chilen kansalle. Maolaiset kieltäytyi­vät
tukemasta ja auttamasta Chilen
kansaa myös sen kaikkien traagisim-pina
päivinä. Fasistijuntan valtaan^:
tulon väliaikainen vallankumoushalli-tus,
Jugoslavia, Korean: kansantasa-valta.
Puola, Saksan demokraattinen
tasavalta, Tshekkoslovakia, Unkari ja
Vietnamin demokraattinen tasavalta
katkaisivat diplomaattisuhteensa "go-rillahallituksdsn"
osoittaakseen soli­daarisuuttaan
Chilen patriooteille.'
Jokaisessa maailman maassa järj es-,
lettiin mielenosoihiksia Chilen, veris­tä
terroria vastaan.
Peking oli ainoa, joka oli vaiti,
ja jossa ei järjestetty ainoatakaan
mielenosoitusta eikä vastalauseko-/
kousta. Peking odotti. Ja lokakuun
11. päivänä, jolloin kaikkialla maa-ihnassa
vietettiin Salvador Allenden
muistopäivää, maolaiset tunnustivat
Chilen fasistihallituksen.
Sen ällistyttävämpää Allenden ja
tuhahsien vallankumouksen puolesta
kaatuneiden: muiston häpäisemistä
clisi vaikea kuvitella. Kiinan johta­jat
osoittivat-käytännössä, minkä
arvoisia heidän solidaarisuudenva-kuuttelunsa
imperialismia ja taantu­musta
vastaan taisteleville vallan­kumouksellisille
ovat . . .
Päivä päivältä entistä eristetyni-pään
kansamväliseen asemaan jou­tuva
sotilasjuntta' tervehti mielihy-väänsä
salaamatpa, tätä maolaisten
eleitä ja ilipoittl olevansa mielissään
"Kiinan erittäin myönteisestä aske­leesta".
Tässä yhteydessä ilmoitet­tiin
varsin yksiselitteisesti, mikä lä­hentää
maolaisia ja Chilen sotilas-
• S Y N T Y M Ä - I
P Ä I V I Ä
juntaa toisiinsa. Fsisistisen solilasjun
lan johtajan PinochEtin mukaan tä
mä tekijä on "'taistelu marxilaist:
diktatuuria vastaan". Tämä yhteinen
tekijä sai uuden ilmauksen juntan
Mao T.se-tungille lähettämässä ter-
.vehdyssähkees.'-a.
Väkisinkin tulee kysyneeksi, mistä
lämä koko Pekingin ytimeltään pe-r
'ollinen asenne johtuu sen potkiessa
prcletäariseiv internationalismin peri­aatteita,
joille se vielä vakuuttaa
olevansa uskollinen".'
Tärkein syv on se oikealle tehty
käännös, joka tällä hetkellä on
luon'ecnomaista koko Kiinan poli­tiikalle
ja joka ilmenee avoimena
liittoutumisena, imperialismin ja
taantumuksen kanssa vallankumouk­sellisen
liikkeen hajoittamiseen täh­täävän
maolaisten sosiaali-shovinis-tisen
linjan mukaisesti Sudanissa ke­sällä
1971 kommunisteia vastaan
kohdistettujen veristen sortotoimien
myötämielinen kannattaminen, Pakis­tanin
entiselle sotilasjuntalle osoitet­tu
solidaarisuus sen pyrkiessä tukah­duttamaan
Bangladeshin kansan va-oautustaistelun
sekä arabien ja Neu­vostoliiton
välisen ystävyyden hor­juttaminen
äskeisen lähi-idän sodan
•likana arabien vapautustaistelun va­hingoksi
ovat vain eräitä tyypillisiä
oiirteitä tästä Pekingin politiikassa.
Maolaiset kieltäytyivät' tukemasta
Allendea, sillä heitä ei ilmeisesti­kään
miellyttänyt se parlamentaarj-,
nen ja perustuslaillinen tapa, iolla
hän tuli valtaan. Tämä osoitti pe­rättömiksi
Pekingin yritykset absolu-
'isoida oppinsa, jonka mukaan "valta
^yntyy kiväärin piipusta". Kansain­väliset
tarkkailijat panivat tämän
merkille heti kansan yhtenäisyyden
'mallituksen valtaantulon jälkeen.
Ranskalainen uutistoimisto AFP ko-
"osti Pekingin "varovaista" suhtau­tumista
Allenden voittoon ja selitti
en lokakuussa 1970 siten, että tämä
ennen näkemätön latinalais-amerik-kalainen
poluttinen kokeilu, '"ei vas­aa
Kiinan johdon näkemyksiä val­lan
ottamisesta".
Pekingin 'erikoisasenteen" kansan
Vhtenäisy}'den rintaman valtaantu­loon
nähden ilmaisi Tshou En-lai
meksikolaisen Excelsior-lehden pää­toimittajalle
syyskuussa 1971 myön-tämässään
haastattelussa. Hän i l -
moitti; ettei Salvador Allen(|ea aut­tanut
kansan yhtenäisyyden 'ohjel­ma
vaan "'vastavallankufnoukseHiflten
luodit, jotka tappoivat keni-äali Sch-tiSderin";'
Allenden taistelutoverin.
Tälä erään Kiinan johtomiehen
'Imoitusta aivioitiin chileläisessä EI
liglo-lehdessä "-Chilen kansanliikettä
sohtaan tunnetun kunnioituksen puut-eena"
ja "välinpitämättömänä suh-autumisena,
joukkojen taistelua sekä
;oko Chilein kansan yhteistä taiste-utöimintaa
kohtaan". Mitenkään
muuten kuin maolaisten herjaavaan
•senteeseen vedoten ei voida selittää
•<iinari YK-valtuuskunnan johtajan
Tshiang Huang-huan ilmoitusta hä
ien kutsuessaan YK:n yleiskokouk-es^
si lokakuun 2 päivänä Allenden
. ietä "absui^diksi ja vahingolliseksi".
Tästä syystä kai maolaiset\ sol-nivatkin
niin noneasti suhteet fa-
-iistijuntlaan.: koska sen aseellisessa
kaappausyrityksessä käyttämät me­netelmät
sekä chileläisten patriootti­en
verinen vainoaminen sopii hyvin
yksiin maolaisten vallananastuksen
keinoja ja muotoja koskevien; dog­mien
kanssa. J a ehkäpä juuri siksi
Peking itse asiassa puolustaa fasis­tien
rikoksia Chilessä antaessaan .—
kuten Kuubassa ilmestyvä Granma
kirjoitti marraskuun 15. päivänä —
Unesco-edustajalleen käskyn pitäytyä
äänestämäSiä_^kun on kyse sotilas­juntan
-ja ihmisoikeuksien loukkaa­misen
tuomitsemisesta.
Missä tahansa maassa ja mita ta.
hansa mielipidesuuntaa- edustavan
huomioitsijan arv|)ssa pannaan yk­simielisesti
merkille maolaisten ja
:-hilen fasislijuntan etujen yhtene­vyys.
"Sej että Peking tunnusti Chi­len
juntan, on osoituksena maolai­suuden
ja imperialististen valtioiden
itujen yhteensopivuudesta", kirjoit-
'.aa uruguaylainen Popular-lehti. .
"Jälleen kerran olemme todista­massa
Pekingin äärivasemmistolais­ten
ja maolaisjohdon toimien petoHi-
Hallituksen perääntymiseen perustuva
. Jouduttuaan yleisen mielipiteen
JaverikoisestiityöväenliilkkQpn'voi­makkaan
painostuksen kohteeksi
Ontarion toryhallitus suostui On­tarion
opettajainyhdistyksen edus-teri
Thomas VVells sanoi lainlaati-
;jakunnan; istunnossa, r että. keski­viikkoiltana
i-tehdyn "herrasmiesso-pimulksen"
mukaan ennen tammi­kuun-
viimeistä päivää vapaaehtoi-tajain
kanssa viime keskiviikkona suuden perusteella nimitettävän
käytyjen keskustelujen perusteel-
]a.^A'kompromis3iratkaisuun." minkä
perusteella hallitus ei aja läpi opet
tajia viastaan kohdistuvaa No. 274
lakiluonnosta j a opettajat puoles­taan
suostuvat siihen, että noin
seitsemänituhannen opettajan irti-nanomisaikja
siirretään, joulukuun
viimeisestä tammiku-on-Sl :een päi­vään.
Tämän ratkaisun perusteella
iainlaatijakunta otti joululoman­sa.
,
Suurta vastarintaa nostaittaneen
lakiluonnoksen (Bill 274) lainlaa-tijakunnalle
esittänyt; opetusminis-sen
taantumuksellisen olemuksen vä­listä,
ristiriitaa sen liittoutuessa kan­sojen
vapauden ja riippumattomuu-jen
kirottujen vihamiesten kanssa",
kirjoittaa intialainen National Herald
lehti. "Maolaisuus on uudelleen näyt­tänyt
todelliset kasvonsa suhtautumi­sellaan
Chilen kansan murheellisiin
•apahtumiin ja fasistijimtan tunnus-
.amissen", korostaa Venezuelassa i l ;
mestyvä Tribuna Popular ja jatkaa:
•Näin Mao ja hänen klikkinsä ovat
paljastuneet sosialismin ja proletaaT
riserl inteimalionalismin petturiksi".
Tällaisia lainauksia voisi jatkaa lop­pumattomiin
.
Luonnehdinnat ovat osuvia. Tus-
Tlirpa niihin tarvitsee lisätä mitään.
Ne antavat vastauksen kysymykseen
juntan johtaiienPekingiä kohtaan
tunteman kiitollisuuden syistä, kiitol­lisuuden,
joka heijastui Mao Tse-lungille
lähetetystä tervehdyssäh
keestä.
sovittelijavirkailijan käsiä ei sido-'
t a hallituksen aikaisemmin anta­malla
kattorajamääräyksellä opet­tajien
palkkojen korottamisen tii­moilta.
Tämän uskotaan antavan roh­kaisua;
ja toivoa tyytymättömyy­den
vuoksi^ irtisanoneelle 7,800 :lle__
opettajalle ja kuudelletoista koulu­lautakunnalle,
-joiden alueella nä­mä
kiistakysymykset nousivat huip
puunsa ~
Mr Welis sanoi kuudentoista
alueen koululautakunnan puheen­johtajien
suostuneen tähän määri­telmään.
Toisaalta mr Wells sanoi,
että jos sopimukseen ei tällä poh­jalla
päästä, silloin (tammikuun
lopulla) kutsutaan lainlaatijakun-ta
hyväksymään tämä laki kolman-nassa
lukemisessa.
ciiinmiiiiiniiiiMiMiiiniiiiMiiiiiiniiiiiiiiiiiitjiiiiiniiMiuiiiMiiiiiiiMiiiiiiiiiuiiiiiiiimiiiin^
MITÄ MUUT SANOVAT
MILTEI "PYHIMYS"
Myncheniläinen valtuusmies LoIherGygel propagoi "ilo­talojen"
puolesta niin voimallisesti, että kardinaali DÖpfem
kehoitti häntä menemään"^Roomaan synninpäästöä anomaan,
kertoi jokin aika sitten viikkolehti WOCHENPOST. Hän toimi
kuten neuvottiin. Ja nyt, katumusta osoittaen, hän esittää päi-'
vittäin yhtä monta rukousta kuin suuressa rukousnauhassa on
helmiä., • •
— ,.•••:•; Uutistieto. •
INDOKIINAN "RÄMEIKÖN" KALLIS HINTA
Indckiinar>."rämeikön"(quagmire) hinta, miksi jotkut sitä
sanovat, oli ja on noin $676 miljardia.-Tämän uuden arvion on
tehnyt Tom Riddell joka on talousasiain opettajana Bucknellin
yliopistossa.
Otsikolla $676 rämeikkö hän Idrjoittaa The Progressive-
Julkaisun lokakuun numerossa, että Amerikan asevoimat rä-
-äyttivät 15 miljoonaa tonnia ilma-, meri- ja maapanoksia Pohr
jois- ja Etelä-Vietnamissa sekä Kambodzhassa ja Laosissa. Ame­rikkalaiset
levittivät myös Etelä-iVietnamiin yli 100 miljoonaa
paunaa kasvullisuutta tappavaa kemikaalia. Sodassa kuoli 56,241
amerikkalaista samalla kun 303.816 muuta amerikkalaista louk­kaantuu^—
Labor Research Assn.
it]nniiiiiiiiuiiiiniiiiiiniiiiiiiiiiii(]iiiiiiiiiiiininiHiiiiiiHiiiiiiiiiiiir]iiiiiiHiiiiniiiiiiiniiit]iiiin
Sihanoukin viesti
Hanoi. — Kambodzhan valtion
päämies ja kansallisen yhtenäisyys-rintaman
johtaja Norodom Sihanouk
On ilmoi ttanut, että hänen hallituk­sensa
valvonnassa 011 täydellisesti 17'
maakunnasta viisi ia muissa 12
maakunnassa Lon Nolin käsissä on
vain maakuntien keskukset. Sihanouk .
on kiistänyt Phnom Penhm hallituk­sen
väit:eel siitä, että Kambodzhan
alueella olisi VDT:n. ja Etelä-Viet­namin
väliaikaisen vallankumoushan
lituksen joukkoja.
Yhdysvaltain kongressille ja hal­litukselle
lähettämässään kirjeessä on
Sihanouk vaatinut lopetettavaksi Lon
Nolin hallitukselle annettavaa soti­laallista
ja taloudellista apua ' j a
Kambodzhan kansalle itselleen oi­keutta
ratkaista kohtalonsa ilman ul­kopuolisten
sekaantumista. •
Joka kolmannella
Suomen työläisellä
pitkäaikasairauksia
Helsinki. — Työikäisten suoma­laisten
sairastavuusluvut ovat huo­lestuttavia,
totesi SAK:n asiantiinti-ia
lääkäri Markku Toropainen Tam-oereella
Paperiteolisuuden työnteki-jöid-
n liiton työterveyspäivillä. Toro­paisen
mukaan joka kolmas suoma­lainen
aikuinen kärsii jostakin pit­käaikaissairaudesta
ja monilla on
useampiakin kuin yksi tällainen sai­raus.
Lääket-lis. Toropainen kertoi elin­ikää
laskettaessa havaitun, että kss-ki-
ikäisten miesten jäljellä oleva elin-kä
on osoittanut jo muutaman vuo- -
den Suomessa alenevaa suuntausta.
Suomalaisten r miesten keiski-kä on
viimeisten tilastojen mukaan 65.9
vuotta. Tätä.; alhaisempi se on vain
PortugaUssa ja Albaniassa.
PÄIVÄN PAKINA
"MAIKKIA" El NOSTETTU KORVISTA
••ir';tny£!feVPi^ iionnäallsoirnls^oplmuksille myöd Unkarin ja
^|^v;3l!,^p^/^!*'» edelleen lieventämään-jännitystä Keski-Euroo-
Kt;^l^a'alUee}iä ;|d siten päraiitätnaan osaltaaA käniäainvälistä ihaA>^
/<fä Männistö, Sudbury,; Ont.,
täyttää maanantaina joulukuun ^1
päivänä 75 vuotta. ^
Yhdymme sukulaisten ja tutta­vien
onnentoivotuksiin,
Viime viikolla'julkaistujen tieto­jen
mukaan on .ilmeistä, että Y h ­dysvaltain
edesmennyt presidentti
. Lyndon Johnson ei nostanut mei­dän
Nobelin rauhanpalkinnolla
kruunattua pääministeriä Lester
Pearsonia korvista, kuten ndin 7
vuotta sitten pahat kielet vihjaili­vat.
Kuten hyvämuistiset lukijat muis­tavat,
mr. Johnsonia syytettiin ai­koinaan
siitä, että |iän nosti te-levisiokamerain
edessä puutarhas­saan
beagle-koiraansa korvista.
iHellätunteiset; amerikkalaiset, jotka
eivät silloin vielä perustaneet tuon
taivaallista j.siitä kun Yhdysvaltain
ilmavoimat pommittivat raakamai­sesti
vietnamilaisia ja tuhosivat
heidän omaisuuksiaan, nostattivat
siitä koirasta sellaisen metakan
ettei paremmasta apua.
Mitään ^vTrkavirhesyytöksiä ei
kuitenkaan siitäkään jupakasta pre­sidentti
Johnsonia vastaan nostet'
tu.
Vielä vähemmällä meni kuiten­kin
ohi se kun väitettiin, että pre­sidentti
Johnson oli vähällä nos­taa
myös Lester B. Pearsonia kor­vista.
Jotkut pahat kielet esitti­vät
myrkyllisiä vilijauksia, mutta
mitään suurempaa protestivyöryä
ei pääifijnisterimme puolesta sll- '
loin noussut. Vain sellaiset suh-tselllsen
pienet rauhanasiaa puolus-leen
terassille ja ne kaksi olivat
vielä siellä ja draama tuntui ke­hittyvän
kohti fyysistä väkivallan
huippua.
V^Mike, vain puolittain istuen,
puolittain nojaten terassin pilariai-däkseen,
oli nyt täysin vaiteliaana.
'Presidentti harppoi hänen luok­seen,
sieppasi häntä takinkääntees-tä
kiinni nostaen samalla toista
kättään taivasta kohti.^
"Minä katsoin Macia (Bundya)
o . ,. .j .. u- , tyrmistyneenä, mutta hän hymyili.
Rajahd^smamen raiebpiteiden mr. Johnson näyttäen olevan kii- .gg QK" hän sanoi "kun
' ^^"'"^" ^^"^'"'^'^ "^^t? (»"^y^ presidentti on saanut sanottavansa
puheLnsoitf oja. Mutta kun
tavat lehdet kuin. Vapaus j a muut
olivat tapahtumasta pahoillaan.
Nyt, tarkemmin sanoen jouluk.
18 pnä julkaistujen tietojen mu­kaan
ovat canadalaiset saaneet
erään arvovaltaisen silminnäkijän
kuvauksen siitä, mitä Mike-riepu
sai silloin kolmea.
Mr. Johnson kutsui mr. Pearson­in
lounaalle seuraavana päivänä,
I jatketaan kirjoituksessa . . . Mr.
Ritchle oli mr. Pearsonin muka­na.
Presidentin avustajat McGeorge
Bundy ja Jack Valenti olivat myös
siellä.
Lounastilaisuus oli viileä (cool)
vaihto edesmenneen pääministeri
Lester Pearsonin ja presidentti
Lyndon Johnsonin välillä oli erääS;-
sä vaiheessa kohota fyysiseksi vä­kivaltaisuudeksi,
sanoo entinen
suurlähettiläs Charles Ritchie joka
oli todistajana siinä yhteenotossa,
selitllivät päivälehdet CP:n selos­tuksen
mukaan.
Nyt eläkkeellä oleva mr. Ritchie
oli Canadan suurlähettiläänä Wash-ingtonissa
silloin kun mr. Pear­son
piti huhtikuun 2 pnä 1965
Philadelphiassa "thunderclap" (uk,
kosenräjähdys-)- puheensa suositel­len,
että Yhdysvallat pitäisi tauon
Vietnamin pommituksessa.
Kertoen tästä tapauksesta .Mac-lean-
julkaisun tammikuun numeros­sa
mr. Ritchie sanoo mr. John­sonin
räjähtäneen ^ r , Pearsonin
!pt(i(^ee3ta^iI^kä^ide^tiin antamatta
presidentille riittävän hyvissä ajois­sa
etukäteen vacoitusta, mikä olisi
voinut johtaa siihen, että Valkoi­nen
talo olisi pyytänyt muutoksia
puheeseen.
mr.
Pearson myöhemmin kysyi presi­dentiltä,
että mitä hän puheesta
tykkäsi, niin vastaukseksi tuli'mah­doton"
(awful) minkä jälkeen pre­sidentti
meni nuhtelevaisesti teras­sille.
Mr. Ritchie sanoo, että mr.
Johnson meni "harppa-askelin
(strode) ter,assille huitoen (sawed)
ilmaa käsillän ja ylösnostetuin nyr­kein
hän iski paikkaansa vasaran­isku
sanansa . . . Aika -ajoittain
Mike.(Pearson) yritli sanoa jota­kin
— tullen kuitenkin estetyksi."
Tässä vaiheessa m r . Bundy sanoi
että mr. Ritchie lähtisi kävelylle
hänen kanssaan. Mr. Ritchlen saa­ma
käsitys oli kuitenkin, että mr.
Johnson ei kestänyt julkista pai­nostusta
varsinkaan kun siitä ei
ollut konsultaatioa etukäteen.'
"Tähän mennessä he olivat tul­leet
takaisin", kirjoittaa mr. Rit­chie.
'Ruokailuhuoneessa oH .lack
Valenti. Me kolme katsoimme jäi-sanotuksi
(off his chest)" . ".
Mr. Ritchie sanoo, että kahden
johtajan suhteet, • jotka aiemmin
olivat läheiset ja lämpimät, eivät
palanneet koskaan entiselleen.
Näin jälesiäpäin katsoen tuntuu '
todella valitettavalta, että mr.
Pearsonilla ei ollut silloin lähes- ,
kään-niinkään paljoa puolestapuhu­jia
kuin cli siliä beagle-rakilla,
jonka korvista nostaminen sai ame-rikkalaisten
parempien piirien tun­teet
ailahtelemaan.
Tämä ei suinkaan ole kunniaksi
meille canadalaisille.
Oli kuitenkin onni onnettomuu-dersa.
Jos mr. Pearson olisi vaa-"
tinut, kuten canadalaiset yleensä
halusivat, Vietnamin pommituksen
lopettamista, sen sijaan että häh
esitti vain kainon pyynnön pom­mituksen
tauon järjestämiseksi,
niin tokko hän olisi siitä selvinnyt
edes korvista nostolla?
— Känsäkouraa