Viikkosanomat, February 24, 1986

              -- s - $%
_______________________________________ _ — 4 " " ' "
Vienan-Karjala- n runokyliä
nomolsineii vai kaiidainen
Uuden Testamentin Alkupuhees-sa
lukijain puoleen seuraavin (ny-kysuomen
tapaan kirjoitetuin) sa-noin:
Tässä nyt sinulle onpi ra-kas
kristillinen lukija ja hyvä suo-malainen
hämäläinen karjalai-nen
eli kuka Herran Jeesuksen
ystävä sinä olla mahdat sen Uu-den
Testamentin kirjat suomen-kielille
ulostulkitut Suomalainen
tarkoitti silloin Lounais-Suome- n asukkaita varsinaissuomalaisia
ja Agricola puhuu monikossa
suomen kielistä tarkoittaen eri
seutujen toisistaan eroavia puhe-tapoja
murteita Siihen aikaan
vaeltaneen sieltä nykyisille asuin-sijoilleen
Ja näihin suomalaisiin
Lönnrot sisällytti myös permalai-se- t
joiden yhtenä haarautumana
hän piti karjalaisia J F Kajaanin
1840-luvull- a ilmestyneen Suomen
historian mukaan Suomeen tul-leiden
hämäläisten "läntistä loh-koa"
kutsuttiin erikseen suoma-laisiksi
Lönnrot luuli eräiden
karjalaisten ja virolaisten kansan-runojen
periytyneen jo Aasian
ajoilta niillä olevan "vuosituhan-sia
seljassansa" Tältä pohjalta tu-lee
ymmärrettäväksi Kalevalan
nimi: Kalevala taikka (=eli) Van-hoja
Karjalan Runoja Suomen
Professori Väinö Kaukonen
vastaa omituiseen kysymykseen
kansan muinosista ajoista Pitkäl-le
viime vuosisadalle olivat vallit-sevina
käsitykset aasialaisesta al-kukodista
mutta ne osoittautui-vat
perusteettomiksi kuvitelmik-si
Suomen kielen samoin kuin
muiden itämerensuomalaisten
kielten katsotaan periytyvän Suo-menlahden
eteläpuolella puhu-tusta
kantasuomesta
Runous on kielen ilmiö Kaikki
runous on kielen taidetta Kaleva-la
on Lönnrotin suuri runoteos
Onko se suomea vai karjalaa?
Yhtenä eri kieliä toisistaan
erottavana tunnusmerkkinä pide-tään
sitä että samaa kieltä puhu-vat
ymmärtävät toisiaan Tämän
vuoksi viro ei ole suomen murre
vaan eri kieli Mutta kielitieteessä
eivät eri kielten rajat ole aina täy-sin
selkiytyneet Niinpä puhum-me
yhdestä saamen eli lapin kie-lestä
vaikka pitäisi puhua useas-ta
eri kielestä sillä Utsjoen lappa-lainen
ei ymmärrä Inarin kalasta-jalappalaise- n puhetta ja tällaisia
eri kieliä voidaan Lapissa erottaa
puolisen tusinaa Samantapainen
on tilanne Karjalassa Laatokan ja
Vienanmeren välillä
Karjalan osalta voidaan puhua
kolmesta jopa neljästä eri kieles- -
i — i i iii i — —lii mi i ' — — —iii— i— iiii i
_
TERVEHDIMME 151 -- VUOTIASTA J
B TORONTON IKINUORp""B
tä Etelä-Aunukses- sa asuvat liv-vik- öt puhuvat livvin kieltä (se
on eri asia kuin Kuurinmaalla
asuvien liiviläisten liivin kieli)
Tätä entisaikoina myös Salmissa
puhuttua kansankieltä ei suoma-lainen
helposti ymmärrä eikä sil-lä
kielellä ole runoutta joka olisi
voinut olla Kalevalan aineksena
Sitä ei myöskään ole pohjoisem-pana
asuvilla lyydiläisillä joiden
lyydin kieltä sanottiin ennen vep-sän
"etujoukoksi" pohjoiseksi
murteeksi Eräiden karjalan kie-len
oppaiden tarkoituksena on ol-lut
perehdyttää juuri näihin kie-liin
Livvin lyydin ja vepsän lisäksi
on karjalan kieli joka jakautuu
kahteen murteeseen: pohjoiskar-jalaa- n ja eteläkarjalaan Pohjois-karjala- a puhutaan Vienan-Karjalass- a
nykyisessä Kalevalan piiris-sä
eteläkarjalaa Pohjois-Aunuk-sess- a - aikaisemmin myös Suo-järvel- lä
-- ja se on myös Laatokan
Karjalasta Tverin nykyisen Kali-nini- n alueelle 1600-luvull- a siirty-neiden
karjalaisten kieli Mutta
eri kieliä puhuvilla ei voi olla yh-teistä
kirjakieltä sen paremmin
kuin suomalaisilla ja virolaisilla-kaan
vaikka tämänsuuntaisia aja-tuksia
ja toiveita Lönnrotin aikoi-na
esitettiinkin 1930-luvull- a syn-tyi
karjalan kirjakieli mutta se on
lähinnä eteläkarjalan kirjakieli
jota käytetään ja ymmärretään
Kalininin alueen karjalaisten kes-kuudessa
Vienan-Karjala- n kansankielen
pohjoiskarjalan ymmärtäminen ei
suomalaiselle tuota vaikeuksia ja
uusmaalainen Elias Lönnrot kir-joitti
siellä vaivattomasti runoja
muistiin Suomen itämurteiden ja
pohjoiskarjalan välillä ei ole sel-laista
kielirajaa kuin suomen ja
viron sekä lapin eri kielten välillä
eikä valtakunnanraja kansanelä-män
ilmiöiden osalta ollut kult-tuuriraja
Lönnrot kirjoitti 1820-j- a
1830-luvull- a Kalevalan kansan-runoaineks- et
Karjalasta rajan mo-lemmilta
puolilta mutta tärkeim-mät
niistä hän sai laajasta Vuok-kiniemen
pitäjästä josta jo Saka-ri
Topeelius vanhempi oli par-haimmat
runonsa saanut Ilo-mantsin
ja Suomen Pohjois-Kar- -
PEDERSEN CHARTER
ALENNUSLENTO
HELSINKIIN
HINTA $599 ynnä vero ja vakuutus
LÄHTÖ maaliskuun 6 päivä ja 20 päivä
KOHO
INTERNATIONAL
191 Eglinton Avenue East Suite 104 Toronto Ontario
PUHELIN 485-943- 7
Pohjois-Aunukse- n runokyliä
jalan muiden pitäjien suurista
laulajista ei vielä silloin tiedetty
mitään heidän rikkaat runova-rans- a samoin kuin Inkerin kan-sanrunous
tuli sitten kartutta-maan
Kalevalan toista painosta
Mutta jo ensimmäisessä oli mu-kana
myös savolaisia ja pohjalai-sia
aineksia ja jopa jotkut hämä-läiset
ja satakuntalaiset säkeet
löysivät tiensä Kalevalaan Karja-la
on kuitenkin niin hallitsevassa
asemassa että Lönnrot katsoi
eepokseen sisällyttäneensä juuri
"vanhoja Karjalan runoja" joita
hän oli kirjoittanut muistiin rajan
kummallakin puolella asuvilta
karjalaisilta
Kalevala on luonnollisesti suo-menkielinen
runoteos Sen kie-lessä
tuntuu pohjoiskarjalan Vienan--
Karjalan kansankielen vai-kutus
- enemmänkin ensimmäi-sessä
kuin toisessa painoksessa -
mutta pohjoiskarjalaa se kuiten-kaan
ei ole Kalevalan enimmät
kansanrunoainekset ovat karja-laista
kansanrunoutta silloisen ra-jan
molemmilta puolilta
Autonomisena suuriruhtinas-kuntana
Venäjään liitetyssä Suo-messa
syntyi kansallinen herätys-liike
jonka päämääränä oli suo-men
kielen kohottaminen maan
viralliseksi ja sivistyskieleksi
sekä kansallisen kirjallisuuden
luominen Eihän siihen mennessä
ollut suomen kielellä julkaistu
paljon mitään muuta kuin uskon-nollista
kirjallisuutta ja lakiteks-tejä
Tässä työssä kansanrunou-den
keruulla ja julkaisemisella oli
huomattava asema ja Kalevalan
ilmestyminen 150 vuotta sitten
merkitsi suomalaisen kirjallisuu-den
syntymistä Niinpä
J V Snellman totesi v 1848 että
raamatun suomentaminen oli en-simmäinen
askel suomalaisen
kirjallisuuden luomiseksi ja Kale-valan
julkaiseminen kolmesataa
vuotta myöhemmin toinen Ja
Snellman tähdensi myös sitä että
Kalevala on kansalliseepos teos
jollaisia tehdään vain kerran kan-sakunnan
elämässä ja sen vuoksi
Lönnrotia on pidettävä varsinai-sen
suomalaisen kansalliskirjalli-suuden
perustajana
Suomalainen vai karjalainen
Kalevala? Tällaista vastakohtaa ei
ole Kalevala on suomalaisen kir-jallisuuden
perusteos mutta se
on myös karjalainen runoelma
koska se on syntynyt ensisijassa
karjalaisista kansanrunoista Ka-levala
ei ole Suomea ja Neuvosto-liittoa
erottava tekijä vaan yhdis-tävä
sillä molemmissa maissa
sitä pidetään yhtenä maailman-kirjallisuuden
suurista monu-menteista
Kalevalan ja sen kan-sanrunoaineis-ton
tutkimus on
Suomen ja Neuvostoliiton välisen
tieteellisen yhteistoiminnan kes-keinen
työalue
Taatkaa
VIIKKOSANOMAT